Hei kaikki,
Istun ensimmäistä iltaa eronneena vuokraamassani asunnossa. Eilen olin vielä rakentamassamme omakotitalossa.
Nyt tuntuu todella oudolta ja epätodelliselta.
Tuntuu että asunnossani on huono ilmastointi, keittiön kaapit ja laatikot ovat ihan halpoja, kolisevat, jääkaappi haisee pahalle, lattiat ovat kylmiä... Nyt ymmärtää ja arvostaa miten upean talon rakensimme.
Miten tämä tästä lähtee? Auttakaa minua! Miten teillä meni asiat? Kauan kesti kun taas olitte onnellisia? Kyllä minäkin olen huojentunut että pääsin ex-vaimostani eroon (luonnehäiriö) mutta on tämä aika radikaalia lapsille. Ei minulla aikuisella miehellä ole mitään väliä.
Polla on nyt ihan jumissa... Älkää hyljätkö minua nyt. Kiiiitos.
- Eronnut kolmen lapsen isä
Eronneet - auttakaa minua!
Epätodellinen olo
42
3174
Vastaukset
- Ada *
Täällä niin paljon provoja ;) Kuitenkin otan riskin ja lähetän Sinulle voimia :)
- Epätodellinen olo
Kiitos!!!
Voitko kertoa minulle mitä tarkoittaa 'provoja'?
Voimia ja siunausta sinulle. - Ada *
Epätodellinen olo kirjoitti:
Kiitos!!!
Voitko kertoa minulle mitä tarkoittaa 'provoja'?
Voimia ja siunausta sinulle.Tiedät kyllä.. Yllytystä ja lietsontaa jonkin asian suhteen............ Sinulle mukavaa kevättä jne :))))
- Minä vain
Epätodellinen olo kirjoitti:
Kiitos!!!
Voitko kertoa minulle mitä tarkoittaa 'provoja'?
Voimia ja siunausta sinulle.täällä eteläpohjanmaalla sanotaan että huudatetaan.
tarkoittaa että laitetaan provosoiva viesti tänne lähinnä hupimielessä ja saadaan joku/jotkut älähtämään..
mutta kyllä se siitä.. - Ada *
Minä vain kirjoitti:
täällä eteläpohjanmaalla sanotaan että huudatetaan.
tarkoittaa että laitetaan provosoiva viesti tänne lähinnä hupimielessä ja saadaan joku/jotkut älähtämään..
mutta kyllä se siitä..Pusi Sinulle :)
- siitä lähtee..
Ottaa ihan varmasti aikansa mutta asioilla on taipumus järjestyä ja elämä kantaa :)
- kylmäkaappilattia
no meet vaan takas kotios sieltä vuokra-asunnostas
ja sanot vaikka että tuli jo ikävä ja unohtakaa kaikki mitä olette toisillenne sanonut ja alottakkaa alusta se eläminen- eestaas juoksennella
ihan päättömästi! Parempi kun istuu alas ja miettii vähän asioita. Voi olla, että oli oikea ratkaisu tahi sitten ei. Aika näyttää, ei piä hötkyillä.. :)
- Epätodellinen olo
Kiitos.
Hyvää ironiaa. Tosiasiassa yksi elementti epätodelliseen oloonhan on tietysti se että kaikki(han) me haluamme elää sen tietyn elämän normin mukaan. Rakastutaan, mennään avioon, saadaan lapsia, rakennetaan talo, pidetään rippijuhlat ja katsotaan yhdessä kiikustuolissa kun lapset kasvavat.
Nyt minä olen kuitenkin täällä.
Kolkossa kolisevassa asunnossa mikä haisee pahalle. Ei tarkoitukseni ole mennä takaisin vaan mennä eteenpäin. Siksi tarvitsen myös teitä - tuntemattomat - jotka olette kokeneet saman, sillä saan(han) teistä voimaa.
Kiitos.
Huumori on terveellistä. Lapset eivät ymmärrä ironiaa. Onneksi en ole lapsi. - kaiken tuon
Epätodellinen olo kirjoitti:
Kiitos.
Hyvää ironiaa. Tosiasiassa yksi elementti epätodelliseen oloonhan on tietysti se että kaikki(han) me haluamme elää sen tietyn elämän normin mukaan. Rakastutaan, mennään avioon, saadaan lapsia, rakennetaan talo, pidetään rippijuhlat ja katsotaan yhdessä kiikustuolissa kun lapset kasvavat.
Nyt minä olen kuitenkin täällä.
Kolkossa kolisevassa asunnossa mikä haisee pahalle. Ei tarkoitukseni ole mennä takaisin vaan mennä eteenpäin. Siksi tarvitsen myös teitä - tuntemattomat - jotka olette kokeneet saman, sillä saan(han) teistä voimaa.
Kiitos.
Huumori on terveellistä. Lapset eivät ymmärrä ironiaa. Onneksi en ole lapsi.kokeneena voin sanoa, että huumoria tulet tarvitsemaan.. :) Huumoria on tullut itsekkin väänettyä, vaikkakin välillä itkun kanssa. Eipä tullut mullekkaan sitä kiikkustuoli vanhuutta ja talokin jäi rakentamatta.. :))
- huomioon sitä
kaiken tuon kirjoitti:
kokeneena voin sanoa, että huumoria tulet tarvitsemaan.. :) Huumoria on tullut itsekkin väänettyä, vaikkakin välillä itkun kanssa. Eipä tullut mullekkaan sitä kiikkustuoli vanhuutta ja talokin jäi rakentamatta.. :))
vaihtoehtoa, että isä jää taloon ja äiti lähtee siihen homeiseen vuokrakämppään!
Otappa esille sellanen seikka!
Onko talo sun maksama!
