Kuulin papa-tuloksistani. Tulokset ovat tällaiset: atypialuokka 3, levyepiteeliatypia HSIL (vaikea epiteelivaurio).
Onko tämä nyt sitten syövän esiaste, tai voiko olla peräti syöpää? Minkälaisia hoitoja teille on tehty tässä tilanteessa? Loop-konisaatio, jotain muuta?
Papa-tulos oli minulle shokki, sillä vielä 1,5v sitten näyte oli ok. En voi olla miettimättä miten olen hpv-viruksen saanut ja milloin? Onko mahdollista, että samanlaisia muutoksia voi olla muilla limakalvoilla, suussa, peräaukossa? Miten niitä voidaan selvittää?
Kävin kolposkopiassa ja koepalat otettiin, nyt joutuu niiden tuloksia odottelemaan kuukauden. Yritin lääkäriltä kysellä mahdollisimman paljon, mutta hän vaikutti hyvin kiireiseltä ja jäin yksin murehtimaan näitä..
Levyepiteeliatypia HSIL
suruNa 29v.
22
12766
Vastaukset
- ei hätää
Helmik. alussa olin Papassa, näytteenottaja jo kehotti menemään gynelle.
Sain tulokset ja siinä oli kahden patologin lausunto, levyepiteelikarsinooma, papa-luokka 5 eli varma syöpä, kaikissa kolmessa näytteessä selvät merkit.
Etsin heti netistä kaikki mitä löysin ko syövästä ja ravintolisistä, tiesin ennestäänkin paljon aiheesta. Hankin perusvitamiinieni lisäksi kaikkea tutkitusti vaikuttavaa ja tein suolihuuhteluita, lopetin eläintuotteet, sokerin valkoisen viljan, aloitin lenkkeiln, meditoin, visualisoin yms.
Viikko sitten oli kolposkopia ja koepala, lääkäri sanoi, että syöpä ei ole levinnyt limakalvoihin eikä mihinkään muuallekaan, vaan on vain kohdun suulla.
Eilen piti aloittaa sädehoito ja leikkaus huhtik. alussa. Maanantaina sain soiton, että hoitoja ei vielä aloitetakaan vaan minun pitäisi tulla uudestaan koepalan ottoon, koska näytteessä ei ollut mitään syöpään viittaavaa. Nyt sitten toivotaan parasta. Lääkäri oli toiveikas, minä vielä enemmän.- suruNa 29v.
ja rohkaisusta!
Kuullostaa todella ihmeelliseltä tuo kertomasi.
Hienosti olet kyllä tsempannut. Näköjään se on kannattanut. Toivottavasti minulla löytyy syöpä-tuomion (jos sellainen joskus tulee) saadessani samanlaista taisteluntahtoa, etten heti luovuta ja jää kuolemaa odottelemaan. Täytyykin alkaa niitä elämäntapamuutoksia tekemään heti, onhan se monestakin syystä järkevää.
Hyvää jatkoa sinulle! :) Toivottavasti tosiaan olet syöpäsi onnistunut selättämään. - juttu....
suruNa 29v. kirjoitti:
ja rohkaisusta!
Kuullostaa todella ihmeelliseltä tuo kertomasi.
Hienosti olet kyllä tsempannut. Näköjään se on kannattanut. Toivottavasti minulla löytyy syöpä-tuomion (jos sellainen joskus tulee) saadessani samanlaista taisteluntahtoa, etten heti luovuta ja jää kuolemaa odottelemaan. Täytyykin alkaa niitä elämäntapamuutoksia tekemään heti, onhan se monestakin syystä järkevää.
Hyvää jatkoa sinulle! :) Toivottavasti tosiaan olet syöpäsi onnistunut selättämään.mulla oli myös papassa tuo sama eli HSIL ja koepaloista löytyi dysplasia gravis eli vaikein esiaste. Tehtiin loop hoito ja sillä selvä sillä kertaa. Mulla kohta se puolivuotis tarkastus ja tietty jännittää että mitä löytyy nyt, mutta toivotaan parasta! Tsemppiä sulle!
- suruNa 29v.
juttu.... kirjoitti:
mulla oli myös papassa tuo sama eli HSIL ja koepaloista löytyi dysplasia gravis eli vaikein esiaste. Tehtiin loop hoito ja sillä selvä sillä kertaa. Mulla kohta se puolivuotis tarkastus ja tietty jännittää että mitä löytyy nyt, mutta toivotaan parasta! Tsemppiä sulle!
Jotenkin tuntuu siltä, että minullakin on edessä tuo loop-hoito. Olisi hieman pelottavaa joutua siihen, kun olen lukenut että jotkut ovat vuotaneet pahastikin. Nukutusta on kai turha pyytää, käsittääkseni tehdään yleensä puudutuksessa (palaneen ihon käry, hyi..) Mutta mieluummin loop-hoito kuin joku isompi leikkaus.
Pitää nyt ensin odottella niitä koepalojen tuloksia. Ja juu, toivotaan ettei sinulla puolivuotistarkastuksessasi mitään ikävää ilmene. :)
- Jeaninajean
informaatio sieltä irtosi. Aika heitteille sinut taas jätettiin, kun ei ehditty kunnolla asioita selittämään.. :( Ne lääkärit varmaan luulee, että diagnoosi riittää, kun harvoin niiltä niiden omasta aloitteesta mitään selvitystä ja neuvoja saa. Ja aina tuntuu olevan liian kiire vastata yksinkertaisimpaankaan kysymykseen, vaikka asiakkaalla on oikeus tietoon ja selitykseen, ja vastaavasti lääkärillä velvollisuus niiden antamiseen.
Minullakin nuo papat ovat olleet ok. Mutta jotain outoja alapäässäni tapahtuu, ja kovasti epäilen hpv-tartuntaa, vaikka sitä ei ole äkkiseltään löytynytkään. Itseäni pelottaa, että jos kyse on hpv:stä, niin varmaan sitä on sitten suussakin.. :( Sielläkin on jotain omituisuuksia, jotka ilmestyivät samaan aikaan kuin alapäähänkin. Lähteen tiedän kyllä tasan tarkkaan ja olen kysymyksiä esittänyt asian tiimoilta, mutta mitään oireita ei tunnu olevan (mutta eipä miehillä niin usein taidakaan olla kuin naisilla, ja levittävät sitten tautia tietämättään(kin)). Hammaslääkäri voi kuulemma näytteitä ottaa suusta jos siellä on jotain näkyvää muutosta, mutta käytännössä näytteitä ei oteta, ei ainakaan täällä missä minä asun.. Jos suussa kasvaa häiritseviä (=suuhun isohkoja) patteja, niin sitten ryhdytään toimenpiteisiin. Toinen vaihtoehtoinen osoite on kuulemma korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, mutta sen puolen toiminnasta minulla ei ole tietoa, miten suhtautuvat hpv:tä epäilevään asiakkaaseen..- suruNa 29v.
Eli siis kannattaa hammaslääkärin puoleen kääntyä jos epäilee hpv-tartuntaa suussa. Minäkin tuota mahdollisuutta pelkään. :( Itselläni ei näkyviä muutoksia (syyliä tms.) ole alapäässä ollut, eikä mitään isompaa suussakaan. Suun limakalvot ovat kuitenkin jatkuvasti rikki, en tiedä voisiko hpv ilmetä niin. Olen ymmärtänyt, että syylätön virustyyppi on se vaarallisempi, syöpää aiheuttavampi. Tiedä sitten. Syylätkin varmasti todella inhottavia. :( Pelkään, että voi tosiaan vaikea saada lääkäreitä näytteitä suusta ottamaan, kun kerran ei mitään isompaa muutosta siellä ole. Varmuus olisi kuitenkin hyvä saada..
Nämä hpv-virusasiat mietityttävät nyt kyllä tosi paljon. En tiedä mistä löytyisi sellainen lääkäri tai alan ihminen, joka jaksaisi vastailla kysymyksiini.. Kyselen yleensä paljon ja kai tyhmiäkin. Kolposkopian tekijä melkein tuntui hermostuvan kun yritin ottaa asioista selvää. - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Eli siis kannattaa hammaslääkärin puoleen kääntyä jos epäilee hpv-tartuntaa suussa. Minäkin tuota mahdollisuutta pelkään. :( Itselläni ei näkyviä muutoksia (syyliä tms.) ole alapäässä ollut, eikä mitään isompaa suussakaan. Suun limakalvot ovat kuitenkin jatkuvasti rikki, en tiedä voisiko hpv ilmetä niin. Olen ymmärtänyt, että syylätön virustyyppi on se vaarallisempi, syöpää aiheuttavampi. Tiedä sitten. Syylätkin varmasti todella inhottavia. :( Pelkään, että voi tosiaan vaikea saada lääkäreitä näytteitä suusta ottamaan, kun kerran ei mitään isompaa muutosta siellä ole. Varmuus olisi kuitenkin hyvä saada..
Nämä hpv-virusasiat mietityttävät nyt kyllä tosi paljon. En tiedä mistä löytyisi sellainen lääkäri tai alan ihminen, joka jaksaisi vastailla kysymyksiini.. Kyselen yleensä paljon ja kai tyhmiäkin. Kolposkopian tekijä melkein tuntui hermostuvan kun yritin ottaa asioista selvää.En tiedä onko tyhmiä kysymyksiä lopulta ollenkaan. Olen tullut enemmänkin siihen tulokseen, että on vain lääkäreitä jotka "viisaudessaan" eivät jaksa vaivautua vastaamaan mihinkään, mikä heille on joko itsestään selvää..tai sitten he eivät voi myöntää asiakkaalle, että heillä ei ole hajuakaan siitä mikä mahtaa olla vaivan nimi.
Hammaslääkäri ja korva-, nenä-, kurkkulääkäri, näiden pitäisi pystyä auttamaan, jos heiltä halua löytyy, tai ainakin neuvomaan paikka, johon ottaa seuraavaksi yhteyttä.
"Itselläni ei näkyviä muutoksia (syyliä tms.) ole alapäässä ollut, eikä mitään isompaa suussakaan." Ei minullakaan oikeita syyliä ole näkynyt alapäässä, mutta niitä nypylöitä tai jotain. Suussa on vähän saman tapaista nypylää ja jotain pieniä valkoisia "täpliä", mutta ei syyliä sielläkään. Hammaslääkärin mielestä kyse ei ole kondyloomasta/hpv:sta. Limakalvot myös turpoavat suupielistä, varsinkin kuukautiskierron mukaisesti. Muita oireita, turvotusta, limakalvon lievää rikkoutumista ja kutinaa on muulloinkin. Hammaslääkärin ajatus: hormoneista johtuvaa. Itse en ymmärrä noiden valkoisten täplien ja limakalvon väristen nypyjen hormoneihin liittymistä..
Hpv joidenkin mukaan saattaa limakalvojen rikkoutumistakin aiheuttaa (tai herkistää sille).
Se että saisit jonkun ottamaan näytteen suustasi, on varmasti työn ja tuskan takana. Minulla ei ainakaan vielä ole onnistunut :( .
Syylätön virustyyppi on minunkin käsittääkseni se vaarallisempi kuin syyläinen.
Kolposkopiassa käydessä minun lääkäriä ei olisi ilmeisesti vähemmän voinut kiinnostaa se, mitä kysyttävää minulla on. Kun kyselin asioita, niin hän äksysti töksäytti, ettei sano mitään näin katsomalla, että odotetaan koetulokset, niin sitten voi jotain jo sanoakin. Jäin ihmettelemään, etteikö kolposkopialaitteella sitten tosiaankaan näe mitään? Ettei voi sanoa edes jotain? Ei puhuttu montaakaan sanaa sitten enää. Kuukautiskierto- ja ehkäisyasiat sekä viimeisimmät kuukautiset kyseli kuitenkin, vaikka ne olivat nenän alla esitietolomakkeelle kaikki jo kirjattuna. Jäi todella paha mieli.. :( Varsinkin kun kolposkopian jälkeen olin kauhuissani, kun vuosin vertakin niin paljon. Lisäksi jouduin melkeinpä rauhoittelemaan avustavaa hoitajaa (joku harjoittelija), joka tuntui verentulosta olevan vielä "järkyttyneempi" kuin minä. Hieman huvittavaa näin jälkikäteen, mutta silloin ei vähääkään huvittanut mikään. - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
En tiedä onko tyhmiä kysymyksiä lopulta ollenkaan. Olen tullut enemmänkin siihen tulokseen, että on vain lääkäreitä jotka "viisaudessaan" eivät jaksa vaivautua vastaamaan mihinkään, mikä heille on joko itsestään selvää..tai sitten he eivät voi myöntää asiakkaalle, että heillä ei ole hajuakaan siitä mikä mahtaa olla vaivan nimi.
