Aika surkeata ja tylsää on "vanhan" eronneen naisen elämä, kun ei kelpaa kenellekään kaveriksi. Kaikki tuttavapiirin ihmiset elävät (onnellisesti) parisuhteessa, ja kiehnäävät kaiken vapaa-aikansa kumppanin seurassa. Mikäli on lapsia, vietetään vapaa-aika perheen kesken. Miksi naisista usein tulee tällaisia, kun pariutuvat? Unohdetaan kaverit, eikä lähdetä edes pizzalle "tyttöjen kesken". Kyllä sitten kun/jos tulee ongelmia kumppanin kanssa, vanha kaveri taas kelpaa kuuntelijaksi ja tukijaksi. Lapsuudenaikaiset luottoystäväni asuvat toisella puolen maata, eivätkä tiiviin elämäntahdin/työn/pienten lasten vuoksi pääse irrottautumaan oravanpyörästä, niin että voisi edes heitä joskus tavata.
Kun on luonteeltaan iloinen, reipas ja sosiaalinen, mutta joutuu siitä huolimatta olemaan aina ja joka paikassa yksin, alkaa tuntua turhalta lähteä enää minnekään. Minä ainakin olen saanut aina loppujen lopuksi vain pahan mielen, kun olen käynyt risteilyillä ja matkoilla yksin. Laivalla on vain naisten kaveriporukoita, ja helppoa saalista vonkaavia miehiä : ( Yksinään istuvaa naista tuijotetaan, ja viime kerralla minulta tultiin pari kertaa kysymään "How much?" Ajattelivat kai, ettei tallinnanlaivalla yksin oleva nainen voi olla mitään muuta kuin huo.a? Kun siinä istut illan baarissa yksin, ja seuraasi pyrkii vain kaameassa kännissä olevat, likaisia ehdottelevat miehet, niin eipä tuota kokemusta voi "virkistäväksi" sanoa.
Etelään en ole edes viitsinyt lähteä, koska matka tulee hirvittävän kalliiksi, kun joutuu ottamaan 1 hengen huoneen. Tai vaihtoehtoisesti jakamaan huoneensa jonkun tuikituntemattoman kanssa, joka voi sitten kontata ja oksennella yökaudet, tai olla muuten epäluotettava. Baarit, taidenäyttelyt, harrastukset on kaikki kierretty yksin, eikä sieltä ainakaan ystäviä löydy. Seksinvonkaajamiehiä kylläkin. Jos minun pitää "ostaa" leffaseurani antamalla hänelle seksiä, olen mieluummin yksin. En ole tähän päivään mennessä törmännyt mieheen, joka olisi halunnut tutustua vakavammassa mielessä 40v ikäloppuun naiseen. Tai halunnut käydä leffassa tms. ilman taka-ajatuksia = lue vaatimuksia jatkoista. Suomesta puuttuu kokonaan deittailu/hengailuperinne, missä mies ja nainen voi vain käydä leffassa tms. keskenään ilman seksiä. Jos nainen ei parin kerran jälkeen anna, mies ei enää halua tavata. Eihän nykypäivänä tämänikäinen nainen kelpaa kuin pappaikäiselle miehelle, vaikka olisi kuinka kiltti ja kunnollinen hyvän ulkoisen olemuksen lisäksi. Paitsi seksileluksi kyllä kelpaa kenelle vaan.
Olen etsinyt netistä sekä vakavassa mielessä miestä, että kaverimielessä naisseuraa usean vuoden ajan. Aivan turhaan. Miehet ovat olleet pelureita tai sitoutumiskyvyttömiä. Tai olen saanut kuulla olevani liian vanha, liian lihava(vaikka en ollut oikeasti lihava, vaan ns. normaalin keski-ikäisen kropan omaava), liian pienituloinen, liian raitis, liian vähän liikuntaa harrastava. Syitä riittää. Suurin syntini on kuitenkin se, että olen eronnut ja yksinhuoltaja. Nykymiehet huolivat vain lapsettoman naisen, vaikka heillä olisi itsellään lapsia. Paitsi tietysti ne 50 ikäiset papparaiset, jotka huolivat jopa nelikymppisen naisen. Minä ainakin kaipaan ikäistäni miestä, mikäli parisuhteeseen ryhtyisin.
