Uusperheen ongelmat

Äiti 1/2

Tulin itse tälle palstalle vilpittömässä mielessä hakemaan vertaistukea erilaisiin uusperhettä koskeviin pulmatilanteisin. Palstan nimi kun on ”Uusperheet”. On ollut surullista huomata, että asiallista vertaistukea ja neuvoja on vain vähän tarjolla, kun omaa pahaa oloaan purkavat ihmiset ovat tehneet paikasta pikemminkin sotatantereen. Olen myös huomannut, että osa kirjoittajista ei edes varsinaisesti ”kuuluisi” tänne, heillä kun ei ole uusperhettä. Itsetarkoituksena on silloin toisten loukkaaminen ja riidan haastaminen.

Syy miksi avoimin mielin tänne hakeuduin, on että parisen vuotta sitten sain korvaamattomia neuvoja Uusperheellisten liiton keskustelusivuilta. Kukaan ei tuominnut, ollut tarkoituksellisesti ilkeä – tarjolla oli vain omia kokemuksia ja empatiaa. (Toki ehkä sivistystasokin oli eri luokkaa?) Jossain vaiheessa ko. foorumin keskustelijat olivat kuitenkin siirtyneet uuteen osoitteeseen, josta minulla ei ole ollut tietoa. No, tämän palstan ainoa hyvä anti minulle on ollut se, että vihdoin löysin osoitteen, jossa he ovat: uusionni.net.

Uusperheen dynamiikka ja kehitysvaiheet ovat täysin erilaisia kuin ydinperheen. Täällä monet ovat kipuilleet aivan tyypillisten uusperheen ongelmakohtien kanssa, kuten esim. puolison lapset. Suosittelen heille lämpimästi esim. kirjoja: Maija Rauha: ”Äitipuolen käsikirja – Nauti elämästä uusperheessä” ja Heljä Rosenholm: ”Uusperhe – Uusi mahdollisuus”.

Esim. Maija Rauhan ”Äitipuolen käsikirja” on viime päivien aikana tuottanut lähestulkoon koomisia tuntemuksia allekirjoittaneelle, kun olen verrannut tämän palstan kirjoittelua ja kirjassa käsiteltyjä aiheita. Kirja antaa neuvoja ja ottaa kantaa mm. siihen, miten lähestyä, hoivata ja kasvattaa puolison lapsia, kuinka parisuhde on uusperheen perusta ja sen hoito tärkeysjärjestyksessä sijalla yksi, kuinka kohdata suku, mitä tehdä kun lasten äidin ongelmana on ”jäätynyt suru”, eikä hän osaa päästää irti entisestä elämästään ja miehestään.

61

12370

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Melissa

      ihmettelen, miksi täällä pyörii ihmisiä, joita uusperheasiat eivät mitenkään kosketa edes. Sitten puhutaan kuinka on jatkettu elämässä eteenpäin ilman miestä ja hyvin on pärjätty ym, mutta silti päivästä toiseen tullaan esimerkiksi tänne puhumaan tästä ex-miehestä ja hänen uusista naisista ym. Jos oikeasti on päässyt erosta ja ex-miehestään yli ja jatkanut elämistä, niin ei todellakaan ko. miestä ajattele päivästä toiseen ja saati että puhuu hänestä ja hänen uudesta elämästään kaikille muillekin joka päivä.

      • tämä ole oikea

        foorumi,jollei todella ole uusperheessä elävä.

        Yksinhuoltajana elävät,eivätkä eronneet tai ex-puolisot kuulu uusperheen elämään..vai kuinka?

        Ehkä sitä vertaistukea kaipais,saman kokeneilta..ja
        todellisia neuvoja millä vois pahimmat karikot välttää.


      • - - -
        tämä ole oikea kirjoitti:

        foorumi,jollei todella ole uusperheessä elävä.

        Yksinhuoltajana elävät,eivätkä eronneet tai ex-puolisot kuulu uusperheen elämään..vai kuinka?

        Ehkä sitä vertaistukea kaipais,saman kokeneilta..ja
        todellisia neuvoja millä vois pahimmat karikot välttää.

        kuuluu kaksi aikuista sekä "sinun, minun ja meidän lapset". Ei kukaan muu. Uusperheen ELÄMÄÄN sen sijaan kuuluvat esim. isovanhemmat ja ex-puolisot.

        Ja juuri niin, sitä VERTAISTUKEA kaipaa SAMAN KOKENEILTA. Itse olen huomannut lähipiiristäni, jossa ei uusperheitä ole, että esim. uusperheen herättämien tunteiden ymmärtäminen sitä kokemattomalle on vaikeata. Täältä virtuaalimaailmasta on siksi joskus helpottavaa hakea saman kokeneita.

        Uusperheen kipukohtina ovat usein esim. puolison lapset ja heidän kasvatuksensa tai ex-puolison aiheuttamat ongelmat. Jos nämä ongelmat täällä uskaltaa tuoda esiin, kuinka rakentavasti tahansa, joutuu välittömästi silmittömän hyökkäyksen kohteeksi. Onko se vertaistukea ja neuvoja saman kokeneilta? Omasta puolestani otan vastaan neuvoja ja vertaan kokemuksia vaikka naimattoman eläkeläisen kanssa, jos hänen sanansa ovat asiallisia ja hyvää tarkoittavia.

        Joten kyllä, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, jos tarkoitus on vilpittömästi esim. valottaa asiaa toiselta kantilta kuin edelliset kirjoittajat ovat tehneet. Riitaa haastamatta ja toista loukkaamatta. Vai miltä luulet lapsettomuudesta kärsivästä, kentien rankoissa hedelmöityshoidoissa käyvästä naisesta tuntuvan, kun hänelle täällä julistetaan "että ihan oikein kun et saa lapsia, toivottavasti et siinä koskaan onnistukaan"?


      • itse samoin
        - - - kirjoitti:

        kuuluu kaksi aikuista sekä "sinun, minun ja meidän lapset". Ei kukaan muu. Uusperheen ELÄMÄÄN sen sijaan kuuluvat esim. isovanhemmat ja ex-puolisot.

        Ja juuri niin, sitä VERTAISTUKEA kaipaa SAMAN KOKENEILTA. Itse olen huomannut lähipiiristäni, jossa ei uusperheitä ole, että esim. uusperheen herättämien tunteiden ymmärtäminen sitä kokemattomalle on vaikeata. Täältä virtuaalimaailmasta on siksi joskus helpottavaa hakea saman kokeneita.

        Uusperheen kipukohtina ovat usein esim. puolison lapset ja heidän kasvatuksensa tai ex-puolison aiheuttamat ongelmat. Jos nämä ongelmat täällä uskaltaa tuoda esiin, kuinka rakentavasti tahansa, joutuu välittömästi silmittömän hyökkäyksen kohteeksi. Onko se vertaistukea ja neuvoja saman kokeneilta? Omasta puolestani otan vastaan neuvoja ja vertaan kokemuksia vaikka naimattoman eläkeläisen kanssa, jos hänen sanansa ovat asiallisia ja hyvää tarkoittavia.

        Joten kyllä, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, jos tarkoitus on vilpittömästi esim. valottaa asiaa toiselta kantilta kuin edelliset kirjoittajat ovat tehneet. Riitaa haastamatta ja toista loukkaamatta. Vai miltä luulet lapsettomuudesta kärsivästä, kentien rankoissa hedelmöityshoidoissa käyvästä naisesta tuntuvan, kun hänelle täällä julistetaan "että ihan oikein kun et saa lapsia, toivottavasti et siinä koskaan onnistukaan"?

        ajattelen...ei voi ymmärtää mitä on elää uusperheenä,jollei siitä kokemusta oo.
        On niin monta ihmistä sieltä taustalta säätämässä".

        Ja vaikk niiden kumppanin lasten kanssa kaikk meniskin hyvin,on siellä viel se toisen ex joka ei osaa omillaan olla,vaan puuttuu asioihin ja valittaa .."lapsen etuahan hän vain ajaa"..kuinkahan moni ydinperheellinen saman hyväksyisi?? ;)


    • kirjasta köydä, ne ovat

      kirjoittaneet yleensäkin ihmiset, jotka kuvittelevat ja heillä ei ole koko asiasta mitäänk äsitystä ja kokemusta. Meistä jokainen voi kirjoittaa vaikka minkä tahasa opuksen kun on vaan tarpeeksi mielikuvitusta.
      Sellaiset ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä, ovat niitä suurempia "opastajia" ja arvostelijoita sekä myös haukkujia. On hyvä arvostella, kun ei ole omaa kokemusta. Näin pitää tehdä ja näin on oikein! Jokaisen kuuluu tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. ITSE!!!

      • Heh

        mitään käsitystä uusperhe-elämästä ja silti paukutat täällä leukojasi joka päivä.


      • Heh

        Ja etkös sinäkin lukenut kerran kirjastossa kirjaa, jossa äitipuolet leimattiin huonoa omatuntoa lieventäviksi sukuun kiipijöiksi (uskokoon tosin ken haluaa :D)ja vetosit siihen perustellessasi mielipiteitäsi.


      • tähänkin

        asiaan negatiivisen ja riidanhaluisen vastauksen!?

        Jokaisella on oma tapansa luovia eteenpäin, meitä joitakin helpottaa juuri se VERTAISTUKI, josta puhuin.


      • Kirjat kunniaan!!

        Sinun kommenteistasi kyllä huomaa, että et ole koskaan lukenut mitään kehittävää kirjaa!! Olen täysin eri mieltä sinun kanssasi! Olen lukenut useamman ap:n ehdottomista kirjoista ja voin sanoa, että niistä on todella hyötyä. Kirjan kirjoittajat tietävät mistä kyse JOkainen joka avaa nuo kirjat, voi tunnistaa totuuden niistä.