Paa se myyntiin ja eukkokin vuokralle! - *Piiiiiiwiiiiiiii*
huomioon sitä kirjoitti:
vaihtoehtoa, että isä jää taloon ja äiti lähtee siihen homeiseen vuokrakämppään!
Otappa esille sellanen seikka!
Onko talo sun maksama!
Paa se myyntiin ja eukkokin vuokralle!kannattaa joskus muistaa että vaimo voi olla se enemmän tienaava puoliso.
Mut muutenkin.
Tää nyt ei oikein kuulostanut uskottavalta.
Eron tultua, kun ajatukset on myrskyssä, ihminen istuu ja moittii kolisevia kaappeja...
Just...
Mä luulen että silloin on mielen päällätärkeämpiäkin asioita, tai jos ei oel, niin on jokseenkin helppo arvata syitä eroon...
Jaha ja joku on rekisteröinyt tän nimimerkin jota käytin - tiipii
*Piiiiiiwiiiiiiii* kirjoitti:
kannattaa joskus muistaa että vaimo voi olla se enemmän tienaava puoliso.
Mut muutenkin.
Tää nyt ei oikein kuulostanut uskottavalta.
Eron tultua, kun ajatukset on myrskyssä, ihminen istuu ja moittii kolisevia kaappeja...
Just...
Mä luulen että silloin on mielen päällätärkeämpiäkin asioita, tai jos ei oel, niin on jokseenkin helppo arvata syitä eroon...
Jaha ja joku on rekisteröinyt tän nimimerkin jota käytinistuin ensimmäisenä iltana vuokra-asunnon lattialla ja katselin seiniä, kaappeja ja lattioita, haistelin jääkaappia.. Ja olo oli todella epätodellinen. Kaikki tunteet vaan jotenkin kiteyty niihin elämän toisarvoisiin asioihin.. :)
- tiipii
eihän sun asiat ihan huonosti ole :) Mutta vanhemmat on kyllä mielestäni tasa-arvoisia kun keskustellaan lasten asioista. Molemmat on ihan yhtä päteviä huoltajia. Se on vaan eilistä päivää, kun luullaan,että lapsien täytyy jäädä aina äidilleen. Eli, älä turpiis ota, onhan ne lapset sinunkin!
Suhteet päättyy ja karahtaa kiville mutta vanhemuus säilyy läpi koko elämän.
Teillä on nyt kaksi eri taloutta, joten älä kanna huolta vaimosi päätöksistä. - eroillessa
tiipii kirjoitti:
istuin ensimmäisenä iltana vuokra-asunnon lattialla ja katselin seiniä, kaappeja ja lattioita, haistelin jääkaappia.. Ja olo oli todella epätodellinen. Kaikki tunteet vaan jotenkin kiteyty niihin elämän toisarvoisiin asioihin.. :)
Itse piti muuttaa muutaman kymmenen neliön metsämökkiin jossa ei juuri ollut mitään mukavuuksia,ei suihkua ei lämmintä vettä.Mitäs sitten,eikun hammasta purren perä edellä puuhun.Läpi harmaan kiven ja suon yli että heilahti.Aikani tuumailtua kipikapin pankkiin ja hirmu asuntolainat.Nyt asutaan mahti lukaalissa.Asuntolainan viimeinen erä rapsahtaa kun olen 70 vuotias.Jos alkaa ahistaa,eikun vahvemmat lääkkeet.
Ei vaineskaan,asiat kyllä järjestyy kun niin haluaa ja uskoo itseensä :).
- smile
Hei,
Olen kokenur karsaasti eron kihlatustani vuosia sitten..nyt olen löytänyt uuden rakkaan. mutta menihän siihen n. 3 v. Mutta kaikki on varmaan yksilöllistä, elämän kiemurat. Toivottavasti voisimme oppia jotain aina kokemuksistamme, ehkä se olisi hyvä ettemme teksisi samoja erehdyksiä. Voimme aloittaa uudelleen paremmalla menestyksellä. Talo ja tokkeet eivät ole aina kaikki mitä elämässä tarvitaan. Enemmän ehkä henkistäkin kasvua...toivottavasti tästä rustaamisesta on jotain lohtua. Voimia sinulle elämääsi. ja muista että on paljon sinunkaltaisia olemassa. Tosin on hyvä miettiä rauhassa eikä tosiaankaan "hötkyillä". Ajattele mitä hyvää sinulla on tällähetkellä ja ole siitä kiitollinen. ON asuntokin, jota ei kaikilla ole...t:smile- Epätodellinen olo
Smile,
Kirjoitit jotain todella tärkeää, eli
>Ajattele mitä hyvää sinulla on tällähetkellä ja ole siitä kiitollinen.
Tuo on oikea tapa ajatella eli mitä hyvää on ja olla siitä kiitollinen. Kaikkea ikävää ja pahaa on helppo ajatella ja ripotella tuhkaa päälleen mutta välillä täytyy pysähtyä, katsoa hyviä asioita ja todeta että ei tässä nyt _ihan kaikki ole niin huonosti...
- exäsi
haukkuminen luonnehäiriöiseksi ei auta sinua eikä lapsisasi. Otappa isona miehenä asiat niin kun ne on, ehkä teidän on parempi niin, lapset kestävät asioita uskomattoman hyvin, ovat jopa tyytyväisempiä vanhempien erosta kun jatkuvasta kinasta ja kärhämästä. Toisaalta nythän sinulla on vara tehdä mitä haluat aloittaa elämäsi alusta, puolet viisaampana kun mennessäsi naimisiin. Asunnosta saa haluamasi poikamies boxin pienellä laitolla. Hetken se kirpasee, mutta kun saat tuon eron tuoman katkeruuden pois mielestäsi, niin kyllä se siitä sujuu. Usko pois vaan. Itse joudun lähtemään 4 lapsen kanssa pois kotoamme, rahattomana tyhjän päälle, sillä talo ym..kuului väkivaltaiselle exmiehelleni. Hyvin on pärjätty alkusurun ja tuskan jälkeen.
