Onko kirjailijoilla onneton lapsuus?

siitä. Kirjailijaksi aikovan pitää kirjoittaa paljon.

No minä se ainakin olen jo moniin suruihin tutustunut, ilot vielä ehkä edessäpäin?

Sen on sanonut eli kirjoittanut edesmennyt Erno Paasilinna. Jämäkän lauseen omaava mies, loistava humoristi. Kirjailijan on tunnettava itsensä.

Tarkkuutta kirjoitti:

Sen on sanonut eli kirjoittanut edesmennyt Erno Paasilinna. Jämäkän lauseen omaava mies, loistava humoristi. Kirjailijan on tunnettava itsensä.

... Mika Waltarin kirja: Haluatko kirjailijaksi? Siellä se on. Siinä kirjassa Waltari myös sanoo: Kirjailijan täytyy osata nähdä, ajatella ja ymmärtää elämän eri ilmiöitä, ihmisiä ja heidän tekojaan. Kirjailijan täytyy osata eläytyä..., elävöittää... Pitää olla tyylitaitoa. Kirjailijan pitää olla sivistynyt ihminen ja tietää mahdollisimman paljon mahdollisimman monilta aloilta.

Kirja on vanha vuodelta 1935, mutta siitä on otettu uusintapainoksia ja se löytyy varmasti kirjastosta, jos kirjakaupassa ei ole.

Sinuhe kirjoitti:

... Mika Waltarin kirja: Haluatko kirjailijaksi? Siellä se on. Siinä kirjassa Waltari myös sanoo: Kirjailijan täytyy osata nähdä, ajatella ja ymmärtää elämän eri ilmiöitä, ihmisiä ja heidän tekojaan. Kirjailijan täytyy osata eläytyä..., elävöittää... Pitää olla tyylitaitoa. Kirjailijan pitää olla sivistynyt ihminen ja tietää mahdollisimman paljon mahdollisimman monilta aloilta.

Kirja on vanha vuodelta 1935, mutta siitä on otettu uusintapainoksia ja se löytyy varmasti kirjastosta, jos kirjakaupassa ei ole.

Lue lisää

Minäpä ainakin aion lukea tuon mainitsemasi:Haluatko kirjailijaksi-kirjan.

EIkö ollutkin kurjaa, että loppuelämänsä Mika Waltari naputteli kirjojaan erään sukulaisen ullakkohuoneessa ja sillä samalla sukulaisella oli täysi työ pitää kaikki velkojat menemästä ullakolle.
Siis rutiköyhänä ja yksin.Nero.

Sinuhe kirjoitti:

... Mika Waltarin kirja: Haluatko kirjailijaksi? Siellä se on. Siinä kirjassa Waltari myös sanoo: Kirjailijan täytyy osata nähdä, ajatella ja ymmärtää elämän eri ilmiöitä, ihmisiä ja heidän tekojaan. Kirjailijan täytyy osata eläytyä..., elävöittää... Pitää olla tyylitaitoa. Kirjailijan pitää olla sivistynyt ihminen ja tietää mahdollisimman paljon mahdollisimman monilta aloilta.

Kirja on vanha vuodelta 1935, mutta siitä on otettu uusintapainoksia ja se löytyy varmasti kirjastosta, jos kirjakaupassa ei ole.

Lue lisää

TErve

Asiaa sen kummemmin pyörittelemättä, mielestäni se on kyllä Erno Paasilinna joka sanatarkkaan on asian kirjoittanut: "Kirjailijaksi ei synnytä. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija." (1979).
Olen itsekin Waltarin teoksen lukenut useasti ja samansuuntaista vinkkiähän siellä annetaan. Yleisesti ottaen, käyttäen vaikka nettiä apuna, aforismi mielestäni kuitenkin luetaan Paasilinnan nimiin. Mutta samapa tuo, hyvä neuvo tai huomio se on jokatapauksessa.

Tuhertaja kirjoitti:

No minä se ainakin olen jo moniin suruihin tutustunut, ilot vielä ehkä edessäpäin?

vettä välillä. Suuret kalat uivat syvissä vesissä.

Kirjoittaminen on eräänlaista terapiaa.
Monethan sanovat, että heillä on hillitön himo kirjoittamiseen niin että se menee kaiken edelle.
Kirjoittaminen pitää aivosolut liikkeessä ja kehittää loogisuutta.

Jos ei kukaan ymmärrä tai ole kiinnostunut kuuntelemaan, niin kirjoittaminen on yksi keino selvitä hengissä.

Kalle kirjoitti:

Jos ei kukaan ymmärrä tai ole kiinnostunut kuuntelemaan, niin kirjoittaminen on yksi keino selvitä hengissä.

