Mieheni on useasti käynyt käsiksi minuun. Ravistanut ja töninyt. En ole asiaa suuremmin murehtinut, koska itsessänikin on ollut vikaa (olen myös töninyt ja huitonut) enkä ole koskaan loukannut itseäni. Jouluna mies kävi kovassa kännissä kimppuuni ilman syytä ja heitti minut lattialle. Löin pääni todella pahasti ja mietin monta päivää pitäisikö mennä lääkäriin. Pelkäsin aivoverenvuotoa tai kallomurtumaa. En voinut edes painaa päätäni tyynyyn pariin yöhön.
Olen edelleen todella järkyttynyt tapahtuneesta. Ennenkaikkea olen todella pettynyt mieheen, joka on pilannut yhdessä illassa suhteemme. Olimme todella onnellisia, häät tulossa ja sukulaisille ja ystäville kerrottu.
Mies on muuten aivan ihana. Luulin todella löytäneeni sen oikean ja ehkä olen löytänytkin...
Haluan antaa miehelle yhden mahdollisuuden muistojemme ja tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi.
Hän on kaikin puolin todella hyvä mies ja en usko löytäväni toista minulle niin sopivaa ihmistä.
Osa minusta vihaa ja halveksii häntä. Olen niin vihainen ja loukattu!!!! Minulla on hyvä itsetunto (ainakin tähän asti ollut) ja en varmasti suostu alistumaan hänelle. Ex-poikaystäväni kävi myös minuun käsiksi. Silloin lähdin samantien enkä koskaan palannut tai vastannut puheluihin.
Mieheni on myös todella järkyttynyt ja poissa tolaltaan tapahtuneen vuoksi. Uskon, että hän ei välttämättä koskaan enää tee niin ja jos tekee, niin tietää, että silloin lähden.
Nyt mietin vain pystynkö koskaan antamaan anteeksi, vaikka tämä jäisi ainoaksi kerraksi. Pystynkö enää rakastamaan miestäni. Toisaalta pelkään että jos tämä tapahtuu uudelleen, niin silloin voi käydä pahemminkin.
Oletteko pystyneet antamaan väkivaltaiselle miehelle anteeksi? Vai miksi olette jatkaneet suhdetta? Tiedän, että pärjäisin hyvin ilman miestänikin, mutta en halua luovuttaa näin helpolla ja haluan antaa tälle suhteelle vielä mahdollisuuden.
pystynkö antamaan anteeksi
34
5717
Vastaukset
- pahoinpitelijän kanssa
Neuvoisin sinua välttämään naimisiinmenoa pahoinpitelevän miehen kanssa.
Se,joka lyö kerran, lyö toisen ja kolmannenkin kerran. Pahoinpitelyn kynnys alenee joka "yhteenoton" jälkeen.
Sanallisesti pahoinpitelijät osaavat kyllä pyytää anteeksi ja anella sinua unohtamaan menneet, mutta annas olla,kun taas tulee pahoinpitely kohdalle,niin ei siinä anteeksipyytelyt mitään auta.
Sinun on itse ratkaistava tilanteesi, muut eivät voi tehdä sitä puolestasi. Älä kadu päätöksiäsi, teitpä mitä tahansa.
Muista, että voi peruuttaa vihmkimisen - vaikka kutsut onkin jo lähetetty. Ottakaa aikalisä ja miettikää.
Ja ylipäätään toimiminen (eroaminen?) ennen vihkimistä on helpompaa kuin sen jälkeen, koska silloin prosessi menee avioeron muodollisuuksien kautta. - helppo ennustaa
Väkivalta lisääntyy. Lämpö ja kylmä vuorottelee
elämässäsi; väkivalta ei unohdu anteeksiantoon, se on jo jättänyt kehoosi merkkinsä.
Näin se on niin monen kohdalla mennyt. - oletko jo käynyt
Lääkärissä? En oikein päässyt perille siitä?
Jos et ole käynyt vielä lääkärissä tee se heti, sillä sitä ei tiedä onko pääsi kuinka pahasti vaurioitunut. Kadut sitä lopun ikääsi, jos et mene nyt lääkäriin.
