Viimeiset sanat.

ullamirjami

Me ikäihmiset varmaankin voidaan täydellä syyllä ottaa kantaa uuteen TV sarjaan joka alkaa ensivuoden puolella .

Siinä haastatellaan kuutta ihmistä ,joidenka varmuudella tiedetään kuolevan lähi aikoina .

Sarjaa ei näytetä ennen kuin haastateltavat ovat kuolleet.

Ja siihen on saatava omaisilta lupa ( testamentti) lähetykseen .

Siittä on jo keskusteltu muualla mediassa ja nyt minä olen rohjennut ottaa sen tänne meille 70 .

33

1319

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Maalaismies*

      Kovin tarkoitushakuiselta idea tuntuu. Elätetään kuvitelmaa, että ihminen ennen kuolemaansa lausuisi jotakin kuolematonta. Selasin kirjastossa Viimeisistä sanoista koottua isoa kirjaa. Jotenkin tuntui, että kuuluisien ihmisten suuhun on pantu viimeiseksi lausuttu suuri viisaus.

      Sanoiko Goethe todella: "Enemmän valoa", vai pyysikö hän vain avaamaan ikkunaa saadakseen enemmän ilmaa?

      Vanhojen viisaiden haastatteluja toki saisi olla ilman kuolemaakin. Tiedämmehän sen tulevan ajallaan - korostamattakin.

      • Pirkko3

        Kyllä kansa varmaan jakautuu tätä ohjelmaa tehdessä kahteen leiriin, vaan mielestäni tuo asia on jo vihdoinkin saatava esiin kaikki kuolemme, ja se on ollut tabu, siitä ei puhuta, vain lähiomaiset ja lääkärin kanssa.
        Onhan tullut jo muutama ohjelma, ainakin 3 muistan jotka ovat käsitelleet parantumattoman sairauden runteleman lopun, ne ainakin ovat olleet ihan katsottavia ja koskettavia ohjelmia.
        Dahlgrenin tekemä oli yksi näistä.
        Aihe on todella arka, mutta eihän kaikkien tarvitse katsoa jos pahalta tuntuu.
        On liian paljon epätietoisuutta ja ennakkoluuloja, tämä ohjelma on mielestäni oikeutettu omalla tavallaan.
        Ohjelmaan haetaan vapaaehtoisia, tätä ei kuvata salaa, siinä on se juttu.

      • katicat*
        Pirkko3 kirjoitti:

        Kyllä kansa varmaan jakautuu tätä ohjelmaa tehdessä kahteen leiriin, vaan mielestäni tuo asia on jo vihdoinkin saatava esiin kaikki kuolemme, ja se on ollut tabu, siitä ei puhuta, vain lähiomaiset ja lääkärin kanssa.
        Onhan tullut jo muutama ohjelma, ainakin 3 muistan jotka ovat käsitelleet parantumattoman sairauden runteleman lopun, ne ainakin ovat olleet ihan katsottavia ja koskettavia ohjelmia.
        Dahlgrenin tekemä oli yksi näistä.
        Aihe on todella arka, mutta eihän kaikkien tarvitse katsoa jos pahalta tuntuu.
        On liian paljon epätietoisuutta ja ennakkoluuloja, tämä ohjelma on mielestäni oikeutettu omalla tavallaan.
        Ohjelmaan haetaan vapaaehtoisia, tätä ei kuvata salaa, siinä on se juttu.

        Ensimmäiseksi tuli mieleen, että ohjelmassa kuvattaisi kuolevan viimeisiä hengenvetoja, sitä viimeistä hetkeä täällä. Ainakin itse pidän sitä hetkeä hyvin yksityisenä ja suojeltavana enkä haluaisi että vieraat ihmiset tirkistelyn haluista ruudusta näitä tapahtumia katsoisivat.

        Ammatti-ihmisenäkin kuoleman näkeminen on aivan eri asia kun kuoleva on vaikka oma aviopuoliso.
        Aiheen käsitteleminen tv:hen kuitenkin sopii, ei siinä mitään, mutta kaikki riippuu siitä miten se dokumentti tehdään. Onhan tällaisia ihan hyvin tehtyjä ohjelmia, niin kotimaisia kuin ulkolaisia nähty. Uutta tässä on nyt se että aiheesta tehdään sarjan omainen, henkilöitä on useita. Ohjelman katsojalukuja lisää runsas mielipiteiden vaihto.