- Epätodellinen olo
Olet oikeassa. Ei haukkkuminen auta ketään enkä hauku ex-vaimoani hänelle itselleen enkä varsinkaan lapsille.
Olen rehellisesti yrittänyt auttaa ex-vaimoani. Hän menetti viime vuonna työpaikkansa ja on nyt monta kuukautta kestävällä sairaslomalla masennuksesta johtuen.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa persoonallisuushäiriö. En tarkoita sitä haukkumisella vaan se on paras arvaukseni mistä on kysymys. Enhän koskaan voi tietää varmaksi.
Persoonallisuushäiriöhän on erilainen kuin varsinaiset mielisairaudet joiden syy on enemmän kemialliset häiriöt aivoissa.
Persoonallisuushäiriö syntyy lapsuudenkodissa. Esimerkiksi häpeän- ja syyllisyydentunne sekä empatia eivät ole synnynnäisiä tunteita vaan ne opitaan lapsuudenkodissa, tai ei opita.
Persoonallisuushäiriön omaava ihminen voi olla alussa aivan hurmaava, luokseensa vetävä ja jopa luotettava, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja se toinen puoliso normaalisti syyllistää itsensä kaikesta ja alkaa voimaan pahoin.
Voi mennä vuosia ennen kuin toinen huomaa ja ymmärtää että ei vika olekaan hänessä itsessään vaan toinen käyttää valtaa ja alistaa häikäilemättä.
Noh, joka tapauksessa kiitos kun kerroit että alkujärkytyksen ja surun jälkeen asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Sitä minäkin toivon ja odotan...
Ehkä minä kirjoitin persoonallisuushäiriöstä sen takia että ei vika aina ole miehessä jos tulee avioero. Joskus tosiaan voi olla niin että nainen on se puoliso joka ajaa avioliiton karille. - ei nimimekkiä
Epätodellinen olo kirjoitti:
Olet oikeassa. Ei haukkkuminen auta ketään enkä hauku ex-vaimoani hänelle itselleen enkä varsinkaan lapsille.
Olen rehellisesti yrittänyt auttaa ex-vaimoani. Hän menetti viime vuonna työpaikkansa ja on nyt monta kuukautta kestävällä sairaslomalla masennuksesta johtuen.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa persoonallisuushäiriö. En tarkoita sitä haukkumisella vaan se on paras arvaukseni mistä on kysymys. Enhän koskaan voi tietää varmaksi.
Persoonallisuushäiriöhän on erilainen kuin varsinaiset mielisairaudet joiden syy on enemmän kemialliset häiriöt aivoissa.
Persoonallisuushäiriö syntyy lapsuudenkodissa. Esimerkiksi häpeän- ja syyllisyydentunne sekä empatia eivät ole synnynnäisiä tunteita vaan ne opitaan lapsuudenkodissa, tai ei opita.
Persoonallisuushäiriön omaava ihminen voi olla alussa aivan hurmaava, luokseensa vetävä ja jopa luotettava, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja se toinen puoliso normaalisti syyllistää itsensä kaikesta ja alkaa voimaan pahoin.
Voi mennä vuosia ennen kuin toinen huomaa ja ymmärtää että ei vika olekaan hänessä itsessään vaan toinen käyttää valtaa ja alistaa häikäilemättä.
Noh, joka tapauksessa kiitos kun kerroit että alkujärkytyksen ja surun jälkeen asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Sitä minäkin toivon ja odotan...
Ehkä minä kirjoitin persoonallisuushäiriöstä sen takia että ei vika aina ole miehessä jos tulee avioero. Joskus tosiaan voi olla niin että nainen on se puoliso joka ajaa avioliiton karille.Puhuit luonnehäiriöstä.Itse luin juuri kirjan nimeltä Sata tapaa tappaa sielu. En muista kirjoittajan nimeä,mutta kysy kirjastosta.Erittäin valaiseva ja huomaat,ettet ole yksin niiden asioitten kanssa.Voimia Sinulle.
- muumimamma****
Epätodellinen olo kirjoitti:
Olet oikeassa. Ei haukkkuminen auta ketään enkä hauku ex-vaimoani hänelle itselleen enkä varsinkaan lapsille.
Olen rehellisesti yrittänyt auttaa ex-vaimoani. Hän menetti viime vuonna työpaikkansa ja on nyt monta kuukautta kestävällä sairaslomalla masennuksesta johtuen.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa persoonallisuushäiriö. En tarkoita sitä haukkumisella vaan se on paras arvaukseni mistä on kysymys. Enhän koskaan voi tietää varmaksi.
Persoonallisuushäiriöhän on erilainen kuin varsinaiset mielisairaudet joiden syy on enemmän kemialliset häiriöt aivoissa.
Persoonallisuushäiriö syntyy lapsuudenkodissa. Esimerkiksi häpeän- ja syyllisyydentunne sekä empatia eivät ole synnynnäisiä tunteita vaan ne opitaan lapsuudenkodissa, tai ei opita.
Persoonallisuushäiriön omaava ihminen voi olla alussa aivan hurmaava, luokseensa vetävä ja jopa luotettava, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja se toinen puoliso normaalisti syyllistää itsensä kaikesta ja alkaa voimaan pahoin.
Voi mennä vuosia ennen kuin toinen huomaa ja ymmärtää että ei vika olekaan hänessä itsessään vaan toinen käyttää valtaa ja alistaa häikäilemättä.
Noh, joka tapauksessa kiitos kun kerroit että alkujärkytyksen ja surun jälkeen asiat ovat loksahtaneet kohdalleen. Sitä minäkin toivon ja odotan...
