kyytiin

kun toiset ei halua kuskata. ne kuvittelee, että kun mä joka tapauksessa meen, niin mahtuuhan siihen. oon mä ehdottanut.

esim. nyt talvella, kun pojan pesisharkat alkoi, alkoi naapurin poika haluta mukaan. mä otin pojan kerran kokeeksi mukaan, että näkee, tykkääkö touhusta vai ei. no tykkäshän se, niin paljon, että sanoi, että monelta tuutte mua hakeen seuraavalla kerralla. mä soitin äidilleen, että jos teidän poika tykkää tulla pojan joukkueeseen, niin eiköhän kuskata vuoroin. no, eihän se mitenkään käynyt, kun kuljettaminen on niin kallista ja heidän toinen auto on niin huono ja sitten heillä on 4 vuotias,joka täytyisi ottaa mukaan, se on taas aika hankalaa jne.... otin pojan vielä kerran mukaan, mutta sitten sanoin, etten mä jouda joka kerta hakea pihasta, kun poikaa vielä piti odottaa eikä kukaan edes ehdottanut, että poika vois tulla valmiiks tien varteen.

sitten tyttö houkutteli luokkakaverinsa mukaan omiin harjoituksiinsa. kaveri tykkäs kans kovasti. mutta kun ei taaskaan ollut mahdollisuutta viedä heiltä kertaakaan. nää asui 8 km sivussa reitin varrelta. tän tytön äiti tarjos sentäs kyytirahaa, mutta en mä rahasta välitä, vaan siitä että sais itse joskus vapaaillan.

asutaan haja-asutusalueella ja kun näiden kylän rouvien kanssa juttelee, niin kovasti kuuluu, että heillä lapset kanssa tykkäis harrastaa vaikka mitä, mutta kun ei oo aikaa viedä. heidän pitää tehdä ruoka, siivota, leipoa, olla vaan ja kattoa salkkareita. mäkin teen kaikkea tuota (paitsi katon salkkareita ja leivon) ja silti mulla on aikaa. sitä on kun haluaa. kaikki nää rouvat eivät tee yhtään pitempää työpäivää kuin minä, osa on jopa ihan kotona ja silti ei heillä oo aikaa.

he siis kuvittelee, että ku mä jokatapauksessa kuljetan, niin miksen mä vois nyt ottaa mukaan. ja usein nämä lapset ei edes oo reitin varrella vaan pitäis koukata muutaman kilsan päähän. mä oon varmaan itsekäs, kun en halua.

ei mun koti kiillä niin ku muiden ja väliin syödään pakasteita, mutta mun lapset haluaa harrastaa ja se taas tuo heille niin paljon elämyksiä, kavereita, onnistumisia jne. mä pidän sitä tärkeämpänä ku kiiltävää kotia. kai tää on vaan arvokysymys. mutta ei kai mun tarvi mikään taksi näille muille lapsille olla?

autoileva äiti kirjoitti:

kun toiset ei halua kuskata. ne kuvittelee, että kun mä joka tapauksessa meen, niin mahtuuhan siihen. oon mä ehdottanut.

esim. nyt talvella, kun pojan pesisharkat alkoi, alkoi naapurin poika haluta mukaan. mä otin pojan kerran kokeeksi mukaan, että näkee, tykkääkö touhusta vai ei. no tykkäshän se, niin paljon, että sanoi, että monelta tuutte mua hakeen seuraavalla kerralla. mä soitin äidilleen, että jos teidän poika tykkää tulla pojan joukkueeseen, niin eiköhän kuskata vuoroin. no, eihän se mitenkään käynyt, kun kuljettaminen on niin kallista ja heidän toinen auto on niin huono ja sitten heillä on 4 vuotias,joka täytyisi ottaa mukaan, se on taas aika hankalaa jne.... otin pojan vielä kerran mukaan, mutta sitten sanoin, etten mä jouda joka kerta hakea pihasta, kun poikaa vielä piti odottaa eikä kukaan edes ehdottanut, että poika vois tulla valmiiks tien varteen.

sitten tyttö houkutteli luokkakaverinsa mukaan omiin harjoituksiinsa. kaveri tykkäs kans kovasti. mutta kun ei taaskaan ollut mahdollisuutta viedä heiltä kertaakaan. nää asui 8 km sivussa reitin varrelta. tän tytön äiti tarjos sentäs kyytirahaa, mutta en mä rahasta välitä, vaan siitä että sais itse joskus vapaaillan.

