Olen 23v "mies". Olen nyt ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 4v, syynä vakava masennus.
Miten ihmeessä päivät saa kulumaan?
Joku järjen jättiläinen tietysti ehdottaa heti että "mene lenkille". Minä käyn päivittäin tunnin lenkeillä vaikka inhoan sitä. Kamalaa kävellä yksinään omissa ajatuksissa ja katsella toisia ihmisiä kun heillä on jotakin minne mennä ja mitä tehdä ja etenkin nuoria jotka avoimesti nuoleskelevat toisiaan, vituttaa kun toiset seurustelee ja kaikilla on joku. Itse en ole ikinä seurustellut, tai pussannut tai halannutkaan tyttöä...prkl...
Ja kuka väittää että lenkkeily piristää ja on hyväksi mielelle? Kun minä ajattelen että pitää lähteä kävelylle niin vituttaa ihan armotta eikä millään jaksaisi lähteä. Pakottamalla sitten kun olen ulkona niin kävelet siinä tunnin ajatellen kuinka kaikki on päin helvettiä ja katsellen ihmisiä ja suuttuen ja masentuen entisestään. Sitten kun pääsen kotiin niin ollaan ihan hiessä ja on paskainen olo. Suihkun kautta sohvalle ja sitten istutaan siinä ihan heikkona kun lenkki veti kaikki mehut niin että ei enää todellakaan jaksa tehdä mitään. Mutta eipä siinä mitään kun ei ole mitään tekemistä muutenkaan.
Minulla on myös vanha kuntoilukoneeni jota käytän myös päivittäin sen tunnin ajan pienillä painoilla kun ei muuta jaksa nostella. Sekin on äärimmäisen kyllästyttävää nostella painoja yksin kotona ja tuijottaa seinää samalla...huoh. Ja painojen nostelun jälkeen on taas hikisen paskanen ja heikko olo!
Noniin, eli päivässä mennyt nyt yhteensä 2 tuntia kuntoiluun, mitäs sitten tekisi? Netti on aina auki ja sieltä löytyy aina jotakin mielenkiintoista ja sinne pääsee nopeasti ja vaivatta. Ja toinen mielenkiintoinen tekeminen on videopelien pelaaminen. Tarkoittaako tämä sitä että minun pitää loppupäivä roikkua ruudun ääressä? Pelailla pelejä tai olla netissä koko loppupäivän? Ei voi olla kovin terveellistä...
Eli edelleen, miten ajan oikein saa kulumaan? Töitä ja koulua en käy kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kavereita on tasan nolla joiden kanssa tehdä jotakin. Sukulaisia ei ole kuin äiti ja 10v pikkuveli. Harrastuksia ei ole muuta kuin videopelit ja muu ei kiinnosta. Olen käynnyt opistojen eri kursseilla ja en ole löytänyt mieleistä tekemistä niistä. Lukeminen ei kiinnosta, siis kirjojen.
Päivällä ainoat "pakolliset" tekemiset on lenkillä käynti ja kuntokoneen käyttä ja inhoan molempia. Sitten loppupäivä menee netissä ja pelejä pelatessa.
Tätäkö se elämä on?
Miten ihmeessä ajan saa kulumaan?
40
9280
Vastaukset
- Lehmänkans
En halua pilkata vaikeaa masennustasi.
Itsekin siipi usein maassa. Mutta esim. hyvien runojen tai sopivan musiikin kuuntelu auttaa minua.
Murrerunoilija Heli Laaksosella on jotenkin niin sopiva runo siitä, kun tulee oikein ankeaa: menee Sparin parkkipaikalle tekemään lehmän kanssa käsijarrukäännöksiä..:)
älä vielä luovuta, tuossa iässä... - elämä on :0
Käyn 2 eri työpaikassa, en jaksa siivota kunnolla kotona, runkkaan, syön nukun, teen töitä, haaveilen pillusta, lottovoitosta.
Day by mutherfuckin` day, life starts slowly slippin` away XD - ihmetyttää
Olet 23v. ja masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkellä. Eikö yleensä sinun ikäsiä yritetä kuntouttaa työkykyiseksi, eikä siirtää eläkkeelle masennuksen vuoksi? Skitsofrenia, tai ivastaava, on eri asia, mutta jos kyseessä on pelkkä masennus, niin tuo kuulostaa aika oudolta.
Mutta kun nyt kerta olet työkyvyttömyyseläkkeellä, niin oletko mietitnyt mitään klubitaloja tms paikkoja, missä voisit päiväsi viettää? Niisähän käy muita kaltaisiasi ja ohjaajiakin siellä on. Joten mene mukaan vaan. - Perhonen
Moi!
Elämä on sitä millaiseksi sä sen teet. Olen samanlaisessa tilanteessa mutta en ole masentunut.Osallistu kirjallisuuspiiriin, retriitteihin...käy uimahallissa se virkistää!