Ehkä minä kirjoitin persoonallisuushäiriöstä sen takia että ei vika aina ole miehessä jos tulee avioero. Joskus tosiaan voi olla niin että nainen on se puoliso joka ajaa avioliiton karille.Nykyisen mieheni X, jätti kaiken ja lähti pois yhteisestä talosta jättäen kaiken taakseen. Otti vain matkalaukullisen tavaraa. Kävi tosin myöhemmin salaa omilla avaimilla viemässä jotain jo lapsille sovittua.
Vaimo oli persoonallisuushäiriöinen. Kerrot kuten mieheni kertoi minulle x:tään. Ainoa ero, että hän jätti myös lapset ja poistui kokonaan heidän elämästään.
Olen seurannut mieheni lapsia läheltä, ongelmia on ollut, mutta ei pahempia sillä lapset ovat hyvin mukautuvia. Äiti on kuitenkin äiti ja tytär kärsi vielä kun tapasin nykyisen mieheni. Aluksi hän protestoi minua vastaan. Ei enää, olemme hyvät kaverit.
Muista pitää vahva, läheinen isäyhteys lapsiisi. Minun lapseni ovat pitäneet yhteyttä omaan isäänsä, mutta suhde on jäänyt etäiseksi jo pitkien etäisyyksienkin takia ja ikävä kyllä syvällinen kontakti puuttuu. Lapsilleni isä on lähinnä rahasäiliön päällä istuva Roope Ankka.
mä oon eronnut 2 kertaa, eikä siihen opi. tärkeetä on vaihdella ajatuksia meidän saman kokeneiden kanssa, mutta pidä huolta lapsistas, pidä yllä ihmissuhteitasi ja harrastuksiasi, niin huomaat,että erosta voi ottaa oppia ja nautit pienistäkin asioista. jos ilma on tunkkanen niin avaa ikkuna, ilmastoinnistahan voi mennä nenä tukkoon. vanhassakin jääkaapissa ruoka pysyy freesinä, mutta ruoanlaittotaitoa kukaan ei sulta vie, saattaa parantuakin, kun joudut itse huolehtiin. lapsille metsäretki isän kanssa voileivillä ja kaakaolla on mieluisampi kuin joku kallis lelu, joka unohtuu. tervepäisiä naisiakin on vapaalla pilvin pimein, mutta kannattaa aluksi ottaa etäisyyttä vakavampaan suhteeseen; suruaika se on erossakin. onneks aurinko paistaa jo kevättä kohti, varmasti myös sinulle!
- kolmen vuoden päästä toisin
Kolmen vuoden päästä asiat kohdallasi ovat toisin.
Siinä se aika minkä joudut lusimaan entisessä suhteessasi.
Ota vastaan apu ja tuki minkä vain saat.
Tulet olemaan vihainen, katkera, surullinen jne. mutta muista SE MENEE OHI!
Nyt vain jaksat päivä kerrallaan niin huomaat että olet päässyt siitä yli. eronnut tjn mut karannut monastikin :=)
siis kummal se luonnewika on/oli
kummal jäi lapset?
materiaako jäit kaipaamaan?- Tilja
Tässä pientä piristystä:
http://www.bozzetto.com/neuro.htm
Klikkaa linkki ja nauti. - Kannanottoni...
Ei ihan käynyt ilmi viestistäsi kummalla se luonnehäiriö on. Väittikö exäsi että sinulla? Vai sanotko sinä että exälläs?
No, anyway... Aika on todella se maailman paras lääkäri. Kunhan lapsias tapaat, ja usein, niin homma (paraneminen) lähtee käyntiin ihan itsestään. Mikäli se luonnehäiriö on exälläs, lapset näkevät sen pian ja alkavat oireilla ja vaatia isän luo muuttoa. Voihan olla että luonnehäiriöinen mokaa jotain ihan itse, kännää vaikka ja laiminlyö lapsia. Kaikki on mahdollista. Otatko heidät siinä tapauksessa vastaan?
Muista tavata muita ihmisiä, myös livenä, eikä vain täällä virtuaalimaailmassa. tee jotain sellaista jota et ikinä kuvitelisi voivasi tehdä: ehkä se olisi vaikkapa museossa tai taidenäyttelysasä käynti? Rocktapahtuma? Myyjänä kirppiksellä? Jotain muuta....
Kuulosti ehkä hölmöltä mutta täysin uuden asian kokeminen avaa aina silmiä ja tuntoaistit herkistyy. Kun kuulet itsesi ensi kertaa nauravan (näytelmälle teatterissa?) tiedät alkaneesi toipua. Siitä se lähtee.- Epätodellinen olo
Moi,
Olen todella kiitollinen sinun ja nimimerkillä "Voimia!" kirjoittajalle. Erinomaisia kirjoituksia!
Haluan ensimmäisenä vastata sinulle että se persoonallisuushäiriö on ex-vaimollani. Ei minulla.
Minä olen tehnyt _kaiken lasten ehdoilla ja olen siitä onnellinen että näin tänään konkreettisesti miten kaksi lasta kolmesta oli luonani ja nauttivat. Kolmas lapsi oli ollut yökylässä kaverillaan ja ei päässyt "kyläilemään".
On uskomatonta miten sinä voit etänä tuntematta koko asiaa osua niin oikeaan että ex-vaimoni tulee aivan varmasti - ikävä kyllä - sekoittamaan tilanteen niin pahaksi että lapset eivät halua mennä hänen luokseen takaisin.
Onni lasten kannalta on se että lapset ovat puolet ajastaan minun luonani, mikä auttaa heidän äitiään keräämään voimia ja parantumaan.
Minä olen aina valmis lapsille. Minä olen se turvallinen vanhempi lapsillemme. Nuorin ei olisi halunnut päiväkäynnin jälkeen mennä takaisin äidilleen.