Hammaslääkäri ja korva-, nenä-, kurkkulääkäri, näiden pitäisi pystyä auttamaan, jos heiltä halua löytyy, tai ainakin neuvomaan paikka, johon ottaa seuraavaksi yhteyttä.
"Itselläni ei näkyviä muutoksia (syyliä tms.) ole alapäässä ollut, eikä mitään isompaa suussakaan." Ei minullakaan oikeita syyliä ole näkynyt alapäässä, mutta niitä nypylöitä tai jotain. Suussa on vähän saman tapaista nypylää ja jotain pieniä valkoisia "täpliä", mutta ei syyliä sielläkään. Hammaslääkärin mielestä kyse ei ole kondyloomasta/hpv:sta. Limakalvot myös turpoavat suupielistä, varsinkin kuukautiskierron mukaisesti. Muita oireita, turvotusta, limakalvon lievää rikkoutumista ja kutinaa on muulloinkin. Hammaslääkärin ajatus: hormoneista johtuvaa. Itse en ymmärrä noiden valkoisten täplien ja limakalvon väristen nypyjen hormoneihin liittymistä..
Hpv joidenkin mukaan saattaa limakalvojen rikkoutumistakin aiheuttaa (tai herkistää sille).
Se että saisit jonkun ottamaan näytteen suustasi, on varmasti työn ja tuskan takana. Minulla ei ainakaan vielä ole onnistunut :( .
Syylätön virustyyppi on minunkin käsittääkseni se vaarallisempi kuin syyläinen.
Kolposkopiassa käydessä minun lääkäriä ei olisi ilmeisesti vähemmän voinut kiinnostaa se, mitä kysyttävää minulla on. Kun kyselin asioita, niin hän äksysti töksäytti, ettei sano mitään näin katsomalla, että odotetaan koetulokset, niin sitten voi jotain jo sanoakin. Jäin ihmettelemään, etteikö kolposkopialaitteella sitten tosiaankaan näe mitään? Ettei voi sanoa edes jotain? Ei puhuttu montaakaan sanaa sitten enää. Kuukautiskierto- ja ehkäisyasiat sekä viimeisimmät kuukautiset kyseli kuitenkin, vaikka ne olivat nenän alla esitietolomakkeelle kaikki jo kirjattuna. Jäi todella paha mieli.. :( Varsinkin kun kolposkopian jälkeen olin kauhuissani, kun vuosin vertakin niin paljon. Lisäksi jouduin melkeinpä rauhoittelemaan avustavaa hoitajaa (joku harjoittelija), joka tuntui verentulosta olevan vielä "järkyttyneempi" kuin minä. Hieman huvittavaa näin jälkikäteen, mutta silloin ei vähääkään huvittanut mikään.Koepalojen tuloksia odottelen edelleen.
Kertomasi perusteella meillä olisi voinut olla vaikka sama lääkäri kolposkopiaa tekemässä, yhtä tökeröltä vaikutti.. Minulle se tutkimus oli yhtä kuin pelkkä koepalojen otto, koska mitään tietoa itse tutkimuksesta sen aikana/jälkeen saanut.
En edes ole ihan varma onko minulla koko hpv:tä. On kai, sitä en vaan halua uskoa. Yksi lääkäri sanoi, että tällaiset muutokset mitä minulla on, johtuvat aina hpv:stä. Toinen sanoi että on pienehkö mahdollisuus, että voisi johtua jostain muusta (mistä?). Papa-asioihin perehtynyt hoitaja ei myöskään pitänyt varmana että kyse on viruksesta. Mietin vaan, että missä vaiheessa se hpv (syylätön virusmuoto) voidaan varmaksi todeta. Kolposkopia, koepalat vaiko jo papa-koe.
Jouduin tässä vielä soittelemaan papa-kokeen ottajallekin. Tarkkana tyttönä huomasin paperissa jonka sain kinuttua kolposkopian tehneeltä lääkäriltä (jossa oli siis 'papa-diagnoosi'), että papa-kokeen ottopäivämääräksi oli merkitty eri päivämäärä jolloin papa todellisuudessa otettiin. Täyttä selvyyttä ei asiaan tullut, mutta todennäköisesti paperiin merkitty väärä ottopäivä.
Kävin hammaslääkärissä. Aika ei ollut varattu tätä asiaa varten, joten ei ehditty limakalvoja kunnolla tutkimaan. Hammaslääkäri kuitenkin sanoi, ettei usko tähän minun hpv-epäilyyni. Jotenkin arvasin. Voi olla että ensi kerralla otan asian vielä puheeksi, vaikka turhaa olisikin. Suostuvatkohan edes yksityisellä ottamaan niitä näytteitä..
Kuullostaa kyllä vähän oudolta hammaslääkäräsi arvelu, että sinun suun 'jutut' olisi hormoneista johtuvaa? Sinun pitäisi kysyä useamman lekurin mielipidettä (niin saisit ehkä yhtä monta selitystä niille)
"En tiedä onko tyhmiä kysymyksiä lopulta ollenkaan. Olen tullut enemmänkin siihen tulokseen, että on vain lääkäreitä jotka "viisaudessaan" eivät jaksa vaivautua vastaamaan mihinkään, mikä heille on joko itsestään selvää..tai sitten he eivät voi myöntää asiakkaalle, että heillä ei ole hajuakaan siitä mikä mahtaa olla vaivan nimi." Hyvin kiteytetty. - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Koepalojen tuloksia odottelen edelleen.
Kertomasi perusteella meillä olisi voinut olla vaikka sama lääkäri kolposkopiaa tekemässä, yhtä tökeröltä vaikutti.. Minulle se tutkimus oli yhtä kuin pelkkä koepalojen otto, koska mitään tietoa itse tutkimuksesta sen aikana/jälkeen saanut.
En edes ole ihan varma onko minulla koko hpv:tä. On kai, sitä en vaan halua uskoa. Yksi lääkäri sanoi, että tällaiset muutokset mitä minulla on, johtuvat aina hpv:stä. Toinen sanoi että on pienehkö mahdollisuus, että voisi johtua jostain muusta (mistä?). Papa-asioihin perehtynyt hoitaja ei myöskään pitänyt varmana että kyse on viruksesta. Mietin vaan, että missä vaiheessa se hpv (syylätön virusmuoto) voidaan varmaksi todeta. Kolposkopia, koepalat vaiko jo papa-koe.
Jouduin tässä vielä soittelemaan papa-kokeen ottajallekin. Tarkkana tyttönä huomasin paperissa jonka sain kinuttua kolposkopian tehneeltä lääkäriltä (jossa oli siis 'papa-diagnoosi'), että papa-kokeen ottopäivämääräksi oli merkitty eri päivämäärä jolloin papa todellisuudessa otettiin. Täyttä selvyyttä ei asiaan tullut, mutta todennäköisesti paperiin merkitty väärä ottopäivä.
Kävin hammaslääkärissä. Aika ei ollut varattu tätä asiaa varten, joten ei ehditty limakalvoja kunnolla tutkimaan. Hammaslääkäri kuitenkin sanoi, ettei usko tähän minun hpv-epäilyyni. Jotenkin arvasin. Voi olla että ensi kerralla otan asian vielä puheeksi, vaikka turhaa olisikin. Suostuvatkohan edes yksityisellä ottamaan niitä näytteitä..
Kuullostaa kyllä vähän oudolta hammaslääkäräsi arvelu, että sinun suun 'jutut' olisi hormoneista johtuvaa? Sinun pitäisi kysyä useamman lekurin mielipidettä (niin saisit ehkä yhtä monta selitystä niille)
"En tiedä onko tyhmiä kysymyksiä lopulta ollenkaan. Olen tullut enemmänkin siihen tulokseen, että on vain lääkäreitä jotka "viisaudessaan" eivät jaksa vaivautua vastaamaan mihinkään, mikä heille on joko itsestään selvää..tai sitten he eivät voi myöntää asiakkaalle, että heillä ei ole hajuakaan siitä mikä mahtaa olla vaivan nimi." Hyvin kiteytetty...hammaslääkärikin.
Hammaslääkäri selitti noiden suussa olevien turvotusten ja pattien johtuvan hormoneista. Nuorilla tytöillä kuulemma on sellaisia kun aloittavat e-pillereiden syönnin. ..niin no, ensinnäkään minä en ole enää mikään nuori ja toisekseen en vielä ensimmäistäkään e-pilleriä koskaan syönyt, joten..? Sanoin tämän hammaslääkärillekin, mutta mitäpä hän siihen. Vaihtoi teorian toiseen, eli voisi olla joku fordyce-oire, sekin kai johtuu hormonitoiminnasta.. Se ei oikein kuitenkaan selvinnyt, että voiko sitä sitten olla alapäässäkin, vai onko vain suun "tauti".
Mutta hpv:tä se ei voi mitenkään olla?? Jostain nettisivustolta luin, että hpv:tä suusta harvemmin huomataan, jos se on sitä litteää muotoa, syylämäiset on helppo huomata ja diagnosoida. Joten tuollaisesta lausunnosta voitaneen päätellä, että suussa voi kuitenkin olla litteämuotoista hpv:tä, vaikka hammaslääkäri väitti, ettei hpv edes (yleensä) tartu suuhun. (Lääkäri on varmaan niitä ihmisiä, jotka eivät harrasta suuseksiä..? Jostain tarttui sellainenkin tieto silmiini, että pienillä lapsillakin on ollut hpv:ta suussa, joten ei tarttune edes pelkästään suuseksissä, vaan kenties jo pusuttelustakin..?).
En minäkään tiedä onko minulla hpv:tä, mutta jotain häikkää kuitenkin on. Ja edelleen ihmettelen sitä, miten se ajoittui juuri uuteen suhteeseen, kun koskaan aiemmin ei ole ollut mitään oireita suussa eikä alapäässä, ei edes hiivatulehdusta. =/ Jotenkin on vaikea kuvitella, ettei tämä ole "mitään" kun oireet kuitenkin jatkuvat.. Haluaisin todella tietää, että mistä "ei mistään" nämä oireet sitten johtuvat. Eihän oireita ole, jos ei ole "mitään" ?!
"Mietin vaan, että missä vaiheessa se hpv (syylätön virusmuoto) voidaan varmaksi todeta. Kolposkopia, koepalat vaiko jo papa-koe."
Tätä mietin minäkin. Eihän sille mitään voi tehdä jos se todetaan. Mutta tietäisi kuitenkin kertoa uudelle kumppanille mikä on tilanne ja riskit, tietäisi varoa pusuttelemasta ketään, tietäisi vihdoin edes diagnoosin omituisille oireille.. Tai voisi yrittää vielä entisestään lisätä vitamiineja yms. ja hyvää oloaan, jotta hpv kukistuisi elimistön omasta toimesta mahdollisimman pian (tai ei tarvitsisi varoa tartuttamista, jos tietäisi ettei hpv:tä ole). Ilman diagnoosia jääminen on oikeastaan kaikkein pahinta.
Vastauksia tässäkin tilanteessa taitaa saada juuri yhtä monta kuin on vastaajiakin. =/
Sukupuolitautien poliklinikkaa ei omalla paikkakunnalla ole, enkä tiedä minne ja miten voisin hankkiutua sellaiselle (pääseekö ilman lähetettä? ..Jota ei saa kun ei ole "mitään"). Ihotautilääkäri ja k.-, n.- ja kurkkutautien lääkäri on vielä kokeilematta, ja se toinen mielipide joltain toiselta hammaslääkäriltä..
