mikähän minussa on mennyt vikaan,,,
Näitä sukujuttuja, en ole koskaan oikein viihtynyt sukumme tilaisuuksissa tms. En siis juuri näe tai ole missään yhteydessä sukulaisiimme.
Yksi on se, että koen etten saa olla oma itseni ja joudun "puolustelemaan" elämääni.
Noh, nykyisen miehen kanssa olen ollut reilun vuoden. Muistan kuin eilisen päivän kun hän alussa kertoi miten heidän koko perheensä (vanhemmat useampi sisarus perheineen) tapaavat syödä sunnuntaisin yhdessä. Pidin sitä tosi mahtavana juttuna. Ja näin jo itseni "mukana joukossa".
Arvaatteko jo? Olen tavannut hänen vanhempansa muutamia kertoja ohimennen, siinä kaikki.
No, eipä ole mua sinne kutsuttu, mutta enpä toisaalta varmaan menisi jos kutsuttaisiin.
mikäpä siis vikana minussa? Välillä tuntuu yksinäiseltä, mut silti ei kiinnosta.
Suvun musta lammas
8
2894
Vastaukset
- -mustalammas-
Useinmiten kaikki lampaat ovat valkeita syntyessään.
Mutta jokin asia muuttaa lampaan värin sitten "mustaksi". Lapsi ei ehkä täytä vanhempien asettamia odotuksia koulutuksen, tai aseman suhteen. Hänen saavutuksillaan ei voi kehua.
Joskus jopa pelkkä kiltteys, tekee lapsesta näkymättömän. Ja näin helposti unohdettavan.
Myös omatoimisuus ja riippumattomuus omista vanhemmista, voi saada aikaiseksi sen, että vanhemmat eivät tasapuolisesti anna huomiota kaikille lapsilleen.
Omalla kohdalla olen kuitenkin huomannut sen, että vanhemmat ottavat aina yhteyttä silloin, kun he tarvitsevat jotain.
Naispuoleinen "mustalammas" on hyvä siivooja ja yleisten tahojen asioiden järjestelijä. Hän hoitaa asioita eritahoille nopeasti ja määrätietoisesti. Ja häntä ei tarvitse koskaan kehua, tai kiittää mistään. Pieni ja pistävä arvostelu, pitää "mustanlampaan" omassa karsinassaan.
Mustaa lammasta ei tarvitse kutsua joulunviettoon. Mustalammas toimii hyvin likasankona, jolle voi sanoa melkein mitä vaan. Mustaa lammasta voi aina syyttää kaikestä siitä, mikä ei mennyt suunnitelmien mukaan.
Mustalammas voi jopa aiheuttaa läheisilleen erilaisia parantumattomia sairauksia. Siis melkoinen taikuri, tuo "mustalammas".- white cheap
Olin myös mustalammas,muistan kuin parikymppisenä jouduin kaverini luona hänen vanhempiensa kanssa samaan kahvipöytään,järkytys oli suuri kuinka mutkattomasti heillä keskustelu kävi pöydässä.
Pidin alkuun heidän perhettään omituisena usean vuoden kunnes oivalsin että asia olikin päinvastoin,he olivat normaali perhe ja minun suhteeni omiin sukulaisiini poikkeava.
Sanoisin sinulle ettei kannata yleistää saamaasi kohtaloa,aikuisena voit hyvin ajatella niin että ne tahot jotka sinusta pitävät ovat okay,mutta ne jotka eivät saavat olla jatkossakin ilman seuraasi.
Ongelmaksi saattaa muodostua oman itsesi käytös,aiemmat pettymykset saavat sinut katkeraksi ja suhtaudut jo valmiiksi passiiviseksi uusiin tuttavuuksiin.
Ole rohkea oma itsesi,keskustele ja hymyile niin sinusta heijastuu myönteinen ihminen .
Maailmassa ei ole pakko kaveerata kaikkien kanssa,
saman voit myös tehdä itse. - täällä
Kirjoituksesi oli kuin minun elämästäni. Yhteydenpito on välillä melko hiljaista ja yleensä minä soitan.
Toisaalta olen myös saanut tämän roolin jo kauan sitten. Veljeni oli minua aina parempi.
Sama virsi jatkui myös avioliitossa jossa minä olin se surkeampi miniä.
Nyt olen osittain alkanut elää omaa elämääni ja enkä halua olla se surkimus ja "musta lammas".
Olen viilentänyt välejä minua pilkanneisiin ihmisiin. Ja ehkä tämä mun elämäni joskus muuttuu
vielä paremmaksi. - -mustalammas-
täällä kirjoitti:
Kirjoituksesi oli kuin minun elämästäni. Yhteydenpito on välillä melko hiljaista ja yleensä minä soitan.
Toisaalta olen myös saanut tämän roolin jo kauan sitten. Veljeni oli minua aina parempi.
Sama virsi jatkui myös avioliitossa jossa minä olin se surkeampi miniä.
