ELÄMÄ ON KRISTUS, KUOLEMA VOITTO
Filipp. 1:19-30
--
1:19 Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,
1:20 minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.
1:21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
1:22 Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
1:23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
1:24 mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.
1:25 Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa,
1:26 että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun minä taas tulen teidän tykönne.
1:27 Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,
1:28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
1:29 Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,
1:30 teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.
Elämä on Kristus, kuolema voitto, Filipp. 1:19-30
12
379
Vastaukset
- Tapio.
Olet metsänpoika Tapio lähellä Kristuksen sydäntä.
1.
Totuuden Henki, johda sinä meitä
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
2.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,
mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan,
johdata meidät.
3.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme,
toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme,
uudista meidät.
4.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa,
anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa,
voittamaan auta.
Zachris Topelius 1869. Suom. Martti Ruuth 1902. Virsikirjaan 1938.Meidän on hyvä aloittaa päivämme Raamatun luvulla ja rukouksin.
Voimme liittää myös aamuhetkeemme jonkun virren sanat joko lukien tai laulaen.
Laitan vielä loput virren 623 säkeistöt.
Virsi 623:4-7
4.
Taivaan riemu läsnä on
antimissa Herran pöydän.
Niissä taivaan ravinnon
täällä voimakseni löydän,
kunnes häissä Karitsan
sitä nautin ainian.
5.
Taivaaseen jo toivossa
kaipaan yöstä kärsimysten.
Niitä ei voi verrata
riemuun taivaan täyttymyksen.
Katson maasta turhuuden
päivään uuteen Kristuksen.
6.
Taivaassa on valmiina
nääntyneelle rauhan maja.
Porttina on kuolema,
siitä kuljit, Vapahtaja.
Siitä myöskin minua
kotiin kerran taluta.
7.
Taivaaseen, ah taivaaseen
ikävöitsee sydämeni.
Katseeni luon Jeesukseen,
vain hän riittää turvakseni,
kunnes pääsen katsomaan
aina hänen kasvojaan.
- sitten,
kun sairastin tähän päivään laskien viimeisen sairauteni ja erittäin vakavan niin, että makasin teho-osaston vuoteella ja tiesin lääkärien menettäneen kaiken toivonsa paranemiseeni. Minulle he eivät sitä aivan suoraan sanoneet, mutta sanoivat perheelleni ja tyttäreni kertoi itkisen sen minulle. Lohdutin häntä ja sanoin, että en kuole vielä, minulla on täällä tehtävä kesken.
Paranin hetkessä, eli yhden yön olin teho-osastolla, johon minut vietiin edellisenä iltana klo 12.00 ja aamulla klo 7.00 soitin perheelleni, että minä olen parantunut.
Hoitohenkilökunnalle tämä oli niin puhuttelevaa, että vielä palattuani tavalliselle osastolle, tultiin teholta kyselemään, että mitä oikein tapahtui. Kerroin, että Jeesus paransi taasen minut.
He tunnustivat suuremman voiman parantaneen minut.
En pelännyt tippaakaan kuolemaa, vaan jos se olisi tullut olisin mennyt rauhallisesti rajan yli, sillä niin lapsenmielinen on uskoni, että se on pelastanut minut kuoleman kauhuilta ja kaikilta ahdistuksilta. En ota siitä kunniaa itselleni, sillä kaikki kunnia tälläisestä uskosta kuuluu Jumalalle. ELÄMÄ ON KRISTUS, KUOLEMA VOITTO
--
Paavali on tietoinen siitä, että hän voi saada kuolemantuomion (19,20).
(Paavali on vangittuna)
Tämä asia täyttää hänet enemmän ilolla kuin pelolla.
Paavalilla on elävä yhteys Kristukseen ja hän tietää kuuluvansa Hänelle. Hän kokee olevansa turvassa Hänen käsissään.
Niinpä hän voikin todeta: ”... elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (21).
Jos hän kuolee, niin hän saa olla aina Kristuksen luona (23). Siellä taivaassa on parempi olla, kuin täällä maan päällä kiusojen ja ahdistusten keskellä.
Paavalilla on kuitenkin vielä työ täällä maailmassa, jota ei sovi jättää kesken (24-26). Herralla on vielä käyttöä hänelle.
Myös Filippin seurakuntaa on alettu vainoamaan. Vihollinen haluaa aina hajoittaa ja saada aikaan eripuraisuutta Kristuksen omien välille. Vihollisen hyökätessä on tärkeätä pitää yhtä ja yksimielisesti taistella ”evankeliumin uskon puolesta” (27). Julmatkaan uhkaukset eivät voi meitä pelottaa, kun pysymme lujina.
Kun meitä kohdellaan huonosti, tulee meidän silloinkin käyttäytyä ”Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti” (26).
