Pitkähkö suhteeni englantilaiseen mieheen päättyi n. puolitoista vuotta sitten ja nyt olen tavannut erään suomalaisen miehen ja aloittelemassa suhdetta hänen kanssaan. Vaikka englanti sujuukin minulta melko hyvin eikä välillämme ollut koskaan varsinaista kielimuuria niin vasta nyt olen huomannut miten helppoa kommunikointi samankielisen ihmisen kanssa on. Ikää minulla on neljänkymmenen huonommalla puolella joten en ihan vihreä ole ihmissuhdeasioissa. Haluaisinkin nyt kysyä teiltä monikulttuurisessa suhteessa elävät, koetteko joskus kaipaavanne sitä että voitte kumppaninne kanssa keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä miettimättä miten tuonkin sanoisi niin että toinen varmasti ymmärtää. Ystäväni sanoivat jälkeenpäin että olin paljon vaiteliaampi englantilaisen miesystäväni seurassa; ehkä varoin tietämättäni johdattelemasta keskustelua liian monimutkaiseksi? Tätä ongelmaa ei nykyisessä suhteessani ole, vaikka kumppanini onkin eri murrealueelta.... :-)
suomalainen mies
37
2903
Vastaukset
- loveindia
tuota ongelmaa, koska mieheni puhekieli on niin hyvä, mitä nyt joskus joku sana on hukassa, mut tosi harvoin. Eikä tarvitse yksinkertaistaa kieltä hänen takiaan, vaan voi puhua pulputtaa minkä kerkiää! Hän kuitenkin on jo monta vuotta asunut täällä, työpaikka suomenkielinen ja kavereita ja minä :)
Olen häneltä joskus kysynyt, että harmittaako kun ei mun kanssa voi koskaan puhua äidinkieltään, niin kuulemma ei harmita. TIlanne saattaa mutkistua sitten, jos joskus saadaan lapsia. Haluaisin tietty että hän opettaa lapsillemme oman äidinkielensä, mutta silloinhan minä en ymmärrä mitään! Ehkä täytyy alkaa opiskelemaan :) - minä ja sisko
Minä asun ulkomailla ja deittailin välillä ulkosuomalaista nuorta kundia. Tämä oli puhelias vain kaljoissa ja yleensä murjotti pahantuulisen mykkänä kaikki krapulapäivät (siis usein). Tunteista ei suostunut puhumaan, aihe jotenkin nolotti kaveria. Jätin hänet kylmästi tekstiviestin välityksellä, sillä tiesin etukäteen että aiheesta oli turha yrittää keskustella kasvokkain. En siis kaipaa suomenkielistä hänen jälkeensä, sillä mitä iloa on yhteisestä kielestä jos toinen ei sitä puhu eikä suostu kuuntelemaan?
Ulkomaalaisen mieheni kanssa puhumme sen sijaan paljon. Olen myös jotenkin rohkeampi puhumaan aroista asioista vieraalla kielellä, ne asiat eivät tunnu niin paljailta ja raadollisilta kun vieras kieli tavallaan pehmentää särmät.
Sisareni suomalainen mies on todella puhelias ja spontaani, sisarelleni olisi vaikea "vaihtaa" vieraskieliseen hänen jälkeensä. Heillä suomi-suomi kommunikaatio on pelannut loistavasti jo kymmenen vuotta. - siz1
Me puhumme keskenämme englantia. Minulle englanti on paljon helpompi kieli kommunikoida ja ilmaista itseäni kuin suomi! Myös mies puhuu sitä erittäin hyvin, eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmia kielen takia. Ex puhui sujuvasti suomeakin,mutta käytimme keskenämme englantia.
- xenomania
Palstalle on tietysti taas sattunut kaikki englantilaista filologiaa opiskelevat suomalaiset naiset, jotka puhuvat täydellistä englantia ja samoin heidän afrikkalaiset miehensä puhuu täydellistä englantia.
- siz1
Ehtikö tässä joku jo mainostaa puhuvansa täydellistä englantia? JOS on koko ikänsä "englanniksi seurustellut", niin eiköhän se suju paljon paremmin kuin suomeksi, vaikka suomalainen onkin...