        Kun kirjan lukee ajatuksella, niin siitä saa uusia näkökulmia, ajateltavaa ja hyviä ohjeita tilanteiden ratkaisua varten. Tottakai käytäntö on aina käytäntöä.. ja asioitten toteuttaminen ei ole aina niin helppoa. Toteuttaminen lähtee kuitenkin siitä, että on ymmärrystä, että miten asioita voidaan parantaa. On myös helpottavaa tietää, että ne ongelmat, joiden kanssa painii, ovat hyvin samoja kaikilla.

        MOnilla ihmisillä on lapsia, mutta hyvin harva on lukenut ainuttakaan lasten kasvutusopasta! Se on minusta todella hämmästyttävää!! Eihän ajakorttiakaan saa, jos ei ole ensin läpäissyt teorikoetta. Mutta lapsia voi kyllä tehdä, vaikka ei ole minkaanlaista teoreettista käsitystä lapsen kasvattamisesta! ( muun muassa vanhemmilla yhdenmukaiset rajat, positiivisen käytöksen palkitseminen)


    • aloituksesta!

      Olipa mukava lukea tätä ketjua. Minä olen syypää viimeaikaisiin levottomuuksiin, aloin heilutella luutaa. Mittani tuli vain täyteen. Pahoittelen hetkellisiä notkahduksiani.

      Olisi mukava saada tämä palsta toimivaksi ja keskustelun taso nousemaan. Ilokseni huomaan, että muutamat muutkin ovat kyllästyneet tiettyihin seikkoihin.

      Yhteistyössä on voimaa. ;)

    • Kiitos!

      Kiitos, juuri tätä olen etsinyt koko päivän ja ihmetellyt samalla keskustelua täällä ja muilla palstoilla. Miksi ihmeessä täytyy hyökätä sellaisten ihmisten kimppuun, jotka elävät hyvinkin vaikeissa, uusissa tilanteissa, mutta pyrkivät edes keskustelemaan ongelmistaan?

      Suositeltua Äitipuolen käsikirjaa kyllä kritisoisin hiukan: miksi miksi uusioperheen kohtalo riippuu vain äidistä/äitipuolesta? Missä on isä? Missä ovat isät, näilläkin uusperhe-keskustelupalstoilla? Itse olen tämän päivän turhautumistani äkäillyt myös siltä kannalta, että minä hukkaan aikaani ratkaisuja etsiessäni, kun sekä biologinen isä ja todennäköisesti myös äiti rauhassa keskittyvät mukavampiin puuhiin.

      • Äiti1/2

        Jep, sama Villin Lännen meno vain jatkuu tällä palstalla - monet tuntuvat purkavan jotain ihan muuta pahaa oloaan, ja heittävän lokaa silkasta loukkaamisen ilosta. Nimimerkin suojista on helppo ilkeillä; olisipas hauska tavata muutama tyyppi täältä kasvokkain ja katsoa vieläkö kantti kestää.

        Olen protestoinut aivan samaa omassa uusperheessäni: miksi minulla äitipuolena tuntuu olevan kaikki vastuu siitä, että homma pyörii edes jotenkin inhimillisissä merkeissä. No, olen tässä parin viime kuukauden aikana huutanut siitä sen verran monta kertaa naama punaisena kotona, että nyt on alkanut jo tapahtuakin ;)

        "Äitipuolen käsikirjaa" suosittelin yksinkertaisesti siksi, että se osui käteen, kun metsästin kirjastossa erilaisia opuksia aiheesta. Toki kirjoja voi olla isillekin tms, itse vain koin tämän "vertaistuen" hyväksi - kirjan kirjoittaja on nimittäin itsekin äitipuoli... Siellä on muuten tekstiä myös tuosta "vastuusta vetäytyvästä isästä": kappale, joka meidän huushollissa luettiin ääneen ;)

        Katso myös tämä linkki: lohdullista tekstiä äitipuolen asemasta perheessä.

        http://www.valt.helsinki.fi/blogs/hiidensa/post47.htm

        Tsemppiä ja hyvää kevättä!


      • talopuolen käsikirja
        Äiti1/2 kirjoitti:

        Jep, sama Villin Lännen meno vain jatkuu tällä palstalla - monet tuntuvat purkavan jotain ihan muuta pahaa oloaan, ja heittävän lokaa silkasta loukkaamisen ilosta. Nimimerkin suojista on helppo ilkeillä; olisipas hauska tavata muutama tyyppi täältä kasvokkain ja katsoa vieläkö kantti kestää.

        Olen protestoinut aivan samaa omassa uusperheessäni: miksi minulla äitipuolena tuntuu olevan kaikki vastuu siitä, että homma pyörii edes jotenkin inhimillisissä merkeissä. No, olen tässä parin viime kuukauden aikana huutanut siitä sen verran monta kertaa naama punaisena kotona, että nyt on alkanut jo tapahtuakin ;)

        "Äitipuolen käsikirjaa" suosittelin yksinkertaisesti siksi, että se osui käteen, kun metsästin kirjastossa erilaisia opuksia aiheesta. Toki kirjoja voi olla isillekin tms, itse vain koin tämän "vertaistuen" hyväksi - kirjan kirjoittaja on nimittäin itsekin äitipuoli... Siellä on muuten tekstiä myös tuosta "vastuusta vetäytyvästä isästä": kappale, joka meidän huushollissa luettiin ääneen ;)

        Katso myös tämä linkki: lohdullista tekstiä äitipuolen asemasta perheessä.

        http://www.valt.helsinki.fi/blogs/hiidensa/post47.htm

        Tsemppiä ja hyvää kevättä!

        No huh..että oikein käsikirja!! Onko isäpuolen käsikirja, lapsipuolenkäsikirja... mummopuolen, koirapuolen käsikirja...kirjastahan sitä elämää opitkaan!;; Mut toi oli hyvä... käsikirja!!! Heh....


      • isä 1/2

        Suositeltua Äitipuolen käsikirjaa kyllä kritisoisin hiukan: miksi miksi uusioperheen kohtalo riippuu vain äidistä/äitipuolesta? Missä on isä? Missä ovat isät, näilläkin uusperhe-keskustelupalstoilla?
        iten te kohtalotoverit sinnittelette näiden exien ja uuden välissä?? Help!


      • naisten palsta
        isä 1/2 kirjoitti:

        Suositeltua Äitipuolen käsikirjaa kyllä kritisoisin hiukan: miksi miksi uusioperheen kohtalo riippuu vain äidistä/äitipuolesta? Missä on isä? Missä ovat isät, näilläkin uusperhe-keskustelupalstoilla?
        iten te kohtalotoverit sinnittelette näiden exien ja uuden välissä?? Help!

        Ei miehet jaksa tällaista pas**an jauhantaa mitä täällä on.


      • 7585utir84uuuuu
        naisten palsta kirjoitti:

        Ei miehet jaksa tällaista pas**an jauhantaa mitä täällä on.

        Joo miehet ei kehuskele ilkeydellä niinkuin naiset, kuka ilkeempi on miehen lapsille ja exille, sen parempi ihminen oot! Näinhän se täällä menee.

        Miehet elää elämää ei he ala arvosteleen ja haukkumaan toisten perheen lapsia niinkuin suurin osa naisista tekee.


    • mm

      Kiitos kun laitoit osoitteen mistä löytyy oikeasti vertaistukea, sitä tarvitsen tällä hetkellä itsekin ja neuvoja, apuja, ohjeita muilta ketkä kenties jo ovat vastaavia ongelmia kokeneet ja niistä selvinneet.

    • hkjlööö

      mun piti ottaa tuo kirja taas uudestaan lainaan. Oli puoli vuotta sitten neljä kuukautta lainassa mutta en ehtinyt lukea loppuun. ei nytkään ehi kun on vauva mutta se tuo jo esineenä turvaa kun katkeroituu kotona vauvan kanssa. ja purkaa sitten pahan olon muille kun tulee kotia. Jos sitä siitä lukis että mitä se perhe tarkoittaa kun viimeksi 17-vuotiaana eli perheenä. ja miten lapsipuoli ajattelee synnytysmasennuksesta toipuvasta äitipuolesta

    • Thunder_

      No täällähän paljon uusioperheen ongelmista puhutaan.

      • UUSPERHEELLINEN 007

        Ei ole uusioperheitä vaan uusperheitä, joten tuo käyttämäsi uusio-sana lienee itsessään jo tarkoitettu haukkumiseksi?


    • riidan haastajat

      Uusioperheissä olevien ongelmana on muiden alistaminen ja itsensä ylentäminen. Kaikki mitä eronneet uudelleen kumppanin lytäneet tekevät on oikein, mutta mollataan ja haukutaan varsinkin miehen entinen perhe.

      Yritetään omat ongelmat ja omat häpeät piilottaa toisten virheiden korostamisen alle. Omat virheet ei ole mitään mutta aah.. ne toisten virheet on herkkua millä mällätä.

      Hiin...jos nämä uusioperheen ihmiset antaisivat rauhan elää ja olla muille, ja korjaisivat omat ongelmat vihreet ym niin elämä olisi heille helpompaa.

      • Mikä sinä sitten ole

        Sinun oma missio on taas kaikkien uusperheiden äitien haukkuminen. Vain sinä itse osaat kasvattaa, vain sinä itse osaat rakastaa, yksikään uusperheen äiti ei mielestäsi osaa mitään, olkoonkin sitten äiti jo ennestään, eli se suuri ja mahtava kunnioitamasi eksä.

        Sinä mollaat ja haukut päivästä toiseen täällä uusperheellisiä? Mitä se on sitten,jos ei sinun itsesi ylentämisä ja toisten alistamista?