      • Hintriika*
        katicat* kirjoitti:

        Ensimmäiseksi tuli mieleen, että ohjelmassa kuvattaisi kuolevan viimeisiä hengenvetoja, sitä viimeistä hetkeä täällä. Ainakin itse pidän sitä hetkeä hyvin yksityisenä ja suojeltavana enkä haluaisi että vieraat ihmiset tirkistelyn haluista ruudusta näitä tapahtumia katsoisivat.

        Ammatti-ihmisenäkin kuoleman näkeminen on aivan eri asia kun kuoleva on vaikka oma aviopuoliso.
        Aiheen käsitteleminen tv:hen kuitenkin sopii, ei siinä mitään, mutta kaikki riippuu siitä miten se dokumentti tehdään. Onhan tällaisia ihan hyvin tehtyjä ohjelmia, niin kotimaisia kuin ulkolaisia nähty. Uutta tässä on nyt se että aiheesta tehdään sarjan omainen, henkilöitä on useita. Ohjelman katsojalukuja lisää runsas mielipiteiden vaihto.

        Muistan joskus katsoneeni tv:stä saattokodissa tehtyjä haastatteluja, joiden lopussa on kerrottu haastatellun kuolinpäivämäärä. Ne ainakin olivat asiallisia ohjelmia.

        Tottahan se on, että kuolemasta on tullut tabu, kun enää ei kuolla kotona kuten ennen vanhaan. Kaikki kuolemaan liittyvä tapahtuu piilossa hautajaisiin saakka. Senkin vuoksi siitä tulisi puhua enemmän - mutta ei missään tapauksessa sensaationhakuisesti.

        Kaikki me kohtaamme kuoleman joskus. Sekä läheisen että viimein omamme.

      • Giias

        Katsoin ohjelman. Ei siinä mitään tarkoituksenhakuista ollut. Oli aika lohdutonta katseltavaa että nainen joka ruudussa puhui tiesi pian kuolevansa. Hän olisi voinut olla vaikka Sinä. Mietippä vähän sanojasi tarkemmin vastedes.

    • main-eko

      Tarvitse kuolemasta ajatella "pahasti".Monelle se on todella vapauttava ja positiivinen asia.Ohjelmasta sanoisin,että riippuu ihan näkökulmasta millä sitä kuvataan.Halutaanko "mässäillä" ihmisen kärsimyksilla,vai mikä kanta asiaan otetaan.Meitä voidaan manipuloida niin monin eri tavoin,myös kuolemalla,onko se hyvä vai paha asia.

    • sanat

      Kuka sammutti valot ? Hyvää yötä !

    • monica

      on harvinaista että tällaisesta asiasta tehdään lähetystä. Mutta mikäs siinä, onhan mielenkiintoista tietää mitä kuolevan ihmisen viimeiset ajatukset sisältää.

      Kunhan lähetys on hyvällä maulla tehty ja omaisia kunnioitettu.Todennäköisesti se tulee olemaan raskasta kuunneltavaa ja katseltavaa.

      Jos vielä kuolevalla saattaa olla huono hetki kertoa asiasta..... mielenkiintoista....

      • meri-kukka98

        Riipuu miten asiaa on lähestytty ,ihan niinkuin monica tuossa edellä sanoi.
        Kyllähän minun mielestä kuolemasta jo nykyisin puhutaankin.
        Sellainen näkökulma: jos on nuori terve ihminen, ei sen tarvitse päälimäisenä mielessä ollakkaan.
        Silloin pitää elää ja katsoa eteenpäin.

        Jokaisen elämässä, Tähän ikään mennessä, on varmaan sattunut niitä läheisen poismeno tapauksia.
        Kyllä niitä iäisyysasioita silloin käsitellään koko suvun voimin. Puhutaan joka puolelta.
        Vastataan ja selitetään lapsellekin kaikki parhaan taitojensa mukaan.
        Silloin se on luonnollista. Puhua niistä!
        Muutenkin meidän ikäiset ihmiset varmaan kuolemastakin puhuvat.
        Nää nyt oli vaan minun ajatuksia.....
        Onkin erittäin mielenkiintoista nähdä ne kuvatut sarjat.
        Onkohan sillä jotain tekemistä sen kanssa ,kun joissakin euroopan maissa, esim. Hollannissa on eutanasia virallisesti hyväksytty ??

