Menneitä

muistellen

Julkaistu Kanava-lehdessä
Viime talvena olin lukenut peräkkäin Erkki Tuomiojan ”Häivähdys punaista” ja Imbi Pajun ”Torjutut muistot”, tuli epämääräisen vaivautunut olo. Toisen lukemisen jälkeen olo ei suinkaan parantunut.
Kaksi virolaista naista Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, mutta perillisten kertomat tarinat kuin kahdelta eri planeetalta. Mitä heidän elämänkertansa meille opettavat? Oliko heillä mitään yhteistä?
Yhden yhtäläisyyden luulen löytäneeni, molemmat halusivat torjua tärkeimmät muistonsa kommunistisen järjestelmän olemuksesta – mutta ehdottomasti eri syistä.
Tuomiojan kirjan virolainen nainen on itse politiikan toimija, Pajun kirjan nainen on politiikan uhri.
Ihailtavan taitavasti Tuomioja etäännyttää itsensä kohteestaan. Hän tarkastelee isoäitiään kaikilta kulmilta kuin hyönteistutkija neulaan pistettyä sittiäistä.
Imbi Paju sen sijaan myötäelää perheelle ja koko kansakunnalle tehdyt vääryydet ja raakuudet.
Virolaisille tarjotaan toisinaan vieläkin selitystä, jonka mukaan he olivat itse syyllisiä neuvostomiehitykseen, koska olivat sallineet Hitlerin joukot maaperälleen.
Suomalaisille tarjottiin samansuuntaista selitystä sekä talvisodan alkamisen syyksi että perusteluksi sodanaikaisten poliitikkojen vetämiseksi tuomiolle sodan jälkeen.
Pienillä kansoilla ei ole, eikä aina suurillakaan, sitä ylellisyyttä, että ne voisivat hädän hetkellä valita auttajansa nuhteettomien joukosta.
Suomi torjui Pirun Perkeleen avulla. Piru itse, Stalin, oli ajanut meidät Perkeleen, Hitlerin, kainaloon.
STALIN, SUURIN KAIKISTA
Hella Wuolijokea ei Viron kansalaisten kohtalo nähtävästi askarruttanut. Ehkä hän uskoi Stalinin tapaan, että ihmisestä voidaan puutarhurin menetelmillä, karsimalla ja katkomalla, jalostaa neuvostokansalainen, ihmisyyden korkein muoto.
Ei-toivotut elementit likvidoitiin tai lähetettiin tuhoutumaan leireille. Ne, jotka olivat tarpeeksi vahvoja, ovelia ja häikäilemättömiä, että osallistuivat heikomman aineksen hävittämiseen, saivat kunnian liittyä neuvostokansojen suureen onnelliseen perheeseen.
Viron porvariskodeista kotoisin olleet vasemmistointellektuellit päättivät itse päivänsä tai joutuivat leireille. Kommunismi ei kaivannut älymystöä, pelkästään terrorin toteuttajia.
Neuvostojärjestelmän suuri idea oli tuhota kaikki kansallinen. ”Oli hajotettava elämä, jonka Baltiassa asuvat ihmiset olivat suurella vaivalla ehtineet rakentaa”, Imbi Paju kirjoittaa.
Hellalla oli yksi häntäkin punaisempi sisko, Salme, mutta myös säätynsä mukaisesti liberaalisti politiikkaan asennoituneet Nina, Mimmi ja Leo. Väärälle puolelle vallankumousta harhautuneet perheenjäsenet aiheuttivat Hellalle mielipahaa.
Hella valitti Salmelle Lontooseen, että heidän porvarilliset perheenjäsenensä ”pelkäävät venäläisiä niin valtavasti, että se pelko painaa melkein enemmän kuin saksalaisten Virossa tekemät julmuudet”.
Venäläisistä julmuuksista ei sanaakaan. Vielä Hella pohdiskeli, olivatko he kaksi, vallankumoukselliset sisarukset, syyllisiä siihen, että perheen muut olivat kehittyneet ”niin keskiluokkaisiksi”?
Tuomiojan kirjan nimelle on tekstissä selitys. Muuten ”häivähdys punaista” olisikin täydellistä orwellilaista uuskieltä, sillä Tuomiojan mummokulta oli ”syvän punainen” rahvaan yläpuolelle noussut bolshevikki, jolle aate oli tärkeämpi kuin periaatteet tai ystävyyssuhteet.