        Myönnä ensin omat virheesi, ehkä sitten ymmärrät ex-miestäsi, joka jostain syystä lakkasi sinua rakastamasta. Niin kuin aina täällä toitotat: riitaan tarvitaan kaksi, teidänkin ero oli teidän kahden välinen, ei kenenkään muun.

        Jospa joskus alkaisit elää ja olla niinkuin meille toisille toitotat?
        Anna exäsi elää rauhassa perheensä kanssa, anna lasten tavata isäänsä ja älä aina hauku toisia kanssa ihmisiä, se ei tee sinusta yhtään parempaa meidän silmissä.


      • uqifdkjaöoutwt
        Mikä sinä sitten ole kirjoitti:

        Sinun oma missio on taas kaikkien uusperheiden äitien haukkuminen. Vain sinä itse osaat kasvattaa, vain sinä itse osaat rakastaa, yksikään uusperheen äiti ei mielestäsi osaa mitään, olkoonkin sitten äiti jo ennestään, eli se suuri ja mahtava kunnioitamasi eksä.

        Sinä mollaat ja haukut päivästä toiseen täällä uusperheellisiä? Mitä se on sitten,jos ei sinun itsesi ylentämisä ja toisten alistamista?

        Myönnä ensin omat virheesi, ehkä sitten ymmärrät ex-miestäsi, joka jostain syystä lakkasi sinua rakastamasta. Niin kuin aina täällä toitotat: riitaan tarvitaan kaksi, teidänkin ero oli teidän kahden välinen, ei kenenkään muun.

        Jospa joskus alkaisit elää ja olla niinkuin meille toisille toitotat?
        Anna exäsi elää rauhassa perheensä kanssa, anna lasten tavata isäänsä ja älä aina hauku toisia kanssa ihmisiä, se ei tee sinusta yhtään parempaa meidän silmissä.

        Ri ole olemassa mitään uusperheen äitejä! Ei he ole perheen äiti jos joku mies sattuu tuomaan perheensä saman katon alle. Ne naiset ovat äittejä omille tenaville, ei he ole miehen lasten äitejä. Tuossa mennään jo ylirajan jos kuvitellaan, että voi olla kaikkien lasten äiti, ei se niin mene.

        Jokaisella lapsella on oma äiti, ei äidiksi tulla sillai että otetaan kenen lapsi hyvänsä.

        Juu tottakai ukko saa elää miten lystää, kunhan ei tuo naisiaan meille ja lasten lähelle eikä minun. Ei ole tuonutkaan, koska ymmärtää että se olisi loukkaavaa meitä kohtaan.
        Ja lapset ovat saaneet tavata isää kunhan mies pitää naisensa poissa heidän elämästään, kutenolemme sopineet, on muuten pitänytkin, onneksi, sen verran ymmärtää suojella omia lapsiaan. Me emme hyväksy sitä että perheemme rikotaan ja sitten tulee viras olento joka alkaa leikkimään yksinvaltiasta meidän perheessä, se ei sovi meille.

        En voisi kuvitellakkaan että lapsemme olisi hyväksyneet isän naiset elämäänsä, ja hylänneet minut täysin, sitä he eivät tekisi minulle. En minäkään heitä ole hylännyt, päinvastoin yksin hoitanut kun mies hylkäsi. Nyt nauramme sille että mies jäi yksin, kun kuvitteli liikoja itsestään.


      • isä 1/2
        uqifdkjaöoutwt kirjoitti:

        Ri ole olemassa mitään uusperheen äitejä! Ei he ole perheen äiti jos joku mies sattuu tuomaan perheensä saman katon alle. Ne naiset ovat äittejä omille tenaville, ei he ole miehen lasten äitejä. Tuossa mennään jo ylirajan jos kuvitellaan, että voi olla kaikkien lasten äiti, ei se niin mene.

        Jokaisella lapsella on oma äiti, ei äidiksi tulla sillai että otetaan kenen lapsi hyvänsä.

        Juu tottakai ukko saa elää miten lystää, kunhan ei tuo naisiaan meille ja lasten lähelle eikä minun. Ei ole tuonutkaan, koska ymmärtää että se olisi loukkaavaa meitä kohtaan.
        Ja lapset ovat saaneet tavata isää kunhan mies pitää naisensa poissa heidän elämästään, kutenolemme sopineet, on muuten pitänytkin, onneksi, sen verran ymmärtää suojella omia lapsiaan. Me emme hyväksy sitä että perheemme rikotaan ja sitten tulee viras olento joka alkaa leikkimään yksinvaltiasta meidän perheessä, se ei sovi meille.

        En voisi kuvitellakkaan että lapsemme olisi hyväksyneet isän naiset elämäänsä, ja hylänneet minut täysin, sitä he eivät tekisi minulle. En minäkään heitä ole hylännyt, päinvastoin yksin hoitanut kun mies hylkäsi. Nyt nauramme sille että mies jäi yksin, kun kuvitteli liikoja itsestään.

        Oot niinku etäpuoliso exälles? Sulla on näköjään hyvät ohjeet! Yks yksinvaltia riittä näköjään miehelle. Toimii varmaan hyvin!


      • Uusperheen äiti
        uqifdkjaöoutwt kirjoitti:

        Ri ole olemassa mitään uusperheen äitejä! Ei he ole perheen äiti jos joku mies sattuu tuomaan perheensä saman katon alle. Ne naiset ovat äittejä omille tenaville, ei he ole miehen lasten äitejä. Tuossa mennään jo ylirajan jos kuvitellaan, että voi olla kaikkien lasten äiti, ei se niin mene.

        Jokaisella lapsella on oma äiti, ei äidiksi tulla sillai että otetaan kenen lapsi hyvänsä.

        Juu tottakai ukko saa elää miten lystää, kunhan ei tuo naisiaan meille ja lasten lähelle eikä minun. Ei ole tuonutkaan, koska ymmärtää että se olisi loukkaavaa meitä kohtaan.
        Ja lapset ovat saaneet tavata isää kunhan mies pitää naisensa poissa heidän elämästään, kutenolemme sopineet, on muuten pitänytkin, onneksi, sen verran ymmärtää suojella omia lapsiaan. Me emme hyväksy sitä että perheemme rikotaan ja sitten tulee viras olento joka alkaa leikkimään yksinvaltiasta meidän perheessä, se ei sovi meille.

        En voisi kuvitellakkaan että lapsemme olisi hyväksyneet isän naiset elämäänsä, ja hylänneet minut täysin, sitä he eivät tekisi minulle. En minäkään heitä ole hylännyt, päinvastoin yksin hoitanut kun mies hylkäsi. Nyt nauramme sille että mies jäi yksin, kun kuvitteli liikoja itsestään.

        Minä olen uusperheen äiti. Minun perheeseeni kuuluu minun lapseni, mieheni lapset edellisestä liitosta ja meidän yhteinen lapsemme. Olen äiti heille kaikille.


      • Jättikö äly
        Uusperheen äiti kirjoitti:

        Minä olen uusperheen äiti. Minun perheeseeni kuuluu minun lapseni, mieheni lapset edellisestä liitosta ja meidän yhteinen lapsemme. Olen äiti heille kaikille.

        Tämä on yksinoman sinun luulosi ehkä toiveesi. Menepä nyt itseesi ja ja valehtelematta ajattele asiota. Ajattle ensin omia lapsiasi, kuinka heitä kohtelet ja kokonaisvaltaisesti, mitä he ovat joutuneet kokemaan, oletko heille tuki ja turva. Kuka todella huolehtii omista lapsistasi, rakastaa heitä pyytetttömästi. Mielestäni sinun kuuluisi olla se henkilö, oletko?
        Miehesi ei ole mikäänlainen isä näille omille lapsillesi, joten he kutsuvat miestä tämän omalla nimellä.

        Siis uusiomieheisi lapset, asuvatko he jatkuvasti luonanne vaiko käyvät kahden viikon välein, miten toimit heidän kanssaan, paapotko heitä omien lastesikin kustannuksella, jotta samalla miellyttäisit tätä uusiomiestäsi.
        Et ole äiti näille lapsille, he voivat kutsua sinua etunimeltä. Ja lasten isän tulisi hoitaa heitä teillä ollessa, viettää aikaa omien lastensa kanssa, sillä muutoinhan mies hyväksikäyttää sinua omien lastensa hoitamiseen,ethän suinkaan päästä miestä hyväksikäyttäämään itseäsi ja samalhan hän hylkii omia lapsiaan.

        Entäs tämä yhteinen mihin kategoriaan asetat tämän lapsen, menekkö hän näiden muiden yläpuolelle, ei misään nimessa saisi mennä.


      • UUsperheen äiti
        Jättikö äly kirjoitti:

        Tämä on yksinoman sinun luulosi ehkä toiveesi. Menepä nyt itseesi ja ja valehtelematta ajattele asiota. Ajattle ensin omia lapsiasi, kuinka heitä kohtelet ja kokonaisvaltaisesti, mitä he ovat joutuneet kokemaan, oletko heille tuki ja turva. Kuka todella huolehtii omista lapsistasi, rakastaa heitä pyytetttömästi. Mielestäni sinun kuuluisi olla se henkilö, oletko?
        Miehesi ei ole mikäänlainen isä näille omille lapsillesi, joten he kutsuvat miestä tämän omalla nimellä.

        Siis uusiomieheisi lapset, asuvatko he jatkuvasti luonanne vaiko käyvät kahden viikon välein, miten toimit heidän kanssaan, paapotko heitä omien lastesikin kustannuksella, jotta samalla miellyttäisit tätä uusiomiestäsi.
        Et ole äiti näille lapsille, he voivat kutsua sinua etunimeltä. Ja lasten isän tulisi hoitaa heitä teillä ollessa, viettää aikaa omien lastensa kanssa, sillä muutoinhan mies hyväksikäyttää sinua omien lastensa hoitamiseen,ethän suinkaan päästä miestä hyväksikäyttäämään itseäsi ja samalhan hän hylkii omia lapsiaan.

