Eli kysyttävänä olisi kieliasiaa, ja kaikkien kokemukset oikein tervetulleita.
Minua kiinnostaisi tietää miten teillä on kotikieleksi vaihdettu suomi jostain muusta kielestä, esim. englannista. Kuinka pitkän Suomessa olon jälkeen on siirrytty puhumaan suomea? Ja miten se tapahtui? Pikkuhiljaa vai kerta heitolla päätitte, että tästä lähtien puhutaan suomea (tietty joitain asioita voi selittää muullakin kielellä)? Kuinka kauan puolisolla kesti oppia puhumaan suomea sujuvasti? Onko puoliso oppinut suomen kirjakielen vai puhekielen vai molemmat?
Suomen kieleen siirtyminen
bedelia
24
2167
Vastaukset
- jatkuvasti
kaksi kieltä. Riippuu ihan asiasta ja mielentilasta kumpaa käytetään. Se kolmas eli molemmille vieras kieli on jäänyt käytöstä.
Vaimo opiskeli ensin Helsingin kesäyliopistossa suomea reilut puoli vuotta. Mentyämme naimisiin ja saatuaan oleskeluluvan, hän meni kotouttamisohjelman kautta kielikurssille reiluksi vuodeksi. Suomea aloimme puhumaan pikkuhiljaa, mutta suomi muuttui pääkieleksi noin parissa vuodessa.
Yhden kaverin avovaimo joskus bileissä kysyi, miksi puhun vaimolleni kuin pikkulapselle. Mutta pakkohan sitä oli puhua hitaasti, selvästi ja helppoja sanoja käyttäen, että vaimo ymmärsi.
Nyt, lähes 7 Suomessa asutun vuoden jälkeen suomen kieli on melko hyvin hallinnassa. Vaikka vaimolla on hyvä kielipää ja kärsivällisyyttä opiskeluun, niin en minä kielitaitoa sujuvaksi sanoisi.
Hän on tottunut minun tapaani puhua. Mutta kun joku muu puhuu slangia tai murretta, niin edelleenkin on vaikeuksia saada selvää. Samoin monien virallisten asioiden hoitaminen on edelleen hankalaa, mutta niin tuntuu olevan kantasuomalaisillekin.
Ja kaikista parhaiten kielitaidon eron huomaa kirjoituksesta. Tosin eihän suomenruotsalainenkaan tahdo päästä suomenkielisestä äidinkielen YO-kokeesta läpi, vaikkei puheesta huomaisi asiaa laisinkaan.
Tuo sujuva kielitaito on kovin venyvä käsite. Tälläkin palstalla saa lukea, miten jotkut ovat oppineet sujuvan suomen vuodessa vain puhumalla. Eihän minun englantinikaan ole erityisen sujuvaa, vaikka olen sitä koulussa opiskellut toistakymmentä vuotta ja lisää asuessani Lontoossa. Ehkä kaikki eivät ole yhtä kriittisiä.- nolose
Hyvällä kielipäällä oppii uuden kielen (vieläpä toisesta kieliperheestä) kyseisessä maassa parissa vuodessa. Sujuvuus silloin arkielämässä tarkoittanee 90% kuullun ymmärtämistä (asiointi, kaverit, tv ym.) ja 70-80% puheen tuottamista oikein. Jäävät 20-30% väärinkäsityksistä (kun jää sanattomaksi tai muuten sekoaa sanoissaan) sujuva selvittää kohtalaisen nopeasti.
nolose kirjoitti:
Hyvällä kielipäällä oppii uuden kielen (vieläpä toisesta kieliperheestä) kyseisessä maassa parissa vuodessa. Sujuvuus silloin arkielämässä tarkoittanee 90% kuullun ymmärtämistä (asiointi, kaverit, tv ym.) ja 70-80% puheen tuottamista oikein. Jäävät 20-30% väärinkäsityksistä (kun jää sanattomaksi tai muuten sekoaa sanoissaan) sujuva selvittää kohtalaisen nopeasti.
Voi olla hyvä kielipää, vaikkei kieltä oppisikaan parissa vuodessa. Jonkun suomen, unkarin tai kiinan oppiminen on täysin eri asia, kuin vaikkapa ruotsin tai englannin.
- noh...
bedelia kirjoitti:
Voi olla hyvä kielipää, vaikkei kieltä oppisikaan parissa vuodessa. Jonkun suomen, unkarin tai kiinan oppiminen on täysin eri asia, kuin vaikkapa ruotsin tai englannin.
Kyllähän sinä sen venäjän opit nopeasti, sinne Moskovaan muuttaessa. ;)
kieli on aika suhteellinen käsite. Jonkun mielestä sujuva kieli on sitä että pystyy hoitamaan arkipäivän tilanteet sujuvasti.
Itse pidän sujuvana ehkä kielitaitoa jolla pystyy selvittämään asian kuin asian (Kiertoilmaukset tietenkin sallitaan.) ja sitä että ymmärtää lähes kaiken muiden puheesta. En ole tavannut IKINÄ ulkomaalaista joka olisi päässyt suomen kielessä tälle tasolle edes muutamassa vuodessa.
Minulla on Suomessa yksi äidinkielenään ranskaa puhuva ystävä, joka ei osaa englantia. Hänen on siis ollut pakko opetella ja todellakin käyttää suomea, koska ranskan osaajista ei ole suoranaista tunkua Suomessa. Voisi kuvitella että ihminen oppisi tuollaisessa tilanteessa aika nopeasti ainakin puhumaan suomea, mutta enpä voi kehua. Hän on asunut Suomessa jo kohta neljä vuotta, eikä hän edes ymmärrä suomea kiitettävästi. Syy tosin lienee juuri siinä, että Suomessa puhutun ja kirjoitetun kielen välillä on aika suuri ero, ja äärimmäisen harvat käyttävät kirjakieltä tai edes selkeää yleiskieltä puhuessaan.
- kirjakielestä
Kannattaa aloittaa kirjakielestä ja siirtyä puheessa vähitellen yleispuhekieleen. Ja totta kai menee pitkään, ennen kuin voi ihan "huolettomaan" keskusteluun siirtyä. Olen kiitollinen kaikille niille ruotsinkielisille työkavereilleni, jotka jaksoivat yksinkertaistaa kieltään puhuessaan kanssani kun olin vielä kielen kanssa "tönkkövaiheessa". Englantiin heti vaihtavat ärsyttivät, koska oikeasti halusin kommunikoida ruotsiksi oppiakseni sitä.
Kesäyliopiston kursseja ainakin Oulussa on paljon kehuttu.- suomalaisia naisia
tapasin mieheni 5 vuotta sitten (oli asunut jo 6 vuotta silloin Suomessa) ja hän puhui silloin vain englantia... suomessa kun pärjää hyvin niin ja suomalaiset naiset tuntuvat oikein haluavan käyttää englannin taitojaan näihin muualta tulleisiin. no nyt meillä puhutaan suomea ja on puhuttu alusta asti (tottakai alkuun joutui käyttämään hieman apuna englantia)... hei mehän eletään suomessa... musta on oikein hyvä juttu toi kiristynyt linja kielitaidossa kansalaisuutta hakiessa
- bidrali
suomalaisia naisia kirjoitti:
tapasin mieheni 5 vuotta sitten (oli asunut jo 6 vuotta silloin Suomessa) ja hän puhui silloin vain englantia... suomessa kun pärjää hyvin niin ja suomalaiset naiset tuntuvat oikein haluavan käyttää englannin taitojaan näihin muualta tulleisiin. no nyt meillä puhutaan suomea ja on puhuttu alusta asti (tottakai alkuun joutui käyttämään hieman apuna englantia)... hei mehän eletään suomessa... musta on oikein hyvä juttu toi kiristynyt linja kielitaidossa kansalaisuutta hakiessa
Jep meilläkin puhutaan oikeastaan vain suomea. Mies oli aiemmin Suomessa ollut ennen kuin tavattiin.
Ahmedin kanssa ei ihan vielä voi sanoa, että kommunikoitaisiin vain suomella mutta eniten sitä kuitenkin käytetään aina kun tavataan (hänkin myös ollut Suomessa jo useamman vuoden). Mies puhuu kyllä ymmärrettävää suomea mutta jotenkin ne rakenteet ovat joskus täysin vinksallaan ja miestä kun ei saisi mennä neuvomaan kun on kerran erehtynyt kehumaan, että hyvinhän sinä puhut jo suomea...
Kirjoitus taito on eniten hakusessa...
Mielestäni Ahmed puhuu jotenkin rakenteellisesti parempaa suomea kuin mieheni mutta sanasto on paljon suppeampi eikä kirjoituskaan suju...
Hyvä kuitenkin että on halu oppia kieltä mutta miehellä jotenkin on liian suuret luulot omasta osaamisestaan, koska hän voi jutella muiden kanssa suomeksi ja kukaan suomalainen ei vaadi peruspuhetilanteessa ulkomaalaiselta täydellistä osaamista (tosin eivät bangladeshilaisetkaan edes voi olettaa, että minä osaisin bengalia sitäkään vähää mitä osaan... aina kun tulee uusi poika niin se hämmästyy kun alan puhua bengalia).
En itsekään ymmärrä pareja joissa yleensä se suomalainen osa puoli on jättäytynyt siihen tilaan, että ukolle puhutaan englanniksi. Ymmärrän sen jos tekstiviestit laitetaan englanniksi että varmasti menee viesti perille mutta jos kotona puhutaan huonoa englantia niin miten ikinä se ulkomaalainen mies oppii suomea (tai ulkomaalainen nainen, varmasti on näitä laiskoja opettajia suomalaisessa miehissäkin... tosin naiset ovat miehiä aktiivisempia hakemaan koulutusta nähdäkseni.)
Mies kärttää minua kirjoittamaan hänelle esimerkki esseen suomen kielellä mutta ensin minä haluan nähdä miten hyvin hän pystyy omatoimisesti kirjoittamaan sellaisen... luonnos oli jo aika karmeaa luettavaa mieheltä, joka pystyy tuottamaan ihan ymmärrettäviä lauseita puheessa.
Ihmetyttää miten se on saanut hygieniapassin, anniskelupassin, henkilö- ja kuorma-autokortin kun ei vielä oikein osaa kirjoittaa vaikka suomen lukeminen sujuu takellellen. bidrali kirjoitti:
Jep meilläkin puhutaan oikeastaan vain suomea. Mies oli aiemmin Suomessa ollut ennen kuin tavattiin.
Ahmedin kanssa ei ihan vielä voi sanoa, että kommunikoitaisiin vain suomella mutta eniten sitä kuitenkin käytetään aina kun tavataan (hänkin myös ollut Suomessa jo useamman vuoden). Mies puhuu kyllä ymmärrettävää suomea mutta jotenkin ne rakenteet ovat joskus täysin vinksallaan ja miestä kun ei saisi mennä neuvomaan kun on kerran erehtynyt kehumaan, että hyvinhän sinä puhut jo suomea...
Kirjoitus taito on eniten hakusessa...
Mielestäni Ahmed puhuu jotenkin rakenteellisesti parempaa suomea kuin mieheni mutta sanasto on paljon suppeampi eikä kirjoituskaan suju...
Hyvä kuitenkin että on halu oppia kieltä mutta miehellä jotenkin on liian suuret luulot omasta osaamisestaan, koska hän voi jutella muiden kanssa suomeksi ja kukaan suomalainen ei vaadi peruspuhetilanteessa ulkomaalaiselta täydellistä osaamista (tosin eivät bangladeshilaisetkaan edes voi olettaa, että minä osaisin bengalia sitäkään vähää mitä osaan... aina kun tulee uusi poika niin se hämmästyy kun alan puhua bengalia).
En itsekään ymmärrä pareja joissa yleensä se suomalainen osa puoli on jättäytynyt siihen tilaan, että ukolle puhutaan englanniksi. Ymmärrän sen jos tekstiviestit laitetaan englanniksi että varmasti menee viesti perille mutta jos kotona puhutaan huonoa englantia niin miten ikinä se ulkomaalainen mies oppii suomea (tai ulkomaalainen nainen, varmasti on näitä laiskoja opettajia suomalaisessa miehissäkin... tosin naiset ovat miehiä aktiivisempia hakemaan koulutusta nähdäkseni.)
Mies kärttää minua kirjoittamaan hänelle esimerkki esseen suomen kielellä mutta ensin minä haluan nähdä miten hyvin hän pystyy omatoimisesti kirjoittamaan sellaisen... luonnos oli jo aika karmeaa luettavaa mieheltä, joka pystyy tuottamaan ihan ymmärrettäviä lauseita puheessa.
Ihmetyttää miten se on saanut hygieniapassin, anniskelupassin, henkilö- ja kuorma-autokortin kun ei vielä oikein osaa kirjoittaa vaikka suomen lukeminen sujuu takellellen.Minusta tuo oli oivallinen malliesimerkki suuresta tasoerosta puhe- ja kirjakielen välillä. Ja kyllähän sen tietää itsestäänkin, ettei se oma englannin kirjoittaminen niin hyvin hanskassa ole, vaikka sitä on kauan yrittänytkin opiskella. Mutta pääasiahan toisaalta on, että asia tulee ymmärretyksi.
Huvittaa vain välillä ihmisten todistelu, miten joku on oppinut vieraan kielen sujuvasti parissa vuodessa. Ja suomea sentään kirjoitetaan ja äännetään periaatteessa samalla tavalla, vaikka sijamuodot epäilemättä kinkkisiä ulkomaalaiselle onkin.- loveindia
bidrali kirjoitti:
Jep meilläkin puhutaan oikeastaan vain suomea. Mies oli aiemmin Suomessa ollut ennen kuin tavattiin.
Ahmedin kanssa ei ihan vielä voi sanoa, että kommunikoitaisiin vain suomella mutta eniten sitä kuitenkin käytetään aina kun tavataan (hänkin myös ollut Suomessa jo useamman vuoden). Mies puhuu kyllä ymmärrettävää suomea mutta jotenkin ne rakenteet ovat joskus täysin vinksallaan ja miestä kun ei saisi mennä neuvomaan kun on kerran erehtynyt kehumaan, että hyvinhän sinä puhut jo suomea...
Kirjoitus taito on eniten hakusessa...
Mielestäni Ahmed puhuu jotenkin rakenteellisesti parempaa suomea kuin mieheni mutta sanasto on paljon suppeampi eikä kirjoituskaan suju...
Hyvä kuitenkin että on halu oppia kieltä mutta miehellä jotenkin on liian suuret luulot omasta osaamisestaan, koska hän voi jutella muiden kanssa suomeksi ja kukaan suomalainen ei vaadi peruspuhetilanteessa ulkomaalaiselta täydellistä osaamista (tosin eivät bangladeshilaisetkaan edes voi olettaa, että minä osaisin bengalia sitäkään vähää mitä osaan... aina kun tulee uusi poika niin se hämmästyy kun alan puhua bengalia).
En itsekään ymmärrä pareja joissa yleensä se suomalainen osa puoli on jättäytynyt siihen tilaan, että ukolle puhutaan englanniksi. Ymmärrän sen jos tekstiviestit laitetaan englanniksi että varmasti menee viesti perille mutta jos kotona puhutaan huonoa englantia niin miten ikinä se ulkomaalainen mies oppii suomea (tai ulkomaalainen nainen, varmasti on näitä laiskoja opettajia suomalaisessa miehissäkin... tosin naiset ovat miehiä aktiivisempia hakemaan koulutusta nähdäkseni.)
Mies kärttää minua kirjoittamaan hänelle esimerkki esseen suomen kielellä mutta ensin minä haluan nähdä miten hyvin hän pystyy omatoimisesti kirjoittamaan sellaisen... luonnos oli jo aika karmeaa luettavaa mieheltä, joka pystyy tuottamaan ihan ymmärrettäviä lauseita puheessa.