Ei sitä miestä tarvitse puolustella, joka pahoinpitelee! Minunkin oli vaikea sitä kertoa lääkärille sain sen kuitenkin sanuttua, mikä oli erittäin hyvä asia.
Minulle kävi niin, että makasin kolme päivää sängyssä, kun en halunnut uskoa todeksi mitä tapahtui!
No olihan se käsi murtunut ja sainhain syntymäpäivälahjaksi murtuneen käden.
7 vuotta avoliitoa ja kaksi vuotta avioliittoa oli kulunut, kun tuo väkivalta tapahtui!
Annoin anteeksi, muttei se mitään muuttanut pelkäsin koko ajan ja sitten oli pakko ottaa avioero. Ei siitä mitään olisi tullut!
Olepa rehelllinen itsellesi ja muistele erillaisia asioita yhdessäolonne ajalta. Luulen, että jos uskallat olla rehellinen sieltä kyllä löytyy vinkkejä siihen mitä nyt on tapahtunut.
Nuo jutut ei lopu sinun anteeksiantoosi. Pahenevat vain.
On niin helppo pettää itseään kun haluaa parisuhdetta sitähän me kaikki toivomme.
Lue tämän palstan kirjoituksia, jos se vaikka herättäisi sinut tajuaan asioita.
Minä en sinuna solmisi avioliittoa, vaan lähtisin turvakotiin ja järjestelisin sitä kautta elämäni uudelle mallille.
Oletko sinä ollenkaan ajatellut sitä, kuinka moni nainen kuolee vuosittain rakastettunsa pahoinpitelemänä?- nainen kuolee
rakastettunsa pahoinpitelemänä? Olipa kysymys.
Rakastettunsa pahoinpitelemänä tuskin yhtään - sillä rakastaminen on keskinäistä kunnioitusta, jota lyöjällä ja vuosikausia "uhrina" olleen kesken ei esiinny. Heidän "rakkautensa" on sairasta riippuvuutta.
Mutta puolisonsa pahoinpitelemänä taitaa kymmenkunta kuolla. Ehkä joinakin vuosina 15:kin. Ja jokainen vuosia jopa vuosiKYMMENIÄ jatkuneen (usein keskinäisen) väkivallan uhrina. - vuosittain
väkivallan uhrina. Ja kyllä ne mokomat "rakastavat"
naisiaan... - kolmekymmentä (30)
vuosittain kirjoitti:
väkivallan uhrina. Ja kyllä ne mokomat "rakastavat"
naisiaan...on väärä jos puhutaan pelkistä avio- tai avopuolisoiden tekemistä naisten perheväkivaltakuolemista. Lukuun 30 sisältyy myös muita perheväkivallan uhreina kuolleita naisia! Eikö olekin kummallista että jokin muukin kuin puoliso voi tappaa naisen?
Pelkät parisuhdeväkivallan uhrien lukumäärä on vuosittain n. puolet tuosta, yleensä vähän alle!
Miksi haluat välittää väärää tietoa? - ex-ystävä lasketaan "u...
kolmekymmentä (30) kirjoitti:
on väärä jos puhutaan pelkistä avio- tai avopuolisoiden tekemistä naisten perheväkivaltakuolemista. Lukuun 30 sisältyy myös muita perheväkivallan uhreina kuolleita naisia! Eikö olekin kummallista että jokin muukin kuin puoliso voi tappaa naisen?
Pelkät parisuhdeväkivallan uhrien lukumäärä on vuosittain n. puolet tuosta, yleensä vähän alle!
Miksi haluat välittää väärää tietoa?parisuhdeväkivaltatilastoissa. Vuosina
2000−2004 kuoli väkivaltaan keskimäärin 39 naista, vuonna 2004 heitä oli 30.
Kuolemansyytilastossa on vuodesta 1996 lähtien eroteltu puolison tai partnerin
tekemä väkivalta. Vuosina 2000−2004 keskimäärin 17 naista kuoli parisuhdeväkivallan
seurauksena. Tässä luvussa ei ole mukana entisten kumppaneiden tekemät murhat ja tapot.