        Entäs tämä yhteinen mihin kategoriaan asetat tämän lapsen, menekkö hän näiden muiden yläpuolelle, ei misään nimessa saisi mennä.

        Minä olen uusperheen äiti. Minun perheeseeni kuuluu minun lapseni, mieheni lapset edellisestä liitosta ja meidän yhteinen lapsemme. Olen äiti heille kaikille => Tässä sinulle vastaus jokaiseen kommenttiisi.


    • 657 ihana lyyti

      Palstalla kirjotetaan aina haukkumaviestejä miehen exää ja lapsia kohtaan, niin
      mitä muuta voi odotaa kuin vastata samalla mitalla? Uusikot nostaa itsensä usein kaiken yläpuolelle, kehuen kuinka he pelastaa miehen exän ja lasten kynsistä. Tulee mieleen vaan että sekö siinä oli päällimmäinen tarkoitus, pelastaa mies ja millään muulla ei olekkaan väliä.
      Niin rajusti kirjoitetaan miehen exästä että en yhtään ihmettele, ettekö exät tulistu. Kannattaisi olla mollaamatta miehen entistä perhettä, jos haluaa keskustella omista ongelmista. Asiallisesti.
      Ei kannata rynnätä suinpäin uuteen suhteeseen, ennekuin entinen on käsitelty, ei siihen uusikot voi mennä sähläämään, vaikka kuin mieli tekee sotkea lisää, ja saada exien välit täysin sekaisin ja vihamieliseksi. Ei pidä mennä toisten perheeseen arvostelemaan ja antamaan neuvoja, kun itsekkään ei osaa omaa perhettään hoitaa.

      • No joo...

        Ei aina, älä taaskaan yleistä. Olen monet kerrat lukenut ja itsekkin tänne kirjoittanut omasta hyvin toimivasta uusperheestäni. Ei ole tarvetta haukkua kummankaan eksiä, koska välimme ovat asialliset ja olemme vastuullisia aikuisia.

        Noita sinun mainitsemia pelastamis-kirjoituksia en nyt kyllä muista ensimmäistäkään, joten siihen en ota kantaa.
        Itse menin liittooni rakkaudesta, en mistään muusta syystä

        Sinä et voi sanoa kenellekkään milloin mennä liittoon ja milloin odottaa, se kun on hvyin henkilökohtainen kokemus, missä ajassa selviää erosta. Toisella menee vahemmän aikaa ja toinen ei tunnu pääsevän yli vuosikausiin.

        Ja uusperhe on oma perhe, ei toisten perhe. Minä ainakin koen niin, etten ole enään ex-mieheni perhettä. Riitaan tarvitaan aina kaksi: ei se uusi puoliso yksin riitele sen ex-puolison kanssa, jos on riitaa, syytä on molemmissa.


      • lissu hoi!

        Kuules lissu sinunkin toiset sivupersoonat haukkuu täällä exiä ja lapsia, ja toiset persoonasi haukkuvat taas nykymuijia lapsineen, sinusta ei ota pirukaan selvää, kun ei tiedä mikä sivupersoona nyt on vauhdissa.
        Yhteistä kaikille sun persoonillesi on samat kirjoitusvirheet, joista aina sut tunnistaa


      • Vgdfxzet
        No joo... kirjoitti:

        Ei aina, älä taaskaan yleistä. Olen monet kerrat lukenut ja itsekkin tänne kirjoittanut omasta hyvin toimivasta uusperheestäni. Ei ole tarvetta haukkua kummankaan eksiä, koska välimme ovat asialliset ja olemme vastuullisia aikuisia.

        Noita sinun mainitsemia pelastamis-kirjoituksia en nyt kyllä muista ensimmäistäkään, joten siihen en ota kantaa.
        Itse menin liittooni rakkaudesta, en mistään muusta syystä

        Sinä et voi sanoa kenellekkään milloin mennä liittoon ja milloin odottaa, se kun on hvyin henkilökohtainen kokemus, missä ajassa selviää erosta. Toisella menee vahemmän aikaa ja toinen ei tunnu pääsevän yli vuosikausiin.

        Ja uusperhe on oma perhe, ei toisten perhe. Minä ainakin koen niin, etten ole enään ex-mieheni perhettä. Riitaan tarvitaan aina kaksi: ei se uusi puoliso yksin riitele sen ex-puolison kanssa, jos on riitaa, syytä on molemmissa.

        näin puhuu perhen rikkoja.


      • No joo....
        Vgdfxzet kirjoitti:

        näin puhuu perhen rikkoja.

        Nyt kyllä haluaisin sinulta perustelut tälle lauseelle?
        Oletan, että pystyt perustelemaan väitteesi, kun kerran olet minusta tätä mieltä.
        Voit aloittaa kertomalla ne asiat mitkä minusta tiedät, mitkä tiedät minun perheestäni, mitkä tiedät minun suhteeni aloituksesta ja mitkä tiedät minun mieheni erosta, mitkä tiedät minun ja mieheni ex-vaimon väleistä/minun ja ex-mieheni uuden puolison väleistä? Tässä olikin jo 7 kysymystä vailla sinun vastausta.


      • Anna paskan olla
        No joo.... kirjoitti:

        Nyt kyllä haluaisin sinulta perustelut tälle lauseelle?
        Oletan, että pystyt perustelemaan väitteesi, kun kerran olet minusta tätä mieltä.
        Voit aloittaa kertomalla ne asiat mitkä minusta tiedät, mitkä tiedät minun perheestäni, mitkä tiedät minun suhteeni aloituksesta ja mitkä tiedät minun mieheni erosta, mitkä tiedät minun ja mieheni ex-vaimon väleistä/minun ja ex-mieheni uuden puolison väleistä? Tässä olikin jo 7 kysymystä vailla sinun vastausta.

        Tee meille palvelus äläkä vastaa lissulle. Jos kaikki jättää vastaamatta niin huono sen on yksin täällä tapella. Tosin onhan sekin nähty että lissu kehuu muka toisena omia kirjoituksiaan ;D Säälittävä tapaus, eikä ansaitse kaipaamaansa huomiota.


      • Rakkikoira Vgdfxzet
        Vgdfxzet kirjoitti:

        näin puhuu perhen rikkoja.

        Eipä ollut sinusta sanojasi perustelemaan, turhanpäiväinen tyhjän huutelija olet. Rakkikoira joka räksyttää joka käänteessä.
        Tv. No joo.....


    • yksi lapsista

      Itse olen kertonut vilpittömästi kokemuksia lapsen asemassa olemisesta, kun on uusperhe. Mutta mitä sainkaan vastaanotoksi? Haukkumista.

      Kertoo aikuisista paljon.

    • 102957593uroqfhfq

      Ongelmat tulee siitä, että täysin vieras ihminen kepolottelee toisten perheeseen leikkimään kotia, ja alkaa säätämään omia kotkotuksiaan siihen, ja jos ei homma toimi se on exien ja lasten vika.
      Ei kukaan ihminen puutu toisten lasten elämään ja pyri sitä muuttamaan oman mielen mukaiseksi, jokainen lapsi tekee miten omat vanhemmat ovat opettaneet, ei niitä oppeja lähdetä muuttamaan siksi, että vieras ihminen niinhaluaa ja näke vaan omat toimet oikeaksi.

      Lapset on syyttömiä siihen että joku rikkoi heidän kodin ja perheen, ei pitäisi lapsia laittamaan maksamaan siitä. Mutta tarkoitushan onkin saada isän ja lasten välit niin, ettei he tapaisi toisiaan.

      • Hau hau....

        Rakkikoiran räksytys jatkuu täällä, mutta kysymyksiin et vastaa.......


    • oravajakurre

      On olemassa monenlaisia uusperheitä.
      Lukemani mukaan uusperhe jossa kumpainenkin vanhempi on leski (puoliso on kuollut) on enempi hyväksyttävä kuin uusperhe, jossa kummankin ex. puolisot elävät.

      Miksi näin?

      Itselläni on uusperhe. Oma mieheni kuoli tapaturmaisesti ja jäin yksinhuoltajaksi. Sain aikanani paljon apua sukulaisiltani mutta myöskin ärsyttävästi liiallista "oletko nyt kunnossa, jaksatko varmasti" kysymyksiä.

      Asuin siis yksin lasteni kanssa ja tapasin nykyisen mieheni lastemme yhteisen harrastuksen markeissä.

      Kun huomasin, että myös tämä mies oli kiinnostunut minusta, niin ensiksi tarkistin, että mies todellakin asuu yksin, ja näin hän asuikin. Oli jo vuoden asunut yksin ja tavannut poikiaan säännöllisesti.

      Kun mieheni ex. vaimo sitten sai selville, että seurustelemme, alkoi hän vaikeuttamaan lasten tuloa isällensä. Keksi aikojen peruuttamista ja sanoi, milloin olivat muka sairaina, jälkeenpäin lapset sanoivat, että eivät olleetkaan sairaana.

      Olemme nyt naimisissa 3 vuotta, edelleen tämä ex, yrittää vaikeuttaa lasten tapaamisia (12 ja 15), toinen lapsista on sanonut selvästi kantansa, haluaa tavata isäänsä ja onkin meillä nyt 2 viikkoa kuukaudesta, mutta nuorempi on ohjattavissa edelleen äitinsä puolelta.

      On outoa, mitenkä exän käytös voi muuttua, kun kuvioihin tulee toinen ihminen, vaikkakin olisivatkin asuneet jo vuoden erossa toisistaan, mutta tämän uuden henkilön tuleminen mukaan on erityisen vaikeata, meidän tapauksessa lapsemme, minun ja nykyisen mieheni lapset tunsivat toisensa jo entuudestaan harrastuksen vuoksi.