Kun sitten aloin luopua toivosta löytää mies, päätin etsiä vain naiskaveria. Eipä sekään onnistunut. Ensinnäkin luonteiden, mielenkiinnonkohteiden ja elämänkokemuksen pitäisi olla suurin piirtein samaa tasoa, että voisi syntyä kunnollinen kaverisuhde. Tapasin pari psyykkisesti täysin tasapainotonta ihmistä netin kautta, ja lopetin etsinnät siihen. En jaksa enää juosta "turhilla" treffeillä, en miesten enkä naisten kanssa. Nyt vain istun yksin kotonani, enkä käy enää yhtään missään. Asuinpaikkakuntani on niin pieni, ettei täällä tapahdu juuri mitään, ja kun mietin reissaamista muualle, alan nykyisin laskea matkan hyödyt ja haitat = kustannukset. Mitä ihmeen järkeä on maksaa hotellista, risteilystä jne. kun kuitenkin joutuu olemaan yksin, ja ainoa juttukaveri on baarimikko, ellei suostu kuuntelemaan känniääliömiesten rasvaisia juttuja..?
Ihmettelen miksi tämä on näin vaikeaa, ja onko muiden ikäisteni naisten elämä tällaista jos ns. nuoruudenystäviä ei asu lähellä? Olen niin sosiaalinen, että esim.bussipysäkillä juttelen tuntemattomille, puhun lähikaupan kassojen, tutummaksi käyneiden bussikuskien kanssa jne. Bussipysäkillä olenkin tutustunut erääseen ihmiseen, mutta hän on niin erilainen kuin minä, ja kiinnostunut aivan erilaisista asioista(ja myös viettää tiivistä perhe-elämää) että hänen kanssaan tuskin läheisempää ystävyyttä syntyy. Olen myös saanut sen vaikutelman, että minusta pidetään, koskapa niin lämpimästi puolitutut ja bussikuskit tervehtivät. Valitettavasti bussikuskit ovat liian nuoria miehiä minulle, tai sitten heillä on sormus sormessa... ; D Täytyy kai kohta kuitenkin kysyä paikallisbussin kuljettajia pizzalle, ettei tarvitse vuodesta toiseen pizzallakin käydä yksinään.
Masentavinta on se, että ns. ystävät, joille olen puhunut murheistani, JOTKA JOHTUVAT YKSINÄISYYDESTÄNI! sanovat vain että "sinun pitää hakea masennuslääkitys". Niinpä. Kukaan ei ole sanonut että lähdetään pizzalle tai lenkille, niin sinun ei tarvitse potea yksinäisyyttäsi yksin. MInä kun muutun siltä istumalta iloiseksi ja puheliaaksi kun näen muita ihmisiä. Eli masentunut olen vain kun joudun kököttämään yksin. Puhelin soi kerran kuukaudessa niin, että siellä olisi joku "ystävä". Kyllähän sukulaiset soittelevat, mutta kukapa nyt haluaisi isänsä ja äitinsä kanssa juosta pizzalla, baareissa ym. nelikymppisenä..?
Suomessa tuhannet, jopa kymmenettuhannet vanhukset syövät masennuslääkkeitä vain siksi että ovat yksinäisiä! Ja hyvin moni vanhus tekee itsemurhan yksinäisyyden vuoksi. Nuorista ja aikuisista varmasti monen masennus johtuu yksinäisyydestä. Onko lääkitys ainoa vaihtoehto? Minua se ei ainakaan auttanut yhtään. Lihotti vain niin, että nyt yksinäisyyden lisäksi kärsin liikalihavuudesta ja inhoan itseäni. Ja miesseurasta on aivan turha haaveilla kun ei ole edes "normaali" saati hoikka.