LÖYDÄ ITSESI TAI PAREMPI ELÄMÄ!- kanssa,
uimahallissa pelaamassa sählyä ym,veljesikin pitäisi siitä.Minä lenkillä kävellessäni en katso ihmisiä,vaan puita taloja maisemia,niin ei hatuta.
Kirjoita paperille kaikki mikä vit.ttaa ja vaikka revit sen.Käy kirjastossa hakemassa kirjoja,niiden kanssa vierähtää tuntikausia,Ilmottaudu työväen kursseille voit tutustua uusiin ihmisiin.Kotoa sinua
kukaan ei tule hakemaan.
- rasvamaksa
Kaipaat ilmeisesti ystävää. Miksipä et yrittäisi tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa. Tietysti, jos sua ei harrastukset kiinnosta, niin on tosi vaikea lähteä tutustumaan ihmisiin.
Voisitko harkita jotain kotieläintä? Koira on hyvä lenkkikaveri. Sen avulla on muuten moni saanut uusia ystäviä ja jopa seurustelukavereitakin. Vaatii tietysti sinulta paljon aikaa... voi olla toisaalta masiksessa liian "työteliäs" kaveri.
Jos asut itseksesi, niin päivittäin tehdyt kotityöt vie kyllä aikaa. Jos asut kotona, niin tee niitä kotitöitä mutsiskin puolesta. Teet ainaski yhen ihmisen onnelliseksi. Ei ne kotityöt niin mielekkäitä oo kellekään.
Mut jos sua ei tosiaan mikään kiinnosta, niin luulenpa, että sua on aika vaikea auttaa. Sori. - tilanne..
Ongelma on siis kuitenkin mielenkiinnon eikä tekemisen puute, eikö niin?
Muuten voisin ehdottaa vaikka jonkin kielen tai uuden opiskelua tms. - Enrique_Lister
Rupeat harrastamaan pienoismallailua.
Sitä voi harrastaa monella eri tasolla ja aihealueita on loputtomiin aina laivoista lentokoneisiin.
Kun keksit sopivan aiheen, niin pelkään tiedon keruuseen voi kuluttaa tunteja internetissä ja kirjastossa. Saatikka mallin rakentamiseen kuluva aika.
Niille joidenka mielestä pienoismallailu on lapsellista, voin todeta että harvempi hyvä mallari on alle 20 vuotias.
Pitäis ehkä itekkin taas aloittaa.
Ainut jos on peukalo keskellä kämmentä, niin kuin allekirjoittaneella, niin se voi olla ajoittain turhauttava harrastus. - ärsyyntynytmies
No erinäisistä syistä yksinäiseksi tunnen itseni mutta kyllä sellasia kavereita on mitä joskus nähdä. mutta miten itse vietän yksinäiset arkipäivät ja viikonloput kun en ole tapaamassa ketään. En siis käy töissä enkä koulussa ja toisinaan masentunut oon. No jokatapauksessa arkeni sujuu näin.. herään..katson aamusarjat. keitän teetä. hommailen joko kirjoittamisen, maalaamisen, tai jonkin rakentelun parissa. tai sitten luen ja kehitän suunnitelmia. yritän keksiä jotain mistä repästä vähän ylimäärästä rahaa kun en töissä käy. ulkoilen kyllä mutta sellasissa paikoissa missä on mukavaa maisemaa..ei ihmisiä. tsekkailen autiotalot..huhuu ehkä valokuvailen. nettideittailuu yritän koko ajan.. kyllä sieltä irtoo jotain. sit pääsee treffeille ja jos hyvin käy löytyy seuralainen ainakin joksikin aikaa. jos kukaan ei oo lähdössä minnekään. meen baariin. tsekkaan muutamat paikat..kyllä yleensä jostain ihan kohtalaista juttuseuraakin löytyy. tekemisestä ei ole puutetta. masennus vaan voi pistää olon väsyneeksi.
- kuka ei
Voi riippua henkilöstä ja asuinpaikastakin (ehkä enemmän tuosta ensimmäisestä) miten helposti netistä saa seuraa. Omalla kohdalla olen huomannut että "näyttää aika toivottomalta". Ei se kuitenkaan erikoisemmin haittaa koska jos ei ole jotakin niin ei sitä voi murehtiakkaan.
- ärsyyntynytmies
kuka ei kirjoitti:
Voi riippua henkilöstä ja asuinpaikastakin (ehkä enemmän tuosta ensimmäisestä) miten helposti netistä saa seuraa. Omalla kohdalla olen huomannut että "näyttää aika toivottomalta". Ei se kuitenkaan erikoisemmin haittaa koska jos ei ole jotakin niin ei sitä voi murehtiakkaan.
..joo henkilöstä riippuu.. naiset ainakin tykkää persoonallisista ja mielenkiintoisista ihmisistä.. eli pitää olla kiinnostunut monista asioista.. ulkonäköön en sano mitään muuta että jos minä niin kyllä muutkin.. pirusti yritystä ja eri tavalla.. joihinkin iskee jokin toinen jo toisiin taas ei mikään..
