Maanantaina annoin hänen nukkua pitkään. Valmistin hänelle toiveaamiaisen. Annoin hänen katsella yöpuvussa aamuteeveetä. Aamupäivän kiertelimme kaupungilla, kysyin hänen mielipidettään tärkeissä ostoksissa. Kikatimme yhdessä kaupan ilmoitukselle, jossa luki 'Älä ryttää tölkkejä'. Käväisimme työpaikallani, ja annoin hänen kokeilla jänniä laitteita. Vastailin kärsivällisesti kaikkiin työtäni koskeviin kysymyksiin. ’Miksi valitsit tämän ammatin? Oliko opiskeluaika rankkaa? Mikä työssä on mukavinta, kamalinta?’
Menimme luistelemaan kaupungin satamaan, otimme häpeämättömästi aurinkoa ja jäimme kuuntelemaan vanhaa miestä, joka jaksoi kertoa liikuttavan tarinan sairastumisestaan ja leikkauksestaan. Hymyilimme toisillemme ja otimme toisistamme pelleilykuvia
Valmistimme hänen lempiruokaansa. Annoin hänen pilkkoa ainekset ja kattaa pöydän. Ruoka oli oikeasti hyvää ja kiittelin häntä. Vein hänet kaverin luo, itse odottelin rauhassa kotona. Myöhemmin kyselin kaverin kuulumisia. Juttelimme hänen muistakin kavereistaan. Annoin hänen valvoa myöhään ja lukea sängyssä. Yöllä heräsin ihan vaan johonkin, kävin vessassa, kuuntelin ovella hänen untaan kunnes rauhoituin.
Seuraavana päivänä etsimme vanhat monot ja vintiltä kelvolliset sukset. Nauroimme hullunkurisille, pieneksi käyneille housuille ja pipoille. Hän väsyi hiihtolenkillä, mutta ei yhtään valittanut. Ihailin hänen sisuaan ja ostin hänelle palkaksi kivan jutun, jonka sain vähän halvemmalla, kun olin kerännyt kaupan tarroja. Myöhemmin lepäilimme ja kuuntelimme musiikkia.
Iltapäivällä vein hänet Tampereen junalle. ’Onko sinulla varmasti tarpeeksi evästä. Olisitko halunnut jotain juotavaa? Soita kun olet perillä. Pärjäätkö nyt varmasti? Sano kaikille terveisiä.’ Kamalaa lähettää lapsensa maailmalle. Kerroin jonkun typerän pilan ennen junan tuloa välttääkseni erohetkemme surua ja vilkutin iloisesti mennessäni takaisin autoon. Istuin hetken autossani itkien haikeaa äiti-itkua: oman äidin kaipuuta, äitinä olemisen kaipuuta, lapsesta luopumisen kamaluutta, julman maailman kamaluutta. Hän – aina minulle lapsi. Minä – aina hänelle äiti.
Lapseni on 24 vuotta, palasi Tampereelle opiskelemaan mukanaan se kiva juttu, uusi vedenkeitin.
Voi minua!
18
807
Vastaukset
- tuokin juttu
kiinnostaa, ihmettelen vain.
Sinua lukuunottamatta antanut positiivisen mielikuvan ja on valtatosalle meidän ikäluokkaa muistoja antava kirjoitus.
Hyvä lämminhenkinen kirjoitus ja helppo samaistua hänen kokemukseensa!
- Pää pystyyn!
silti niin täytyy käydä että elämä jatkuisi :
Tässä aiheeseen liittyvä runo, josta on tehty laulukin:
SINUN LAPSESI
Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voi pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.
Kahlil Gibran- Heta Niskavuori
Tämä tuo mukanaan viestin jota tarviten kipeästi tähän hetkeen
- Kiitos :)
- Heta Niskavuori
kauniisti kirjoitit hetkistänne.
Luin sen ahmien rivi riviltä saadakseni imaistua seuraavat sanat.
Loppussa oli yllätys. Lapsesi olikin vähän vanhempi :)
Mutta yhtäkaikki : -lämmin ja kaunis kirjoitus
Lapsi on aina äidilleen (isälleenkin) lapsi. - helisevä
Olipa kiva lukea koska itselläni just tommonen suhde lapsiini ja nehän antaa mun hössöttää.
Onneksi myös annamme toisillemme oikeuden omaan elämään kuten varmaan sinäkin tyttärellesi.
Niin mieleen tulee myös sekin että äitinä peilaa itseään tyttäreensä ja palaa mieleen oma nuoruus ja kaiho.
Me naisethan niin mielellämme itkemme hyvässä ja pahassa paikassa.Kyllä soon viitehenkymmenehen ikävuotehen tenavaan paikka kotona.hih.