asutaan haja-asutusalueella ja kun näiden kylän rouvien kanssa juttelee, niin kovasti kuuluu, että heillä lapset kanssa tykkäis harrastaa vaikka mitä, mutta kun ei oo aikaa viedä. heidän pitää tehdä ruoka, siivota, leipoa, olla vaan ja kattoa salkkareita. mäkin teen kaikkea tuota (paitsi katon salkkareita ja leivon) ja silti mulla on aikaa. sitä on kun haluaa. kaikki nää rouvat eivät tee yhtään pitempää työpäivää kuin minä, osa on jopa ihan kotona ja silti ei heillä oo aikaa.

he siis kuvittelee, että ku mä jokatapauksessa kuljetan, niin miksen mä vois nyt ottaa mukaan. ja usein nämä lapset ei edes oo reitin varrella vaan pitäis koukata muutaman kilsan päähän. mä oon varmaan itsekäs, kun en halua.

ei mun koti kiillä niin ku muiden ja väliin syödään pakasteita, mutta mun lapset haluaa harrastaa ja se taas tuo heille niin paljon elämyksiä, kavereita, onnistumisia jne. mä pidän sitä tärkeämpänä ku kiiltävää kotia. kai tää on vaan arvokysymys. mutta ei kai mun tarvi mikään taksi näille muille lapsille olla?

Lue lisää

tyylillään... kun mä kuskasin tyttöäni treeneihin niin kaverit kyllä mahtui mukaan.. oishan se ollu harmi jos kaverit olisivat joutuneet kärsimään omien vanhempiensa ryyppäämisistä kun eivät olleet ajokunnossa aamuisin. Nyt nämä lapset ovat jo aikuisia ja ovat useasti kiitelleet siitä että oon auttanu heitä että ovat voineet harrastaa rakasta lajiaan.. ei ne lapset syypäitä siihen ole että vanhemmat eivät kerkee kuskaamaan.. ajatteleppa asiaa tältä kantilta!

ajattelee.. kirjoitti:

tyylillään... kun mä kuskasin tyttöäni treeneihin niin kaverit kyllä mahtui mukaan.. oishan se ollu harmi jos kaverit olisivat joutuneet kärsimään omien vanhempiensa ryyppäämisistä kun eivät olleet ajokunnossa aamuisin. Nyt nämä lapset ovat jo aikuisia ja ovat useasti kiitelleet siitä että oon auttanu heitä että ovat voineet harrastaa rakasta lajiaan.. ei ne lapset syypäitä siihen ole että vanhemmat eivät kerkee kuskaamaan.. ajatteleppa asiaa tältä kantilta!

Lue lisää

siis jos on aikaa ryypätä! herrajjestas,mitä puhut!
Siis nehän on silloin välinpitämättömiä,heillä on aikaa ryypätä,mutta ei kuskata! Omas napa ensin,vieköön naapuri kun kuiteskin sinne menee,mie otan olutta!
"ole että vanhemmat eivät kerkee kuskaamaan.. ajatteleppa asiaa tältä kantilta!"
Ei siis juopottelultaan ennätä kuskata,ja sinä ennätit ja siitä ne on nyt kiitollisia,just,samat lapset muistaa vieläkin että äiti/isä ei ollut kiinnostunut pätkän vertaa heidän asioistaan,vain juopottelusta!.
AP on oikeassa,minä en vastaisi puhelimeen silloin kun alkaa tulla noita soittoja"kun nyt kumminkin menet"
Meillä hopidettiin vastavuoroisesti,vaikka itse kuljinkin jalkapatikassa,minä vein,odotin ja sit käveltiin takasin.
Kaverin vanhemmat vei autolla. EIpä lapset napisseet,kun pääsivät mieluisaan puuhaan!

ajattelee.. kirjoitti:

tyylillään... kun mä kuskasin tyttöäni treeneihin niin kaverit kyllä mahtui mukaan.. oishan se ollu harmi jos kaverit olisivat joutuneet kärsimään omien vanhempiensa ryyppäämisistä kun eivät olleet ajokunnossa aamuisin. Nyt nämä lapset ovat jo aikuisia ja ovat useasti kiitelleet siitä että oon auttanu heitä että ovat voineet harrastaa rakasta lajiaan.. ei ne lapset syypäitä siihen ole että vanhemmat eivät kerkee kuskaamaan.. ajatteleppa asiaa tältä kantilta!

