..niin Kaurismiehestä tulee tosi tunnekylmä mielikuva, tai pikemminkin sulkeutunut..
Ei puhu tunteistaan eikä oikeastaan mistään muustakaan..Eli onko kuitenkin tunteita, mutta ei osaa ilmaista niitä..? Miten tällaisesta otuksesta sitten pääsee perille? :)
Millainen Kaurismies on sitten rakastuessaan?
Lisäksi täällä keskusteluissa on sanottu, että Kauris viihtyy yksin ja on itsenäistä sorttia, ja uskottomuuteen taipuvainen, ilmeisesti sen tunneköyhyytensäkö takia? Olen kuitenkin ymmärtänyt luonnekuvauksista, että Kauris mieluiten olisi parisuhteessa, ja olisi vakaa ja periaatteellinen ihminen..Onko tässä nyt joku ristiriita..?
Olen vähän ihastunut Kaurismieheen, mutta jos näin vaikeeta on tiedossa, taidan miettiä perääntymistä..
Mutta jos joku osaisi kuitenkin kertoa tuntomerkkejä rakastuneesta Kauriista?? Ja rakastuuko Kaurismies ylipäätään, vai etäännyttääkö silloinkin mieluiten tunteensa, ja pysyttelee pinnallisuuksissa?
Täältä kun lukee
12
4701
Vastaukset
- Eiiih
..ku on!
On hyvä että osaat käyttää omaa arvostelu kykyä! (niin melkein)
Eli nythän joudun hieman avittaan sinua..Nämä jotka tällä palstalla rutisevat kaurismiehistä, ovat nyt katkeria kun ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
"ilmeisesti sen tunneköyhyytensäkö takia"
Kyllähän me kaurismiehet ollaan tosi tunneköyhiä ja kylmää sakkia.
Lainasin toisen kaurismiehen, kirjailija A. A. Milnen Nalle Puh -kirjasta,
hieman omalla sävellyksellä, tuon alla olevan tekstin..;)
Nalle Puh on paras ystäväni. Ketään en pompauta kumoon mieluummin kuin häntä. Ja Puh se vasta pitääkin siitä, että hänet Pompautetaan kumoon. Puh syö aivan tavattomasti hunajaa. Hunaja on makeaa ja ällöttävän pahaa, Kaurismiehet eivät syö hunajaa. Puhinkin kannattaisi opetella pomppimaan niin kuin Kaurismies.., niin hän pääsisi helpommin pakoon mehiläisiä. Uskokaa pois, mehiläiset eivät pidä siitä, että heidän hunajaansa kosketaan.
Tässäpä olen minä itse. Enkös olekin komea ilmestys, Kaurism.. ovat parhaita juuri siinä, että Kaurism..ovat komeita. Lisää kuviani löydät klikkaamalla kuvaani, mielellään hännän kohdalta. Vielä parempia Kaurism..ovat pomppimaan. Minä niin tykkään pomppia paikasta toiseen ja välillä ihan paikallaankin. Pomppiminen on niin pomppivaista, ja siinähän Kaurism..ovat parhaillaan, kuten jo pompautin. Minut tuntee myös siitä, että minulta löytyy raidat. Ei ole Kaurism..ilman raitoja. Eikä häntää, se häntä on kuin kumia, sillä kun pomppii niin se käy miltei itsestään. Ensin vaan viritys ja sitten ei muuta kuin pomppimaan. Tulkaa kaikki kanssani pomppimaan. Pompitaan ympäri koko metsän.
Voisimmekin käydä kysymässä Pöllöiltä,
miksi Kaurism..ovat niin taitavia.
(Tuo loppu on tältä palstalta) - kokemusta on...
Rakastunut kaurismies.. siinä vasta ongelmallinen tilanne..
Oman kokemukseni mukaan kaurismies hullaannuttuaankin säilyttää viileytensä ja laskelmointikykynsä, toisin sanoen haluaa tarkkailla valittuaan pitkään, jotta voisi varmistua oikeasta valinnasta. Ja tätä kestää pitkään; kaurismies ei tee nopeita sitoutumispäätöksiä.