- hiljaiseksi.
siz1 kirjoitti:
Ehtikö tässä joku jo mainostaa puhuvansa täydellistä englantia? JOS on koko ikänsä "englanniksi seurustellut", niin eiköhän se suju paljon paremmin kuin suomeksi, vaikka suomalainen onkin...
moista logiikkaa vastaan on turha väitellä.
- siz1
siz1 kirjoitti:
Ehtikö tässä joku jo mainostaa puhuvansa täydellistä englantia? JOS on koko ikänsä "englanniksi seurustellut", niin eiköhän se suju paljon paremmin kuin suomeksi, vaikka suomalainen onkin...
Ei nyt sentään koko ikäänsä..;) Teinistä lähtien kumminkin..
- vai...
Eivätköhän nämä "Minulle englanti on paljon helpompi kieli kommunikoida ja ilmaista itseäni kuin suomi!" -kommentit kuvaa pikemminkin esittäjänsä ajattelun kuin ilmaisukyvyn tasoa.
- maassa__
vai... kirjoitti:
Eivätköhän nämä "Minulle englanti on paljon helpompi kieli kommunikoida ja ilmaista itseäni kuin suomi!" -kommentit kuvaa pikemminkin esittäjänsä ajattelun kuin ilmaisukyvyn tasoa.
opit käyttämään sitä kieltä, mitä ymmärretään. Kuinka moni puhuu kiinaa esimerkiksi? Jollakin kielellä on pystyttävä ihmisten kanssa työpaikalla puhumaan ja useimmiten yhteinen, ymmärretty kieli on englanti. Ulkomailla asuu suomalaisia toista miljoonaa, monessa sukupolvessakin jo. Täydellistä jotakin vierasta kieltä puhutaan täällä Suomessa, tämä maa on "täynnä" filologeja. Joskus sen huomaa TV:n tekstityksistä: -where's the dummy? Käännös: - missä on aasi! ;)) Tutista kyse.
- rakkauden kieltä
eli arabiaa, tässä mies puhuu ja vaimo nyökyttelee, täydellistä!
- windflow
Tein jokin aika sitten itsekin aloituksen aiheesta, mutta vastaanpa silti tähänkin.
Meillä on yhteisenä kielenä englanti. Kumpikaan ei mitään täydellistä englantia puhu, eikä tosiaan olla kieltä sen suureellisemmin opiskeltu kuin mitä koulu ja elämä ovat opettaneet. Mutta molemmilla on kielen osalta käyttökokemusta paljon perhe- ja ystäväpiiristä, joten itsensä ilmaiseminen englanniksi on tullut jo suhteellisen lyhyenkin elämän aikana tutuksi.
Juttu siis luistaa, niin vitsit ja sanonnat kuin syvällisemmät turinat ja riitelykin.
Kyllä silti joskus harmittaa, ettei ole yhteistä äidinkieltä. Lähes viikottain tulee eteen jokin asia, jota ei pysty kertomaan ihan samalla tavalla kuin sen tekisi suomeksi. Ja vaikka suoranaisia kieliongelmia ei olisikaan, niin onhan se tapa puhua äidinkieltään jollain tapaa osa persoonaa. Itselläni ainakin. Tykkään leikitellä ja käännellä suomenkielellä sanoja ja lauserakenteita. Johonkin rajaan asti sitä voi tehdä myös englanniksi, mutta silti välillä tulee olo, että en ole ihan se sama minä englanniksi kuin suomeksi. Olen toki asian kanssa ok kun tätä parisuhdetta jatkan, mutta kyllä sitä välillä miettii, mitä puolia toisesta jääkään pimentoon tämän asian takia.
Lisäksi kun suomi ja englanti ovat kielinä niin erilaisia ja sanavarasto vallan poikkeava, niin semmoisia tilanteita tulee vastaan, että suomeksi tietää juurikin täydellisen sanan kuvaamaan asiaa, mutta englanniksi ei vastinetta löydy ellei käytä 20 sanan kiertoilmaisua. Mutta jos ei kiirettä ole, niin nämä tilanteetkin ovat oikeastaan vain hauskoja. Saa melkein voitonriemua kun vihdoin saa toisen ymmärtämään minkälainen asia joku oikein on. Tämä ongelma kun usein tulee varsinkin adjektiivien kanssa. - !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kun olet löytänyt PUHUVAN ja kaiketi KUUNTELEVANkin suomalaisen miehen. Heikäläisiä ei montaa ole!
