Syyt koirasta luopumiseen?

Kyseessä paperiton novascotiannoutaja, ja olen kuullut niin paljon juttuja juuri tästä rodusta että parivuotiaana alkanut ongelmakäyttäytyminen ja viimeistään 5-vuotiaana lopetettu. Juurikin yksin jonka kanssa puhuin, jolla samoja ongelma, koira lopetettu kun meni vain pahemmaksi. Kovin positiiviset tulevaisuudennäkymät ei siis ole vaikka eihän tuo tietenkään tarkoita että niin kävisi myös meille.

Koiralle on nyt löytynyt uusi koti, 4 kuukautta sille etsin uutta kotia, ja nyt on löytynyt sellainen joka tahtoo yrittää. Kasvattaja joka itse kasvattaa vaativaa rotua. En maininnut sitä tuossa aloitustekstissä syystä, mutta tosiaan. Jos siellä ei koiraa saada ruotuun, en tiedä missä saataisiin. Hyvin vaikea tällaiselle on tosiaan kotia löytää, monta ottajaa löytyi kunnes kerroin enemmän millainen koira kyseessä tai sitten en itse halunnut antaa.

Koiran kanssa kävin tottiksessa, mutta se jäi kun sain hampat käteen. Sen jälkeen on menty jyrkkää alamäkeä. Uskon että osa ongelmista johtuu juuri siitä että sen kanssa ei harrasteta, mutta itselläni ei ole enää energiaa, eikä itse asiassa aikaakaan kun koulu ja työ vie kaiken. Senkin takia siitä olen luopumassa kun ei ole resursseja ratkaista ongelmia. Ei taitoa, ei energiaa, ei aikaa. Syitä ongelmakäytökseen ei ole kunnolla selvitetty, Vilanderilla on käyty joka arvioi koiran erittäin kovaksi ja dominoivaksi.

kunhan olen kirjoitti:

Kyseessä paperiton novascotiannoutaja, ja olen kuullut niin paljon juttuja juuri tästä rodusta että parivuotiaana alkanut ongelmakäyttäytyminen ja viimeistään 5-vuotiaana lopetettu. Juurikin yksin jonka kanssa puhuin, jolla samoja ongelma, koira lopetettu kun meni vain pahemmaksi. Kovin positiiviset tulevaisuudennäkymät ei siis ole vaikka eihän tuo tietenkään tarkoita että niin kävisi myös meille.

Koiralle on nyt löytynyt uusi koti, 4 kuukautta sille etsin uutta kotia, ja nyt on löytynyt sellainen joka tahtoo yrittää. Kasvattaja joka itse kasvattaa vaativaa rotua. En maininnut sitä tuossa aloitustekstissä syystä, mutta tosiaan. Jos siellä ei koiraa saada ruotuun, en tiedä missä saataisiin. Hyvin vaikea tällaiselle on tosiaan kotia löytää, monta ottajaa löytyi kunnes kerroin enemmän millainen koira kyseessä tai sitten en itse halunnut antaa.

Koiran kanssa kävin tottiksessa, mutta se jäi kun sain hampat käteen. Sen jälkeen on menty jyrkkää alamäkeä. Uskon että osa ongelmista johtuu juuri siitä että sen kanssa ei harrasteta, mutta itselläni ei ole enää energiaa, eikä itse asiassa aikaakaan kun koulu ja työ vie kaiken. Senkin takia siitä olen luopumassa kun ei ole resursseja ratkaista ongelmia. Ei taitoa, ei energiaa, ei aikaa. Syitä ongelmakäytökseen ei ole kunnolla selvitetty, Vilanderilla on käyty joka arvioi koiran erittäin kovaksi ja dominoivaksi.

Lue lisää

Lisään vielä tähän, että ongelmat on tosiaan alkaneet alkukesästä, kesällä mulla oli vielä aikaa, mutta monta kuukautta väänsin ja käänsin eikä mikään tuottanut tulosta. Nyt vasta kuukauden ollut tätä ettei ole aikaa, eli se ei ole pääsyyllinen vaan syy löytyy jostain muualta. Oma villi veikkaus on että dominoiva koira joka pääsi puremaan nousi välittömästi kunnolla koko lauman pomoksi eikä hevillä antanut paikkaa takaisin, koska tuon puremisen jälkeen tuhoaminen ja huutaminenkin alkoi. Ja kaikki muut ongelmat joissa edistyttiin tuli takaisin.