      • ullamirjami
        meri-kukka98 kirjoitti:

        Riipuu miten asiaa on lähestytty ,ihan niinkuin monica tuossa edellä sanoi.
        Kyllähän minun mielestä kuolemasta jo nykyisin puhutaankin.
        Sellainen näkökulma: jos on nuori terve ihminen, ei sen tarvitse päälimäisenä mielessä ollakkaan.
        Silloin pitää elää ja katsoa eteenpäin.

        Jokaisen elämässä, Tähän ikään mennessä, on varmaan sattunut niitä läheisen poismeno tapauksia.
        Kyllä niitä iäisyysasioita silloin käsitellään koko suvun voimin. Puhutaan joka puolelta.
        Vastataan ja selitetään lapsellekin kaikki parhaan taitojensa mukaan.
        Silloin se on luonnollista. Puhua niistä!
        Muutenkin meidän ikäiset ihmiset varmaan kuolemastakin puhuvat.
        Nää nyt oli vaan minun ajatuksia.....
        Onkin erittäin mielenkiintoista nähdä ne kuvatut sarjat.
        Onkohan sillä jotain tekemistä sen kanssa ,kun joissakin euroopan maissa, esim. Hollannissa on eutanasia virallisesti hyväksytty ??

        kohtaaminen läheiseni kuolemaan on jo nuorena koettu
        Lasteni isä kuoli pitkän sairauden jälkeen ja minä olisin hänen eläissään halunnut tietää enemmän hänestä. Lääkärin olisi ollut hyvä sanoa kuinka asiat olivat.
        Sitten kun vein hänet sairaalaan ei siellä kukaan antanyt minkäänlaista lämmintä sanaa .
        Hän oli kuollut jo ainakin kaksi tuntia ennenkun tapasin sairaalan henkilökuntaa .

        Kotoa soitin sitten sairaalaan ja halusin hoitavan lääkärin kanssa puhua ,koska en saanut minkäänlaista tietoa asian oikeista nimistä, sairaudesta, kun ei mieheni koskaan halunnut puhua
        Lääkäri vaan sanoi: että ettekö te hyvä rouva tiennyt kuinka sairas miehenne oli,siinä kaikki.

        Siihen aikaan, kun ei vielä sydän sairauksiin saatu leikkauksilla mitään apua niin kuin nykyään,
        aikaa on siitä kulunut jo 30v.

        Mutta itsekkin olin kovin arka ,koska se sairaus on kova paikka ja kun ei asianomainen siitä halua puhua ,ei se paljon helpota lähiomaisiakaan.

        Nut on aika toinen ja haluan, että sairaalla on helpotus saada kertoa tunteistaan , ja sehän onkin helpompaa, kun siihen on varattu sopivaa aikaa ja
        kuolemasta ei tehdä mitään epäluonnollista ,koska se on yhtä luonnollista kun syntymäkin.
        Varmaankin rakkaille ihmisille on vaan helpompaa luopua läheisestään kun on avauduttu ajoissa puhumaan , ei sitten jälkeenpäin tarvitse ajatella että jotain jäi sanomatta .


        Vaikka ainahan luopuminen on rankkaa lähimmäisille.

      • irkku-37
        ullamirjami kirjoitti:

        kohtaaminen läheiseni kuolemaan on jo nuorena koettu
        Lasteni isä kuoli pitkän sairauden jälkeen ja minä olisin hänen eläissään halunnut tietää enemmän hänestä. Lääkärin olisi ollut hyvä sanoa kuinka asiat olivat.
        Sitten kun vein hänet sairaalaan ei siellä kukaan antanyt minkäänlaista lämmintä sanaa .
        Hän oli kuollut jo ainakin kaksi tuntia ennenkun tapasin sairaalan henkilökuntaa .

