Mielessä liikkuu koiran hankinta ja olemme ensi kertaa asialla ja mietimme että mikä rotu/rodut olisivat sopivia aloittelijalle?
Kokemusta ei ole kuin kaveripiirissä olevista koirista.
Ettemme ottaisi "liian vaikeaa" rotua ja siten joutuisi vaikeuksiin esim.koiran luonteen kanssa.
Meitä kiinnostaa niin rotukoirat kuin sekarotuisetkin eli vain lemmikiksi ja perheenjäseneksi.
Asiallisia kommentteja kaivataan!
Sopiva rotu aloittelijalle?
Neuvoa kaivataan
19
1290
Vastaukset
- tämmöiseen
Riippuu asuinolosuhtesta ja perheen liikuntatottumuksista sekä harrasteaikomuksista minkä rodun valitsee
Tutustuppa samojedinkoiraan. Narttupentu on sopiva aloittelijallekin- jennssku
suomenlapinkoira tuli mieleen ja shetlanninlammaskoira tai labradorikin ois hyvä ja narttu tietenkin olis parempi ensimmäiseksi koiraksi
- 4 koiraa
Miettikää nyt ensin edes, mitä haluatte koiralta, muutakuin 4 jalkaa !
Kyllä se koiran hankinta täytyy aloittaa koirakirjoja lueskelemalla, että on edes vähän jyvällä.
Mistä ylipäätään tiedätte, että haluatte koiran, jos ette tiedä, millaisen koiran?
Menkää koiranäyttelyihin tutustumaan eri rotuihin ja juttelemaan omistajien kanssa.
Täällähän jokainen tietysti suosittelee omaa rotuaan, mutta kun se ei teille välttämättä ole se paras rotu, mikä jollakin muulla on.
Kaikki kun riippuu esim. siitä, miten asutte, millainen perhe ( lapsia ?) , mitä harrastatte, mitä aiotte koiran kanssa harrastaa.....ym. ym........eli on biljoona asiaa teidän itse ensin selvitettävä, ja sitten koirakirjat esille ja luonnekuvauksia lueskelemaan. Sitten koiranäyttelyyn jututtamaan omistajia. - Ja mielummin vasta arvostelujen jälkeen, koska meillä on usein ihan tarpeeksi täpinää ennen kehään menoa, ettei siinä ehdi mitään jutella.
Ja tietysti hankkisin rekisteröidyn puhdasrotuisen, vaikka tulisikin ns. kotikoiraksi. Silloin ainakin tietää, mitä ostaessaan saa; ja sen kanssa pääsee harrastamaan, vaikka näyttelyihin, se mieli kun saattaa muuttua ! Sekarotuisesta kun ei koskaan tiedä mitä saa, koska vietit yms. periytyvät monen sukupolven takaa.- Juuri näin
Hyvä että joku jaksoi vastata hyvin sen sijaan että ryhtyisi mitään kysyjästä tietämättä suosittelemaan omia lempirotujaan.
Jokaisen on itse selvitettävä mitä koirasta hakee, millaiset ovat omat resurssit (mm lajituntemus, rotutuntemus, valmiudet kasvattaa ja kouluttaa koira, valmiudet harrastaa koiran kanssa, valmiudet huolehtia koiran hyvinvoinnista yleisesti ja rodunomaisesti ja valmiudet huolehtia koiranpidon yhteiskuntakelpoisuudesta) ja olosuhteet, etsiä mielenkiintoisia rotuja ja verrata edellä mainittuja rotujen ominaisuuksiin ja vaatimuksiin. Myös todellisiin ominaisuuksiin, ei vain kirjojen, muiden julkaisujen tai rotumääritelmän kuvauksiin.
Vain koirakirjoista muistuttaisi että "miljoona koirarotua" tyyppiset teokset on parasta sivuuttaa tai ottaa vain ensiaskeleena varsinaiseen mielenkiintoisiin rotuihin tutustumisessa koska niissä on usein paljon vakavia virheitä ja puutteita. Sen sijaan yhteen tai muutamaan rotuun keskittyvät teokset ovat usein ihan luotettavia kuten ovat myös erilaiset yhteen aiheeseen eli mm koiraan lajina, koiran koulutukseen, ongelmien ratkaisemiseen ja harrastuksiin keskittyvät teokset.