Ihmetyttää miten se on saanut hygieniapassin, anniskelupassin, henkilö- ja kuorma-autokortin kun ei vielä oikein osaa kirjoittaa vaikka suomen lukeminen sujuu takellellen.meillä puhutaan. Näin on ollut alusta asti, koska mies osasi puhua jo sujuvasti suomea tavatessamme. (Ei kuitenkaan virheettömästi.)Sanavarasto on laaja, toisinaan on vaikeuksia virallisten papereidan kans (mut niin on joskus mullakin. Joskus tosi väsyneenä joutuu korvaamaan jonkun sanan englannilla, mut harvemmin. Kirjoittaminen ontuu pahasti! :) joten tekstarit lähetellään yleensä englanniksi.
- ollut suomessa
pari vuotta kun tavattiin eikä osannut kuin pari sanaa suomea. Kaikki olivat puhuneet hänelle englantia, kuin helppoa! No karhunpalvelushan se on. Muutama kuukausi oltiin oltu yhdessä kun jo aloin puhumaan suomeksi enkä yhtään vaihtanut englantiin välillä. Jos mieheni oli hankala ymmärtää jokin sana, en sanonut sitä englanniksi vaan selitin sen eri tavalla suomeksi tai vaikka osoitin mitä tarkoitin. Näin hän oppi melko hyvän suomen n.9 kuukaudessa. Kirjoittaminen on edelleen hankalaa ja joissakin virastoissa asiointi.
- asiointi...
"Virastoissa asiointi" lienee jonkinlainen salanimi sosiaali- ja työttömyysturvan nostamisprosessille.
- bidrali
asiointi... kirjoitti:
"Virastoissa asiointi" lienee jonkinlainen salanimi sosiaali- ja työttömyysturvan nostamisprosessille.
Itse ainakin olin miehen mukana kun tämä kävi kirjan pitäjällä ensimmäisiä kertoja ja muitakin virasto-asiointeja on mahdollisuus suorittaa ihan muualla kuin kelassa, mutta sinähän nämä tiedät;D
Mies on yksinään käynyt asioimassa verovirastossa minunkin puolesta ja hankkinut minulle vakuutukset ja muut (itse inhoan virasto käyntejä mutta eihän kaikkeen voi puolikielistä miestä laittaa, mieheltä vain sujuu ne asiat paremmin... itse joudun täyttämään lomakkeet, koska miehen suomen kielen lukemistaito rajoittuu iltalehtien otsikoihin ja pikku uutisiin;D)
- Meriami
Parin viikon sisällä Suomeen saapumisestaan mies meni "kielikurssille", jossa vapaaehtoiset (lähinnä eläkeläiset) opettivat suomea parina päivänä viikossa. Jokaiselle riitti yleensä oma henkilökohtainen opettaja, mikä tietysti auttoi. En muista tarkkaan, koska suomeen siirryttiin, mutta ehkä puolen vuoden sisällä miehen maahantulosta. Toisaalta alusta alkaen sanottiin yleensä suomeksi ne sanat, jotka mies jo tiesi. Tässä ehkä helpotti se, että meillä oli alunperinkin kaksi kieltä käytössä, ei pelkkä englanti. Jossain vaiheessa mies kuitenkin sanoi, että "nyt puhutaan vain suomea" ja kyllä meillä puhutaan hyvin pitkälti pelkkää suomea (ja arabiaa) nykyisin.
Miehen puhe on selvästi puhekieltä ja paikallista murretta, vaikka toki kirjakieltä ymmärtää ja lukee erittäin hyvin. Kirjoittaminen onkin sitten säälittävää räpellystä. Tekstiviestit kirjoitetaan sinnikkäästi suomeksi, ja usein niistä jopa ymmärtää, mitä mies tarkoittaa ;) - Jeppe46
Meni kun kokonaan..tosin kyllä sitä opiskeltiin. Sanaakaan ei tullessaan puhunut. Vaimo muutti joulukuussa 06 suomeen. Nyt suoritettuna suomenkielen tasokurssit. Käy työssä, mm opettaa maahanmuuttajille suomea/tulkkina. Molemmat sujuu, niin puhe kuin kirjakieli. Kyllä se taitaa olla halusta kiinni.