      Ex. ei vain voi vieläkään jatkaa omaa elämäänsä ja olemaan onnellinen. Antaisi meidä olla onnellisia. Emme mekään ole hänen elämäänsä puuttuneet, vaikka lasten mukaan hänellä on jo toinen uusi isä ehdokas menossa.

      Olemme minä ja mieheni päättäneet, että emme tee yhteistä lasta. On näitä lapsia jo aivan riittävästi nytkin (yhteensä 5)

      Kuinka moni on muuten huomannut exänsä muuttuvan kun mukaan tulee uusi henkilö, vaikka eivät ole hetkeen enään asuneetkaan yhdessä ja liitto on päättynyt?

      • Miehensä vaimo67

        Minäpä kerron omaa kokemustani. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Kummallakin on lapset edellisestä liitosta.
        Minä erosin lapseni isästä 14v sitten. Meillä oli uskottomutta ja huono suhde jo pitkään, vaikka olimme lapseni isän kanssa ns. nuoruuden rakastettuja.

        Nykyiset välimme ovat asialliset, näemme muutaman kerran kk, kun viedään tai tuodaan lastamme (pidempi välimatka). Lapseni on jo 16v ja aika paljon kulkee isälleen itsenäisesti ja pitää häneen yhteyttä itse. Harvakseltaan minulla ja ex-miehelläni on asiaa toisillemme. Eikä koskaan muuta kuin lapseen liittyvää.

        Nykyisen mieheni olen tuntenut 13 vuotta, meillä oli yhteisiä tuttuja, joiden kautta tutustuimme. Hän oli silloin vielä naimisissa nykyisen ex-vaimonsa kanssa, tosin liitto veteli jo viimeisiään. Monta kertaa olin "kekkereissä" joissa tämä ex-vaimo oli toisten miesten kanssa, petti aviomiestään.

        Minun nykyinen mieheni erosi sitten huoraavasta ja holtittomasta vaimostaan, heidänkin erostaan on jo 12 vuotta. Hänen ex-vaimonsa ampaisi samantien uuteen suhteeseen, erosi, taas uusi, taas ero. Viimein meni naimisiin yhden kanssa ja teki vielä ilta-tähden. Aiemman liiton lapset ovat nyt 18v ja 17v (mieheni kanssa). Ja jälleen kerran erosi tästäkin miehestä.

        Sittemmin tämä ex-vaimo on ollut on-off suhteissa vaikka kenen kanssa. Melkoinen vosu.
        Hölmöintä tässä on se että, kerta toisensa jälkeen, säännöllisesti häneltä tulee tekstiviestejä miehelleni joissa menee suoraan asiaan: "sinua minä vain rakastan ja sinua vain tulen rakastamaan, kukaan toinen ei ole mitään" ja " jätä se XX ja tule takaisin, olen oppinut läksyni, nyt me onnistumme" ja "haluan rakastella sinua, tule minun luokse" jne.
        Näitä viestejä tulee suunnilleen 5kk välein, yleensä kun hänellä on jokin kaaos omassa elämässään.

        Olen ottanut hänen kanssaan yhteen näistä asioista pari kertaa, lopputulos se että minä vain kuvittelen, ei hän "sitä" tarkoittanut ja että olen mustasukkainen aiheetta. Mieheni on reilusti näyttänyt ja kertonut minulle näistä yhteyden otoista, hänkään ei voi tajuta, mitä ex-vaimo hakee näillä. Mieheni on sanonut että kasvais sekin lehmä jo aikuiseksi, voi kuinka samaa mieltä olenkaan.

        Aluksi olin mustis noista viesteistä, mutta nykyään ne naurattavat ja ovat lähinnä säälittäviä jorionoita. Mieheni ei vastaa niihin mitään ja kohta tulee viestiä "voisit sinäkin vastata jotain"....Olen kyllä sanonut hänelle että pitäisi tehdä exälle rajat selviksi, mikä on asiallista ja mikä ei. Mieheni on siihen sanonut että, ei sille mene perille, sanoo mitä tahansa.

        Mieheni odottaa että toinenkin lapsi on aikuinen, eikä hänen tarvitse olla enään ex-vaimonsa kanssa tekemisissä.

        Ymmärrettävästi emme ole missään väleissä tämän ex-vaimon kanssa, minua ei kiinnosta edes nähdä. Pakolliset lasten juhlat on vedetty pokalla läpi, ja sekin on exää korvennut, kun minä olen ne järjetänyt toiselle lapselle. (jossain välissä lapsi muutti isänsä luo asumaan, kun äidin luona ei ollut hyvä).
        Olisimme voineet olla ihan ok tuttavia, vaikka olenkin hänen ex-miehensä puoliso, mutta itse pilasi sen mahdollisuuden noilla vokotteluillaan.

        Eli vaikka erosta on jo 12 vuotta tämä kusipää exä ei jätä vieläkään rauhaan. Ja minä en todellakaan ollut ero n syy, vaan exä itse jäi monta kertaa uskottomuudesta kiinni.
        Ilmeisesti mieheni saa lopullisen rauhan hänestä vasta kun jommallakummalla on kepeät mullat.
        Ja en osaa vastata miksi exästä tulee hankala siinä vaiheessa kun ex-puoliso löytää rinnalleen rakkauden, vaikka tämäkin exä ryssi itse heidän liiton.
        Sitäkään en ymmärrä että mieheni ei aikanaan kelvannut hänelle, vaan juoksi vieraissa minkä kerkesi, mutta nyt mieheni olisi niin haluttua tavaraa hänelle?


      • 3456bxcdxsw
        Miehensä vaimo67 kirjoitti:

        Minäpä kerron omaa kokemustani. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Kummallakin on lapset edellisestä liitosta.
        Minä erosin lapseni isästä 14v sitten. Meillä oli uskottomutta ja huono suhde jo pitkään, vaikka olimme lapseni isän kanssa ns. nuoruuden rakastettuja.

        Nykyiset välimme ovat asialliset, näemme muutaman kerran kk, kun viedään tai tuodaan lastamme (pidempi välimatka). Lapseni on jo 16v ja aika paljon kulkee isälleen itsenäisesti ja pitää häneen yhteyttä itse. Harvakseltaan minulla ja ex-miehelläni on asiaa toisillemme. Eikä koskaan muuta kuin lapseen liittyvää.

        Nykyisen mieheni olen tuntenut 13 vuotta, meillä oli yhteisiä tuttuja, joiden kautta tutustuimme. Hän oli silloin vielä naimisissa nykyisen ex-vaimonsa kanssa, tosin liitto veteli jo viimeisiään. Monta kertaa olin "kekkereissä" joissa tämä ex-vaimo oli toisten miesten kanssa, petti aviomiestään.

        Minun nykyinen mieheni erosi sitten huoraavasta ja holtittomasta vaimostaan, heidänkin erostaan on jo 12 vuotta. Hänen ex-vaimonsa ampaisi samantien uuteen suhteeseen, erosi, taas uusi, taas ero. Viimein meni naimisiin yhden kanssa ja teki vielä ilta-tähden. Aiemman liiton lapset ovat nyt 18v ja 17v (mieheni kanssa). Ja jälleen kerran erosi tästäkin miehestä.

        Sittemmin tämä ex-vaimo on ollut on-off suhteissa vaikka kenen kanssa. Melkoinen vosu.
        Hölmöintä tässä on se että, kerta toisensa jälkeen, säännöllisesti häneltä tulee tekstiviestejä miehelleni joissa menee suoraan asiaan: "sinua minä vain rakastan ja sinua vain tulen rakastamaan, kukaan toinen ei ole mitään" ja " jätä se XX ja tule takaisin, olen oppinut läksyni, nyt me onnistumme" ja "haluan rakastella sinua, tule minun luokse" jne.
        Näitä viestejä tulee suunnilleen 5kk välein, yleensä kun hänellä on jokin kaaos omassa elämässään.

        Olen ottanut hänen kanssaan yhteen näistä asioista pari kertaa, lopputulos se että minä vain kuvittelen, ei hän "sitä" tarkoittanut ja että olen mustasukkainen aiheetta. Mieheni on reilusti näyttänyt ja kertonut minulle näistä yhteyden otoista, hänkään ei voi tajuta, mitä ex-vaimo hakee näillä. Mieheni on sanonut että kasvais sekin lehmä jo aikuiseksi, voi kuinka samaa mieltä olenkaan.

        Aluksi olin mustis noista viesteistä, mutta nykyään ne naurattavat ja ovat lähinnä säälittäviä jorionoita. Mieheni ei vastaa niihin mitään ja kohta tulee viestiä "voisit sinäkin vastata jotain"....Olen kyllä sanonut hänelle että pitäisi tehdä exälle rajat selviksi, mikä on asiallista ja mikä ei. Mieheni on siihen sanonut että, ei sille mene perille, sanoo mitä tahansa.

        Mieheni odottaa että toinenkin lapsi on aikuinen, eikä hänen tarvitse olla enään ex-vaimonsa kanssa tekemisissä.

        Ymmärrettävästi emme ole missään väleissä tämän ex-vaimon kanssa, minua ei kiinnosta edes nähdä. Pakolliset lasten juhlat on vedetty pokalla läpi, ja sekin on exää korvennut, kun minä olen ne järjetänyt toiselle lapselle. (jossain välissä lapsi muutti isänsä luo asumaan, kun äidin luona ei ollut hyvä).
        Olisimme voineet olla ihan ok tuttavia, vaikka olenkin hänen ex-miehensä puoliso, mutta itse pilasi sen mahdollisuuden noilla vokotteluillaan.