Nyt olen osittain alkanut elää omaa elämääni ja enkä halua olla se surkimus ja "musta lammas".
Olen viilentänyt välejä minua pilkanneisiin ihmisiin. Ja ehkä tämä mun elämäni joskus muuttuu
vielä paremmaksi.Tämä "mustalammas" on jo niin iäkäs, että olen tullut siihen lopputulokseen, ettei tälle tilanteelle voi paljonkaan tehdä.
Onneksi maailma tarvitsee monen värisiä villoja. Mustillekin on ollut käyttöä :) - Vipa2
Kun luin tuon tekstin, huomasin että en olekaan ainut "omituinen" tässä suku ja perheasiassa. Olen varmaan ollut liian kiltti ja pelannyt vanhempiani, varsinkin isääni, joten kohtelu on ollut myös sen mukaista. Sisarukseni saavat kaiken mitä pyytävät, minä en tarvitse vanhempieni mielestä mitään, olenhan niin omatoiminen (lue on pakko olla). Onnistuin todella aiheuttamaan hänelle syövänkin muutama vuosi sitten. Nykyään en pidä yhteyttä, koska haluan samanlaisen kohtelun kuin muutkin ja kun sitä ei tule, niin pysyn pois.
- -mustalammas-
Vipa2 kirjoitti:
Kun luin tuon tekstin, huomasin että en olekaan ainut "omituinen" tässä suku ja perheasiassa. Olen varmaan ollut liian kiltti ja pelannyt vanhempiani, varsinkin isääni, joten kohtelu on ollut myös sen mukaista. Sisarukseni saavat kaiken mitä pyytävät, minä en tarvitse vanhempieni mielestä mitään, olenhan niin omatoiminen (lue on pakko olla). Onnistuin todella aiheuttamaan hänelle syövänkin muutama vuosi sitten. Nykyään en pidä yhteyttä, koska haluan samanlaisen kohtelun kuin muutkin ja kun sitä ei tule, niin pysyn pois.
Näitä lukiessa ja pohtiessa, tulee mieleen kuitenkin se, että mistä tämä kaikki johtuu? Itse olin lapsena kiltti ja auttavainen lapsi. Joka hoiti, hänelle annetut (lue, määrätyt) kotiaskareet tunnollisesti, saamatta kuitenkaan niistä minkäänlaista kiitosta koskaan.
Tunnen, että vanhempani jotenkin vähäpätöistävät kaiken tekemäni.
- mikael...
Bäää-ää. Myös minä tunnustan kuuluvani suvun mustiin lampaisiin ja tunnen jonkinasteista ylpeyttä siitä. Siis siitä, että minulla ei ole enää mitään siteitä juuri yhteenkään sukulaiseen, vain hento, jonkinasteinen yhteys on säilynyt minun ja äitini välillä - hänetkin kyllä hylkään täydellisesti jonain päivänä. Sukulaisilla, sisaruksia myöten, ei vain ole minkäänlaista merkitystä minulle enää tässä iässä, 26-vuotiaana. Joskus kuvittelin, että löytäisin jonkinlaisen pieteetin kun alkaisin elämään täysin omaa elämääni, mutta huomasinkin vain etten yksinkertaisesti välitä, enkä tule varmaan koskaan välittämäänkään. Elämässäni on kuitenkin hienoja ihmisiä, sellaisia jotka arvostavat minua ihmisenä ja nauttivat seurastani; ihmisiä, joiden kanssa ei tarvitse vajota apologioiden loputtomaan helvettiin.
Olen tuntenut ainoastaan huojennusta ja onnellisuutta päästäessäni irti ihmisistä, joilla ei mitään sijaa ole elämässäni. Outo paradoksi on siinä, että kun päästää täydellisesti irti, antaa anteeksi ja unohtaa, niin sitä muistaa jopa kauniita asioita ihmisistä, jotka kuitenkin ovat jo kuolleita. Vaikka elävätkin. - olen ollut
musta lammas. yksinhuoltajana nimittäin.
kotimme siivoojana.
sisarukset nauroivat minulle.
asuin isäni talossa aika ajoin useaan otteeseen.
silloinen miesystäväni oli näiden mielesta todellinen luuseri. olin työtön,
luuli olevani heitäfiksimpi ja mua kusetettiin todella rankasti.
minä kannoin aina painavimmatkauppakassit, ja nauroivat, mulle..
tämä on jäämässä taakseni.
nykyisin olen työelämässä, olen jättänyt silloisen mieheni, olen alkanurt ajattelemaan omilla aivoillani.
koko elämäni mulle oli naurettu kunnes päätin että nyt tilanne muuttuu.
muutin arvomaailmaani ja aloin saamaan kunnioitusta.
kyllä se on osaksi itsestäkin kiinni, se suvun silmätikkuna oleminen.
minä onneksi ilen päässyt irti siitä.!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)886240Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu252584- 292106
- 631837
- 121631
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51428Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141341- 91337
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71269- 141223