Oma kaurismieheni kyllä piti minua tiukasti otteessaan; otti kokoajan yhteyttä ja halusi olla yhdessä lähes päivittäin, mutta kun yhteenmuuttamisesta puhuin, hän ei ollut valmis.
Mekin kuitenkin olimme yhdessä pari vuotta.
Olen kuullut muiltakin, että kaurismiehelle käy helposti köpelösti, kun sitten vihdoin saa päätettyä, niin nainen on jo aikaa sitten kyllästynyt odottamaan.
Tuosta uskollisuudesta..mulla on sellanen kuva, että kaurismies on ehdottoman uskollinen. Hän kun ei jaksa mitään säätöä elämässään. Kaurismiehellä pitää olla turvallinen ja vakaa elämä.
Omasta mielestäni kauriin kanssa oli hankala olla emotionaalisella tasolla.
Kaurismiehelle sopii hyvin hänen itsensä kanssa samankaltaisen luonteen omaava ihminen, jolla on erittäin hyvä itsetunto ja on itsenäinen, mutta kuitenkin kiinnostunut kauriistaan.- kauris mielessä
...liittyä jotenkin eroonne?
Enpä tarkoita udella, mutta kun sanoit, että emotionaalisesti oli vaikea olla Kauriin kanssa, niin oliko niin vaikea, että lähdit siksi lopulta pois?
Itse olen kyllä hyvin itsenäinen nainen, ja tarvitsen omaakin tilaa, ja omia ystäviä ym..
Mutta toisaalta puhun kyllä aika suoraan tunneasiat, ja en oikein kestä epävarmuuksia, vaan epäselvissä tilanteissa puhun asiat selviksi. Epäselvyydet jäävät harmittamaan, enkä voi rentoutua, ennen kuin tiedän, mitä toinen miettii.
Parisuhteessa minun näkökulmastani on oikeastaan kaikkein kammottavinta, jos toinen ei puhu, mitä ajattelee. Voihan sitä tietysti tulkita toista muuten, ja uskon, että melko hyvin olen tulkinnut tätä kaurista, joka on mielessä (vasta).
Tärkeintä, että ne tunteet jotenkin tulevat esiin, sitten vaikka teoissa jos ei sanoissa (ehkä parempikin niin!!). Ja jousimiesmäistä koko ajan äänessä ja totuuksia laukomassa- tyyppiä en kestäisikään.
Mutta toisena ääripäänä en voi kuvitella itseäni kyllä sellaiseenkaan suhteeseen, jossa ei synny kunnollista keskusteluyhteyttä, ja tunne jää puuttumaan.
Se on kyllä tosi harmi. Kovin ihastunut kun tähän kauriisen olin/olen.;( - Escorpio.
kauris mielessä kirjoitti:
...liittyä jotenkin eroonne?
Enpä tarkoita udella, mutta kun sanoit, että emotionaalisesti oli vaikea olla Kauriin kanssa, niin oliko niin vaikea, että lähdit siksi lopulta pois?
Itse olen kyllä hyvin itsenäinen nainen, ja tarvitsen omaakin tilaa, ja omia ystäviä ym..
Mutta toisaalta puhun kyllä aika suoraan tunneasiat, ja en oikein kestä epävarmuuksia, vaan epäselvissä tilanteissa puhun asiat selviksi. Epäselvyydet jäävät harmittamaan, enkä voi rentoutua, ennen kuin tiedän, mitä toinen miettii.
Parisuhteessa minun näkökulmastani on oikeastaan kaikkein kammottavinta, jos toinen ei puhu, mitä ajattelee. Voihan sitä tietysti tulkita toista muuten, ja uskon, että melko hyvin olen tulkinnut tätä kaurista, joka on mielessä (vasta).
Tärkeintä, että ne tunteet jotenkin tulevat esiin, sitten vaikka teoissa jos ei sanoissa (ehkä parempikin niin!!). Ja jousimiesmäistä koko ajan äänessä ja totuuksia laukomassa- tyyppiä en kestäisikään.