Lue lisää

Kyse ei ollut ryyppäävistä vanhemmista, vaan ihan tavallisista vanhemmista, joilta enemmänkin puuttui halua, ei aikaa.

Jos joku sellainen reppana naapurissa asuisi, voisin kyydittääkin.

Itsellä on ihan samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Asumme maalla ja keskustaan on 20 km. Yksi harrastuspaikka on vielä kauempana. Kylällämme taitavat minun lapset olla ainioita, jotka harrastavat urheilua tai yhtään mitään. Lapset harrastaisivat, mutta kyyti puuttuu.

Minäkin kuulen yhtä mittaa, että kyllä meilläkin haluttaisiin pelata ja yleisurheilla ja vaikka mitä, mutta kun ei ole mahdollisuutta viedä. Kun sitten olen kysellyt, että miksi ei ole, niin selviää, että näiden lasten äideille on tosiaankin se kodin kiillotus tärkeämpää, heillä on aikaa kyllä istua kylässä, siivota ym, mutta ei aikaa sitoutua säännölliseen kuskaamiseen.

Tajuan täysin ap:n kannan. En minäkään halua olla ilmainen taksi. Enkä edes välitä siitä rahasta, vaan olisi todella kiva, jos niitä ajovuoroja voisi jakaa. Olen minäkin aina kokeeksi ottanut lasten kavereita kyytiin, mutta siinä vaiheessa kun olen kysellyt, että milloinkas heiltä vietäisiin, ollaan oltu vähän hölmistyneitä, että etkös sinä aja sinne? Eikö sinun kyydissä pääsekään? Ei heillä ole aikaa...

Kurjaa se onkin lasten kannalta, jos vanhemmat eivät välitä. Mutta kyllä jokaisen vanhemman tulee ottaa vastuu omastaan. Ei voi sysätä oman lapsen harrastusta (joka on olennainen osa lapsen elämää) toisten vastuulle. Toisen lapsesta on lisäksi iso vastuu. Ja usein tosiaan ne lapset eivät ole reitin varrella tai vanhemmat eivät viitsi sinne tuoda, täytyy mutkitella kilometrejä. Ja usein ei edes ilmoiteta, ettei tänään tullakaan, vaan se koukkaus tehdään turhaan. Kaikesta tuosta on kokemusta.

Minä en enää kuskaa. Jos joku oikein kovasti on halunnut mukaan, olen kaksi kertaa kokeeksi ottanut mukaan. Mutta ellei vastavuoroista kyytitarjousta kuulu toiselta puolelta, en ole kahta kertaa enempää hakenut mukaan.

Minunkaan kotini ei kiillä. Koska en itse ehdi siivota, käy minulla opiskelijatyttö viikottain tekemässä perussiivon ja minä maksan siitä. Jos joku kuskaisi vastavuoroisesti harrastuksiin, ehtisin siivota itse. Samoin ostan ruuan kalliimmalla kaupasta, kun en useinkaan ehdi tehdä itse tai leipoa. Eli onhan se kustannuskysymyskin. Minä olen lisäksi yh, että se toinen osapuoli puuttuu. Silti minulla oletetaan olevan enemmän aikaa kuin muilla.

En minä ainakaan tunne olevani vastuussa toisten lasten harrastuksista.

Meilläkin 5 vuotiaalla pojalla ja 8 vuotiaalla tytöllä on molemmilla 2 harrastusta joihin tarvitaan kuljetusta.. Tällä hetkellä ainoastaan 5-6 kertaa viikossa (molempien yht määrä), mutta lähivuosina määrät kasvaa kovasti kun harjoituskertojen määrät kasvaa.
Jo tällä hetkellä monet tuttavaperheistä ja sukulaisistakin katsovat kuin vierasta sikaa ja ihmettelevät miten viitsitään koko ajan olla kuskaamassa. Eivät itse mitenkään kuulemma jaksaisi. Samalla ihmettelevät kun pikkulapsia pitää retuuttaa koko ajan eri menoihin, nehän väsyy kuulemma..
Asutaan itä-helsingissä ja varmasti kannustetaan lapsia harrastamaan. Kustannetaan ja kuljetetaankin.
Kaikkeen oppii, kaikelle löytyy aikaa, oikealla asenteella.