Minulla vääntyy asia-aiheet ja huumori kukkii sujuvasti englanniksikin, joten en ole koskaan kokenut ilmaisun vaikeutta sillä(kään) kielellä.- mantaliini
Kiitos! No itse asiassa miesystäväni lisäksi minun ystäväpiiriini kuuluu monta suomalaista, noin nelikymppistä miestä jotka osaavat sekä puhua että kuunnella oikein sujuvasti. Löytyy niitä tuppisuitakin toki matkanvarrelta mutta olen kaiketi itse sellainen verbaaliakrobaatti että liian vaiteliaat kaikkoavat hyvin nopeasti näköpiiristä... Tämä nykyinen miesystäväni on kaiken lisäksi romanttinen hupsu! :-)
- ongelmia
Meistä molemmat puhuu arkikielessä riittävää "perusenglantia" ja vaimoni sen lisäksi suomea ja yhteisenä kotikielenä onkin pelkästään suomi.
Kuitenkin sanaleikit ja suomalaiset sanonnat ei aukea hänelle eikä niitä edes pysty englanniksikaan kääntämään joten aina jotain jää pois jos molempien äidinkieli ei ole sama.
Kyllä vitsistä idea häviää jos sitä joutuu monen mutkan kautta toiselle selittämään :(. mutta voisin kuvitella käyttäväni parisuhteessa myös ranskaa. Minusta ranska on kieli jolla on helppo ilmaista tunteitaan. Käytämme usein ranskaa suomalaisen mieheni kanssa etenkin "tunneilmaisuihin" tekstiviesteissä. (Tiedän, imelää.:))
Minulla oli aikaisemmin parisuhde jossa puhuimme englantia. Eniten minua häiritsi se, että englanti ei ollut kummankaan osapuolen äidinkieli, joten yhteinen kieli ei varsinaisesti päässyt kehittymään. Tuntui tosiaan että joskus syvällinen ymmärtäminen saattoi jäädä puolitiehen, puolin ja toisin.- puhutaan
jo suomea keskenemmä. Alkuaikoina puhuimme englantia, mikä ei ole kummankaan äidinkieli. Siinä sitten välillä sotkettiin sekaan joku toistemme äidinkielen sana tai silloisen asuinmaamme kielinen sana, jotta asiat meni perille. Olihan se välillä turhauttavaa selittää jotain yksinkertaista asiaa se puolituntia, puolin ja toisin.
Toisaalta asialla oli kuitenkin hyvätkin puolensa, opimme keskustelemaan asian kuin asian juurta jaksain selväksi, siten että toinen varmasti ymmärtää mikä merkitys sanojen takana on.
Joskus olen ajatellut, että niinköhän tuota olisi tullut äidinkieleltään samankielisen ihmisen kanssa selitettyä asiat siten, että toinen varmasti ymmärtää pointin. Olisi ollut niin helppo ajatella, että eikai mun mitään tarvi selitellä, kun kerran äidinkielemme on sama ja olettaa, että toinen ymmärtää.
Äh tätä on niin vaikea selittää.. Kuten varmaan jo tämän sekavan viestin perusteella huomaatte. Ei sitä saman äidinkielen omaavaa ihmistäkään aina ole mikään helppo ymmärtää ;)- bidrali
Meilläkin ollut oikeastaan koko kolmivuotisen suhteen ajan suomen kieli pää kielenä... johtuu siitä että mies oli ollut suomessa jo pitemmän aikaa. Käynyt kouluja täällä tutustunut, ihmisiin ja mikä tärkeintä hän oli pitänyt kirjaa uusista sanoista jo tullessaan suomeen ja opiskellut suomenkieltä myös vapaa-ajallaan.