- aika samanlaisessa
Tilanteessa. Ei ole ystäviä, mutta sattuneista syistä en aktiivisesti nykyään niitä etsikkään. Olet ollut 4v. masentunut ja kirjoituksestasi sain sellaisen kuvan ettei se ole vielä "parantunut" onko sinulla hyvä lääkäri joka auttaa ja yrittää kuntouttaa sinua? Jos haluat laittaa sähköpostia niin voin ainakin yrittää auttaa sinua parantamaan elämäsi laatua. Kuullostaa varmaankin kliseeltä, mutta noin nuorella on elämä vielä edessäpäin.
[email protected]- -___-
Itse 20 v ja tuntuu useimmiten kirjaimellisesti siltä, että elämä on jo ohi. Jostain syystä.
On jo liian katkera tietyistä asioista että tästä ei enää nousta. Oikeestaan joka päivä on pakko itkee tätä pahaa oloa. Kuntoilen, lenkkeilen, vaikka väkisin pakottamalla monta kertaa viikossa, ei auta, mutta ei tuo liikunta nyt huononnakaan oloa.
Kerran kävin esimerkiksi kävelemässä kaupassa joku päivä sitten, helvetti minkälainen ahdistus siitä tuli. Kun niitä nuoria ja puolituttuja näki poika- ja tyttöystäviensä kanssa. Heti kun pääsi sieltä pois kotiin, teki mieli repiä oma pää irti. Myös semmonen asia rupee usein lähes ahdistamaan kun kuulee jatkuvasti näiden teinien ajavan mopoillansa ulkona, ei mulla mitään mopoa ollu ikinä.
Välillä miettii että ehkä tosiaan tarvitsen jonkun lääkityksen tähän aivovammaan. Kummanko sivuvaikutuksia sitten haluaa kestää, tämän aivovamman vai lääkkeiden.
Nyt ilman lääkkeitä saa edes joskus "rauhan" kun on vaikkapa lenkkeillyt ja yksin kotona, ei ahdista eikä masenna, vaikka onkin tekemisen puute yms. Tuohon jos laittaa päälle lääkkeiden varsinkin alotussivuvaikutukset, ahdistus pään sisällä ei hellitäkään enää millään, ei itkemällä ei raivoamalla. Vaarana saattaa siis olla kohonnut itsemurhariski, ryhtyykin tuumasta toimeen kun ahdistus vaan lisääntyy ja ehkä estottomampi olo. Saattaa hellittää sitten parin viikon päästä jos ne lääkkeet alkaa vaikuttamaan positiivisesti. Alottaa vois ehkä niin, että rauhottavia naamaan se 2 viikkoo minkä aikana niitten pillereitten pitäisi rueta vaikuttamaan.
Yks tosi paska juttu on myös se että jos ei pysty edes nukkumaan ilman unilääkkeitä. Minkälainen ihmisraunio on tuloksena!! Oli jo ennestään.
Rauhottavat lääkkeet on hyviä. Niiden vaikutuksessa ei ahdista eikä masennakkaan jne. Mutta ne loppuu heti eikä lääkärissä kehtaa jatkuvasti juosta kun eivät millään isompia annoksia määrää. Sitten ollaan kuukausi ilman, eipähän tule riippuvuutta. - aika samanlaisessa
-___- kirjoitti:
Itse 20 v ja tuntuu useimmiten kirjaimellisesti siltä, että elämä on jo ohi. Jostain syystä.
On jo liian katkera tietyistä asioista että tästä ei enää nousta. Oikeestaan joka päivä on pakko itkee tätä pahaa oloa. Kuntoilen, lenkkeilen, vaikka väkisin pakottamalla monta kertaa viikossa, ei auta, mutta ei tuo liikunta nyt huononnakaan oloa.
Kerran kävin esimerkiksi kävelemässä kaupassa joku päivä sitten, helvetti minkälainen ahdistus siitä tuli. Kun niitä nuoria ja puolituttuja näki poika- ja tyttöystäviensä kanssa. Heti kun pääsi sieltä pois kotiin, teki mieli repiä oma pää irti. Myös semmonen asia rupee usein lähes ahdistamaan kun kuulee jatkuvasti näiden teinien ajavan mopoillansa ulkona, ei mulla mitään mopoa ollu ikinä.
Välillä miettii että ehkä tosiaan tarvitsen jonkun lääkityksen tähän aivovammaan. Kummanko sivuvaikutuksia sitten haluaa kestää, tämän aivovamman vai lääkkeiden.