Anyway, jokainen luku tilastossa on liikaa. Väkivalta on syvältä.
- apua löytyy
Gestalt eli hahmoterapiasta, kuten useimmille noiden asioiden kanssa painiskelville naisille. Se auttaa sinua löytämään omat virheesi.
http://personal.inet.fi/palvelu/heidi.valasti/hahmoterapia.htm - klassinen tapaus
mä olen antanut avopuolisolleni anteeksi yhä uudestaan ja uudestaan.aluks oli ihan vaan jotain pientä, ranteista vääntämistä tai tönimistä, mutta se vaan pahenee ajan myötä.Tälläkin hetkellä vietän harvat vapaapäiväni neljän seinän sisällä pakoillen ystäviäni ja sukulaisiani koska kaulani ja leukani ovat aivan mustelmilla uuden vuoden jäljiltä.pahinta on se että avopuolisoni käy aina kurkkuun kiinni ja olen aika puolustuskyvytön ku happi alkaa loppua.se mitä yritän sanoa on se ett älä ikinä anna anteeksi. jos miehesi kerran käytti väkivaltaa niin hän tekee sen toistekin vaikka kuinka vakuuttelee sen kerran jäävän ainoaksi.mun on helppo neuvoa toisia, pystyisinpä vielä itse noudattamaan neuvoani
- "klassinen tapaus"
Anteeksi antamattomuus lisää katkeruutta ja se taas lamaa ihmisen hyvin tehokkaasti. Viha/katkeruus puolisoa kohtaan on nopeasti suurempi kuin oman edun ymmärtäminen. Joten neuvosi oli ihan sieltä, minne päivä ei koskaan paista. Sitä noudattamalla aloittaja on tosiaan pikemmin kuin arvaakaan samassa jamassa kuin sinäkin - "klassinen tapaus".
Annan sinulle paremman neuvon kuin mitä sinä juuri annoit aloittajalle:
Tutustu itseesi. Selvitä miksi sinulle on vähäisempi ongelma istua neljän seinän sisällä ruhjottuna kuin lähteä sieltä lopullisesti!
PS. Jokainen tekee pahaa toistekin, kun siitä ensimmäisellä kerralla ei seuraa mitään! Jos olisit heti lähtenyt, seuraava nainen olisi ehkä saanut olla kokonaan rauhassa. Nyt olet opettanut puolisollesi, että naisia saa lyödä! Miksi olet noin tehnyt?
- katrian
tapauksessa jatkaisi suhdetta jos mies kävisi käsiksi - sanon aina exälle, että anteeksi voin antaa, mutta en unohda koskaan ; ( joskus aina yrittää palata mun luo ja ihmettelee mitä on tehnyt kun en halua...
- voiko ensimmäisen kerran an...
Edellä kirjoittanut henkilö kuvaa juuri samoja tunteita,joita minä käyn tällä hetkellä lävitse.
Edellisessä parisuhteessa viimeisen puolen vuoden aikana exä pahoinpiteli sairaalakuntoon.Viimeisestä tein ilmoituksen. Erosin ja päätin ettei koskaan enää.
Olen tuntenut nykyiseni kolme vuotta,ja joista kaksi vuotta ollaan seurusteltu. Haaveita oli - avioliitto,yhteinen asuntolaina jne...mutta kännipäissään pari viikkoa sitten kävi väkivaltaiseksi(yleensä lähinnä itkee ja kaipaa perään...)On katunut ja pyydellyt anteeksi, ja yrittänyt paikkailla emämunaustaan...ja lupasi lähteä hakemaan apua itselleen. Hän kyllä yleensä pitää lupauksensa,mutta saas nyt nähdä...
Päässä kummittelee edellisen suhteen väkivaltaisuus...yritän punnita ja pohtia asioita...miksi antaisin anteeksi...kysymyksessä on eri ihminen,ei exä;
mä päädyin anteeksiantoon,koska jokainen meistä tekee virheitä - vaikka koskaan ei saa toiseen kajota - se on lähtökohta.Ja toista kertaa ei saa tulla...luottamus vaan meni pitkäksi aikaa...