Että tällainen vuodatus yksinäisenä perjantai-iltana.
vanha ja yksin
10
1776
Vastaukset
- tuntuu
ettei kelpaa kun nuoret ja kauniit naiset.Itse en
miesseuraa itselleni halua koska helpompi elää yksin
saa olla niinkuin haluaa.Pienituloisena saa unohtaa kavereiden leffaan,syömään kutsut kun ei ole varaa.
Matkoillekkin pyytävät,muttei voi sanoa ettei rahaa ole.Siksipä sitä istuu kotona tai kirjastossa. - mutta yksin
olet. Tulet pysymäänkin.
Itse olen elämänkoulima mies. Luin viestiäsi mielenkiinnolla kunnes törmäsin lauseeseen 50 kymppiset papparaiset. ?
Ymmärsin että olet jenkkakahvoilla varustettu 40 v yksinhuoltaja.
Et edes rikas.
Luuletko löytäväsi jonkun sadun prinssin? Älä unta näe. Jos vakavaa parisuhdetta etsit niin laske vaatimustasoasi sille asteelle kuin itsekin olet.
Kukaan varakas, hyvnnäköinen ja itsesi ikäinen tai nuorempi ei edes vilkaise Sinua. Tosi on. On näet valinnan varaa.
Miksi et laivoilla ottaisi tarjouksia hau mats? vastaan? Kokemukset saattaisivat olla Sinulle aivan makoisia.
Sinun nyt vain tulee asennoitua elämääsi oikealla tavalla.
Jos olisit huippuämmä niin sinua jonotettaisiin. Sitä nähtävästi et ole.
Ole siis yksin tai laske vaatimustasoasi !
Terveisiä lapsillesi toivottelee 27 x Pattayalla ollut; meillä on oma palstamme, tuu tutustumaan.. Thaimaasta löytäisit kyllä itsellesikin........- ap.
Miksi yksinäisyyspalstallakin pyörii ilkeitä, sairaita ihmisiä joiden tarkoituksena on vain loukata ja satuttaa? Täällä on vakavasti masentuneita ihmisiä, jotka etsivät apua itselleen kirjoittamalla pahasta olostaan, ja saavat vastineeksi vi..uilua. Sairasta porukkaa.
Kirjoituksesi oli sekä ilkeä että sairas, eikä myöskään osoita syvempää lukutaitoa. Ja ikävä kyllä kuvastaa hyvin selvästi netissä pyörivien miesten tasoa ja mielenlaatua.
Allaoleva teksti ei ole minun kirjoittamani, vaan kopioitu toiselta osastolta. Se kuvaa asiantilaa niin hyvin, että laitan sen tähän :
" Miehet etsivät "toista nuoruuttaan" hakemalla nuorempaa naisseuraa tai sitten kuvittelevat - kuten niin monessa profiilissa lukee - olevansa nuorekkaita, ikuisesti vanhentumattomia kaikkien muiden vanhetessa ympärillä. Kukapa omaa ikääntymistään huomaisi.
Kun nainen on täyttänyt neljäkymmentä, häneen ottavat yhteyttä vain seksinnälkäiset nuoret miehet (alle 35-vuotiaat) tai sitten vanhuuseläkeikäiset.
Minusta tuntuu, että jossain vaiheessa ikäpolvien välinen raja tulee vastaan. Vaikka ihminen kuinka pitäisi itseään vireänä ja seuraa maailmankulkua, niin tietyt arvot ovat sukupolvisidonnaisia. Mielestäni maksimi-ikäraja puoleen tai toiseen kumppania etsittäessä on 8-10 vuotta.
Poikkeuksiakin on, koska ennen kaikkea olemme yksilöitä. "
................................................