NYT haluaisin kysyä seuraavaa: virtuaalimaailma vs. reaalimaailma? Minä olen huomannut sen että ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita ja osallistuvia kun ero on käynnissä, mutta eron jälkeen kun toinen (minä) muuttaa pois ja alkaa uuden elämän ja se sattuu vaikuttavan ihmisiltä siltä että "hei, toi kaveri selviää tosta hienosti" niin he ikäänkuin "menettävät mielenkiintonsa"?
Ihan kuin sanotaan että meille suomalaisille ei ole mitään parempaa iloa kuin vahingonilo. Jos naapurilla menee huonosti niin meillä menee hyvin.
Vähän samanlaista olen havainnut tässäkin asiassa. Ollaan ystäviä ja tuetaan eroprosessissa mutta sen jälkeen minusta on tullut hieman "tunkeileva" kun soitan tai pyydän käymään jne.
Ehkä heille tulee toinen suomalainen perisynti eli kateus iskee päälle? Ehkä he ajattelevat että nyt se pärjää ihan hyvin ja nyt se... ja minä vaan täällä kidun? En tiedä?
Toinen ikävä asia on se että yksi lastemme kummiperhe on ikäänkuin aivan ex-vaimoni puolella ja minä olen sitä mieltä että ei ole minun tehtäväni mennä heidän luokseen ja kertoa mikä on "totuus".
Minä olen sitä mieltä että jos he eivät näe "totuutta" niin ei he sitä näe vaikka minä kertoisin sen heille. Mitä mieltä olette?
Mikä on kokemuksenne ystävistä erotilanteessa? Olenko ihan hukassa ajatuksieni kanssa?
Haluan vielä erikseen mainita että "Voimia!" nimimerkillä kirjoittanut: KIITOS KIRJOITUKSESTASI! Olet viisas ja selvästi kokenut! Arvostan kirjoitustasi tosi paljon! - Vastaajatar
Epätodellinen olo kirjoitti:
Moi,
Olen todella kiitollinen sinun ja nimimerkillä "Voimia!" kirjoittajalle. Erinomaisia kirjoituksia!
Haluan ensimmäisenä vastata sinulle että se persoonallisuushäiriö on ex-vaimollani. Ei minulla.
Minä olen tehnyt _kaiken lasten ehdoilla ja olen siitä onnellinen että näin tänään konkreettisesti miten kaksi lasta kolmesta oli luonani ja nauttivat. Kolmas lapsi oli ollut yökylässä kaverillaan ja ei päässyt "kyläilemään".
On uskomatonta miten sinä voit etänä tuntematta koko asiaa osua niin oikeaan että ex-vaimoni tulee aivan varmasti - ikävä kyllä - sekoittamaan tilanteen niin pahaksi että lapset eivät halua mennä hänen luokseen takaisin.
Onni lasten kannalta on se että lapset ovat puolet ajastaan minun luonani, mikä auttaa heidän äitiään keräämään voimia ja parantumaan.
Minä olen aina valmis lapsille. Minä olen se turvallinen vanhempi lapsillemme. Nuorin ei olisi halunnut päiväkäynnin jälkeen mennä takaisin äidilleen.
NYT haluaisin kysyä seuraavaa: virtuaalimaailma vs. reaalimaailma? Minä olen huomannut sen että ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita ja osallistuvia kun ero on käynnissä, mutta eron jälkeen kun toinen (minä) muuttaa pois ja alkaa uuden elämän ja se sattuu vaikuttavan ihmisiltä siltä että "hei, toi kaveri selviää tosta hienosti" niin he ikäänkuin "menettävät mielenkiintonsa"?
Ihan kuin sanotaan että meille suomalaisille ei ole mitään parempaa iloa kuin vahingonilo. Jos naapurilla menee huonosti niin meillä menee hyvin.
Vähän samanlaista olen havainnut tässäkin asiassa. Ollaan ystäviä ja tuetaan eroprosessissa mutta sen jälkeen minusta on tullut hieman "tunkeileva" kun soitan tai pyydän käymään jne.
Ehkä heille tulee toinen suomalainen perisynti eli kateus iskee päälle? Ehkä he ajattelevat että nyt se pärjää ihan hyvin ja nyt se... ja minä vaan täällä kidun? En tiedä?
Toinen ikävä asia on se että yksi lastemme kummiperhe on ikäänkuin aivan ex-vaimoni puolella ja minä olen sitä mieltä että ei ole minun tehtäväni mennä heidän luokseen ja kertoa mikä on "totuus".
Minä olen sitä mieltä että jos he eivät näe "totuutta" niin ei he sitä näe vaikka minä kertoisin sen heille. Mitä mieltä olette?
Mikä on kokemuksenne ystävistä erotilanteessa? Olenko ihan hukassa ajatuksieni kanssa?
Haluan vielä erikseen mainita että "Voimia!" nimimerkillä kirjoittanut: KIITOS KIRJOITUKSESTASI! Olet viisas ja selvästi kokenut! Arvostan kirjoitustasi tosi paljon!Pätkä tekstistäsi:
"NYT haluaisin kysyä seuraavaa: virtuaalimaailma vs. reaalimaailma? Minä olen huomannut sen että ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita ja osallistuvia kun ero on käynnissä, mutta eron jälkeen kun toinen (minä) muuttaa pois ja alkaa uuden elämän ja se sattuu vaikuttavan ihmisiltä siltä että "hei, toi kaveri selviää tosta hienosti" niin he ikäänkuin "menettävät mielenkiintonsa"?"
Olen huomannut, että alkuun pääsee virtuaalimaailman kautta melko hyvin mutta siitä pitää osata irrottautua ajoissa ettei jää nalkkiin. On oltava koneen ulkopuolista elämää.