Mies on omassa maassaan pikkupiirin runoilija (pari omakustanne kirjaa ja muutaman laulun sanat kirjoittanut, ei mikään stara mutta enemmän julkaistua materiaalia kuin minulla) ja olen minäkin täällä yhteen paikallis lehteen yhden hänen runonsa suomentanut. Suomennettiin tietysti yhdessä, oli apua siitä kun olin itse opiskellut bengalia omatoimisesti (nyt en ole jaksanut samalla innolla vaan Ahmedin kanssa joskus kysellään mitä se ja se sana tarkoittaa)).
Ensin tehtiin raaka suomennos ja sitten minä tein siitä runo mitalla soljuvan. Miehen yksi kirja on paikallisessa kirjastossakin vieraiden kielten osastolla.
Ehkä miehellä tämän runojen kirjoittamisen ja muun kautta on ollut jotenkin helpompi myös oppia ilmaisemaan itseään vieraalla kielellä. Kiitettäväähän en voi miehelle antaa hänen kieli taidostaan mutta suhteutettuna aikaan jonka hän on täällä ollut voisin sanoa, että hyvä, olisi tyydyttävämpää lähellä (puheessa, kirjoitus nyt ei suju ellei joku sanele ja sittenkin menee kirjaimet sekaisin...lukeminen onnistuu kohtalaisesti).
Palatakseni viestiisi pitää vielä todeta, että
miehellä on huono tapa puhua kahdesta asiasta samalla nimikkeellä... kaappi on sama kuin jääkaappi ja ihan mikätahansa taso on hylly jos se ei ole pöytä... tuo kaapista lasi tai tuo kaapista maitoa;D
- Iris.
Olen puhunut koko ikäni (olen jo vanha) englantia niin työelämässäni kuin mannereurooppalaisen mieheni kanssa kotona. Lastenkasvatukset, riidat, lomat ja illanistujaiset, kaikki on käyty englanniksi eikä ole kielen kanssa ollut mitään ongelmia koskaan. Lueskelen eglanninkieliset sanomalehdet tänäpäivänäkin netissä ja asiat ymmärrän paremmin sillä kielellä kuin suomenkielellä kirjoitettuna. Lähes 30 vuotta olen asunut pois kotimaastani ja pian taas jätän räntäsateet taakseni, yksin nykyään, koska olen jokin aika sitten leskeytynyt.
- "kohtalo"
Minäkin olen asunut kaksikymmentä vuotta ulkomailla, enkä kaipaa suomenkieltä kommunikointiin. Opiskelin maisteriksi asti englanninkielisissä yliopistoissa ja nyt olen asunut yli kymmenen vuotta saksankielisessä maassa.
Toisten ulkosuomalaisten kanssa tietenkin puhumme suomea, mutta yleensä väännämme omituisia saksansuomennoksia, esimerkiksi "traffataan vaan baanhoffilla, mutta mietin pitäisikö ostaa sinne streiffenkartte vai taageskartte, riippu siitä tulenko uubaanalla vai tramillä. Uubaanalla riittäisi toisaalta kurtstrekkekin". Oikeastaan tuota "suomea" ei voi ymmärtää kuin toinen saksankielentaitoinen suomalainen.
Töissä jouduin kerran kokoukseen suomalaisen asiakkaan kanssa, olin siinä muka helpottamassa kommunikointia, mutta ammattisanasto piti silti soluttaa englanniksi sekaan, kun en ole niitä asioita ikinä suomeksi edes kuullut. - kieli.
Minusta englantia on kauhea kunneella. Haluisin oppia oikeita kieliä, niinkuin vaikka arabiaa tai kiinaa. On muuten tyhmää että englannilla on maailmankielen asema. Kieli josta järjestetään tavauskilpailuja aikuisillekin täytyy olla huono. Ja sitten englantilaiset on hassuja kun ne tavaa aina oman nimensä toiselle, kun sitä ei voi puheesta ymmärtää muuten oikein. Minusta koko roska voitaiin kuopata ja korvata jollain käytännöllisemmällä.