Vanhemmat miehet eivät sitä myönnä, mutta juuri arvot ja asenteet ovat 95% erilaisia noin vuoden -65 jälkeen syntyneillä, ja sitä ennen syntyneillä. Sen tarkempaan analysoimiseen menisi pari sivua tekstiä ja pari tuntia aikaa, joten koen sen turhaksi näissä olosuhteissa. Nuo miehet,ns. papparaiset omaavat täysin erilaisen asenteen naista, perhettä, maailmaa kohtaan kuin nuoremmat miehet. Paljon tämän asenteen omaavia löytyy myös 35 miehissä, mutta vain vähän alle 30v miehissä. Nelikymppinen nainen ja 50 mies ovat nykypäivänä vain harvoin samalla taajuudella. Ongelmaksi voi myös muodostua seksi, koska hyvin hyvin harvat vanhemmat miehet kykenevät enää siinä määrin seksiin, että voisivat tyydyttää viriileimmässä iässä olevan naisen. Suuri merkitys on myös sillä, että nuo vanhat miehet ovat asenteiltaan sellaisia, että vapautunut ja kokeileva seksi ei heiltä suju. Tai sitten se tarkoittaa heille sitä että nainen tekee kaiken mitä mies käskee, eikä saa itse juuri mitään vastineeksi. Etenkin kun miehen erektio ja kestävyys ovat sitä tasoa ettei niillä tyydytetä seksuaalisesti aktiivista naista.
Ei nyt pidä ymmärtää tätä niin, että vain ja ainoastaan hurja ja täydellinen seksi olisi parisuhteen edellytys, mutta sillä saralla aktiivinen aikuinen nainen tuskin jaksaa enää ruveta kädestä pitäen kouluttamaan (asenneongelmaista) itseään 10-15v vanhempaa miestä.
.................................................
Toinen asia johon haluan puuttua on se, että en ymmärrä miksi keski-ikäisen naisen täytyisi olla timmi ja hoikka kuin nuori pajunvitsa. Männä viikolla oli lehdessä Anne Pohtamon haastattelu, ja hän ihmetteli samaa. Anne oli kuvasta päätellen juuri sellainen kuin valtaosa keski-ikäisistä naisista, eli muutamalla ylikilolla varustettu, mutta ei ns. läski. Liikuntaa harrastava ja terveitä elämäntapoja noudattava. Hyvin kaunis, aito ja kypsä.
Miksi keski-ikäiset lössähtäneet miehet edellyttävät naiselta nuoren tytön kroppaa? Kuka voisi siihen vastata? Ja jos keski-ikäinen nainen on erittäin hyvä kropaltaan, vieläpä nätti ja kunnollinen, en oikein jaksa uskoa että hän sitten itse huolisi tuollaista asennevammaista lössähtänyttä miestä? Vai?
Näitä asennevammaisia, lössähtäneitä miehiä pyörii Aasiassa pilvin pimein. He eivät huoli normaalia naista, eikä kukaan oikeasti normaali nainen halua sellaista miestä, joka suhtautuu naiseen siten, että menee Aasiaan ostamaan itselleen lähes teini-ikäisen naisen, että saisi "kiinteää lihaa". Tämä miesryhmä purkaa katkeruutensa haukkumalla suomalaista naista joka puolella; keskustelupalstoilla, työporukan saunailloissa jne.
.................................................
Missä välissä olen sanonut, tai kykenet edes rivien välistä lukemaan että etsisin jotakin prinssiä? Kyllä minun iläluokkani naiset jo ymmärtävät että ulkonäkö rapistuu myös prinsseiltä, ja etsimme seuraa täysin erilaisin kriteerein. Ja etenkään raha ei ole koskaan ollut vaikuttimena elämässäni, ei arkipäivässä eikä ihmissuhteissa. Asenteesi rahaa kohtaan tulee ehkä siitä, että joudut ostamaan seurasi, millä perusteella leimaat kaikki naiset hyväksikäyttäjiksi ?
................................................