Nyt ilman lääkkeitä saa edes joskus "rauhan" kun on vaikkapa lenkkeillyt ja yksin kotona, ei ahdista eikä masenna, vaikka onkin tekemisen puute yms. Tuohon jos laittaa päälle lääkkeiden varsinkin alotussivuvaikutukset, ahdistus pään sisällä ei hellitäkään enää millään, ei itkemällä ei raivoamalla. Vaarana saattaa siis olla kohonnut itsemurhariski, ryhtyykin tuumasta toimeen kun ahdistus vaan lisääntyy ja ehkä estottomampi olo. Saattaa hellittää sitten parin viikon päästä jos ne lääkkeet alkaa vaikuttamaan positiivisesti. Alottaa vois ehkä niin, että rauhottavia naamaan se 2 viikkoo minkä aikana niitten pillereitten pitäisi rueta vaikuttamaan.
Yks tosi paska juttu on myös se että jos ei pysty edes nukkumaan ilman unilääkkeitä. Minkälainen ihmisraunio on tuloksena!! Oli jo ennestään.
Rauhottavat lääkkeet on hyviä. Niiden vaikutuksessa ei ahdista eikä masennakkaan jne. Mutta ne loppuu heti eikä lääkärissä kehtaa jatkuvasti juosta kun eivät millään isompia annoksia määrää. Sitten ollaan kuukausi ilman, eipähän tule riippuvuutta.Ei lääkkeet ole ratkaisu ongelmiin, ne siirtävät sitä ja tietysti tuottaa rahaa lääkäreille sekä lääkeyrityksille. hyvinhän sitä ennenkin pärjättiin ilman kaikenmaailman tabuja. täytyy tietysti sanoa, että nykymaailman meno "sairastuttaa" ihmisiä enemmän..
Luin viestisi jo muutama päivä sitten, mutta kun yritin alkaa kirjoittamaan vastausta tai jotain mikä ehkä auttaisi.. en todellakaan tiennyt mitä sanoisin, kaikki sellaiset neuvot, kun ala liikkumaan tai mene jutteleen ihmisille ym. tuntuu varmaan aika turhanpäiväisiltä, olisithan jo mennyt jos haluaisit/pystyisit.
Sellaisen neuvon kuitenkin haluaisin antaa, ala ihan oikeasti etsiä elmäsi tarkoitusta jo tänään, suremalla jatkuvasti menetät ehkä monta onnellista päivää tulevaisuudessa, sinulla on kuitenkin elämistä edessäsi monia kymmeniä vuosia, haluatko elää ne surren vaiko ehkä edes vähän onnellisena joinain päivinä(ainahan elämä ei hymyile:)
Olisinko onnellinen jos tulisit ja halaisit, olisinko onnellinen jos hymysi palaisi. Kirjoitin tämän ainoastaan sinulle, olet tärkeä ainakin minulle.
Onni löytyy pienistä asioista, hyvää tätäpäivää ja toivottavasti edes hymyilet ja sanot, mitä helevataa toi äijä horisee :D
- vaikka koira
En jakasanut lukea muiden vastauksia eli joku toinen saattoi jo ehdottaa tätä: Kotieläin tuo paljon sisältöä elämään. Esim. koira olisi myös hyvä lenkkikaveri. Tämä ehdotus tietenkin käy vain , jos et ole allerginen.
- sopiva...
Koira voi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta kannattaa tietysti huomioida että sopiiko se koira itselle ja muutenkin riittääkö motivaatio sen pitämiseen. Varsinkin jos ei ole koskaan ollut koiraa, niin kannattanee tutustua aiheeseen varsin paljon ennen hankkimista. Kaikille se koira ei kyllä muutenkaan sovi.
Voi olla mahdollista että se lisää kontakteja.
Utse tuskin hankkisin koiraa, koska se ei soveltuisi itselleni eli kannattaa pohtia varsin paljon tätä että jaksaako siitä huolehtia tarvittaessa. Jos on kokemusta koirista, niin silloin sen ottaminen lienee paljon helpompaa.
- ......
Jos lukeminen ei kiinnosta siksi, että kirjat tuntuu raskailta, kokeile selkokirjoja, sarjakuvia ja jotain lahjakirjatyyppisiä viritelmiä joissa on lyhyitä ajatuksia tai tarinoita ja paljon kuvia.
Itsekseenkin voi opiskella uusia asioita, jos löytää jotain kiinnostavaa muttei syystä tai toisesta pysty osallistumaan millekään ohjatulle kurssille. Kirjoja karttaville on joistain aiheista (kuten kielistä) tarjolla audio- ja multimediakursseja.
Käsillä voi myös tehdä jotain, joko hyödyllistä tai muuten vaan mukavaa. Miehenä et ehkä helposti innostu kokeilemaan mitään neulomista tai ristipistoilua, vaikka ne on hauskaa puuhaa, mutta mainitsen ne nyt kuitenkin koska kyllä jotkut miespuolisetkin niihin hurahtaa. Ristipistojen tekeminen on yksinkertaista, ja valmiiden pakkausten avulla saa tehtyä helposti (mutta hitaasti) tauluja yms.
