En tiedä onko tämä palsta oikea tähän asiaan mutta kirjoitan tähän kuitenkin.
Mitähän toiset ovat mieltä tällaiseen tilanteeseen. Äitini on 82 vuotias, ja muutama vuosi sitten hänellä alkoi olla dementian oireita. Hän kuitenkin pärjäsi kotona asumassa, koska veljeni asui myös samassa talossa ja áutomaattisesti hän tietysti alkoi ottaa äidin asioita hoidettavakseen. Hän huolehti myös siitä että äiti otti lääkkeet ajallaan ym. eli hänestä tuli pikkuhiljaa äitimme omaishoitaja. Toinen sisareni asuu samalla paikkakunnalla ja toinen 30 km:n päässä. Itse olen asunut 300 km päässä, mutta nyt tänä syksynä muutin perheeni kanssa lähemmäs 140 km päähän.
Kerran kun veljeni oli töissä, äiti oli pudonnut sängystä, ja istunut lattialla monta tuntia kunnes joku oli tullut ja nostanut hänet ylös sieltä. Silloin alettiin lääkärin kanssa tosissaan miettiä voiko äiti enää olla kotona asumassa. Hän itse uskoo voivansa, mutta lääkäri ja veljenikin ovat eri mieltä. Äidillämme on myöhemmin todettu Altzhaimer, eli se pahempi versio dementiasta. Hän asuu tällä hetkellä vanhainkodilla, jossa hänellä on oma huone omine tavaroineen mutta hän ei ole siellä tyytyväinen vaan kaipaa kipeästi kotiin takaisin.Itkee usein asian takia.
Toiset asukit vanh.kodilla asuvat ovat kuka enemmän tai vähemmän "sekaisin" oman sairautensa (dementia) kanssa. Pääasiassa huomattavasti sekoilevampia kuin äiti. Äitimme on saanut lääkityksen joka on aika tarkasti kohdallaan, josta syystä varmaan hän nyt kokeekin olevansa ihan väärässä paikassa. Hänellä on ihan selkeitä aikoja jolloin hän ymmärrettävästi kokeekin että ei kuulu vanh.kodille asumaan. Vielä kun siellä on sellainen rouva, joka koko ajan syyttää äitiämme varastamisesta ja milloin mistäkin mitä äitimme ei ole tehnyt. Äiti on aina ollut rehellisyyden perikuva eikä voi sietää että turhaan syytellään. Sattuu varmaan siksikin tämä syyttely, että kyseinen rouva on ennen sairastumistaan ollut äidin parhaimpia ystäviä.Tämä syyttely kuuluu kyseisen rouvan sairauteen, mutta vaikka se onkin tiedossa, se silti raivostuttaa kun syyttely on jokapäiväistä. Muutenkin tämä rouva on oikea häirikkö kaikkine huutelemisineen ja ruokapöydässä käyttäytyy ala-arvoisesti.
Sain muutama päivä sitten äidiltäni kirjeen, jossa hän vetoavasti kirjoitti siitä kuinka hän haluaa vielä "takaisin elämään", eikä halua kuolla "vaivaistalossa", vaan siinä talossa jonka hänen miehensä ja meidän isämme hänelle rakensi. Hän kirjoitti: "ettehän tekään minun lapseni sellaista minulle haluaisi?"
Tilanne on hankala. Veljeni ei ole halukas ottamaan äitiä enää takaisin, hakee kotiinkin muutaman viikon välein vain. Hän uskoo että seuraava vaihe on se, että äiti joutuu sänkypotilaaksi vuodeosastolle. Toinen siskoni joka asuu melkein vanh.kodin vieressä hakee häntä kyllä kylään usein omaan kotiinsa. Veljeni on katkera meille muille sisaruksille siitä, kuinka hän on yksin joutunut äidistä huolehtimaan ne vuodet kun äiti asui kotona. Me muut olemme kuulemma päässeet "helkutin helpolla". Minulla ei olisi ollut mahdollisuutta häntä ottaa omallekin perheellemme ahtaaseen kerrostaloasuntoon. Nyt minulla on iso talo, mutta näin talvella suurin osa tiloista on kylmillään. Ja oleilemme suurimman osan ajasta yläkerrasta jonne äidillä olisi todella hankala päästä, yksin ei ollenkaan. Ja äitihän haluaa sinne OMAAN kotiinsa, mikään muu ei hänelle riitä eikä lievitä koti-ikävää. Jos hän muuttaisi meille, hän joutuisi vielä kauemmas kotoaan ja kokonaan uudelle paikkakunnalle. Aion kyllä hakea häntä säännöllisesti meille muutamaksi päiväksi mutta pysyvä asuminen ei taitaisi luonnistua... Toinen siskoni asuu ahtaassa yksiössä ja toinen kylläkin ok-talossa mutta heillä on paljon koiria joita äiti ei varmaan pidemmän päälle jaksaisi.
Tilanne on inhottava. Mitä voitaisiin tehdä? Onko kellään toisella vastaavanlaista tilannetta? Tähän ei taida olla muuta ratkaisua, kuin että äiti edelleen asuu vanh.kodilla, altzhaimer-tautihan ei parane koskaan vaan vääjäämättä äiti menee koko ajan huonommaksi ja kohta ei enää tunne varmaan meistä ketään. Siihen voi silti vielä mennä paljonkin aikaa. Äidin vetoava kirje siitä kuinka hän kohta kuolee jos ei pääse sieltä pois, oli surullista luettavaa. Hän kokee olevansa siellä vankina. Ja kun mieli ei kulje samoilla linjoilla taudin kanssa. Hän ei itse varmaan edes tajua omaa tilaansa eikä sitä miksi me lapset emme anna hänen palata kotiin. Hän uskoisi siellä kyllä pärjäävänsä. Kehoitin mennä juttelemaan lääkärille tilanteesta, mutta veljeni mukaan äiti on kyllä jutellut, mutta unohtaa heti mitä puhuttiin. Asiat eivät mene "perille" niin että hän ymmärtäisi oman tilansa.
Äitimmekö vankina vanhainkodissa?
48
5149
Vastaukset
- oma elämä
Hei! Viestistäsi voi nähdä, että tiedät kyllä itsekin että nykyinen ratkaisu on paras mahdollinen. Ehkä haluat vain jotain vakuuttelua muiltakin. Itse asiassa äidillänne on asiat harvinaisen hyvin! Vanhukset ovat kovia vaatimaan ja syyllistämään, älkää kuitenkaan antako periksi.
- talokauppoja
Miten ostitte sellaisen talon , että yläkerrassa asutte ja pidätte alakertaa kylmillään. Eikö siinä vaiheessa olisi pitänyt miettiä asioiden tärkeysjärjestystä, sitä kuinka mummonne pärjää teillä käydessään tai muuttaessaan mahdollisesti välillä teille pidemmäksi ajaksikin. Mitä ihmettä teette tuollaisella talolla muutenkaan, tyhjää tilaa. Mutta voittehan laittaa lapsiportin sinne yläkertaan, ettei mummo pääse portaisiin.
- Surullinen tarina
Talossa alakerta on tyhjillään koska olemme muuttaneet tänä syksynä ja talossa oli entuudestaan sähkölämmitys. Siis kaameat sähkölaskut olisi tiedossa jos koko talo olisi lämmitettynä. Nytkin tuli vain välttämättömien tilojen sähkölasku joka oli lähes 1600 euroa. Kunhan tässä ehditään niin lämmitysasiat laitetaan kuntoon. Nyt vaan tuli tämä talvi vastaan. Ja alakerta ei ole tyhjillään, miehelläni on yritys eli tavaraahan riittää, liiaksikin.
- Jokainen tavallaan
Kuinka monta vuotta tämä äiti hoiti sinua kun olit lapsi? Ostat ison talon lähempää, mutta koko taloa et käyttä? Ei voi kuin ihmetellä.
- Kateuttako ilmassa?
HEI!HEI! Kateuttako ilmassa? Asian ydinhän ei ollut se miksi alkuper. kirjoittaja on ostanut ison talon! Kun et tunne asiaa läpikotaisin, ei pitäisi mennä huomauttelemaan....
- nainen 37 vuotta.....
Tuttua tekstiä dementiayksiköstä. Monta dementikkoa ahdettu pieneen tilaan, onhan äidilläsi kait oma huone? Olen hoitaja dementiayksikössä ja kieltämättä minua itseäni ahdistaa välillä se, että toiset selvästi kärsii ympärillä olevista muista ihmisistä. Monesti kun jokainen on omalla tavallaan sekava, niin ehkä vähiten sekava kärsii siitä kovastikin.