        Kotoa soitin sitten sairaalaan ja halusin hoitavan lääkärin kanssa puhua ,koska en saanut minkäänlaista tietoa asian oikeista nimistä, sairaudesta, kun ei mieheni koskaan halunnut puhua
        Lääkäri vaan sanoi: että ettekö te hyvä rouva tiennyt kuinka sairas miehenne oli,siinä kaikki.

        Siihen aikaan, kun ei vielä sydän sairauksiin saatu leikkauksilla mitään apua niin kuin nykyään,
        aikaa on siitä kulunut jo 30v.

        Mutta itsekkin olin kovin arka ,koska se sairaus on kova paikka ja kun ei asianomainen siitä halua puhua ,ei se paljon helpota lähiomaisiakaan.

        Nut on aika toinen ja haluan, että sairaalla on helpotus saada kertoa tunteistaan , ja sehän onkin helpompaa, kun siihen on varattu sopivaa aikaa ja
        kuolemasta ei tehdä mitään epäluonnollista ,koska se on yhtä luonnollista kun syntymäkin.
        Varmaankin rakkaille ihmisille on vaan helpompaa luopua läheisestään kun on avauduttu ajoissa puhumaan , ei sitten jälkeenpäin tarvitse ajatella että jotain jäi sanomatta .


        Vaikka ainahan luopuminen on rankkaa lähimmäisille.

        Olisi todella mukavaa,jos omainen olisi,niin virkeä loppuun saakka,että voisi jutella asioista.
        Aina ei ole niin onnellisesti.Minulla on mies sairastunut alzheimerintautiin..Ei ole ainakaan
        kymmeneen vuoteen tuntenut minua,ja puhekykykin on jo mennyt..siitä on noin 8v. Surullista on...
        Minä tässä järkytin lapsiani ja lapsenlapsiani,
        kun sanoin,että kun kuolen,ei tarvitse mitään hienoja kukkalaitteita,riittää yksi kukka,jos välttämättä haluaa muistaa. Olen nyt kaikille sanonut,joten kai ottavat onkeensa sen..Olen
        tehnyt listan ystävistäni,joille pitää ilmoitaa,etteivät ihmettele,miksi en enää pidä
        yhteyttä... Muistan,kun kerran talvella menin
        bussille ja oli liukasta,iskin pääni,niin kovaa
        asfalttiin,että tähtiä näin..Ensimmäinen ajatus tuli mieleen;"Kotona on sekaista." Senjälkeen,aina kun lähden,katson,että on suhteellisen siistiä,sängyt pedattu ja tiskit
        tiskattu.Joka tapauksesta,oppii jotain..No,tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni.
        Mukavaa päivää kaikille! t.Irkku

      • SkillaN
        irkku-37 kirjoitti:

        Olisi todella mukavaa,jos omainen olisi,niin virkeä loppuun saakka,että voisi jutella asioista.
        Aina ei ole niin onnellisesti.Minulla on mies sairastunut alzheimerintautiin..Ei ole ainakaan
        kymmeneen vuoteen tuntenut minua,ja puhekykykin on jo mennyt..siitä on noin 8v. Surullista on...
        Minä tässä järkytin lapsiani ja lapsenlapsiani,
        kun sanoin,että kun kuolen,ei tarvitse mitään hienoja kukkalaitteita,riittää yksi kukka,jos välttämättä haluaa muistaa. Olen nyt kaikille sanonut,joten kai ottavat onkeensa sen..Olen
        tehnyt listan ystävistäni,joille pitää ilmoitaa,etteivät ihmettele,miksi en enää pidä
        yhteyttä... Muistan,kun kerran talvella menin
        bussille ja oli liukasta,iskin pääni,niin kovaa
        asfalttiin,että tähtiä näin..Ensimmäinen ajatus tuli mieleen;"Kotona on sekaista." Senjälkeen,aina kun lähden,katson,että on suhteellisen siistiä,sängyt pedattu ja tiskit
        tiskattu.Joka tapauksesta,oppii jotain..No,tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni.
        Mukavaa päivää kaikille! t.Irkku

        mieleen tuleekin, minä aina ajattelen, että likaista pyykkiä ei jäisi jälkeeni, hassua.

