Onko tyypillistä leijonamiehelle negatiivisuus, kärttyisyys, äkkipikaisuus, muiden syyttely? Eli kun jokin on häviksissä tai pielessä, vika on aina jonkun muun, yleensä vaimon? Yleensä pahantuulinen. Hyvällä tuulella kaikki hyvin ja on hauska. Kiinnostunut silti enemmän itsestään ja omista touhuistaan, ne pitää aina kertoa eikä tarkoin kuuntele mitä vaimo kertoo. Kun joku muu on kertonut juttunsa, leijona ei kommentoi välttämättä asiaa mitenkään ja siirtyy ihan eri puheenaiheeseen, tietysti johonkin mikä liittyy itseensä tai tekemisiinsä tai mikä on leijonalla mielessä. Ei sano rakastavansa, sanoo tekojen kertovan sen. Tekee oman mielensä mukaan huomioimatta kumppaniaan. Hyvällä tuulella ollessaan saattaa jopa pussata! Omat mielipiteet asioista sietämättömän ihmeellisiä eikä auta perustelut, leijonan pää ei käänny. Tahtoo alistaa, vaimon hyväntuulisuus ja ulospäinkääntyneisyys pitää latistaa ilkeillä sanoilla ja kommenteilla. Ei kehu vaimoa ettei se vain ylpisty. Negatiiviset asiat kyllä voi sanoa ääneen. Seksissä hyvä, ottaa vaimon siinä kyllä huomioon. Syynä tietysti se, että osaa omasta mielestään hoitaa hommat niin loistavasti/paremmin kuin kukaan muu!
Onko tyypillistä leijonalle vai onko mieheni vain muuten hankala/vaikea tapaus?!
mitä kertoo leijonamiehestä?
45
5400
Vastaukset
- Lionman35
nyt vain omasta puolestani. Kyllä, minä ainakin olen tuollainen puoliso suhteessa mikä on jo päättynyt ja eletään jatkoajalla.
- on, että
leijonamies kyllä kertoo omat juttunsa joo,mut vain ne,mitä haluaa kertoa...ja osa jää kertomatta ja niistä ei muuten saa kysellä, tai sä utelet ja syyllistät..kun se ei kuulu sulle. Mies ei kysele sulta,mut kun jotai kysyy,se pitää pystyä kertoo ja Perustelee juuria myöten. Ei se sitten suhteen alun jälkeen korusanoja viljele, sähän olet jo varma nakki... (pian alat luulee itsestä liikoja) ja miks kerran sanottua enää toistaa? Sehän on jo selvyys! Jos vaihtaa puheenaihetta kommentoimatta mitenkää...se takuulla meinaa vain sitä,ettei ole jostai syystä tyytyväinen kuulemaansa ja vaihtaa siks aihetta...ei siks ettei kiinnostais. Mainitseppa kokeeks vaik jostai aiheesta mistä tiedät ettei pidä, mun miehellä esim.jos sanon jostai toisesta miehestä jotai. Sänkyhommat on sit oma lukunsa...anna sen olla tyytyväinen itseensä, jos sun mielestä asiat okei...koska ne oikeasti on leomiehelle kunnian asia. Jos haluat jatkossa seksiä ja suhteen pysyvän kunnossa,vaikene ja ilmaise tyytyväisyytesi :D Ei kai kukaa ole aina hyvällä tuulella? Ja eihän se kärttyisyys jatkuvaa kai ole? Ollaan iloisia niistä hyvistä hetkistä, niitä huonoja on kaikilla merkistä riippumatta. Joskus,jos ajatuksissa askartelee joku asia, työhön,harrastukseen,lapsiin tms liittyen, saattaa olla mietteliäs tai kärttyinen,mut menee ohi kun tilanne alkaa olee käsitelty ja kunnossa. Voi olla itse siitä kuulee vasta viikkojen päästä,mut kertoo sit ku ajatusprosessi käyty eka yksin läpi..sit yleensä mielikin parempi. Onhan se totta,että leijona kyllä kuuntelee mielipiteen..saattaa jopa sanoa että tehdään niin,mut käytäntö on toinen...se menee niin kuin hän on asian ajatellu. Vaatii hyvät perustelut ja hetken aikaa,ni saattaa ottaa sun ajatukset sit omikseen ja toimiakkin sen mukaan :) toki sun miehellä voi olla muutakin,en voi tietää..ja jokainen tapauskohtainen kuitenki. Jos tunteet kohdallaan ja hyvin muuten, en usko et vakavammista "oireista" kyse. Mä ainaki nautin leijonamieheni seurasta hyvässä ja pahassa :) on ne hankalia!totta...mut tarviivat vaan just oikean ihmisen rinnalleen,muuten se ei vaan toimi vaikka mitä tekis...sen kyllä huomaa aika alussa ja sen leijona tekee kyllä selväks eka kuukausien aikana jos ei oikeita tunteita ole! :) ja juuri nuo asiat huomaa vain leijonan käytöksestä, EI ikinä sanoista! Saattaa kyllä "lirkutella" ja olla itse huomaavaisuus leikkiessään,vaik ei tunteita olis ollenkaa... Ja sit vaan lopettaa yhteydenpidon tai iskee kuin salama ja sanoo,et se oliki tässä. Usko pois,sun miehelläs on tunteita..et muuten olis siinä :)
- leo*
Palautteesta millaista on olla leijonan vaimona,kovin tuttua ja pakko myöntää että vähän nolottaa oma käytös.Mutta onneksi minulla on valta muuttaa käytöstäni ja siihen pitää pyrkiä.Sen verran kerron miksi väistelen riitoja koska suuttuessani suorastaan räjähdän ja en ollenkaan pidä siitä tunteesta,en suosittele vertailemaan toisiin miehiin koska pian huomaat olevasi entinen.Olen vasta viime aikoina alkanut huomata omia piirteitäni ja pitää vaimolle antaa kunnia yhteisistä vuosista kanssani.
- leijonan vaimo
leo* kirjoitti:
Palautteesta millaista on olla leijonan vaimona,kovin tuttua ja pakko myöntää että vähän nolottaa oma käytös.Mutta onneksi minulla on valta muuttaa käytöstäni ja siihen pitää pyrkiä.Sen verran kerron miksi väistelen riitoja koska suuttuessani suorastaan räjähdän ja en ollenkaan pidä siitä tunteesta,en suosittele vertailemaan toisiin miehiin koska pian huomaat olevasi entinen.Olen vasta viime aikoina alkanut huomata omia piirteitäni ja pitää vaimolle antaa kunnia yhteisistä vuosista kanssani.
Juuri niin minunkin mieheni suuttuessaan tosiaan räjähtää, välillä aika pelottavaakin! Ei kylläkään fyysisessä mielessä, sitä hän ei tekisi. Mutta se kauhea raivoaminen... ja huuto, hävettääkin välillä kun naapurusto kuulee kaiken. Ja sitten kun rauhoittuu, minunkin pitäisi olla ihan normaalisti eli en saa suuttua raivokohtauksista!