Veikkaan, en siis voi varmaksi sanoa muista ihmisistä, että vanhat tutut ikäänkuin jättävät sinut toipumaan kun ensiapu on annettu. Kyllä he sinun vaiheitasi seuraavat ja parhaimmat kaverit myös puuttuvat elämääsi jonkinlaisin neuvoin, mikäli heistä näyttää, että toipuminen ei ihan mene niinkuin pitäisi.
Jotkut voivat myös arvella, että heidän tapaamisensa tuo sinulle vain jatkuvasti mieleen exäsi ja siten hidastaisi toipumistasi. Itselläni havaitsin että ystävät innostuivat ihan kokonaan uudella innolla tuntemaan minua ja uutta elämääni sen jälkeen kun toipuminen oli hyvässä vauhdissa ja puheesta pursui tulevaisuuden suunnitelmia eikä menneet asiat, eivät edes pienet viittaukset, vilisseet enää puheissani.
Erojen jälkeen yhteiset tutut yleensä valitsevat puolensa, jännä kyllä. Sinun on vain hyväksyttävä se, että et ole ilmeisesti kummilapsesi perheelle tärkeä ja muista, että löydät kyllä uusia ihmisiä joilla on aikaa ja mielenkiintoa sinulle. Ajattele tätä elämäsi tapahtuneena suursiivouksena, jossa kaikenlainen vanha roina lähti kaatikselle ja uudet asiat ja koti esineineen muodostavat tulevaisuuden.
Lastesi kannalta ehdottoman tärkeää on, että HYMYILET paljon. Lapset janoavat ystävällisyyttä ja iloa elämäänsä, eivät surkuteltavaa vanhempaa. He haluavat nähdä vanhempansa vahvana. Siinä on sinun mahdollisuutesi ehkäpä jopa saada huoltajuus, jotta exäsi pääsisi etsimään itselleen hänelle sopivaa apua.
- Nouset sieltä vielä
Ensinnäkin muista: et eronnut turhaan, jos liitto olisi ollut hyvä, eroa ei olisi tullut.
Toiseksi: olet nyt paniikissa ja osaat sen ilmaista ja pyytää tukea, hyvä niin
Kolmanneksi: jos olo muuttuu pahemmaksi, pyydä keskusteluapua vanhemmiltasi, sisaruksiltasi, kavereilta - ja tärkein: ammattiapua terveyskeskuksesta omalääkäriltä; sieltä ohjataan ammattikuuntelijan luokse.
Anna itsellesi lupa olla surullinen kaikesta mikä tapahtui, mutta luultavasti teitte kaikkenne korjataksnne tapahtuneen, mutta näin vain kävi, on käynyt ennen sinua ja sinun jälkeesi, mutta siitä selvitään! Se on elämää...
Voit myös ottaa yhteyttä ex-vaimoosi ja kysyä mitkä on tunnelmat siellä, samassa veneessä olette kuitenkin, ei hänkään ilman panikointia tästä alusta selviä.
Ja lapset: keskity heihin lähitulevaisuudessa, kun kuitenkin tulevat luoksesi säännöllisesti, kun keskität heihin kaikki ajatukset kun olette yhdessä saat siitä voimia ja iloa. Ja lapsetkin voivat paremmin kun saavat yhden tasapainoisen vanhemman kerrallaan kuin kaksi toraisaa!
Kukaan ei pysty sanomaan kauanko erontuska kestää mutta parempaan olet aina menossa.
Itse erosin jo kauan sitten ja ainoa asia mitä erossa kadun oli etten eronnut aikaisemmin, lasten ei olisi tarvinnut kokea kaikkea mitä riitaisa liitto tuo tullessaan.
Kirjoittaminen, jonkinlainen päiväkirjan pito on myös hyvin terapeuttista, purin pahimman tuskani kirjoittamalla ajatuksiani joka päivä paperille.
Älä niin kriittisesti suhtaudu vaatimattomaan asuntoosi - aikansa kutakin, suuntaa katseesi tulevaisuuteen, parempaa on edessäpäin.
Ja kapakoissa et ala juoksemaan!!!- Epätodellinen olo
KIITOS!
Kirjoitit aivan upeasti ja niin kirjoitti myös nimimerkki "Exälläs luonnehäiriö?" joten vastasin hänelle ja sinulle hänen kirjoitukseen.
Kiitos!
- eronnut N+40
Olen eronnut vajaa vuosi sitten. Lapset asuvat luonani, silti olen varmasti maailman yksinäisin nainen. Kävin kännykästä läpi kaikki ystävät, ei ole ketään ketä kehtaisi lauantai iltana häiritä yh-äidin yksinäisyys ongelmilla.
- Epätodellinen olo
Sama vika.
Keitä ovat ne ystävät joita jaoit yhdessä puolisosi kanssa?
Missä he ovat nyt?
Onko se niin että se joka kärsii _aidosti avioerossa ja toinen _jaksaa pitää "kulissia" ystäviin päin niin "valehtelija" saa pidettyä ystävät ja se kärsinyt häviää...? - maailman yksinäisin
Epätodellinen olo kirjoitti:
Sama vika.
Keitä ovat ne ystävät joita jaoit yhdessä puolisosi kanssa?
Missä he ovat nyt?
Onko se niin että se joka kärsii _aidosti avioerossa ja toinen _jaksaa pitää "kulissia" ystäviin päin niin "valehtelija" saa pidettyä ystävät ja se kärsinyt häviää...?Naispuoliisilla ystävillä on miehet;) Miespuolisia ystäviä ei ole..
- Epätoivoinen olo
maailman yksinäisin kirjoitti:
Naispuoliisilla ystävillä on miehet;) Miespuolisia ystäviä ei ole..
Hienosti sanottu. Vaikka miten käännän ja väännän lausettasi niin en saa siihen mitään järkeä? Voisitko selventää?