Kun kuulumme yhteen Kristuksen kanssa, saamme Kristuksen tavoin mekin osamme kärsimyksistä ja pilkasta (29,30).
--
Virsi 623:1-3
1.
Taivaaseen käy matkamme,
maa ei viihdyttää saa meitä.
Kaanaanmaahan kuljemme
koleoita korpiteitä.
Täällä täytyy taivaltaa,
taivaassa on isänmaa.
2.
Taivaaseen on mieleni
synnin maasta matalasta.
Kuolemallaan Herrani
nosti minut kuolemasta.
Enkö täältä kaipaisi
sinne kotimaahani?
3.
Taivaaseen jo kehottaa
meitä Herra sanallansa,
taivasta se heijastaa
valollansa, rauhallansa.
Sinne, sinne taivaaseen
tahdon iloon iäiseen.- hirvas
taivaaseen, niin kuka asuu siinä uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala luo?
2. Piet. 3:13
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Ilm. 21:10
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
Kuka siis asuu uudessa maassa ? hirvas kirjoitti:
taivaaseen, niin kuka asuu siinä uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala luo?
2. Piet. 3:13
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Ilm. 21:10
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
Kuka siis asuu uudessa maassa ?Jeesus puhui Isän kodista:
"Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa" (Joh. 14:2)?
Joh. 14:3
"Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen".
--
Kol.3:1-4
--
3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3:3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
3:4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
--
Kristus elää meissä uskon kautta. Nyt tähtäyspisteenä on taivas, Isän koti, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan meille sijaa (1,2).
Asuessani Helsingissä toimin paljon kotiseurakunnassani.
Seurakunnassani oli eräs vanha sisar, joka innolla oli mukana maallikkotyössä ja jonka kanssa tein yhteistyötä.
Eräänä yönä näin hänestä unta.
Siinä unessa hän jätti minulle jäähyväiset.
Olin hämilläni, koska hän vielä silloin oli hyvissä voimin.
Hämmästykseltäni en osannut hänelle muuta sanoa kuin, että "Taivaassa tavataan".
Tämä siis kaikki tapahtui unessa.
Vuoden päästä tämä sisar kuoli syöpään.
Toivottavasti mekin näemme ja tapaamme toisemme, jos ei täällä maanpäällä, niin ainakin taivaassa.hirvas kirjoitti:
taivaaseen, niin kuka asuu siinä uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala luo?
2. Piet. 3:13
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Ilm. 21:10
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
Kuka siis asuu uudessa maassa ?hirvas, esitit vaikean kysymyksen.
Mitä Pietari tarkoittaa uudella maalla ja taivaalla?
Onko "Isän koti" (Joh.14:2,3) eri asia?
--
Lopunajoista puhuessaan Jeesus sanoi:
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa". (Mt 24:35).- tätä Jumalan ilmotusta
hirvas kirjoitti:
taivaaseen, niin kuka asuu siinä uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa, jonka Jumala luo?
2. Piet. 3:13
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
Ilm. 21:10
Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
Kuka siis asuu uudessa maassa ?hengellisesti, kuten kaikki LUPAUKSET on annettu hengellisille, eli heille, joilla on Jumalan Pyhä Henki.
Tässä Ilmestyskirjassa kerrotaan, että ensimmäinen taivat ja maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole ja Jerusalem laskettiin kaunistettuna ylhäältä.
Hengellisesti se tarkoittaa, sitä, että Jumala on luonut omilleen uuden maan ja uuden taivaan ja kaunistanut Jerusalemin, joka on jokaisen uskovaisen äiti. Eli nämä ovat jo täällä ja uskovaiset asuvat jo uudessa kauniissa Jerusalemissa, jossa on rauha ja tasapaino, koska Jumalan majan on täällä ihmisten keskellä.
Tämä tulee eräänä päivänä näkyviin Jumalan Sanalla, eli usko muuttuu todeksi, eli he, jotka voittavat ovat tämän perivä.
Koska uusi Jerusalemi on laskettu Jeesuksen tuoman ja perustaman rauhan valtakunnan yhteydessä, niin se kuuluu heille, jotka uskon kautta Jeesukseen ja Jumalan käskyihin voittivat.
Tämä tutkimisen aiheeksi, sillä nyt on aika tutkia Ilmestyskirjaa, sillä se kertoo tämän ajan sanomaa.
Johanneksen ilmestys 21
1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11 ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13 idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15 Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16 Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17 Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20 viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23 Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24 Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25 Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. - Sirpaleeni
Tapio522 kirjoitti:
Jeesus puhui Isän kodista:
"Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa" (Joh. 14:2)?
Joh. 14:3
"Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen".
--
Kol.3:1-4
--
3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
3:3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
3:4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
--
Kristus elää meissä uskon kautta. Nyt tähtäyspisteenä on taivas, Isän koti, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan meille sijaa (1,2).