Aikaa kuitenkin menee että voin antaa toisen koskea itseeni, hellittelysanatkin tuntuu julmilta ja ystävällisyys teeskentelyltä. Hän on nyt koeajalla...
Tsemppiä kanssasisarille- ...-....
Rikosilmoitusta en tehnyt,mutta kävin lääkärissä ja kuvautin vammat...että teko on kirjattu ja mies tietää sen,että muhun ei kajota.Se tietää että mä pystyn tekemään rikosilmoituksen...Kun näitä juttuja täällä puidaan,niin on hyvä muistaa,että itse teemme päätöksen. Toiset ihmiset oppii virheistään,toiset ei koskaan...
- smosh31
...-.... kirjoitti:
Rikosilmoitusta en tehnyt,mutta kävin lääkärissä ja kuvautin vammat...että teko on kirjattu ja mies tietää sen,että muhun ei kajota.Se tietää että mä pystyn tekemään rikosilmoituksen...Kun näitä juttuja täällä puidaan,niin on hyvä muistaa,että itse teemme päätöksen. Toiset ihmiset oppii virheistään,toiset ei koskaan...
Tosi hyvä, että olette käyneet lääkärissä ja hankkineet todistusaineistoa.
Silti.. miten rakastamaansa ihmistä voi pahoinpidellä "vahingossa"? Kuristaa vahingossa? Lyödä vahingossa? Potkaista vahingossa?
Joillekin ihmisille tällaisia vahinkoja ei käy koskaan... eikä varsinkaan silloin, jos toista ihmistä rakastaa. Ei kannata kuunnella nättejä puheita ja itkuisia anteeksipyyntöjä, vaan katsoa tekoja. Onko teidän suhteessa oikeudet ja velvollisuudet tasan?
Tsemppiä kaikille näiden asioiden kanssa pähkäileville. - vaan että
...-.... kirjoitti:
Rikosilmoitusta en tehnyt,mutta kävin lääkärissä ja kuvautin vammat...että teko on kirjattu ja mies tietää sen,että muhun ei kajota.Se tietää että mä pystyn tekemään rikosilmoituksen...Kun näitä juttuja täällä puidaan,niin on hyvä muistaa,että itse teemme päätöksen. Toiset ihmiset oppii virheistään,toiset ei koskaan...
missä ja miten kuvautit vammat ja minkä takia?
- ex jo
vaan että kirjoitti:
missä ja miten kuvautit vammat ja minkä takia?
se johtuu kun väkivaltanen mies sanoo aina pahoinpitelyn jälkeen.hän ei löisi jos et ärsyttäs.
Ärsytys saattaa olla sitä kun pyytää miestä olemaan joskus kotona.
Sitäkin ihmettelin kun kiinnikäymisen jälkeen itki niin herkästi,mutta hetkessä se loppu ja oli kuin ei mitään olis tapahtunutkaan?
Onko lyöjä sairas?
- ilovalorakkaus
Väkivaltaisuus ei parane itsestään. Sillä on taipumus raaistua ajan myötä. Ainoa keino vapautua siitä, on tekijän itse myöntää se ja hakea apua. Väkivallan varjossa alkaa kumppanin itsetunto murentua niin hiljalleen, että sitä ei huomaa. Elämästä tulee peli, jossa on pamauksen jälkeen on älytön hyvittelyn ja katumuksen aika. Siksi siitä suhteesta onkin vaikea päästä eroon. Tulee aina hyvät ajat mieleen.
Vuosien varuillaan olo hävittää kumppanin oman elämän ja kaikki pyörii vain sen miehen ehdoilla. Toipuminen on todella kovan työn takana. Mutta voin vakuuttaa, että se kannattaa. On ihana herätä aamuun ja nauttia omasta olostaan tarvitsematta miellyttää väkivaltaista miestä.- pettynyt...
Kiitos vastauksista. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Yli viikko on kulunut tapahtuneesta enkä ole vieläkään saanut mitään selkeyttä ajatuksiini...