Mutta toisena ääripäänä en voi kuvitella itseäni kyllä sellaiseenkaan suhteeseen, jossa ei synny kunnollista keskusteluyhteyttä, ja tunne jää puuttumaan.
Se on kyllä tosi harmi. Kovin ihastunut kun tähän kauriisen olin/olen.;(Ei kannata vetää johtopäätöksiä erilaisista ihmisistä pelkästään tällä palstalla esiintyvien mielipiteiden pohjalta.
Mutta mä uskon vakaasti, että kauris on todella omalaatuinen tapaus ja että pitää olla todella omalaatuinen ihminen jos meinaa saada yhteyden kauriiseen ja rakentaa hänen kanssaan jonkinlaista yhteistä tulevaisuutta. Mä en itse siihen pystynyt vaikka neljän vuoden ajan kovasti yritinkin.
Toi on ymmärrettävää että sä et kestä epävarmuutta kumppanisi suhteen. Sehän on ihan normaalia, että haluaa olla perillä toisen tunteista, ajatuksista jne. Mutta valitettavasti kauriin kanssa se jonkinasteinen epävarmuus kuuluu aina pakettiin. Kaurismies ei puhu asioistaan edes perheelleen saati sitten tyttöystävälleen. Joskus tuntuu siltä että olisi juuri pääsemässä kauriin lähelle mutta sitten taas törmää siihen viimeiseen kylmään muuriin. Siinä sitä sitten vaan yrittää kurkkia sen muurin yli. Yleensä turhaan.
Sitä on vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole koskaan ollut intiimissä suhteessa kauriin kanssa. Mun mielestä kauris ei ole tunnekylmä/tunteeton mutta kauriilla on ehdottomasti kuitenkin vaikeuksia sillä osastolla. Kauris patoaa asioita sisälleen. Sen näkee kauriin silmistä ja silloin tulee itsellekin surullinen olo. Sitä oikein toivoo jo kauriin itsensäkin takia että kauris avautuisi ja päästäisi lähelle jonkun sellaisen joka oikeasti välittää. Mutta ei, kauris vaan eristää itsensä emotionaalisesti muista ihmisistä vaikka lähellä olisi joku joka rakastaa palavasti. Kauris vaan rakentaa lisää niitä muureja ja panssareita.
Ihana otushan se kauris on. Mun ex-kauris oli hauska, fiksu, miehekäs ja oli jopa vähän sellaista ihanaa poikamaista ilkikurisuutta. Mutta koskaan en häntä oppinut täysin ymmärtämään ja joskus tuntui ihan siltä kuin en tuntisi koko miestä. Niin ja loppujen lopuksi hän siis myöskin petti mua toisen naisen kanssa. En ole tosta jutusta enää katkera. Jokin aika sitten kuulin, että tää mun ex-kauris edelleen pomppii sängystä toiseen ja vaikuttaa kuulemma välillä tosi surulliselta ja masentuneelta. Yli kolmikymppinen mies kuitenkin jo kyseessä, joten lähinnä mä säälin häntä. Meillä oli mahdollisuus ja kyllä mä häntä rakastin mutta hän ei antanut mun auttaa itseään. - mielestäni
kauriin kanssa oli hankala olla emotionaalisella tasolla." ??? Mistähän "tasosta":) tässä on kysymys, koska;
Emootiot ovat lyhytaikaisia, suht. intensiivisiä tiloja, joitten osattekijöitä on esim. neurofysiologiset muutokset, motoriset reaktiot (eleet ja ilmeet), tunne-elämys ja käyttäytymisvalmius. - silmään
Escorpio. kirjoitti:
Ei kannata vetää johtopäätöksiä erilaisista ihmisistä pelkästään tällä palstalla esiintyvien mielipiteiden pohjalta.
Mutta mä uskon vakaasti, että kauris on todella omalaatuinen tapaus ja että pitää olla todella omalaatuinen ihminen jos meinaa saada yhteyden kauriiseen ja rakentaa hänen kanssaan jonkinlaista yhteistä tulevaisuutta. Mä en itse siihen pystynyt vaikka neljän vuoden ajan kovasti yritinkin.