- ......
leo* kirjoitti:
Palautteesta millaista on olla leijonan vaimona,kovin tuttua ja pakko myöntää että vähän nolottaa oma käytös.Mutta onneksi minulla on valta muuttaa käytöstäni ja siihen pitää pyrkiä.Sen verran kerron miksi väistelen riitoja koska suuttuessani suorastaan räjähdän ja en ollenkaan pidä siitä tunteesta,en suosittele vertailemaan toisiin miehiin koska pian huomaat olevasi entinen.Olen vasta viime aikoina alkanut huomata omia piirteitäni ja pitää vaimolle antaa kunnia yhteisistä vuosista kanssani.
siinä ettei saa vertailla,enkä niin teekkään. Mutta kuule... Rehellisin tietämäni sielu on leijonalla,joka on joutunu kohtaamaan itsensä! Sinä teet kuten parhaaksi näet ja itsestä tuntuu. Hyvä että mietit asioita,mut älä ihmees tunne syyllisyyttä. Sinä olet mitä olet,mut kun opettelet tuntee itseäs, heikkouksia,pelkoja, toimintamalleja... voit itse vaikuttaa paljon ja toimiakkin ehkä toisin.
Varoituksen sananen, tiedän kaksi pitkää avioliittoa jotka ovat päätyneet eroon siksi,että leijonamiehet ovat riitaa vältelläkseen pitäneet vuosia,jopa vuosikymmeniä,tunteet sisällään...jättäneet asiat kesken ja sanomatta. Kun se mitta tulee täyteen... Naps... Se on sitten siinä. Että mikä sitten on oikein tai väärin... Leijona pitää tunteet sisällään vai vaimo ? Kumpikaan? Onko siinä oikeaa ja väärää...ja miten sen kultaisen keskitien löytää..hmm.. - mitzzelli12
koko tuo sun teksti. Kuinka ihmeessä et osaa kappalejakoa? Ei tuollaista VOI lukea. Tulee vain pahalle tuulelle.
- yksinkertaista..
mitzzelli12 kirjoitti:
koko tuo sun teksti. Kuinka ihmeessä et osaa kappalejakoa? Ei tuollaista VOI lukea. Tulee vain pahalle tuulelle.
.....älä lue, niin et tule pahalle tuulelle :)
Onneks näitä juttuja on täällä niin monta, et voi valita.
Kiitos silti.. Muistan ens kerralla.
- mullekkin
kahdeksan toista vuoden kokemuksella leijona miehen kanssa kuulostaa liiankin tutulta tekstiltä.just tollanen on ainakin mun leijona mies ja sitä ei muuteta mihinkään suuntaan se on sellanen kun on eikä muuksi muutu.nyt kyl alkaa olla mitta täys ja ruvennu aatteleen josko ottas loppu elämäks helpomman tapauksen jos sellasta on.
- entinen vaimo
...olipas jännä lukea tekstisi, mutta en voi muuta kuin myönnellä. Eli minun leijonamieheni oli juuri tuollainen -hankala tapaus. Ajansaatossa tämä ajoikin meidät sitten eroon. En jaksanut olla altavastaajaana ja ovimattona -mitään sanomattomana vaimona. Jälkikäteen on rakkauden tunnustuksia tullut, mutta muutokseen ei sitten olla kuitenkaan valmiita. Joten ei leijona miestä minulle enää. Voimia sinulle!
- leijonan vaimo
No jopas on yllättävää että samanlaisia tapauksia löytyy! Vuosia olen ihmetellyt hankalaa miestäni ja muutama päivä sitten löysin tämän palstan ja asiat selkiytyivät. Tuo Lionmanin teksti saattaa olla ihan oikeessa; tuntuu että suhteen viimeisiä viedään. Toisaalta voisi koittaa ymmärtää ja nauttia hyvistä asioista kuten joku teistä sanoi, MUTTA itse olen kyllästynyt ainaiseen ymmärtämiseen ja joustamiseen; se on itseltä pois ja raskasta. MINÄ kun haluaisin hellyyttä ja edes hiukan huomiota! Olenkin ajatellut että leijonamieheni voisi itsekin olla onnellisempi jonkun muun kanssa... Ei hänenkään tarttisi kiukutella niin paljon... Aika näyttää miten tässä käy.
- adely
leijonan vaimo kirjoitti:
No jopas on yllättävää että samanlaisia tapauksia löytyy! Vuosia olen ihmetellyt hankalaa miestäni ja muutama päivä sitten löysin tämän palstan ja asiat selkiytyivät. Tuo Lionmanin teksti saattaa olla ihan oikeessa; tuntuu että suhteen viimeisiä viedään. Toisaalta voisi koittaa ymmärtää ja nauttia hyvistä asioista kuten joku teistä sanoi, MUTTA itse olen kyllästynyt ainaiseen ymmärtämiseen ja joustamiseen; se on itseltä pois ja raskasta. MINÄ kun haluaisin hellyyttä ja edes hiukan huomiota! Olenkin ajatellut että leijonamieheni voisi itsekin olla onnellisempi jonkun muun kanssa... Ei hänenkään tarttisi kiukutella niin paljon... Aika näyttää miten tässä käy.
Huh kuinka tutulta kuulostaa!! Vuoroin mitä hurmaavin kehräävä kissaeläin, mutta silitäppä vähänkään vastakarvaan niin sähähtää!
Vuodet ovat kyllä hioneet hieman kynsiä, eikä jäätän halveksuvia raivonpurkauksia ole enää tarvinut kovin usein kokea..
Syynä kyllä varmasti on hänen omat kriisinsä , jotka ovat kisulle näyttäneet että laumaa tarvitaan. Ainakin kun on vaikeuksia...nostovirtauksessa saattaa taas sitten käydä niin, ettei vois vähempää laumanjohtajan rooli jellonaa kiinnostaa.
