Rakkain saamasi Joululahja?

Ei epäilystäkään, se on SE nukke. Sota-ajan nukeilla oli paperimassa tai kuttaperkkapää.Ne päät oli heikkoja, ensimmäiseksi nenä meni lyttyyn. Niitä koetettiin vahvistaa niin, että pään sisäpuolelle laitettiin liisteriä ja sitten sahanpurua.

Siitäkö johtuu sanonta, sahanpurua päässä.

Sirkulla oli kuttaperkkapää, se oli kaunis. Äiti oli sille ruumiin tehnyt, täytteenä sahanpurua. Sirkku on monessa vanhassa valokuvassa mukana rikkinäisine nenineen.

Katicat2 kirjoitti:

Ei epäilystäkään, se on SE nukke. Sota-ajan nukeilla oli paperimassa tai kuttaperkkapää.Ne päät oli heikkoja, ensimmäiseksi nenä meni lyttyyn. Niitä koetettiin vahvistaa niin, että pään sisäpuolelle laitettiin liisteriä ja sitten sahanpurua.

Siitäkö johtuu sanonta, sahanpurua päässä.

Sirkulla oli kuttaperkkapää, se oli kaunis. Äiti oli sille ruumiin tehnyt, täytteenä sahanpurua. Sirkku on monessa vanhassa valokuvassa mukana rikkinäisine nenineen.

Lue lisää

Minulle ei lapsuuden joululahjoja ole jäänyt mieleen varmaan siitä syystä, että niitä ei juuri ollut.
Ne olivat jotain lehti, kirja, sukka , käsine tyyliä.
Mieheni osti joka joulu jotain mielestään seksikästä, lähinnä yöpaitoja. Parhaiten on mieleen jäänyt Lyhyt ja leveä70-luvun alkupuolen, oliko se Baby-doll tai sen tapainen hvyvin hempeä. kumartua ei passannut se päällä ainakaan vieraiden nähden. ;-)))

Se Joulu ehkä oli rikkain puuttesta huolimatta.Oli rakkautta oli läheisyyttä ja se maaseudun koskemattomuus.Oli maassa hanki ja oikea Joulun tuntu..

etsivivä-amadeus kirjoitti:

Se Joulu ehkä oli rikkain puuttesta huolimatta.Oli rakkautta oli läheisyyttä ja se maaseudun koskemattomuus.Oli maassa hanki ja oikea Joulun tuntu..

Puutetta oli niin rikkaiden kun köyhienkin tuvissa. Ei paljon joululahjoja edes osattu odottaa. Kun ei sitä rahaakaan ollut kuin ihan välttämättömään. Mutta kummitätini oli pienestä palvelijan palkastaan säästänyt, ja ostanut minulle kumipohjaiset monot, ja punaiset puuhelmet. Muistan kun istuin tuvan uunilla ne monot jalassa, ja punaiset puuhelmet kaulassa. Ja olin niin onnellinen.
Sen jälkeen on ollut jouluja, runsaita ja rikkaitakin. Lahjoja aina liikaakin. Mutta mikään ei voita sitä joulua, ja sitä joululahjaa. Muistan sen aina, kun sytytän kynttilän kummini haudalle!

marja-liisa41 kirjoitti:

Puutetta oli niin rikkaiden kun köyhienkin tuvissa. Ei paljon joululahjoja edes osattu odottaa. Kun ei sitä rahaakaan ollut kuin ihan välttämättömään. Mutta kummitätini oli pienestä palvelijan palkastaan säästänyt, ja ostanut minulle kumipohjaiset monot, ja punaiset puuhelmet. Muistan kun istuin tuvan uunilla ne monot jalassa, ja punaiset puuhelmet kaulassa. Ja olin niin onnellinen.
Sen jälkeen on ollut jouluja, runsaita ja rikkaitakin. Lahjoja aina liikaakin. Mutta mikään ei voita sitä joulua, ja sitä joululahjaa. Muistan sen aina, kun sytytän kynttilän kummini haudalle!

Lue lisää

Niin se vain oli.Äitini laivaemäntä lähetti Joulupaketissa hyastinmukuloita.Me maalaistollot ei tietenkään tietty mitä nillä olis pitäny tehdä.
Yrittettiin syödä niitä ja pahalta maistuivat,tuvanlattialla pyörivät,kunnes hiillokokseen joutivat.
Mummoni pääkupunkireissu,jolloin Äitini laiva oli Suomessa ja paljsastui karu totuus ja voi että meille tyhmille maalaisille kaupunkiserkut nauroivat.
Ne mukulat olisi pitänyt laittaa multiin,jotka me heitimme hiillokseen ja tämä tarina on totta:
takaa amateus

etsivivä-amadeus kirjoitti:

Niin se vain oli.Äitini laivaemäntä lähetti Joulupaketissa hyastinmukuloita.Me maalaistollot ei tietenkään tietty mitä nillä olis pitäny tehdä.
Yrittettiin syödä niitä ja pahalta maistuivat,tuvanlattialla pyörivät,kunnes hiillokokseen joutivat.
Mummoni pääkupunkireissu,jolloin Äitini laiva oli Suomessa ja paljsastui karu totuus ja voi että meille tyhmille maalaisille kaupunkiserkut nauroivat.
Ne mukulat olisi pitänyt laittaa multiin,jotka me heitimme hiillokseen ja tämä tarina on totta:
takaa amateus

Lue lisää

Siinä vaiheessa sodanjälkeinen säännöstelyaika oli kai ohi kun Jouluksi saimme ensimmäiset suuret ja punaiset jouluomenat. Kullekin yksi joululahjapaketissa.
Niiden tuoksu oli meille korven kakaroille niin uskomaton, että sen muistaa vieläkin. Nyt uskon, että se omena laji oli Red Delii jotai.