Kirjeenvaihto/mailailu on myös yksi keino viettää aikaa ja siinä saa samalla jonkinlaisia kontakteja muihin ihmisiin. Ilmoituksia löytyy monesta paikasta, ja jos tahdot erityisesti tutustua johonkin toiseen mielenterveysongelmista kärsivään, kokeile vaikka Mielenterveysyhdistys Taimen kirjeenvaihtopalstaa. Jos muiden sosiaalisesta elämästä lukeminen masentaa, voit kertoa etsiväsi vain muita jotka on yhtä yksinäisiä kuin sinä.
Olen itsekin huono keksimään tekemistä, mutta näillä neljällä tavalla saan yleensä ajan kulumaan ihan mukavasti ilman että kaikki tuntuu menevän hukkaan.- vinkkejä...
Itse suosittelisin enemmänkin mesettä koska kirjoitusilmoituksissa on se huono puoli että vastausprosentti on erittäin alhainen.
Osittainhan kyse on siitäkin että ilmoituksiin saattaa tulla satoja vastauksia, mutta varsin monet tuntuvat olevan varsin valikoivia kirjoitusseuransa kanssa eli vaikka niitä vastauksia ei tulisikaan niin silti juuri tietyille henkilöille ei vastata.
-> Henkilökohtaisesti en suosittele kirjoittamaan persoonallisia viestejä varsinkaan ensimmäisellä kerralla (juuri erittäin matalan vastausprosentin takia) eli vaikka vastaisikin johonkin kirjoitusilmoitukseen niin kannattaa tehdä jokin yleinen kirjoitus jolla vastaa kaikkiin ja jos saa vastauksen niin sitten pystyykin kirjoittelemaan jo normaalimmin.
Mese-keskusteluilla pääsee paljon nopeammin yhteyteään ja mahdollisesti tapaamiseen. Voithan kokeilla mm. suomitreffejä jne. Tarjoat mese-osoitetta kaikille tai laitat sen omaan profiilisikin niin mahdollisesti joku lisää sinut ylös.
Netin kautta voi toki löytää seuraa, mutta yhtä paljon voit kohdata ennakkoluuloja ja sitä ettei sinua hyväksytäkään omana itsenäsi. Tyypillistä voi olla mm. että vaikka olisitkin ihan normaalin näköinen tyyppi niin et ole riittävän hyvännäköinenö. Jos tapaisit saman henkilön oikeassa elämässä niin todennäköisesti olisit aivan riittävän hyvännäköinen.... eli monilla voi kriteerit olla paljon suuremmat netissä kuin mitä ne olisivat oikeassa elämässä.
Alkup.kirjoittajalle suosittelisin ehkä jotakin harrastustoimintaa/vastaavaa. Kannattaa tutkia onko paikallisella alueella mitään järjestöjä tai muitakaan joihin voisi liittyä. Netistähän voi etsiä tietoa. En tiedä onko työvoimakeskuksen kauttakin mahdollista saada tietoa "virikkeellisestä toiminnasta".
Tosiaan tuon harrastuksen aloittaminen on ihan hyvä asia. Yksi tapa on ängetä jonnekin kentälle ja pyrkiä mukaan pelaajaporukoihin. Tämä riippuu hieman tapauksesta mutta jos tuntuu ettei ole mitään sen kummempia estoja niin tämä voi osoittautua ihan hyväksi keinoksi esim. tällä hetkellä luistelussa tuo voi toimiakin, kesällä jalkapallossa jne.
Jos liikunta innostaa niin kannattaisi tietysti etsiä noita ryhmiä että löytyykö mistään joukkuepeliryhmiä tms. Kyllähän niitä riittää joka alueella. Monilla vain ei ole oikein tietoa niistä.
Harrastustoimintaa voi kokeilla hankkia tietysti muualtakin ja muiltakin aloilta. Ottaa vain ylös omat kiinnostuskohteet ja rupeaa etsimään tietoa. Vaikeus voi olla tietysti löytää muita samanlaisia tai päästä mukaan "piireihin" varsinkin jos kyse on isommista ryhmistä.
Kursseja ym. oppijuttujakin voi katsoa ihan omaksi hyödyksi. Työkin on mahdollista esim. lyhyempinä päivinä eli monethan pystyvät tekemään työtä vaikka ovatkin "eläkkeellä" (ainakin osa-aikaisesti?). Voi sopia joillekin.
Tietokonepeleistäkin voi kokeilla päästä eri ryhmiin varsinkin jos jotkut tietyt pelit kiinnostaa niin pyrkii googlen kautta etsimään tietoa. Hyvin monilla peleillä on tietyt ryhmät ja niillä oma irc-kanava eli pelaamisesta voi muodostuakin paljon "sosiaalisempi" vaikutus kuin mitä itseasiassa oli tarkoitus. mm. monissa peleissähän on pelaajat tavanneet myöhemmin toinen toisensa (varsinkin jos ovat pelanneet pitempään yhdessä). - Siiri.
vinkkejä... kirjoitti:
Itse suosittelisin enemmänkin mesettä koska kirjoitusilmoituksissa on se huono puoli että vastausprosentti on erittäin alhainen.