Siis tarkoititko todella, että kuskaat kaikki harjoitusvuorot ilman että saat vastavuoroista apua toisilta vanhemmilta? Kuulostaa siltä, että sinua hyväksikäytetään.

Me asumme 15 km:ä keskustasta. Kylällämme on 3 samanikäistä tyttöä, jotka kaikki pelaavat samassa joukkueessa lentopalloa. Ajovuorot olemme jakaneet. Yhden tytön äiti on yh ja vuorotyössä ja hänen suhteen joustamme eniten, siten, että tämä äiti saa ensin valita ajovuorot.

Samoin joustamme yhden joukkueen tytön kanssa siten, että hänen kotoaan ei tarvitse osallistua kanttiinivuoroihin kisoissa eikä turnausten kuljetuksiin, sillä tytön isä kuoli vuosi sitten tapaturmaisesti ja äidille jäi 6 huollettavaa.

Tämmöisiä tapauksia pitääkin auttaa. Mutta en ymmärrä, miten 1-2 lapsen vanhemmat, ilkeävät sysätä lapsensa toisten vastuulle sillän tekosyyllä ettei muka ole aikaa.

Oikea asenne? Miksi sitä ei löydy kaikilta? Miksi yhden pitäisi löytää siivoukseen ja ruuanlaittoon aika yöllä, kun 4 muuta tekee sitä harjoitusten aikaan?

Syrjäkyliltä kirjoitti:

Siis tarkoititko todella, että kuskaat kaikki harjoitusvuorot ilman että saat vastavuoroista apua toisilta vanhemmilta? Kuulostaa siltä, että sinua hyväksikäytetään.

Me asumme 15 km:ä keskustasta. Kylällämme on 3 samanikäistä tyttöä, jotka kaikki pelaavat samassa joukkueessa lentopalloa. Ajovuorot olemme jakaneet. Yhden tytön äiti on yh ja vuorotyössä ja hänen suhteen joustamme eniten, siten, että tämä äiti saa ensin valita ajovuorot.

Samoin joustamme yhden joukkueen tytön kanssa siten, että hänen kotoaan ei tarvitse osallistua kanttiinivuoroihin kisoissa eikä turnausten kuljetuksiin, sillä tytön isä kuoli vuosi sitten tapaturmaisesti ja äidille jäi 6 huollettavaa.

Tämmöisiä tapauksia pitääkin auttaa. Mutta en ymmärrä, miten 1-2 lapsen vanhemmat, ilkeävät sysätä lapsensa toisten vastuulle sillän tekosyyllä ettei muka ole aikaa.

Oikea asenne? Miksi sitä ei löydy kaikilta? Miksi yhden pitäisi löytää siivoukseen ja ruuanlaittoon aika yöllä, kun 4 muuta tekee sitä harjoitusten aikaan?

Lue lisää

Lapsethan on tässä "hyväksikäytössä" sen arvoisia.

Ja mitä voi tehdä lasten ollessa harrastuksissa? Lähteä itse lenkille, silloin on sitä aikaa itselle mitä ei välttämättä löytyisi, jos kyyditys olisi ulkoistettu. Veikkaampa, että omalla kohdalla tuo aika menesi sohvalla loikoituksi.

Siivous ja ruuanlaitto yöllä taitaa olla pelkkää liioittelua.

päiväs aikaan kokkaava kirjoitti:

Lapsethan on tässä "hyväksikäytössä" sen arvoisia.

Ja mitä voi tehdä lasten ollessa harrastuksissa? Lähteä itse lenkille, silloin on sitä aikaa itselle mitä ei välttämättä löytyisi, jos kyyditys olisi ulkoistettu. Veikkaampa, että omalla kohdalla tuo aika menesi sohvalla loikoituksi.

Siivous ja ruuanlaitto yöllä taitaa olla pelkkää liioittelua.