Meillä tuntuu olevan ongelmana myös se että käydään usein kotopuolessa jossa ihmiset ei ymmärrä miten vaativa tämä koira on, ja tekevät kaikenlaista mitä ei tarvitsisi. Kuten äiti kuskaa koiraa ulos aina kun se sille käy kitisemässä (parin tunnin välein). Muutama päivä siellä ja tappelen taas remmirähjäämisen ja monen muun ongelman kanssa vaikka itse yrittäisin kuinka pitää saman kurin kuin meilläkin. Ei vain onnistu. Nuo kotona käymiset on koituneet ilmeisesti meillä tuhoisiksi, koska juuri niiden jälkeen on ollut vaikeita kausia, jopa muutaman kuukauden pituisia. Ja viimeisimmästä ei ole toivuttu vieläkään. En ymmärrä miten vieraat ihmiset vaikuttavat niin paljon koiran käyttäytymiseen.

kunhan olen kirjoitti:

Kyseessä paperiton novascotiannoutaja, ja olen kuullut niin paljon juttuja juuri tästä rodusta että parivuotiaana alkanut ongelmakäyttäytyminen ja viimeistään 5-vuotiaana lopetettu. Juurikin yksin jonka kanssa puhuin, jolla samoja ongelma, koira lopetettu kun meni vain pahemmaksi. Kovin positiiviset tulevaisuudennäkymät ei siis ole vaikka eihän tuo tietenkään tarkoita että niin kävisi myös meille.

Koiralle on nyt löytynyt uusi koti, 4 kuukautta sille etsin uutta kotia, ja nyt on löytynyt sellainen joka tahtoo yrittää. Kasvattaja joka itse kasvattaa vaativaa rotua. En maininnut sitä tuossa aloitustekstissä syystä, mutta tosiaan. Jos siellä ei koiraa saada ruotuun, en tiedä missä saataisiin. Hyvin vaikea tällaiselle on tosiaan kotia löytää, monta ottajaa löytyi kunnes kerroin enemmän millainen koira kyseessä tai sitten en itse halunnut antaa.

Koiran kanssa kävin tottiksessa, mutta se jäi kun sain hampat käteen. Sen jälkeen on menty jyrkkää alamäkeä. Uskon että osa ongelmista johtuu juuri siitä että sen kanssa ei harrasteta, mutta itselläni ei ole enää energiaa, eikä itse asiassa aikaakaan kun koulu ja työ vie kaiken. Senkin takia siitä olen luopumassa kun ei ole resursseja ratkaista ongelmia. Ei taitoa, ei energiaa, ei aikaa. Syitä ongelmakäytökseen ei ole kunnolla selvitetty, Vilanderilla on käyty joka arvioi koiran erittäin kovaksi ja dominoivaksi.

Lue lisää

Ai ai, kyseisestä rodusta olen ymmärtänyt aivan samoin että on erittäin haastava rotu, että ongelmia esiintyy paljon ja ongelmat ovat usein erittäin vaikeita.

Paljon olet yritänyt, vaikea on nyt rodun tietäen uskoa että vielä jotain voisit yrittää koska rotu on tosiaan äärimmäisen vaikea silloin kun on ongelmia.

Ehkä parasta on tosiaan omistajan vaihtaminen. Hienoa että koira saa mahdollisuuden hyvässä kodissa omistajalla joka on varmaan paras mahdollinen yrittämään ongelmien ratkaisemista. Kodin ja omistajan vaihtaminen on ehkä senkin vuoksi hyvä asia että noin vaikea koira tarvitsee mielestäni aivan uuden ympäristön, omistajan ja lauman jossa se joutuu jättämään kaiken vanhan ja sopeutumaan uuteen kotiin, omistajaan, laumaan ja omistajan asettamiin rajoihin. En osaa asiaa oikein selittää, mutta uskon että erittäin vaikealle koiralle on eduksi vaihtaa kotia ja omistajaa jos ongelmia on tuloksetta yritetty ratkaista ja jos vain löytyy uusi hyvä omistaja.

Moni varmaan kyseenalaistaa ratkaisusi, mutta mielestäni vaikutat hyvin järkevältä ihmiseltä. Tiedostat asiat laajasti ja rehellisesti ja tahdot koiralle parasta.

Varmasti itsekin koet ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, se on aivan normaalia, mutta mielestäni olet toiminut hyvin vastuullisesti ja et ole mihinkään vakavaan syyllinen. Jokainenhan tekee koiransa kanssa paljon virheitä, mutta ongelmissa on mielestäni suurelta osin kyse jostain sinusta riippumattomasta.

Vilanderilla on käyty ja hänen neuvonsa ovat ainoat jotka tähän mennessä toimineet. Mutta niilläkin koira on vain kontrollissa, kurissa, ei mitään varmuutta mistään, eikä hoitoon voi viedä. Koira on narttu, leikkaamaton.

Tokihan koirasta pitää joskus luopua. Esim. jos on vakivia sairauksia ja koira kärsii.
Mutta en itse ymmärrä ihmisiä jotka ottavat pennun ja sitten myyvät sitä pois kun se on 1v, kun se ei ole niin ihanan pieni pallero kuin 8vkosena!

Taikka sittne moni myös luopuu koirista kun niille tulee ikää!
Kun koira täytttää 5v ei välttämättä niin pirteä enää (rotu kohtasta) kuin 1v:nä niin etitäämpä uusi koti loppuelämäksi..