Tuomioja piirtää kuvan seikkailunhaluisesta ”kaviaarikommunistista”, joka ihaili Stalinia, mutta nautti varakkaasta elämäntyylistä. ”Jumala nähköön, hän on suurin ihminen maailmassa! Millainen huumorin tuike hänellä onkaan silmissään ja mikä peijakkaan terävä äly!” Hella kirjoitti Englantiin tapaamisestaan Isä Aurinkoisen kanssa vuonna 1945.
Hitler ja Stalin olivat psykopaatteja, mutta aivan tavalliset ihmiset ryhtyivät heidän apureikseen. Miehittäjällä on aina auttajia omien joukossa ja teloituskomppaniaan on vapaaehtoisia. Laukausten kajahtaessa he ovat kiväärin turvallisemmalla puolella – kunnes tulee heidän vuoronsa.
PUNA-ARMEIJAN PUOLELLA
Tuomiojan mielestä nk. ”kuutoset” saivat vuonna 1941 vankeutta maanpetoksesta ”oikeudellisesti kyseenalaisin perustein”. Sodan jälkiselvittelyistä hän sanoo, että vanhan vallan edustajiin kohdistetut puhdistukset olivat lieviä. ”Ketään ei teloitettu rauhan tultua”.
Oikeudellisesti kestävämmät olivat kuitenkin perusteet, kun Hellalle vaadittiin kuolemantuomiota vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi ja näyttöjäkin oli kylliksi. Apuun karauttivat nyt Linda ja Väinö Tanner, joiden ansiosta tuomio muutettiin elinkautiseksi.
Tuomiojakin tunnustaa, että Hella oli muita ihmisiä kohtaan osoittamassaan auliudessa ”valikoiva ja rajoittunut”. Tunnettu on Hella Wuolijoen tapa osoittaa kiitollisuutta Väinö Tannerille.
Hella vaati Tannerille sotasyyllisenä mahdollisimman ankaraa rangaistusta. Vielä Hella epäili, että Tannerilla on linnassa paremmat oltavat kuin hänellä oli sodan aikana.
Jos Stalinin tahto olisi toteutunut keväällä 1940 tai torjuntavoitot Kannaksella kesällä 1944 olisivat jääneet toteutumatta, Hella olisi kaikesta päätellen ollut Helsingissä kukkien kanssa puna-armeijaa vastassa.
Nyt kävi niin, että valvontakomission johtaja kenraalieversti Andrei Zhdanov joutui menemään autolla Jokelaan Hellaa tapaamaan. Sen Zhdanov teki heti kolmantena päivänä Helsinkiin saapumisensa jälkeen. Saman päivän iltana myös Urho Kekkosella oli asiaa Hellalle.
Andrei Zhdanov oli mies, joka oli johtanut Viron, Latvian ja Liettuan miehittämistä neljä vuotta aikaisemmin. Hella tuskin valitteli Zhdanoville virolaisten kohtaloa, sen sijaan moitti kyllä suomalaisia, jotka eivät tahtoneet ymmärtää Neuvostoliiton jaloja tarkoitusperiä. Zhdanov puolestaan suositteli Kekkosta Suomen pääministeriksi.
Tuomiojan mukaan kesän 1940 tapahtumat Baltiassa eivät jättäneet Hellan jäämistöön ainoatakaan muistiin merkittyä kommenttia!
Miehittäjä järjesti Virossa kesällä 1940 vaalit, tietenkin, jotka ”Työtätekevän Kansan Liitto” voitti ylivoimaisesti, sillä kaikki siitä riippumattomat ehdokkaat peloteltiin luopumaan tai pidätettiin.
”Suomen Kansan Demokraattiselle Liitolle” oli varattu samanlainen osa Suomessa keväällä 1945, mutta koska Zhdanovilla ei nyt ollut Stalinilta samoja valtuuksia (eikä miehitysjoukkoja), vaalit olivat kutakuinkin vapaat ja tulos sen mukainen.
VAPAAEHTOINEN MUISTAMATTOMUUS
Aino Paju torjui muistoja vuosikymmenten ajan unohtaakseen, mitä tapahtui hänelle. Hella Wuolijoki torjui mielestään ikävät asiat, jotka tapahtuivat muille, esimerkiksi Aino Pajulle.
Ammattivallankumouksellinen on samalla tavalla psykopaatti kuin ammatti- ja taparikollinen, hän ei ajattele sen enempää muille aiheuttamaansa kärsimystä kuin kiinnijäämistään. Hän haluaa vain ”toteuttaa itseään”, siis kutsumustaan.
Elämä on alistettu korkeammille päämäärille eikä etenkään massojen elämällä ole merkitystä.
Elämä Neuvosto-Virossa opetti, että rehellisyydestä ja arvomielisyydestä rangaistiin, siksi valittiin hiljaisuus, torjunta. ”Mieluummin kuolen kuin kerron tarinani”, Aino Paju intti tyttärelleen vuosikaudet.