Kiitos. - kun kääntää ja vääntää niin
Epätoivoinen olo kirjoitti:
Hienosti sanottu. Vaikka miten käännän ja väännän lausettasi niin en saa siihen mitään järkeä? Voisitko selventää?
Kiitos.jatkoa edelliselle;)
- minun
erostani ei ole kuin kolmisen kuukautta. Olen muuttanut myös omakotitalosta jonne
ex-mieheni jäi asumaan.
Katselin myös samalla lailla vuokra-asuntoani, keittiökin oli aluksi niin pieni. Mutta nyt olen jo kotiutunut ja alkaa se eron jälkeinen masennus ja tunteiden myllerrys mennä pikkuhiljaa ohi.
Kyllä se päivä paistaa risukasaankin on sanonta joka pitää paikkansa.
Sinulla hyvin kun on lapset jotka tarvitsevat sinua ole onnelin heistä ja vietä aikaasi heidän kanssaan.
ps. en osaa hyviä neuvoja antaa mutta ajattelin
kirjoitella että et ole ainoa...yksinäinen.
Kaikkea hyvää sinulle jaksamista ajatellaan kaikesta huolimatta positiivisesti :) - helpoa olla
Varsinkaan yksin, moni miettii miten edetä ja mitäs nyt..
Kokeneena sanon että olisi helpompi jakaa se tuska ja tunne jonkun toisen kanssa.
Mutta on rohkaistava itseään ja tyydyttävä siihen tilanteeseen jossa olen..
Puhuminen on yksi selviytymis keino..
Joku ystävä kelle voi puhua ja hakeutua ihmisten seuraan..
Itse olen miettinyt miten ja vaihtoehtoja on..
Itse, lähdin opiskelee etsin uusia ystäviä sekä tein selväksi miten etenen.
Ei ole helppoa, eron jälkeen tein päätöksiä ja otin itseeni niskasta kiinni ja päätin jatkaa elämää myös lasten takia..
En ole mikään hyvä neuvomaan ketään, itse jouduin suhteen jälkeen melkoiseen myllynpyöritykseen, mutta selvisin..Siitä kiitos ystäville ja niille jotka jakso tukea minua antoivat toivoa uuteen elämään..
Ei ole helppoa myöntää joutuneen väärin kohteluksi, tai petetyksi..
Toinen keino miten pääsin yli pidin päiväkirjaa jokaisesta päivästä ja kirjoitin ne tunne kuohut ja pahat olot paperille ja sekä ne hyvätkin asiat.
Etsin niitä positiivisia asioita, kävin lenkillä ja lueskelin ..Annoin aikaa itselle siihen suruun ja pahan oloon purkamiseen..
Anna aikaa itsellesi ja tee jotain sellaista jota olet halunnut joskus aikaisemmin.
Eronnut äiti.. - Erosta Selvinnyt
Aikuisella iällä erot ei oo helppoja varsinkaan kun yhteisiä lapsia on kuvioissa. Erosta ei noin vain päästä yli, aikaa se vie..tulet huomaamaan.
Mun suhde kesti 15v ja muksuja on tuplat kumpiakin.Erossa muksut meni työni takia luonnollisesti äidilleen mut ei aikaakaan kun ex'n touhujen takia sossu oli huostaanottaa muksut.Piti oikeesti miettiä elämän tärkeimmät pointit ja niinpä otin loparit töistä jotta sain muksut siipieni huomaan ennenkuin sossu olis heidät väkisin mailmalle viskannu vieraisiin perheisiin.
Kyllä siinä pärjää, alkuun kaverini muija oli todellinen ystävä neuvoessaan mua arkikuvioissa ruuan laitosta pyykinpesuun.
Pari vuotta olin koti-isänä ja sit menin taas duuniin..päivätöihin tosin, reissutyö ei tullut enään kysymykseenkään.
Naiset alkoi kiinnostaa noin vuoden jälkeen erosta , aiemmin ei tullu ees mieleenkään vaikka kiinnostuneita oli useampia.
Kysyit kauanko erosta meni tajutakseen olevansa onnellinen..nooh, alussa helpotti, puolivuotta meni päästessä taas jaloilleen ja nyt uuden naisen löydettyäni olen onnellinen 3,5 vuotta erosta(seukannu reilun vuoden) ja yhteen ollaan tiukasti muuttamassa.
Yksi neuvo mulla on.. se on viinaa koskeva, älä ota.. et juo murheeseen vaikka mieli tekisi. Kerta tai kaksi vuodessa on ihan jees ja parhaalle kaverille puhuminen auttaa oikeesti vaikka se vain kuuntelisi ja nyökkäilisi muka ymmärtäen. Älä puhu muille koska se alkaisi kuullostaa ruikutukselta ja sitähän ei selkärankainen mies tee. - ettet jää liikaa
yksin ja ruokkimaan kurjaa oloasi. Rypemään itsesäälissä, kuten rumasti sanotaan. Tutkittu asia on, että erosta ei selviä yksin. Ota yhteyttä muihin ihmisiin, älä jää odottamaan että he ottavat sinuun yhteyttä. Uudista vanhat kaverisuhteesi, suhteet sukulaisiin ja tilaa vaikka aika ammattiauttajalle ja käy purkamassa tuntojasi siellä. Läheisiä ei kannata ylenmäärin rasittaa jatkuvilla jutuilla omasta erostaan, monelle sellaisten kuuleminen on liian ahdistavaa. Lähde joka tapauksessa tarpeeksi usein ulos ovestasi, vaikka lenkille taikka elokuviin.