Nuo väärät päiväykset kannattaa oikaisuttaa heti. Jos kyseessä oli väärä päiväys papa-kokeen otolle, niin pyydä korjaamaan se oikeaksi. Joskus siitä väärästä päivästä voi koitua harmia (en tiedä tässä tapauksessa, mutta periaate kun on että päiväykset on siltä päivältä, jolloin toimenpide on tehty, eikä joltain muulta). Jos kyseessä oli näytteen tutkimis- tai lähetyspäivä, niin sehän voi olla eri päiväkin kuin ottopäivä. Mutta osasit varmaan lukea mistä asiasta oli päiväyksen kohdalla kyse :) . - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
..hammaslääkärikin.
Hammaslääkäri selitti noiden suussa olevien turvotusten ja pattien johtuvan hormoneista. Nuorilla tytöillä kuulemma on sellaisia kun aloittavat e-pillereiden syönnin. ..niin no, ensinnäkään minä en ole enää mikään nuori ja toisekseen en vielä ensimmäistäkään e-pilleriä koskaan syönyt, joten..? Sanoin tämän hammaslääkärillekin, mutta mitäpä hän siihen. Vaihtoi teorian toiseen, eli voisi olla joku fordyce-oire, sekin kai johtuu hormonitoiminnasta.. Se ei oikein kuitenkaan selvinnyt, että voiko sitä sitten olla alapäässäkin, vai onko vain suun "tauti".
Mutta hpv:tä se ei voi mitenkään olla?? Jostain nettisivustolta luin, että hpv:tä suusta harvemmin huomataan, jos se on sitä litteää muotoa, syylämäiset on helppo huomata ja diagnosoida. Joten tuollaisesta lausunnosta voitaneen päätellä, että suussa voi kuitenkin olla litteämuotoista hpv:tä, vaikka hammaslääkäri väitti, ettei hpv edes (yleensä) tartu suuhun. (Lääkäri on varmaan niitä ihmisiä, jotka eivät harrasta suuseksiä..? Jostain tarttui sellainenkin tieto silmiini, että pienillä lapsillakin on ollut hpv:ta suussa, joten ei tarttune edes pelkästään suuseksissä, vaan kenties jo pusuttelustakin..?).
En minäkään tiedä onko minulla hpv:tä, mutta jotain häikkää kuitenkin on. Ja edelleen ihmettelen sitä, miten se ajoittui juuri uuteen suhteeseen, kun koskaan aiemmin ei ole ollut mitään oireita suussa eikä alapäässä, ei edes hiivatulehdusta. =/ Jotenkin on vaikea kuvitella, ettei tämä ole "mitään" kun oireet kuitenkin jatkuvat.. Haluaisin todella tietää, että mistä "ei mistään" nämä oireet sitten johtuvat. Eihän oireita ole, jos ei ole "mitään" ?!
"Mietin vaan, että missä vaiheessa se hpv (syylätön virusmuoto) voidaan varmaksi todeta. Kolposkopia, koepalat vaiko jo papa-koe."
Tätä mietin minäkin. Eihän sille mitään voi tehdä jos se todetaan. Mutta tietäisi kuitenkin kertoa uudelle kumppanille mikä on tilanne ja riskit, tietäisi varoa pusuttelemasta ketään, tietäisi vihdoin edes diagnoosin omituisille oireille.. Tai voisi yrittää vielä entisestään lisätä vitamiineja yms. ja hyvää oloaan, jotta hpv kukistuisi elimistön omasta toimesta mahdollisimman pian (tai ei tarvitsisi varoa tartuttamista, jos tietäisi ettei hpv:tä ole). Ilman diagnoosia jääminen on oikeastaan kaikkein pahinta.
Vastauksia tässäkin tilanteessa taitaa saada juuri yhtä monta kuin on vastaajiakin. =/
Sukupuolitautien poliklinikkaa ei omalla paikkakunnalla ole, enkä tiedä minne ja miten voisin hankkiutua sellaiselle (pääseekö ilman lähetettä? ..Jota ei saa kun ei ole "mitään"). Ihotautilääkäri ja k.-, n.- ja kurkkutautien lääkäri on vielä kokeilematta, ja se toinen mielipide joltain toiselta hammaslääkäriltä..
Nuo väärät päiväykset kannattaa oikaisuttaa heti. Jos kyseessä oli väärä päiväys papa-kokeen otolle, niin pyydä korjaamaan se oikeaksi. Joskus siitä väärästä päivästä voi koitua harmia (en tiedä tässä tapauksessa, mutta periaate kun on että päiväykset on siltä päivältä, jolloin toimenpide on tehty, eikä joltain muulta). Jos kyseessä oli näytteen tutkimis- tai lähetyspäivä, niin sehän voi olla eri päiväkin kuin ottopäivä. Mutta osasit varmaan lukea mistä asiasta oli päiväyksen kohdalla kyse :) .Olen ihmeissäni tämän suun kanssa. Eilen aamulla huomasin ikenen reunalta lähteneen oikein kunnon palan:( Ei ientulehdukseltakaan näyttänyt, vaikka kyllä niitäkin aika usein on. Hammaslääkäriaika vasta parin viikon päästä, sinä päivänä ei suussa varmaan ole pienintäkään limakalvovauriota. Voi kyllä olla että se näytteenotto jää joka tapauksessa haaveeksi (on minulla unelmat, joo..)
Toivottavasti meillä kummallakaan ei ole hpv:tä suussa (tai muuallakaan)! Mutta jos on niin olisi se tosiaan hyvä tietää, että tietäsi olla tartuttamatta sitä muihin. Ja loppuisi tämä epävarmuus. Mutta jos ei missään tällaisia testata, niin minkä sille voit.. :/
En tiedä yhtään miten voisit päästä sukupuolitautien poliklinikalle, jos paikkakunnallasi ei sellaista ole. Olisiko lähikaupungissasi poli, minne voisit mennä? En tiedä miten muualla. Tässä kaupungissa on sukupuolitautien vastaanotto, jonne voi kai onneksi mennä ilman lähetettä. En ole tuolla koskaan käynyt, mutta olen ajatellut mennä teetätyttämään kaikki mahdolliset testit (jos se nyt käy noin helposti).
Soitin kyllä silloin aiemmin papa-kokeen ottajalle siitä että paperissa väärä on näytteenottopäivämäärä, mutta en nyt sitten tiedä oliko siitä mitään hyötyä.. korjattiinko sitä mihinkään. Olen ollut niin järkyttynyt tästä koko solumuutostilanteesta, etten tajunnut varmistaa että asia oikaistaan.. (tai enhän tiedä oliko virheellistä päiväystä muualla kuin paperissani) - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Olen ihmeissäni tämän suun kanssa. Eilen aamulla huomasin ikenen reunalta lähteneen oikein kunnon palan:( Ei ientulehdukseltakaan näyttänyt, vaikka kyllä niitäkin aika usein on. Hammaslääkäriaika vasta parin viikon päästä, sinä päivänä ei suussa varmaan ole pienintäkään limakalvovauriota. Voi kyllä olla että se näytteenotto jää joka tapauksessa haaveeksi (on minulla unelmat, joo..)
Toivottavasti meillä kummallakaan ei ole hpv:tä suussa (tai muuallakaan)! Mutta jos on niin olisi se tosiaan hyvä tietää, että tietäsi olla tartuttamatta sitä muihin. Ja loppuisi tämä epävarmuus. Mutta jos ei missään tällaisia testata, niin minkä sille voit.. :/
En tiedä yhtään miten voisit päästä sukupuolitautien poliklinikalle, jos paikkakunnallasi ei sellaista ole. Olisiko lähikaupungissasi poli, minne voisit mennä? En tiedä miten muualla. Tässä kaupungissa on sukupuolitautien vastaanotto, jonne voi kai onneksi mennä ilman lähetettä. En ole tuolla koskaan käynyt, mutta olen ajatellut mennä teetätyttämään kaikki mahdolliset testit (jos se nyt käy noin helposti).
Soitin kyllä silloin aiemmin papa-kokeen ottajalle siitä että paperissa väärä on näytteenottopäivämäärä, mutta en nyt sitten tiedä oliko siitä mitään hyötyä.. korjattiinko sitä mihinkään. Olen ollut niin järkyttynyt tästä koko solumuutostilanteesta, etten tajunnut varmistaa että asia oikaistaan.. (tai enhän tiedä oliko virheellistä päiväystä muualla kuin paperissani)itkeäkö vai nauraa näiden kanssa. Viime aikoina on tuntunut lähinnä naurattavan (ehkä olen vaihteeksi väsynyt itkemään..).
Minullakin on noita ientulehduksia ja kipuiluja, mutta olen huomannut niiden osuvan enimmäkseen kuukautisten seutuville. Juuri ennen kuukautisia ja niiden aikana välttelen kaiken kovan syömistä, koska ikenet tahtovat mennä läpi (näkkileipä, kova ruisleipä, sipsit..joita voisi vältettä muulloinkin.. =/ ).
Eri ihmisillä on eri unelmat :) . Kuka päättää kenen unelma on väärä tai huono. Sinun unelmasi on saada näytteenotto suusta. :) Minä olen tainnut luovuttaa sen suhteen.. Kaikki muu painaa niin raskaasti päälle juuri nyt. En oikeastaan pelkää sitä, että hpv:stä voin saada pahimmassa tapauksessa syövän (suun tai kohdunkaulan), vaan sitä, että tartutan sitä eteen päin.. Toisaalta en haluaisi kenellekään sanoa, että minulla on ehkä hpv, ja sitten arvuutella, että haluaako toinen jatkaa kanssani suhteeseen/suhdetta.. Jos minulla ei olekaan sitä. Jos minulla onkin jotain paljon kamalampaa kuin hpv..?! Voi tätä ihmisen mielikuvitusta. :)
Lähin sukupuolitautien poli taitaa olla jossain 160 km päässä. Muutenhan minulta on kaikki spt-testit otettu ja kaikki on ok. Mutta olen tuuminut, että olisiko siellä erikoistuneella polilla enemmän tietoa ja taitoa tällaiseen epämääräiseen tilanteeseen.. Tiedä sitten menisivätkö rahat hukkaan tuollakin reissulla.
Oikaisuvaatimuksen voit tehdä kirjallisenakin ja pyytää lähettämään itsellesi kuittauksen korjauksesta tai sen oikeaksi korjatun paperin. Siis jos ehdottomasti haluat. Eihän tuo papa-kokeen kohdalla hirveästi varmaan haittaa, jos on vähän heittoa päiväyksissä. Herää vain mielenkiinto, että onko siellä sitten sinun koepalatkaan, kun päiväyskin on väärin.. No, ehkä tuo on liioittelua :) . Mutta kannattaa vaatia oikaisut noihin asioihin mahdollisimman pian, jos huomaa virheitä, sellaisia joilla voi olla vaikutuksia jatkossa. Ja jos vakuutukseen menevistä asioista on kysymys, niin silloin pitää olla ehdottoman jämptinä, että tulee oikein.
No, minulla on tässä odotuskausi. Odottelen lääkärille pääsyä toisen ongelman kanssa, saa nähdä miten sen kanssa sitten käy. Tämä hpv/jokin muu -ongelma jää ainakin toistaiseksi joksikin aikaa taka-alalle "muhimaan".
Toivotan sinulle voimia omassa tilanteessasi. Mitä sinulla on jatkon suhteen tiedossa? - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
itkeäkö vai nauraa näiden kanssa. Viime aikoina on tuntunut lähinnä naurattavan (ehkä olen vaihteeksi väsynyt itkemään..).
Minullakin on noita ientulehduksia ja kipuiluja, mutta olen huomannut niiden osuvan enimmäkseen kuukautisten seutuville. Juuri ennen kuukautisia ja niiden aikana välttelen kaiken kovan syömistä, koska ikenet tahtovat mennä läpi (näkkileipä, kova ruisleipä, sipsit..joita voisi vältettä muulloinkin.. =/ ).
Eri ihmisillä on eri unelmat :) . Kuka päättää kenen unelma on väärä tai huono. Sinun unelmasi on saada näytteenotto suusta. :) Minä olen tainnut luovuttaa sen suhteen.. Kaikki muu painaa niin raskaasti päälle juuri nyt. En oikeastaan pelkää sitä, että hpv:stä voin saada pahimmassa tapauksessa syövän (suun tai kohdunkaulan), vaan sitä, että tartutan sitä eteen päin.. Toisaalta en haluaisi kenellekään sanoa, että minulla on ehkä hpv, ja sitten arvuutella, että haluaako toinen jatkaa kanssani suhteeseen/suhdetta.. Jos minulla ei olekaan sitä. Jos minulla onkin jotain paljon kamalampaa kuin hpv..?! Voi tätä ihmisen mielikuvitusta. :)
Lähin sukupuolitautien poli taitaa olla jossain 160 km päässä. Muutenhan minulta on kaikki spt-testit otettu ja kaikki on ok. Mutta olen tuuminut, että olisiko siellä erikoistuneella polilla enemmän tietoa ja taitoa tällaiseen epämääräiseen tilanteeseen.. Tiedä sitten menisivätkö rahat hukkaan tuollakin reissulla.