Sitä paitsi, välttääkseen lisäkauheudet ihminen on valmis muuntamaan totuuttakin reippaasti. Silloin saa mahdollisuuden pysyä elossa ja elää ehkä hieman paremmin kuin muut kurjat. Kommunismi itse ei tunne huonoa omaatuntoa.
Tuomioja kirjoittaa, että Aino Kuusisen muistelmat olivat ”sensaatiohakuiset”. Hän niputtaa kirjan samaan kategoriaan Arvo ”Poika” Tuomisen muistelmien kanssa. Tulee ajatelleeksi, onko myös myötäelämisen puute perinnöllinen ominaisuus?
Aino Kuusisen muistelmat eivät olleet sensaatiohakuiset, vankileirien saaristosta on kirjoitettu kilometreittäin julmempaa todistusta. Miksi Tuomioja ei pidä pitkää Siperian komennusta muistelemisen arvoisena? Onko hän sitä mieltä, että Aino Kuusinen ansaitsi kohtalonsa niin kuin Aino Pajukin?
Imbi Paju kirjoittaa, miten ihmiset päästyään vankileireiltä kotiin, vaikenivat vuosikymmeniksi näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan. He eivät kirjoittaneet ”sensaatiohakuisia muistelmia” edes Viron itsenäistyttyä uudelleen.
Henkiin jääneiden taakkaa lisäsivät muistot siitä, mitä kunkin oli täytynyt tehdä henkiin jäädäkseen, mihin oli pitänyt alistua, kenet oli pitänyt pettää tai kavaltaa. Kuolema oli vapauttanut monet näistä tuskista, mutta eloonjääneet tiesivät tai arvasivat toisistaan kaikenlaista. Siksi vaikeneminen oli ensimmäinen valinta.
Valittiin vapaaehtoinen muistamattomuus. ”Joskus se näkyy myös historiantutkimuksessa”, Imbi Paju toteaa. Hän suree sitä, että historiaton nuori tutkijapolvi lukee KGB:n kuulustelupöytäkirjojen tekstiä kirjaimellisesti.
Kuulustelijain kieli oli totalitaarisen terrorijärjestelmän luomaa uuskieltä, jolla kirjoitettiin huikeaa fiktiota. Kun syyte oli olemassa, tarvittiin vain tunnustus. Tosiasiat eivät saaneet kumota tunnustuksen sisältöä.
Suomessa ne historiantutkijat, jotka vartioivat omia aikaisempia tulkintojaan, toimivat päinvastoin. Neuvostoliiton aikaiset arkistolöydöt joko ohitetaan tai ne tuomitaan ”tarkoitushakuisiksi”, niitä ei nimenomaan saa lukea kirjaimellisesti.
Lännessä, lähinnä Britanniassa, on vaikea ymmärtää poliittisia valintojamme toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen. Sodan jälkeen suomalaisia siunattiin muutamalla läntisellä tutkijalla, joilla oli tämä annettu näkökulma, kunnes heitä alkoi olla omastakin takaa.