Rotuyhdistykset ja jäsenet usein auttavat myös rotuihin tutustumisessa.
Koiriin on parasta tutustua myös livenä, muistaen että hienon koiran taustalla on aina paljon työtä. - Apuva kaipaava
Asumme omakotitalossa.Lapset ovat jo isoja,muutaman vuoden päästä ovat varmaankin jo muuttaneet omilleen joten pieniä lapsia ei ole.Mieheni on kova lenkkeilijä,itse vähemmän innokas.Pieni /pienehkö koira olis toiveissa.Tarkoitus ei olisi harrastaa näyttelyitä vaan saada koirasta seuraa ja lenkkikaveria.Turkki saisi olla suht helppohoitoinen.
Olemme käyneet parissa näyttelyssä mutta rotuja on ollut niin monenlaisia että tuntui pää menevän sekaisin tarjonnasta.
Ja jokainen tietysti kehui omaa rotuaan.
Kiitos vastauksestasi,se sai minut miettimään asiaa entistä enemmin.
Kirjoja ollaan katseltu ja tietoa netistä etsitty...mutta sitä omaa ei ole löydetty.
Täytynee jatkaa etsintää.
- ja niin eespäin
Valotatteko ensin hieman, minkä kokoista koiraa suunnilleen haette, niin lupaan ehdottaa rotuja! (miettikää mm. autoilun ja bussissa matkustamisenkin näkökulmasta, mutta ennenaikkea kotiolot) Haluatteko pyyhkäistävän kuraturkin, vai oletteko valmiita ja halukkaita harjaamaan koiraa? Seurakoirista nyt tietenkin lähtisin valitsemaan, noutajat (tai niiden sekoitukset) ovat lempeitä ja helppoja, tosin aika kookkaita ja karvaisia? Entäs Cavaljer? Terrierit ovat usein hieman kovempia ja vaativat työtaustansa johdosta usein jotain harrastamista (ei siis pelkkää ulkoilua) jotta saavat käyttää terävää päätään.
- ....
ei ole eikä mikään helppo rotu. Noutajissakin on eroa, mutta kaikki ovat aktiivisia koiria ja usein myös kovapäisiä nuorina. Vaativat siis jämäkän kasvatuksen ja koulutuksen ja selkeät rajat, jotta niistä aikuisena kasvaa niitä kilttejä ja lupsakoita koiria.
- helppo on
.... kirjoitti:
ei ole eikä mikään helppo rotu. Noutajissakin on eroa, mutta kaikki ovat aktiivisia koiria ja usein myös kovapäisiä nuorina. Vaativat siis jämäkän kasvatuksen ja koulutuksen ja selkeät rajat, jotta niistä aikuisena kasvaa niitä kilttejä ja lupsakoita koiria.
niistä raukoista tulee vaikka minkä sekopäisen lapsiperhemetelin jaloissa ihan itsestään niitä kilttejä ja lupsakoita. Ja tällä en tarkoita, etteikö koiran kanssa _minun mielestäni_ tarvitsisi harrastaa ja panostaa peruskasvatukseen. Satun vaan (valitettavasti) tuntemaan läheisesti useamman eri perheissä kasvaneen noutajan, jotka ovat todellakin "tulleet siinä mukana" siksi, että piti nyt vaan olla olemassa se koira lapsikatraan, ulkomaanmatkojen ja kuntosali- jne harrastusten lisäksi ja nämä koirat ovat aivan ihania löllyköitä (tosin siis ehkä masentuneita sellaisia) vaikka ovat kasvaneet kuin pellossa ja hurjasti yksin ollen.