Itse teen monesti niin , että voisin esim. tällaisessa tilanteessa jomman kumman rouvan viedä omaan huoneeseen ja laittaa sinne hänelle jotain pientä touhua, lukemista, lehtien katselua tms. Vaikka dementikko onkin pitää hoitajien huolehtia , ettei kukaan joudu ns.kiusaamisen kohteeksi, vaikkei kukaan sitä kiusaamistakaan tahallaan tee, sairaudesta johtuen tietenkin. Mutta kun on paljon ihmisiä samassa tilassa, niin vaikea on välttyä kaikelta tällaiselta.
Ajattelin, että jos äidilläsi on oma huone, niin se voisi olla sellainen hänen oma tila, ja siellä olisi asioita omasta kodista. Pitää siis olla joku yksityisyys. Toivon todella , että äidilläsi on oma huone.
Jos kotiin äitisi tulisi takaisin, hän tarvitsisi maksimaalisen kotiavun varmastikin.- yhteistyö on voimaa
Olipas vastaajien enemmistön viestit karua luettavaa. Sydämettömiä olette. Ap käsittääkseni oli aidosti surullisena ja huolissaan asiassa liikkeellä
Hoitaja37:n vastauksessa on paljon ideaa. Tosi taitaa olla, että äiti ei enää kauan pystyisi olemaan kenenkään lapsen luona, ellei hänellä ole kokoaikaista huolehtijaa lähettyvillä.
Niinpä luulen, että paras ratkaisu olisi katsastaa äidin olosuhteet dementiaosastolla mahdollisimman hyviksi ja lasten vierailut voisi sovittaa vuorosysteemillä. Vaikutatte sisarusparvena oikein sympaattiselta ja yhteiseen hiileen puhaltavalta.
Siis äidin olosuhteet laitoksessa olisi saatava mahdollisimman äidille mieluisiksi. Hänen hoitoaan kannattaa ns. pitää silmällä ja olla apuna. Hoitohenkilökunnan tilannehan on se mikä on, mutta meidän kykenevien ei pidä vaieten tyytyä yhä kurjeneviin vanhustemme hoito-oloihin.
Kohta on taas vaalit. Kannattaa kysellä kunnallisvaaliehdokkailta syksyllä vaalien alla juuri oman kaupungin vanhushuoltotilanteesta. - ...
yhteistyö on voimaa kirjoitti:
Olipas vastaajien enemmistön viestit karua luettavaa. Sydämettömiä olette. Ap käsittääkseni oli aidosti surullisena ja huolissaan asiassa liikkeellä
Hoitaja37:n vastauksessa on paljon ideaa. Tosi taitaa olla, että äiti ei enää kauan pystyisi olemaan kenenkään lapsen luona, ellei hänellä ole kokoaikaista huolehtijaa lähettyvillä.
Niinpä luulen, että paras ratkaisu olisi katsastaa äidin olosuhteet dementiaosastolla mahdollisimman hyviksi ja lasten vierailut voisi sovittaa vuorosysteemillä. Vaikutatte sisarusparvena oikein sympaattiselta ja yhteiseen hiileen puhaltavalta.
Siis äidin olosuhteet laitoksessa olisi saatava mahdollisimman äidille mieluisiksi. Hänen hoitoaan kannattaa ns. pitää silmällä ja olla apuna. Hoitohenkilökunnan tilannehan on se mikä on, mutta meidän kykenevien ei pidä vaieten tyytyä yhä kurjeneviin vanhustemme hoito-oloihin.
Kohta on taas vaalit. Kannattaa kysellä kunnallisvaaliehdokkailta syksyllä vaalien alla juuri oman kaupungin vanhushuoltotilanteesta.Voisiko omassa huoneessa olla kivaa tekemistä paljon ja virikettä -sen mitä henkilö vielä voi. Vierailuja paljon hänen luokseen myös. Hyvällä ilmalla, voiko ulkosalla olla. Saako oman huoneen kodinomaisemmaksi. Joskus muutama pehmolelu rauhoittaa, siis sitten lähinnä jos alkaa ihan muisti mennä.
Ei ole helppoa varmaan olla laitoksessa vanhana, täysin yksin. Ja jos ei muistikaan pelaa. Ymmärtäkäämme ja koittakaamme auttaa että toisilla on hyvä olla.
Niin joskus voi palkata lisäapua kotiin, jos on rahaa. Kotiin tai laitokseen voi palkata siis. Huone voi olla rauhallinen ja osasto - vielä-
... kirjoitti:
Voisiko omassa huoneessa olla kivaa tekemistä paljon ja virikettä -sen mitä henkilö vielä voi. Vierailuja paljon hänen luokseen myös. Hyvällä ilmalla, voiko ulkosalla olla. Saako oman huoneen kodinomaisemmaksi. Joskus muutama pehmolelu rauhoittaa, siis sitten lähinnä jos alkaa ihan muisti mennä.
Ei ole helppoa varmaan olla laitoksessa vanhana, täysin yksin. Ja jos ei muistikaan pelaa. Ymmärtäkäämme ja koittakaamme auttaa että toisilla on hyvä olla.
Niin joskus voi palkata lisäapua kotiin, jos on rahaa. Kotiin tai laitokseen voi palkata siis. Huone voi olla rauhallinen ja osastoAlthzeimer on etenevä muistihäiriö. Jos lääkitys aletaan ajoissa, voidaan hidastaa taudin kulkua ja vähentää käytöshäiriöitä. Saattaa kyllä olla että lääkkeet vaihtuvat. Äidillesi on paras paikka vanhainkoti ja hän voi elellä siellä vielä useammankin vuoden. Kotiinsa hän ei missään nimessä saa palata. Älkää edes ajatelko moista. Pitäkää välit lämpiminä ja käykää katsomassa. Ja ottakaa mummo mukaan juhliin ja hakekaa kotiinne, silloin kun sopii.
- ...
... kirjoitti:
Voisiko omassa huoneessa olla kivaa tekemistä paljon ja virikettä -sen mitä henkilö vielä voi. Vierailuja paljon hänen luokseen myös. Hyvällä ilmalla, voiko ulkosalla olla. Saako oman huoneen kodinomaisemmaksi. Joskus muutama pehmolelu rauhoittaa, siis sitten lähinnä jos alkaa ihan muisti mennä.
Ei ole helppoa varmaan olla laitoksessa vanhana, täysin yksin. Ja jos ei muistikaan pelaa. Ymmärtäkäämme ja koittakaamme auttaa että toisilla on hyvä olla.
Niin joskus voi palkata lisäapua kotiin, jos on rahaa. Kotiin tai laitokseen voi palkata siis. Huone voi olla rauhallinen ja osastoKotioloissa taas pitäisi olla hoivaa koko ajan lähellä, onko sitä saatavilla kuolemaan asti varmasti. Onko resursseja siihen.
Sekin rauhottaisiko päivittäinen puhuminen vähän tutun ihmisen kanssa, siellä laitoksessa yhtään. Puhelimessa tai/ja paikanpäällä. - ...
vielä- kirjoitti:
Althzeimer on etenevä muistihäiriö. Jos lääkitys aletaan ajoissa, voidaan hidastaa taudin kulkua ja vähentää käytöshäiriöitä. Saattaa kyllä olla että lääkkeet vaihtuvat. Äidillesi on paras paikka vanhainkoti ja hän voi elellä siellä vielä useammankin vuoden. Kotiinsa hän ei missään nimessä saa palata. Älkää edes ajatelko moista. Pitäkää välit lämpiminä ja käykää katsomassa. Ja ottakaa mummo mukaan juhliin ja hakekaa kotiinne, silloin kun sopii.
^tämä oli toinen kirjoittaja ja minä taas "..." kirjoitin pisteillä :) Menee sekaisin tääl tekstit helpolla
- Surullinen tarina
... kirjoitti:
Kotioloissa taas pitäisi olla hoivaa koko ajan lähellä, onko sitä saatavilla kuolemaan asti varmasti. Onko resursseja siihen.
Sekin rauhottaisiko päivittäinen puhuminen vähän tutun ihmisen kanssa, siellä laitoksessa yhtään. Puhelimessa tai/ja paikanpäällä.Kyllähän äidillämme käy vanh.kodilla katsojia, eräskin tuttu nainen käy useasti juttelemassa, sisarellani on useampia lapsia jotka käyvät usein ja sisareni käy lähes päivittäin. Myös veljeni käy ja toinen sisareni. Minäkin oman perheeni kanssa. Silti äiti on surullinen, asuinympäristö ei ole se minkä hän haluaisi sen olevan. Muuten kyllä sanoo että hoito on hyvää ja tulevathan lääkkeetkin varmasti ajallaan.