Siinä 'sekametelisopassa' oli joku karvainen hedelmä. Ne jätin syömättä.

capt.cöpenick kirjoitti:

Siinä vaiheessa sodanjälkeinen säännöstelyaika oli kai ohi kun Jouluksi saimme ensimmäiset suuret ja punaiset jouluomenat. Kullekin yksi joululahjapaketissa.
Niiden tuoksu oli meille korven kakaroille niin uskomaton, että sen muistaa vieläkin. Nyt uskon, että se omena laji oli Red Delii jotai.

Siinä 'sekametelisopassa' oli joku karvainen hedelmä. Ne jätin syömättä.

Lue lisää

on 50-luvun loppulta, kun isä ja äitini olivat meillä aattoa viettämässä. Oli sovittu, että jäävät yöksi .
Kun jouluateria oli syöty ja joulupukkikin käynyt, siivosimme kaikki paperit ja asetuimme viettämään rauhallisempaa iltaa, nousi isäni ylös ja sanoi:Kun se pukki nyt on tuonut kaikille uudet pyjamat, eikös pueta ne päällemme ja vietetä loppuilta niissä rennosti?

Tuumasta toimeen, ja niin kaikki heitimme jo kiristävät vaatteemme yltämme, sukelsimme pyjamiimme ja niin rennon leppoisaa tunnelmaa en ole viettänyt sen jälkeen, kuin vain oman väen keskuudessa voi!
Isä ja mieheni pelasivat vielä shakkiakin yöllä, kävivät vuolemassa kinkusta pari
viipaletta konjakkitilkan kera ja nauttivat elämästä. Aamiaisellakin pyjamaporukka nautti pitkään yhdessäolosta.
Onnellisiin muistoihin jäi tuo joulunvietto minulle.

pilvi* kirjoitti:

on 50-luvun loppulta, kun isä ja äitini olivat meillä aattoa viettämässä. Oli sovittu, että jäävät yöksi .
Kun jouluateria oli syöty ja joulupukkikin käynyt, siivosimme kaikki paperit ja asetuimme viettämään rauhallisempaa iltaa, nousi isäni ylös ja sanoi:Kun se pukki nyt on tuonut kaikille uudet pyjamat, eikös pueta ne päällemme ja vietetä loppuilta niissä rennosti?

Tuumasta toimeen, ja niin kaikki heitimme jo kiristävät vaatteemme yltämme, sukelsimme pyjamiimme ja niin rennon leppoisaa tunnelmaa en ole viettänyt sen jälkeen, kuin vain oman väen keskuudessa voi!
Isä ja mieheni pelasivat vielä shakkiakin yöllä, kävivät vuolemassa kinkusta pari
viipaletta konjakkitilkan kera ja nauttivat elämästä. Aamiaisellakin pyjamaporukka nautti pitkään yhdessäolosta.
Onnellisiin muistoihin jäi tuo joulunvietto minulle.

Lue lisää

mieleenjäävä muisto.Se oli siniseksi maalattu ja siinä oli hopeakirjaimin nimeni.
Enoni oli sen itse tehnyt ja se oli mieleenpainuva hetki maalaispirtin hämärässä.
Kiitos Enoni siellä jossain..

etsivivä-amadeus kirjoitti:

mieleenjäävä muisto.Se oli siniseksi maalattu ja siinä oli hopeakirjaimin nimeni.
Enoni oli sen itse tehnyt ja se oli mieleenpainuva hetki maalaispirtin hämärässä.
Kiitos Enoni siellä jossain..

Lue lisää

kun ei niitä lahjoja ainakaan ollut meidän kodissa ,olin jäänyt isättömäksi ja äidillä oli suuri huoli lastensa syöttämisestä. Jouluna ehkä oli pikkusen erilaista kun tuotiin Joulukuusi ja ennen sotaa oli siihen ainakin omenoita ,joita kaikki koitinmme käydä maistamassa. Sitten vertailtiin hampaanjäljistä kuka oli haukannut mistäkin.
Se onkin paras koululahjani kun vanhin sisareni oli päässyt työhön ja osti minulle pikkusiskolle sukset ,niillä sitten laskettelin isojakin mäkiä.voitinpa koulujenväliset kilpailutkin ,vaikka kaaduinkin ,oli paljon lunta ja ensimmäisenä sain pöhriä lumihangessa. Oli yhteis lähtö.
Kirjan sain palkinnoksi.
Kyllähän niitä joululahjoja on tähänmennessä jo saatu ,ihan liikaa. Enään en niistä paljoa piittaa.