- minä täällä hei
helppo on kirjoitti:
niistä raukoista tulee vaikka minkä sekopäisen lapsiperhemetelin jaloissa ihan itsestään niitä kilttejä ja lupsakoita. Ja tällä en tarkoita, etteikö koiran kanssa _minun mielestäni_ tarvitsisi harrastaa ja panostaa peruskasvatukseen. Satun vaan (valitettavasti) tuntemaan läheisesti useamman eri perheissä kasvaneen noutajan, jotka ovat todellakin "tulleet siinä mukana" siksi, että piti nyt vaan olla olemassa se koira lapsikatraan, ulkomaanmatkojen ja kuntosali- jne harrastusten lisäksi ja nämä koirat ovat aivan ihania löllyköitä (tosin siis ehkä masentuneita sellaisia) vaikka ovat kasvaneet kuin pellossa ja hurjasti yksin ollen.
"...nämä koirat ovat aivan ihania löllyköitä (tosin siis ehkä masentuneita sellaisia) vaikka ovat kasvaneet kuin pellossa ja hurjasti yksin ollen."
Mahtaiskohan johtua että nämä koirat ovat olleet helppoja juuri siitä syystä että ovat joutuneet olemaan hurjasti yksin ja lasten räätystettävinä? Mikä tahansa koira vetää apaattiseksi ja masentuu kun opetetaan siihen että ollaan ihan rauhassa sisällä kauan aikaa ja annetaan lasten kiskoa korvista koska halutaan. Mistä nämä noutajat on edes hankittu, ja moneenko olet todellisuudessa tutustunut? Kahteen?
Tutustuppa uudestaan. Kultainen noutaja ja labradorinnoutaja mielletään helpoiksi koiriksi, mutta usea saakin kokea aikamoisen järkytyksen kun koiran kasvaessa sieltä paljastuukin aikamoinen säheltäjä ja energinen kaveri. Hyvät vanhemmat omaavina ja hyvän peruskasvatuksen kasvattajaltaan saaneina niistä kasvaa hyvähermoisia perhekoiria, jotka jaksavat vaikka mitä ja vaativat liikuntaa. Niitä näkee hyvin paljon lapsiperheissä ja ovat suht helppoja kavereita, totta. Mutta, kultseista ja lapukoista löytyy myös huomattavan paljon sählärikatastrofeja ja kokeilijoita, jotka roikkuvat nuorina hihnassa ja kokeilevat mitä omistaja antaa tehdä. Paskempi homma jos tällainen sattuu kohdalle.
"Noutaja" ei ole vain kultainen tai lapukka, vaan on myös sileäkarvainen noutaja, novascotiannoutaja, chesapeakelahden noutaja ja kiharakarvainen noutaja. Jotka ovat joka ikinen vaativampia kuin kultsi ja lapukka, ja joista varsinkin tolleri osaa olla hyvinkin vaativa rotu. Näillä neljällä muulla on kaikilla omat hankaluutensa, ja jos helppoa koiraa haetaan niitä ei voi ottaa lukuun.
ÄLKÄÄ siis puhuko noutajasta helppona rotuna, koska noutaja ei itsessään ole rotu vaan siihen kuuluu useita, erilaisia rotuja. - Kasvattanut
minä täällä hei kirjoitti:
"...nämä koirat ovat aivan ihania löllyköitä (tosin siis ehkä masentuneita sellaisia) vaikka ovat kasvaneet kuin pellossa ja hurjasti yksin ollen."
Mahtaiskohan johtua että nämä koirat ovat olleet helppoja juuri siitä syystä että ovat joutuneet olemaan hurjasti yksin ja lasten räätystettävinä? Mikä tahansa koira vetää apaattiseksi ja masentuu kun opetetaan siihen että ollaan ihan rauhassa sisällä kauan aikaa ja annetaan lasten kiskoa korvista koska halutaan. Mistä nämä noutajat on edes hankittu, ja moneenko olet todellisuudessa tutustunut? Kahteen?