Onneksi hänellä on se oma huone, jossa voi rauhoittua, ja siellä on omat tutut tavarat ja valokuvia rakkaista. Tosin öisin eräs mummu on käynyt ovella lurkkimassa ja häiritsemässä, ovia kun ei voi pitää lukossa turvallisuussyistä.
Äidin tunnetilat vaihtelevat päivittäin, osaston hoitajat sanovat äitimme olevan osaston ilopilleri, eli on siellä hilpeitäkin hetkiä elelty. Kuitenkin aina se koti-ikävä nostaa päätään. - -nainen-
Surullinen tarina kirjoitti:
Kyllähän äidillämme käy vanh.kodilla katsojia, eräskin tuttu nainen käy useasti juttelemassa, sisarellani on useampia lapsia jotka käyvät usein ja sisareni käy lähes päivittäin. Myös veljeni käy ja toinen sisareni. Minäkin oman perheeni kanssa. Silti äiti on surullinen, asuinympäristö ei ole se minkä hän haluaisi sen olevan. Muuten kyllä sanoo että hoito on hyvää ja tulevathan lääkkeetkin varmasti ajallaan.
Onneksi hänellä on se oma huone, jossa voi rauhoittua, ja siellä on omat tutut tavarat ja valokuvia rakkaista. Tosin öisin eräs mummu on käynyt ovella lurkkimassa ja häiritsemässä, ovia kun ei voi pitää lukossa turvallisuussyistä.
Äidin tunnetilat vaihtelevat päivittäin, osaston hoitajat sanovat äitimme olevan osaston ilopilleri, eli on siellä hilpeitäkin hetkiä elelty. Kuitenkin aina se koti-ikävä nostaa päätään.Joku kirjoittajista kirjoitti, että vanhukset ovat mestareita syyllistämään. Ja näin on. Koska he tietävät näin saavansa haluamaansa huomiota.
Vertaa tilannetta siihen, kun veit lapsesi aikoinaan päiväkotiin/hoitoon. Usein hän jäi itkemään jälkeesi. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että kun päiväkodin ovi sulkeutui, niin lapsesi lopetti itkemisen.
Vanhus ei monesti ymmärrä itse omaa tilannettaan. Kaipaa vanhoja hyviä aikoja. Ymmärrän veljesi kannan, koska hän on nähnyt ne realiteetit ja avuntarpeen, jota äitisi tarvitsee, selvitäkseen jokapäiväisestä elämästään. Vaikka sydäntä riipaisee, niin hoitolaitos on varmasti turvallisin paikka muistihäiriöiselle äidillenne. - laitostuttaa mummon
-nainen- kirjoitti:
Joku kirjoittajista kirjoitti, että vanhukset ovat mestareita syyllistämään. Ja näin on. Koska he tietävät näin saavansa haluamaansa huomiota.
Vertaa tilannetta siihen, kun veit lapsesi aikoinaan päiväkotiin/hoitoon. Usein hän jäi itkemään jälkeesi. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että kun päiväkodin ovi sulkeutui, niin lapsesi lopetti itkemisen.
Vanhus ei monesti ymmärrä itse omaa tilannettaan. Kaipaa vanhoja hyviä aikoja. Ymmärrän veljesi kannan, koska hän on nähnyt ne realiteetit ja avuntarpeen, jota äitisi tarvitsee, selvitäkseen jokapäiväisestä elämästään. Vaikka sydäntä riipaisee, niin hoitolaitos on varmasti turvallisin paikka muistihäiriöiselle äidillenne.Karmivaa, miten ihmiset ajattelevat vanhuksista. Jokainen vanhus haluaa asua kotona, se on varma asia. Nykyisin on omaishoidontuki, joka mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen, sekä vuorotteluvapaat sun muut yhteiskunnan vastaantulot. Lisäksi on syytinki mahdollisuus lasten tehdä keskenään mummon hoitamisen turvaamisesta, se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän. Sen verran olen ilkeä, että kun on perunkirjoituksen aika, onko yhtä vaikeaa silloinkin mummon omaisilla. Koittakaa nyt saada mummolle mieluinen asuinpaikka, johan hän muutoin kummitteleekin teille sitten aikanaan, ja kun noin vanhakin hän jo on.
- mietittävä.
laitostuttaa mummon kirjoitti:
Karmivaa, miten ihmiset ajattelevat vanhuksista. Jokainen vanhus haluaa asua kotona, se on varma asia. Nykyisin on omaishoidontuki, joka mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen, sekä vuorotteluvapaat sun muut yhteiskunnan vastaantulot. Lisäksi on syytinki mahdollisuus lasten tehdä keskenään mummon hoitamisen turvaamisesta, se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän. Sen verran olen ilkeä, että kun on perunkirjoituksen aika, onko yhtä vaikeaa silloinkin mummon omaisilla. Koittakaa nyt saada mummolle mieluinen asuinpaikka, johan hän muutoin kummitteleekin teille sitten aikanaan, ja kun noin vanhakin hän jo on.
"se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän."
Miten ajattelet työssä käyvien ihmisten kykenevän hoitamaan Alzheimeria sairastavaa vanhaa ihmistä? Silloinhan se hoito vasta huonoa on ja vanhus täysin heitteillä, kun hän on päivittäin 9-10 tuntia yksin "vieraassa" kodissa. - -nainen-
laitostuttaa mummon kirjoitti:
Karmivaa, miten ihmiset ajattelevat vanhuksista. Jokainen vanhus haluaa asua kotona, se on varma asia. Nykyisin on omaishoidontuki, joka mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen, sekä vuorotteluvapaat sun muut yhteiskunnan vastaantulot. Lisäksi on syytinki mahdollisuus lasten tehdä keskenään mummon hoitamisen turvaamisesta, se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän. Sen verran olen ilkeä, että kun on perunkirjoituksen aika, onko yhtä vaikeaa silloinkin mummon omaisilla. Koittakaa nyt saada mummolle mieluinen asuinpaikka, johan hän muutoin kummitteleekin teille sitten aikanaan, ja kun noin vanhakin hän jo on.
Hyviä ideoita ja paljon. Mutta ei välttämättä aina toteutettavissa, joka "mummon" kohdalla.
Omaishoitajuus ei tällä hetkellä tuota muuta kuin, harmaita hiuksia hoitajalleen. Taitaa olla tuo Alzhaimerluokitus n. 10€/pvä -vero. Eli sillä ei omaishoitaja elä hyvällä tahdollakaan.
Ja mitä "syytinkiin" tulee. Miten arvelet mummon selviävän päivät yksin kotona? Kun työikäiset lapset ovat työssä. Mummohan tarvitsee kuitenkin hoitoa ja valvontaa 24h/vrk ja 7pvä/vko. - ei valtiolla varaa
laitostuttaa mummon kirjoitti:
Karmivaa, miten ihmiset ajattelevat vanhuksista. Jokainen vanhus haluaa asua kotona, se on varma asia. Nykyisin on omaishoidontuki, joka mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen, sekä vuorotteluvapaat sun muut yhteiskunnan vastaantulot. Lisäksi on syytinki mahdollisuus lasten tehdä keskenään mummon hoitamisen turvaamisesta, se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän. Sen verran olen ilkeä, että kun on perunkirjoituksen aika, onko yhtä vaikeaa silloinkin mummon omaisilla. Koittakaa nyt saada mummolle mieluinen asuinpaikka, johan hän muutoin kummitteleekin teille sitten aikanaan, ja kun noin vanhakin hän jo on.
Ehdotat, että Ap käyttää hyväkseen yhteiskunnan tukijärjestelmää vanhan äitinsä hoitamiseen. Entäpä jos suurten ikäluokkien kaikki tyttäret ja pojat tekisivät näin, kuinka kauan kestäisi, ennen kuin tuet loppuisivat? Kun suurten ikäluokkien tyttäret jäisivät pois työelämästä hoitaakseen vanhempiaan, mistä verokertymiä, näitä tuloja valtion kassaan? Mistä tukia?