Britit joutuivat itse turvautumaan Staliniin, jotta Hitlerille pärjättäisiin, ja niinpä neuvostoliittolaiset tulkinnat ja historianselitykset on brittien parissa ollut helpompi hyväksyä. Vääryydet, joita Neuvostoliiton kurittamat kansat joutuivat kärsimään, johtuivat siten tutkijoiden mukaan vääristä valinnoista.
SUOMEN SOKEA SILMÄ
Suomen myötätunto Unkarille 1956 tai Tshekkoslovakialle 1958 oli yhtä lämmintä kuin Ruotsin tuki Talvisodassa, yksityisesti tuli lämpöaaltoja, mutta virallisesti oli viileää.
Olisiko sitten voitu muuten toimia vaikkapa Viron suhteen? ”Virallisen ulkopolitiikan” alttarille uhrattiin ehkä kuitenkin turhaan koko kansakunnan kollektiivinen omatunto.
Lennart Meri sanoi kerran, että hän mainitsee niin usein kuin mahdollista Urho Kekkosen Viron vierailun vuonna 1964 kädenojennuksena Suomelta Viroon. Logiikka oli sama kuin Kekkosen itsensä, kun tämä kehui, että Lenin oli antanut Suomelle itsenäisyyden. Kuulija ei voi kuin myönnellä. Tosiasiassa Kekkonen tuomitsi ulkovirolaiset ja uhrasi V. J. Sukselaisen omien neuvostosuhteidensa alttarille.
Näkevä silmä ylsi 1960-luvulla Vietnamiin asti, mutta Viron kohdalla silmä oli sokea.
Osa suomalaisista oli aidosti Neuvostoliiton puolella, suuri osa hyväksyi valikoivan moraalin mukavuussyistä. Ei pidä elämöidä itsenäisyydellä, kun on itse täpärästi välttänyt Siperian. Osa tuon ajan vasemmistonuorista osoitti Neuvostoliitolle niin lämmintä myötämieltä, että se olisi ollut valmis kutsumaan miehittäjän maahan. Siksi nämä ihmiset vähättelevät tekemisiään ja puheitaan nyt – torjutut ovat muistot heilläkin.
Meillä esiintyy sellaista imelää valtioviisautta, joka loukkaa tämän päivän virolaisia. Suomessa tunnutaan tietävän, mikä Virolle on parasta niin kuin Ruotsissa tiedettiin, mikä Suomelle olisi parasta. ”Vanhoista olisi paras vaieta ja katsoa eteenpäin.” Virolaisia on varoitettu itsenäistymästä, siirtymästä omaan valuuttaan, liittymästä Natoon, siirtelemästä patsaita, ja niin edelleen.
Aivan kirjansa lopussa Tuomioja päättää jossitella, kun pohtii isoäitinsä bolshevismin astetta esimerkiksi suhteessa Unkarin ja Tshekkoslovakian miehityksiin. Miten mummo olisi suhtautunut, jos olisi elänyt nuo ajat? ”Ehkä hän oli myynyt sielunsa… jo niin monta vuosikymmentä varhaisemmin, ettei hänellä olisi ollut valinnan mahdollisuutta.”
Miksi Hella olisi surrut Unkarin tai Tshekkien kansoja, kun ei surrut oman syntymämaansa kohtaloakaan?