Ei se ollu likikään heleppoa ittellenikään silloon ku poika muutti pois kotoa. Sen kolome kuukautta mä tein sellaasta surutyötä. Sitten vasta sen hyväksyin ja aloon ajattelemahan jotta eihän se pääse ikinä oman elämänsä alakuhun jos en mä laske irti otettani siitä. Hyvä se oli ku lähtikin, niinhän se sanoo tuntemattomas sotilaas se Rokan Antti notta johonkin päinhän tästä on lähäreettävä.
Hyvän viran poika luki ittelensä ja löysi kovasti kultaasen ja komian vaimoon. Hyvät viraat molemmilla ja pärijäävät koko hyvin.
Ja minulla on sellaanen hyvä mieli, kyllähän me Tiitun kans pärijätähän täällä kotona ja tuloohan ne käymähän aina välihin ja itte käyn heirään luonaan.
Tämä järijestys on hyvä, paraas maharoollinen. Näin täytyy elämä mennäkki.
Omat tenavat kasvaa uloos lastenvaatteistansa me vanhetahan ja jätetähän tämä maa aikanansa heirään hoitoohin.
Sitten pappi lukoo luvuut ja me saarahan paraas palakka kuitenkin, ikilepo elämän mittaasesta raarannasta.
terv. luopumisen tuskan läpikäyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani, meiltä vaan.- t.l.
seppäpohojanmaalta kirjoitti:
Kyllä soon viitehenkymmenehen ikävuotehen tenavaan paikka kotona.hih.
Ei se ollu likikään heleppoa ittellenikään silloon ku poika muutti pois kotoa. Sen kolome kuukautta mä tein sellaasta surutyötä. Sitten vasta sen hyväksyin ja aloon ajattelemahan jotta eihän se pääse ikinä oman elämänsä alakuhun jos en mä laske irti otettani siitä. Hyvä se oli ku lähtikin, niinhän se sanoo tuntemattomas sotilaas se Rokan Antti notta johonkin päinhän tästä on lähäreettävä.
Hyvän viran poika luki ittelensä ja löysi kovasti kultaasen ja komian vaimoon. Hyvät viraat molemmilla ja pärijäävät koko hyvin.
Ja minulla on sellaanen hyvä mieli, kyllähän me Tiitun kans pärijätähän täällä kotona ja tuloohan ne käymähän aina välihin ja itte käyn heirään luonaan.
Tämä järijestys on hyvä, paraas maharoollinen. Näin täytyy elämä mennäkki.
Omat tenavat kasvaa uloos lastenvaatteistansa me vanhetahan ja jätetähän tämä maa aikanansa heirään hoitoohin.
Sitten pappi lukoo luvuut ja me saarahan paraas palakka kuitenkin, ikilepo elämän mittaasesta raarannasta.
terv. luopumisen tuskan läpikäyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani, meiltä vaan.Niinhän se on, kun ensimmäinen lähtee omaan elämäänsä niin se ikävä on melko pitkään. Vanhimman tyttäreni lähtiessä olivat vielä kovin nuoria ja ylpeitä. En ollenkaan aavistanut kuinka tiukkaa heillä oli ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin, vasta jälkeenpäin kertoi asioitaan.
Poikani lähtiessä maailmalle töihin, se ikävä oli melkoista, siihen tottui ajan kanssa. Kolmas ero oli nuorimmasta pojastani, kun hän viisitoista vuotiaana jäi isälleen ja siitä ikävästä en ole vielä päässyt eroon. Jotenkin tuntuu, että paljon jäi kesken pojan kohdalla eikä hän juurikaan juttele käydessään. Nyt nuorimmainen tekee pesäeroa, se ei enää ole niin rankkaa kuin mitä on nuo edelliset ovat olleet. Tai oikeastaan sen näkee vasta sitten, kun hän lähtee... - helisevä
seppäpohojanmaalta kirjoitti:
Kyllä soon viitehenkymmenehen ikävuotehen tenavaan paikka kotona.hih.
Ei se ollu likikään heleppoa ittellenikään silloon ku poika muutti pois kotoa. Sen kolome kuukautta mä tein sellaasta surutyötä. Sitten vasta sen hyväksyin ja aloon ajattelemahan jotta eihän se pääse ikinä oman elämänsä alakuhun jos en mä laske irti otettani siitä. Hyvä se oli ku lähtikin, niinhän se sanoo tuntemattomas sotilaas se Rokan Antti notta johonkin päinhän tästä on lähäreettävä.
Hyvän viran poika luki ittelensä ja löysi kovasti kultaasen ja komian vaimoon. Hyvät viraat molemmilla ja pärijäävät koko hyvin.
Ja minulla on sellaanen hyvä mieli, kyllähän me Tiitun kans pärijätähän täällä kotona ja tuloohan ne käymähän aina välihin ja itte käyn heirään luonaan.
Tämä järijestys on hyvä, paraas maharoollinen. Näin täytyy elämä mennäkki.
Omat tenavat kasvaa uloos lastenvaatteistansa me vanhetahan ja jätetähän tämä maa aikanansa heirään hoitoohin.