        Eli vaikka erosta on jo 12 vuotta tämä kusipää exä ei jätä vieläkään rauhaan. Ja minä en todellakaan ollut ero n syy, vaan exä itse jäi monta kertaa uskottomuudesta kiinni.
        Ilmeisesti mieheni saa lopullisen rauhan hänestä vasta kun jommallakummalla on kepeät mullat.
        Ja en osaa vastata miksi exästä tulee hankala siinä vaiheessa kun ex-puoliso löytää rinnalleen rakkauden, vaikka tämäkin exä ryssi itse heidän liiton.
        Sitäkään en ymmärrä että mieheni ei aikanaan kelvannut hänelle, vaan juoksi vieraissa minkä kerkesi, mutta nyt mieheni olisi niin haluttua tavaraa hänelle?

        sitä saa miitä tilaa, perhe rikkoja


      • Selitäppä?
        3456bxcdxsw kirjoitti:

        sitä saa miitä tilaa, perhe rikkoja

        Minkä perheen? Hehän olivat eronneet jo vuosia ennen tätä liittoa? Etkö ymmärrä sitä mitä luet?


      • Lissuuuuu........
        3456bxcdxsw kirjoitti:

        sitä saa miitä tilaa, perhe rikkoja

        Sulla on tosi paha lukihäiriö, siihen saa vielä aikuisenakin apua. Mikä on perhe rikkoja....


      • Plääh-PLÄÄH

        Yhteistä perhettä ei ole ilman yhteisiä lapsia.


      • onnen liitto
        Miehensä vaimo67 kirjoitti:

        Minäpä kerron omaa kokemustani. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Kummallakin on lapset edellisestä liitosta.
        Minä erosin lapseni isästä 14v sitten. Meillä oli uskottomutta ja huono suhde jo pitkään, vaikka olimme lapseni isän kanssa ns. nuoruuden rakastettuja.

        Nykyiset välimme ovat asialliset, näemme muutaman kerran kk, kun viedään tai tuodaan lastamme (pidempi välimatka). Lapseni on jo 16v ja aika paljon kulkee isälleen itsenäisesti ja pitää häneen yhteyttä itse. Harvakseltaan minulla ja ex-miehelläni on asiaa toisillemme. Eikä koskaan muuta kuin lapseen liittyvää.

        Nykyisen mieheni olen tuntenut 13 vuotta, meillä oli yhteisiä tuttuja, joiden kautta tutustuimme. Hän oli silloin vielä naimisissa nykyisen ex-vaimonsa kanssa, tosin liitto veteli jo viimeisiään. Monta kertaa olin "kekkereissä" joissa tämä ex-vaimo oli toisten miesten kanssa, petti aviomiestään.

        Minun nykyinen mieheni erosi sitten huoraavasta ja holtittomasta vaimostaan, heidänkin erostaan on jo 12 vuotta. Hänen ex-vaimonsa ampaisi samantien uuteen suhteeseen, erosi, taas uusi, taas ero. Viimein meni naimisiin yhden kanssa ja teki vielä ilta-tähden. Aiemman liiton lapset ovat nyt 18v ja 17v (mieheni kanssa). Ja jälleen kerran erosi tästäkin miehestä.

        Sittemmin tämä ex-vaimo on ollut on-off suhteissa vaikka kenen kanssa. Melkoinen vosu.
        Hölmöintä tässä on se että, kerta toisensa jälkeen, säännöllisesti häneltä tulee tekstiviestejä miehelleni joissa menee suoraan asiaan: "sinua minä vain rakastan ja sinua vain tulen rakastamaan, kukaan toinen ei ole mitään" ja " jätä se XX ja tule takaisin, olen oppinut läksyni, nyt me onnistumme" ja "haluan rakastella sinua, tule minun luokse" jne.
        Näitä viestejä tulee suunnilleen 5kk välein, yleensä kun hänellä on jokin kaaos omassa elämässään.

        Olen ottanut hänen kanssaan yhteen näistä asioista pari kertaa, lopputulos se että minä vain kuvittelen, ei hän "sitä" tarkoittanut ja että olen mustasukkainen aiheetta. Mieheni on reilusti näyttänyt ja kertonut minulle näistä yhteyden otoista, hänkään ei voi tajuta, mitä ex-vaimo hakee näillä. Mieheni on sanonut että kasvais sekin lehmä jo aikuiseksi, voi kuinka samaa mieltä olenkaan.

        Aluksi olin mustis noista viesteistä, mutta nykyään ne naurattavat ja ovat lähinnä säälittäviä jorionoita. Mieheni ei vastaa niihin mitään ja kohta tulee viestiä "voisit sinäkin vastata jotain"....Olen kyllä sanonut hänelle että pitäisi tehdä exälle rajat selviksi, mikä on asiallista ja mikä ei. Mieheni on siihen sanonut että, ei sille mene perille, sanoo mitä tahansa.

        Mieheni odottaa että toinenkin lapsi on aikuinen, eikä hänen tarvitse olla enään ex-vaimonsa kanssa tekemisissä.

        Ymmärrettävästi emme ole missään väleissä tämän ex-vaimon kanssa, minua ei kiinnosta edes nähdä. Pakolliset lasten juhlat on vedetty pokalla läpi, ja sekin on exää korvennut, kun minä olen ne järjetänyt toiselle lapselle. (jossain välissä lapsi muutti isänsä luo asumaan, kun äidin luona ei ollut hyvä).
        Olisimme voineet olla ihan ok tuttavia, vaikka olenkin hänen ex-miehensä puoliso, mutta itse pilasi sen mahdollisuuden noilla vokotteluillaan.

        Eli vaikka erosta on jo 12 vuotta tämä kusipää exä ei jätä vieläkään rauhaan. Ja minä en todellakaan ollut ero n syy, vaan exä itse jäi monta kertaa uskottomuudesta kiinni.
        Ilmeisesti mieheni saa lopullisen rauhan hänestä vasta kun jommallakummalla on kepeät mullat.
        Ja en osaa vastata miksi exästä tulee hankala siinä vaiheessa kun ex-puoliso löytää rinnalleen rakkauden, vaikka tämäkin exä ryssi itse heidän liiton.
        Sitäkään en ymmärrä että mieheni ei aikanaan kelvannut hänelle, vaan juoksi vieraissa minkä kerkesi, mutta nyt mieheni olisi niin haluttua tavaraa hänelle?

        "Sitäkään en ymmärrä että mieheni ei aikanaan kelvannut hänelle, vaan juoksi vieraissa minkä kerkesi, mutta nyt mieheni olisi niin haluttua tavaraa hänelle?

        Mistä tiedät että exä haluaa hänet takasin? Jos kuvittelet ja saat sillä lailla itsetuntoa lisää. Harvemmin ne naiset pettäjää haluu takasin, kyllä se mies antaa semmoisia signaaleja että tääsä minä vielä oon, jos haluut takasin, on hyvä et miehelle on varanainen jos exä ei haluu takasin.

        Ja miehet tekee usein lapsille noin että aikanaan ei lasten seura kelvannut eikä ollut heille aikaa, kun olivat pieniä, mutta kun ovat teinejä ja aikuisia, kyllä silloin isä haluu nhdä, kun ei tarvi hoitaa eikä maksaa heistä!

        Että näin.


      • äitipuoli36
        Miehensä vaimo67 kirjoitti:

        Minäpä kerron omaa kokemustani. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Kummallakin on lapset edellisestä liitosta.
        Minä erosin lapseni isästä 14v sitten. Meillä oli uskottomutta ja huono suhde jo pitkään, vaikka olimme lapseni isän kanssa ns. nuoruuden rakastettuja.

        Nykyiset välimme ovat asialliset, näemme muutaman kerran kk, kun viedään tai tuodaan lastamme (pidempi välimatka). Lapseni on jo 16v ja aika paljon kulkee isälleen itsenäisesti ja pitää häneen yhteyttä itse. Harvakseltaan minulla ja ex-miehelläni on asiaa toisillemme. Eikä koskaan muuta kuin lapseen liittyvää.

        Nykyisen mieheni olen tuntenut 13 vuotta, meillä oli yhteisiä tuttuja, joiden kautta tutustuimme. Hän oli silloin vielä naimisissa nykyisen ex-vaimonsa kanssa, tosin liitto veteli jo viimeisiään. Monta kertaa olin "kekkereissä" joissa tämä ex-vaimo oli toisten miesten kanssa, petti aviomiestään.

        Minun nykyinen mieheni erosi sitten huoraavasta ja holtittomasta vaimostaan, heidänkin erostaan on jo 12 vuotta. Hänen ex-vaimonsa ampaisi samantien uuteen suhteeseen, erosi, taas uusi, taas ero. Viimein meni naimisiin yhden kanssa ja teki vielä ilta-tähden. Aiemman liiton lapset ovat nyt 18v ja 17v (mieheni kanssa). Ja jälleen kerran erosi tästäkin miehestä.

        Sittemmin tämä ex-vaimo on ollut on-off suhteissa vaikka kenen kanssa. Melkoinen vosu.
        Hölmöintä tässä on se että, kerta toisensa jälkeen, säännöllisesti häneltä tulee tekstiviestejä miehelleni joissa menee suoraan asiaan: "sinua minä vain rakastan ja sinua vain tulen rakastamaan, kukaan toinen ei ole mitään" ja " jätä se XX ja tule takaisin, olen oppinut läksyni, nyt me onnistumme" ja "haluan rakastella sinua, tule minun luokse" jne.
        Näitä viestejä tulee suunnilleen 5kk välein, yleensä kun hänellä on jokin kaaos omassa elämässään.