Toi on ymmärrettävää että sä et kestä epävarmuutta kumppanisi suhteen. Sehän on ihan normaalia, että haluaa olla perillä toisen tunteista, ajatuksista jne. Mutta valitettavasti kauriin kanssa se jonkinasteinen epävarmuus kuuluu aina pakettiin. Kaurismies ei puhu asioistaan edes perheelleen saati sitten tyttöystävälleen. Joskus tuntuu siltä että olisi juuri pääsemässä kauriin lähelle mutta sitten taas törmää siihen viimeiseen kylmään muuriin. Siinä sitä sitten vaan yrittää kurkkia sen muurin yli. Yleensä turhaan.
Sitä on vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole koskaan ollut intiimissä suhteessa kauriin kanssa. Mun mielestä kauris ei ole tunnekylmä/tunteeton mutta kauriilla on ehdottomasti kuitenkin vaikeuksia sillä osastolla. Kauris patoaa asioita sisälleen. Sen näkee kauriin silmistä ja silloin tulee itsellekin surullinen olo. Sitä oikein toivoo jo kauriin itsensäkin takia että kauris avautuisi ja päästäisi lähelle jonkun sellaisen joka oikeasti välittää. Mutta ei, kauris vaan eristää itsensä emotionaalisesti muista ihmisistä vaikka lähellä olisi joku joka rakastaa palavasti. Kauris vaan rakentaa lisää niitä muureja ja panssareita.
Ihana otushan se kauris on. Mun ex-kauris oli hauska, fiksu, miehekäs ja oli jopa vähän sellaista ihanaa poikamaista ilkikurisuutta. Mutta koskaan en häntä oppinut täysin ymmärtämään ja joskus tuntui ihan siltä kuin en tuntisi koko miestä. Niin ja loppujen lopuksi hän siis myöskin petti mua toisen naisen kanssa. En ole tosta jutusta enää katkera. Jokin aika sitten kuulin, että tää mun ex-kauris edelleen pomppii sängystä toiseen ja vaikuttaa kuulemma välillä tosi surulliselta ja masentuneelta. Yli kolmikymppinen mies kuitenkin jo kyseessä, joten lähinnä mä säälin häntä. Meillä oli mahdollisuus ja kyllä mä häntä rakastin mutta hän ei antanut mun auttaa itseään.tuo, ettei kauris antanut
auttaa itseään.
Pyysikö hän kenties apua
vai yrititkö muokata hänestä
itsesi kaltaista.
Musta koko ajatus toisen henkilön
persoonan muuttamisesta omaan
rakkauteen ja auttamishaluun vedoten
on törkeää henkistä väkivaltaa.
Uskon, että teit teidän molempien
kannalta oikean ratkaisun
päättäessäsi suhteesi kauriiseen. - kauris mielessä
Escorpio. kirjoitti:
Ei kannata vetää johtopäätöksiä erilaisista ihmisistä pelkästään tällä palstalla esiintyvien mielipiteiden pohjalta.
Mutta mä uskon vakaasti, että kauris on todella omalaatuinen tapaus ja että pitää olla todella omalaatuinen ihminen jos meinaa saada yhteyden kauriiseen ja rakentaa hänen kanssaan jonkinlaista yhteistä tulevaisuutta. Mä en itse siihen pystynyt vaikka neljän vuoden ajan kovasti yritinkin.
Toi on ymmärrettävää että sä et kestä epävarmuutta kumppanisi suhteen. Sehän on ihan normaalia, että haluaa olla perillä toisen tunteista, ajatuksista jne. Mutta valitettavasti kauriin kanssa se jonkinasteinen epävarmuus kuuluu aina pakettiin. Kaurismies ei puhu asioistaan edes perheelleen saati sitten tyttöystävälleen. Joskus tuntuu siltä että olisi juuri pääsemässä kauriin lähelle mutta sitten taas törmää siihen viimeiseen kylmään muuriin. Siinä sitä sitten vaan yrittää kurkkia sen muurin yli. Yleensä turhaan.