Alkuun tietysti oli pelkästään englanti, mutta pikkuhiljaa yhä enemmässä määrin peskustelu muuttui suomen ja englannin sekoitukseksi, eli vaimoni käytti englantia vain niiden sanojen kohdalla jota hän ei suomeksi osannut. Vastaavasti minä selitin englanniksi mitä hänelle tuntematon suomalainen sana tarkoittaa.
Kun hän oli ollut reilut puoli vuotta Suomessa, teimme periaatepäätöksen että kumpikaan ei enää englantia sotke mukaan, vaan kaikki selitetään suomeksi vaikka kuinka pitkän kaavan kautta.- elllsku
Olen asunut jo Vaasassa eli Suomessa 7 v.Käyn koulussa ja äidinkielini on ukraina.Puhuun suomea ihan hyvin on mulla suomalaisia kavereitakiin,mutta siltti välil jos aloittaan selittämään jotakin pitkää asia tai jnt sanat menevät sekaisin ainakin päätteet en tiedää miten taivutetaan joitakin sanoja ja tarvitsen jonkun verran aikaa,että voisin selittämään asian ymmärettävasti.Ja jos mulla on joku kaveri joka puhuu kanss sama äidinkieltä ku mä tottakai puhuun hänen kanssa sitä,koska on helpomppi ja ei tarvitse miettiä niin paljon miten kunki sana sanottaisi .Jos voisitte neuvotelaa minua,et mitä mun pitäisi tehdä tässä tilaantessa.Koska haluaan puhua suomea samalla tavalla kuin äidinkieltä tai niinku muutki suomalaiset???
- nab
elllsku kirjoitti:
Olen asunut jo Vaasassa eli Suomessa 7 v.Käyn koulussa ja äidinkielini on ukraina.Puhuun suomea ihan hyvin on mulla suomalaisia kavereitakiin,mutta siltti välil jos aloittaan selittämään jotakin pitkää asia tai jnt sanat menevät sekaisin ainakin päätteet en tiedää miten taivutetaan joitakin sanoja ja tarvitsen jonkun verran aikaa,että voisin selittämään asian ymmärettävasti.Ja jos mulla on joku kaveri joka puhuu kanss sama äidinkieltä ku mä tottakai puhuun hänen kanssa sitä,koska on helpomppi ja ei tarvitse miettiä niin paljon miten kunki sana sanottaisi .Jos voisitte neuvotelaa minua,et mitä mun pitäisi tehdä tässä tilaantessa.Koska haluaan puhua suomea samalla tavalla kuin äidinkieltä tai niinku muutki suomalaiset???
Sinä kirjoitat hyvää suomea! :) Minä suosittelisin kirjojen ja lehtien lukemista, niistä oppii sanojen taivutuksia ja rikkaampaa kieltä. Pitää vaan harjoitella paljon. :)
- Kielenvaihto
Kahdessa vuodessa pitäisi kielen kääntyä suomeksi. Jos ei, niin puoliso tekee karhunpalveluksen ja toista ei ilmeisesti edes kiinnosta tosissaan oppia kieltä.
- Chom chom
Mieheni oli asunut Suomessa vajaat kaksi kuukautta, kun tapasimme (emme silloin asuneet yhdessä). Hänen englannin taitonsa oli kohtalainen, mutta siirryimme käyttämään suomea sitä mukaa, kun mies sitä kielikurssilla oppi. Itse osasin jonkin verran myös miehen kieltä ja motivoiduin opiskelemaan lisää, joskaan en oikein osannut puhua sitä.
En ihan tarkkaan muista, mutta luulisin, ettemme käyttäneet englantia enää vuoden kuluttua. "Keskustelimme" myös kirjoittamalla miehen äidinkielellä: mun oli helpompi ymmärtää, kun pystyin lukemaan sanat eikä tarvinnut luottaa kuuloon.