Oikaisuvaatimuksen voit tehdä kirjallisenakin ja pyytää lähettämään itsellesi kuittauksen korjauksesta tai sen oikeaksi korjatun paperin. Siis jos ehdottomasti haluat. Eihän tuo papa-kokeen kohdalla hirveästi varmaan haittaa, jos on vähän heittoa päiväyksissä. Herää vain mielenkiinto, että onko siellä sitten sinun koepalatkaan, kun päiväyskin on väärin.. No, ehkä tuo on liioittelua :) . Mutta kannattaa vaatia oikaisut noihin asioihin mahdollisimman pian, jos huomaa virheitä, sellaisia joilla voi olla vaikutuksia jatkossa. Ja jos vakuutukseen menevistä asioista on kysymys, niin silloin pitää olla ehdottoman jämptinä, että tulee oikein.
No, minulla on tässä odotuskausi. Odottelen lääkärille pääsyä toisen ongelman kanssa, saa nähdä miten sen kanssa sitten käy. Tämä hpv/jokin muu -ongelma jää ainakin toistaiseksi joksikin aikaa taka-alalle "muhimaan".
Toivotan sinulle voimia omassa tilanteessasi. Mitä sinulla on jatkon suhteen tiedossa?Minulla jatkuu hpv-ongelmien kanssa painiskelu. Koepalojen tulokset tulivat. Sen verran vaikeat muutokset on kyseessä (dysplasia moderate), että joudun siihen 'ihanaan' sähkösilmukkahoitoon.. Se verenvuoto just eniten pelottaa. Asun yksin ja jos alan yksinollessa pahasti vuotamaan voin mennä paniikkiin ja pyörtyä ja ja..
Kun olit kolposkopiassa, niin mitä kaikkea sinulta tutkittiin? Huomasin vain kun joku kirjoitteli että on niitä poistettavia muutoksia ulkosynnyttimissäkin. Tajusin, että eihän minulta katsottu kuin se kohdunsuun seutu, tuskin vaginaakaan (lääkäri ei tosiaan tiedottanut minua tutkimuksen kulusta ollenkaan). Panikoin aiemmin että hpv:tä on varmaan suussani. Nyt ajattelen, että luulisi sitä nyt varmasti ainakin olevan kaikkialla alapäässä. Siis huoleni on vaan kasvanut tämän hpv:n suhteen. Kuinkakohan tarkkaan kolposkopiassa yleensä tutkitaan? En kyllä yhtään tiedä mitä nyt tehdä ja mistä varmuutta näihin hakea.. huokaus.
Juu, onhan ihmisillä erilaisia unelmia.. :) Olisi vaan kiva kun voisi unelmoida jostain vähän hienommasta ja normaalimmasta, kuin siitä että terveydenhoito omalla kohdalla toteutuu.
No, sinulla on matkaa lähimmälle sukupuolitautien poliklinikalle. En tiedä onko erikoistuneella polilla enemmän tietoa ja taitoa oudompiin tilanteisiin vai olisiko se hukkareissu (turhat toiveet ja rahat pois)?!
Voi olla että soitan vielä sille papa-kokeen ottaneelle terveydenhoitajalle. Jos hänellä olisi aikaa niin kyselisin vähän näistä jutuista ja varmistaisin että se väärä päiväys on oikaistu. Vakuutukseen menevistä asioista ei sentään ole kyse, mutta kannattaahan tuollaiset sotkut selvittää.
Minä en valitettavasti pääse hpv-asioiden kelailusta eroon kun on ne hoidot muut. Minullakin olisi kyllä paljon muitakin terveysjuttuja ajettavana, mutta ei jaksa.. Aika hajalla näiden kanssa olen. Onneksi olen 'eläkeläinen' eikä tarvitse väkisin jaksaa työelämässä, siihen pystyisi kuitenkaan.
Koitahan sinäkin jaksella omassa tilanteessasi! Oli kiva jutella kanssasi, Jeaninajean (vaikka aihe vähemmän mukava olikin..) - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Minulla jatkuu hpv-ongelmien kanssa painiskelu. Koepalojen tulokset tulivat. Sen verran vaikeat muutokset on kyseessä (dysplasia moderate), että joudun siihen 'ihanaan' sähkösilmukkahoitoon.. Se verenvuoto just eniten pelottaa. Asun yksin ja jos alan yksinollessa pahasti vuotamaan voin mennä paniikkiin ja pyörtyä ja ja..
Kun olit kolposkopiassa, niin mitä kaikkea sinulta tutkittiin? Huomasin vain kun joku kirjoitteli että on niitä poistettavia muutoksia ulkosynnyttimissäkin. Tajusin, että eihän minulta katsottu kuin se kohdunsuun seutu, tuskin vaginaakaan (lääkäri ei tosiaan tiedottanut minua tutkimuksen kulusta ollenkaan). Panikoin aiemmin että hpv:tä on varmaan suussani. Nyt ajattelen, että luulisi sitä nyt varmasti ainakin olevan kaikkialla alapäässä. Siis huoleni on vaan kasvanut tämän hpv:n suhteen. Kuinkakohan tarkkaan kolposkopiassa yleensä tutkitaan? En kyllä yhtään tiedä mitä nyt tehdä ja mistä varmuutta näihin hakea.. huokaus.
Juu, onhan ihmisillä erilaisia unelmia.. :) Olisi vaan kiva kun voisi unelmoida jostain vähän hienommasta ja normaalimmasta, kuin siitä että terveydenhoito omalla kohdalla toteutuu.
No, sinulla on matkaa lähimmälle sukupuolitautien poliklinikalle. En tiedä onko erikoistuneella polilla enemmän tietoa ja taitoa oudompiin tilanteisiin vai olisiko se hukkareissu (turhat toiveet ja rahat pois)?!
Voi olla että soitan vielä sille papa-kokeen ottaneelle terveydenhoitajalle. Jos hänellä olisi aikaa niin kyselisin vähän näistä jutuista ja varmistaisin että se väärä päiväys on oikaistu. Vakuutukseen menevistä asioista ei sentään ole kyse, mutta kannattaahan tuollaiset sotkut selvittää.
Minä en valitettavasti pääse hpv-asioiden kelailusta eroon kun on ne hoidot muut. Minullakin olisi kyllä paljon muitakin terveysjuttuja ajettavana, mutta ei jaksa.. Aika hajalla näiden kanssa olen. Onneksi olen 'eläkeläinen' eikä tarvitse väkisin jaksaa työelämässä, siihen pystyisi kuitenkaan.
Koitahan sinäkin jaksella omassa tilanteessasi! Oli kiva jutella kanssasi, Jeaninajean (vaikka aihe vähemmän mukava olikin..)Olet aika vaikeassa tilanteessa.. Voimia ja rohkeutta hoitoihin. Se verenvuodon mahdollisuus varmasti mietityttää. Mutta uskoisin näin, että jos vuotoa on, niin se havaitaan jo silloin hoitovaiheessa ja vuotopaikat poltetaan kiinni. Tai sitten laitetaan jotain verenvuotoa tyrehdyttävää lääkitystä. Minulla laitettiin kolposkopiassa jotain (en kyllä nähnyt mitä ja millä ;) ) verentuloa tyrehdyttävää ainetta vuotopaikkoihin. Minulta otettiin koepala sekä jostain kohdunsuunseutuvilta (en tiedä aivan tarkkaan mistä, jostain syvemmältä kuitenkin) ja läheltä emättimen suuta häpyhuulesta. Verta tuli melkoisesti, ainakin omasta mielestäni -ja ilmeisesti myös hoitajan (kirjoittelin kanssasi tuolla aikaisemmin nimim. Carvalita). Osittain syynä runsaaseen verenvuotoon voi olla kyllä sekin, että hemoglobiinitasoni on aika alhainen. Onneksi se runsaampi vuoto vaimeni kuitenkin aika nopeasti. Pienempää vuotoa ja "näkyy vähän verta" oli sitten parin päivän ajan.
Miten sinun tilanne on, voitko mennä vanhempien luokse päiväksi? Ystävän luo? Tai pyytää jonkun ystävän luoksesi yhdeksi päiväksi, jos jännität tuota verenvuotoa kovin paljon? En tuosta sähkösilmukkahoidosta tiedä, että onko se minkälainen ja vuotaako sen jälkeen miten paljon. Eivät varmaan päästä kuitenkaan kotiin heti niiltä sijoilta, jos alkaa vuotamaan enemmän. Haluavat varmasti seurata hetken (tunnin /kaksi?), että vuoto lakkaa tai ainakin heikkenee.
Kilpirauhasen vajaatoiminta selvisi vastikään.. Nyt vain pitäisi päästä lääkärille lääkityksestä keskustelemaan. Jospa sillä lääkityksellä saataisiin sitten lisää vauhtia masiinaan :) . Sitten ei enää olisi muita ongelmia kuin se, ja se, ja se ja se ... puuuuhhh..!!
Minä en ole aivan 'eläkeläinen' ja kovasti yritän ponnistella, että pysyisin pois niistä kirjoista (vaikka joskus tuntuu, että olisi varmaan parempi hankkiutua niihin kirjoihin ja lopettaa ainakin toistaiseksi hermoilu ja henkinen blues töiden/työttömyyden/typerien kurssien ja mahdollisten opiskelujen suhteen kaiken tämän muun kanssa).
Carvalitalla oli vielä jonkin sortin miesystävä, mutta siitä suhteesta on jäljellä enää pelkkä ystävä. Yksi uusi ystävämies tuo edes vähän iloa elämääni :) ja ehkä haluaisi olla enemmänkin kuin ystävä (en ole uskaltanut kysyä tarkemmin lievän "oirelun" syitä), mutta tämä tautipelko pitää aika hyvin tunteet aisoissa, ainakin vielä.
Sinun kanssasi on ollut mukava kirjoitella. Olen huomannut, että en ole aivan yksin kaiken kanssa, vaikka en kenellekään toivokaan mitään ikävää. Kummasti se kuitenkin antaa voimia, kun pystyy vähän jakamaan asioita sellaisen kanssa, jolla on edes aavistus siitä, mistä on puhe ja joka itse painiskelee saman tyyppisten ajatusten kanssa. - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
Olet aika vaikeassa tilanteessa.. Voimia ja rohkeutta hoitoihin. Se verenvuodon mahdollisuus varmasti mietityttää. Mutta uskoisin näin, että jos vuotoa on, niin se havaitaan jo silloin hoitovaiheessa ja vuotopaikat poltetaan kiinni. Tai sitten laitetaan jotain verenvuotoa tyrehdyttävää lääkitystä. Minulla laitettiin kolposkopiassa jotain (en kyllä nähnyt mitä ja millä ;) ) verentuloa tyrehdyttävää ainetta vuotopaikkoihin. Minulta otettiin koepala sekä jostain kohdunsuunseutuvilta (en tiedä aivan tarkkaan mistä, jostain syvemmältä kuitenkin) ja läheltä emättimen suuta häpyhuulesta. Verta tuli melkoisesti, ainakin omasta mielestäni -ja ilmeisesti myös hoitajan (kirjoittelin kanssasi tuolla aikaisemmin nimim. Carvalita). Osittain syynä runsaaseen verenvuotoon voi olla kyllä sekin, että hemoglobiinitasoni on aika alhainen. Onneksi se runsaampi vuoto vaimeni kuitenkin aika nopeasti. Pienempää vuotoa ja "näkyy vähän verta" oli sitten parin päivän ajan.
Miten sinun tilanne on, voitko mennä vanhempien luokse päiväksi? Ystävän luo? Tai pyytää jonkun ystävän luoksesi yhdeksi päiväksi, jos jännität tuota verenvuotoa kovin paljon? En tuosta sähkösilmukkahoidosta tiedä, että onko se minkälainen ja vuotaako sen jälkeen miten paljon. Eivät varmaan päästä kuitenkaan kotiin heti niiltä sijoilta, jos alkaa vuotamaan enemmän. Haluavat varmasti seurata hetken (tunnin /kaksi?), että vuoto lakkaa tai ainakin heikkenee.
Kilpirauhasen vajaatoiminta selvisi vastikään.. Nyt vain pitäisi päästä lääkärille lääkityksestä keskustelemaan. Jospa sillä lääkityksellä saataisiin sitten lisää vauhtia masiinaan :) . Sitten ei enää olisi muita ongelmia kuin se, ja se, ja se ja se ... puuuuhhh..!!
Minä en ole aivan 'eläkeläinen' ja kovasti yritän ponnistella, että pysyisin pois niistä kirjoista (vaikka joskus tuntuu, että olisi varmaan parempi hankkiutua niihin kirjoihin ja lopettaa ainakin toistaiseksi hermoilu ja henkinen blues töiden/työttömyyden/typerien kurssien ja mahdollisten opiskelujen suhteen kaiken tämän muun kanssa).
Carvalitalla oli vielä jonkin sortin miesystävä, mutta siitä suhteesta on jäljellä enää pelkkä ystävä. Yksi uusi ystävämies tuo edes vähän iloa elämääni :) ja ehkä haluaisi olla enemmänkin kuin ystävä (en ole uskaltanut kysyä tarkemmin lievän "oirelun" syitä), mutta tämä tautipelko pitää aika hyvin tunteet aisoissa, ainakin vielä.
Sinun kanssasi on ollut mukava kirjoitella. Olen huomannut, että en ole aivan yksin kaiken kanssa, vaikka en kenellekään toivokaan mitään ikävää. Kummasti se kuitenkin antaa voimia, kun pystyy vähän jakamaan asioita sellaisen kanssa, jolla on edes aavistus siitä, mistä on puhe ja joka itse painiskelee saman tyyppisten ajatusten kanssa.Jos sähkösilmukkahoito pahaa vuotamista aiheuttaa, niin toivottavasti se ilmenee sitten sairaalassa. Luin että jollakin oli alkanut vuotamaan vaikeasti vasta parin viikon päästä hoidosta. Netistä saa kyllä hyvin tietoa ja kohtalotovereiden kokemuksista haluaa tietysti lukea, mutta joskus vaan tieto lisää tuskaa ja muiden kokemukset pelästyttävät turhaankin. Tuskin monilla kovin pahaa vuotamista tulee.
Täytyy tosiaan yrittää hommata joku seuraksi sähkösilmukkahoidon jälkeen. Ystävät ovat edelleen minulla vähän hakusessa tässä kaupungissa, mutta voi olla että pyydän äidin vierailulle, ellen itse vanhempieni luokse ole lähdössä. Kaipa sitä jotain keksii.
Mietinkin aiemmin, että voisitkohan olla se aiemman ketjun Carvalita :)
Onneksi sinulla on nyt diagnosoitu ja saat lääkityksen. On hyvinkin mahdollista, että vointisi lääkkeellä paranee. Toivotaan. :) Minulla tosiaan on lääkitykselläkin monenmoista oireilua, mutta ne voi johtua muistakin sairauksista tai olla lääkkeiden sivuvaikutuksia. En tiedä oireileeko esim. alkava aikuisiän diabetes mitenkään (sellainen juuri todettiin).
Kiva kuulla, että elämääsi on tullut uusi ystävämies, josta voi mahdollisesti tulla jotain enemmänkin :). Ymmärrän että tautipelkosi hankaloittaa tilannetta, mutta ethän anna sen pilata kaikkea (jos sinulla ei edes ole sitä virusta!)
Ihailen ihmisiä jotka jaksaa 'kaikesta huolimatta' hoitaa työn/työttömyyden ja opiskelut, ystävät, harrastukset, ehkä perheenkin. Olen kai itse niin heikoilla, että nuo ovat mielestäni hyvinkin suuria saavutuksia. Mutta olen jo tottunut tilanteeseeni.
Vertaistuki on kyllä hyvä juttu. Olen tottunut saamaan ja antamaan sitä lähinnä mt-piireissä, mutta nyt uskaltautunut vähän juttelemaan muillakin terveys-aiheisilla palstoilla. Valitettavasti minulla voisi olla asiaa useammallekin palstalle tällä suomi24:lla. - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Jos sähkösilmukkahoito pahaa vuotamista aiheuttaa, niin toivottavasti se ilmenee sitten sairaalassa. Luin että jollakin oli alkanut vuotamaan vaikeasti vasta parin viikon päästä hoidosta. Netistä saa kyllä hyvin tietoa ja kohtalotovereiden kokemuksista haluaa tietysti lukea, mutta joskus vaan tieto lisää tuskaa ja muiden kokemukset pelästyttävät turhaankin. Tuskin monilla kovin pahaa vuotamista tulee.
Täytyy tosiaan yrittää hommata joku seuraksi sähkösilmukkahoidon jälkeen. Ystävät ovat edelleen minulla vähän hakusessa tässä kaupungissa, mutta voi olla että pyydän äidin vierailulle, ellen itse vanhempieni luokse ole lähdössä. Kaipa sitä jotain keksii.
Mietinkin aiemmin, että voisitkohan olla se aiemman ketjun Carvalita :)
Onneksi sinulla on nyt diagnosoitu ja saat lääkityksen. On hyvinkin mahdollista, että vointisi lääkkeellä paranee. Toivotaan. :) Minulla tosiaan on lääkitykselläkin monenmoista oireilua, mutta ne voi johtua muistakin sairauksista tai olla lääkkeiden sivuvaikutuksia. En tiedä oireileeko esim. alkava aikuisiän diabetes mitenkään (sellainen juuri todettiin).
Kiva kuulla, että elämääsi on tullut uusi ystävämies, josta voi mahdollisesti tulla jotain enemmänkin :). Ymmärrän että tautipelkosi hankaloittaa tilannetta, mutta ethän anna sen pilata kaikkea (jos sinulla ei edes ole sitä virusta!)
Ihailen ihmisiä jotka jaksaa 'kaikesta huolimatta' hoitaa työn/työttömyyden ja opiskelut, ystävät, harrastukset, ehkä perheenkin. Olen kai itse niin heikoilla, että nuo ovat mielestäni hyvinkin suuria saavutuksia. Mutta olen jo tottunut tilanteeseeni.
Vertaistuki on kyllä hyvä juttu. Olen tottunut saamaan ja antamaan sitä lähinnä mt-piireissä, mutta nyt uskaltautunut vähän juttelemaan muillakin terveys-aiheisilla palstoilla. Valitettavasti minulla voisi olla asiaa useammallekin palstalle tällä suomi24:lla.Joo, sama henkilöhän minä :) .
Sepä juuri on ikävää, kun netistä saa paljon hyvää tietoa, mutta toisinaan tieto todellakin lisää tuskaa. En sähkösilmukkahoidosta oikein tiedä, että millainen se on ja mitä siinä perusteellisesti ottaen tapahtuu. Juuri kuten sanoit, tuskin sitä pahempaa vuotamista monilla loppujen lopuksi on. Nehän ovat useinkin aivan hiljaa asioista, joilla homma on hoitunut hyvin. Ne taas kertovat paremminkin kokemuksiaan (tai kyselevät hätääntyneinä neuvoja), joilla on jotenkin erityinen tilanne sattunut kohdalle, asiassa kuin asiassa.
Harmi, ettei sinulla niitä ystäviä ole seuraksi. Eipä kyllä minullakaan olisi, kaikki oikeat ystävät asuvat kauempana, eikä ihan mitä tahansa tuttavaa kuitenkaan viitsisi kutsua seuraksi tuossa tilanteessa. Ainakaan, jos aikoisi suoraan sanoa, että miksi toivoisi toisen tulevan seuraksi. Mutta jos sinulla on suhteet äitiisi kunnossa ja hän voisi tulla luoksesi, niin auttaisihan se jo vähän rauhoittamaan hermoja. Ei se helppoa ole kun jännittää ja hermoilee, varsinkin kun joutuu itsekseen pärjäilemään kotosalla, tiedän sen. Hermoheikkoisena itsekin laitoin kerran pikanäppäimen taakse hätänumeron, että "kun minä kuitenkin saan jonkun kohtauksen, niin saanpahan ainakin linjan auki ennen kuin kuolen, että osaavat jossain vaiheessa tulla hakemaan..". Kaikkea se hermoilu teettää ;D . Vaikkei naurun asia olekaan.
Kovasti toivon nyt, että saan sen lääkityksen ja se tehoaa myös. Että saisi edes vähän jotain helpotusta. En tiedä mitä tässä on vielä luvassa. Diabetesta ei minulla ole, ainakaan vielä. Testeissä kävin, ja ihan kohtuulliset tulokset tuli, onneksi. Diabeteskin voi vaikuttaa monella tavalla. Ja sinulla kun on niitä lääkityksiä useampia, niin voi olla vaikea saada kaikki sointumaan yhteen. Miten sen diabeteksen suhteen sitten on, saatko siihenkin heti lääkkeet, vai kokeillaanko jotain ruokavaliohoitoa ensin?
Minun elämässäni ei ainakaan ole mitään ihailtavaa. Kaikki asiat ovat rempallaan. En viitsi tarkemmin kertoa mitään (ettei kukaan vain tunnista :) ), mutta esim. harrastuksia ei ole ollut ikuisuuksiin. Ystäviinkin tulee huonosti pidettyä yhteyttä, kun ei jaksa innostua mistään, eikä halua masentaa kurjuudellaan muita. Omaa perhettä ei ole, vain se lapsuudenkodin perhe. Opiskeluita pitäisi jatkaa, että saisi työtä, jota ei näillä olemassa olevilla eväillä näköjään irtoa (mutta eipä jaksaisi mitään rasittavampaa tehdäkään). Töihin haluaisin kuitenkin kovasti, koska se toisi elämään säännöllisyyttä ja sitä elämää itseään (kuulostaapa pahalta :( ). Eikä sekään haittaisi, että olisi joskus vähän rahaakin. Voisi helpommin käydä vaikka ystävien luona. Tai jos vaikka saisi säästöönkin jotain, ja voisi edes haaveilla autosta (pääsisi itse kulkemaan) tai vaikka ikiomasta ilman saunaa ja parveketta olevasta, täyden remontin vaativasta (johon rahat eivät kuitenkaan riittäisi) 29m2 luukusta :D.
Minustakin ihan tavallisetkin asiat ovat suuria saavutuksia, sillä itsellä ei ole juurikaan mitään. Mt-asioissa olisi itsenikin hyvä käydä jonkun puheisilla, mutta en ole vielä uskaltanut uudelleen minnekään. Kerran kokeilin ensikäynnin verran, mutta kokemus oli täysin mitätön avun suhteen sekä masentava ja ahdistava. - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
Joo, sama henkilöhän minä :) .
Sepä juuri on ikävää, kun netistä saa paljon hyvää tietoa, mutta toisinaan tieto todellakin lisää tuskaa. En sähkösilmukkahoidosta oikein tiedä, että millainen se on ja mitä siinä perusteellisesti ottaen tapahtuu. Juuri kuten sanoit, tuskin sitä pahempaa vuotamista monilla loppujen lopuksi on. Nehän ovat useinkin aivan hiljaa asioista, joilla homma on hoitunut hyvin. Ne taas kertovat paremminkin kokemuksiaan (tai kyselevät hätääntyneinä neuvoja), joilla on jotenkin erityinen tilanne sattunut kohdalle, asiassa kuin asiassa.
Harmi, ettei sinulla niitä ystäviä ole seuraksi. Eipä kyllä minullakaan olisi, kaikki oikeat ystävät asuvat kauempana, eikä ihan mitä tahansa tuttavaa kuitenkaan viitsisi kutsua seuraksi tuossa tilanteessa. Ainakaan, jos aikoisi suoraan sanoa, että miksi toivoisi toisen tulevan seuraksi. Mutta jos sinulla on suhteet äitiisi kunnossa ja hän voisi tulla luoksesi, niin auttaisihan se jo vähän rauhoittamaan hermoja. Ei se helppoa ole kun jännittää ja hermoilee, varsinkin kun joutuu itsekseen pärjäilemään kotosalla, tiedän sen. Hermoheikkoisena itsekin laitoin kerran pikanäppäimen taakse hätänumeron, että "kun minä kuitenkin saan jonkun kohtauksen, niin saanpahan ainakin linjan auki ennen kuin kuolen, että osaavat jossain vaiheessa tulla hakemaan..". Kaikkea se hermoilu teettää ;D . Vaikkei naurun asia olekaan.