        Ihan samalla tavoin olen lapsilleni sanonut, että ei mitään suurta, halvin arkku,valkea ja vain lähimmät omaiset, sen verran että kantajat on taattu.
        No onhan minulla, jos nuoremmat eivät ehdi siihen ikään, tytär voi varmaan myös kantaa.
        Kyllä kuolema on jokaisen vastaan otettava, miten siitä keskustellaan se on jokaisella tunne kysymys.
        Kuoleman jälkeen ei kukaan ole tullut kertomaan mitään, tuskin sitä selville saadaankaan.
        Toivoisin lähtöni olevan yhtä helppo kuin mieheni, hänen viimeiset sanat eivät mitään ihmeellistä ollut, kun kysyin miten jaksat, hän vastasi en tiedä ja siihen elämä hiipui.
        Minä en halua ketään vieraita todistamaan lähtöäni ja ketäpä minun viimeiset sanat kiinnostaisi.

        Äitini kuolema oli kaunis, viimeistä hengenvetoa en nähnyt, mutta vähän aiemmin olimme hyvästit jättäneet.
        Hän oli puhekykynsä menettänyt, mutta kädenpuristus ja hymyilevät silmät jäi minulle muistoksi ja tiesin että hän oli valmis siirtymään kuoleman tuolle puolen.

      • lempiminiä
        irkku-37 kirjoitti:

        Olisi todella mukavaa,jos omainen olisi,niin virkeä loppuun saakka,että voisi jutella asioista.
        Aina ei ole niin onnellisesti.Minulla on mies sairastunut alzheimerintautiin..Ei ole ainakaan
        kymmeneen vuoteen tuntenut minua,ja puhekykykin on jo mennyt..siitä on noin 8v. Surullista on...
        Minä tässä järkytin lapsiani ja lapsenlapsiani,
        kun sanoin,että kun kuolen,ei tarvitse mitään hienoja kukkalaitteita,riittää yksi kukka,jos välttämättä haluaa muistaa. Olen nyt kaikille sanonut,joten kai ottavat onkeensa sen..Olen
        tehnyt listan ystävistäni,joille pitää ilmoitaa,etteivät ihmettele,miksi en enää pidä
        yhteyttä... Muistan,kun kerran talvella menin
        bussille ja oli liukasta,iskin pääni,niin kovaa
        asfalttiin,että tähtiä näin..Ensimmäinen ajatus tuli mieleen;"Kotona on sekaista." Senjälkeen,aina kun lähden,katson,että on suhteellisen siistiä,sängyt pedattu ja tiskit
        tiskattu.Joka tapauksesta,oppii jotain..No,tämmöisiä ajatuksia tuli mieleeni.
        Mukavaa päivää kaikille! t.Irkku

        Anoppini alkoi viimeisinä vuosinaan käyttää kauniita, laadukkaita alusvaatteita, joita me miniät olimme hänelle vuosien varrella ostaneet lahjaksi. Hän ei raaskinut arkioloissa niitä käyttää, olivat kuulemma liiankin hienoja tavalliselle leskimummolle. Selitys siihen, että hän lopulta niitä käytti, oli se, että jos hänet löydetään kuolleena tai tajuttomana, mitä ne ambulanssimiehet ja lääkäritkin sanovat rumista alusvaatteista. Valitettavasti hän joutui sairaalan vaatteissa puoli vuotta ennen kuolemaansa viettämään.
        Ellinora

      • meri-kukka98
        SkillaN kirjoitti:

        mieleen tuleekin, minä aina ajattelen, että likaista pyykkiä ei jäisi jälkeeni, hassua.

        Ihan samalla tavoin olen lapsilleni sanonut, että ei mitään suurta, halvin arkku,valkea ja vain lähimmät omaiset, sen verran että kantajat on taattu.
        No onhan minulla, jos nuoremmat eivät ehdi siihen ikään, tytär voi varmaan myös kantaa.
        Kyllä kuolema on jokaisen vastaan otettava, miten siitä keskustellaan se on jokaisella tunne kysymys.
        Kuoleman jälkeen ei kukaan ole tullut kertomaan mitään, tuskin sitä selville saadaankaan.
        Toivoisin lähtöni olevan yhtä helppo kuin mieheni, hänen viimeiset sanat eivät mitään ihmeellistä ollut, kun kysyin miten jaksat, hän vastasi en tiedä ja siihen elämä hiipui.
        Minä en halua ketään vieraita todistamaan lähtöäni ja ketäpä minun viimeiset sanat kiinnostaisi.