- arvausvain
Monet itseoppineet puhuu kyllä varsin köyhää kieltä natiivieihin verrattuna. Kyllä paras olisi lasten kannalta, jos äiti ja isä puhuisi sitä kieltä jonka osaa. Lapset saisivat sitten tietenkin kaksi kieltä myöskin, mitä ei voi pitää huonona asiana.
- *'*'*
kieli. kirjoitti:
Minusta englantia on kauhea kunneella. Haluisin oppia oikeita kieliä, niinkuin vaikka arabiaa tai kiinaa. On muuten tyhmää että englannilla on maailmankielen asema. Kieli josta järjestetään tavauskilpailuja aikuisillekin täytyy olla huono. Ja sitten englantilaiset on hassuja kun ne tavaa aina oman nimensä toiselle, kun sitä ei voi puheesta ymmärtää muuten oikein. Minusta koko roska voitaiin kuopata ja korvata jollain käytännöllisemmällä.
Samassa viestissä hehkutat "oikeita" kieliä kuten arabiaa tai kiinaa ja sanot että englanti voitaisiin korvata jollain "käytännöllisemmällä"... Ei voi kuin hymyillä.
Sekä arabia (jossa vokaaleja ei kirjoiteta - pelkkä kirjoitusjärjestelmän oppiminen ei riitä vaan täytyy olla todella hyvä sanavarasto ennen kuin voi alkaa edes arvailemaan mitä tekstissä lukee), että (mandariini-)kiina (jonka opiskeluun saa käyttää suhteettoman kauan aikaa ennen kuin on mahdollista lukea edes yksinkertaisinta lehti-artikkelia), ovat molemmat kuuluisan vaikeita oppia. Molemmat ovat toki opittavissa, mutta huomattavasti suuremmalla vaivalla kuin englanti. Kannattaisi miettiä ihan realistisesti mitä päästelee suustaan...
Aiheeseen. Itse pidän jossain määrin englannin kielestä, siis nimenomaan britti-englannista. Minä olen asunut Englannissa 7 vuotta, ja minulle sanotaan usein täällä että kuulostan jenkiltä! En ymmärrä mistä se johtuu, kommunikoin kyllä huomattavasti enemmän paikallisten kanssa kuin katson jenkki-leffoja tms...
Miesystäväni kanssa puhumme keskenämme englantia, joka on molemmille toinen kieli. Hänkin on asunut täällä 5 vuotta, joten kummankin englanti on sujuvaa. Siitä huolimatta toivoisin välillä voivani puhua äidinkieltäni. Vaikka asuisin täällä 50 vuotta, luulen että suomi tulee aina olemaan minulle "paras" kieli kommunikoida. Olen myös monia suomalaisia täällä tavattuani huomannut että usein juuri ne ihmiset joiden oma äidinkieli ei ole kovin vahvoissa kantimissa, väittävät kaikkein kärkkäimmin olevansa "täysin" vailla ongelmia vierasta kieltä puhuessaan...Mistä lie johtuu, ehkä heidän vertailupohjansa on vain heikompi?
Hyvä aloitus muuten, erittäin mielenkiintoinen aihe! - noei.
*'*'* kirjoitti:
Samassa viestissä hehkutat "oikeita" kieliä kuten arabiaa tai kiinaa ja sanot että englanti voitaisiin korvata jollain "käytännöllisemmällä"... Ei voi kuin hymyillä.
Sekä arabia (jossa vokaaleja ei kirjoiteta - pelkkä kirjoitusjärjestelmän oppiminen ei riitä vaan täytyy olla todella hyvä sanavarasto ennen kuin voi alkaa edes arvailemaan mitä tekstissä lukee), että (mandariini-)kiina (jonka opiskeluun saa käyttää suhteettoman kauan aikaa ennen kuin on mahdollista lukea edes yksinkertaisinta lehti-artikkelia), ovat molemmat kuuluisan vaikeita oppia. Molemmat ovat toki opittavissa, mutta huomattavasti suuremmalla vaivalla kuin englanti. Kannattaisi miettiä ihan realistisesti mitä päästelee suustaan...