Tutustuppa uudestaan. Kultainen noutaja ja labradorinnoutaja mielletään helpoiksi koiriksi, mutta usea saakin kokea aikamoisen järkytyksen kun koiran kasvaessa sieltä paljastuukin aikamoinen säheltäjä ja energinen kaveri. Hyvät vanhemmat omaavina ja hyvän peruskasvatuksen kasvattajaltaan saaneina niistä kasvaa hyvähermoisia perhekoiria, jotka jaksavat vaikka mitä ja vaativat liikuntaa. Niitä näkee hyvin paljon lapsiperheissä ja ovat suht helppoja kavereita, totta. Mutta, kultseista ja lapukoista löytyy myös huomattavan paljon sählärikatastrofeja ja kokeilijoita, jotka roikkuvat nuorina hihnassa ja kokeilevat mitä omistaja antaa tehdä. Paskempi homma jos tällainen sattuu kohdalle.
"Noutaja" ei ole vain kultainen tai lapukka, vaan on myös sileäkarvainen noutaja, novascotiannoutaja, chesapeakelahden noutaja ja kiharakarvainen noutaja. Jotka ovat joka ikinen vaativampia kuin kultsi ja lapukka, ja joista varsinkin tolleri osaa olla hyvinkin vaativa rotu. Näillä neljällä muulla on kaikilla omat hankaluutensa, ja jos helppoa koiraa haetaan niitä ei voi ottaa lukuun.
ÄLKÄÄ siis puhuko noutajasta helppona rotuna, koska noutaja ei itsessään ole rotu vaan siihen kuuluu useita, erilaisia rotuja.Onko sinulla ollut Labradori ? labradorin perusluonne on kaikilla sama.Labradorista ei tule apaattista sillä se ei ole sisällä jatkuvasti lasten rääpystettävinä labbari ei suostu siihen eikä myöskään anna itseänsä korvista repiä.Näyttää vaan ettei sinulla ole hiventäkään ymmärrystä labbarista itse olen tavannut 10 niä labbareita ja yhden kasvattanut 8v.Perusaktiivisia ja sosiaalisia "sähläri"ovat kaikki labukat kasvatuksesta riippumatta.Olen myös seurannut mielenkiinnolla opaslabbareita kuinka niilläkkään ei meinaa hermo pitää johtuen koiran sosiaalisesta luonteesta.
- minä täällä hei
Kasvattanut kirjoitti:
Onko sinulla ollut Labradori ? labradorin perusluonne on kaikilla sama.Labradorista ei tule apaattista sillä se ei ole sisällä jatkuvasti lasten rääpystettävinä labbari ei suostu siihen eikä myöskään anna itseänsä korvista repiä.Näyttää vaan ettei sinulla ole hiventäkään ymmärrystä labbarista itse olen tavannut 10 niä labbareita ja yhden kasvattanut 8v.Perusaktiivisia ja sosiaalisia "sähläri"ovat kaikki labukat kasvatuksesta riippumatta.Olen myös seurannut mielenkiinnolla opaslabbareita kuinka niilläkkään ei meinaa hermo pitää johtuen koiran sosiaalisesta luonteesta.
Luitko edes viestiä johon vastasin?
"...nämä koirat ovat aivan ihania löllyköitä (tosin siis ehkä masentuneita sellaisia) vaikka ovat kasvaneet kuin pellossa ja hurjasti yksin ollen."
Kommentoin siihen "tosin siis ehkä masentuneita sellaisia" -kohtaan. Oletko sinä tutustunut kenties lapukkaan joka joutuu olemaan paljon yksin ja lasten räätystettävissä? Mihin tämä väitteesi "Labradorista ei tule apaattista sillä se ei ole sisällä jatkuvasti lasten rääpystettävinä labbari ei suostu siihen eikä myöskään anna itseänsä korvista repiä" perustuu? Oletko sama ihminen kuin aikaisemmassa tekstissä vai kenties eri ihminen joka puhuu soopaa?