Kovasti toivon nyt, että saan sen lääkityksen ja se tehoaa myös. Että saisi edes vähän jotain helpotusta. En tiedä mitä tässä on vielä luvassa. Diabetesta ei minulla ole, ainakaan vielä. Testeissä kävin, ja ihan kohtuulliset tulokset tuli, onneksi. Diabeteskin voi vaikuttaa monella tavalla. Ja sinulla kun on niitä lääkityksiä useampia, niin voi olla vaikea saada kaikki sointumaan yhteen. Miten sen diabeteksen suhteen sitten on, saatko siihenkin heti lääkkeet, vai kokeillaanko jotain ruokavaliohoitoa ensin?
Minun elämässäni ei ainakaan ole mitään ihailtavaa. Kaikki asiat ovat rempallaan. En viitsi tarkemmin kertoa mitään (ettei kukaan vain tunnista :) ), mutta esim. harrastuksia ei ole ollut ikuisuuksiin. Ystäviinkin tulee huonosti pidettyä yhteyttä, kun ei jaksa innostua mistään, eikä halua masentaa kurjuudellaan muita. Omaa perhettä ei ole, vain se lapsuudenkodin perhe. Opiskeluita pitäisi jatkaa, että saisi työtä, jota ei näillä olemassa olevilla eväillä näköjään irtoa (mutta eipä jaksaisi mitään rasittavampaa tehdäkään). Töihin haluaisin kuitenkin kovasti, koska se toisi elämään säännöllisyyttä ja sitä elämää itseään (kuulostaapa pahalta :( ). Eikä sekään haittaisi, että olisi joskus vähän rahaakin. Voisi helpommin käydä vaikka ystävien luona. Tai jos vaikka saisi säästöönkin jotain, ja voisi edes haaveilla autosta (pääsisi itse kulkemaan) tai vaikka ikiomasta ilman saunaa ja parveketta olevasta, täyden remontin vaativasta (johon rahat eivät kuitenkaan riittäisi) 29m2 luukusta :D.
Minustakin ihan tavallisetkin asiat ovat suuria saavutuksia, sillä itsellä ei ole juurikaan mitään. Mt-asioissa olisi itsenikin hyvä käydä jonkun puheisilla, mutta en ole vielä uskaltanut uudelleen minnekään. Kerran kokeilin ensikäynnin verran, mutta kokemus oli täysin mitätön avun suhteen sekä masentava ja ahdistava.Juu, kyllä minulla on ihan hyvät välit äitiini ja saan hänestä varmaan itselleni tuen sähkösilmukkahoidon jälkeen. Hän on ennenkin joutunut seurakseni erinäisille sairaalaretkille, joita on tässä viime vuosina riittänyt. Yksi ystäväkin on jota voin ehkä tarvittaessa kysyä, olen näistä asioista hänelle puhunutkin (itse asiassa hänelläkin on hpv-virus). Hän vain pitää minua suunnilleen kuolemansairaana ja kauhistelee liikaa, voi olla että saa minut vain enemmän hermoilemaan.
Tulisi nyt vaan kutsu siihen hoitoon pian. Pääsisi siitäkin. Minun tuurillani joudun kuitenkin siihen hoitoon syntymäpäivänäni. Siinä olisikin oiva synttärilahja..
Diabeteksen suhteen en saanut oikeastaan mitään muuta ohjetta, kuin laihduttaa. En siis saanut lääkkeitä tai mitään ruokavalio-ohjeitakaan. Omalääkärini ei tämä diabeteksestä kertonut lääkäri ollut. Varmaan pitäisi taas jossain vaiheessa mennä hänen vastaanotolleen. Minulla on siis paastoverensokeri vielä viiterajojen sisällä, mutta joku muu koe (insuliini?) niiden yläpuolella. En tiedä onko diabeteksen puhkeamista enää mahdollista estää, kun alkava semmoinen on jo todettu.
No, on sinulla ainakin unelmia ja pyrkimys parempaan :) Minä olen säälittävästi jämähtänyt niin etten osaa/uskalla enää tavoitella normaalielämää. Jos nyt kuitenkin jotain parannusta saisi aikaiseksi edes joissakin asioissa, ettei elämä olisi niin kapeaa. Ja jäljellä olevasta terveydestä pitäisi yrittää pitää kiinni. Mutta tosiaan joo, ei varmaan kannata kertoilla enempää, ettei kukaan tunnista :) - Jeaninajean
suruNa 29v. kirjoitti:
Juu, kyllä minulla on ihan hyvät välit äitiini ja saan hänestä varmaan itselleni tuen sähkösilmukkahoidon jälkeen. Hän on ennenkin joutunut seurakseni erinäisille sairaalaretkille, joita on tässä viime vuosina riittänyt. Yksi ystäväkin on jota voin ehkä tarvittaessa kysyä, olen näistä asioista hänelle puhunutkin (itse asiassa hänelläkin on hpv-virus). Hän vain pitää minua suunnilleen kuolemansairaana ja kauhistelee liikaa, voi olla että saa minut vain enemmän hermoilemaan.
Tulisi nyt vaan kutsu siihen hoitoon pian. Pääsisi siitäkin. Minun tuurillani joudun kuitenkin siihen hoitoon syntymäpäivänäni. Siinä olisikin oiva synttärilahja..
Diabeteksen suhteen en saanut oikeastaan mitään muuta ohjetta, kuin laihduttaa. En siis saanut lääkkeitä tai mitään ruokavalio-ohjeitakaan. Omalääkärini ei tämä diabeteksestä kertonut lääkäri ollut. Varmaan pitäisi taas jossain vaiheessa mennä hänen vastaanotolleen. Minulla on siis paastoverensokeri vielä viiterajojen sisällä, mutta joku muu koe (insuliini?) niiden yläpuolella. En tiedä onko diabeteksen puhkeamista enää mahdollista estää, kun alkava semmoinen on jo todettu.
No, on sinulla ainakin unelmia ja pyrkimys parempaan :) Minä olen säälittävästi jämähtänyt niin etten osaa/uskalla enää tavoitella normaalielämää. Jos nyt kuitenkin jotain parannusta saisi aikaiseksi edes joissakin asioissa, ettei elämä olisi niin kapeaa. Ja jäljellä olevasta terveydestä pitäisi yrittää pitää kiinni. Mutta tosiaan joo, ei varmaan kannata kertoilla enempää, ettei kukaan tunnista :)Parempi varmaan valita äiti seuraksi kuin se kaveri, ettei mene kaverin lohdutteluksi koko homma :) . Vaikka voisihan siinä ehkä unohtua se oma jännitys kun toista lohduttelee :) ?!
Laihdutus on nykyään suositus kaikkiin vaivoihin. Eipä siinä sinänsä mitään vikaa olisi olla normaalipainoinen. Minulla on ihan liikaa painoa, ja sitä saisi tiputtaa oikein runsain mitoin, en kiistä sitä tosiasiaa. Joskus vain suututtaa, kun mitään muuta neuvoa ei saa. Eikä siihen painonhallintaankaan mitään muuta apua kuin neuvot "syö vähemmän kuin kulutat", "suola, sokeri ja rasvat pois", "liiku enemmän".. Ovathan ne hyviä ohjeita, kyllä minä sen tajuan. Mutta syömishäiriöiselle se ei ole niin helppo homma, vaikka järki sanoo, että näin se menee. Syömishäiriöön taas ei ole mitään apua tarjolla, tai ainakaan en ole saanut.
Luulisin, että diabetes on mahdollisuus saada vielä estettyä. En ole aivan varma, mutta uskoisin näin. Mutta se vaatisi varmasti sen ruokavalion muutoksen, ja mielellään tietysti vähän liikuntaakin. Ainakin jotain arkiliikuntaa mahdollisimman paljon. Itselläni olisi myös nämä asiat saatava jotenkin haltuun, mutta vaikealta tuntuu. Joskus onnistuu vähän aikaa, ja sitten tulee taas täysi floppi. Kovasti toivon, että se kilpirauhaslääkitys toisi voimia jaksaa perehtyä ja ryhtyä näihin muihinkin asioihin kunnolla. Pahoin vain pelkään, että odotan taas liikoja.. Mutta diabeteksesta. Ihmiset ovat kovin erilaisia, joten toisella voi auttaa eri asiat kuin toisella. Millä tavalla ja mitä sinä syöt? Säännöllinen ruokarytmi olisi paras, varsinkin silloin kun on taipumusta verensokeriongelmiin (kuten varmasti tiedätkin :) ). Minulla oli vähempihiilihydraattinen "kausi" silloin kun voin vähän paremmin (sokereita ei tullut harmikseni mitattua silloin..). Jos haluat, eihän kukaan estä sinua kokeilemasta, mahdollisuuksiesi mukaan tietysti, hiilihydraattien vähentämistä ja tuotteiden vaihtamista täysjyväisiin (jos et ole jo niin tehnytkin). Joillakin se pitää verensokerit kohtuullisina, jopa hyvinä. Hankaluutensa tässäkin on tietysti se, että jos rahavarat ovat pienet tai vielä pienemmät, niin kasvisten, lihan, kalan ja täysjyvätuotteiden hinnat ovat aika korkeita laihalle kukkarolle. Perunat, vaaleat pastat ja riisit ovat halpoja, ja siksipä niitä tulee hankittua ja ne vihannekset ja hedelmät jäävät sinne kauppaan.. Tuttua. :)
Tiedätkö, nyt katosi ajatus.. :D
Mutta jatkan vielä unelmista. Kyllä sinullakin varmasti on unelmia. Minullakin on. Mutta se pyrkimys unelmien toteuttamiseksi ja parempaa kohti on aika väsähtänyttä. Joskus tekee tosissaan mieli jäädä vain sänkyyn makaamaan ja odottamaan loppua. Olenpa aika monesti jäänytkin.. Mutta se loppu tuntuu tulevan niin hitaasti sekin, että pakko on ollut kammeta ylös ja jatkaa päivästä toiseen. Joskus masentaa todella ankarasti, päiviä, viikkoja ja kuukausia yhteen menoon, eikä mitään tulevaisuutta ole näkyvissä, missään päin. Jonain päivänä sitten välillä tuntuu melkein mukavaltakin, ja se on kummallinen tunne. Jämähtänyt olen minäkin, todella säälittävällä tavalla. Elämäni ei ole normaalia, vaikka tosiaan ei niitä eläkeläisen papereitakaan ole, ainakaan vielä. Voimat ei riitä yrittämiseen ja pyrkimiseen, ja samaan aikaan sieltä täältä tulee noottia ja kyselyä, että pitäisi yrittää tehdä asioita, hakeutua töihin, tehdä jotain, opiskella edes, tehdä sitä tai tätä, ja uhkaillaan vähäistenkin rahojen menetyksellä ja ties mitä. Vaikutan ehkä jotenkin kovin optimistiselta, täälläkin, mutta en oikeastaan ole sitä. "Kaikki hyvin" -naamio on ehkä liian tiukassa, koska harva uskoo, kun sanon olevani masentunut, väsynyt tai että en osaa kuvitella minkäänlaista tulevaisuutta itselleni. Eläkepapereitakaan en oikeastaan usko saavani, vaikka hakemaan lähtisinkin, koska vaikutan liian terveeltä ja reippaalta.
Mutta jos kovin tarkkaan alkaa luettelemaan asioita, niin saattaa tosiaan käydä niin, että joku tunnistaa. Minä en ainakaan haluaisi niin tapahtuvan. :) Tarkoitukseni ei ole myöskään masentaa sinua omilla jutuillani!
Toisen mahdollisuudet tuntuu aina helpommilta nähdä, kuin omansa, ja minusta tuntuu, että sinullakin on vielä paljon toivoa paremmasta, kaikkien asioiden suhteen :) . Ja olethan sinä vielä nuori, ja vielä monet vuodet Nainen parhaassa iässä :) . - suruNa 29v.