Osittainhan kyse on siitäkin että ilmoituksiin saattaa tulla satoja vastauksia, mutta varsin monet tuntuvat olevan varsin valikoivia kirjoitusseuransa kanssa eli vaikka niitä vastauksia ei tulisikaan niin silti juuri tietyille henkilöille ei vastata.
-> Henkilökohtaisesti en suosittele kirjoittamaan persoonallisia viestejä varsinkaan ensimmäisellä kerralla (juuri erittäin matalan vastausprosentin takia) eli vaikka vastaisikin johonkin kirjoitusilmoitukseen niin kannattaa tehdä jokin yleinen kirjoitus jolla vastaa kaikkiin ja jos saa vastauksen niin sitten pystyykin kirjoittelemaan jo normaalimmin.
Mese-keskusteluilla pääsee paljon nopeammin yhteyteään ja mahdollisesti tapaamiseen. Voithan kokeilla mm. suomitreffejä jne. Tarjoat mese-osoitetta kaikille tai laitat sen omaan profiilisikin niin mahdollisesti joku lisää sinut ylös.
Netin kautta voi toki löytää seuraa, mutta yhtä paljon voit kohdata ennakkoluuloja ja sitä ettei sinua hyväksytäkään omana itsenäsi. Tyypillistä voi olla mm. että vaikka olisitkin ihan normaalin näköinen tyyppi niin et ole riittävän hyvännäköinenö. Jos tapaisit saman henkilön oikeassa elämässä niin todennäköisesti olisit aivan riittävän hyvännäköinen.... eli monilla voi kriteerit olla paljon suuremmat netissä kuin mitä ne olisivat oikeassa elämässä.
Alkup.kirjoittajalle suosittelisin ehkä jotakin harrastustoimintaa/vastaavaa. Kannattaa tutkia onko paikallisella alueella mitään järjestöjä tai muitakaan joihin voisi liittyä. Netistähän voi etsiä tietoa. En tiedä onko työvoimakeskuksen kauttakin mahdollista saada tietoa "virikkeellisestä toiminnasta".
Tosiaan tuon harrastuksen aloittaminen on ihan hyvä asia. Yksi tapa on ängetä jonnekin kentälle ja pyrkiä mukaan pelaajaporukoihin. Tämä riippuu hieman tapauksesta mutta jos tuntuu ettei ole mitään sen kummempia estoja niin tämä voi osoittautua ihan hyväksi keinoksi esim. tällä hetkellä luistelussa tuo voi toimiakin, kesällä jalkapallossa jne.
Jos liikunta innostaa niin kannattaisi tietysti etsiä noita ryhmiä että löytyykö mistään joukkuepeliryhmiä tms. Kyllähän niitä riittää joka alueella. Monilla vain ei ole oikein tietoa niistä.
Harrastustoimintaa voi kokeilla hankkia tietysti muualtakin ja muiltakin aloilta. Ottaa vain ylös omat kiinnostuskohteet ja rupeaa etsimään tietoa. Vaikeus voi olla tietysti löytää muita samanlaisia tai päästä mukaan "piireihin" varsinkin jos kyse on isommista ryhmistä.
Kursseja ym. oppijuttujakin voi katsoa ihan omaksi hyödyksi. Työkin on mahdollista esim. lyhyempinä päivinä eli monethan pystyvät tekemään työtä vaikka ovatkin "eläkkeellä" (ainakin osa-aikaisesti?). Voi sopia joillekin.
Tietokonepeleistäkin voi kokeilla päästä eri ryhmiin varsinkin jos jotkut tietyt pelit kiinnostaa niin pyrkii googlen kautta etsimään tietoa. Hyvin monilla peleillä on tietyt ryhmät ja niillä oma irc-kanava eli pelaamisesta voi muodostuakin paljon "sosiaalisempi" vaikutus kuin mitä itseasiassa oli tarkoitus. mm. monissa peleissähän on pelaajat tavanneet myöhemmin toinen toisensa (varsinkin jos ovat pelanneet pitempään yhdessä).Tietokonepelit ovat hyvä juttu...Avomieheni on aika yksinäinen mutta hän on saanut paljon uusia kontakteja alettuaan pelata verkossa muutamia sotapelejä. Hän kuuluu pelaajayhdistykseen, joka siis pelaa porukalla eli pelejä ja siinä pelatessa sitten keskustelevatkin. Porukka on järjestänyt myös vuositapaamisia kesäisin jossain mökillä tms. Mieheni yhdistyksessä on pääasiassa yli 20-vuotiaita äijiä.