        Olen ottanut hänen kanssaan yhteen näistä asioista pari kertaa, lopputulos se että minä vain kuvittelen, ei hän "sitä" tarkoittanut ja että olen mustasukkainen aiheetta. Mieheni on reilusti näyttänyt ja kertonut minulle näistä yhteyden otoista, hänkään ei voi tajuta, mitä ex-vaimo hakee näillä. Mieheni on sanonut että kasvais sekin lehmä jo aikuiseksi, voi kuinka samaa mieltä olenkaan.

        Aluksi olin mustis noista viesteistä, mutta nykyään ne naurattavat ja ovat lähinnä säälittäviä jorionoita. Mieheni ei vastaa niihin mitään ja kohta tulee viestiä "voisit sinäkin vastata jotain"....Olen kyllä sanonut hänelle että pitäisi tehdä exälle rajat selviksi, mikä on asiallista ja mikä ei. Mieheni on siihen sanonut että, ei sille mene perille, sanoo mitä tahansa.

        Mieheni odottaa että toinenkin lapsi on aikuinen, eikä hänen tarvitse olla enään ex-vaimonsa kanssa tekemisissä.

        Ymmärrettävästi emme ole missään väleissä tämän ex-vaimon kanssa, minua ei kiinnosta edes nähdä. Pakolliset lasten juhlat on vedetty pokalla läpi, ja sekin on exää korvennut, kun minä olen ne järjetänyt toiselle lapselle. (jossain välissä lapsi muutti isänsä luo asumaan, kun äidin luona ei ollut hyvä).
        Olisimme voineet olla ihan ok tuttavia, vaikka olenkin hänen ex-miehensä puoliso, mutta itse pilasi sen mahdollisuuden noilla vokotteluillaan.

        Eli vaikka erosta on jo 12 vuotta tämä kusipää exä ei jätä vieläkään rauhaan. Ja minä en todellakaan ollut ero n syy, vaan exä itse jäi monta kertaa uskottomuudesta kiinni.
        Ilmeisesti mieheni saa lopullisen rauhan hänestä vasta kun jommallakummalla on kepeät mullat.
        Ja en osaa vastata miksi exästä tulee hankala siinä vaiheessa kun ex-puoliso löytää rinnalleen rakkauden, vaikka tämäkin exä ryssi itse heidän liiton.
        Sitäkään en ymmärrä että mieheni ei aikanaan kelvannut hänelle, vaan juoksi vieraissa minkä kerkesi, mutta nyt mieheni olisi niin haluttua tavaraa hänelle?

        MIehesi ex on se mikä on. Häntä sinä et pysty muuttamaan, mutta oman asenteesi kyllä! Miksi vaivaat mieltäsi tällä ihmisellä? Miksi yhä hermostut hänestä? Mitä ihmeen väliä mitä hän lähettelee miehellesi? Jos teillä on hyvä suhde ja miehesi ei ole hänestä kiinnostunut, niin miksi annat hänen viedä mielenrauhasi??

        Minusta sinun pitäisi selvittää nämä asiat itsellesi. Koetko sittenkin hänet jonkinlaisena uhkana vai mistä on oikein kysymys?


    • kivinen tienkäyttö

      Tämä on nyt huomattu jo useassa keskustelussa; kun ex puoliso löytää uuden rakkauden, vaikka olisivatkin asuneet jo erossa vuoden ja ylikin, on nainen se joka alkaa venkuroimaan.

      Yleensä vielä äideille jätetään lapset ja isä saa ne tapaamiset. Ajatelkaapa nyt, äiti joka stressaa saa lapset itselleen eikä voi joustaa isällensä, koska haluaa olla katkera.

      Lapsetkin alkavat oireilemaan, kun äiti on epävakaa.

      Olen äiti itsekkin ja kyllä, olen uudelleen avioliitossa, Olemme molemmat asuneet erillämme , minä asuin 3 vuotta ja nykyinen mieheni 2 vuotta, kummalakin on omat lapsemme, ei yhteisiä.

      Minun ex mieheni on uusissa naimisissa ja teki 2 lasta uuden vaimonsa kanssa, maksaa minulle elareita kohtuudella, kahdesta 100 euroe/kk, minulla on hyvä työ. Lasten vierailut isälleensä onnistuvat hyvin.

      Mutta sitten on tämä nykyisen miheni ex muija, huh, huh.. elatusmaksuista koko ajan vetkuilee, ei anna lasten tulla meille sovitusti, käyttää juuri tätä, että ovat sairaana veruketta. Kun haluamme kerralla sovittua kaikesta sosiaalitoimistossa, ei ex olekkaan sinne halukas tulemaan, on jo 3 eri aikaa sovittu, aina olemma olleet paikalla, mutta tämä ex rouva on niin kiirus, että ei ehdi paikalle. eipä sitten jää kuin käydä siellä käräjilla karsomassa elatusapu asiat kuntoon ja tapaamiset, kun ei niitä muutenkaan näytä saavan sovittua, joka lastensuojelu/sostyöntekijä on voimaton, kun ei äiti tule sovittuihin virallisiin palavereihin, eikä vastaa puhelimeen, jos hänelle soitamme ja yritämme muistuttaa. On sostoimistossa samalla kannalla, käydään käräjilla saakka virallista tietä sopimassa asiat.

      Lisäksi äiti käy baareissa iskemässä vieläkin toisia miehiä, nuorempia, ovat kuin jokin palkinto hänelle.

      Koko ajan toivomme, että lapset kasvaisivat vanhemmiksi, jotta heillä olisi enempi päätäntävaltaa ja tulla kuulluksi itsekkin.

      Sitten toinen asia: minusta ex rouvaa jotenkin vaivaa se, että tulemme melko hyvin toimeen taloudellisesti. Meillä on molemmilla hyvä työ ja oma talokin, tosin velkaa siihen on otettu, mutta voimme ja pystymme tekemään lomareissuja sekä matkustelemaan. Aian otamme myös lapset mukaan jos vain äitinsä päästää.

      Kerran lapset olivat aivan väsyneitä tullessaan meille isälleen, olivat kuulemma valvoneet monta yötä kun äitin ja uuden miehensä vauva oli valvottanut, kävi vähän sääliksi näitäkin lapsia. Ovat joutuneet muuttamaan yhteiseen huoneeseen koska perheeseen oli tullut tämä vauva, äitin toinen lapsi uudelle miehelle. Huomaan kuinka perheen 12 vuotias tyttö kärsii tästä, aina isällensä tullessaan haluaa heti isän syliin ja minusta on mukava katsoa, että ainakin isä välittää lapsestaan.

      Kyllä tässä on tullut ajateltua, että kun ex rouva on tehnyt nämä kaksi pientä lasta uudessa liitossaan, niin vanhemmat lapset ovat vailla sitä huomiota. Minun omat lapseni ovat ikä haarukassa 10-15. Se tässä on vielä mukavaa, että kun kaikki lapset ovat yhtä-aikaa meillä, on mukava pelata pelejä, joissa tarvitaan joukkuetta. Onneksi lapsemme tulevat keskenään myös toimeen.

      Mutta olen siis nähnyt aivan omakohtaisesti sen, että ex puolison uutta on vaikea hyväksyä.

    • uusinainen2

      Olen nainen, ja sivusta seurannut sujuvasti kaikkia tuolla edellä mainittua.

      Onko kukaan muuten miettinyt, mitä lapset joutuvat kestämään äidillänsä silloin kun hänen onergiansa menee ex miehensä uuden vaimonsa haukkumiseen, kiusaamiseen, panetteluun taikka jopa perättömiin ilmoituksiin sostoimistoon?

      Mikä saa yleensäkin tämän naisen muuttumaan pirulliseksi?

      Kun lapset tulevat meille esim. viikonlopuksi, he ovat väsyneitä ja hellyydenkipeitä.

      Vapaa-aikana äitinsä käy baarissa ja muutenkin etsimässä uutta valloitusta. No, tehkööt vapaa-aikanaan mitä haluaa.

      Jos ei ole kuvioissa uutta miesehdokasta, olemme huomanneet, että tänä aikana tekee enemmän kiusaa kuin silloin kun hänellä on olemassa jokin mies elämässään.

      Pidämme sormet ristissä aina silloin, kun lapset tullessaan meille sanovat, että äidillänsä on uusi miesystävä, toivomme että tällä kertaa onnistuisi ja elämämmekin olisi siten helpompaa.

      Kun moni suhde ei ole onnistunut, on siihen ex mieheen niin helppo purkaa kiukkuaan, puhumattakaan ex miehen uuden vaimon kiusaamisesta, panettelusta ja jopa valheellisista puheista.

      Kuka näitä lapsia auttaa äidin luona, jos äitikään ei ole tasapainossa?

      • huhuuuuuuuuuuuu

        ..heh.. että äiti on taas juoppo ja hullu.. näinhän täällä uusikot aina valittelee.. voi voi.. miksi olet kateellinen ja mustamaalaat lasten äitiä? Miksi sinä menet kapakkaan juopottelemaan, menisit töihin.

        Mutta kivahan näitä provoja on lukee, harmi että ne vaan toistaa itseään. Taitaa olla sama kirjottaja ina asialla. Hihii... Taidat olla lomalla, kun aikaa veivaa tätä juttuu... mut siinähän se loma menee, provoja kirjottaessa ja kaljaa kittaessa.