Asuessani Helsingissä toimin paljon kotiseurakunnassani.
Seurakunnassani oli eräs vanha sisar, joka innolla oli mukana maallikkotyössä ja jonka kanssa tein yhteistyötä.
Eräänä yönä näin hänestä unta.
Siinä unessa hän jätti minulle jäähyväiset.
Olin hämilläni, koska hän vielä silloin oli hyvissä voimin.
Hämmästykseltäni en osannut hänelle muuta sanoa kuin, että "Taivaassa tavataan".
Tämä siis kaikki tapahtui unessa.
Vuoden päästä tämä sisar kuoli syöpään.
Toivottavasti mekin näemme ja tapaamme toisemme, jos ei täällä maanpäällä, niin ainakin taivaassa.Laitoitpa tuohon kivan ajatuksen. Taivaassa tapaamme ja me Jeesukseen uskovat palstalaiset varmasti tunnemme siellä toisemme. Mistähän sielä keskustellaan? Ei siellä ainakaan näitä tietokoneita tarvita. :)
Siunausta päivääsi! tätä Jumalan ilmotusta kirjoitti:
hengellisesti, kuten kaikki LUPAUKSET on annettu hengellisille, eli heille, joilla on Jumalan Pyhä Henki.
Tässä Ilmestyskirjassa kerrotaan, että ensimmäinen taivat ja maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole ja Jerusalem laskettiin kaunistettuna ylhäältä.
Hengellisesti se tarkoittaa, sitä, että Jumala on luonut omilleen uuden maan ja uuden taivaan ja kaunistanut Jerusalemin, joka on jokaisen uskovaisen äiti. Eli nämä ovat jo täällä ja uskovaiset asuvat jo uudessa kauniissa Jerusalemissa, jossa on rauha ja tasapaino, koska Jumalan majan on täällä ihmisten keskellä.
Tämä tulee eräänä päivänä näkyviin Jumalan Sanalla, eli usko muuttuu todeksi, eli he, jotka voittavat ovat tämän perivä.
Koska uusi Jerusalemi on laskettu Jeesuksen tuoman ja perustaman rauhan valtakunnan yhteydessä, niin se kuuluu heille, jotka uskon kautta Jeesukseen ja Jumalan käskyihin voittivat.
Tämä tutkimisen aiheeksi, sillä nyt on aika tutkia Ilmestyskirjaa, sillä se kertoo tämän ajan sanomaa.
Johanneksen ilmestys 21
1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11 ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13 idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15 Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16 Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17 Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20 viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23 Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24 Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25 Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.Johanneksen ilmestys 21
1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu
--
Tässä maassakin, joka vielä on ihmisten asuinpaikka, voidaan hetkellisesti kokea jotain taivaan todellisuudesta.
Tästä esimerkkinä voimme lukea Jeesuksen opetuslasten Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kokemuksen Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella (Matt.17:1-8).
Opetuslapset olisivat halunneet jäädä sinne ikuisesti tuntiessaan taivaan läsnäolon.
Heidän oli kuitenkin palattava arkeen, johon kuuluu kärsimys ja vaino, niin ilon kuin surunkin hetket.
Uskovan elämä ei ole pelkkiä taivashetkiä. Vuorelta on palattava laaksoon (Matt.17:9).Sirpaleeni kirjoitti:
Laitoitpa tuohon kivan ajatuksen. Taivaassa tapaamme ja me Jeesukseen uskovat palstalaiset varmasti tunnemme siellä toisemme. Mistähän sielä keskustellaan? Ei siellä ainakaan näitä tietokoneita tarvita. :)
Siunausta päivääsi!Sirpaleeni,...harvoin tulemmme ajatelleeksi tarkemmin taivaan todellisuutta.
Sanamme eivät riitä kertomaan, mitä taivaassa on.
--
Järjestelin juuri vanhoja papereitani. Löysin niitten joukosta puheen, jonka pidin äitini hautajaisissa v. 1995.
Laitan sen tähän, koska liittyy hyvin aiheeseemme.
--
"Kiitollisin mielin ja lämmöllä voin muistella äitiäni.
Selaillessani viime vuonna (1994) kotitaloni vanhoja papereita sain käsiini Hilja-äidilleni tekemän vanhan äitienpäiväkortin.
Olin siihen löytänyt puhuttelevan tekstin:
VÄHÄN PYYTÄÄ.
PALJON ANTAA RAKKAILLENSA.
SE ON OSA ÄIDIN ARMAAN.
Meille jää monia kauniita muistoja äidistämme. Ne ovat kallisarvoisia.
Kaiken surun ja kaipauksen keskellä saamme uskoa, että elämä ei lopu kuolemaan.
Kol. 3:2 sanotaan: "Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."
Niin...,siellä ylhäällä on jotakin. Se on taivas ja sinne johtaa tie. Tätä tietä ovat monet menneet sukupolvet meille viitoittaneet.