Itse olen tyypillinen oinas, joka kuulema on yksi harvoista leijonan kanssa toimeen tulevista! Herkkisten ei kannata leijonista kiinnostua! - Lionman35
leijonan vaimo kirjoitti:
No jopas on yllättävää että samanlaisia tapauksia löytyy! Vuosia olen ihmetellyt hankalaa miestäni ja muutama päivä sitten löysin tämän palstan ja asiat selkiytyivät. Tuo Lionmanin teksti saattaa olla ihan oikeessa; tuntuu että suhteen viimeisiä viedään. Toisaalta voisi koittaa ymmärtää ja nauttia hyvistä asioista kuten joku teistä sanoi, MUTTA itse olen kyllästynyt ainaiseen ymmärtämiseen ja joustamiseen; se on itseltä pois ja raskasta. MINÄ kun haluaisin hellyyttä ja edes hiukan huomiota! Olenkin ajatellut että leijonamieheni voisi itsekin olla onnellisempi jonkun muun kanssa... Ei hänenkään tarttisi kiukutella niin paljon... Aika näyttää miten tässä käy.
vielä jatkan vähän juttua. Itse olin tosiaan kaikkia noita asioita kun liitto oli jo ohi mutta vielä yritettiin jostain ihme syystä sinnitellä.....ja se oli yhtä helvettiä! Pahinta asiassa on se että itsehän niille asioille tullaan sokeaksi, ja mitä pitempään asiat jatkuvat sitä sokeammaksi tullaan. Ei pystytä enää näkemään asioita niitten ulkopuolelta. Se mikä tässä keskustelussa kaivelee on se että täällä puhutaan siitä kuinka on vain toisen vika että menee huonosti. Kyllähän soppaa keittämään tarvitaan aina kaksi, oli se kaveri kuinka hankala tahansa. Kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Parisuhteessa ollaan siksi että toinen paikkaa toisen heikkoja puolia, eikö näin? Jos homma ei toimi näin, ollaan VÄÄRÄN kumppanin kanssa. Tällä palstalla käydään useasti jotain syyttelykisaa. Tulee vain mieleen että miksi. Kannattaa suhtautua melkoisella nöyryydellä näihin ihmissuhde asioihin, periksi antaminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kummankin tuhoava parisuhde. Aika kuluu ja kaikilla on oikeus onneen. Vielä tuo mitä täällä puhutaan itsestäänselvyytenä pitämisenä, toimii myös toisinpäin, pystyykö toinen näkemään että ei pidetä itsestäänselvyytenä? Parisuhteessa pakostakin turrutaan ja totutaan miten asiat menee, mutta tässä on suuri ero siihen että pidettäisiin itsestäänselvyytenä. Asiat huomataan vasta kun ne otetaan pois. Niin julmaa kuin se onkin.
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
vielä jatkan vähän juttua. Itse olin tosiaan kaikkia noita asioita kun liitto oli jo ohi mutta vielä yritettiin jostain ihme syystä sinnitellä.....ja se oli yhtä helvettiä! Pahinta asiassa on se että itsehän niille asioille tullaan sokeaksi, ja mitä pitempään asiat jatkuvat sitä sokeammaksi tullaan. Ei pystytä enää näkemään asioita niitten ulkopuolelta. Se mikä tässä keskustelussa kaivelee on se että täällä puhutaan siitä kuinka on vain toisen vika että menee huonosti. Kyllähän soppaa keittämään tarvitaan aina kaksi, oli se kaveri kuinka hankala tahansa. Kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Parisuhteessa ollaan siksi että toinen paikkaa toisen heikkoja puolia, eikö näin? Jos homma ei toimi näin, ollaan VÄÄRÄN kumppanin kanssa. Tällä palstalla käydään useasti jotain syyttelykisaa. Tulee vain mieleen että miksi. Kannattaa suhtautua melkoisella nöyryydellä näihin ihmissuhde asioihin, periksi antaminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kummankin tuhoava parisuhde. Aika kuluu ja kaikilla on oikeus onneen. Vielä tuo mitä täällä puhutaan itsestäänselvyytenä pitämisenä, toimii myös toisinpäin, pystyykö toinen näkemään että ei pidetä itsestäänselvyytenä? Parisuhteessa pakostakin turrutaan ja totutaan miten asiat menee, mutta tässä on suuri ero siihen että pidettäisiin itsestäänselvyytenä. Asiat huomataan vasta kun ne otetaan pois. Niin julmaa kuin se onkin.
kun ei saisi luovuttaa liian helposti ja tarvittaessa pitäisi osata luopua? Kuka tai mistä sen tietää? Ettei anna liian helposti periksi?!
Jos asiat pääsee liian pitkälle, molemmat masentuu.. ja masentunut ihminenhän ei kykene ajattelemaan kuin itseään. Pitäisikö ihmisten sitten huomata ajoissa ja alkaa toimia molemmat omalta osaltaan? Ja sittenkin törmää vielä siihen, onko "kumppani sopiva"?
Olet oikeassa kaikkeen tarvitaan kaks parisuhteessa ja ihmissuhteet tuntuu muutenkin olevan vaikeampia kuin tähtitiede tai ydinfysiikka.
Monesti kuulee siitä, että ihmiset tuudittautuu siihen uskoon, että suhde kulkee omalla painollaan... ei kai se voi niinkään mennä, siinä vaiheessa jos ollut kymmeniä vuosia yhdessä... - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
kun ei saisi luovuttaa liian helposti ja tarvittaessa pitäisi osata luopua? Kuka tai mistä sen tietää? Ettei anna liian helposti periksi?!
Jos asiat pääsee liian pitkälle, molemmat masentuu.. ja masentunut ihminenhän ei kykene ajattelemaan kuin itseään. Pitäisikö ihmisten sitten huomata ajoissa ja alkaa toimia molemmat omalta osaltaan? Ja sittenkin törmää vielä siihen, onko "kumppani sopiva"?
Olet oikeassa kaikkeen tarvitaan kaks parisuhteessa ja ihmissuhteet tuntuu muutenkin olevan vaikeampia kuin tähtitiede tai ydinfysiikka.
Monesti kuulee siitä, että ihmiset tuudittautuu siihen uskoon, että suhde kulkee omalla painollaan... ei kai se voi niinkään mennä, siinä vaiheessa jos ollut kymmeniä vuosia yhdessä...tähtitiede on helppo asia näihin ihmissuhde kiemuroihin verrattuna. Tuohon kysymykseen että koska pitäisi luovuttaa, siihen ei osaa kukaan muu vastata kuin henkilö itse joka kysymyksen esittää. Me olemme erilaisia ja meillä kaikilla on oma "kivunsietokykymme". Myös se mitä odotamme toiselta on kaikilla täysin erilaista, joku odottaa että esim. mies tulee kotiin joka kerta ruusukimppu kourassa todistellen ikuista rakkautta sinfoniaorkesteri taustalla, toinen on onnellinen jos olisi edes mies jonka voisi olettaa, ehkä, tulevan. Joku hyväksyy puolison syrjähypyt, toinen ei. Jokainen tapaus on omansa. Eipä noissa mitään kultaista ohjenuoraa ole. Mutta sen nyt olen huomannut että peli kannattaa viheltää poikki ennenkuin on totaalisen myöhäistä. Se on tosiaankin mahdollista, erotakin voi liian myöhään. Silloin on menetetty ne liiton hyvätkin hetket ja toisen kunnioitus. Täällä tosiaankin on kaikilla elämä elettävänä ja jos kaikki energia menee johonkin suhteen ongelmavyyhdin ratkomiseen, niin mitä jää sille muulle elämälle? Itse olen ollut eron jälkeen melkoisen tyytyväinen, olen saanut liudan uusia ystäviä, energia riittää uusien asioiden opiskeluun, tunnekirjo on laajentunut kummastakin päästä, ja tunteet ovat myös paljon rehellisempiä, olen optimistisempi ja ulospäinsuuntautuneempi, eli pelkästään hyvää minun tapauksessani. Ei parisuhde tosiaankaan omalla painollaan mene, työtähän se on ja siinäkin voi palaa loppuun. Itse kuitenkin suhtaudun asiaan niin että suhteen kuuluisi tuoda onnea elämään, jos näin ei ole niin mitä suhteella tekee? Se mitä ihmettelen esim. tämänkin palstan kirjoituksissa on pelko sanoa kumppanille asioista, siis rehellisesti. Pelätään riitaa, mitä ihmeen pelkäämistä siinä on? Taisipa olla oinas daami tällä palstalla joka oli tajunnut asian oikein. Huuda vaan, rakkaani! Asiat jäävät hoitamatta ja ollaan joka kerta kauempana, kunnes ollaan jo niin kaukana että paluuta ei ole. Enpä nyt muuta osaa sanoa, jokainen tapaus on omansa ja jokainen tekee päätöksensä itse.