    • poistäältäja äkkiä

      Itku näitä juttuja ja vuodatuksia tällä palstalla: joukosta ei asiallisetkaan enää erotu, kun tämä on sellainen katkeruuksien vuodatuspaikka. Ei täältä Suomi24:n palstoilla kuulkaa ihan oikeasti mitään vertaistukea saa eikä löydy, täällä tosiaan suhteessa aina niin paljon lyöttäytyy joukkoon mukaan asiattomia ja katkeria tyyppejä, joiden oma jatkuva onnettomuus ja pahoinvointi saa aikaan sen, että heidän mielestään silloin muillakin on mentävä surkeasti - ja jollei muuten, niin he kyllä ilolla siinä auttavat! Jos vertaistukea oikeasti haluaa, niin on mentävä sellaisiin ryhmiin mukaan: vaatii niin paljon pokkaa tulla niihin omalla naamalla paskaa jauhamaan, että siksikin niissä jo homma toimii paremmin. Täällä netissä on ihan liian helppoa anonymiteetin suojista muille kettuilla, vaikkakin tietyiltä palstoilta jokseenkin asiallista keskustelua löytyykin. Suomi24 ei, eikä miltään sen osa-alueelta.

    • Ryhmistä

      Juu ei täältä näytä vertaistukea saavan; tietääkö joku onko tuollaisia vertaistukiryhmiä olemassa "äitipuolille" tai uusperheiden vanhemmille?? en ole löytänyt pääkaupunkiseudulta vaikka olen yrittänyt.

    • Seurakuntaaan

      Ehkä kirkon perheneuvonta voisi auttaa? On nimittäin sen verran hankala perhemuoto, että tarvitaan peräti taivaallista apua ;).

      • tuulaliina

        Psykiatrilta saa apua mielenterveysongelmiin, luulisin. Sinne jonoon vaan kun tiedostaa itse ongelmat itsessään, niin jonoon vaan.


    • Ryhmistä

      Jeps, kiitos vinkeistä!

    • vituttaa

      Ja Lissu lässy lässäytti tämänkin ketjun eikö ylläpito voisi tehdä jotain tälle ääliölle....

    • Ex-siivoojahuoltaja

      Kaikissa uusperheen ongelmatilanteissa uuden aikuisen pitää kuulemma hyväksyä koko paketti. Muiden uusperheen jäsenten ei tarvitse tehdä mitään, vaan uuden aikuisen pitää pyyhkiä 17-v. lasten takapuolet, harjata heidän hampaansa, jauhaa ruoka valmiiksi ja syöttää lusikalla, pestä wc- ja kylpytilat heidän jälkeensä, vaihtaa lakanat, arvata oikein mitkä on likaisia pyykkejä, kerätä roskat heidän huoneidensa lattioilta, siivota ja kuurata heidän jälkensä, tehdä läksyt ja olla kiitollinen. Sanoi eksä.

    • Äippä85

      www.paksy.net

    • Onnellinen uusperhe

      Ensimmäiset kommentit näytti tosi hienoilta ja sitten alkoi taas tulla uskomatonta paskaa.

      Te, jotka ette uusperheitä ymmärrä saati hyväksy, mitä ihmettä te teette tällä palstalla? En oikeasti näe sille mitään muuta syytä kuin oman pahan olon purkaminen. Jos paha olo on erittäin paha, kuten muutamille tuntuu olevan, niin oikeasti: menkää sinne hoitoon tai jos olette jo käyneet niin muistakaa ottaa ne aamulääkkeet aamulla ja iltalääkkeet illalla, älkää ottako sekaisin.

      Miksi uusperheisiin yhdistetään vain negatiivisia termejä?

      Itse olen uusperheen äiti. Itselläni on lapsi edellisestä parisuhteesta ja miehelläni on lapsi omasta edellisestä suhteestaan. Nyt meille on tulossa yhteinen lapsi. Jos en kokisi, että tämä suhde on toiminut hyvin alusta saakka, en varmaankaan haluaisi tätä lasta nyt tehdä. Lisäksi en kutsu itseäni puolison lapsen äidiksi taikka äitipuoleksi, koska hänellä on oma äiti. Hän kutsuu minua nimelläni kuten minun lapseni kutsuu puolisoani hänen nimellään. Meillä on yhteinen kasvatuslinja ja molemmat lapset ovat aina tasa-arvossa. Olemme puolisoni kanssa molemmat ovat auktoriteetteja, ja lapset tottelevat molempia.

      Siispä kaikki, jotka koette ettei uusperheenne toimi, lapsenne eivät ole puolison lasten kanssa tasa-arvossa tai joudutte passaamaan ja antamaan puolison lapsille kaiken periksi: jutelkaa puolison kanssa. Jos se ei auta, suosittelen suhteen lopettamista. Jos yhteinen sävel ei kaikkien välillä löydy aluksi niin ei varmaan myöhemminkään. Ei se silti tee kaikista uusperheistä toimimattomia. Ongelmia tulee, mutta jos ne ovat alusta asti perustavanlaatuisia ja ratkisemattomia, ei perhe toimi. Minkä tahansa perhemuodon pyörittäminen on ennen kaikkea tiimityöskentelyä!

      • kaikella on hinta

        Usein e ole kyse siitä perheestä, ei uudesta eikä vanhasta, vaan uusnaisen kykyä käsitellä omaa rooliaan!
        Hänen olemiseen liittyy aina purkaus omaa pahaa oloa miehen ex vaimoon ja lapsiin. Useammassa viestissä miehen ex vaimo ja lapset ovat ongelmien alkulähde ja uuden alun este tälle ns uudelle perheelle. Heidät on pakko jollain tavoin saada pois miehen elämästä tai mielestä, ellei se onnistu, niin ainakin mustamaalata heitä, kuinka huonoja ne exät ja lapset oikein ovatkaan.

        Se onkin jäänyt pimentoon, että miksi se uusiikko näin toimii??

        Eihän ole normaalia, että uusikko ei kykene näkemään miehen menneisyyttä, vaan kaikin tavoin yrittää omia tämän miehen itselleen lastenkinkustannuksella.

        Sinäkin näet vain että ongelmat aiheuttaa se ex ja lapset... missään kohdin et myönnä, että sullakin se ongelma on hyäksyä että miehellä on muutakin elämää kuin sinä!

        Miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen meihen kanssa jolla onlapsi? Sinun suhteesi omaan lapseen näyttää olevan ok, mutta syyhän onkinm iehessä ja hänen lapsessa. Omistasi et puhu mitään...


    • törppö lörppö

      Siis luetko sinä käsikirjoista miten toimit elämässäsi?
      Hyvänen aika, annat siis toisten ihmisten määritellä ja ohajata sinua miten missäkin tilanteessa toimit?

      Ei voi muuta kun nauraa... kippurassa. Sulla mahtaa olla iso pino käsikirjoja kotona, kun joka tilanteeseen katsot kirjasta miten pitää toimia! Osaatko mennä vessankin oikealla ajalla, vai katsotko kirjasta?

    • Anonyymi

      Olen seurustellut kihlattuni kanssa kohta 6vuotta, minulla on itsellä 2lasta entisestä suhteesta ja kihlatullani myös 2lasta entisestä suhteesta. Nyt kihlatun ex eli hänen lapsien äiti ruvennut laitteleen mulle viestiä, et minä yritän viedä hänen äidin paikkansa. En mielestäni ole tehnyt mitään väärää vaan arvostanut kihlatun lapsia samalla lailla kun omianikin. En tiedä mitä tehdä, kihlattun kanssa olen keskustellut tästä asiasta ja hän sitä mieltä että rupee oleen mustasukkanen lapsistaan. En ole millään lailla pyrkinyt edes esittämään kihlatun lasten äitiä vaan aina sanonut että omille lapsilleni olen äiti mutta he kutsuvat minua etunimellä. Ja kihlatun exsälle sanoinkin että hänen lapsilleen olen sanonut et kutsuvat minua nimellä, enkä ole vienyt mitään äidin paikkaa vaan mä pidän hänen lapsiaan saman arvoisena kuin omianikin. Mistä sitten tuli jo et valehtelen ja puhun paskaa.. tiedän sellaisia perheitä on jotka katsovat kieroon jos on ennestään lapsia mutta mä en eikä mun sukukaan.

      • Anonyymi

        Ja kihlatun lapsia tavataan joka toinen viikonloppu.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      117
      5145
    2. Jorma Uotisen ex, julkkis-povipommi, Suomen tunnetuin kauppias... Farmi Suomi -kisaajat julki!

      No nyt on aikamoista jengiä! Mitä mieltä olet kisaajista, ovatko mieleesi? Katso tästä, ketkä kaikki julkkikset ovat mukana Farmi Suomi -realityssä:
      Suomalaiset julkkikset
      21
      2061
    3. Ei mutta nallukkani

      Mähän rakastan sut. Älä sitä unohda :)
      Ikävä
      202
      1100
    4. Suutuitko mulle mies

      Nyt lopullisesti?
      Ikävä
      74
      1047
    5. Mikä johti siihen että

      Välinne katkesivat? Kertokaa. Se kertoo onko menneeseen enää mahdollista palata
      Ikävä
      65
      969
    6. En ole ottanut enkä aio ottaa koronarokotteita

      vaan koetan selvitä luontaisella immuniteetilla eteenpäinkin.
      Maailman menoa
      366
      903
    7. Maisa Torppa julkaisee kuvia lapsesta

      Onko oikein että tämä henkilö julkaisee 100000 fanillensa kuvia vieraasta lapsesta? Eikö kuvien julkaisu ole äidin ja isän tehtävä jos yleensä haluava
      Kotimaiset julkkisjuorut
      33
      892
    8. Ikuinen hiljaisuus

      On aina parempi kuin kaikki turha draama. Joten kuuntele nainen nyt enää sitä, sillä hiljaisuus vastaa jokaiseen kysymykseesi minusta.
      Tunteet
      163
      836
    9. En ole varma siitä, nainen

      Mietittyäni tarkemmin, en olekaan varma, että jaksan kantaa sinut kynnykseltä sänkyyn. Rakastan kyllä jokaista kiloasi, ei siitä ole kyse, mutta kanta
      Ikävä
      64
      802
    Aihe