Ei, minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut labradoria, mutta yhden kasvamista olen viikoittain seurannut kotopuolessa. Lisäksi olen harrastuksissa nähnyt paljon lapukoita ja kyllä, kaikki ne ovat samanlaisia - sosiaalisia, iloisia sähläreitä. Ihmiset vain mieltävät noutajat tuollaisiksi mitä kommentoimassani viestissä sanottiin, löllyköiksi jotka tarvitsevat vähän hoitoa, mitä suuri osa noutajista ei todella ole.
Rouva "itse olen tavannut kymmeniä ja kasvattanut yhden" ei anna vielä paskan vertaa pohjaa sille millainen rotu on, jos kaikki näistä koirista on ulkoilutettu hyvin ja niiden kanssa on harrastettu eikä niiden tarvitse olla päivästä toiseen yksin. Toisin kuin sinä, minä olen tavannut sellaisen. Masentunut se on. Tervetuloa tutustumaan.
Kasvattanut... Pah.
- Silkki
Meillä ensimmäinen koira on silkkiterrieri. Se on kiltti ja suhteellisen helppo kouluttaa. Hyvin ollaan pärjäilty. Harmi vaan että silkkejä ei kai ole kovin paljon...
- minä täällä hei
Monta ehdotusta tulee mieleen, mutta laitappa mieluummin viestiä tänne: http://www.koirat.com -> keskustelut -> rotukyselyt. Saat taatusti parempia ja tietävempiä vastauksia.
- muutamia...
kannattaa unohtaa kaikki metsästykseen liittyvät rodut sekä kaikki "vartioivat" rodut, ne ei taida oikein olla aloittelijoiden rotuja... samoin listalta kannattaa karsia rodut, jotka ovat tosi energisiä, kuten russelit ja muut terrierit...
kannattaa harkita jotain seurakoiria tai vastaavia, joilla on ihmisen miellyttäminen verissä. oma ensimmäinen koira kuului spanieleihin ja oli ihan "helppo", jos koirasta voi niin sanoa... mutta eipä mitään suurempia ongelmia syntynyt. aloitin rodun etsinnän laittamalla aina muutamalle kasvattajalle s-postia, joissa kerroin millainen minä olen ja minkälaista koiraa haen. kyllä ne sitten ihan asiallisesti kertoivat, olinko kyseinen rotu juuri minulle sopiva.
koiran luonteen lisäksi kannattaa pohtia myös sen liikunnan ja muiden virikkeiden tarvetta sekä ajatella vähän myös naapureitakin. jos lähistöllä on jotain koirakouluja niin ehdottomasti kannattaa mennä pentukurssille, niin saa perusasiat heti haltuun.
kirjastosta löytää paljon infoa koirakirjoista. Kannattaa varmasti lukea koirarotuja esittelevien kirjojen (tiedot yleensä tosi suppeita, jopa harhaanjohtavia) lisäksi myös koiran koulutukseen liittyviä perusteoksia, esimerkiksi Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Kirjojen ohjeita ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, vaan käyttää omaa järkeä ja soveltaa koiran mukaan. Koulutuskirjoista voi saada vinkkejä, miten ongelmia voi ehkäistä ja mitä koiran opettaminen tavoille vaatii. Toki hyvältä kasvattajalta saa neuvoja koiran kasvatukseen ja vaikkapa turkin hoitoon.
Itse suosittelisin jotakin pienehköä tai keskikokoista tasapainoista seurakoirarotua. Monella rodulla on tosin isotöinen turkki, mutta sen voi pitää lyhyenä. Entä jos kyselisitte jo aikuista koiraa? Sen luonteesta yleensä tiedetään ennestään paljon, jos myyjä vain on luotettava.- helpompi vaihtoehto
Voisitteko ajatella, että koira ei olisikaan pentu?
Paljon etsitään koteja koirille, joiden omistajilla ei enää jostain syystä ole mahdollisuutta lemmikkiään pitää. Tällöin säästyisi taas yhden eläimen henki. Näitä koiria saa jopa ilmaiseksi. Usein niistä saa myös hyvät tiedot, kun luonne on jo selvillä. Voisi yrittää jopa sopia koeajasta, jonka jälkeen voisitte päättää, pidättekö koiran vai ette. Ei olisi tällöin myöskään niitä pentuiän rasituksia pissaamisineen ja koulutuksineen. Tämä olisi ehkä helpoin tapa aloittaa.