        Äitini kuolema oli kaunis, viimeistä hengenvetoa en nähnyt, mutta vähän aiemmin olimme hyvästit jättäneet.
        Hän oli puhekykynsä menettänyt, mutta kädenpuristus ja hymyilevät silmät jäi minulle muistoksi ja tiesin että hän oli valmis siirtymään kuoleman tuolle puolen.

        Kuolemia on äärettömän monenlaisia.
        Lähipiirissä vaimo kuoli aivosyöpään.Kun asia selvisi,ettei mitään voi tehdä asiasta kyllä puhuttiin. Ja silloin kun ymmärrys vielä toimmi.

        Kaikki sovittiin miten ja millaiset hautajaiset,
        Ihmisetkin nimettiin, ketä hautajaisiin kutsuttaisiin. Kaikki oli siinä mielessä helppoa, kun aviomies tiesi tarkkaan miten toimia, siten kuin vaimo halusi.Hän oli 50 v.kuollessaan.
        Siitä on aikaa 15 v.
        Paljon omaisiani on kuollut yllättäin. Kyllä vanhemmissa "piireissä" puhutaan asioista.
        Voi olla että puolileikillään annetaan ohjeita
        toiselle:sitten kun minä kuolen tee niin ja niin....
        Samoin omat vanhempani pohtivat, kumpi heistä kuolee ensin, ja puhuivat asiasta toisilleen ja meille.

        Tuskallisinta on tietenkin se tilanne jos toinen ei pysty kommentoimaan tai ymmärtämään puhetta.
        silloin ei voi toisen tahtoa tietää.

        Monesti mietin ,minkähän käsikirjoituksen mukaan tämä meidän,itsekunkin elämä menee,
        Joskus tuntuu että se menee "väärää rataa" jonkun kohdalla.
        Eihän elämän pitäisi pelkää surua ja kärsimystä olla?

      • 1943
        ullamirjami kirjoitti:

        kohtaaminen läheiseni kuolemaan on jo nuorena koettu
        Lasteni isä kuoli pitkän sairauden jälkeen ja minä olisin hänen eläissään halunnut tietää enemmän hänestä. Lääkärin olisi ollut hyvä sanoa kuinka asiat olivat.
        Sitten kun vein hänet sairaalaan ei siellä kukaan antanyt minkäänlaista lämmintä sanaa .
        Hän oli kuollut jo ainakin kaksi tuntia ennenkun tapasin sairaalan henkilökuntaa .

        Kotoa soitin sitten sairaalaan ja halusin hoitavan lääkärin kanssa puhua ,koska en saanut minkäänlaista tietoa asian oikeista nimistä, sairaudesta, kun ei mieheni koskaan halunnut puhua
        Lääkäri vaan sanoi: että ettekö te hyvä rouva tiennyt kuinka sairas miehenne oli,siinä kaikki.

        Siihen aikaan, kun ei vielä sydän sairauksiin saatu leikkauksilla mitään apua niin kuin nykyään,
        aikaa on siitä kulunut jo 30v.

        Mutta itsekkin olin kovin arka ,koska se sairaus on kova paikka ja kun ei asianomainen siitä halua puhua ,ei se paljon helpota lähiomaisiakaan.

        Nut on aika toinen ja haluan, että sairaalla on helpotus saada kertoa tunteistaan , ja sehän onkin helpompaa, kun siihen on varattu sopivaa aikaa ja
        kuolemasta ei tehdä mitään epäluonnollista ,koska se on yhtä luonnollista kun syntymäkin.
        Varmaankin rakkaille ihmisille on vaan helpompaa luopua läheisestään kun on avauduttu ajoissa puhumaan , ei sitten jälkeenpäin tarvitse ajatella että jotain jäi sanomatta .


        Vaikka ainahan luopuminen on rankkaa lähimmäisille.

        muistelemaan mieheni viimeisiä sanoja. En sanatarkasti muista, mutta asuimme eri paikkakunnilla. Hän soitti minulle epätavallisen myöhään, joskus klo 23 erittäin iloisena. Tytär oli poikaystävänsä kanssa hänen luonaan. Juttelimme tavallisia asioita ja luultavasti toivotimme hyvää yötä. Seuraavana päivänä hän kuoli auto-onnettomuudessa.