Sitä on vaikea kuvailla sellaiselle joka ei ole koskaan ollut intiimissä suhteessa kauriin kanssa. Mun mielestä kauris ei ole tunnekylmä/tunteeton mutta kauriilla on ehdottomasti kuitenkin vaikeuksia sillä osastolla. Kauris patoaa asioita sisälleen. Sen näkee kauriin silmistä ja silloin tulee itsellekin surullinen olo. Sitä oikein toivoo jo kauriin itsensäkin takia että kauris avautuisi ja päästäisi lähelle jonkun sellaisen joka oikeasti välittää. Mutta ei, kauris vaan eristää itsensä emotionaalisesti muista ihmisistä vaikka lähellä olisi joku joka rakastaa palavasti. Kauris vaan rakentaa lisää niitä muureja ja panssareita.
Ihana otushan se kauris on. Mun ex-kauris oli hauska, fiksu, miehekäs ja oli jopa vähän sellaista ihanaa poikamaista ilkikurisuutta. Mutta koskaan en häntä oppinut täysin ymmärtämään ja joskus tuntui ihan siltä kuin en tuntisi koko miestä. Niin ja loppujen lopuksi hän siis myöskin petti mua toisen naisen kanssa. En ole tosta jutusta enää katkera. Jokin aika sitten kuulin, että tää mun ex-kauris edelleen pomppii sängystä toiseen ja vaikuttaa kuulemma välillä tosi surulliselta ja masentuneelta. Yli kolmikymppinen mies kuitenkin jo kyseessä, joten lähinnä mä säälin häntä. Meillä oli mahdollisuus ja kyllä mä häntä rakastin mutta hän ei antanut mun auttaa itseään.Olen saanut tuta kauris-luonteesta melkein 20 vuoden ajalta, koska läheinen naispuolinen ystäväni on kauris.
Varmaan nais- ja mieskauriissa on eroja, mutta tuo asioiden sisälle patominen ja muurien taakse kätkeytyminen on tuttua ystäväni kautta.
Samaten surumielisyys ja suoranainen ahdistus, joka näkyy silmistä.
Olemme hyvät ystävät, puhumme paljon, mutta kaurisystävättäreni henkilökohtaisista asioista/tunteista vähän. Tunne-elämästään teen vaan tulkintoja, olen tehnyt viimeiset lähes 20 vuotta, joskin olen ymmärtänyt, että tuntee kyllä vahvasti. Mutta joku käsittämätön viileyden/etäisyyden varjo on koko ajan ystävässäni läsnä. Olen kyllä oppinut häntä vuosien saatossa ymmärtämään, joten nykyisin en enää hämäänny näennäisestä etäisyyden vaikutelmasta.
Ymmärrämme itseasiassa todella hyvin toisiamme, ja tästä surumielisestä etäisyydestä huolimatta hän on parhaimpia ja pidempiaikaisempia ystäviä, joita minulla on ollut...
Mutta niinkuin sanoit hyvin, joskus ahdistaa/säälittää hänen puolestaan juuri se, että ei puhu henk.koht. "patoutumistaan", vaan pitää niitä sisällään, vaikka toinen olisi valmis kuulemaan..Välillä se tuntuu jopa epäluottamuslauseelta (vaikka ei se sitä varmaan ole), varsinkin kun itse kerron melko yksityiskohtaisesti itsestäni kaiken..
Just tämän takia olen miettinyt, jaksanko tällaiseen suhteeseen romanttisessa mielessä mieskauriin kanssa, se kun vaikuttaa aikamoiselta urakalta.
Kuvailemasi kaurismies oli lähes täydellinen kuvaus siitä kaurismiehestä, joka pyörii omassakin mielessäni.
Pitääpä jäädä miettimään vielä asiaa. Kiirehän kauriin kanssa ei tunnu olevan mihinkään. Varovaisuudessa ainakin ollaan samalla asteella! :) - kokemusta on.....
kauris mielessä kirjoitti:
...liittyä jotenkin eroonne?