Apula on sivusto, jossa muun muassa etsitään koirille uusia koteja.- Neuvoa kaivataan
Kiitos viestistäsi!Idea on tosi hyvä.Me ollaan vain ajatuksissa jumiuduttu pennun hankintaan.Täytyypä käydä katselee kotia odottavia koiria.Siellä saattaa olla juuri etsimänne,toivottavasti!
- Kokenut
Neuvoa kaivataan kirjoitti:
Kiitos viestistäsi!Idea on tosi hyvä.Me ollaan vain ajatuksissa jumiuduttu pennun hankintaan.Täytyypä käydä katselee kotia odottavia koiria.Siellä saattaa olla juuri etsimänne,toivottavasti!
Älkää missään tapauksessa ottako ensimmäiseksi roduksi koiraa joka on rotumääritelmänkin mukaan haastava, ei aloittelijalle sopiva rotu. Tälläisä on esimerkiksi niin kutsutut taistelukoirat. Tämä virhe on nähty omassa lähipiirissäni liiankin läheltä. Varoituksia eivät uskoneet vaan koira oli saatava ja vielä lapselle hankittiin koiraksi...
Myöskään kovain aktiivista rotua ei kannata ensimmäiseksi koiraksi hankkia, koska vasta arki opettaa miten paljon koiran kanssa loppujen lopuksi jaksaa temmeltää ja liikkua.
Ottaakaa rotu jota kuvaillaan pehmeäksi ja helposti koulutettavaksi. - neuvoa kaivataan
Kokenut kirjoitti:
Älkää missään tapauksessa ottako ensimmäiseksi roduksi koiraa joka on rotumääritelmänkin mukaan haastava, ei aloittelijalle sopiva rotu. Tälläisä on esimerkiksi niin kutsutut taistelukoirat. Tämä virhe on nähty omassa lähipiirissäni liiankin läheltä. Varoituksia eivät uskoneet vaan koira oli saatava ja vielä lapselle hankittiin koiraksi...
Myöskään kovain aktiivista rotua ei kannata ensimmäiseksi koiraksi hankkia, koska vasta arki opettaa miten paljon koiran kanssa loppujen lopuksi jaksaa temmeltää ja liikkua.
Ottaakaa rotu jota kuvaillaan pehmeäksi ja helposti koulutettavaksi.Ollaan mietitty volpino italiano tai lyhyt karvaista mäyräkoiraa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1102363
- 661455
Poliisi losautti puukkohemmon hengiltä
Mitäs läks, heilumaan puukon kanssa eikä totellut käskytystä. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011361763.html2321228Nainen, huomasitko kun muutin sinua?
Niin lyhyessä ajassa niin paljon. Mutta jotain muuttui minussakin. :/971165- 111138
Tämä kesä ei ollut vielä meidän
Olisihan se ihana viettää kesäiltoja kanssasi ulkona. Ei kai ollut vielä oikea aika. Ehkä kohtaamme vielä sattumalta jos671065Mitä jos vaan tapaisit sen jota mietit
Jos se yksi henkilö on sinun mielessäsi niin entäs jos vaan menisit tapaamaan sitä, heti, samantien, miettimättä mitään.91972IS Viikonloppu 12.-13.7.2025
Viikonlopun ratoksi Skyttä ja Kärkkäinen ovat taiteilleet 3.0 arvoisen ristisanatehtävän ratkottavaksi. Kenenkään ratko56959Sofiaa ei kelpuutettu Martinan kaveriporukkaan
Ibizalla lomailee Martinan kanssa ihan muut naiset.175958Teet tämän niin
Helpoksi, mutta silti niin vaikeaksi. Vihaan omaa saamattomuuttani, vaikka kaikki olisi saatavilla. 🩷🌸43928