      • niistä kahdesta
        lempiminiä kirjoitti:

        Anoppini alkoi viimeisinä vuosinaan käyttää kauniita, laadukkaita alusvaatteita, joita me miniät olimme hänelle vuosien varrella ostaneet lahjaksi. Hän ei raaskinut arkioloissa niitä käyttää, olivat kuulemma liiankin hienoja tavalliselle leskimummolle. Selitys siihen, että hän lopulta niitä käytti, oli se, että jos hänet löydetään kuolleena tai tajuttomana, mitä ne ambulanssimiehet ja lääkäritkin sanovat rumista alusvaatteista. Valitettavasti hän joutui sairaalan vaatteissa puoli vuotta ennen kuolemaansa viettämään.
        Ellinora

        Hän pelkäsi nuorempaa miniää.
        Kerran pyysi miestäni viemään tuon miniän tuoman ruuan tutkittavaksi laboratorioon,
        koska uskoi siinä olevan myrkkyä.

        Hän eli yli 90-vuotiaaksi, kaksikymmentä vuotta
        pitempään kuin oma äitinsä, vaikka oli sairas,
        verenpainetautinen ja liikalihava jo viisikymppisenä, kun hänet ensi kerran tapasin.
        Mieheni tai siis tuleva.... kutsui minut syömään heille silloin.

    • Hintriika*

      En usko, että ohjelmassa etsittäisiin niitä konkreettisesti viimeisiä sanoja. Eiköhän kysymys ole tunteista ja ajatuksista, joita ihminen miettii, kun tietää kuoleman olevan hyvin lähellä.

      Todennäköisesti ihmiset. jotka ohjelmaan suostuvat ja kelpuutetaan, ovat kuitenkin suhteellisen tasapainoisia. Täytyyhän heidän olla, jos haluavat jättää itsestään sellaisen dokumentin.

      Tietenkin voisi ajatella, että kun heidän elämänsä viimeiset vaiheet kuvataan, niin heistä tavallaan tulee kuolemattomia.

      Sekin tuli mieleen, että jos joku ohjelmantekoon osallistunut ei syystä tai toisesta kuolekaan siinä ajassa (tai lähes siinä ajassa), jonka lääkäri on antanut elonaikaa... Alkaako hän kokea itsensä petturiksi?

      • ullamirjami

        varsinkaan kun on kuolemasta kysymys.

        Niin ainutlaatuista on elämä täällä maan päällä.

        Kyllä varmaankin hänen kertomuksensa saa jäärä sitten siihen myöhäisempään jaksoon .

        (ei syytä huoleen)
        Kaikkien aika tulee joskus.

      • Hintriika*
        ullamirjami kirjoitti:

        varsinkaan kun on kuolemasta kysymys.

        Niin ainutlaatuista on elämä täällä maan päällä.

        Kyllä varmaankin hänen kertomuksensa saa jäärä sitten siihen myöhäisempään jaksoon .

        (ei syytä huoleen)
        Kaikkien aika tulee joskus.

        Tuli mieleeni ystäväni äidin kuolema parikymmentä vuotta sitten. Äiti tiesi, että tytär on tulossa junalla, joka on vielä satojen kilometrien päässä. Hän tarttui vieressään istuvan hoitajan käteen ja sanoi: "Nyt en jaksa enää, kerro terveisiä". Sitten hän sulki silmänsä ja nukkui pois.

        Hoitaja kertoi tyttärelle tämän päästyä perille, että hän harvoin on nähnyt kauniimpaa kuolemaa.

      • viimeiset sanat
        Hintriika* kirjoitti:

        Tuli mieleeni ystäväni äidin kuolema parikymmentä vuotta sitten. Äiti tiesi, että tytär on tulossa junalla, joka on vielä satojen kilometrien päässä. Hän tarttui vieressään istuvan hoitajan käteen ja sanoi: "Nyt en jaksa enää, kerro terveisiä". Sitten hän sulki silmänsä ja nukkui pois.