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
tähtitiede on helppo asia näihin ihmissuhde kiemuroihin verrattuna. Tuohon kysymykseen että koska pitäisi luovuttaa, siihen ei osaa kukaan muu vastata kuin henkilö itse joka kysymyksen esittää. Me olemme erilaisia ja meillä kaikilla on oma "kivunsietokykymme". Myös se mitä odotamme toiselta on kaikilla täysin erilaista, joku odottaa että esim. mies tulee kotiin joka kerta ruusukimppu kourassa todistellen ikuista rakkautta sinfoniaorkesteri taustalla, toinen on onnellinen jos olisi edes mies jonka voisi olettaa, ehkä, tulevan. Joku hyväksyy puolison syrjähypyt, toinen ei. Jokainen tapaus on omansa. Eipä noissa mitään kultaista ohjenuoraa ole. Mutta sen nyt olen huomannut että peli kannattaa viheltää poikki ennenkuin on totaalisen myöhäistä. Se on tosiaankin mahdollista, erotakin voi liian myöhään. Silloin on menetetty ne liiton hyvätkin hetket ja toisen kunnioitus. Täällä tosiaankin on kaikilla elämä elettävänä ja jos kaikki energia menee johonkin suhteen ongelmavyyhdin ratkomiseen, niin mitä jää sille muulle elämälle? Itse olen ollut eron jälkeen melkoisen tyytyväinen, olen saanut liudan uusia ystäviä, energia riittää uusien asioiden opiskeluun, tunnekirjo on laajentunut kummastakin päästä, ja tunteet ovat myös paljon rehellisempiä, olen optimistisempi ja ulospäinsuuntautuneempi, eli pelkästään hyvää minun tapauksessani. Ei parisuhde tosiaankaan omalla painollaan mene, työtähän se on ja siinäkin voi palaa loppuun. Itse kuitenkin suhtaudun asiaan niin että suhteen kuuluisi tuoda onnea elämään, jos näin ei ole niin mitä suhteella tekee? Se mitä ihmettelen esim. tämänkin palstan kirjoituksissa on pelko sanoa kumppanille asioista, siis rehellisesti. Pelätään riitaa, mitä ihmeen pelkäämistä siinä on? Taisipa olla oinas daami tällä palstalla joka oli tajunnut asian oikein. Huuda vaan, rakkaani! Asiat jäävät hoitamatta ja ollaan joka kerta kauempana, kunnes ollaan jo niin kaukana että paluuta ei ole. Enpä nyt muuta osaa sanoa, jokainen tapaus on omansa ja jokainen tekee päätöksensä itse.
minä itse mainita että "raivoa rauhassa rakkaani"... ja opettelussa se oli aluks munkin leijonallani. Itse olen lapsesta asti näyttäny tunteeni ja elänyt tunteella.. joskus nuoruudessa yritin sitä muuttaa ja huomasin muuttuvani vain katkeraksi ämmäksi.. näin on paljon keveämpi ja onnellisempi olo :) Kyselin uteliaisuuttani. Nyt meillä on kaikki suht hyvin, mut aina ei tule olemaan ja sillon on hyvä olla eväitä takataskussa.
Olen pitkälti samaa mieltä, että suhteen on tarkoitus tuoda iloa elämään, totta kai.. mutta illuusio ikuisesta onnesta ilman omaa panosta ei valitettavasti vie pitkälle, kuten sanoit työtähän se vaatii.. ja välillä on tahdonasia rakastaa. Eikähän siitä tietty mitään tule jos molemmat 24/7 onnettomia..
Ei kai siinä mitää yleismaailmallista ohjetta voi ollakkaan lopulta. Mut kuitenkin suurin osa ristiriidoista ja pettymyksistä parisuhteessa saa alkunsa omien odotusten kaatumisesta. Sitä ihminen alitajuntasesti olettaa toisen toimivan tietyllä tavalla, olevan tietynlainen.. ja sitten kun ei menekkään niin, ongelmat alkaa. - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
minä itse mainita että "raivoa rauhassa rakkaani"... ja opettelussa se oli aluks munkin leijonallani. Itse olen lapsesta asti näyttäny tunteeni ja elänyt tunteella.. joskus nuoruudessa yritin sitä muuttaa ja huomasin muuttuvani vain katkeraksi ämmäksi.. näin on paljon keveämpi ja onnellisempi olo :) Kyselin uteliaisuuttani. Nyt meillä on kaikki suht hyvin, mut aina ei tule olemaan ja sillon on hyvä olla eväitä takataskussa.
Olen pitkälti samaa mieltä, että suhteen on tarkoitus tuoda iloa elämään, totta kai.. mutta illuusio ikuisesta onnesta ilman omaa panosta ei valitettavasti vie pitkälle, kuten sanoit työtähän se vaatii.. ja välillä on tahdonasia rakastaa. Eikähän siitä tietty mitään tule jos molemmat 24/7 onnettomia..
Ei kai siinä mitää yleismaailmallista ohjetta voi ollakkaan lopulta. Mut kuitenkin suurin osa ristiriidoista ja pettymyksistä parisuhteessa saa alkunsa omien odotusten kaatumisesta. Sitä ihminen alitajuntasesti olettaa toisen toimivan tietyllä tavalla, olevan tietynlainen.. ja sitten kun ei menekkään niin, ongelmat alkaa.se olitkin sinä, asia tekstiähän tuo! Mutta joo, itse nyt tuossa viime liiton aikana päätin että tämä on sitten viimeinen vakava suhde. Tässä päätöksessä aion myös pysyä. En vain ilmeisesti ole parisuhde tyyppiä, pidän vapaudestani aivan liikaa. Opin myös eron jälkeen että tämä on yhtälailla hyväksyttävä elämäntapa kuin jokin parisuhdekin..paitsi että tässä satuttaa itseään ja muita huomattavasti vähemmän. Saa olla rehellinen, parisuhteessa se ei ole mahdollista.
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
se olitkin sinä, asia tekstiähän tuo! Mutta joo, itse nyt tuossa viime liiton aikana päätin että tämä on sitten viimeinen vakava suhde. Tässä päätöksessä aion myös pysyä. En vain ilmeisesti ole parisuhde tyyppiä, pidän vapaudestani aivan liikaa. Opin myös eron jälkeen että tämä on yhtälailla hyväksyttävä elämäntapa kuin jokin parisuhdekin..paitsi että tässä satuttaa itseään ja muita huomattavasti vähemmän. Saa olla rehellinen, parisuhteessa se ei ole mahdollista.
jokainen valitsee elämäntapansa.. Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle. Yks leijonamies ystävä on päätynyt samaan tulokseen ku vaimo petti ja ero tuli. Mut nyt se on avoliitossa...tosin todella vapaassa sellaisessa.
Itse en noin radikaalia ja lopullista päätöstä vois tai haluaiskaa tehdä. Mä olen niin elämänjanoinen, että haluan kyllä olla avoin ja nähdä mitä kaikkea elämällä on tarjottavaa, tahtoo kokea kaiken...vaik se tuottaiski välillä tuskaa ja kipua (tietääpähän elävänsä). Enkä tarkoita mitää toisen kautta elämistä. Onhan tuskan kääntöpuolena ne ihanat onnenki hetket jotka tulee rakkaudesta, mitä ei mistää sukulais- tai ystävyyssuhteesta saa samalla tavalla. Eikä ilman pahoja asioita osais arvostaa hyviäkää.
Et sä silti voi estää jotai tyttöö rakastumasta suhun.. ja silloinhan sä loukkaat tyttöä moisella päätöksellä kuitenki.. tiedän,saivartelua :) mut totta... niin ku sekin,et kyllähän sä itseäs toki sillä suojelet.
Kuitenki, kunnioitettava päätös. Niin moni muukin sais ottaa oman elämänsä hallintaansa! Kerranhan täällä vain ollaan,otetaan siitä kaikki irti, jokainen omalla tavallamme. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa elää.
Toi sun viimeinen kommentti pisti miettii, että eikö missään suhteessa vois olla rehellinen toiselle tai itselle.. olla rehellisesti omaitsensä. Miten se on niin mahdotonta? En ehkä näe asiaa noin. Eihän Täysin rehellinen voi olla edes ystävien kans... vain itselleen ja tod harva edes sitä. Tai sit sä tarkoitit just noin :)
voisko silti olla vain suhteesta/toisesta ihmisestä kiinni..hmm...... - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
jokainen valitsee elämäntapansa.. Se mikä sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle. Yks leijonamies ystävä on päätynyt samaan tulokseen ku vaimo petti ja ero tuli. Mut nyt se on avoliitossa...tosin todella vapaassa sellaisessa.
Itse en noin radikaalia ja lopullista päätöstä vois tai haluaiskaa tehdä. Mä olen niin elämänjanoinen, että haluan kyllä olla avoin ja nähdä mitä kaikkea elämällä on tarjottavaa, tahtoo kokea kaiken...vaik se tuottaiski välillä tuskaa ja kipua (tietääpähän elävänsä). Enkä tarkoita mitää toisen kautta elämistä. Onhan tuskan kääntöpuolena ne ihanat onnenki hetket jotka tulee rakkaudesta, mitä ei mistää sukulais- tai ystävyyssuhteesta saa samalla tavalla. Eikä ilman pahoja asioita osais arvostaa hyviäkää.
Et sä silti voi estää jotai tyttöö rakastumasta suhun.. ja silloinhan sä loukkaat tyttöä moisella päätöksellä kuitenki.. tiedän,saivartelua :) mut totta... niin ku sekin,et kyllähän sä itseäs toki sillä suojelet.
Kuitenki, kunnioitettava päätös. Niin moni muukin sais ottaa oman elämänsä hallintaansa! Kerranhan täällä vain ollaan,otetaan siitä kaikki irti, jokainen omalla tavallamme. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa elää.
Toi sun viimeinen kommentti pisti miettii, että eikö missään suhteessa vois olla rehellinen toiselle tai itselle.. olla rehellisesti omaitsensä. Miten se on niin mahdotonta? En ehkä näe asiaa noin. Eihän Täysin rehellinen voi olla edes ystävien kans... vain itselleen ja tod harva edes sitä. Tai sit sä tarkoitit just noin :)
voisko silti olla vain suhteesta/toisesta ihmisestä kiinni..hmm......jälleen! Niin, tuossapa se asia onkin, itse en oikein tunne eläväni kun olen suhteessa. Jotain siinä häviää omasta itsestä. Eikä vastapainoksi oikein ole tuntunut koskaan tulevan mitään, paitsi loputon määrä ongelmia. Kyllä minä liputan "sinkkuelämän" puolesta, tuntuu sopivan minulle, toisaalta olen aina ollut pitkissä suhteissa niin saattaahan tässä olla uutuuden viehätystäkin, mutta....mitä sitten! Rehellisyys on kaikki kaikessa, jos et voi olla ystävillesi rehellinen niin kelle sitten? Mitäs ystäviä ne sellaiset ovat? Pitemmän päälle käy myös mahdottomaksi elää jos ei pysty olemaan rehellinen, kukaan kun ei voi pitää 24 tuntista roolia päällä. Kannattaa kyllä kuunnella sitä sydäntään, useimmiten juuri ne oikeat vastaukset tulevat sieltä, sanoi järki mitä tahansa. Eipä tämä taida enää pahemmin liittyä mihinkään leijonamerkkiin, mutta jos se nyt jotakuta häiritsee niin siinäpä häiritsee. Ja kyllä miehet puhuu, ehkä enemmän kuin te naiset uskottekaan!.........hmmm, dance d'amour....
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
jälleen! Niin, tuossapa se asia onkin, itse en oikein tunne eläväni kun olen suhteessa. Jotain siinä häviää omasta itsestä. Eikä vastapainoksi oikein ole tuntunut koskaan tulevan mitään, paitsi loputon määrä ongelmia. Kyllä minä liputan "sinkkuelämän" puolesta, tuntuu sopivan minulle, toisaalta olen aina ollut pitkissä suhteissa niin saattaahan tässä olla uutuuden viehätystäkin, mutta....mitä sitten! Rehellisyys on kaikki kaikessa, jos et voi olla ystävillesi rehellinen niin kelle sitten? Mitäs ystäviä ne sellaiset ovat? Pitemmän päälle käy myös mahdottomaksi elää jos ei pysty olemaan rehellinen, kukaan kun ei voi pitää 24 tuntista roolia päällä. Kannattaa kyllä kuunnella sitä sydäntään, useimmiten juuri ne oikeat vastaukset tulevat sieltä, sanoi järki mitä tahansa. Eipä tämä taida enää pahemmin liittyä mihinkään leijonamerkkiin, mutta jos se nyt jotakuta häiritsee niin siinäpä häiritsee. Ja kyllä miehet puhuu, ehkä enemmän kuin te naiset uskottekaan!.........hmmm, dance d'amour....
ei liity leijoniin, tai tavallaan leijoniin ja samalla kaikkiin muihinki :)
En usko että sinäkään käyttäydyt ihan Täysin samoin yksin ollessa ku ystävien kans..tai sanot ihan jokaisen ajatuksen,sitä tarkoitin rehellisyydellä tässä kohtaa. Mut pitää kuunnella sydäntään...järki joskus valehtelee,vaik ajattelee sun parastas :) niin pitää tehdä ku tuntuu...ja sähän puhuitki vakavista suhteista,ettei se kaikkea pois sulje ;D mut älä sit loukkaa ketää vahingossa.
"...when darkness is no less, than everything you've built become undone. There's no fight and no light, disaster leaves your passion overrun..
A new light is warm, shining down on you after the storm. Don't mourn what is gone, Greet the dawn..." - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
ei liity leijoniin, tai tavallaan leijoniin ja samalla kaikkiin muihinki :)
En usko että sinäkään käyttäydyt ihan Täysin samoin yksin ollessa ku ystävien kans..tai sanot ihan jokaisen ajatuksen,sitä tarkoitin rehellisyydellä tässä kohtaa. Mut pitää kuunnella sydäntään...järki joskus valehtelee,vaik ajattelee sun parastas :) niin pitää tehdä ku tuntuu...ja sähän puhuitki vakavista suhteista,ettei se kaikkea pois sulje ;D mut älä sit loukkaa ketää vahingossa.
"...when darkness is no less, than everything you've built become undone. There's no fight and no light, disaster leaves your passion overrun..
A new light is warm, shining down on you after the storm. Don't mourn what is gone, Greet the dawn..."et usko että kavereilleen voi olla rehellinen? Miksei muka? Siksihän ne on kavereita. Kyllähän nyt totuus pitää kestää puolin sun toisin, oli mikä oli! Toisaalta olen siunattu melkoisilla ystävillä, kiitokset heistä!.....mutta siis mitä? Onko olemassa muunkinlaisia suhteita kuin vaki sellaisia? Kerro heti lisää! Minä semmosista mitään...joku uusi muoti juttu, vai? Ja minä muuten olen kiltti..AINA! :) :)
Hauskaa viikonloppua! - Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
et usko että kavereilleen voi olla rehellinen? Miksei muka? Siksihän ne on kavereita. Kyllähän nyt totuus pitää kestää puolin sun toisin, oli mikä oli! Toisaalta olen siunattu melkoisilla ystävillä, kiitokset heistä!.....mutta siis mitä? Onko olemassa muunkinlaisia suhteita kuin vaki sellaisia? Kerro heti lisää! Minä semmosista mitään...joku uusi muoti juttu, vai? Ja minä muuten olen kiltti..AINA! :) :)
Hauskaa viikonloppua!inttään Leijonan kans tällasesta asiasta ;) ja varsinkaa täällä.. tulee liiiiian pitkä stoori.
Mulla on maailman parhaat ystävät, jotka hyväksyy mut just näin, kaikista "omituisuuksista" huolimatta. Ehkä se olenkin minä, joka haluaa pitää jotain vain itsellään? liekkö sekin jotai itsesuojelua,en tiedä.
Ja siis Minähän en tiedä mistään suhteista mitään!! Vain mitä isot pojat on puhunu ja senkin olen salaa kuunnellu.
Mutta luulisin, että se ei hyvin äkkiä muodista pois mene ;D
Vai olet Sinä kiltti, uskotaan, mutta... Aina? Hehee... ja meidän mummo oli astronautti ;D
Vielä parempaa viikonloppua!! - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
inttään Leijonan kans tällasesta asiasta ;) ja varsinkaa täällä.. tulee liiiiian pitkä stoori.
Mulla on maailman parhaat ystävät, jotka hyväksyy mut just näin, kaikista "omituisuuksista" huolimatta. Ehkä se olenkin minä, joka haluaa pitää jotain vain itsellään? liekkö sekin jotai itsesuojelua,en tiedä.
Ja siis Minähän en tiedä mistään suhteista mitään!! Vain mitä isot pojat on puhunu ja senkin olen salaa kuunnellu.
Mutta luulisin, että se ei hyvin äkkiä muodista pois mene ;D
Vai olet Sinä kiltti, uskotaan, mutta... Aina? Hehee... ja meidän mummo oli astronautti ;D
Vielä parempaa viikonloppua!!mummo ollut astronauttina, aivan mahtavaa! Olet varmasti ylpeä! Mutta älä viitsi kuunnella salaa toisten puheita, se on rumaa :( Isot pojat puhuu muutenkin aina mitä sattuu, me pienet pojat kyllä puhutaan aina totta! Ei leijonien kanssa tarvitse väitellä,no no, myöntelyllähän siitä selviää...paitsi että se on helkkarin epäilyttävää....hmmm....
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
mummo ollut astronauttina, aivan mahtavaa! Olet varmasti ylpeä! Mutta älä viitsi kuunnella salaa toisten puheita, se on rumaa :( Isot pojat puhuu muutenkin aina mitä sattuu, me pienet pojat kyllä puhutaan aina totta! Ei leijonien kanssa tarvitse väitellä,no no, myöntelyllähän siitä selviää...paitsi että se on helkkarin epäilyttävää....hmmm....
olen ylpeä mummostani!
Mutta entä jos isot pojat on on oikeammassa kun me pienet tytöt? Miten niin rumaa? Jos on utelias... saa sillon kuunnella viisaampiaan.
Ja miten niin te "pienet" pojat, missä mielessä??! ;D
Hmm....se jos mikä on epäilyttävää.... ;) - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
olen ylpeä mummostani!
Mutta entä jos isot pojat on on oikeammassa kun me pienet tytöt? Miten niin rumaa? Jos on utelias... saa sillon kuunnella viisaampiaan.
Ja miten niin te "pienet" pojat, missä mielessä??! ;D
Hmm....se jos mikä on epäilyttävää.... ;), isot pojat mitään tiedä! Pienet tytöt sen sijaan on fiksuja, ne kuuntelee salaa..on uteliaita..oppivat muitten mokista. Fiksua kun mikä!
Mitä? "pienet" pojat....aaarrgghhh.....löit vyön alle....mutta kun sopivan kokoiset pojat nyt ei vain jotenkin "istu".... - Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
, isot pojat mitään tiedä! Pienet tytöt sen sijaan on fiksuja, ne kuuntelee salaa..on uteliaita..oppivat muitten mokista. Fiksua kun mikä!
Mitä? "pienet" pojat....aaarrgghhh.....löit vyön alle....mutta kun sopivan kokoiset pojat nyt ei vain jotenkin "istu"....ja me pienet tytöt ollaan niin sähikäisiä, että siinä on isommallekkin leijonapojalle nieltävää... kun eka luulevat saavansa pienen makupalan.