Aiheeseen. Itse pidän jossain määrin englannin kielestä, siis nimenomaan britti-englannista. Minä olen asunut Englannissa 7 vuotta, ja minulle sanotaan usein täällä että kuulostan jenkiltä! En ymmärrä mistä se johtuu, kommunikoin kyllä huomattavasti enemmän paikallisten kanssa kuin katson jenkki-leffoja tms...
Miesystäväni kanssa puhumme keskenämme englantia, joka on molemmille toinen kieli. Hänkin on asunut täällä 5 vuotta, joten kummankin englanti on sujuvaa. Siitä huolimatta toivoisin välillä voivani puhua äidinkieltäni. Vaikka asuisin täällä 50 vuotta, luulen että suomi tulee aina olemaan minulle "paras" kieli kommunikoida. Olen myös monia suomalaisia täällä tavattuani huomannut että usein juuri ne ihmiset joiden oma äidinkieli ei ole kovin vahvoissa kantimissa, väittävät kaikkein kärkkäimmin olevansa "täysin" vailla ongelmia vierasta kieltä puhuessaan...Mistä lie johtuu, ehkä heidän vertailupohjansa on vain heikompi?
Hyvä aloitus muuten, erittäin mielenkiintoinen aihe!Mitä eroa brittienglannissa oikeaan englantiin? Ei mitään, vain ääntäminen rumempaa, kuulostaa kuin puhujalla olis jotenkin vaikeaa saada äänteitä ulos suusta. Itse joudun tuota kuunteleen kun Simon Cowell puhuu, eikä se ole miellyttävää kuunnella ja katsella, tulee jotenkin vaivutunut olo
*'*'* kirjoitti:
Samassa viestissä hehkutat "oikeita" kieliä kuten arabiaa tai kiinaa ja sanot että englanti voitaisiin korvata jollain "käytännöllisemmällä"... Ei voi kuin hymyillä.
Sekä arabia (jossa vokaaleja ei kirjoiteta - pelkkä kirjoitusjärjestelmän oppiminen ei riitä vaan täytyy olla todella hyvä sanavarasto ennen kuin voi alkaa edes arvailemaan mitä tekstissä lukee), että (mandariini-)kiina (jonka opiskeluun saa käyttää suhteettoman kauan aikaa ennen kuin on mahdollista lukea edes yksinkertaisinta lehti-artikkelia), ovat molemmat kuuluisan vaikeita oppia. Molemmat ovat toki opittavissa, mutta huomattavasti suuremmalla vaivalla kuin englanti. Kannattaisi miettiä ihan realistisesti mitä päästelee suustaan...
Aiheeseen. Itse pidän jossain määrin englannin kielestä, siis nimenomaan britti-englannista. Minä olen asunut Englannissa 7 vuotta, ja minulle sanotaan usein täällä että kuulostan jenkiltä! En ymmärrä mistä se johtuu, kommunikoin kyllä huomattavasti enemmän paikallisten kanssa kuin katson jenkki-leffoja tms...
Miesystäväni kanssa puhumme keskenämme englantia, joka on molemmille toinen kieli. Hänkin on asunut täällä 5 vuotta, joten kummankin englanti on sujuvaa. Siitä huolimatta toivoisin välillä voivani puhua äidinkieltäni. Vaikka asuisin täällä 50 vuotta, luulen että suomi tulee aina olemaan minulle "paras" kieli kommunikoida. Olen myös monia suomalaisia täällä tavattuani huomannut että usein juuri ne ihmiset joiden oma äidinkieli ei ole kovin vahvoissa kantimissa, väittävät kaikkein kärkkäimmin olevansa "täysin" vailla ongelmia vierasta kieltä puhuessaan...Mistä lie johtuu, ehkä heidän vertailupohjansa on vain heikompi?
Hyvä aloitus muuten, erittäin mielenkiintoinen aihe!"minulle sanotaan usein täällä että kuulostan jenkiltä!"
Olen kuullut että moni muukin hyvin englantia puhuva suomalainen on törmännyt samaan. Aika hassua, mistähän se johtuu? :)kieli. kirjoitti:
Minusta englantia on kauhea kunneella. Haluisin oppia oikeita kieliä, niinkuin vaikka arabiaa tai kiinaa. On muuten tyhmää että englannilla on maailmankielen asema. Kieli josta järjestetään tavauskilpailuja aikuisillekin täytyy olla huono. Ja sitten englantilaiset on hassuja kun ne tavaa aina oman nimensä toiselle, kun sitä ei voi puheesta ymmärtää muuten oikein. Minusta koko roska voitaiin kuopata ja korvata jollain käytännöllisemmällä.