        Hoitaja kertoi tyttärelle tämän päästyä perille, että hän harvoin on nähnyt kauniimpaa kuolemaa.

        http://www.saunalahti.fi/~tapanipa/viimeinen.htm
        Mutta asiaan. Jos joku haluaa antaa kuolemalle kasvot, on se tosi reipasta.
        http://www.warthog.fi/vuosi2006/kulttuurivinkit/vinkki06-2006.html
        Mielipiteet ristiin http://www.savonsanomat.fi/mielipide/keskustelu/Saako-kuolevista-tehdä-tv-ohjelmaa?(57760).ece
        http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/yle-etsii-kuolevia-uuteen-tv-ohjelmaan(56533).ece
        http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=1679358

      • ullamirjami
        viimeiset sanat kirjoitti:

        http://www.saunalahti.fi/~tapanipa/viimeinen.htm
        Mutta asiaan. Jos joku haluaa antaa kuolemalle kasvot, on se tosi reipasta.
        http://www.warthog.fi/vuosi2006/kulttuurivinkit/vinkki06-2006.html
        Mielipiteet ristiin http://www.savonsanomat.fi/mielipide/keskustelu/Saako-kuolevista-tehdä-tv-ohjelmaa?(57760).ece
        http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/yle-etsii-kuolevia-uuteen-tv-ohjelmaan(56533).ece
        http://www.hs.fi/keskustelu/post!reply.jspa?messageID=1679358

        jo aikaisemmin asian tiimoilta avattu keskustelu, jossa Mdk - on laittanut vuosia sitten, olikoos se amerikassa tehty ohjelma.

        Se on main -ekon keskustelussa K-70 ,kannatta katsoa , kyllä oli hauskaa.

      • ullamirjami
        ullamirjami kirjoitti:

        jo aikaisemmin asian tiimoilta avattu keskustelu, jossa Mdk - on laittanut vuosia sitten, olikoos se amerikassa tehty ohjelma.

        Se on main -ekon keskustelussa K-70 ,kannatta katsoa , kyllä oli hauskaa.

        ja naurakaa.

        hll://www.youtube.com/watch?vUBeFL3ghttp://www.youtube.com/watch?v=UBeFL3qI-n8

      • ullamirjami
        ullamirjami kirjoitti:

        jo aikaisemmin asian tiimoilta avattu keskustelu, jossa Mdk - on laittanut vuosia sitten, olikoos se amerikassa tehty ohjelma.

        Se on main -ekon keskustelussa K-70 ,kannatta katsoa , kyllä oli hauskaa.

        ja senhän arvaakin kun en ele näissä hyvä alkuunkaan .
        Mutta se on sielä main -ekon keskustelussa.:=(
        Sori --nyt on opeteltava taas lisää tätä tietsikkaa.

      • katcat*
      • isänsä

        oli sairaana ollut.
        Tuo miniä sanoi:
        "Nyt se ei sit kuolekkaa! Vaik on jo raha-assiinsa
        ja kaikk selvittänt!"

      • korjaaja*
      • ullamirjami
        korjaaja* kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=UBeFL3qI-n8

        hyvä kevennys koska Me eletään vielä kauan .
        Itse en saanut tätä esiin ja tykkään että se on kaikin puolin katsomisen arvoinen.
        Terveyttä ja iloista mieltä kaikille ---toivoo
        ulla mirjami

      • vieläkinkö?
    • sitroen.

      Yksi käytetyimmistä viimeisistä sanoista:
      "Annapa kun minä näytän!"

    • Tai huokaisu:

      "Ne olivat hyvänmakuisia sieniä!"

    • ???

      Miksi UM ketjusi linnuista on poissa? Näin siinä eilen viiimeksi katleijan viestit.

    • miten lienee?

      Mahtaako pitää paikkansa että näytetään vasta kun on kuollut. Luin sunnuntaisuomalaisesta Ilonan tarinasta, joka on esitysvuorossa 22.5. Minulle jäi käsitys, että Ilona on ei jäänyt odottamaan kuolemaa ja elää yhä ja juttu oli hiljattain tehty.. saatan olla väärässäkin...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3085

    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      26
      2163

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1739

    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1597

    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1341

    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1311

    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1236

    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1190

    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1147

    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      62
      1041
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt