Ei mene oikein mulla putkeen työelämä. Kun iso työpaikka meni alta pari vuotta sitten, en ole uutta vakinaista työsuhdetta löytänyt. Viimeisin määräaikainen katkesi perjantaina, lähes 2 vuotta kestettyään. Sitäkin jatkettiin määräaikaisena niin monta kertaa kuin laki salli, mutta kun olisi jo ollut pakko vakinaistaa, niin ei uskallettu. "Kun on tämä taloudellinen tilanne niin epävarma" jne.
Mahdanko enää ikinä löytää mitään pysyvää, tuskin. Ikäkin jo kohta huitelee viittäkymppiä.
Noh, tämä valitus lienee väärällä palstalla, mutta ajattelin, että täältä löytyisi samanikäisiä kohtalotovereita.
Miten te jaksatte yrittää eteenpäin?
Keski-ikäinen määräaikainen
17
1051
Vastaukset
- Paablo
> määräaikaisena niin monta kertaa kuin laki salli,
Mitä laki tässä kohdin sanoo?- ja taas tässä
Paablolle vastaus, että määräaikaista työsuhdetta voi jatkaa enintään 3 kertaa, sen jälkeen on pakko vakinaistaa. Tällä halutaan estää työsuhteiden ketjuttaminen.
- Råtta..
Tuttua ja välillä sitä miettii, koska lyön hanskat lopullisesti tiskiin. Hanskojen tiskiin lyömistä olen varmistanut yrittäjäkurssilla ja tänä vuonna olisi ensimmäinen kerta, kun yrittäjyys olisi mahdollista myös taloudellisesti.
Aloitin myös vuosi sitten muun alan töiden katsomisen. Se ei houkuttele, sillä Suomessa on kyllä töitä, mutta kuten joku tällä palstalla jo aikaisemmin sanoi, palkanmaksajat puuttuvat. Palkka myös putoaisi roimasti. Toisaalta eipä tarvitsisi enää käyttää omaa osaamistaan epämääräisissä työsuhteissa.
Yritän olla ajattelematta tunteella töistä. En vaivaudu enää opettelemaan uusia työkavereita pätkätöissä. Keskityn vain työntekoon. Joku voisi ajatella, että vaarallista jatkon kannalta. Jossakin vaiheessa sietokyky kuitenkin ylittyi.
Jaksaminen on sitten aivan muusta kiinni työelämästä :). Hyvät ystävät, viihtyisä koti, lemmikit, harrastukset jne.. Jatkossa tulen tekemään töitä vain rahan tähden ja keskityn muuhun elämässä.- ja taas tässä
Kohtalotovereita kaipasinkin.
Noin olen yrittänyt minäkin ajatella; keskittyä omiin mukaviin asioihin, kuten perhe, harrastukset jne. Mutta koko ajan pelottaa, että millä tulee toimeen, kun on vielä lapsiakin kotona. Ja pahin uhka, jollei töitä löydy, on kaiken maailman työllistämistyöt -ne kuuluisat orjatyöt olemattomalla palkalla. Kuitenkin energiaa ja työhaluja minulla olisi vielä vaikka kuinka! - Råtta..
ja taas tässä kirjoitti:
Kohtalotovereita kaipasinkin.
Noin olen yrittänyt minäkin ajatella; keskittyä omiin mukaviin asioihin, kuten perhe, harrastukset jne. Mutta koko ajan pelottaa, että millä tulee toimeen, kun on vielä lapsiakin kotona. Ja pahin uhka, jollei töitä löydy, on kaiken maailman työllistämistyöt -ne kuuluisat orjatyöt olemattomalla palkalla. Kuitenkin energiaa ja työhaluja minulla olisi vielä vaikka kuinka!Kohtalotovereiden kokemuksia tarvitaan, jotta voi suhteuttaa oman elämänsä mielekkyyden. Näkee, että on muita samassa asemassa.
Luulen, että lapsesi ja perheesi on myös paras kannustimesi. Omalta kohdalta elämän mielekkyys osittain puuttuu perheen myötä. Jostain muusta se mielekkyys on kohdallani löydyttävä. Edelleen hakusessa :).
Jos menet jollekulle kurssille, niin mene sellaiselle, joka tuo jotakin uutta ulottuvuutta ammattitaitoon. Valitse harjoittelupaikaksi sellainen, jossa et joudu hyödyntämään ammattitaitoasi. Sellainen, johon voit suhtautua kuin harjoitteluun.
Tiedän tunteen, että energiaa ja työhaluja on. Yritän vain omalta kohdalta kohdistaa niin, etten tunne oloani hyväksikäytetyksi ja että voin itse ohjata elämääni. - Nelkyt ja pitkät risat
ja taas tässä kirjoitti:
Kohtalotovereita kaipasinkin.