Enpä tarkoita udella, mutta kun sanoit, että emotionaalisesti oli vaikea olla Kauriin kanssa, niin oliko niin vaikea, että lähdit siksi lopulta pois?
Itse olen kyllä hyvin itsenäinen nainen, ja tarvitsen omaakin tilaa, ja omia ystäviä ym..
Mutta toisaalta puhun kyllä aika suoraan tunneasiat, ja en oikein kestä epävarmuuksia, vaan epäselvissä tilanteissa puhun asiat selviksi. Epäselvyydet jäävät harmittamaan, enkä voi rentoutua, ennen kuin tiedän, mitä toinen miettii.
Parisuhteessa minun näkökulmastani on oikeastaan kaikkein kammottavinta, jos toinen ei puhu, mitä ajattelee. Voihan sitä tietysti tulkita toista muuten, ja uskon, että melko hyvin olen tulkinnut tätä kaurista, joka on mielessä (vasta).
Tärkeintä, että ne tunteet jotenkin tulevat esiin, sitten vaikka teoissa jos ei sanoissa (ehkä parempikin niin!!). Ja jousimiesmäistä koko ajan äänessä ja totuuksia laukomassa- tyyppiä en kestäisikään.
Mutta toisena ääripäänä en voi kuvitella itseäni kyllä sellaiseenkaan suhteeseen, jossa ei synny kunnollista keskusteluyhteyttä, ja tunne jää puuttumaan.
Se on kyllä tosi harmi. Kovin ihastunut kun tähän kauriisen olin/olen.;(Joo.. se jännä kylmyys oli paikoittain lähes lamaannuttavaa. Usein jäin vain seuraamaan vierestä hänen meininkiään, yksinkertaisesti multa loppui työkalut.
Tietysti tähän vaikuttaa varmasti kasvatus ja kotoa opitut ongelmanratkaisukeinot, meillä kun on aina puhumalla sovittu asiat. Jos yritin puhua hänelle, hän oli vain hiljaa.
Kuitenkin se puhuminen konkretisoi suhteessa niin paljon. Rehellisyys ja yhdessä pohtiminen on tärkeää. Suhde kuitenkin on kahden kauppa.
Huomasin jossain vaiheessa, että mun oli kovetettava itseni, jotta jaksaisin. Sitten aloin pelätä, että menetän rakastamisen osoittamisen taidon, sen omimman itselleni.
Suoraan sanottuna, en tiedä hänen tunteitaan vieläkään. Yhteisolomme oli yleensä harmonista, mutta henkistä yhteyttä ei mielestäni ollut, vaikka kuinka yritin antaa hänelle aikaa opetella luottamaan minuun.
Kaiketi hän oli loppujen lopuksi oikeassa, että en ole sen rakkauden arvoinen, koska nyt olen luovuttanut. Hän sen sijaan pitää minuun yhteyttä ja kuulen äänestä nyt ikävää, vaikka suoraanhan hän ei sitä voi sanoa.
Epätietoisuudessa on paha olla. Lisäksi elämä on mielestäni (huom. minun mielestäni) liian lyhyt ja kallisarvoinen tuhlattavaksi tunteiden pidättämiseen ja epätietoisuuteen. Rakastavassa suhteessa pitää olla tilaa hellyyden ja henkisen yhteyden saavuttamiseen.
Mutta, jokainen voi pelastaa vain itsensä.
Mielestäni on tärkeää löytää kumppani, jonka kanssa voi olla oma itsensä, myös epätäydellinen ja tulla silti rakastetuksi. - siis on,
kokemusta on..... kirjoitti:
Joo.. se jännä kylmyys oli paikoittain lähes lamaannuttavaa. Usein jäin vain seuraamaan vierestä hänen meininkiään, yksinkertaisesti multa loppui työkalut.
Tietysti tähän vaikuttaa varmasti kasvatus ja kotoa opitut ongelmanratkaisukeinot, meillä kun on aina puhumalla sovittu asiat. Jos yritin puhua hänelle, hän oli vain hiljaa.
Kuitenkin se puhuminen konkretisoi suhteessa niin paljon. Rehellisyys ja yhdessä pohtiminen on tärkeää. Suhde kuitenkin on kahden kauppa.