Kyllä - olen pienituloinen, enkä häpeä sitä. Maksan laskuni ja elätän itseni ja lapseni. Pukeudun hyvin, kuin myös lapseni. En juuri juo, enkä polta. Elän normaalia elämää, en pröystäile enkä tuhlaa. Rahaa jää silti matkusteluun ja satunnaisiin irtiottoihin. En myöskään ole kateellinen niille, joilla on rahaa. Jokainen rakentaa sellaisen elämän, kuin haluaa ja kykenee. Afrikassa asiat ovat huonommin. Ja Aasiassa, missä nainen on kauppatavaraa.
..................................................
Kirjoitin myös hyvin selvästi sen, että ymmärrän kyllä tosiasiat, eli sen ettei ikäiseni "normaali, jenkkakahvoilla varustettu" nainen enää kelpaa miehille. Asian sulattelemiseen meni muutama vuosi, ja olen sen jo hyväksynyt. Tekstisi ei voi millään tavoin minua enää enempää hetkauttaa asian suhteen. Vika näet ei ole meissä naisissa, vaan miehissä. Jos jenkkakahvat on niin kauhea asia, että se kumoaa kaikki naisen hyvät ominaisuudet, en koe että vika olisi silloin minussa tai meissä naisissa yleensäkään. Turha tulla tällaiselle "elämnkoulimalle" naiselle siitä naljailemaan.
Onko se "normaalia" elämää, että nykymiehet vaihtavat naisen aina nuorempaaan/parempaan kun hänelle tulee jenkkakahvat? Entä sitten, kun mies on itse 50-70v, eikä hän enää millään muulla kuin valtavalla rahamäärällä saa nuorta ja timmiä naista itselleen..? Kiikkustuolissa näkee harvemmin timmejä naisia ; D Missä vaiheessa miehet tajuavat lopettaa nuo kohtuuttomat vaatimuksensa naisen ulkoisen olemuksen suhteen? Sittenkö kun eivät enää ostamallakaan saa timmiä tyttöä? Missä menee se ikäraja, jonka jälkeen naisella on lupa rupsahtaa? Vai onko tilanne jo se, että 35v on se ikä jonka jälkeen naisen ei enää kuulu elää parisuhteessa, koska hoikillakin tuon ikäisillä alkaa kehoon ilmestyä vanhuuden merkkejä..? Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen miehet siis vain vaihtavat muijaa, aina kun tämä ei ulkoisesti enää miellytä. Ja mikä on sitten "tarpeeksi", kun jumalattoman kauniit suuren maailman julkkisnaisetkin jäävät kuin nalli kalliolle miehen vaihtaessa parikymppiseen tipuun..
Et kai ymmärtänyt, että etsin naisystävää, jonka kanssa käydä vaikka lenkillä, pizzalla, tai ihan vain jutella tyttöjen juttuja kahvikupin äärellä? Elämässäni on muutakin sisältöä kuin miehen etsiminen. Tekstini tarkoitus oli kysyä muiden ikäisteni, vastaavassa tilanteessa olevien naisten mietteitä.
.................................................
Suomen ja monen länsimaan turvakodit täyttyvät Aasiasta ja entisen itäblokin maista tulleista naisista jotka ovat paremman eläman toivossa avioituneet länsimaisen miehen kanssa. Nämä "ostetut orjat" tajuavat länsimaiseen yhteiskuntaan tullessaan, että joissakin maailman maissa naisella on muitakin oikeuksia kuin palvella miestä. Näin käy myös monille pakolaisena tms perheensä mukana tulleille naisille. Yksi esimerkki asiantilan raakuudesta on kunniamurhat, joita tehdään kun naiset vaativat edes autonomiaa itselleen.
Mikä olisi syy siihen, että nuo Aasaian tytöt joutuvat hakattuina, silmät mustina ja nöyryytettyinä turvakoteihin parin vuoden sisällä Suomeen avioitumisestaan? Ehkäpä ne miehet, jotka sieltä naisia ostavat, ovat juuri niitä sairaita asennevammaisia, joita suomalaiset naiset eivät huoli?