Sattuvat vain olemaan juuri ne vaikeimmat kielet suomalaiselle oppia.
- osuutta???
moi-je kirjoitti:
"minulle sanotaan usein täällä että kuulostan jenkiltä!"
Olen kuullut että moni muukin hyvin englantia puhuva suomalainen on törmännyt samaan. Aika hassua, mistähän se johtuu? :)jos 99% tv ohjelmista on jenkkiä niin onko se ihme että niitä vaikutteita on vähän enemmän sieltä rapakon paremmalta puolelta.
osuutta??? kirjoitti:
jos 99% tv ohjelmista on jenkkiä niin onko se ihme että niitä vaikutteita on vähän enemmän sieltä rapakon paremmalta puolelta.
---
Aika utopistiselta tuntuu väitteet että muutaman vuoden jälkeen sanavarasto olisi niin hyvä ettei keskustelua haittaisi.
Onhan tutkittu että aikuisen ihmisen sanavarasto omasta äidinkielestään on noin 50 000 sanaa.
Hurjalta tuntuu kuvitella että muutaman vuoden opiskelun jälkeen kukaan hallitsisi vastaavan sanavaraston.Äidinkieli on aina äidinkieli, eikä muutamassa vuodessa edes intensiivisellä opiskelulla ja puhumisella voi saavuttaa samanlaista tasoa. Jos voi, silloin on äidinkielessä (ajattelukielessä) jotain vikaa.
Eikä kysymys ole ainoastaan sanavarastosta vaan paljon muustakin.
- suomalainen nainen
Minä ainakin tunnustan kaipaavani juuri tätä aloittajan mainitsemaa keskustelua kaikesta maan ja taivaan välillä, omalla äidinkielelläni. Olemme alusta saakka puhuneet mieheni kanssa hänen äidinkieltään saksaa, jota minäkin puhun ihan sujuvasti. Huomaan kuitenkin kaipaavani usein "henkevämpiä" keskusteluja hänen kanssaan, tämä vaan ei luonnistu minulta saksaksi. Sama juttu on erilaisten sanaleikkien ja hassuttelujen kanssa. Niistä jää useasti puuttumaan jotain, minä en ymmärrä niitä täysin saksaksi, eikä hän ymmärrä niitä täysin suomeksi. Alkuvuosina tämä ei niinkään häirinnyt, mutta mitä pidempään olemme yhdessä olleet (nyt jo yli 10 vuotta), sitä enemmän tämä asia on alkanut itseäni vaivata. Se tietenkin vielä korostuu tavatessa suomalaisia (miehiä), joiden kanssa jutut sujuvat loistavasti ja ollaan samalla aaltopituudella.
- happy together
Mies on muuttanut pois kotoaan Englannista jo teininä ja asunut/työskennellyt ympäri maailmaa. Hän puhuu Ihanaa vanhanaikaista englantia. Kumpikaan emme ole eilen syntyneitä.
En tiedä johtuuko iästä ja elämän heittelystä, mutta suurimman osan aikaa kommunikoimme sujuvasti vähillä sanoilla. Ei siksi, etten/ettemme osaisi puhua ja ilmaista itseämme, vaan sanoja ei kauheasti enää tarvita ;-)- Happy together too
Vanhanajan britti englanti on todella kaunista.
Minä puhun mieheni kanssa englantia ja luojan kiitos mieheni puhuu britti englantia.
Englantilaiset sananlaskut ovat loistavia.
Ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevilla on monia rikkauksia elämässään ja yksi on kieli.
Molemmilla on oma äidinkieli jota lapsuudessa puhuttiin ja sitten on yhteinen puhekieli joka on muovautunut parille sopivaksi.
Kielitaitoni on kehittynyt vuosien saatossa ja otan helposti sanakirjan keskusteluun mukaan.