Eipäs nyt liioitella tuon kirjailijaksi kasvamisen kanssa. Ei kai kaikkien tarvitse kahlata paljain jaloin lumihangessa känninen isäukko kirveen kanssa kintereillä, jotta olisi kykyä ja halua ilmaista sanottavansa, jos sellaista on?

Viisaammat ehkä pystyvät myös eläytymään toisten onneen ja kurjuuteen ja myös ilmaisemaan nämä tuntemukset tekstissään. Avoin mieli ja halu kirjoittaa lienevät niitä tärkeimpiä ominaisuuksia.

Joosua kirjoitti:

Eipäs nyt liioitella tuon kirjailijaksi kasvamisen kanssa. Ei kai kaikkien tarvitse kahlata paljain jaloin lumihangessa känninen isäukko kirveen kanssa kintereillä, jotta olisi kykyä ja halua ilmaista sanottavansa, jos sellaista on?

Viisaammat ehkä pystyvät myös eläytymään toisten onneen ja kurjuuteen ja myös ilmaisemaan nämä tuntemukset tekstissään. Avoin mieli ja halu kirjoittaa lienevät niitä tärkeimpiä ominaisuuksia.

Lue lisää

Niin kyllä kait asia on niinkin, ettei välttämättä tarvitse olla kovia kokemuksia taustalla, jotta voi kirjoittaa. Mutta eläytyminen vaatii empatiaa, empatia edellyttää syvää kokemista ja ihminen joka kokee syvästi on monesti ihminen joka myös on "haavoittunut".

"Viisaammat ehkä pystyvät myös eläytymään toisten onneen ja kurjuuteen"
En siis ole kanssasi täysin samaa mieltä viisauden voimasta, vaan ajattelen kokemisen olevan suurempi luomiskyvyn lähde kuin älykkyyden, jos viisaudella sitä tarkoitit.

Analyytikko kirjoitti:

Niin kyllä kait asia on niinkin, ettei välttämättä tarvitse olla kovia kokemuksia taustalla, jotta voi kirjoittaa. Mutta eläytyminen vaatii empatiaa, empatia edellyttää syvää kokemista ja ihminen joka kokee syvästi on monesti ihminen joka myös on "haavoittunut".

"Viisaammat ehkä pystyvät myös eläytymään toisten onneen ja kurjuuteen"
En siis ole kanssasi täysin samaa mieltä viisauden voimasta, vaan ajattelen kokemisen olevan suurempi luomiskyvyn lähde kuin älykkyyden, jos viisaudella sitä tarkoitit.

Lue lisää

Eiköhän tässä aika pitkälti samoilla linjoilla olla. Älykkyys on nimittäin nähdäkseni vain yksi osa viisautta, melko iso osatekijä kylläkin.

Viisautena voisi kai pitää sellaista avarakatseista elämänasennetta, jonka ansiosta ihminen osaa tarkastella muita ihmisiä ja maailmaa monesta eri näkökulmasta nousten näin oman napansa yläpuolelle.

Sitten jos joskus tämän laajemman perspektiivin saavuttaa, empatiakyky auttaa ymmärtämään asioita, joita sieltä ylhäältä näkyy.

Mainitsemasi "syvä kokeminen" riippuu kyllä mielestäni monesta muustakin tekijästä kuin yksilön aiemmista kokemuksista.

"Haavoittuminen" voi myös aiheuttaa sen, että ihminen sulkeutuu entistä tiukemmin omaan, mustavalkoiseksi maalattuun maailmaansa.

Joosua kirjoitti:

Eiköhän tässä aika pitkälti samoilla linjoilla olla. Älykkyys on nimittäin nähdäkseni vain yksi osa viisautta, melko iso osatekijä kylläkin.

Viisautena voisi kai pitää sellaista avarakatseista elämänasennetta, jonka ansiosta ihminen osaa tarkastella muita ihmisiä ja maailmaa monesta eri näkökulmasta nousten näin oman napansa yläpuolelle.

Sitten jos joskus tämän laajemman perspektiivin saavuttaa, empatiakyky auttaa ymmärtämään asioita, joita sieltä ylhäältä näkyy.

Mainitsemasi "syvä kokeminen" riippuu kyllä mielestäni monesta muustakin tekijästä kuin yksilön aiemmista kokemuksista.

"Haavoittuminen" voi myös aiheuttaa sen, että ihminen sulkeutuu entistä tiukemmin omaan, mustavalkoiseksi maalattuun maailmaansa.

Lue lisää

Näin on, älykkyys ja viisaus on hyvä pitää erillään. Älykkyys on jollaintavalla kylmempää kuin viisaus. Historia tuntee monia älykkäitä johtajia, joiden viisauden laita on jälkeenpäin syystäkin asetettu kyseenalaiseksi.
Viisaus on kuin vanha lempeä pappa, joka antaa neuvoja, kun niitä kysytään, mutta ei muuten niitä tyrkytä. Viisauteen liittyy mielestäni myös moraalinen aspekti, toisin kuin älykkyyteen.