Voihan pienillä pojillakin olla jotai isoa.... Ego. Ja eihän just sopivan kokoiset pojat ehdikkään "istua".... niille on muutakin käyttöä :D
Ps. ei iskut tule vyön alle ku hommaat henkselit! - Lionman35
Suffeli* kirjoitti:
ja me pienet tytöt ollaan niin sähikäisiä, että siinä on isommallekkin leijonapojalle nieltävää... kun eka luulevat saavansa pienen makupalan.
Voihan pienillä pojillakin olla jotai isoa.... Ego. Ja eihän just sopivan kokoiset pojat ehdikkään "istua".... niille on muutakin käyttöä :D
Ps. ei iskut tule vyön alle ku hommaat henkselit!äiti on sanonut että kaikkea pitää maistaa..jopa sähikäisiä! Henkseleitten kanssa on vähän niin ja näin.... pitäisi ensi olla jotain mille niitä paukutella!
- Suffeli*
Lionman35 kirjoitti:
äiti on sanonut että kaikkea pitää maistaa..jopa sähikäisiä! Henkseleitten kanssa on vähän niin ja näin.... pitäisi ensi olla jotain mille niitä paukutella!
mummot ja äidit tunnetusti on aina oikeassa, pitää uskoa mitä ne sanoo!
Tosin meidän äiti on sanonu myös, et kaikkea pitää maistaa ainakin kerran ja sitten, ettei ihan kaikkea tarvii aina laittaa suuhun.. mihin tässä maailmassa voi enää uskoa??!
Mut silti tähän väliin pieni varoitus niistä sähikäisistä lienee paikallaan: sen taivaallisen hunajaisen maun jälkeen saattaa joissain tapauksissa tulla karvas jälkimaku.... mut tämä vain nauttiessa liian suuria annoksia kerrallaan ja syödessä ilman nälkää. Nautitaan erityisen kuumana, älä polta itseäs...
No auttaisko niiden henkseleiden kans, jos mä annan sun sanoo "viimeisen sanan"? Saisit sit ylpeänä paukutella niitä :)
...tietystikki se on vain erävoitto ;) - Lionman35
Lionman35 kirjoitti:
äiti on sanonut että kaikkea pitää maistaa..jopa sähikäisiä! Henkseleitten kanssa on vähän niin ja näin.... pitäisi ensi olla jotain mille niitä paukutella!
mitä ihmettä? Miten niin liian pitkä hierarkia? Yritetäänkös tässä evätä mahdollisuus viimeiseen sanaan?..joku juoni..Ei onnistu! Siispä parahin suffeli, en minä mistään erävoitoista perusta.. lopussahan se kiitos vasta seisoo!
Pokkaan ja kumarran! Kanssasi on ollut mukava "keskustella"...melkoinen sähikäinen... :) :) :) - Haikala joka sivaltaa
adely kirjoitti:
Huh kuinka tutulta kuulostaa!! Vuoroin mitä hurmaavin kehräävä kissaeläin, mutta silitäppä vähänkään vastakarvaan niin sähähtää!
Vuodet ovat kyllä hioneet hieman kynsiä, eikä jäätän halveksuvia raivonpurkauksia ole enää tarvinut kovin usein kokea..
Syynä kyllä varmasti on hänen omat kriisinsä , jotka ovat kisulle näyttäneet että laumaa tarvitaan. Ainakin kun on vaikeuksia...nostovirtauksessa saattaa taas sitten käydä niin, ettei vois vähempää laumanjohtajan rooli jellonaa kiinnostaa.
Itse olen tyypillinen oinas, joka kuulema on yksi harvoista leijonan kanssa toimeen tulevista! Herkkisten ei kannata leijonista kiinnostua!Joopa joo, olen itekin ollu jo viistoista vuotta leijonaukon vaimona ja opinpa kalatnaisena näyttämään kaapin paikan,että mun varpaille ei hypitä.Olkoon kuinka kukko, leijona, uros ym. ja vaikka mitä, mutta mulle ei aleta aukomaan oman turhuuden vuoksi.
En arvosta pätkääkään miehiä, jotka luulevat tekevänsä tai sanovansa mitä haluaa.
- Suffeli*
Olen ikäni elänyt ison leijonalauman keskellä ja erään valioyksilön valitsin myös itselleni. Koskaan en ole yhdenkään leijonan kans toiminut kuin horoskooppien asiantuntijat kehottaa,vaan aina niin kuin itsestä on tuntunut. Olen itsepäisyyden perikuva ja olen ajanut mieheni raivon partaalle useammin kuin kerran :) itse olen sen raivon kohdannu ja tilanteen rauhottanu. Mitä sitten?? Väkivallasta ei ole pelkoa, joten raivoa vaan rauhassa rakkaani :) välillä se taas olen minä joka skitsoaa ja yllättäen, mieheni on se joka pysyy rauhallisena ja pitkä pinnaisena.. Joskus olen ihmetellyt miten Hän jaksaa :) joskus taas toisinpäin...minä ymmärrän ja rauhoitan. Tosin ku tää sattuu molemmille yhtä aikaa...hui... mut sillonkin,se joka rauhottuu eka,alkaa hieroo sovintoa. Kun ilma on puhdas,helpompi hengittää ja sitten rakastetaan...eikä ole sitä nalkuttamista,piikittelyä ym. Tää voi olla joistakin kuluttava tyyli elää,mut tässä vaiheessa näin ehkä aika vielä tasoittaa tietä tai ei, mut meillä ainaki puhutaan ja pussataan... Sopii meille ja tietää elävänsä! :) vuosia on yhdessä kulunut ja toivottavasti paljon edessä, meillä ja koko mun rakkaalla sukulais- ja ystäväleijonalaumalla..
Leijonamiehet kyllä osaa puhuakkin mielensä puhtaaksi...kun osaa kysellä oikein ja saa lukon auki. Ei silti saa udella vai tivata.. Vaikeaa se on ja riippuu henkilöstä miten onnistuu.- Lionman35
Ilman pitää olla puhdasta, muuten ei pysty hengittämään!
- leijonan vaimo
Lionman35 kirjoitti:
Ilman pitää olla puhdasta, muuten ei pysty hengittämään!