Tervemenoa vaan Pattayalle. Kukaan ei teitä täällä kaipaa. Käy vain sääliksi Aasian tyttöjä, jotka joutuvat myymään itsensä asennevammaisille sovinistisioille. - toiselta yksinhuoltajalta
Olen lähes viisikymppinen, kymmenen vuotta eronneena elänyt nainen. En ole rikas, mutta koska olen kouluttautunut ja älykäs ihminen, olen pystynyt yksinkin kantamaan vastuun kahdesta lapsestani. Olen niin hyvän näköinen kuin tässä iässä voi olla. Kaiken kaikkiaan pidän itseäni niin suuressa arvossa, että en koskisi tikullakaan niihin pikkumiehiin jotka katsovat voivansa puhua tuohon sävyyn itsenäisistä, vastuunsa kantavista ja upeista keski-ikäisistä "yh-äideistä". Kannattaa naiset pitää mielessä oma taso;)
- Saman ikäinen
Laitappa viestiä tulemaan! Itsekkin kaipailen ystävä seuraa matkoille yms. Nainen 40v. [email protected]
- kilisevä
Täyttä asiaa. Olen melkein samanlaisessa tilanteessa: 45v, kaksi lasta ja yh. Lapset ala-asteella vielä. Oma aika, raha ja erityisesti ikäiseni järkevä/henkevä/samalla aaltopituudella oleva seura puuttuu. täysin. Usein itkseskelen illalla yksinäisyyttäni, en niinkään sitä, etten kelpaa kenenkään miehen pirtaan enää. Enemmän sitä, että en kuulu mihinkään: osallisuuden puute, niin kuin sanotaan.
Jos joskus olen jollekin sanonut, että olen yksin ja masentaa: AINA on vastaus että onhna sulla terveet lapset. Niin on, luojan kiitos.
Mutta se ei ole se pointti tässä. Olen toki osani onnea saanut elämässä, mutta onko ihan mahdotonta, että yli nelikymppinen ei parillinen ihminen pääsisi mukaan johonkin vielä...
Toisaalta en tiedä mitä se olisi, kun lapset ovat pieniä.
Tunnen olevani väliinputoaja monella tavalla.
JA SE EI OLE KENENKÄÄN SYY. Jos jonkun niin omani. Mutta tämä ei ole nyt se pointti.
Pointti on se, miten ihmeen pitkä matka on ihmisen luota toisen luo tässä maassa ja tähän maailman aikaan. HEti ollaan puhumassa jenkkakahvoista ja timmeistä reisistä; hinnoittelemassa ihmisiä kuin pihvikarjaa... ja kysymys pitäisi olla ystävyydestä, ymmärryksestä, toveruudestä, kaikkihan me samalla pallolla taaperramme.
[email protected] - "vanhapiika 45"
En ole koskaan ollutkaan naimisissa eikä minulla ole lapsia. En kuitenkaan ole masentunut, jos nyt en euforisen iloinenkaan. Naimisissa olevia sukulaisia ja työkavereita on joita sanoisin ystäviksikin.Osalla heistä on lapsia, osalla ei. Viikoilla en juuri jaksa työpäivän jälkeen tapailla ketään, viikonloppuna ainakin toisena päivänä täytyy käydä tervehtimässä ikääntyviä vanhempia. Mutta olen monesti käynyt museoissa ja taidenäyttelyissa sekä shoppaamassa yksin, ei siihen ketään kaveria tarvita. Elokuviin ja teatteriin kaipaisin jonkunlaista kaveria. Ravintoloista en välitä. Ulkomaanmatkoja olen tehnyt paljon yksin, onneksi on rahaa että voi maksaa sen yhden hengen huoneen. Ja kun kielitaitoa on sen verran että pärjää niin mikäpä sen mukavampaa kuin mennä juuri sinne minne itse haluaa. Lounaalle menen mihin vaan yksin mutta iltaruokailut on vähän niin ja näin. Oikeastaan tuolla etelässä menen syömään usein jo seitsemän maissa illalla, silloin saa valita yksinkin ihan minkä pöydän vaan. Jos siinä yhdeksän maissa vasta menee syömään niin silloin se yksinäisenä naisena oleminen näkyy tarjoilijoiden ilmeessä. Toisaalta, ostan joskus vaan paikallista leipää, jogurttia ja hedelmiä ja istun illalla parvekkeellä nauttien välimeren lämpimästä illasta. Ei se sen kummempaa ole.