Kuvauksesi empatia kyvyn kehittymisestä on oikean suuntainen, sikäli kun minun näkemykseni on sellainen. "ylhäältä näkyy" on totta että ylhäältä näkee paremmin, mutta pidän vaarallisena asennetta, johon kyllä itsekin lankean, jossa ollaan "tavallisten" ihmisten yläpuolella, kun osaa omasta mielestään tarkkailla maailmaa eri kulmista. On kaiketi terveellistä lukea itsensä ihmisten joukkoon.
Haavoittuminen ja elämän kolhiminen voi todellakin tehdä paljon muutakin kuin jalostaa ihmistä, se on totta.

Mun mielestä kirjailijoilla ei oo muita useammin onneton lapsuus syntymästä jonnekki 13-vuotiaaks, jollon muodostuu kuitenki se tietty perusminä ja ehkä kognitiivisuus, jos se aika on liian sirpaleista ja toivotonta niin ei ehkä tuu sellasta henkilöä ihmisestä joka edes haluais kirjottaa.

Sanoisin että monilla kirjailijoilla on suhteellisen haavottunu, jollain lailla, nuoruus. Siihen liittyy usein yksinäisyyttä, tunnetta että on tullu väärinymmärretyks, kokemuksia jotka jättää psyykeen särön.

Paremminkin niin päin, että kun kuka tahansa ihminen menestyy ja saa mainetta, joku ennen pitkää keksii, että hänellä oli "onneton lapsuus" ja pyytää kertomaan tarinaansa "juoposta isästä, sairaasta äidistä ja vain yhdestä lego-palikasta" Mirja Pyykölle tai Maarit Tastulalle.

Mitä mehukkaampi tarina, sitä enempi sympatiaa ja myytyjä kirjoja.

on se mikä ajaa ihmisen niihin ongelmiin ja myös kirjoittamaan. Ei kaikilla. Itselläni oli, mutta menin niin loppuun etten enää jaksanut, vaan hain apua. Suorastaan pyysin sitä.
Apua pyytävä apua saa. Trauma tuli ulos täydellä huudolla, itkulla ja raivolla. Häpeääkin siihen liittyi suunnattomasti. Sen selvennän, ettei traumani ollut seksuaalisuuteen liittyvä.

Elämä on tasaantunut. Levottomuus, itseviha sisimmässä yms. traumatisointiin liittyvät piilotunteet paljolti kadonneet. En enää hakkaa konetta samalla tavalla tai kaljottele tuskiini. Kirjoittaminen ei suju niin hyvin eikä ole enää tärkeääkään. Tuntuu, että menetin todella paljon, mutta paljon olen myös saanut. Siinä sen näkee, että pahassa voi olla hyvääkin.

juppee-74 kirjoitti:

on se mikä ajaa ihmisen niihin ongelmiin ja myös kirjoittamaan. Ei kaikilla. Itselläni oli, mutta menin niin loppuun etten enää jaksanut, vaan hain apua. Suorastaan pyysin sitä.
Apua pyytävä apua saa. Trauma tuli ulos täydellä huudolla, itkulla ja raivolla. Häpeääkin siihen liittyi suunnattomasti. Sen selvennän, ettei traumani ollut seksuaalisuuteen liittyvä.

Elämä on tasaantunut. Levottomuus, itseviha sisimmässä yms. traumatisointiin liittyvät piilotunteet paljolti kadonneet. En enää hakkaa konetta samalla tavalla tai kaljottele tuskiini. Kirjoittaminen ei suju niin hyvin eikä ole enää tärkeääkään. Tuntuu, että menetin todella paljon, mutta paljon olen myös saanut. Siinä sen näkee, että pahassa voi olla hyvääkin.

Lue lisää

ei kaikilla hötön kirjoittajilla

Kirjailija tarvitsee hyvän mielikuvituksen, kyvyn ymmärtää muita ihmisiä, heidän tekojaan sekä erilaisia elämänilmiöitä. "Pohjakoulutuksena" ei tarvitse olla traumaattinen tai muutenkaan merkillinen lapsuus, kuten eräs turkulainen naiskirjoittaja väitti. Sitäpaitsi ns. tavallista ihmistä tai elämää ei ole olemassakaan, vaan jokainen on ainutkertainen ja erikoinen. Jos tunnet halua tai tarvetta kirjoittaa, älä usko ketään muuta kuin omaa itseäsi ja sisäistä neuvonantajaasi. Usko, luota, toivo, toteuta, muuta et tarvitse.