Suuri osa tämänhetken perheistä elää jo velaksi, valitettavasti sympatialla ja säälillä ei makseta laskuja, eikä ylemmyydentunnolla. Eikä edes rakkaudella. Pitäisikö Ap:n todella jäädä pois töistä, jättää lapsensa hoito vähemmälle, viettää vähemmän aikaa perheensä kanssa isoäidin takia, vaikka tämä on ap:ta hoitanut? Käsi pystyyn ne naiset, jotka ovat hoitaneet omia lapsiaan 0-20 v, ilman omaa palkkaa, vain yhteiskunnan tuella eläen, onko tämä oikein, käydä toisten kukkarolla, jotta näyttäisi paremmalta ihmiseltä?
Jokaisen pitäisi hoitaa asiansa elämänsä aikana siten, että jää tarpeeksi rahaa elämän ehtoopuolelle. Pitäisikö ap:n mullistaa elämä, omien lastensa, miehensä elämä, talous, tapansa, oman äitinsä takia? Samaan syssyyn voisi ottaa myös anopin ja apenkin.
Pitäisikö suurten ikäluokkien tytärten ja poikien jättäytyä työelämän ulkopuolelle hoitamaan vanhuksia, yhteiskunnan tuella? Kenellä valtiolla varaa tähän? - nyt syyllistä
laitostuttaa mummon kirjoitti:
Karmivaa, miten ihmiset ajattelevat vanhuksista. Jokainen vanhus haluaa asua kotona, se on varma asia. Nykyisin on omaishoidontuki, joka mahdollistaa vanhuksen kotona asumisen, sekä vuorotteluvapaat sun muut yhteiskunnan vastaantulot. Lisäksi on syytinki mahdollisuus lasten tehdä keskenään mummon hoitamisen turvaamisesta, se kuka ottaa mummon hoitaakseen, nettoaa perintöä enemmän. Sen verran olen ilkeä, että kun on perunkirjoituksen aika, onko yhtä vaikeaa silloinkin mummon omaisilla. Koittakaa nyt saada mummolle mieluinen asuinpaikka, johan hän muutoin kummitteleekin teille sitten aikanaan, ja kun noin vanhakin hän jo on.
ap. hänellä on jo paha mieli muutenkin ei kenenkään ole helppoa tehdä tuommoista päätöstä kun on omasta äidistä kyse.eikä tähän tarvitse vetää perintöjä ollenkaan se on jo ihan eri juttu.
- ...
Kyllä se niin vaan on, että dementiakodista vanhuksen tie vie nopeammin hautaan kuin kotona asuvan.
- viivalla
"Kyllä se niin vaan on, että dementiakodista vanhuksen tie vie nopeammin hautaan kuin kotona asuvan."
Voipi olla niinkin tai sitten ei. Yksin asuva dementikko pääsee todennäköisesti hyvin pikaisesti hengestään. - kiltteys kansantauteja
Kärjistetysti: Pitäisikö omaisten, jotka vierailevat vanhuksen luona, jotka eivät vieraile, tuntea huonoa omaatuntoa loppuelämänsä ja vanhuksen kuoleman jälkeen, koska tämä kuoli?
Toiselle kirjoittajalle yllä. Pitäisikö omaisen todella huolehtia vanhuksistaan, omaisen omassa kodissa, 24/7, unohtaa omat lapsensa, miehensä, säästää, jotta saisi vanhuksen hoidettua, yhteiskunnan tuilla, kajoamatta vanhusten omiin rahoihin, ettei vaan syytetä perinnön kyttäämisestä? Ne, jotka eivät hoida, niille taas ei saisi tulla perintöä? Miksi laki sitten on hoitanut, ettei perinnön saamisen ehtona ole se hoitovastuu?
Pitääkö muistuttaa, että vanhustenkoteja ja sairaaloita pidetään yllä verovaroin? - Miten selvitä?
kiltteys kansantauteja kirjoitti:
Kärjistetysti: Pitäisikö omaisten, jotka vierailevat vanhuksen luona, jotka eivät vieraile, tuntea huonoa omaatuntoa loppuelämänsä ja vanhuksen kuoleman jälkeen, koska tämä kuoli?
Toiselle kirjoittajalle yllä. Pitäisikö omaisen todella huolehtia vanhuksistaan, omaisen omassa kodissa, 24/7, unohtaa omat lapsensa, miehensä, säästää, jotta saisi vanhuksen hoidettua, yhteiskunnan tuilla, kajoamatta vanhusten omiin rahoihin, ettei vaan syytetä perinnön kyttäämisestä? Ne, jotka eivät hoida, niille taas ei saisi tulla perintöä? Miksi laki sitten on hoitanut, ettei perinnön saamisen ehtona ole se hoitovastuu?
Pitääkö muistuttaa, että vanhustenkoteja ja sairaaloita pidetään yllä verovaroin?Aloittajan tapauksessa mummolla on neljä lasta eli sisarukset voivat jatkaa vastuuta iäkkään äitinsä hoidon järjestämisestä. Huomioon täytyy ottaa myös se, että heistä joku voi väsyä hoitovastuuseensa, kuten ilmeisesti veljen kohdalla on käynyt. Myös häntä täytyy kuunnella tai pian on kaksi hoidettavaa.
Ihmiset myös ikääntyvät eri lailla. Joku on pirteä, hyväkuntoinen ja itsenäinen koko ikänsä. Toinen tarvitsee apua niin henkistä kuin fyysistäkin jo eläkkeelle jäämisestään asti. Eli se mitä hoito vaatii, vaihtelee kovasti. Myös hoidettavan kyky osallistua päätösten tekoon vaihtelee.
Myös iäkkäiden varallisuus vaihtelee. Joillain on varallisuutta,jolla voidaan hankkia yhteiskunnalta ja eri palvelujen tuottajilta palveluja avuksi. Toisella ei ole kuin hyvin pieni eläke. Tässäkin tilanteessa niin hoidettava kuin huolta pitävätkin ovat kovin erilaisessa tilanteessa. Lisäksi huoltapitävienkin varalllisuus vaihtelee.
Mitä jos onkin ollut perheessään ainoa lapsi? Molemmat vanhemmat ovat iäkkäitä ja he saattavat asua eri paikkakunnilla, jos ovat vaikkapa eronneet aiemmin. Ainoan lapsen puolisokin voi olla ainoa tai pienestä perheestä ja hänenkin vanhempansa ovat iäkkäitä. Hoidettavina on siis 4 vanhusta, joilla saattaa olla erilaisia sairauksia aina dementiaan saakka. Lisäksi hoidettavina voi olla vielä oman perheen murrosikäiset,työ ja oma talous.
Kuvaamani tilanne on tulevaisuudessa varmastikin yleinen, sillä perheet ovat yksilapsisia, hajonneita jne. Lisäksi lapset saadaan nykyisin yli kolmekymppisinä, jolloin omat lapset eivät vielä ole aikuisia, kun myös omat vanhemmat vaativat huolenpitoa.
Vaihtoehtoja järjestää vanhusten hoito tulisi olla, sillä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. - vähän sivusta menee ...
Miten selvitä? kirjoitti:
Aloittajan tapauksessa mummolla on neljä lasta eli sisarukset voivat jatkaa vastuuta iäkkään äitinsä hoidon järjestämisestä. Huomioon täytyy ottaa myös se, että heistä joku voi väsyä hoitovastuuseensa, kuten ilmeisesti veljen kohdalla on käynyt. Myös häntä täytyy kuunnella tai pian on kaksi hoidettavaa.
Ihmiset myös ikääntyvät eri lailla. Joku on pirteä, hyväkuntoinen ja itsenäinen koko ikänsä. Toinen tarvitsee apua niin henkistä kuin fyysistäkin jo eläkkeelle jäämisestään asti. Eli se mitä hoito vaatii, vaihtelee kovasti. Myös hoidettavan kyky osallistua päätösten tekoon vaihtelee.
Myös iäkkäiden varallisuus vaihtelee. Joillain on varallisuutta,jolla voidaan hankkia yhteiskunnalta ja eri palvelujen tuottajilta palveluja avuksi. Toisella ei ole kuin hyvin pieni eläke. Tässäkin tilanteessa niin hoidettava kuin huolta pitävätkin ovat kovin erilaisessa tilanteessa. Lisäksi huoltapitävienkin varalllisuus vaihtelee.
Mitä jos onkin ollut perheessään ainoa lapsi? Molemmat vanhemmat ovat iäkkäitä ja he saattavat asua eri paikkakunnilla, jos ovat vaikkapa eronneet aiemmin. Ainoan lapsen puolisokin voi olla ainoa tai pienestä perheestä ja hänenkin vanhempansa ovat iäkkäitä. Hoidettavina on siis 4 vanhusta, joilla saattaa olla erilaisia sairauksia aina dementiaan saakka. Lisäksi hoidettavina voi olla vielä oman perheen murrosikäiset,työ ja oma talous.