Lääkärissä en ole käynyt, koska mitään oireita ei enää ole. Ei päänsärkyä eikä huimausta. Olisi tosiaan pitänyt heti mennä. Pelkään silti edelleen voiko päässä olla jokin vamma vaikka särkyä ei ole.
Häiden siirtäminen olisi kyllä järkevää, jos tästä edes jatketaan... - menen ihmeessä
pettynyt... kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Yli viikko on kulunut tapahtuneesta enkä ole vieläkään saanut mitään selkeyttä ajatuksiini...
Lääkärissä en ole käynyt, koska mitään oireita ei enää ole. Ei päänsärkyä eikä huimausta. Olisi tosiaan pitänyt heti mennä. Pelkään silti edelleen voiko päässä olla jokin vamma vaikka särkyä ei ole.
Häiden siirtäminen olisi kyllä järkevää, jos tästä edes jatketaan...Lääkäriin nyt heti.
Eihän sitä tiedä vaikka olisit saanut jotain vammoja vaikkei oireita enää olekkaan.
Voivat ilmaantua vielä myöhemmin!
Pystyisitkö välittämään itsestäsi niin paljon, että menisit sinne lääkäriin.
Vai pelkäätkö jostain syystä lääkärille menoa?
Sinun terveydestäsihän nyt on kyse! - mitenkä tuohon tilaan
pääsee että voi herätä pelkäämättä väkivaltaista miestä?
Kuitenkin tekstisi viittaa siihen, että mies pakkohoitoon naisen edun vuoksi. Mutta se ei ole vastaus ongelmaan vaan naisen oma vastuu itsestään ja lähtö, jos väkivaltaa EI HYVÄKSY. Se sitten on eri asia jos väkivaltaa ei pidä kovinkaan pahana asiana, silloin toki voi jäädä. - todella kiireesti
pettynyt... kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta. Yli viikko on kulunut tapahtuneesta enkä ole vieläkään saanut mitään selkeyttä ajatuksiini...
Lääkärissä en ole käynyt, koska mitään oireita ei enää ole. Ei päänsärkyä eikä huimausta. Olisi tosiaan pitänyt heti mennä. Pelkään silti edelleen voiko päässä olla jokin vamma vaikka särkyä ei ole.
Häiden siirtäminen olisi kyllä järkevää, jos tästä edes jatketaan...lääkäriin, mutta mieluummin sellaiselle, joka hallitsee psykiatrian! Tuo ei ole normaalia haluta naimisiin (edes pohtia sitä) sellaisen kanssa joka lyö.
Teet tulevalle elämällesi huomattavan palveluksen jos nyt selvität, mikä päässäsi mättää; syy ei ole lyönnin seurausta vaan se on ollut siellä on ennen sitä. Ja seuraa sinua uusiin suhteisiin, joissa tulet aina hakeutumaan samanlaisen miehen seuraan, yhtä väkivaltaisen ja joissa aina itse koet olevasi uhri. Jotkut nauttivat uhriudestaan. Älä sinä ala siihen, jos en vielä välttää voit.
Se ei ole tervettä ja saman voi sinulle kertoa kuka tahansa mielenterveystyön ammattilainen. - on kyse
menen ihmeessä kirjoitti:
Lääkäriin nyt heti.
Eihän sitä tiedä vaikka olisit saanut jotain vammoja vaikkei oireita enää olekkaan.
Voivat ilmaantua vielä myöhemmin!
Pystyisitkö välittämään itsestäsi niin paljon, että menisit sinne lääkäriin.
Vai pelkäätkö jostain syystä lääkärille menoa?
Sinun terveydestäsihän nyt on kyse!hänen terveydestään - mielenterveydestään.
- ilovalorakkaus
mitenkä tuohon tilaan kirjoitti:
pääsee että voi herätä pelkäämättä väkivaltaista miestä?
