Kärsivällisyyttä

kuinka kauan?

En todellakaan ymmärrä rapumistä, joka pyytää minulta kärsivällisyyttä kunnes hän on "selvittänyt ajatuksensa", siitä mitä elämältään haluaa.
Mitenkä tälläinen ihminen oikein toimii?
Yhtenä päivänä haluaa yhtä ja toisena toista.
Olen sanonut hänelle että hänen on päätettävä elämänsä suunta ja toimia sitten sen päätöksen mukaan.
Hän on samaa mieltä, mutta ei osaa päättää minkä suunnan valitsee, sillä "mitä jos hän valitseekin väärin"?
Olen hänelle yrittänyt selittää että tekee hän niin tai näin, niin valmiita vastauksia hän ei saa, eikä koskaan voi elämässään olla mistään ihan varma, mutta pakkohan sitä on olla suunta ja päämäärä mitä kohti kulkea, muutenhan sitä junnaa vaan pelkurina paikallaan, ja elämä valuu hukkaan pelkällä jahkailulla.
Onko tämä luonne koskaan varma mistään asiasta ja kestääkö se varmuus, vai onko hän aina yhtä epävarma ja ailahtelevainen?
Huokaus..kestä nyt tuollaista, hulluksihan tässä tulee..

14

2570

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tilanne.....

      Meitä on näköjään paljon samassa tilanteessa olevia rapumiesten kanssa "taistelevia". Uskomattoman erikoinen luonne ja lopulta menee hermot niiden kanssa ja tulee sanotuksi pahasti ja tosi pahastikin. Aivan kuin kerjäisivät tuollaista käytöstä. Tässä nyt mietin mitä teen.

      • rapumiehen pauloissa

        Olen itse ottanut hiukan erilaisen tavan käsitellä samaista ongelmaa...

        ...elän omaa elämääni ja keskityn siihen, kuitenkin pidän rapuuni yhteyttä ja annan hänen ikäänkuin itse ymmärtää, että olen hänelle se oikea. Uskon hänen tarvitsevan rohkaisua, vaikka missään tapauksessa häntä ei saa painostaa.

        Ymmärrän, että jonkun mielestä tämä on hyvin vaikeaa toteuttaa käytännössä, mutta uskon rapuni viisauteen. Hänkin etsii ja haluaa elämäänsä pysyvyyttä ja rakkautta. Kuoren alle pääseminen vaatii kyllä aika lailla kärsivällisyyttä.

        Uskon, että ravulle sitoutuminen tarkoittaa niin paljon enemmän kuin monelle muulle, itse ilman merkkinä teen päljon nopeampia päätöksiä. Ravulle on myös vaikeaa luopua menneisyydestä.

        Rakenna hänen kanssaan elämää, niin yhtenä päivänä hän huomaa, että teilläkin on jo yhteinen menneisyys. Ehkä hänen on helpompi sitoutua tuttuun ja turvalliseen.

        Edellyttäen tietysti että tunteet on molemminpuoliset. Tsemppiä!


      • pauloissa myös...
        rapumiehen pauloissa kirjoitti:

        Olen itse ottanut hiukan erilaisen tavan käsitellä samaista ongelmaa...

        ...elän omaa elämääni ja keskityn siihen, kuitenkin pidän rapuuni yhteyttä ja annan hänen ikäänkuin itse ymmärtää, että olen hänelle se oikea. Uskon hänen tarvitsevan rohkaisua, vaikka missään tapauksessa häntä ei saa painostaa.

        Ymmärrän, että jonkun mielestä tämä on hyvin vaikeaa toteuttaa käytännössä, mutta uskon rapuni viisauteen. Hänkin etsii ja haluaa elämäänsä pysyvyyttä ja rakkautta. Kuoren alle pääseminen vaatii kyllä aika lailla kärsivällisyyttä.