Kuvaamani tilanne on tulevaisuudessa varmastikin yleinen, sillä perheet ovat yksilapsisia, hajonneita jne. Lisäksi lapset saadaan nykyisin yli kolmekymppisinä, jolloin omat lapset eivät vielä ole aikuisia, kun myös omat vanhemmat vaativat huolenpitoa.
Vaihtoehtoja järjestää vanhusten hoito tulisi olla, sillä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole.Olen miettinyt paljon samoja asioita kuin sinä. Olen hyväkuntoinen suuren ikäluokan nainen. Näen ammattini takia paljon vastaavanlaisia tapauksia.
Ja se mitä jaksan hämmästellä: Miten erikuntoisia me ihmiset Suomessakin olemme. Ja kuinka erilaisissa oloissa elämme. Miten käyttövaramme ovat täysin erilaiset.
Ja silti me iso ikäluokka olemme maamme historian kouluttunein ja hyväkuntoisen joukko ikinä.
Naapurissani asuu noin 45-vuotias pariskunta. Kaikki hyvin taloudellisesti, mutta ongelmia riittää. Molemmilla sekavasti entisiä liittoja ja lapsia eri liitoista. Perheen useat isovanhemmat ovat todella vaikeasti sairaita ja heidän asioistaan pitää huolehtia. On Parkinsonia, Alzheimeria, Ms-tautia, dementiaa jne. Ei paljon auta vaikka talous on kunnossa kaikilla edellisen sukupolven ihmisillä. Hoitoa on vaikea saada, monessa asiassa ovat väliinputoajia, on mietittävä, kenen tulisi "sukulaisena" hoitaa ketäkin.
Tulevaisuudessa sekavat sukulais- ja perhesuhteet vielä putoavat niskaamme kuin ukkospilvi.
- kysymystä
heräsi. Se ihmetyttää, että äitisi kykenee kirjoittamaan kirjeen, tuossa iässä ja kunnossa..? Mikä se kunto oikein onkaan, eli hän on vielä aika hyvässä kunnossa..? Olisiko pärjännyt kotona osittaisen kunnallisen koti-avun turvin kotona ja osin lapsien, jotka asuvat lähellä?
- Surullinen tarina
Niinpä niin, siksi juuri tänne keskustelupalstalle kirjoitinkin, kun mielestäni äitini ei ole vielä valmis vanhainkotiin. Tilanne on hankala. Pitäisi keksiä mikä muu keino olisi mahdollinen. Lähestyin veljeäni "varoen" tämän asian kanssa, koska hän on haluton edes ajattelemaan sitä että äiti palaisi vielä kotiin asumaan. Hän on kuulemma tarpeeksi monta vuotta elämästään uhrannut äidin hoitamiseen. Lähetin hänelle kopion äidin kirjeestä, mutta hän näyttää olevan ihan tunteeton asian suhteen.
- nanna..,...
Surullinen tarina kirjoitti:
Niinpä niin, siksi juuri tänne keskustelupalstalle kirjoitinkin, kun mielestäni äitini ei ole vielä valmis vanhainkotiin. Tilanne on hankala. Pitäisi keksiä mikä muu keino olisi mahdollinen. Lähestyin veljeäni "varoen" tämän asian kanssa, koska hän on haluton edes ajattelemaan sitä että äiti palaisi vielä kotiin asumaan. Hän on kuulemma tarpeeksi monta vuotta elämästään uhrannut äidin hoitamiseen. Lähetin hänelle kopion äidin kirjeestä, mutta hän näyttää olevan ihan tunteeton asian suhteen.
Kaikki viestit luettuani tuli mieleeni sama asia kuin eräällä, että jos äitisi todella pystyi vielä kirjeen kirjoittamaan , niin ei voi olla vielä kysymyksessä kovin pitkälle edennyt dementia. Älä jää nyt suremaan vaan huolehdi, että äitisi dementian aste selvitetään, ja voisit pitää vanhainkodin sairaanhoitajan tai jos mahdollista myös lääkärin kanssa palaverin asiasta, kyllä he osaavat sanoa edes jotain siihen, voisiko äitisi mahdollisesti pärjätä jossain muuallakin vielä.
On olemassa muitakin vanhusten hoitopaikkoja kun vanhainkoti. Palveluasuminen, ryhmäkodit, jossa on siis henkilökunta läsnä, asukkaat sen verran vielä tolkussaan, että voisivat pitää vähän seuraa toisilleen, jonkinlainen päivähoitopaikka ja jos pystyisi olemaan kotona siellä turvaranneke tms. Nyt vaan ottamaan asioista selvää ja miettimään henkilökunnan ja muiden asiaan kuuluvien kanssa , mitä vielä muuta olisi tehtävissä. - -nainen-
Surullinen tarina kirjoitti:
Niinpä niin, siksi juuri tänne keskustelupalstalle kirjoitinkin, kun mielestäni äitini ei ole vielä valmis vanhainkotiin. Tilanne on hankala. Pitäisi keksiä mikä muu keino olisi mahdollinen. Lähestyin veljeäni "varoen" tämän asian kanssa, koska hän on haluton edes ajattelemaan sitä että äiti palaisi vielä kotiin asumaan. Hän on kuulemma tarpeeksi monta vuotta elämästään uhrannut äidin hoitamiseen. Lähetin hänelle kopion äidin kirjeestä, mutta hän näyttää olevan ihan tunteeton asian suhteen.
Niin, sinähän olet se lapsi, joka asuu kaukana. Mutta eihän sulla ole mitään estettä. Ota töistä vuosi virkavapaata, tai irtisanoudu ja hoida äitiäsi hänen kotonaan. Ja katso, mitä se on. Veljesi on jo sen urakan tehnyt omalta osaltaan. Ja tietää, että äiti ei selviä ominavuin, tai jonkin moisella auttamisella kotona yksinään. Nyt on sinun vuorosi.
- kokemuksia..
-nainen- kirjoitti:
Niin, sinähän olet se lapsi, joka asuu kaukana. Mutta eihän sulla ole mitään estettä. Ota töistä vuosi virkavapaata, tai irtisanoudu ja hoida äitiäsi hänen kotonaan. Ja katso, mitä se on. Veljesi on jo sen urakan tehnyt omalta osaltaan. Ja tietää, että äiti ei selviä ominavuin, tai jonkin moisella auttamisella kotona yksinään. Nyt on sinun vuorosi.
"Vanhukset ovat kovia syyllistämään" sanoi joku ja vertasi heitä lapsiin jotka jätetään päivähoitoon. Ihan kauhea ja sydämetön vertaus...
On väärin, että ihminen viedään vanhana väkisin pois talosta jossa on asunut koko elämänsä. Eikö hänellä ole kuitenkin oikeus siihen taloon, eikö talo ole hänen nimissään?
Tarina oli koskettava, koska oma mummo oli myös vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin asui myöhemmin kerrostalo-asunnossa, josta lähti hoitokotiin. Hän ei viihtynyt hoitokodissa, sinne mennessään oli pirteä ja liikkui reippaasti, muutamassa vuodessa hänestä tuli vuodepotilas, ja pitää ottaa huomioon että terveydessä hänelle ei muuten tapahtunut pahenemista - heikoksi hän vain tuli, kun ei liikkunut enää tarpeeksi ja tietenkin myös surusta. Harmitti tosi paljon etten voinut auttaa, ja riitelin asiasta usein äitini kanssa, joka sanoi että hän ei jaksa hoitaa mummoa kotona. Itse asuin silloin pienessä yksiössä ja olin opiskelija, enkä pystynyt kovin paljon auttamaan. Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin, jos vain mummo vielä eläisi. Kyseessä on elävä ja tunteva ihminen, joka on elänyt paljon enemmän kuin me hänen lapset ja lapsenlapset. Joka on hoitanut minua kun olin pieni ja tukenut vanhempana.
Teidän tilanteessa on ehkä vähän samanlainen saamaton päättämättömyys kuin meillä aikaisemmin. Mummon hätä unohtui, kun ajatteli jotakin muuta. Mutta hänellä ei ole muita kuin te. Kannattaa miettiä tarkkaan, koska silloin kun häntä ei enää ole, tulee ääretön syyllisyys, miksi en tehnyt asioita toisin. Eikä tietenkään kannata tehdä asiota sen takia, jotta välttäisi syyllisyyden, vaan jotta mummo eläisi ihmisarvoista elämää.