Kuitenkin tekstisi viittaa siihen, että mies pakkohoitoon naisen edun vuoksi. Mutta se ei ole vastaus ongelmaan vaan naisen oma vastuu itsestään ja lähtö, jos väkivaltaa EI HYVÄKSY. Se sitten on eri asia jos väkivaltaa ei pidä kovinkaan pahana asiana, silloin toki voi jäädä.Selviytyminen väkivaltaisesta suhteesta vaatii uhrilta myöntää itselleen tosiasiat ja hakea ammattiapua rakentaakseen oman identiteetinsä takaisin ja vahvaksi. Ja tätä kautta löytää oma arvonsa. Tämä on auttanut minua selviytymään. Uuden elinympäristön ja uusien ystävien löytäminen on auttanut minua käymään prosessia läpi.
- on luovuttaa
minusta tässä tapauksessa olisi rohkeinta ja viisainta perua häät ja "luovuttaa".
Olet saanut tietoosi tulevasta sopimuskumppanista tosiseikan, jonka valossa sopimusta ei ole järkevää eikä perusteltua tehdä. - kun vielä voit
Sinuna ottaisin ja heittäisin hyvästit tollaselle miehelle, vaikka nyt tuntuukin ,että haluat antaa anteeksi.Varsinkaan kun ei ole ensimmäinen kerta. Kännissä oleminen ei ole mikään syy tulla pahoinpidellytyksi. Luuletko tosiaan, että mies muuttuu kun aina annat anteeksi. Saat pelolla odottaa seuraavaa kertaa.
- hymy jo..
Kärsin perheväkivallasta vuosia..
Häpesin, syyllistin itseäni, alistuin. En ollut mitään..
Kerta toisensa jälkeen sama jatkui lupauksista huolimatta, ettei enää toistuisi. Ei se loppunut..
Olisi voinut sattua vaikka kuinka pahasti. Ei sitä ihminen ajattele..
Viimein oli voimia lähteä.
Nyt viisi vuotta vapaana olen onnellinen, nautin elämästä ja lasten pelot ovat myös poissa!
Elämä on ihanaa!
Tsemppiä kaikille! Tiedän, että meitä on paljon! - vakavasti puhuva
En pystynyt koska väkivalta jatkui kuten se aina yleensä jatkuu ellei toinen esim. hae hoitoa. Ero tuli ja hyvä niin. Rakasta itseäsi ja lähde pois. Tuollainen ei ole rakkautta.
- anteeksi..
mutta joudun elämään jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa.
Miesystäväni pahoinpiteli minut jo suhteemme alkuvaiheessa sairaalakuntoon. Vieläkin välillä ihmettelen, mikä sai minut palaamaan hänen luokseen. Sen jälkeen (muutaman vuoden sisällä) olen joutunut kahdesti käymään lääkärissä hänen käytyä käsiksi minuun. Nyt on ollut taas pari vuotta rauhallisempaa, mutta pelko on aina läsnä. Lapset näkivät viimeisimmän pahoinpitelyistä. Kun otin eron puheeksi hän yritti itsemurhaa.
Päivittäin joudun järjestelemään omat ja lasten asiat niin, että ei tapahtuisi mitään, mikä mahdollisesti saa hänet suuttumaan. Omaa elämää minulla ei saa olla lainkaan, ei ystäviä, ei mitään mikä ei ole hänen tiedossaan. En käy yksin missään. Kaikki sujuu hyvin niin kauan, kun asiat tehdään niinkuin hän sanoo.Jos saisin uuden mahdollisuuden, niin valitsisin toisin. Kovalla työllä saan pidettyä tilanteen hallinnassa, mutta elän vankilassa.
Älä jatka suhdetta, jos tiedät miehen olevan väkivaltainen. Asioihin pitäisi puuttua alkuvaiheessa. Monen vuoden jälkeen tilanteeseen on jo niin tottunut, että ratkaisevaa askelta toiseen suuntaan on enää mahdotonta ottaa.- Ihmettelen ! ? ! ?
Suuresti oletko ajatellut sitä, kuinka tuo sinun jatkuva varominen vaikuttaa lastesi kehityksieen?
Lapsesi saavat sinun toiminnasta mallin, kuinka omassa parisuhteesssaan tulevat toimimaan.