Noin olen yrittänyt minäkin ajatella; keskittyä omiin mukaviin asioihin, kuten perhe, harrastukset jne. Mutta koko ajan pelottaa, että millä tulee toimeen, kun on vielä lapsiakin kotona. Ja pahin uhka, jollei töitä löydy, on kaiken maailman työllistämistyöt -ne kuuluisat orjatyöt olemattomalla palkalla. Kuitenkin energiaa ja työhaluja minulla olisi vielä vaikka kuinka!Täällä myös eräs kohtalontoveri.
Olen ollut jo niin monessa työpaikassa pätkäkeikalla viimeisen viiden vuoden aikana, että aina ei edes jokaista muista.
Väsyttää aina olla suu messingillä tutustumassa ja kättelemässä uudet työkaverit, koittaa muistaa jokaisen nimet.
Inhottaa jokainen uusi työpaikka ja uudet naamat, mutta rahaa on jostain silti tienattava, pakko vaan kärsiä.
En jaksa enkä halua osallistua työpaikan kotkotuksiin, lahjaraha keräyksiin, olla kiinnostunut kenenkään asioista ruokatauolla tai kuunnella akkojen tappeluita ja äkinöitä - haluan tehdä vain työni ja lähteä kotiin. Inhoan suuresti jos työpäivän jälkeen on puolipakollisia koulutuksia omalla ajalla tai (herranen aika sentään) virkistäytymismenoja. Ei kiitos minuuttiakaan mitään ylimääräistä.
Eräs tuttava lohkaisi minulle taannoin, että ei ne minua vakinaista koskaan kun en osallistu työpäivän jälkeen näihin kaikenmaailman yhteisiin kekkereihin ja jumppatuokioihin. Hänen mukaansa minun pitäisi olla mukana jokaisessa kissanristiäisessä.
Minä en näe asiaa ollenkaan näin.
Haluan tulla töistä suoraan kotiin, omien touhujeni pariin ja olemaan lapsilleni äitinä.
- mm pomosta
Olen terveydenhoitaja ammatiltani. Vuodesta 2004 olin terveyskeskuksessa lääkäreiden vastaanotoilla sairaanhoitajana. Tein sijaisuutta. Tuli syyskuu ja halusin pomolta varmistaa työni jatkuvuutta. Pomo sanoi suoraa, että ala katsella muita hommia, hänellä on liikaa sijaisia. Taloon oli tullut 3 sijaista paljon paljon minun jälkeeni. Yksi kolleegoistani sanoi, että pakkohan sinut on vakinaistaa kun olet pisimpään ollut. Lähdin työpaikasta marraskuun lopussa. Otin nuorimman lapseni pois päivähoidosta ja ryhdyin perhepäivähoitajaksi. Päivääkään en ole katunut. Ei minkäänlaista stressiä. Olen oman itseni herra. Lapset ovat ihania. Käteen jää yhtä paljon rahaa kuin sairaanhoitajan työstä maksujen jälkeen. Kukaan ei hauku minua puhelimessa koska ei saa aikaa lääkäriin koska vapaita aikoja ei ole. (tämä oli siis tavallisin syy asiakkaan purnaukseen). Ei tarvitse enää sietää pomoa, joka ei osaa käyttäytyä millään lailla. Ei osaa vastata asiallisesti puhelimeen, eikä pyydä anteeksi huonoa käytöstään. Olen kuullut entisiltä työtovereiltani, että siellä voidaan nyt tosi huonosti. Yksi otti heti vuorotteluvapaan. Juteltuani hänen kanssaan sanoi tuskin enää palaavansa samaan paikkaan takaisin. Apulaisosastonhoitaja on burn outin kourissa. Porukka riitelee avoimesti keskenään. Ennen tämä ihana työyhteisö on muuttunut helvetin esikartanoksi. Onneksi minulla on ollut rohkeutta ottaa uusi suunta. Suosittelen sitä kaikille lämpimästi. Ottakaa selkoa asioista ja nauttikaa elämästä. Kaikki on tässä ja nyt. Ihanaa kevättä kaikille.
- ratkaisu minulla
Olen myös hoitoalan ammattikorkeakoulun käynyt ja samanlaisia pätkiä oli minullakin ja sain tarpeeksi. Olen nyt yksityinen hoitaja, ja minulla on vakituinen työ.
Minulla on siis yksi ainoa asiakas ja yksi ainoa pomo, joka on myös työnantajani. Asiakas on lapsi. Ja saan saman verran palkkaa, kuin sairaanhoitajat sairaalassa. - Minulle myös tuollainen pai...
ratkaisu minulla kirjoitti:
Olen myös hoitoalan ammattikorkeakoulun käynyt ja samanlaisia pätkiä oli minullakin ja sain tarpeeksi. Olen nyt yksityinen hoitaja, ja minulla on vakituinen työ.
Minulla on siis yksi ainoa asiakas ja yksi ainoa pomo, joka on myös työnantajani. Asiakas on lapsi. Ja saan saman verran palkkaa, kuin sairaanhoitajat sairaalassa.Kerro heti, mistä tuollaisen paikan löytää!!!!
- edell.
Minulle myös tuollainen pai... kirjoitti:
Kerro heti, mistä tuollaisen paikan löytää!!!!
Hän oli entisen työni kautta tuttu, tapasin hänet entisen työni merkeissä ja tiesin että hän hakee hoitajaa joten ilmottauduin ja kerroin palkkatoivomukseni, siis siten että palkka ei saa olla yhtään huonompi kuin edellinen palkka. Sillätavalla se lähti. Kunnollisista ja luotettavista hoitajista on PULAA. Ei todellakaan kannata jäädä jos huonosti kohdellaan.
Tällaisia paikkoja löytyy kyllä, mutta niitä ei mainosteta ja ne eivät ole yleisessä mol.fi.ssä. Kannattaa verkostautua, olla avoin ja ystävällinen, silmät ja korvat auki. Ja reilusti osattava lyytää sitä mitä tarvitsee... - lehdissä ja....
Minulle myös tuollainen pai... kirjoitti:
Kerro heti, mistä tuollaisen paikan löytää!!!!
...kyllä niitä joskus näkee työvoimatoimistollakin, joskin harvoin. Ahvenanmaalla enemmänkin tuntuvat luottavat työvoimatoimiston kautta hakemiseen.
Laita oma-aloitteinen ilmoitus, panosta siihen näkyvyyttä. Moni omaishoitaja on niin kovassa paineessa etei välttämättä jaksa itse enää lähteä etsimään, ei mitään kautta, mutta sinun ilmoituksesi riittää varmistumaan ainakin siitä, että tiedät mihin olet ryhtymässä etkä luule omaishoitamista vain seuraneidin hommaksi. Omaishoitajan voimat riittävät just ja just siihen puhelinnumerosi näpyttelyyn, ei siihen että alkaisivat itse ilmoittelemaan ja tekemään haastatteluja. - edellinen...
Minulle myös tuollainen pai... kirjoitti:
Kerro heti, mistä tuollaisen paikan löytää!!!!
Voin kertoa asiasta enemmän ja neuvoa sähköpostin kautta, siis jos haluat tietää muuta voit kirjoittaa osoitteeseen
[email protected]
- Vapaa kuin....?
Ne, mitkä noissa pätkätöissä pistää v***ttamaan on ilmeisesti päättäjien mielestä pikkuseikkoja, kuten vapaa-ajankäytön suunnittelemisen mahdottomuus monissa ammateissa, pienemmällä prosentilla maksettavat lomakorvaukset sekä jotkut henkilöstöedut, joilla esimiehet sitouttavat ihmisiä töihin. Ja tätähän tukevat nimenomaan työhön liittyviä asioita säätelevät lait ja työntekijäjärjestöt vaatimalla jäsenistölleen kaikenlaisia etuja.
Moni ihminen on kuitenkin moniosaaja ja voisi hyvinkin ottaa eri firmoista erilaisia pätkätöitä vastaan mutta etujen tulisi olla esim. lomakorvauksissakin täysin samat. Palkat pitäisi pätkätyöläisille maksaa aina mahdollisimman pian eikä pistää odottamaan muiden, vakituisten työntekijöiden, säännölliseen palkanmaksupäivään, sillä pätkätyöläinen useinkin elää kädestä suuhun. Kiusallisinta on silloin, jos joutuu kieltäytymään jostain pidemmästä duunista sen takia, että palkkapäivä on niin kaukana että tietäisi joutuvansa turvautumaan johonkin pikavippiin että pääsisi käymään töissä! Ja olisi rahaa syömiseen palkkaa odotellessa....
Itselleni tarjotaan töitä usein muutaman tunnin varoitusajalla ja eihän sitä siinä vaiheessa voi enää mitä toimeentulotukea anoa sossusta että voisi saada työssäkäyntirahaa. Mun hommat on reissuhommia ja joudun joka kerta pois kotikaupungista, usein myös maasta toiseen.
Vakkariksi ei ilmeisesti enää mielellään oteta lähempänä viittäkymppiä käyvää, pelkäävät kai meidän ikäisten sairastelevan kaikenlaista ja makoilevan sitten kotonamme sairiksilla. Se mitä moni pikkupomo kans vierastaa on, että duunari saattaa tuntea tarjotun homman paremmin kuin pikkupomo ite ja sitten onkin jo riski, että duunari otetaan vakkariks ja pomo siirretään paskahommiin. Niinpä yrityksen varsinainen johto ei välttämättä ees tiedä miten hyvä tyyppi pidettiin taas pätkällä ilman mahdollisuutta näyttöihin.
Ite oon ottanut asenteeksi vapauden, kaikin tavoin: oon päättänyt olla sellainen Elämän Vuokralainen, joka tekee mitä haluaa kun muut tekee mitä osaa. Olen aina valmis siirtämään kämppäni milloin minnekin, ei mitään omistusasunnon riesaa. Kamat mahtuu isohkoon pakettiautoon jos Suomen sisällä kortteeri vaihtuu mutta ulkomaille jos muuttaisin, jättäisin surutta irtaimiston kirppikselle myytäväksi.
Nää työjutut on sellaista vääntöö ja köydenvetoo että monissa tapauksissa köydenpäät jää voimakkaammin vetävien (pikkupomojen) käsiin. Jossain vaiheessa kuitenkin iso kasvoton johtoryhmä siirtää Oy Firma Ab:n kaukomaille ja moni (pikkupomon kaiketi) elämä musertuu. Helpommin taitaa silloin selviytyä se pätkähommissa juoksutettu perusduunari, joka kohauttaa olkapäitään ja tekee sitten muita osaamiaan hommia. Mutta ei omista yhtään mitään. - Elämä jatkuu
Muualla täysillä. Itsellä oli kk sit tilanne, jossa hain paikkaa. Puhelu ilmoitti et ottivat 70-luvulla syntyneen. No, olen synt -53 joten oli kai vihje et liian vanha :) Mut rennosti eteenpäin, jotain voi olla tulossa, tai sit ei. Elossa pysytään kuitenkin.
Voi hankkia joitain harrastuksia ja muuta korvaavaa hauskaa. - vakipaikka???
Mulla lähti työpaikka alta 90-luvun lopussa ja luin sit hoitoalalle. Oon tehnyt pätkätyötä siitä asti ja kyllä se on ottanut sielun päälle kun laitetaan pihalle sopivin välein. Useimmiten pomo ei ole edes vaivautunut kertomaan että jatkoja ei tule, vaan näet työlistoista et sulle ei ole laitettu työvuoroja tietystä päivästä eteenpäin. Olen ollut useammassa paikassa töissä ja joka paikassa ollut sama meininki. Nyt sit sain tammikuun lopussa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen neljän kuukauden koeajalla yksityiseen hoivakotiin. Mutta tän pätkärumban jälkeen en osaa enää luottaa et tääkään ois vakkari paikka ennen kuin koeaika on todella ohi. Tiedän että tällä alalla on laitettu ihmisiä pihalle kun koeaika on ollut loppussa ja otettu uusi sisään. Olen tämänkin nähnyt, ihmiset on pelinappuloita tässä hoitoalan työpaikkapelissä. Tämä pallottelu on tehnyt ainakin minut kyyniseksi työelämää kohtaan. Mutta varsinaiseen kysymykseen vastaus, olen 48 v. joten sinullekkin voi tulla vielä se vakkaripaikka eteen. Älä menetä toivoasi vaikka joskus ottaa päähän ja tuntuu toivottomalta.
- ja taas tässä
Työkkärin "täti" oli kovasti sitä mieltä, että tällä osaamisella ja työkokemuksella ja hyvillä suosittelijoilla olen ennen kesää taas töissä - saa nähdä. Missä, mitä, milloin...?
Yritti varmaan vaan olla kannustava.
Mutta ei masennuta, vaan nautitaan kauniista kevättalvesta! Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
jaksaisikaan, mutta kai se on pakko. Olin 6 v yrittäjänä ja sen jälkeen ei ole vakiduunia ollut (2 v) nyt työllistettynä ei omalla alalla mutta ihan jees. En varmasti enää tässä iässä löydä työpaikkaa omalta alalta, eli on tehtävä hanttihommia, jos meinaa elää. Ja se on jotenkin niin epistä...vielä ei ole niin romuna ettei jaksaisi tehdä, lapset ei enää vaadi työstäpoissaoloa, en oo alkohlisti jne..mutta kun on ent. yrittäjä se on ku punanen vaate työnantajalle..ja ei musta kyllä taitaisi olla kenenkän alaisuuteen... On vaan nykyisin niin ulkopuolinen olo kaikkialla, työmaalla kun porukka jorisee niin kuuntelee vaa, eikä ole ollenkaan mukana niis jutuissa. sama jos menee jonnekkin koulutukseen yms. niin tuntuu että kaikki tuntee toisensa ja niillä on ihan omat kuviot mihin ei kukaan pääse mukaan. Kun oli oman itsensä pomona omassa puljussa ei koskaan tuntunut ulkopuoliselta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1821967Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671676Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä781476En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1411385- 481314
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1181067- 173987
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke206916Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60784Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43764