Puhekielen on oppinut hyvin; kirjakieltä kirjoittaessa tai puhuessa mies ei aina jaksa skarpata. - Chom chom
Jäin ajattelemaan tätä vielä niin päin, että onko puolison velvollisuus opettaa toiselle maan kieltä? Useinhan näin tapahtuu, tai yhdessä ollessa kieltä oppii huomaamattaankin, mutta toisinkin voi mielestäni olla. Jos ollaan parisuhteessa, eikö silloin ole tärkeää, että kommunikointi toimii jollain kielellä/kielillä, jollain tapaa niin, että molemmat ovat siihen tyytyväisiä? Täytyykö kotikielen automaattisesti vaihtua?
Mietin, jos itse joutuisin kommunikoimaan läheisessä suhteessa kielellä, jota en osaisi hyvin. Puhuisin käytännössä lapsen tasolla. Ei tuntuisi reilulta, jos toinen painostaisi tai jopa kieltäytyisi käyttämästä jotakin toista kieltä, jota molemmat osaamme hyvin. - Kurdi kyseessä
Mieheni oli ollut Suomessa n. 2,5 vuotta kun tapasimme. Suomenkieli oli jo silloin ihmeen hyvä, ainoastaan kuullun ymmärtämisessä hänellä oli vaikeaa silloin jos puhuin nopeasti tai paljon asiaa kerralla, tai jos käytin murre-tai slangisanoja. Muistan kerran kun sanoin hänelle "meinaatko sä tarjeta noin" (oli menossa vähissä vaatteissa tupakalle) ja hän oli ihan pihalla. Kysyin sit että eikö sulle tule kylmä, ja hän oppi että tarkeneminen tarkoittaa siis sitä.
Nyt 1,5 vuotta myöhemmin suomenkieli on jo todella sujuvaa, osaa itsekin leikitellä suomenkielellä, tietää valtavan määrän synonyymejä, ja ymmärtää lähes sataprosenttisesti kaiken mitä hänelle sanotaan. Seuraa suomalaisia uutisia ja ohjelmia ja pysyy kärryillä siinä missä minäkin. Tosin hän opiskelee suomalaisessa oppilaitoksessa ja kaikki kaverit ovat suomalaisia, joten se auttaa valtavasti. Kirjoittaminen on hankalaa, ei vieläkään tahdo oppia mihin sanoihin tulee kaksoiskonsonantti tai kaksoisvokaali, ja useimmiten ensin kirjoittaa sanan oikein ja korjaa sen sitten vääräksi. --->Miettii liikaa?
Esim sana hankala --->hankkala tai hankaala, eli jotain pieniä sekoilemisia. Puheesta ei esim puhelimessa tietäisi että puhuu ulkomaisen ihmisen kanssa. Ei ole mitään aksenttia, ei sanojen hakemisia tai väärin sanomisia.
Olen joskus kysynyt, että eikö häntä harmita kun joutuu koko ajan käyttämään vierasta kieltä joka tilanteessa, eikä voi turvautua äidinkieleensä (jota en ymmärrä) esim riitatilanteissa kun pitää sanoa nopeasti ja näpsäkästi oma kantansa johonkin asiaan, mutta hän sanoo että ei harmita, koska pitkälti ajattelee jo suomeksi ja näkee uniakin suomeksi. Suomesta on tulossa siis hyvää vauhtia hänen vahva kakkoskielensä. - Kardiaa
Meillä on edessä muutto Suomeen muutaman kuukauden kuluttua, ja ajatuksena on, että mies menee alkuun kielikurssille opettelemaan alkeet, ja mahdollisesti jatkaa sitten edistyneemmille kursseille.
Mieltä eniten kuitenkin painaa tuo työllistymisyys. On tunnetusti hankalaa ellei jopa mahdotonta saada töitä jos ei puhu suomea, ja toisaalta varat eikä miehen pinnakaan kestä kovin kauaa toimettomana oloa. Sossun luukulle emme ole menossa (eikä mies edes saisikaan mitään) joten jotain töitä olisi pakko löytyä. Millaisilla kielitaidoilla olette päässeet kiinni työelämään?
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1231863
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001650Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy511225Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?491108Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M31988Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50876Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47876Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37810Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56798Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet38797