Pidä myös mielessäsi ajatus, että nykyinen ankea vuokrakämppäsi on vain pakollinen välivaihe elämässäsi. Lähdet siitä heti, kun saatte talon kaupaksi ja rahat handuun. Jossain on kuitenkin tämä aika asuttava ja lapsiakin tavattava. Rupee tekeen tulevaisuuden suunnitelmia. Miten oman ja lastesi elämän aiot järjestää. Mihin asetut asumaan, miten laitat kotisi, hankitko jotain muuta mistä olet aina haaveillut. Ajattele, elät nyt sellaista elämää, josta päätät vain sinä itse ja josta myös vastaat vain sinä itse! Hulppea tunne, eikö. Kukaan ei käy kertomassa miten sinun pitäisi toimia. Saat seistä vaikka päälläsi, jos se sinusta hyvältä tuntuu. - Pöjlä_13
Minulla on koemutsa erosta ja voisin kirjoittaa siitä miltä silloin tuntui ja miten siitä selvisin. Mut se on kuitenkin pitkä tarina tai oikeastaan niitä on kaksikin ja molemmat olivat erilaisia. Mutta, kun olen seurannu ko ajan tätä sun ns. keskustelua ja olen iloinen sun puolesta, et oot saanut myös oikeita ns. vastauksia vaikka ainahan mukaan mahtuu kaikenlaisia huuhaa kirjottajia. Mut se mikä mulla on saanut niskakarvat pystyyn on,kun on ollu puhe ystävistä. Ja sen verran olen minäkin tätä elämää nähny, et oon oivaltanu sen mikä on YSTÄVÄ ja sen mikä on kaveri tai ns. siivellä eläjä. Jotka taputtelee päähän silloin kun alamäki alkaa ja on vielä rahaa. Ja sit, kun löytää itelleen oikeenlaisen kumppanin joka tosisaan on tukena pyyteettömästi. Niin silloin noi YSTÄVÄT katoaa, kun ne huomaa et ei saakkaan sitä ns kunniaa siitä et "auttaa" sitä joka oikeesti on sitä ystävää vailla jonka kanssa voi jakaa ilot ja murheet. Silloin aletaan vihaamaan sitä uutta kumppania, koska huomataan et ei voidakkaan käyttää hyväkseen sen toisen hätää. Mun mielestäni oikea ystävä ei hylkää koskaan ei varsinkaan silloin , kun tisella on todellinen hätä. Ja odoteta kuinka toinen selviää vaikeimman yli. YSTÄVÄ on aina YSTÄVÄ. Ja kavereita kyllä löytyy aina. Olen kokenut sen omassa erossani sekä nykyisen mieheni kanssa et kuka on YSTÄVÄ ja ku kaveri. Ja ikävä kyllä ns. Ystävät on kadonnu ja kaverit jääny. Ja olen myös sitä mieltä et En tee paskalla mitään, kun en omista peltookaan. Eli toisin sanoen en halua olla sellaisen ihmihten kanssa tekemisissä joiden kanssa saa varoa sanomisiaan. ja puhua vain hyvää päivää kirvesvartta. Sillä haluan olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä et ei tarvi varoo jokaista sanaansa. Ennemmin otan kynän ja paperin ja kirjoitan mitä milloinkin. Niin hyvistä asioista, kuin huonoistakin, vaikkakin olen huomannut et kirjoitukseni tahtoo olla enemmänkin huononolonpurkamista, sillä toi ihmis luottamus on elämäni varrella aikaslaila karissut. Mut kaikesta huilimatta toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko pois aika parantaa haavat ja ihmisen mieli on selainen et se tahtomataankin muokkaa ikäviä asioita paremmin siedettäviksi ja kensies uhohtaa kaikkein ikävimät.Ja lapset on se elämän suola joka auttaa jaksaan, vaikka läpi harmaankiven. Eli sinulla on edessä vielä monta ihanaa hetkeä ja varmasti löydät sen sinulle oikean. Joten älä ota niskoilles muitten huolia vaan keskity ittees ja lapsiisi. Siis katse eteenpäin ja uusia tuulia kohden rohkeasti. Ja voit joka aamu, kun olet aamupesulla todeta peilin kautta itsellesi, et tänään on parempi päivä, kun eilen. TSEPPIÄ!!!
- kestää
minulla on mennyt jo kaksi vuotta selviytymisessä. itse halusin sitä ja olen onnellinen siitä, että erosin, mutta en usko koskaan olevani enään kokonainen. elämä ohi miesten osalta.... luottamusta miehiin ei ole tullut takaisin, en enään usko sen paluun. haluan enään s..suhteita ja niitä on, ei enään muuta. onneksi elämässä on muutakin kuin miehet.. kyllä se siitä..
- ionisaattori
Täältä 1 samanlainen. Erona mulla vaan että vaimo (onneksi) lähti. Sun olisi kannattanut jäädä asumaan rakentamaasi taloon ja hakea yhteisasumisen päättämistä oikeudelta. Tuossa teit kenties virheen.
Toisen mielestäni pahemman virheen teet kun et arvosta itseäsi vaan toteat: "Ei minulla aikuisella miehellä ole mitään väliä". Tulet huomaamaan että tärkeintä elämässä on arvostaa itseään. Kaikki asiat lutviutuvat kuin itsestään kunhan tuon seikan tiedostaa. Älä kaadu katuojaan vaan seiso selkä suorana, niin ympärillä olevatkin tiedostavat tuon. Arvosta myös itseäsi hyvänä isänä, sillä lasten luottamusta ei mikään voita.
Isoa tsemppiä!
T:myöskin kolmen lapsen isä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2007102
- 1165996
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h465467Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa323615- 613316
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue252691- 282632
- 432420
On niin vaikea olla lähelläsi
En saa ottaa kädestäsi kiinni, en saa halata. En saa silittää hiuksiasi. Enkä saa sinua koskaan omakseni. ☔ Miehelle na262376Minne sä aina välillä joudut
Kun pitää hakemalla hakea sut sieltä ja sitten oot hetken aikaa esillä kunnes taas menet piiloon, en ymmärrä 🤔❤️ Oot ta132175