Lue lisää

mä kuskaan kahta lasta harjoituksiin ja koska ovat pahukset eri aikaan, niin joka arki-ilta ollaan menossa. ynnä viikonlopun kisat. yöllä en tosin siivoa, siivoan lauantai-iltana, mutta mun aikani menee viikolla niin, että kun tuun töistä, syödään, lähdetään harkkoihin. niiden aikana käyn kaupassa ja tosiaan myös lenkillä joka saattaisi jäädä ilman lasten harrastuksia. sit kun kotona ollaan ja lapset ovat syöneet iltapalaa, pesut ja läksyt katsottu, on kello 21-22. sen jälkeen kun lapset on sängyssä, alkaa meillä pyykinhuolto, päivittäinen siistiminen (imuroinnit ym) ja seuraavan päivän ruuan valmistelu. kello on usein lähemmäs puoltayötä tai ylikin kun pääsen itse nukkumaan.

asutaan maalla ja harjoituksiin on matkaa. ja kyytiin tulijoitakin olisi. en huoli, sillä kun olen minäkin kokeeksi muutaman kerran kuskannut, on sitä alettu pitää saavutettuna etuutena eikä koskaan ole tarjottu vastavuoroisuutta. "kun kerran nyt sinä sinne menet muutenkin..." -tyyliin. olen todennut saman kuin jotkut muutkin täällä; minulla ei ole yhtään enempää aikaa kuin muilla äideillä kuskata ja aivan varmasti minulla ei ole halua huolehtia toisten lasten harjoituksiin pääsystä.

yks kuskaava äiti kirjoitti:

mä kuskaan kahta lasta harjoituksiin ja koska ovat pahukset eri aikaan, niin joka arki-ilta ollaan menossa. ynnä viikonlopun kisat. yöllä en tosin siivoa, siivoan lauantai-iltana, mutta mun aikani menee viikolla niin, että kun tuun töistä, syödään, lähdetään harkkoihin. niiden aikana käyn kaupassa ja tosiaan myös lenkillä joka saattaisi jäädä ilman lasten harrastuksia. sit kun kotona ollaan ja lapset ovat syöneet iltapalaa, pesut ja läksyt katsottu, on kello 21-22. sen jälkeen kun lapset on sängyssä, alkaa meillä pyykinhuolto, päivittäinen siistiminen (imuroinnit ym) ja seuraavan päivän ruuan valmistelu. kello on usein lähemmäs puoltayötä tai ylikin kun pääsen itse nukkumaan.

asutaan maalla ja harjoituksiin on matkaa. ja kyytiin tulijoitakin olisi. en huoli, sillä kun olen minäkin kokeeksi muutaman kerran kuskannut, on sitä alettu pitää saavutettuna etuutena eikä koskaan ole tarjottu vastavuoroisuutta. "kun kerran nyt sinä sinne menet muutenkin..." -tyyliin. olen todennut saman kuin jotkut muutkin täällä; minulla ei ole yhtään enempää aikaa kuin muilla äideillä kuskata ja aivan varmasti minulla ei ole halua huolehtia toisten lasten harjoituksiin pääsystä.

Lue lisää

Meillä on perjantait pääsääntöisti pyhitetty levolle, joilloin meillä ei harrasteta eikä muutenkaan tehdä mitään.

Muuten ollaan kyllä menossa, töistä kun tulen kotiin niin vaihdan vaatteet ja sitten mennään ja kahdesti viikossa otetaan naapurista kaveri mukaan.(yksi lapsi kaksi aikuista, ei heillä vaan ole aikaa kuskata poikaa harjoituksiin, pitäähän heillä olla yhteistäkin aikaa)Mukava poika, tykkää lajistaan ja pärjääkin hyvin. Empä jaksa kadehtua, hänen vanhempien vapaa- ajasta, kun heidän poikansa kyydissäni kulkee. Lapsen kiitos, kyllä antaa sen minkä ottaa.

Meillä tosin on lapsillakin ikää jo sen verran(9 ja 10v.), että koulusta tultuaan hoitaa läksyt, puuron syönnit ja kuivaajasta pyykit kaappiin ja tiskikone tyhjäksi. Heillä on hyvin muistissa se, että äiti ei ole ilmainen taksikuski(eikä palvelija), hänenkin taakkaa voi helpotta ihan pienilläkin teoilla.

Ruokailu on tosiaan olesuhteiden pakosta sijoitettu 19-20, täydellä vatsoilla ei sovi harjoitella. Pyykkikone päälle naps ja hellan viereen. Tiskikone päälle naps. Pyykit koneesta kuivausrumpuun naps. Lapset hammaspesulle ja nukkumaan kello 20-21.

Mitäs sitten? TV- katselua tai hyvän kirjan lukemista. Elämä on yksikertaista kun sen oikein oivaltaa.