Lue tuo aluksi, vaikka se ei ole paras mahdollinen tietolähde, mutta tänään en jaksa ruveta hakemaan parempaa.
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=185
>>Fyysisen väkivallan lisäksi lapsiin kohdistuva väkivalta voi olla myös psyykkistä. Laadultaan väkivalta voi olla joko aktiivista ja passiivista.
Fyysinen väkivalta jakautuu kolmeen eri ryhmään:
1) Symboliset aggression ilmaukset.
Symbolisella aggressiolla tarkoitetaan mm. väkivallalmurjottamista tai kieltäytymistä puhumasta asioista, haukkumista, nälvimistä jne. Tähän ryhmään kuuluu myös suutuksissaan esineiden heittäminen tai niiden lyöminen.
2) Lievä väkivalta.
Lievänä väkivaltana pidetään perinteistä kuritusta eli piiskaamista, läimäyttämistä, tukistamista, vihaisesti tönimistä tai tyrkkimistä.
3) Vakava väkivalta.
Vakavaa väkivaltaa on mm. lyöminen nyrkillä tai jollakin esineellä, potkiminen sekä veitsellä tai ampuma-aseella uhkaaminen tai niiden käyttäminen.
Psyykkinen väkivalta
Fyysinen väkivalta on aina samalla myös henkistä väkivaltaa lasta kohtaan, mutta henkiseen väkivaltaan ei välttämättä liity fyysistä väkivaltaa. Psyykkinen väkivalta on sikäli salakavalaa, että ulkopuolisen on vaikea havaita sitä. Henkinen väkivaltahan ei jätä näkyviä merkkejä, kuten fyysinen. Henkinen väkivalta on hyvin monimuotoista. Se voi olla lapsen pelottelua, uhkailua, lapsen tekojen ja ajatusten vähättelyä, moittimista, lapsen torjumista, kiusaamista tai naurunalaiseksi saattamista.
Toisin sanoen lähes kaikki vanhemmat käyttäytyvät silloin tällöin väkivaltaisesti. Vakavaa ja ongelmalliseksi muuttunutta tämä on kuitenkin vasta silloin, kun väkivalta jatkuu kauemmin. Vaikeimmin havaittavaa henkistä väkivaltaa on todennäköisesti lapsen hyväksikäyttö vanhempien omien tarpeiden tyydytykseen. Kun äiti ja isä kohdistavat lapseensa omia toiveitaan ja odotuksiaan, lapsi ei saa mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä vapaasti omana itsenään.
Lapsiin kohdistuva perheväkivalta voi olla myös passiivista väkivaltaa. Sillä tarkoitetaan fyysisen ja psyykkisen hoidon laiminlyömistä, yksin jättämistä, ravinnosta ja muista tarpeista huolehtimista jne. Laiminlyönneistä suuri osa jää havaitsematta, koska lastensuojelulliset toimenpiteet ovat usein hampaattomia niiden edessä. Lapsen kehitykselle pahinta passiivisessa väkivallassa on se, että vanhemmat jättävät lapsen tunne-elämän huomiotta eivätkä välitä hänestä. Tämä aiheuttaa lapselle puutteellisen perusturvallisuuden.
Väkivallan seurauksia
Pahoinpitelyn seurauksena lapsille voi tulla pahimmillaan mm. keskushermostovaurioita, aivovaurioita, epilepsiaa, kehityshäiriöitä ja elinikäisiä henkisiä kärsimyksiä. Fyysisen väkivallan yleisimpiä vammoja ovat murtumat raajoissa ja päässä sekä mustelmat ympäri kehoa. Psyykkisellä puolella aiheutuneita vammoja ovat mm. pelot, ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Lievempinä muotoina voi esiintyä arkuutta, eristäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä.
Jos lapsen hoitoa laiminlyödään ja hän joutuu etenkin varhaislapsuudessa elämään ilman vanhempien rakkautta ja huomiota, lapsesta kasvaa aikuinen, joka on kykenemätön osoittamaan rakkautta.