- Loney_angel87
Itsekkin olen todella yksinäinen...Ois kiva saada ystäviä..kirjoittakaa..:)
- tepez
Yritä etsiä jotain soveltuvaa työtä.. jotain mikä saa sinut heräämään aikaisin aamulla.
Eläkkeestä tulee helppoa rahaa.. mutta saavutat saman elintason jo osa-aikatyöllä.
Varmasti voit opiskella vaikka oletkin eläkkeellä, mene vaikka kansanopistoon.. ja opiskele jonkun kielen perusteet, sitten tee viikon matka maahan missä sitä kieltä puhutaan.
Varmasti piristävä kokemus!
Tietokone pitäisi unohtaa, ole esim. vain joka kolmas päivä netissä.
siihen addiktoituminen vain syventää epätoivoa.
Lukeminen ja elokuvat ovat piristävää sisältöä, eikä haittaa vaikka friikahtaisi.
tietenkin oikeat ihmissuhteet ovat kaikkein parasta, mutta 23v sairaseläkeläinen kuulostaa ehkä luotaantyöntävältä.. esittäydy vaikka työttömänä.
Sanoisinpa että talvinen ulkotyö on varmasti kaikkein tervehdyttävintä.
lähde vaikka kolaamaan mummojen pihoilta lunta, saat ainakin hyvän mielen ja varmasti myös sosiaalisia kontakteja.
Niin, ja minulla on diaknosoitu keskivaikea masis, eikä ole koskaan tullut mieleenkään jäädä pois töistä sen vuoksi, kotona oleskellen kaiken tarkoitus romahtaisi hyvin nopeasti.
Menestystä! - avuntuoja
Miks valitatte koko ajan tomppeli homppelit. Elämä on helppoo ja ku te sanotte "elämä on rankkaa" oottee vaan heikkoja ihmisiä jotka ei pärjää. Tässä teille neuvo. Menkää kauppaan jossa myydään DVD:eitä ja ostakaa Lostin 1,2 ja 3 tuotantokausi. Siinä teilee NOLIFE- tyypeille tekemistä.
- -
Ja sinä junttikuutio pidät sen turpas kiinni
- 11+13
Miten olis vapaaehtoistyö?
Punaisella Ristillä ainakin lukuisia eri mahdollisuuksia, kannattaa selvittää mitä omalla paikkakunnallasi olisi.
Monet vanhukset kaipaa seuraa, monet aivan yhtä yksin kuin sinäkin, elämänsä ehtoopuolella.
Tässä muita ehdotuksia:
- Sen sijaan että meet lenkille (inhottavaa hikoilua, väsymistä yms. mistä et pitänyt), niin kävele rauhalliseen tahtiin. Jossain metsässä tms. missä et ihmisiä näe. Tutki luontoa, kuulostele, tarkkaile lintuja yms. Siitä tulee hyvä mieli.
- Musiikki! Kuuntele, opettele soittamaan jotain soitinta, tms.
- Lukeminen (kirjojen), ota selvää kirjoista jotka käsittelevät masennusta, yksinäisyyttä, elämänhallintaa tms ja lue, ja opi, ja sisäistä
- Kirjeenvaihto: hanki kirjeystäviä (netistä jostain löytyy esim. palstoja) Ja siis nimenomaa käsin kirjottamalla, se on antoisampaa ja ei tartte kokoajan olla koneella
Tossa nyt jotain. Mut en tiiä onko tosta apua yhtään, jos mikään ei kiinnosta. :(
Voimia sinulle... - CS:s guru
Tässä sulle ammattilaisen ohje synkän arjen piristämiseen: ALA PELAAMAAN COUNTER STRIKE: source peliä!!!
voit ostaa sen steamista!! se on tosi hyvä! siellä ei haittaa vaikk olisikin yksinäinen tissiposki. Mitä parempi olet sitä enemmän rispektiä saat ja sen kivempaa sulla on!!! - Minä kasvattelen...
Asun maaseudulla ja mulla on puutarha. Sitä on mukava laitella. Itse olen 20 vuotta ja menossa hieman samaa kaavaa pitkin, käyn päivittäin kävelyllä ja olen ollut kuntoutustuella jo monta vuotta, ei ole kavereita jne. Minusta toimii hyvin apuna se että näkee oman työn tulokset, jolloin tulee ainakin sellainen olo että on jotain tosissaan tehnyt ja saanut jotain aikaankin. EI tarvitse mitään erikoisuuksia heti alkaa tekemään, hommaat vaan jostain jonkun puutarhapalstan tai jonkin sopivan paikan jonne saa laittaa puutarhan itselleen. Laitat jotain yksinkertaista aluksi. Esim. kasvimaan. ja sinne sipulia, perunaa, herneitä ym. Ja sitten rikkaruohoja kitkemään porkkanamaasta... Haastetta ettei nypi porkkanoita pois, mutta ei se mitään, jollei käytä siemennauhaa niin niitä saakin harventaa hieman. Ja jos olet rivitalossa, voit laittaa kukkamaan ikkunan eteen, kerrostalossa voit laittaa mahdolliselle parvekkeelle parvekeruukkuihin ja amppeleihin kukkia ja ostaa amppelimansikan. Sitten kun näkee että saa jotain hyödyllistä aikaan, motivaatiokin hieman kasvaa ja olo kohenee tämän myötä. Tietokoneella pelien pelaamisessa menee kyllä aika, mutta mitä konkreettista hyötyä siitä on? Puutarhaa laitellessa tekeminen on samalla hyötyliikuntaa, joka on ehkä ruokakuluissa hieman säästöä jos palstan saa kohtuu hinnalla ja ostaa siemeniä edullisesti. Ei ole niin väliä paljonko siitä tulee hyötyä, pääasia että saa ajan kulumaan ja hyvän mielen. Mutta jollei tee mitään niin sitten tulee vain masentuneempi olo ja jää vatvomaan samoja ajatuksia...