10

474

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • T Urpo

      Kiitos vaivannäöstä ja Hyvää Uutta Vuotta
      Itsenäisessä Suomessa!

      • vaikka onkin

        paskat housussa, siis urpo, missä itsenäisessä suomessa nyt ollaan? paskanmarjat, EU se on jo suomen itsenäisyyden rosvonnut, ja sinäkin äänestit liittymisen puolesta, ettes häpeä!


      • T Urpo
        vaikka onkin kirjoitti:

        paskat housussa, siis urpo, missä itsenäisessä suomessa nyt ollaan? paskanmarjat, EU se on jo suomen itsenäisyyden rosvonnut, ja sinäkin äänestit liittymisen puolesta, ettes häpeä!

        Kansakunnan historian suurimman nousukauden aikaa!

        Jota avittaa valuuttaliitto ja Yhteisön jäsenyys.

        Se on nimittäin vapaaehtoisten sivistysvaltioiden
        liitto tämä EU.

        Oikeastaan en taida punikin kanssa edes vaivautua
        seurustelemaan aiheesta Itsenäisyys.

        Punpapövästit kun näkivät unta Suomen liittymisestä
        neukkupaskalan liittoon!

        Että silleen. Virolaisetkin ovat päässeet
        Schengenin sopimuksen piiriin joka tarkoittaa
        LIIKKUMISEN VAPAUTTA!

        Punikeille tuntematonta käsitettä.


      • !!!!
        T Urpo kirjoitti:

        Kansakunnan historian suurimman nousukauden aikaa!

        Jota avittaa valuuttaliitto ja Yhteisön jäsenyys.

        Se on nimittäin vapaaehtoisten sivistysvaltioiden
        liitto tämä EU.

        Oikeastaan en taida punikin kanssa edes vaivautua
        seurustelemaan aiheesta Itsenäisyys.

        Punpapövästit kun näkivät unta Suomen liittymisestä
        neukkupaskalan liittoon!

        Että silleen. Virolaisetkin ovat päässeet
        Schengenin sopimuksen piiriin joka tarkoittaa
        LIIKKUMISEN VAPAUTTA!

        Punikeille tuntematonta käsitettä.

        ytimee! Tuo vappauve rajotteisuus on meille "veren- perintönnä suatu"! Kiitosta vua vappauvesta meuhkoovat porvarit! Niiku ite sanot, EU:n aenut hyöty suomalaeselle on siinä, että ei tarvihe spe- kuloija valuuttaloilla :))!


      • T Urpo
        !!!! kirjoitti:

        ytimee! Tuo vappauve rajotteisuus on meille "veren- perintönnä suatu"! Kiitosta vua vappauvesta meuhkoovat porvarit! Niiku ite sanot, EU:n aenut hyöty suomalaeselle on siinä, että ei tarvihe spe- kuloija valuuttaloilla :))!

        Valuuttaa sekä korkoja. Täysin kiistatta.

        Työllisyyttä vetää osaltaan EU:n sisämarkkinat.

        Vai haluaisitko että Suomi olisi tullimuurin takana?

        Älä helvetissä!

        Haluaisitko devalvaatio markoilla vielä hoidella
        asioitasi korkeammilla koroilla?

        EU auttoi Suomen lopullisesti kotikutoisesta
        lamasta ulos.

        Aivan kiistaton fakta.

        Puhumattakaan vaikkapa suomalaisten opiskelijoi-
        den mahdollisuudesta opiskella vaikkapa Ranskan
        yliopistoissa.

        Ennen se oli rikkaiden puuhaa.

        Nyt siihen ylettyvät tavallistenkin ihmisten
        penskat.

        Menkää jullit metsään ja kiivetkää petäjään
        karvahattu silmillä. Siellä käpykaartissa ihan
        hissukseen istuskelette työmarkkinatuella.

        Ei tuota EU paskaa kannata niin kauheasti jauhaa
        pelkästä periaatteesta.

        Kun ei ole asiaa siteeksi.


    • mutta vallan

      paskaa!

      • paskavaris

        on varmaan helpompi torjua ikävät totuudet kuin hyväksyä.
        olen lukenut aino pajun tarinan. ja monta muuta. herättää suurta suuttumusta viattomien ihmisten kuritus.


    • Wäinä

      Ja sen myötä kaikki.

      Mainitset kirjoituksessasi "kuutoset". Pekkanen oli yksi kuutosista.

      Kun kuutoset tuomittiin,maassa oli voimassa suomalaisten perustuslailliset oikeudet määrittävä perustuslaki. Ne olivat 1917 Hallitusmuoto ja 1928 Valtiosääntö.

      Näiden lakien ja rikoslain mukaan kuutoset tuomittiin.

      Kun Pekkanen sodan jälkeen valittiin oikeusministeriksi,niin se tehtiin samojen lakien vallitessa. Perustuslakiin taikka rikoslakiin ei oltu tehty muutoksia.

      Se tarkoittaa,että lainsäädäntö,joka tuon mahdollistaa,ei ole yhtenevä länsimaisen oikeuskäytännön kanssa,taikka sitten lakia tulkittiin laajemmin,kuin lainsäätäjä tarkoitti.

      Pekkasen tapauksessa muutosta ei ollut tapahtunut laissa. Muutos oli tapahtunut toimeenpanovallan puolella, tuomaristossa,syyttäjälaitoksessa ja tutkinnassa. Muutoksen aiheutti sodan lopputulos.