Sitten pappi lukoo luvuut ja me saarahan paraas palakka kuitenkin, ikilepo elämän mittaasesta raarannasta.
terv. luopumisen tuskan läpikäyny seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani, meiltä vaan.Voi sua, oot varmahan monen palstalaasen miäles päivittäin ja Tiitu etenkin.
Mulle tuloo aina kotoonen olo sun juttuja lukies
mutta myös ihmetys, miten sä oot jäänykkin nuan yksin.
Varmahan monet on sanonu ettei sun vaimoskaan olis halunnu sun loppuelämäs sitä surevan.
Moon hyvä neuvomahan.
Täs yhtenä päivänä kuariin porkkanoota ja oli muutama niin piäni suloosen näköönen
niin miäles kävi,nää olis Tiitulle sopivia )
- RosaLiiin
...kirjoitus. Kiitos siitä.
Tuttuja tunteita. Monet kerrat olen itsekin moista itkua saanut itkeä milloin autossa, milloin nurkan takana.
Kunnes olen ollut valmis päästämään irti.
Poikien äitinä armeija-aika ja silloin junalle saatot olivat hyvää koulutusta irtiottoon.
Vuosi oli oivallista aikaa tottua ajatukseen, että he elävät aivan omaa ja äiti puolestaan ihan omaa elämäänsä. Hyvä niin.
Nyt on hauskaa seurata nuorten miesten elämää, tyytyväisenä rinnalla kulkien tasavertaisena aikuisena.
Silti muodostamme yhdessä salaperäisen, koko elämän kestävän ainutkertaisen ja tukevan siteen äiti-poika, poika-äiti.
Näistä siteistä olen ikionnellinen. - enkelitrio
siis kappaletta luettuani loppuun,ymmärsin vasta....
ettet puhunutkaan miehestäsi :) - näinhän
Me ja isät teemme. Ensi kerta on raskain, mutta siihen tottuu. Jaksamisia.
- näinhän
unohtui äidit ja isät :)
- tää on kopsattu
tuttu juttu jostain. pitäisikö siivota pois?
- Pirre*
mutta onnittele itseäsi, olet onnistunut lapsesi kasvatuksessa, - hänen siipensä kantavat.
Onneksi olkoon :) - Jenkkikassi
Kun minä lähdin 21-vuotisena yksin Ruotsiin ilmeisesti isäukolla oli joitain ajatuksia.
Muori mulkoili tuiman näköisenä ulkorapuilla mitään sanomatta.
Mitään tuttua ei ollut edessä.
Jenkkikassissa vatteet.
Pahvilaatikossa haalarit ja rukkaset.
Aivan yhtä karuste emme ole omia lapsiamme maailmalle heti kirjoitusten jälkeen saatelleet mutta välittömästi nousivat siivilleen ilman sponssausta tai tunteilua.
Myöhemmin ovat kertomansa mukaan ymmärtäneet kotitöiden teetätyksen hyödyn ja jopa arvostavat asennettamme ja valmisteluamme heidän itsenäistymiseensä. - tanssiva_tamma
kun tää ketju on niin ihana ja lämpöinen. Kuinka voikin rakastaa lapsiaan niin, että pakahtuu...
- Pirre*
vielä lapsenlapsiaankin.:)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hallitus pyrkii rajoittamaan kaupan omien halpamerkkien myyntiä
Helsingin Sanomien mukaan hallitus valmistelee lakihanketta, joka suitsii kaupan valtaa ja rajoittaa omien halpamerkkien1002273- 2221930
Huomenna sähkö maksaa jo yli 60 snt/kWh. Milloin ALV putoaa?
Kysynkin persuilta, että milloin aiotte pudottaa sähkön arvonlisäveron kuten Marinin hallitus teki sähkön hinnan noustes1761752Persut päättivät hiilivoimaloiden alasajosta
Persut ovat Suomen kansan vastainen putinistiporukka, josta nyt maksamme kovaa hintaa.1011316- 381220
- 1221108
Onko jollekin vielä epäselvää Raamatun kanta homoseksuaaliseen käytökseen?
😺 On oma mielipiteesi mikä tahansa on hyvä muistaa, mikä on Jumalan mielipide. Edelliset ketjut ovat tulleet täyteen jo27783290kW kulutus
Joku kirjoitti sellaisesta tehomaksuaiheen yhteydessä. Tuollainen kulutushan vaatisi pääsulakkeiden kooksi jo vaikka mit180681Mietin sua liikaa
Mietin nytkin sitä, että millaista se olisi tulla kotiin, kun sinä olisit täällä vastassa. Tai niin päin, että sinä tuli47665Vanhemmassa miehessä
on sellaista elämän mukana tullutta viehättävää charmia. Hän paranee iän myötä niinkuin hyvä viini tai juusto! Tuli tuo51660