Mikäkö meitä sitten erottaa? Varmaankin se etten ole kovin sosiaalinen. Kun työpäivän joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä niin haluan kotona olla ihan hiljaa ja rauhassa. Ei tulisi mieleenkään ruveta bussipysäkillä jonkun tuntemattoman kanssa juttelemaan. Ja risteilyistä en välitä joten niihin vonkaaviin miehiin en ole törmännyt. Mutta meitä on monenlaisia.- kuivasuu
on , että jokainen valitsee parhaimman elintapansa. Jotenkin vaistoaa tietynlaisen ihmisen kaipuun näistä viesteistä ja toivoo kaikkea hyvää. Onneakin varmaan löytyy, mutta epätodennäköiseltä tuntuu kirjoituksia lukiessa, koska luopuminen tai asenteiden korjaus vanhemmiten ei ole helppoa.
- Voyager65
Täällä myös 40 yh-nainen, joka kaipailisi samanhenkistä ystävää; aitoa ja pitkäaikaista. En käytännössä ole niin hirveän yksinäinen, mutta sisimmässäni kuitenkin monta kertaa koen ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, koska samanhenkistä seuraa on vaikea löytää. Laitatko ap tälle palstalle sähköpostios., että sinulle voisi kirjoittaa?
- Anonyymi
Tuo sama oli nuorenakin, kun itse yritin vielä elää villiä nuoruutta, niin ystävät alkoivat viettää aikaa jonkun miehen kanssa..... tai heillä tuli muita "projekteja". Olin välillä yksinäinen.
Sitten itse olin mennyt tarpeeksi ja tuli perheen vuoro. Se oli hyvää aikaa. Mies oli uskollista tyyppiä ja sitoutui perheeseen. Hänellä tuli kuitenkin terveysongelmia, mitkä vaikuttivat koko perheen hyvinvointiin ja ero oli lopulta pakollista lasten ja oman hyvinvoinnin vuoksi. Tällä hetkellä elän elämää yksinhuoltajana. En ole yksinäinen. Ne vanhat ystävätkin pyytää rientoihin, kun heillä nyt menojalka vipattaisi.... Itselläni ei niinkään. Mieluiten eläisin hyvää parisuhdeaikaa. Näen kuitenkin itseni ehkä yksin. Hyvät miehet taitaa olla suhteissa ja ongelmia en itselleni halua. Yksinkin voi olla onnellinen ja yksin en oikeastaan ole, välillä kyllä yksinäinen. Sitten keskustelen itseni kanssa. Kaikki on loppujen lopuksi hyvin, joten miksi muuta kaipailisin.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa903376Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei3412969Putin ei suostu tulitaukoon nyt kun Kurskin taistelut ovat kesken
ja venäjä on viimein päässyt niskan päälle, suuren ylivoiman turvin. Ukraina ilmeisesti suorittaakin taktista vetäytymi1911596Martinan firma haastettiin käräjille
Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.2421384Voi kulta rakas
Kyllä minäkin olen sinuun rakastunut. Oisit avautunut tunteistasi aiemmin niin ei tarvitsisi kiertoteitä kuulla tästä. �621302Miksi haluat satuttaa
Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano281051- 791017
- 741010
- 117980
- 72934