- weltschmerz
Ketju aloitettu 16.1.2008.
- Anonyymi
weltschmerz kirjoitti:
Ketju aloitettu 16.1.2008.
Ihan hyvä huomio.
Keskustelu on silti täysin validi, joten jatketaan vaan kaikki keskustelua hyvillä mielin.
- Alskuliinii
Ohhoh..Aamull ei jaksais nousta vaaa ylös sängystä sitte ei jaksais mennä kouluu koulusta kotii ei jaksa tulla sit ku kamui ei oo paljoo nii mitä ihmettä tekee 3-7 aikaa ??
Määä oon pihalla lenkillä ja touhuskelen opiskelu juttuja ja käyn uimassa ja liikuntasalilla!Kehtiä itsellesi tekemistä vaikkei jaksaiskaa
! - r443twtet
Tuohan kuulostaa hyvältä, vituttaa nousta 6.00 ja olla koulussa 6h, mielummin heräisin 12.00 ja tekisin kaikkea muuta
- keskustelupalstoilla
Näillä keskustelupalstoilla saat ainakin ajan kulumaan. Palstoja on netissä paljon muitakin kuin tämä Suomi24, ja yleensä niillä voi keskustella nimimerkin takaa.
Kun jättää kommentteja moneen ketjuun, voi sitten käydä vähän väliä katsomassa onko tullut vastauksia. Jos vastauksia on tullut, voi vastata taas niihin. Siinä kuluu päivä helposti ja sosiaalisella tavalla. - Anonyymi
MINULLA ON AINA 45MIN AIKAA TEHDÄ MITÄ HALUAN.
- Anonyymi
Alankirjoittamaan vaikka novelleja ja lähetä niitä eri lehtiin , se on mukavaa puuhaa kun on alamaissa ja mikään ei huvita ja joka aamu tuntuu ettei tästä päivästä tule mitään , niin pikkuhiljaa kuitenkin olo paranee jos aina vertaa mitä oli kuukautta aikaisemmin .
- Anonyymi
Jos sinä osaat kirjoittaa novelleja ei tarkoita että kaikki muutkin osaa.
- Anonyymi
No voin sanoa että nukun päivällä ja valvon yöllä.
- Anonyymi
Katso aurinkoa niin aika menee nopeasti.
- Anonyymi
Ok sama juttu
- Anonyymi
Kyllä sen masennuksen aina katkaisee jokin tapahtuma hetkeksi, kunhan löytää sen tapahtuman . Ihan totta se että pitäis lenkkeillä , vaikka uskoisin ettei se minulle mitään ero tekisi jos olisin masentunut , kävellä ilman päämäärää ja vielä ihan yksin sitäkin .
Joskus on joku mukava kirja asia minkä katkaisee huonon olon , mutta sitäkin pitäisi jaksaa lukea, ja jos on syvästi masentunut niin ailloin ei ehkä jaksa keskittäytyä edes.
Muistan erään ystäväni kauan sitten hän hommasi pienen koiran pennun itselleen ja se oli hänen kääntö pois masennuksesta sanoi että hitaasti alkoivat ajatukset muuttumaan
Yksinäisyys on se asia joka pitää ihmisen mielen maassa
Eikö sinulla ole lääkettä masennukseesi , monelle ne ovat olleet hyvä alku tervehtymiseen - Anonyymi
Nyt ei auta enää muu kuin ilmoittautua dreijaus-kurssille. Pääset tekemään käsilläsi jotakin joka ei onnistu ensiyrittämällä ja onnistuessaankin tulos huvittaa. Itsekin lähtisin, mutta olen niin erakoitunut etten tule toimeen porukoissa. Savityöt on todennäköisesti ainoa mahdollisuus välttää mielentila, jota msennukseksi kutsutaan.
- Anonyymi
Mitä uutta kuuluu ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1067548Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu372822- 352412
- 1132129
- 171809
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais101553- 101416
Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan361399Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151387"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla91337