        Uskon, että ravulle sitoutuminen tarkoittaa niin paljon enemmän kuin monelle muulle, itse ilman merkkinä teen päljon nopeampia päätöksiä. Ravulle on myös vaikeaa luopua menneisyydestä.

        Rakenna hänen kanssaan elämää, niin yhtenä päivänä hän huomaa, että teilläkin on jo yhteinen menneisyys. Ehkä hänen on helpompi sitoutua tuttuun ja turvalliseen.

        Edellyttäen tietysti että tunteet on molemminpuoliset. Tsemppiä!

        Niinpä, rapumies haluaa pysyvyyttä ja rakkautta....mutta vain suhteen, jossa nähdään kerran kahdessa viikossa tai viikonloppuisin, ei muuta. Ongelma onkin että miten tällaiseen suhteeseen itse asennoituu ja miten sen ajattelee. Siispä, asennekysymys. Vaikka itse pitäisi suhdetta ihan ok, ulkopuoliset kauhistelevat ja vahvaa luonnetta siis tarvitaan...rapumiesystäväni on todella hidas omaksumaan asioita ja yleensäkin ihmissuhteissa "sivusta katsoja". Itsekin olen se yhteydenottaja ja yleensä minua ei tyrmätä, mutta jos näin käy, se on kolaus ja pettymys, koska harvoin näemme. Onhan hänelläkin muita menoja ja kaverit menee edelle joskus tai useinkin. Korostan, että itselläni on pitkiä suhteita ja avioliitto takana, joten tiedän mitä haluan ja tällaiseen suhteeseen on sopeuduttava toistaiseksi, niin ihana hän kuitenkin on. Hellä, herkkä, fiksu ja kuitenkin temperamenttinen. Naiset vain tuntuvat muutkin tämän huomaavan ja pörräävät ympärillä, se tekee tämän vaikeaksi.


      • todellakin
        pauloissa myös... kirjoitti:

        Niinpä, rapumies haluaa pysyvyyttä ja rakkautta....mutta vain suhteen, jossa nähdään kerran kahdessa viikossa tai viikonloppuisin, ei muuta. Ongelma onkin että miten tällaiseen suhteeseen itse asennoituu ja miten sen ajattelee. Siispä, asennekysymys. Vaikka itse pitäisi suhdetta ihan ok, ulkopuoliset kauhistelevat ja vahvaa luonnetta siis tarvitaan...rapumiesystäväni on todella hidas omaksumaan asioita ja yleensäkin ihmissuhteissa "sivusta katsoja". Itsekin olen se yhteydenottaja ja yleensä minua ei tyrmätä, mutta jos näin käy, se on kolaus ja pettymys, koska harvoin näemme. Onhan hänelläkin muita menoja ja kaverit menee edelle joskus tai useinkin. Korostan, että itselläni on pitkiä suhteita ja avioliitto takana, joten tiedän mitä haluan ja tällaiseen suhteeseen on sopeuduttava toistaiseksi, niin ihana hän kuitenkin on. Hellä, herkkä, fiksu ja kuitenkin temperamenttinen. Naiset vain tuntuvat muutkin tämän huomaavan ja pörräävät ympärillä, se tekee tämän vaikeaksi.

        kauhistelevat ja ihmettelevät tilannetta. Saan myös paljon mielipiteitä ja neuvoja. Osaan toki tehdä omia päätelmiä ja päätöksiä, mutta kun on itsekkin epävarma, niin jotkut arvuuttelut käytöksen syistä saavat välillä epätoivoon.
        - Ehkä hän pitää minua vaan kunnes löytää uuden ja paremman?
        - ehkä hänellä onkin jo joku toinen kiikarissa?
        - ehkä hän pelkää loukkaavansa tunteitani ja siksi loukkaa enemmän sanomattomuudellan eikä osaa tehdä suhteestä loppua, vaikka haluaisi?
        - sillä jos hän minua rakastaisi niin haluaisihan hän olla kanssani päivittäin?
        joo, luonnetta siis vaatii, eikä pitäisi kuunnella muuta kun itseään, niin epävarma kun onkin..