Jeaninajean kirjoitti:
Parempi varmaan valita äiti seuraksi kuin se kaveri, ettei mene kaverin lohdutteluksi koko homma :) . Vaikka voisihan siinä ehkä unohtua se oma jännitys kun toista lohduttelee :) ?!
Laihdutus on nykyään suositus kaikkiin vaivoihin. Eipä siinä sinänsä mitään vikaa olisi olla normaalipainoinen. Minulla on ihan liikaa painoa, ja sitä saisi tiputtaa oikein runsain mitoin, en kiistä sitä tosiasiaa. Joskus vain suututtaa, kun mitään muuta neuvoa ei saa. Eikä siihen painonhallintaankaan mitään muuta apua kuin neuvot "syö vähemmän kuin kulutat", "suola, sokeri ja rasvat pois", "liiku enemmän".. Ovathan ne hyviä ohjeita, kyllä minä sen tajuan. Mutta syömishäiriöiselle se ei ole niin helppo homma, vaikka järki sanoo, että näin se menee. Syömishäiriöön taas ei ole mitään apua tarjolla, tai ainakaan en ole saanut.
Luulisin, että diabetes on mahdollisuus saada vielä estettyä. En ole aivan varma, mutta uskoisin näin. Mutta se vaatisi varmasti sen ruokavalion muutoksen, ja mielellään tietysti vähän liikuntaakin. Ainakin jotain arkiliikuntaa mahdollisimman paljon. Itselläni olisi myös nämä asiat saatava jotenkin haltuun, mutta vaikealta tuntuu. Joskus onnistuu vähän aikaa, ja sitten tulee taas täysi floppi. Kovasti toivon, että se kilpirauhaslääkitys toisi voimia jaksaa perehtyä ja ryhtyä näihin muihinkin asioihin kunnolla. Pahoin vain pelkään, että odotan taas liikoja.. Mutta diabeteksesta. Ihmiset ovat kovin erilaisia, joten toisella voi auttaa eri asiat kuin toisella. Millä tavalla ja mitä sinä syöt? Säännöllinen ruokarytmi olisi paras, varsinkin silloin kun on taipumusta verensokeriongelmiin (kuten varmasti tiedätkin :) ). Minulla oli vähempihiilihydraattinen "kausi" silloin kun voin vähän paremmin (sokereita ei tullut harmikseni mitattua silloin..). Jos haluat, eihän kukaan estä sinua kokeilemasta, mahdollisuuksiesi mukaan tietysti, hiilihydraattien vähentämistä ja tuotteiden vaihtamista täysjyväisiin (jos et ole jo niin tehnytkin). Joillakin se pitää verensokerit kohtuullisina, jopa hyvinä. Hankaluutensa tässäkin on tietysti se, että jos rahavarat ovat pienet tai vielä pienemmät, niin kasvisten, lihan, kalan ja täysjyvätuotteiden hinnat ovat aika korkeita laihalle kukkarolle. Perunat, vaaleat pastat ja riisit ovat halpoja, ja siksipä niitä tulee hankittua ja ne vihannekset ja hedelmät jäävät sinne kauppaan.. Tuttua. :)
Tiedätkö, nyt katosi ajatus.. :D
Mutta jatkan vielä unelmista. Kyllä sinullakin varmasti on unelmia. Minullakin on. Mutta se pyrkimys unelmien toteuttamiseksi ja parempaa kohti on aika väsähtänyttä. Joskus tekee tosissaan mieli jäädä vain sänkyyn makaamaan ja odottamaan loppua. Olenpa aika monesti jäänytkin.. Mutta se loppu tuntuu tulevan niin hitaasti sekin, että pakko on ollut kammeta ylös ja jatkaa päivästä toiseen. Joskus masentaa todella ankarasti, päiviä, viikkoja ja kuukausia yhteen menoon, eikä mitään tulevaisuutta ole näkyvissä, missään päin. Jonain päivänä sitten välillä tuntuu melkein mukavaltakin, ja se on kummallinen tunne. Jämähtänyt olen minäkin, todella säälittävällä tavalla. Elämäni ei ole normaalia, vaikka tosiaan ei niitä eläkeläisen papereitakaan ole, ainakaan vielä. Voimat ei riitä yrittämiseen ja pyrkimiseen, ja samaan aikaan sieltä täältä tulee noottia ja kyselyä, että pitäisi yrittää tehdä asioita, hakeutua töihin, tehdä jotain, opiskella edes, tehdä sitä tai tätä, ja uhkaillaan vähäistenkin rahojen menetyksellä ja ties mitä. Vaikutan ehkä jotenkin kovin optimistiselta, täälläkin, mutta en oikeastaan ole sitä. "Kaikki hyvin" -naamio on ehkä liian tiukassa, koska harva uskoo, kun sanon olevani masentunut, väsynyt tai että en osaa kuvitella minkäänlaista tulevaisuutta itselleni. Eläkepapereitakaan en oikeastaan usko saavani, vaikka hakemaan lähtisinkin, koska vaikutan liian terveeltä ja reippaalta.
Mutta jos kovin tarkkaan alkaa luettelemaan asioita, niin saattaa tosiaan käydä niin, että joku tunnistaa. Minä en ainakaan haluaisi niin tapahtuvan. :) Tarkoitukseni ei ole myöskään masentaa sinua omilla jutuillani!
Toisen mahdollisuudet tuntuu aina helpommilta nähdä, kuin omansa, ja minusta tuntuu, että sinullakin on vielä paljon toivoa paremmasta, kaikkien asioiden suhteen :) . Ja olethan sinä vielä nuori, ja vielä monet vuodet Nainen parhaassa iässä :) .Joo, kyllä varmaan valitsen äidin seuraksi sen hoidon jälkeen. Pysyn varmaan rauhallisempana niin. Kaveria lohdutellessa voisi tosiaan se oma jännitys unohtua, mutta sitten jos alkaisinkin oikeasti vuotamaan ja kummatkin pyörtyisivät sen takia.. Nojoo, tuskin semmoista tapahtuisi :). Odottelen muuten edelleen kutsua toimenpiteeseen.
Käväisin hammaslääkärissä taas. Otin yllättäen taas puheeksi hpv-epäilykseni, mutta turhaahan se oli. Mutta suussa on nyt jatkuvasti kaikenlaista. Nyt mm. laaja-alainen muljuva kohouma, joka aiemmin oli arkakin. Lääkäri sanoi, että minulla on saattanut olla sylkirauhasen tulehdus. Piti paikkansa tai ei, aiemmin ei ole vastaavaa ollut.
Olen samaa mieltä, että on aika raivostuttavaa, kun ratkaisu kaikkeen on aina vain painonpudotus eikä muuta ohjetta saa. Ja painonhallintaan annettavat neuvot ovat aina nuo samat, itsestään selvät jutut. Tietysti ymmärrän, että minun on pakko päästä eroon tästä sairaalloisesta ylipainosta. Olen pienen kipinän asiaan saanutkin, yksi muutos on tapahtunut, niin että laihtuminen ei ole enää aivan mahdotonta. Minulla ei kai varsinaista syömishäiriötä ole, vaikka tuleehan sitä syötyä iloon, suruun, tylsyyteenkin. BED:in mahdollisuutta olen joskus miettinyt.
Minua ärsyttää, etten voi laihduttaa haluamallani tavalla. Ihan kuin laihduttaminen ei olisi muutenkin vaikeaa. Olisin halunnut aloitella laihdutusta Nutrilettin tehostartti-pakkauksen avulla. Apteekin ihminen kertoi, että ei sovi minulle. Liian rankkaa elimistölle. Kun on sairauksia ja lääkityksiä, pitää laihduttaa lääkärin tms. valvonnassa. Luin netistä, että vähäkalorinen ruokavalio ei sovi esim. kilpirauhasongelmaiselle. Se olisi minulle kuitenkin paras tapa laihduttaa, koska liikuntaa en tämän painoisena voi pahemmin harrastaa. Olen nyt korvannut Nutrilett-tuotteilla yhden tai kaksi ateriaa päivässä, oli se sitten sopivaa tai ei.
Ruokavaliossani on kyllä parantamisen varaa. Tavallaan tiedän kyllä näistä asioista, mutta ei oikein toimi minulla käytännössä. Käytän mm. mahdollisimman vähärasvaisia/rasvattomia liha- ja maitotuotteita, mutta koska en ole itse tottunut ruokaa laittamaan, tulee ostettua myös paljon näitä epäterveellisiä valmis- tai puolivalmistuotteitakin. Vaaleaa leipää en syö juurikaan, ja sokeria yritän nyt boikotoida. Hedelmiä ja kasviksia pitäisi syödä enemmän (vaikka minulla on kyllä sellainenkin sairaus, että niitäkin pitäisi ainakin joitain välttää). Ehkä kaikista pahinta syömisissäni on se epäsäännöllisyys. Elämäni on muutenkin niin epäsäännöllistä, tarkoitan nukkumiset ja muut. Diabetes ja minun ruokailutottumukset.. ei hyvä. Epäsäännöllinen ja huono uni taas varmasti sekoittaa ihan kaiken hormonitoiminnan. Luulisi ainakin.
Tilasin netistä ilmaisen verensokerimittarin aloituspakkauksen. Ei ole vielä tullut. En kyllä varmaan käy sitä omin päin testailemaan.
Onhan minullakin joitain unelmia. Niiden tavoittelu on kohdallani aivan onnetonta. Ei jaksa yrittää. Välillä ajattelen olevani maailman pessimistisin ihminen, mutta toisaalta.. Kaikenlaista on tapahtunut, ja aina sitä vaan haluaa elää. Outoa kyllä, mutta kaikesta huolimatta on tuntunut siltä että tulevaisuus on, minullakin. Nyt tilanteeni on kuitenkin vaikea. En voi tässä yhteydessä kertoa mistä on kyse. Tulevat viikot ja kuukaudet ovat kuitenkin ilmeisen ratkaisevia. Pelkään pahinta, sitä että suurimmat pelkoni toteutuvat, lannistun, menetän elämänhaluni täysin. Juuri nyt en voi kuitenkaan tehdä muuta kuin odottaa.
Anteeksi vain, se taidan olla kyllä minä joka masennan sinua jutuillani!
Rankkaa sinullakin, kun pitäsi masentuneena pystyä paljoon ja jos vielä vähäisten rahojen menetyksellä uhkaillaan :(. Kumpa osaisin sanoa tuohon jotain viisasta, mutta en osaa. Toivottavasti jaksat kuitenkin uskoa omalla kohdallasikin siihen parempaan huomiseen. Olet (muistaakseni?) saman ikäinen ikäinen kanssani, eli siis myöskin Nainen parhaassa iässä. Paljon aikaa unelmien toteumiseen :).
Eläkäämme toivossa, toivo pitää meidät elossa! :) - suruNa 29v.
suruNa 29v. kirjoitti:
Joo, kyllä varmaan valitsen äidin seuraksi sen hoidon jälkeen. Pysyn varmaan rauhallisempana niin. Kaveria lohdutellessa voisi tosiaan se oma jännitys unohtua, mutta sitten jos alkaisinkin oikeasti vuotamaan ja kummatkin pyörtyisivät sen takia.. Nojoo, tuskin semmoista tapahtuisi :). Odottelen muuten edelleen kutsua toimenpiteeseen.
Käväisin hammaslääkärissä taas. Otin yllättäen taas puheeksi hpv-epäilykseni, mutta turhaahan se oli. Mutta suussa on nyt jatkuvasti kaikenlaista. Nyt mm. laaja-alainen muljuva kohouma, joka aiemmin oli arkakin. Lääkäri sanoi, että minulla on saattanut olla sylkirauhasen tulehdus. Piti paikkansa tai ei, aiemmin ei ole vastaavaa ollut.
Olen samaa mieltä, että on aika raivostuttavaa, kun ratkaisu kaikkeen on aina vain painonpudotus eikä muuta ohjetta saa. Ja painonhallintaan annettavat neuvot ovat aina nuo samat, itsestään selvät jutut. Tietysti ymmärrän, että minun on pakko päästä eroon tästä sairaalloisesta ylipainosta. Olen pienen kipinän asiaan saanutkin, yksi muutos on tapahtunut, niin että laihtuminen ei ole enää aivan mahdotonta. Minulla ei kai varsinaista syömishäiriötä ole, vaikka tuleehan sitä syötyä iloon, suruun, tylsyyteenkin. BED:in mahdollisuutta olen joskus miettinyt.