Huomasin jossain vaiheessa, että mun oli kovetettava itseni, jotta jaksaisin. Sitten aloin pelätä, että menetän rakastamisen osoittamisen taidon, sen omimman itselleni.
Suoraan sanottuna, en tiedä hänen tunteitaan vieläkään. Yhteisolomme oli yleensä harmonista, mutta henkistä yhteyttä ei mielestäni ollut, vaikka kuinka yritin antaa hänelle aikaa opetella luottamaan minuun.
Kaiketi hän oli loppujen lopuksi oikeassa, että en ole sen rakkauden arvoinen, koska nyt olen luovuttanut. Hän sen sijaan pitää minuun yhteyttä ja kuulen äänestä nyt ikävää, vaikka suoraanhan hän ei sitä voi sanoa.
Epätietoisuudessa on paha olla. Lisäksi elämä on mielestäni (huom. minun mielestäni) liian lyhyt ja kallisarvoinen tuhlattavaksi tunteiden pidättämiseen ja epätietoisuuteen. Rakastavassa suhteessa pitää olla tilaa hellyyden ja henkisen yhteyden saavuttamiseen.
Mutta, jokainen voi pelastaa vain itsensä.
Mielestäni on tärkeää löytää kumppani, jonka kanssa voi olla oma itsensä, myös epätäydellinen ja tulla silti rakastetuksi.että joku nainen jossain hyväksyy kaurismiehenkin epätäydellisyyden. :)
- Voihan vietävä.
mielestäni kirjoitti:
kauriin kanssa oli hankala olla emotionaalisella tasolla." ??? Mistähän "tasosta":) tässä on kysymys, koska;
Emootiot ovat lyhytaikaisia, suht. intensiivisiä tiloja, joitten osattekijöitä on esim. neurofysiologiset muutokset, motoriset reaktiot (eleet ja ilmeet), tunne-elämys ja käyttäytymisvalmius.Tosta muistukin mieleen, että tunnetta ja emootiota ei aikoihin ole pidetty toistensa synonyymina. Tää on tarjottava tyttöystävälle
mietiskeltäväksi. - ...
kaurismieheni spontaanisti kosi jo kuukauden sisällä tapaamisesta:) Tällaisiakin kauriita löytyy :) Avio-onnea on kestänyt nyt kolmatta vuotta. Jukuripäähän tuo on, ja joskus meikäläiskaksosen mieli haluaisi huutaa julki kaikki ajatukset, mutta kaurista on käsiteltävä silkkihansikkain. Siinäpä kaksoselle haastetta...
- Sheri
Oma kaurismieheni on ehdottomasti uskollinen ja kotonaviihtyvää sorttia. Rauhallinen ja pidättyväinen on kuva, jonka ulkopuolinen hänestä helposti saa, mutta pinnan alta löytyy hieman erikoinen huumorintaju ja lämmöllä toisista välittävä ihminen. Hänen luottamustaan tai ystävyyttään ei helposti tosiaan voiteta eikä hän oikein osaa suhtautua julkisiin tai kovin tungetteleviin hellyydenpurkauksiin.
Itse näytän aika helposti mielialani hänelle ja juttelen vaikkei vastausta aina tulisikaan. Tykkää siitä ja kuunteleekin, vaikkei sitä aina näytä. Jälkeenpäin tulee teoissa esiin, että kuunneltu on :)
Taidetaan molemmat olla varsin itsenäisiä ja omaa aikaa arvostavia ihmisiä, joten liitto on toiminut hyvin. Jokapäiväistä "kyllä kulta, rakastan sinua edelleen suunnattomasti"-hokemaa vaativalle ihmiselle mieheni ei taatusti taipuisikaan.
Jokaisen lienee syytä miettiä millaisen ihmiset kanssa kuvittelee pystyvänsä elämään. Joka paketissa tulee mukana liuta "hyviä" ja liuta "huonoja" ominaisuuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1606765- 364027
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak252045Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O181989Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.271829Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771656Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171573Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?271558Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni181535Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi361398