Sanat lisääntyvät kun kielitaito kasvaa ja kehittyy.
Välillä tulee riittämättömyyden tunne kun innostuneena haluaisi heti kertoa asian ja joutuu hetken miettimään lausetta, mutta kielitaito kasvaa puhuessa.
Suhteen tärkein väline on kommunikointi ja kielitaito on tärkeässä asemassa suhteessa ulkomaalaisen kanssa.
Itse olen miettinyt miten suomalaiset miehet kommunikoivat virolaisten , venäläisten , filippiiniläisten tai thaimaalaisten vaimojensa kanssa.?
Heidän äidinkielensä on todella eksoottinen ja englannin taitonsa on välttävä.
Mutta ehkä miehet vaan puhua pulputtavat vaimojensa äidinkieltä.
Jos sanavarasto on hallussa niin voihan sitä puhua,politiikasta, maailmantaloudesta,päivän uutis aiheista muualla maailmalla.
Ehkä he ovat yliopistossa opiskelleet kursseja. - Matti..
Happy together too kirjoitti:
Vanhanajan britti englanti on todella kaunista.
Minä puhun mieheni kanssa englantia ja luojan kiitos mieheni puhuu britti englantia.
Englantilaiset sananlaskut ovat loistavia.
Ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevilla on monia rikkauksia elämässään ja yksi on kieli.
Molemmilla on oma äidinkieli jota lapsuudessa puhuttiin ja sitten on yhteinen puhekieli joka on muovautunut parille sopivaksi.
Kielitaitoni on kehittynyt vuosien saatossa ja otan helposti sanakirjan keskusteluun mukaan.
Sanat lisääntyvät kun kielitaito kasvaa ja kehittyy.
Välillä tulee riittämättömyyden tunne kun innostuneena haluaisi heti kertoa asian ja joutuu hetken miettimään lausetta, mutta kielitaito kasvaa puhuessa.
Suhteen tärkein väline on kommunikointi ja kielitaito on tärkeässä asemassa suhteessa ulkomaalaisen kanssa.
Itse olen miettinyt miten suomalaiset miehet kommunikoivat virolaisten , venäläisten , filippiiniläisten tai thaimaalaisten vaimojensa kanssa.?
Heidän äidinkielensä on todella eksoottinen ja englannin taitonsa on välttävä.
Mutta ehkä miehet vaan puhua pulputtavat vaimojensa äidinkieltä.
Jos sanavarasto on hallussa niin voihan sitä puhua,politiikasta, maailmantaloudesta,päivän uutis aiheista muualla maailmalla.
Ehkä he ovat yliopistossa opiskelleet kursseja.Mikä h**vetti on Britti englanti???
- Matti..
moi-je kirjoitti:
Great Britain = Iso-Britannia
Luuletk etten tuota tiennyt?? Joku asia kirjoittaja jos vois kertoa niin oppis jotain uuttakin välillä.
Matti.. kirjoitti:
Luuletk etten tuota tiennyt?? Joku asia kirjoittaja jos vois kertoa niin oppis jotain uuttakin välillä.
Kysyit mitä brittienglanti tarkoittaa ja vastasin sinulle mitä tarkoittaa britti. Jos kerran tiesit jo sen, en käsitä mikä on ongelmasi. Voisitko täsmentää mitä haluat tietää, niin voin ehkä auttaa.
- puulusikka
moi-je kirjoitti:
Kysyit mitä brittienglanti tarkoittaa ja vastasin sinulle mitä tarkoittaa britti. Jos kerran tiesit jo sen, en käsitä mikä on ongelmasi. Voisitko täsmentää mitä haluat tietää, niin voin ehkä auttaa.
Olisiko kysyjä voinu viitata siihen että Britannian alueella puhutaan hyvinkin montaa erilaiset murretta ja aksenttia? Pelkästään jo UK:n alueelta löytyy neljä nk. maata, joissa kaikissa puhutaan omanlaistaan englantia, puhumattakaan sitten pienemmistä alueellisista eroista.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?841679- 851212
- 1101113
- 66880
- 102861
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56808- 47721
- 36712
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis47661- 33643