Yhteiskunta tukineen varmaankin pakottaa meitä tekemään ratkaisuja, joissa tunteet pitää laittaa syrjään ja "ajatella järjellä". - miten jos
Surullinen tarina kirjoitti:
Niinpä niin, siksi juuri tänne keskustelupalstalle kirjoitinkin, kun mielestäni äitini ei ole vielä valmis vanhainkotiin. Tilanne on hankala. Pitäisi keksiä mikä muu keino olisi mahdollinen. Lähestyin veljeäni "varoen" tämän asian kanssa, koska hän on haluton edes ajattelemaan sitä että äiti palaisi vielä kotiin asumaan. Hän on kuulemma tarpeeksi monta vuotta elämästään uhrannut äidin hoitamiseen. Lähetin hänelle kopion äidin kirjeestä, mutta hän näyttää olevan ihan tunteeton asian suhteen.
jakaisitte hoitovastuuta äidistänne? Tuntuu aika julmalta, että noin hyväkuntoinen vanhus on laitoksessa. Eräs työtoverini hoiti työnsä ohella kahta lähisukulaistaan ( vanhukset asuivat eri osoitteissa/taloissa) siihen saakka, kunnes menivät niin huonoon kuntoon, että piti siirtää laitokseen. Meni kuitenkin vuosia, että vanhukset kykenivät asumaan kodeissaan osittaisen avun turvin. Viime vuosina oli mukana myös kunnallinen apu, ateriapalveluineen.
Sitten eräs tuttuni on kulkenut vuosia vuoroviikoin hoitamassa ja huoltamassa omia vanhempiaan, jotka asuvat n 300km:n päässä. Eli kaukana. Teitä on useita sisaruksia suhteellisen lähellä, jos oikein laskin, niin kolme samalla paikkakunnalla. Ihmettelen, jos ei löydy apua, kun on vaan halua. Yhdistettynä teidän lapsien sekä kunnalliseen apuun ja turvaranneke ym käyttöön, niin äitisi voi asua "kotona" parhaassa tapauksessa vielä vuosia. Teidän pitää yhdessä kokoontua pohtimaan äitinne tilannetta ja tehdä parhaanne. Toivottavasti pääsette sopuun. - mitä vaadit muilta?
kokemuksia.. kirjoitti:
"Vanhukset ovat kovia syyllistämään" sanoi joku ja vertasi heitä lapsiin jotka jätetään päivähoitoon. Ihan kauhea ja sydämetön vertaus...
On väärin, että ihminen viedään vanhana väkisin pois talosta jossa on asunut koko elämänsä. Eikö hänellä ole kuitenkin oikeus siihen taloon, eikö talo ole hänen nimissään?
Tarina oli koskettava, koska oma mummo oli myös vähän samanlaisessa tilanteessa, tosin asui myöhemmin kerrostalo-asunnossa, josta lähti hoitokotiin. Hän ei viihtynyt hoitokodissa, sinne mennessään oli pirteä ja liikkui reippaasti, muutamassa vuodessa hänestä tuli vuodepotilas, ja pitää ottaa huomioon että terveydessä hänelle ei muuten tapahtunut pahenemista - heikoksi hän vain tuli, kun ei liikkunut enää tarpeeksi ja tietenkin myös surusta. Harmitti tosi paljon etten voinut auttaa, ja riitelin asiasta usein äitini kanssa, joka sanoi että hän ei jaksa hoitaa mummoa kotona. Itse asuin silloin pienessä yksiössä ja olin opiskelija, enkä pystynyt kovin paljon auttamaan. Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna tekisin monta asiaa toisin, jos vain mummo vielä eläisi. Kyseessä on elävä ja tunteva ihminen, joka on elänyt paljon enemmän kuin me hänen lapset ja lapsenlapset. Joka on hoitanut minua kun olin pieni ja tukenut vanhempana.
Teidän tilanteessa on ehkä vähän samanlainen saamaton päättämättömyys kuin meillä aikaisemmin. Mummon hätä unohtui, kun ajatteli jotakin muuta. Mutta hänellä ei ole muita kuin te. Kannattaa miettiä tarkkaan, koska silloin kun häntä ei enää ole, tulee ääretön syyllisyys, miksi en tehnyt asioita toisin. Eikä tietenkään kannata tehdä asiota sen takia, jotta välttäisi syyllisyyden, vaan jotta mummo eläisi ihmisarvoista elämää.
Yhteiskunta tukineen varmaankin pakottaa meitä tekemään ratkaisuja, joissa tunteet pitää laittaa syrjään ja "ajatella järjellä".Kaipa sitä jokainen haluaisi viettää elämänsä vanhuusvuodet omassa kodissa mahdollisimman pitkään, mutta aina se ei ole mahdollista. Ei häntä viedä väkisin pois talostaan, ja jos ei vanhus tajua tätä, ettei pysty hoitamaan itseään, eivätkä lapset pysty siihen, koska heillä on omat suunnitelmansa, sille ei vaan voi mitään.
Odotatko sinä, että kun vanhenet, sinun lapsesi jättävät työnsä, omat lapsensa, miehensä, muuttavat luoksesi hoitamaan vain sinua? Tai sinä saat muuttaa heidän luokseen, heidän passattavakseen? Minusta aika itsekästä. Ei maailmaa voi pysäyttää, vanheneminen on normaalia, ei elämää voi pysäyttää ja odottaa lasten muuttaa takaisin lapsuudenkotiin.
Vanhuksen tunteet ovat tärkeitä, en kiellä niitä. Mutta eivät hänen ajatuksensa ja tunteensa voi määrätä hänen tyttärensä ja poikansa elämää. Vanhuksen tyttärellä on omakin elämä, oma perhe, lapsia, asuinpaikka voi sijaita jopa satojen km päässä.
Kenen tunteet ratkaisevat? Pitäisikö tuon vanhuksen tyttären sanoa omalla tyttärelleen, miehelleen, että sori, nyt ei voida mennä elokuviin, kun äidin täytyy mennä hoitamaan isoäitiä? Taas?
Kyllä se vanhuksen hoito maksaa, kylmää käteistä, ja veisi paljon aikaa, vaikka kyseessä olisi oma äiti. Vaikka kuinka ajattelisi tunteilla.
Hoitokodeissä on sentään ammattitaitoista henkilöstöä, ja hauraan vanhuksen hoito vie 24 tuntia vuorokaudesta.
Oletko sinä valmis laittamaan oman elämäsi holdiin oman äitisi hoidon takia seuraavaksi 10-20 vuodeksi? Minulla ei ole niin vahvaa hoivavaistoa ja pankkitiliä, että eroaisin työstäni, maksattaisin laskuni ja äitini hoitolaskut, lääkekulut, miehelläni, koska hän olisi ainoa, joka kävisi töissä. Pitäisikö saman toistua myös mieheni vanhempien kohdalla? Tietenkin, oh sure. Kenellä on säästössä kymmeniä tuhansia tähän? - Kummisummi
Surullinen tarina kirjoitti:
Niinpä niin, siksi juuri tänne keskustelupalstalle kirjoitinkin, kun mielestäni äitini ei ole vielä valmis vanhainkotiin. Tilanne on hankala. Pitäisi keksiä mikä muu keino olisi mahdollinen. Lähestyin veljeäni "varoen" tämän asian kanssa, koska hän on haluton edes ajattelemaan sitä että äiti palaisi vielä kotiin asumaan. Hän on kuulemma tarpeeksi monta vuotta elämästään uhrannut äidin hoitamiseen. Lähetin hänelle kopion äidin kirjeestä, mutta hän näyttää olevan ihan tunteeton asian suhteen.
Veljesi sitä ja veljesi tätä. Kuuntele itseesi vähän! Eikö se ole sun äitis kanssa? ei ole ihme et veljes on katkera sulle, ota itse vapaata työstäs ja pidä huolta äidistäs äläkä pistä sitä muitten niskaan! Oon varma et työt ja hienot kodit ja raha on tärkeää mut oonpa varma et äitis ei ole täällä maan päällä kauan enää. Oletpa itsekeskeinen!
- vain
Miksi sinä syyllistät veljeäsi siitä että äitisi on vanhaikodissa? Veljesi on ilmeisesti vuosia mahdollistanut äitisi asumisen omassa kodissaan. Ilman että muut sisarukset ovat asiassa auttaneet (oletteko peräti käyneet mummulla täysihoidossa, jolloin teistä on kertynyt lisätyötä veljellenne?)