Ja sitten se siivous, pihatyöt yms. perussiisteyden kun pitää, niin siivous sujuu vasemmalla kädellä.

mvkf- yh kirjoitti:

Meillä on perjantait pääsääntöisti pyhitetty levolle, joilloin meillä ei harrasteta eikä muutenkaan tehdä mitään.

Muuten ollaan kyllä menossa, töistä kun tulen kotiin niin vaihdan vaatteet ja sitten mennään ja kahdesti viikossa otetaan naapurista kaveri mukaan.(yksi lapsi kaksi aikuista, ei heillä vaan ole aikaa kuskata poikaa harjoituksiin, pitäähän heillä olla yhteistäkin aikaa)Mukava poika, tykkää lajistaan ja pärjääkin hyvin. Empä jaksa kadehtua, hänen vanhempien vapaa- ajasta, kun heidän poikansa kyydissäni kulkee. Lapsen kiitos, kyllä antaa sen minkä ottaa.

Meillä tosin on lapsillakin ikää jo sen verran(9 ja 10v.), että koulusta tultuaan hoitaa läksyt, puuron syönnit ja kuivaajasta pyykit kaappiin ja tiskikone tyhjäksi. Heillä on hyvin muistissa se, että äiti ei ole ilmainen taksikuski(eikä palvelija), hänenkin taakkaa voi helpotta ihan pienilläkin teoilla.

Ruokailu on tosiaan olesuhteiden pakosta sijoitettu 19-20, täydellä vatsoilla ei sovi harjoitella. Pyykkikone päälle naps ja hellan viereen. Tiskikone päälle naps. Pyykit koneesta kuivausrumpuun naps. Lapset hammaspesulle ja nukkumaan kello 20-21.

Mitäs sitten? TV- katselua tai hyvän kirjan lukemista. Elämä on yksikertaista kun sen oikein oivaltaa.

Ja sitten se siivous, pihatyöt yms. perussiisteyden kun pitää, niin siivous sujuu vasemmalla kädellä.

Lue lisää

monella muulla voisi tulla mitta täyteen säännöllisesti ottaa se naapurin poika mukaan ilman mitään korvausta tai vastavuoroisuutta. ja tosi hienoa, että teillä lapset noin kypsiä huolehtimaan itse läksyistään, välipalastaan ja vielä laittavat pyykit ja tiskitkin.

meillä nimittäin 11 ja 9 vuotiaat lapset eikä heiltä onnistu läheskään kaikki mitä edellyttäisin, monesti kun tulen kotiin on ehkä välipala syöty, mutta läksyt unohtuneet, kun naapurista tultiin leikkimään. varmaan pyörtyisin jos joku olisi oma-aloitteisesti laittanut tiskit tai pyykit!

tuli mieleen yks juttu parin vuoden takaa. silloin minäkin vielä kuskasin naapurin poikaa omieni ohella täysin pyyteettömästi enkä edes kiitosta kuullut, en lapselta en aikuisilta. olin muutaman viikon sairaslomalla, kun katkaisin jalkani. autolla ajo ei tietenkään alkuun onnistunut ja sille ajalle hommasin lapsille kuskin naapurin opiskelijapojasta, jolle maksoin vähän korvausta. kun kerroin käytännöstä tälle kuskattavan pojan vanhemmille ja kerroin, paljonko maksan tälle opiskelijalle, kuului vain: eikös se hae meidänkin pojan? ei puhettakaan mistään maksusta tai muustakaan.

sen jälkeen en enää viitsinyt hakea tätä poikaa enkä ketään muutakaan kyytiin. kerroin, että jos he tuovat pojan reitilleni odottamaan, ettei tarvi minun koukata hänen takiaan muutamaa kilsaa, voin jatkaa, muuten en, tai sitten täytyy heiltäkin löytyä joskus kuski harjoituksiin. no eihän se käynyt ja pojan harrastus jäi.

enkä todellakaan tuntenut tästä huonoa omatuntoa, sillä tämä poika ei edes aidosti ollut kiinnostunut lajistaan, äitinsä vain hommasi hänelle hoitopaikan, että sai tehdä omia touhujaan. poika käyttäytyi aika huonosti matkoilla ja harjoituksissakin sain monta kertaa viestejä vanhemmilleen välitettäväksi, kun käytös ei ollut parasta mahdollista.