      • Leijonatar
        todellakin kirjoitti:

        kauhistelevat ja ihmettelevät tilannetta. Saan myös paljon mielipiteitä ja neuvoja. Osaan toki tehdä omia päätelmiä ja päätöksiä, mutta kun on itsekkin epävarma, niin jotkut arvuuttelut käytöksen syistä saavat välillä epätoivoon.
        - Ehkä hän pitää minua vaan kunnes löytää uuden ja paremman?
        - ehkä hänellä onkin jo joku toinen kiikarissa?
        - ehkä hän pelkää loukkaavansa tunteitani ja siksi loukkaa enemmän sanomattomuudellan eikä osaa tehdä suhteestä loppua, vaikka haluaisi?
        - sillä jos hän minua rakastaisi niin haluaisihan hän olla kanssani päivittäin?
        joo, luonnetta siis vaatii, eikä pitäisi kuunnella muuta kun itseään, niin epävarma kun onkin..

        Minun rapuseni aivan samanlainen. Eilen lopetti suhteemme, ei kuulema tuntenut tarpeeksi minua kohtaan. Ihmettelin, että on se kumma, että välillä on tunteita ja välillä ei. Hänen vastaus: sitä minäkin ihmettelen. Ei myöskään halunnut olla aina kanssani, tarvitsi paljon omaa tilaa ja aikaa. Koko aika sain pelätä ja olla varuillani ja pahimmat epäluuloni vain toteutuivat. Ja tiedän, kun on kuukausi tai kaksi kulunut, hän olisi taas minun, jos haluaisin.


      • kiva, jos...
        Leijonatar kirjoitti:

        Minun rapuseni aivan samanlainen. Eilen lopetti suhteemme, ei kuulema tuntenut tarpeeksi minua kohtaan. Ihmettelin, että on se kumma, että välillä on tunteita ja välillä ei. Hänen vastaus: sitä minäkin ihmettelen. Ei myöskään halunnut olla aina kanssani, tarvitsi paljon omaa tilaa ja aikaa. Koko aika sain pelätä ja olla varuillani ja pahimmat epäluuloni vain toteutuivat. Ja tiedän, kun on kuukausi tai kaksi kulunut, hän olisi taas minun, jos haluaisin.

        ..joku kertoisi, miten on saanut rapumiehen saaliikseen.

        Väkisinkin tulee mieleen, että mies, joka välttelee naista, ei voi olla kovin kiinnostunut.


      • todella pahasti

        muutama päivä sitten, tosi pahasti!
        Itsekkin ihmettelin että kuinka tuollaisia suustani päästin, mutta tuntui että hän on loukannut niin useasti ja ajanut minut umpikujaan tässä tilanteessa.
        Hyökkäys on paras puolustus?
        Pyysin kyllä anteeksi.
        En tiedä voiko suhdetta enää korjata jos noin rumasti on toiselle sanonut?
        Mutta oikeassa olet siinä että tuntuu että hän oikein kerjäsi sitä..


      • vielä...
        todella pahasti kirjoitti:

        muutama päivä sitten, tosi pahasti!
        Itsekkin ihmettelin että kuinka tuollaisia suustani päästin, mutta tuntui että hän on loukannut niin useasti ja ajanut minut umpikujaan tässä tilanteessa.
        Hyökkäys on paras puolustus?
        Pyysin kyllä anteeksi.
        En tiedä voiko suhdetta enää korjata jos noin rumasti on toiselle sanonut?
        Mutta oikeassa olet siinä että tuntuu että hän oikein kerjäsi sitä..

        ..että kun hän on saanut minut räjähtämään (koko vuoden aiheet sisälläni), kääntääkin asian niin, että tulee tunne, että minä olen se aiheuttaja ja hullu ja syypää. Itse vain on rauhallinen ja "syytön"...asioista on kyllä keskusteltu pitkin vuotta.