"...Silloin alettiin lääkärin kanssa tosissaan miettiä voiko äiti enää olla kotona asumassa. Hän itse uskoo voivansa, mutta lääkäri ja veljenikin ovat eri mieltä...
...Veljeni ei ole halukas ottamaan äitiä enää takaisin, hakee kotiinkin muutaman viikon välein vain....
...Veljeni on katkera meille muille sisaruksille siitä, kuinka hän on yksin joutunut äidistä huolehtimaan ne vuodet kun äiti asui kotona..."
Mielenkiintoista on myös kirjoituksesi että:
"Aion kyllä hakea häntä säännöllisesti meille muutamaksi päiväksi mutta pysyvä asuminen ei taitaisi luonnistua..."
Miksi ei? Koska sinun pitäisi huolehtia äidistäsi? Luopua kenties joistakin menoistasi/mukavuuksista? Mutta tokihan veljesi pitäisi siihen suostua???
Mielestäni veljesi on osuutensa tehnyt, dementoituvan vanhuksen jatkuva hoito ei ole mikään helppo ja kevyt homma. Onneksi te ette voi veljeänne siihen pakottaa! - ketjua lukiessa
tuli mieleen lapsuuden aapisen tarina, jonka varmaan moni muukin muistaa. Se meni jotenkin näin...ensin johdanto: Ennen vanhaan perheessä oli useita sukupolvia ja asuttiin viimeiseen asti saman katon alla...Perheen vanhalta vapisevalta isosisältä ei onnistunut vellin lusikointi lautaselta, vaan sitä valui vaatteille, pöydälle ja ympäristöön, joten ukki pantiin pois ruokapöydästä mökin nurkkaan lusikoimaan velliään puukupista.
Perheen pieni poika alkoi sitten eräänä päivänä kovertamaan puukulhoa ja isä kysyy pojalta, että mitä kulhoa sinä oikein teet?
Poika vastaa kirkkain silmin: Tästä tulee ruokakuppi sinulle isä ja tarvitset sitä sitten kun sinustakin tulee ja vanha ja joudut nurkaan syömään ruokasi. Isä kavahtui, häpesi ja pyysi anteeksi vanhukselta ja ukki pääsi takaisin samaan pöytään. Noinko se tänäkin päivänä on käytäntö? Me kaikki joudumme samaan vaiheeseen joskus. Ihmisarvoinen elämä pitäisi turvata jokaiselle.- "vertaus"
sillä nykyisin se mökin syömisnurkka on hoitolaitos. Suomen vanhusten hoito on kuuluisa laitoshoitokeskeisyydestä. Koska laitoshoito on laitosmaista, niin vanhus menee usein äkkiä huonoon kuntoon ja päätyy petiin, jossa saattaa maata kymmenenkin vuotta (jopa enemmän)tajuamatta ympäröivästä maailmasta mitään. Laitoksista puuttuvat ulkoilut ja kaikenlaiset ihmisen vireyttä ylläpitävät toimet. Omatoimisuus häviää ja vanhus laitostuu väkisin.
- Luule vähemmän
"vertaus" kirjoitti:
sillä nykyisin se mökin syömisnurkka on hoitolaitos. Suomen vanhusten hoito on kuuluisa laitoshoitokeskeisyydestä. Koska laitoshoito on laitosmaista, niin vanhus menee usein äkkiä huonoon kuntoon ja päätyy petiin, jossa saattaa maata kymmenenkin vuotta (jopa enemmän)tajuamatta ympäröivästä maailmasta mitään. Laitoksista puuttuvat ulkoilut ja kaikenlaiset ihmisen vireyttä ylläpitävät toimet. Omatoimisuus häviää ja vanhus laitostuu väkisin.
Väärin! Yksikään vanhus ei vietä laitoksen petissä pariakymmentä vuotta ihan sattuneesta syystä, hölmö. Keskimääräinen aika Alzheimer- ym. dementiaa aiheuttavissa sairauksissa on (muistaakseni) kaksi - kolme vuotta.
Jos vuosikymmeniä viruu vuoteessa hoidettavana, on joutunut laitokseen jo ennen vanhuutta esim. sairauden tai tapaturman vuoksi, kun ei ole enää kyennyt normaalia elämää elämään esim. halvaantuneena.
Ja ainakin tk-osastoilla vanhojenkin potilaitten tila yleensä kohentuu, vaikka siitä ei mitään hyötyä olekaan, kun kuoleman odotus vain pitenee pitenemistään. Pitkälle dementoitunut vanhus ei toimi oma-aloitteisesti vaikka millä ilveellä koettaisit, pöhkö.
- Muista elää omaa elämääsi.
Älkää nuoret ihmiset pilatko elämäänne.
Äitinne saa hyvää hoitoa vanhainkodissa.
Äitinne tauti etenee, ei hän siitä enään toivu.
Teillä on elämä edessä , työ , aviosuhteet , perhe , kodinhoito.
Ei rakkaus ole sitä että hoidetaan sukulaisia ja unohdetaan elää omaa elämää.
Vanhainkodissa voi aina käydä ja pienelle kotilomale voi ottaa hetkeksi.
Surettaa nähdä päivittäin loppuunpalanneita omaisia ja omaishoitajia , jota ovat unohtaneet elää omaa elämäänsä. - omassa kotona
Hirveän raskasta on hoitaa kotona läheistään. kannattaa kokeilla jos ei usko. altzhaimer tautiin kuuluu syyttely ja epäluulo et joku vie hänen tavaroita. mä hoidan miestäni oman terveyden uhalla, olen jäänyt pois töistäkin ja elän nyt hyvin vaatimattomasti rahan puutteen takia mut en vain voi muuten tätä asiaa ratkaista. ehkä joskus elämä hymyilee mullekkin:)
- luota itseesi
Kaikkien elämä on arvokasta, myös omaisten ja ei pidä uskoa kun ihminen on sairastunut, sillä syyllisyydentunteen takia, koettaa mielistellä ja lopulta kaikki kärsii.
- Matildatilda..
Jos hän pystyy kirjoittamaan tollasen kirjeen niin on kyllä aika selvästi paremmassa kunnossa ja saattaa olla aika kärsimystä että hän on siellä vanhainkodissa. Mutta koska niinkuin sinunkin tekstistä saa selvää niin et ole halukas ottamaan vastuuta hänestä tai kukaan muu niin minkäs sille voi. Äiti piti teistä huolta kun kasvoittte nyt hänet pistetään muitten huolettavaksi. Voin sanoa vaan että kun minä vanhennun niin toivottavasti mun lapset pitää musta huolta. Olisko mun pitäny pistää mun vammainen lapsi johonkin laitokseen kun mun elämän tyyli ei sovi siihen kun se on kipeä? Aina on tekosyitä sellaseen jota ei halua tehä mutta jos jotain todella haluaa tehä niin sen järjestää niin että sen tekee! Suomalaiset vaan ei ole kovin perhe tai suku rakasta kansaa.
- hmm...
Matildatildalle tiedoksi että aloitus on yli viiden vuoden takaa......
- ssrsr
Tiedät itsekkin että tilanne on mahdoton. Äitisi todella tarvitsisi omaishoitajan jos "kotona" mielii asua. Mutta kukaan teistä kolmesta ei sitä tee, eikä yksin pärjää, joten tilanne on siis mikä on. Julmaa, mutta... niin... Ei tossa voi mitään tehdä.
- boboobooo
Minun lähisukulainen on hoitanut 6v. dementoituneen altzhaimer-taudin sairastavan äidin kerrostaloasunnossaan ja oli kokopäivätöissä sairaanhoitajana. Asunto oli suuri kaksio.
Tämän sukulaisen sisarus asui kaukana, eikä osallistunut äidin hoitoon. Sukulaiseni ei ollut sitä yhtään katkera, vaikka hyvin olisi voinut olla.
Olin silloin nuori opiskelija, matkustin ja välillä kävin heidän luona. En ikinä unohda sitä vanhaa mummoa: ensin hän oli ihan järjessään, sitten näki harhoja, herätteli muita öisin, pelkäsi turhia asioita. Osasi välillä olla hyvin ilkeäkin, A-tauti pakottaa joskus luonteen muuttumaan. Muisteli sota-aikoja, oli huonolla tuulella. Lopuksi hän ei enää pystynyt nousemaan sängystä, pian sen jälkeen hän kuoli.
Silti hän oli omassa kodissaan, hän ei ollut yksinäinen ja onneton jossain laitoksessa, kitua (jopa!) useamman vuoden enemmän siellä. Hän oli osa perhettä. Hän näki lapsensa ja lapsenlapsensa. Hänellä oli syy elää ja jaksaa.