Sellaisetkin perheväkivaltatilanteet, joissa lapsi ei ole suoranaisesti osallisena (esimerkiksi vanhempien riitely) voivat aiheuttaa lapselle ahdistusta, turvattomuuden tunnetta ja pelkoa hylätyksi tulemisesta. Koska lapsi tavallisesti rakastaa molempia vanhempiaan, hän voi joutua ottamaan sovittelijan roolin. Usein lapsi reagoi vetäytymällä syrjään. Koska tälläinen tilanne on pelottava ja lapsi joutuu ottamaan vastuuta tilanteen hallinnasta, se rajoittaa lapsen vapautta olla lapsi ja aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta.
Lähteet: Silvennoinen-Eerola, P.1991. Perheväkivallasta sen vaikutuksesta lapsen kehitykseen, MLL:n lapsiraportti A 18, Lasten pahoinpitely 1974.
- Anonyymi
Nämä kaikki tarinat ovat samankaltaisia. Kestin vuoden väkivaltaista miestä. Harkitsin eroa vuoden sisällä monta kertaa ja lopulta sen tein. Rakkaus uskoi turhaan, järki pelasti.
Pysäyttävää oli, kun hän sanoi teoistaan: "Minulla on oikeus". Kun tein rikosilmoituksen hänen lukuisista teoistaan, hän sanoi: "Rikosilmoitus on rikos." Kun sanoin, että suhteemme menee päin seinää, en enää jaksa ellei hän lopeta, hän syytti jättämisestä, mikä on "henkistä väkivaltaa" ja uhkasi itsemurhalla. Hän käänsi kaiken aina minun syykseni. Hän käski minun "olla hiljaa eikä enää koskaan mainita asiasta".
Hänet tuomittiin.
Pahinta oli sadismi, se ettei hän tuntenut syyllisyyttä eikä ollut aidosti pahoillaan. Jos hän kokee, että vain hänen tarpeillaan on merkitystä, toiset ovat esineitä, joihin voi kajota "koska on oikeus", se on hänen karmansa ja hänen tiensä. Ei enää minun. Minulla oli oikeus hakea apua ja tehdä rikosilmoitus. Mutta se vaati rohkeutta ja prosessi oli raskas. Tuomio oli voimaannuttava hetki minulle. Hän syyti joka ilmansuuntaan omaa narratiiviaan mustamaalaten minua hulluksi. Tuomio teki nämä tarinoinnit tyhjäksi. Minä en keksinyt mitään, kaikesta oli näyttö. - Anonyymi
Kävin eilen kaupassa. Takanani ollut nainen hymyili, kun käännyin palauttaakseni ostoskorin, mutta jokin vaikutti silti olevan vialla. Ulkona lähtöä tehdessäni huomasin, että hänellä oli heikosti havaittava ja haalistunut musta silmä. Kuinkahan monetta kertaa hän oli kauppareisulla urhea ilme kasvoillaan, vaikka sen takaa paistoi jotain aivan muuta.
- Anonyymi
😥💘💔
- Anonyymi
Ja ei tullu sitten mitään sanottua?heh heh,ei varmaankaan.
- Anonyymi
Olet ehnyt viisaasti ex-miehesi kohdalla, kun lähdit saman tien, etkä enää palannut Nyt voit hakeutua tämän miehen kanssa terapiaan ja mies menee käsittelemään känneilyjään. Joistakin juojista tulee kännissä väkivaltaisia, joistakin hauskoja, joistakin ressukoita ja joistakin vain ärsyttäviä. Sanot miehellesi, että toinen mikä tahansa sinuun kajoaminen, niin lähdet, etkä palaa enää koskaan.
Sinun täytyy arvostaa itseäsi ja, jos nyt pelkäät sitä, että mitä muut sanovat häiden perumisesta, niin olet jo periaatteessa traumasuhteessa, mikä tulee tuhoamaan itsetuntosi ja sinuutesi aivan täysin. Tee, miten haluat, mutta muista, ettet voi miestäsi muuttaa paremmaksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1254054Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3192081Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481821Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21760- 1061740
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4391681Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4481532MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar531282Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441276Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4501251