On kyllä tosi että joka suhteessa on kaksi eikä toista voi syyttää kaikesta. On hyvin yksilöllistä miten kauan/pitkälle jaksetaan yrittää. Itellä juuri nyt kyllästymisvaihe hankaluuksiin menossa, mutta kokemuksesta tiedän, että luultavasti tämäkin menee ohi. Kun saa itse taas voimaa niin jaksaa yrittää miehenkin kanssa. Ja kun miettii mitä menettäisi niin kauhistuttaa.. Meillä nyt kaivataan kunnon keskustelua (mikä ei ole ikinä ennen onnistunut) jotta saisi selville miehenkin ajatukset; haluaako hän jatkaa ja onko tosissaan vai eletäänkö lopun alkua. Juu, en painosta puhumaan, sen olen itsekin huomannut että pakolla ei saa kuin ihan päinvastaista aikaiseksi! Suhdekoukerot ovat vaikeita juttuja, jotka tosiaan vaativat työtä molemmilta. JOS molemmat ovat valmiita sitä työtä tekemään! Tai sitten ollaan epäsopivia toisillemme; meillä ei sitä ilmaa useinkaan puhdisteta, mikä on huono juttu. Epäterveellistä suhteelle.
- vaakanainen
Kerroitko varmasti omasta miehestäsi vai onko meillä yhteinen? Oli melkein kuin meiltä, paria poikkeusta lukuunottamatta siellä lopussa.
Leijona haluaa alistaa ja saa suurimman nautinnon toisen mielen pahoittamisesta. Oma napa on tärkeä ja ympärisö huomataan vain jos leijona siitä hyötyy. Muut ovat palvelijoita onhan leijona kuningas? - leijona kisu
Olen seurustellut leijonani kanssa jo muutaman vuoden. Hän on todella aivan ihana mies. Huomaavainen,kiltti ja huumorintajuinen. Kyllähän se joskus voi olla hiljaa ja mököttää mutta se menee nopeasti ohitse. Me ollaan kaksi hyvin samanlaista ihmistä ja nautitaan toistemme seurasta todella paljon. Meillä ei ole siis koskaan tylsää.Meidän suhteessa kaikki perustuu siihen että me puhumme kaikkia asiat ja hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin olemme.
Suhteen alussa mieheni oli hiljaisempi eikä puhunut niin paljon asioistaan mutta nykyisin kertoo aivan kaiken. Meillä tämä on juuri sitä luottamusta toiseen.Leijona joka on onnellinen suhteessaan on kyllä yleensä aika positiivinen ihminen eikä turhista valita. Totuus on kuitenkin se että kaikki ihmiset eivät vaan sovi yhteen. Kun ollaan liian erilaisia niin silloin alkaa kaikki pikku asiat ärsyttämään.
Minä en ainakaan vaihtaisi leijonaani pois!!!- vaaka.
Omani on juuri tälläinen. Ihana. En vaihtaisi.
- minun
entisestä miesystävästäni kirjoittaisit. Elämä pyöri vain oman navan ympärillä. Hyväntuulisuus saattoi kestää minuutin, ja siiten joku meni pieleen, niin sitten mökötettiin ja valitettiin. Leijonamiehellä pitäsi aina olla 10 kehujaa vierellä...
- Lionman35
oman navan ympärillä hommat pyörii, näinhän se on. Mutta kai ymmärsit sitten häipyä ajoissa jos ei touhu miellyttänyt? Ja ei noita kehujia tarvitse kymmentä olla, yhdeksän riittää......
- Ei johdu horoskoopista
Itse olen naimisissa juopon neitsyt miehen kanssa, mutta sun määrees sopis koska tahansa mun ukkoon.
- Lionman35
olet naimisissa juopon miehen kanssa? Onko myös tullut mieleen vaihtoehto että hän on juoppo koska on naimisissa?
- Horoskoopit vain viihdettä
Kuvauksen seksiosuus ei sitten enää osunut kauriiseen...
-Leijona - kala75
ihan kuin olisin lukenut kuvauksen omasta miehestäni.helvettiä kestänyt 5 vuotta,pakko kohta lopettaa ...meille syntyi pieni vauva joulukuussa ja voi helvetti sitä jatkuvaa arvostelua,en osaa hoitaa vauvaa,vauvat kun ei saa itkeä.nuppi ei kestä enää
- leijonan vaimo
Se arvostelu on pirun ärsyttävää; tuntuu että aina pitää olla selittämässä omia tekemisiään ja puolustautua jatkuvasti! Olenkin ottanut enemmän sellaisen linjan, että en enää selittele mitään, ajatelkoon mitä tykkää. Olen niinkuin en kuulisi moitteita/kommentteja. Ja vastaan jotain yhdentekevää kun kysyy ja tivaa asiasta. Kyse meillä enemmän siis arkiaskareista eli miksi en ole pessyt pyykkiä jne.
- annutannu
Mulla on kans leijona mies ja ei kyllä ole samaa ollenkaan. Mun mies on iloinen ja okei, aika itsekeskeinen mut tajuaa sen itsekin ja nauraa asialle jos siitä mainitsee. Pussaa kyllä ja huomioi muut ihmiset ympärillään. Välillä olen ollut mustasukkainen kun hän huomioi kaikki maailman ihmiset mielestäni liiankin hyvin. Minun mielestäni kun minut pitäisi huomioida koko ajan ja muut tulisi sitten kaukana minun jälkeen ;)Rakkaudesta puhuu paljon mutta laiska on tämä mies. Ei tekisi kotitöitä ja saattaa olla helposti kärttynen jos jotain pyytää tekemään. Ruokaa ajattelee ememmän kuin mitään muuta, kokkiaa paljon ja on siinä hyvä, sotkut jää muiden siivottavaksi. On mielestäni omistushaluinen vaikka väittää ettei ole eikä muka myöskään mustasukkainen koskaan, mielestäni on välillä ollut. Ei halua puhua mistään negatiivisesta vaan vain iloisista asioista, joten asioiden hoito välillä melko vaikeaa. Kaiken kaikkiaan ihan ihana mies :)
- Haikala joka sivaltaa
Ottaa niin päähän just tuo leijonapojujen jurppiturpa, että ruotuunhan ne pitää laittaa ennenkuin hyppivät aivan seinille.
Ei muuta ku karjut takas ja kunnolla. Kyllä se siitä. Nynnyys kun alkaa niitä ottaa päähän vielä enemmän, joten päänsilittely ei auta.
Leijonat oppii parhaiten kun antaa maistaa omaa lääkettään. - leijonan vaimo
Paljon kommentteja, samanlaisia ja erilaisia, niistä voisi äkkiseltään päätellä että persoonalliset ominaisuudet eivät ole sidonnaisia horoskooppimerkkiin (...höh, sen nyt tietää maalaisjärjelläkin!), vaan erilaisia ja samanlaisia ihmisiä löytyy merkistä riippumatta. Yhteensopivuus / -sopimattomuus on se ratkaiseva tekijä; jos ei ole tyytyväinen niin kannattaa miettiä tarkoin hyvät ja huonot asiat ja punnita niiden perusteella mikä on tärkeintä. Eli vaikka leijonia on muillakin samanlaisia, niin niiden kanssa ihmiset ovat tyytyväisiäkin, ja onnellisia! ;) Kiva että yhteinen sävel on monilla löytynyt, itse etsin sitä vielä, en kuitenkaan aio vielä luovuttaa...
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402122Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471674Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291501- 321486
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11425Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21407Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11341Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21260Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229