Pahin asia on se, ettei vanhainkodissa kukaan välitä tai rakasta.
Tämä on niin tyyppillinen tilanne... Mutta kun minulla on koiria, et viihdy mun luona.... Olen hoitanut sinua jo tarpeeki, nyt elän omaa elämää... mutta kun joudut eri paikkakunnalle, olet takuulla onneton... koita pärjätä ja heippa hei.
Sukulaiseni elämä oli usein hyvin raksasta, näin sen omin silmin.
Silti kun sen aika tulee, otan omaan (pieneen tai isoon) kotiin äitini tai appivanhemmat. En epäröi hetkeäkään. Ihmistä, joka on valvonut kanssani monet yöt, tukenut ja rakastanut minua vuosikymmenniä, en aio jättää yksin. Kun maailma näyttää sekavalta, eikä vanhus tunnista kaikkia läheisiään, olen hänelle tukena, enkä tule kaipaamaan kiitosta. Hän on yksinkertaisesti niin rakas, etten tule väittelemään sisarusten kanssa kuka joutuu auttamaan.
Omista lapsistani en odota mitään. Toivottavasti äitinne kuolee pian, eikä joudu kärsimään esim. vuodepotilaana ja saatte jatkaa omaa elämää.- ankeatäti
Aivan valtavan paljon suunniteltu ja luvattu - siis että hoidat kolme vanhusta hautaan asti ilmeisesti joko heidän kodissaan tai omassa kodissasi. Ehkä pystyt siihen - minä en pystyisi.
Sen minäkin tiedän, että joskus omaishoito on hyvä ja toimiva ratkaisu. Kun hoitajan oma elämäntilanne on sopiva (ei liian vaativa tai kiireinen työ, ei liikaa omia kremppoja, ei puolisoa hoidettavana ..) . Ja kun hoidettavan vaivat ja sairaudet ovat sellaisia, että häntä on maallikonkin mahdollista hoitaa. Vielä jos asunto on kohtalaisen sopiva ja hoidettavan ja hoitajan välit ovat edes jotenkuten toimivat. Mikä ettei jos halua ja tahtotilaa löytyy - jopa vuosiksi tai vuosikymmeniksi.
Mutta että lupaisin EPÄRÖIMÄTTÄ hoitaa kolme vanhusta. Minusta tuo on epärealistinen lupaus. Kuulostaa kauniilta ja huolehtivalta, mutta kun ihmisellä on vastuunsa myös omaa perhettään ja itseään kohtaan.
Siinä mielessä kyllä arvostan edellistä kommentoijaa, että hän sanoo että MINÄ hoidan. Aloittajan kantaa en ymmärrä - hän ihmettelee miksi veli ei hoida.
Jos ja kun joku ryhtyy omaishoitajaksi omasta tahdostaan ja halustaan - se on todellakin hatunnoston arvoinen asia. Mutta se voi olla niin valtavan iso ja vaativa juttu, että toisen varalle sellaista ei voi suunnitella eikä sysätä. Ja eihän me tiedetä toistemme voimavaroista. Tiedämmekö omistammekaan?
- ennen, oli ennen
Omaishoitajaksi ei voi vaatia ketään, jos tuntuu, ettei jaksa, muuten myös hoivattava saa kärsiä huonosta kohtelusta.
Eikös veroja makseta hyvinvointiyhteiskunassa, että kaikki saa hoivaa tarvittaessa.- Järki käteen
Omasta puolestani voi vakaumuksella sanoa, ettei minusta olisi omaishoitajaksi. Minä en ole hoivaajatyyppiä, ja ymmärrän mainiosti aloittajan veljen mielipiteen, kun hän sanoo, että muut sisarukset ovat päässeet paljon helpommalla.
Minun hermoni eivät kestäisi avutonta muistisairasta.Työmäärä ei myöskään houkuttaisi.
On kymmeniä muitakin asioita, joita en osaisi enkä voisi tehdä. En voisi korjata talon kattoa, en kouluttaa ravihevosia, en asentaa uutta sähköhellaa, en vaihtaa parkettia, en hoitaa ruusuja, en kääntää suomeksi vierasta kirjallisuutta jne.
Silti pidän itseäni ihan kelvollisena ihmisenä. Teen sitä työtä, johon olen koulutettu ja elän sen perheen parissa, johon olen sitoutunut.
Tietenkin on sydäntäsärkevää, että sairas ikäihminen joutuu laitokseen. Ei voi muuta kuin käydä häntä tapaamassa mahdollisimman usein. Kun on useita sisaruksia, voidaan suorastaan jakaa vuorot ja yhteisvoimin ilahduttaa vanhusta.
Mutta ketään ei saa velvoittaa ottamaan häntä hoivatiksi kotiinsa.
On myös kohtuutonta syyllistää sukulainen, joka ei halua ruveta omaishoitajaksi. Sellaista ei voi keneltäkään vaatia.
Tyypillistä on, että sanotaan, että minä kyllä voisin, mutta kun talo on kylmillään...kun se ei ole oma koti kuitenkaan, ...kun sitä kun tätä. Tulee mieleenTV-sarjan Hayasinth, joka ei voinut otta dear daddyä kotiinsa kun hän... vaan siskon piti hoitaa ukko.
- vanhus, voi vanhuus
Niin, ymmärrän, että oma isä tai äiti on niin rakas ihminen, että häntä haluaisi auttaa. Mutta: tämä elämä vaatii työssä käyntiä ja oman perheen hoitamista. Siihen sopii todella huonosti, jos laisinkaan - dementoitunut ihminen, joka vaatii silmälläpitoa 24 h/vrk. Esim. olet ottanut hänet kotiisi asumaan, mutta yöllä hän alkaa vaatia pääsyä omaan kotiinsa. Mitäs teet - tilaat taksin ja ajelette pari kilometriä summittaisesti palaten sinun kotiisi ja dementoitunut on tyytyväinen. Miten työpäiväsi sujuu - jos dementoitunut ihminen on kotonasi: saat pelätä koko ajan, mitä hän keksii tehdä ja mihin lähteä.
Pyydän anteeksi, olen kirjoittanut kovia sanoja, mutta tätä se elämä on. Olen itse kokenut tämän. - Omainen40
Ei oo helppoa.
Miksi tää vanhus haukkuu kaikki hoitajat? - Anonyymi
JA NYT LUKEKAA TARKASTI TÄMÄ OMAISHOITAJA ASIA ...SE KÄY SILLOIN KUN OMAINEN OTTAA LOPPUTILIN OMASTA TYÖPAIKASTAAN!!! YLEENSÄ IHMISET KÄY TÖISSÄ .PYÖRITTÄÄ OMAA ARKEA....HOITAA LAPSET YM.... SIINÄ OHESSAKO PITÄIS HOITAA KOTONA VANHUS . HEI JÄRKEE PÄÄHÄN ....EI AUTA ETTÄ KOSKUS JOKU KÄY KÄÄNTYMÄSSÄ ...AJATELKÄÄ AIVOILLA..... KATO KUN EI ELETÄ AIKAA KUN NAISET OLI KOTONA JA HOITI SIIN SAMASSA ISOVANHEMMAT......JA .MIES KÄVI TÖISSÄ ....LAPSIKIN TIETÄÄ NÄÄ ASIAST .. ÄITINI SAI VIHDOINKIN PAIKAN PALVELUTALOSTA ...JA KAUHEE HUOLI POIS KUN ON SILMÄN ALLA .... TURVATTOMUUS JA PELOT ON POIS...AJAN KANSSA TOTTUU TALON TAVOILLE JA KOTIUTUU ....SE ON PAKKO....SE ON ELÄMÄÄ......
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut romahti Haapaveellä, kiitos Ilkka!
Persut saivat historiallisen tappion haapaveellä! Kiitos Ilkka!1102423- 842111
- 561667
Nyt tiedän
Että joku on lahjonut jonkun tai olemme idiootteja. Nuo kokkareiden päsmärit tuli valituksi valtuustoon. Onnea vaan kai581632- 1551560
Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461466Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1531440- 1121190
Kepun hegemonia jatkumassa vankkana Puolangalla
Tuuliviirien vallankumous jäi pahasti piippuun!261186Paraneeko ilmapiiri nyt?
Paraneeko kunnallispolitiikan ilmapiiri nyt kun persuilla meni vaalit päin pers3ttä ja änkyräpersut tipahtivat vilttiket261158