      Minua kommunistina pelottaa tuon tapainen lain tulkinta. Eikö sinua porvarina pelota?
      Eikö sinua pelota,että ajan konjunktuurit mahdollistivat kansanedustajan työn estämisen ja toisenlaiset konjunktuurit tekevät hänestä oikeusministerin?

      Jos ei pelota,niin mikä mahdollisti Pekkasen valinnan oikeusministeriksi? Sodan jälkeen vasemmisto ei muuttanut perustuslakejamme taikka tarkentanut niitä,olisi pitänyt. Vasemmisto laski porvarien kommunistilakien myötä laajentaman oikeuskäytännön koituvan edukseen,niin siinä kävikin.
      Tappion kärsi länsimainen oikeuskäytäntö. Meillä on yhä mahdollista toimia samoin kuin toimittiin kuutosten tapauksessa,syyttäjälaitos ottaa laintulkintavallan. Jos meidän demokratiamme pyrkii oikeusvaltion käsitteeseen,sen ei pitäisi olla mahdollista lakien mukaan.

      Asia ei mitenkää muutu vaikka lakimme olisivat parhaat tunnetut,mitä ne eivät ole. Demokratiassa lakien kuuluu olla sellaiset,ettei kukaan missään tilanteessa pääse lyömään lailla toista.

      • Eino Pekkalaa !


      • linkittänyt

        http://www.lasselehtinen.net/content/view/168/100/lang,fi/
        Lasse Lehtinen - KAKSI VIROLAISTA NAISTA
        Olisiko ystävällä Wäinällä motiivina totuuden torjunta?
        Lehtisen kirjoitus ei mitenkään imartele eikä tuo esille kommunismin laupeita kasvoja.
        On ymmärrettävää, että punakapinan aloittajien aatteen kannattajia on työnnetty sivuun. Neuvostoliitossa aatteiden vapaus oli tunnetusti kapea-alaista.
        Yritti se Kekkonen käyttää niin sanottuja kommunistilakeja IKL:kin vastaan vai silläkö kaadettiin Lapuan liike?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kanki kovana; ei tiedä pornovideoista mitään

      Kaikkosen erityis­avustajan asunnossa kuvattiin pornoa. Väittää ettei tiedä asiasta yhtään mitään. https://www.is.fi/po
      Maailman menoa
      121
      5737
    2. Halaisin sua mies

      Jos voisin 💗
      Ikävä
      29
      2090
    3. Onkohan meillä kummallakin joku pakkomielle toisiimme

      Vähän luulen että on..
      Ikävä
      177
      1922
    4. Ei monet elä kuin alle 60 v, mikä vaikuttaa?

      gulp, gulp.. Juice Leskinen eli 56 vuotta. Matti Nykänen eli 55 vuotta. Topi Sorsakoski eli 58 vuotta.
      Maailman menoa
      66
      1094
    5. Mitä tämä on

      Ajatella, olen viimeksi nähnyt sinua melkein vuosi sitten ohimennen. Ja silloinkin sinä välttelit minua. En ole kuullut
      Tunteet
      10
      1083
    6. Hyvää yötä kaivatulleni

      En pysty tekemään kokemaan mitään sielussa tuntuvaa, syvää, vaikuttavaa, ilman että rinnastan sen sinuun. Niin kävi tänä
      Tunteet
      24
      977
    7. Olen valmis

      Kohtaamaan sinut tänä kesänä, jos sellainen sattuma osuu kohdalleni.
      Ikävä
      73
      967
    8. Nyt on konstit vähänä.

      Nimittäin tuulivoiman vastustajilla, kun pitää perättömiä ilmiantoja tehdä. Alkaa olla koko vastustajien sakki leimattu,
      Kiuruvesi
      24
      892
    9. Tilinpäätösvaltuusto 27.5

      Samalla viimeinen kokous ennen uudenvaltuustokauden alkamista. Vanhat antavat itselleen erinomaiset arvosanat, ja siirty
      Pyhäjärvi
      42
      887
    10. Hevoset ajoteillä Karhulanvaaralla

      Minkä ihmeen takia osaamattomat ihmiset tuovat hevosia ajoteille ja pyöräteille? Eilen oli kolari lähellä tämän takia. I
      Suomussalmi
      12
      755
    Aihe