      • aivan..
        vielä... kirjoitti:

        ..että kun hän on saanut minut räjähtämään (koko vuoden aiheet sisälläni), kääntääkin asian niin, että tulee tunne, että minä olen se aiheuttaja ja hullu ja syypää. Itse vain on rauhallinen ja "syytön"...asioista on kyllä keskusteltu pitkin vuotta.

        sama täällä. Vuoden verran olen yrittänyt selittää miltä tuntuu ja mitä mieltä olen asioista. Ystävällisesti ja rauhallisesti. Mutta näköjään mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei näytä ymmärtävän ennenkun sanoo lujasti ja rumasti.. jos sittenkään?


    • opememmu

      Ravut on eläinradan orpoja. Ne on ihan hukassa itseltäänkin. Niillä se pää vasta sekaisin on. Eivät luota keneenkään, vasta vuosien jälkeen saattavat, ehkä. Ja sitten saattavat sanoa että elämä tutun ja turvallisen kanssa onkin liian tylsää. Hulluksi tulee jos rapua peesailee. Paras on kun pitää vaan oman tiensä puhtaana, huolehtii omasta kasvustaan ja kehityksestään. Rapu pysyy mukana, jos pysyy.

    • Ilmaa

      Minulla on takana 6 vuotta rapu mieheni kanssa. Alkuhuuman jälkeen oli todella vaikeita aikoja. Oli aika jolloin rapuseni sanoi, ettei tunne tarpeeksi minua kohtaan ja olimme erossa kuukauden ja hän palasi takaisin luokseni. oli myös kaksi pidempää taukoa (n. puoli vuotta) riidan jälkeen ( joka tietysti rapu mieheni mukaan oli täysin minun aiheuttama)ja taas hän palasi luokseni. Nyt olemme asuneet yhdessä vuoden verran ja asiat ovat ihan hyvin, mutta yllätyksenä tämän vuoristorata suhteen jälkeen on tämä ihan mieletön sitoutuminen rapu mieheltäni...siis tuntuu että olen ihan "saksissa". Hän haluaa koko ajan tietää missä olen, mitä teen ja kenen kanssa! Ja ihan kaikesta on neuvoteltava hänen mielestä. Tuntuu näin ilman merkkinä, että tukahdun! Elikä oottamaan voi joutua todella kauan, mutta sitten kun saksiin joutuu/pääsee niin pois pyristely on myös työn takana.

      • sinä....

        olet onnellinen. Meillä on noita kuukauden taukoja aina näköjään tammikuussa. Olen itse vesimies ja saattaisi ahdistaa myös jos noin käy, mutta kyllä se olisi ihanaa ainakin alkuun....


      • Ilmaa
        sinä.... kirjoitti:

        olet onnellinen. Meillä on noita kuukauden taukoja aina näköjään tammikuussa. Olen itse vesimies ja saattaisi ahdistaa myös jos noin käy, mutta kyllä se olisi ihanaa ainakin alkuun....

        Meillä myös tammikuussa ovet herkästi paukkuu. Olemme myös molemmat johtavia merkkejä, joten kaapin paikasta mittelemme myös aika-ajoin. Työssä menestyminen on myös tärkeää meille molemmille ja tietysti koti.Alkuun oli tietysti ihanaa, mutta nyt jatkuva huolehtiminen minusta ärsyttää ja ahdistaa. Etenkin kun olen hyvin itsenäinen ja aina itsestäni huolehtinut. Monesti tuntuu, että haluan vapauteni takaisin. En siksi että haluaisin uutta suhdetta vaan siksi, että saisin olla itsekseni.


    • morwell

      Miehesi ei ole rapu.

      Hän on nahjus.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1756
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      17
      1663
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      14
      1448
    4. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      5
      1131
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1128
    6. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1120
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1096
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1081
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      5
      1062
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1050
    Aihe