Minua ärsyttää, etten voi laihduttaa haluamallani tavalla. Ihan kuin laihduttaminen ei olisi muutenkin vaikeaa. Olisin halunnut aloitella laihdutusta Nutrilettin tehostartti-pakkauksen avulla. Apteekin ihminen kertoi, että ei sovi minulle. Liian rankkaa elimistölle. Kun on sairauksia ja lääkityksiä, pitää laihduttaa lääkärin tms. valvonnassa. Luin netistä, että vähäkalorinen ruokavalio ei sovi esim. kilpirauhasongelmaiselle. Se olisi minulle kuitenkin paras tapa laihduttaa, koska liikuntaa en tämän painoisena voi pahemmin harrastaa. Olen nyt korvannut Nutrilett-tuotteilla yhden tai kaksi ateriaa päivässä, oli se sitten sopivaa tai ei.
Ruokavaliossani on kyllä parantamisen varaa. Tavallaan tiedän kyllä näistä asioista, mutta ei oikein toimi minulla käytännössä. Käytän mm. mahdollisimman vähärasvaisia/rasvattomia liha- ja maitotuotteita, mutta koska en ole itse tottunut ruokaa laittamaan, tulee ostettua myös paljon näitä epäterveellisiä valmis- tai puolivalmistuotteitakin. Vaaleaa leipää en syö juurikaan, ja sokeria yritän nyt boikotoida. Hedelmiä ja kasviksia pitäisi syödä enemmän (vaikka minulla on kyllä sellainenkin sairaus, että niitäkin pitäisi ainakin joitain välttää). Ehkä kaikista pahinta syömisissäni on se epäsäännöllisyys. Elämäni on muutenkin niin epäsäännöllistä, tarkoitan nukkumiset ja muut. Diabetes ja minun ruokailutottumukset.. ei hyvä. Epäsäännöllinen ja huono uni taas varmasti sekoittaa ihan kaiken hormonitoiminnan. Luulisi ainakin.
Tilasin netistä ilmaisen verensokerimittarin aloituspakkauksen. Ei ole vielä tullut. En kyllä varmaan käy sitä omin päin testailemaan.
Onhan minullakin joitain unelmia. Niiden tavoittelu on kohdallani aivan onnetonta. Ei jaksa yrittää. Välillä ajattelen olevani maailman pessimistisin ihminen, mutta toisaalta.. Kaikenlaista on tapahtunut, ja aina sitä vaan haluaa elää. Outoa kyllä, mutta kaikesta huolimatta on tuntunut siltä että tulevaisuus on, minullakin. Nyt tilanteeni on kuitenkin vaikea. En voi tässä yhteydessä kertoa mistä on kyse. Tulevat viikot ja kuukaudet ovat kuitenkin ilmeisen ratkaisevia. Pelkään pahinta, sitä että suurimmat pelkoni toteutuvat, lannistun, menetän elämänhaluni täysin. Juuri nyt en voi kuitenkaan tehdä muuta kuin odottaa.
Anteeksi vain, se taidan olla kyllä minä joka masennan sinua jutuillani!
Rankkaa sinullakin, kun pitäsi masentuneena pystyä paljoon ja jos vielä vähäisten rahojen menetyksellä uhkaillaan :(. Kumpa osaisin sanoa tuohon jotain viisasta, mutta en osaa. Toivottavasti jaksat kuitenkin uskoa omalla kohdallasikin siihen parempaan huomiseen. Olet (muistaakseni?) saman ikäinen ikäinen kanssani, eli siis myöskin Nainen parhaassa iässä. Paljon aikaa unelmien toteumiseen :).
Eläkäämme toivossa, toivo pitää meidät elossa! :)Tarkoitin tietysti, että erittäin niukkaenerginen dieetti ei kaltaiselleni sairaalle käy. Vähäkalorinen ruokavalio on toivoakseni ok.
suruNa 29v. kirjoitti:
Joo, kyllä varmaan valitsen äidin seuraksi sen hoidon jälkeen. Pysyn varmaan rauhallisempana niin. Kaveria lohdutellessa voisi tosiaan se oma jännitys unohtua, mutta sitten jos alkaisinkin oikeasti vuotamaan ja kummatkin pyörtyisivät sen takia.. Nojoo, tuskin semmoista tapahtuisi :). Odottelen muuten edelleen kutsua toimenpiteeseen.
Käväisin hammaslääkärissä taas. Otin yllättäen taas puheeksi hpv-epäilykseni, mutta turhaahan se oli. Mutta suussa on nyt jatkuvasti kaikenlaista. Nyt mm. laaja-alainen muljuva kohouma, joka aiemmin oli arkakin. Lääkäri sanoi, että minulla on saattanut olla sylkirauhasen tulehdus. Piti paikkansa tai ei, aiemmin ei ole vastaavaa ollut.
Olen samaa mieltä, että on aika raivostuttavaa, kun ratkaisu kaikkeen on aina vain painonpudotus eikä muuta ohjetta saa. Ja painonhallintaan annettavat neuvot ovat aina nuo samat, itsestään selvät jutut. Tietysti ymmärrän, että minun on pakko päästä eroon tästä sairaalloisesta ylipainosta. Olen pienen kipinän asiaan saanutkin, yksi muutos on tapahtunut, niin että laihtuminen ei ole enää aivan mahdotonta. Minulla ei kai varsinaista syömishäiriötä ole, vaikka tuleehan sitä syötyä iloon, suruun, tylsyyteenkin. BED:in mahdollisuutta olen joskus miettinyt.
Minua ärsyttää, etten voi laihduttaa haluamallani tavalla. Ihan kuin laihduttaminen ei olisi muutenkin vaikeaa. Olisin halunnut aloitella laihdutusta Nutrilettin tehostartti-pakkauksen avulla. Apteekin ihminen kertoi, että ei sovi minulle. Liian rankkaa elimistölle. Kun on sairauksia ja lääkityksiä, pitää laihduttaa lääkärin tms. valvonnassa. Luin netistä, että vähäkalorinen ruokavalio ei sovi esim. kilpirauhasongelmaiselle. Se olisi minulle kuitenkin paras tapa laihduttaa, koska liikuntaa en tämän painoisena voi pahemmin harrastaa. Olen nyt korvannut Nutrilett-tuotteilla yhden tai kaksi ateriaa päivässä, oli se sitten sopivaa tai ei.
Ruokavaliossani on kyllä parantamisen varaa. Tavallaan tiedän kyllä näistä asioista, mutta ei oikein toimi minulla käytännössä. Käytän mm. mahdollisimman vähärasvaisia/rasvattomia liha- ja maitotuotteita, mutta koska en ole itse tottunut ruokaa laittamaan, tulee ostettua myös paljon näitä epäterveellisiä valmis- tai puolivalmistuotteitakin. Vaaleaa leipää en syö juurikaan, ja sokeria yritän nyt boikotoida. Hedelmiä ja kasviksia pitäisi syödä enemmän (vaikka minulla on kyllä sellainenkin sairaus, että niitäkin pitäisi ainakin joitain välttää). Ehkä kaikista pahinta syömisissäni on se epäsäännöllisyys. Elämäni on muutenkin niin epäsäännöllistä, tarkoitan nukkumiset ja muut. Diabetes ja minun ruokailutottumukset.. ei hyvä. Epäsäännöllinen ja huono uni taas varmasti sekoittaa ihan kaiken hormonitoiminnan. Luulisi ainakin.
Tilasin netistä ilmaisen verensokerimittarin aloituspakkauksen. Ei ole vielä tullut. En kyllä varmaan käy sitä omin päin testailemaan.
Onhan minullakin joitain unelmia. Niiden tavoittelu on kohdallani aivan onnetonta. Ei jaksa yrittää. Välillä ajattelen olevani maailman pessimistisin ihminen, mutta toisaalta.. Kaikenlaista on tapahtunut, ja aina sitä vaan haluaa elää. Outoa kyllä, mutta kaikesta huolimatta on tuntunut siltä että tulevaisuus on, minullakin. Nyt tilanteeni on kuitenkin vaikea. En voi tässä yhteydessä kertoa mistä on kyse. Tulevat viikot ja kuukaudet ovat kuitenkin ilmeisen ratkaisevia. Pelkään pahinta, sitä että suurimmat pelkoni toteutuvat, lannistun, menetän elämänhaluni täysin. Juuri nyt en voi kuitenkaan tehdä muuta kuin odottaa.
Anteeksi vain, se taidan olla kyllä minä joka masennan sinua jutuillani!
Rankkaa sinullakin, kun pitäsi masentuneena pystyä paljoon ja jos vielä vähäisten rahojen menetyksellä uhkaillaan :(. Kumpa osaisin sanoa tuohon jotain viisasta, mutta en osaa. Toivottavasti jaksat kuitenkin uskoa omalla kohdallasikin siihen parempaan huomiseen. Olet (muistaakseni?) saman ikäinen ikäinen kanssani, eli siis myöskin Nainen parhaassa iässä. Paljon aikaa unelmien toteumiseen :).
Eläkäämme toivossa, toivo pitää meidät elossa! :)Eipä olisi kaverista tosiaan paljon apua, jos kumpikin makaisitte tiedottomina :) .
Vai sylkirauhasen tulehdus.. No, sitäkinhän se voisi olla, mutta kauanko se patti sitten on suussa tulehduksen jälkeen? Ikuisiksi ajoiksiko se sinne jää vai? Hohhoijjaa.. Kun kukaan ei halua ottaa asiakseen, niin mukavahan se on joka paikassa juosta kyselemässä apua, neuvoja ja hoitoa, ja yrittää sitten vain rauhoittua kun käsketään. Mitäs pienistä oireista..?!
..Haluaisitko joskus lähetellä sähköpostia? Sitä kautta voisi vaihtaa ajatusta vähän rennommin, eikä tarvitsisi niin miettiä sanomisiaan tunnistamisen pelossa. Ihan nimettöminä voitaisiin pysytellä keskenämmekin, ainakin alkuun tai vaikka pysyvästikin. Rekisteröin tuon nimimerkkini, joten voin laittaa osoitteeni tänne, jos haluat, ja saan sen sitten poistettua palstalta heti kun/jos laitat postia.- suruNa 29v.
jeaninajean kirjoitti:
Eipä olisi kaverista tosiaan paljon apua, jos kumpikin makaisitte tiedottomina :) .
Vai sylkirauhasen tulehdus.. No, sitäkinhän se voisi olla, mutta kauanko se patti sitten on suussa tulehduksen jälkeen? Ikuisiksi ajoiksiko se sinne jää vai? Hohhoijjaa.. Kun kukaan ei halua ottaa asiakseen, niin mukavahan se on joka paikassa juosta kyselemässä apua, neuvoja ja hoitoa, ja yrittää sitten vain rauhoittua kun käsketään. Mitäs pienistä oireista..?!
..Haluaisitko joskus lähetellä sähköpostia? Sitä kautta voisi vaihtaa ajatusta vähän rennommin, eikä tarvitsisi niin miettiä sanomisiaan tunnistamisen pelossa. Ihan nimettöminä voitaisiin pysytellä keskenämmekin, ainakin alkuun tai vaikka pysyvästikin. Rekisteröin tuon nimimerkkini, joten voin laittaa osoitteeni tänne, jos haluat, ja saan sen sitten poistettua palstalta heti kun/jos laitat postia.Sähköposteilu ok! Kävi muuten minullakin mielessä sen ehdottaminen. Olisi ihan kiva voida jutella vapaammin, täällä ei tosiaan viitsi enempää "paljastuksia" tehdä. Johan tässä on jonkin verran menty naistentaudit-aiheen ulkopuolelle :). Jos sen osoitteesi laitat, niin kirjoittelen sinulle (huippuaktiivista mailailua lupaamatta).
- Anonyymi
Olisipa kiva tietää, miten teillä kauan sitten tänne kirjoitelluilla on nuo sähkösilmukkahoidot yms menneet ja elämä sen jälkeen jatkunut. Onko muutokset uusiutuneet tms?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113475MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681878Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801188Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768