Miettiessämme vainajan kohtaloa, ajattelemme, millaista on kuoleman ja haudan takana.
Taivaassa ei ole syntiä, ei kipua eikä parkua. Toivokaamme, että äidilläkin olisi tämä osa.
Kuoleman ajatus saa meidät kysymään elämän todellisia arvoja. Arkielämän kiireessä olemme tietämättämme käytttäneet väärää arvojärjestystä.
Kuoleman kanssa kasvotusten tulee kaikki, mikä muuten on meille tärkeätä, pieneksi ja arvottomaksi. Kohta meidän on kuitenkin jätettävä kaikki tämä.
Mikä silloin on säilyvää?
Moni henkilö on rakkaimpansa haudan äärellä tehnyt elämänsä vakavimman päätöksen; hän on kuullut Mestarin kutsun.
Suru herättää meidät ajattelemaan: "Elämä ilman Jumalaa on klöyhää ja tyhjää". Voimme löytää rauhan ja levon vain Jeesuksessa Kristuksessa.
Me ihmiset olemme itsepäisiä ja ylpeitä. Tahdomme kulkea omia polkujamme. Mutta kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia. Näemme, kuinka heikkoja todellisuudessa olemmekaan.
Meillä ei ole paljon kerskaamisen aihetta.
Tässä tilanteessa voimme ammentaa voimaa Jumalan sanasta ja rukouksesta.
Saamme kokea, kuinka suuri voima rukoukseen sisältyy. Tämä voimanlähde on avoinna tänäänkin kaikille.
Surun keskellä Jumala puhuu meille, kun vain hiljennymme Häntä kuulemaan. Jumala tahtoo surun avulla kasvattaa ja opettaa meitä.
Vaikka meille jää paljon muistoja poisnukkuneistamme, vielä kallisarvoisempi on kristityllä toivo siitä, että kerran saamme nähdä vainajamme.
Me tunnemme toisemme taivaassa.
Kaikki rakkaamme, jotka ovat kuolleet ennen meitä uskossa, seisovat portilla toivottamassa meidät tervetulleiksi ikuiseen kotiimmme.
Äidinkin rakkaat kädet ojentuvat meitä kohden, näin toivon. Kuulemme jälleen tutun ja rakkaan äänen.
Me seisomme yhdessä Jumalan valtaistuimen edessä ja ylistämme Häntä sydän kiitosta tulvilllaan.
Uskomme muuttuu näkemiseksi.
Tämä on kristityn toivo. Se tulee kerran toteutumaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät yhteydessä Jumalaan.
Kun tämä toivo saa valaista suruamme, se muuttuu iloiseksi odotukseksi.
Tämä elämä täällä on lyhyt ikuisuuteen verrattaessa.
Niin- onko meillä, jotka vielä täällä elämme armon ajassa, määränpää tiedossa, jota kohden kuljemme.
Kotimme on tuolla ylhäällä, johon Jumala eräänä päivänä kokoaa kaikki lapsensa.
Toivon, että me kaikki saisimme olla tässä joukossa mukana".
(Puhe loppu).- Sirpaleeni
Tapio522 kirjoitti:
Sirpaleeni,...harvoin tulemmme ajatelleeksi tarkemmin taivaan todellisuutta.
Sanamme eivät riitä kertomaan, mitä taivaassa on.
--
Järjestelin juuri vanhoja papereitani. Löysin niitten joukosta puheen, jonka pidin äitini hautajaisissa v. 1995.
Laitan sen tähän, koska liittyy hyvin aiheeseemme.
--
"Kiitollisin mielin ja lämmöllä voin muistella äitiäni.
Selaillessani viime vuonna (1994) kotitaloni vanhoja papereita sain käsiini Hilja-äidilleni tekemän vanhan äitienpäiväkortin.
Olin siihen löytänyt puhuttelevan tekstin:
VÄHÄN PYYTÄÄ.
PALJON ANTAA RAKKAILLENSA.
SE ON OSA ÄIDIN ARMAAN.
Meille jää monia kauniita muistoja äidistämme. Ne ovat kallisarvoisia.
Kaiken surun ja kaipauksen keskellä saamme uskoa, että elämä ei lopu kuolemaan.
Kol. 3:2 sanotaan: "Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."
Niin...,siellä ylhäällä on jotakin. Se on taivas ja sinne johtaa tie. Tätä tietä ovat monet menneet sukupolvet meille viitoittaneet.
Miettiessämme vainajan kohtaloa, ajattelemme, millaista on kuoleman ja haudan takana.
Taivaassa ei ole syntiä, ei kipua eikä parkua. Toivokaamme, että äidilläkin olisi tämä osa.
Kuoleman ajatus saa meidät kysymään elämän todellisia arvoja. Arkielämän kiireessä olemme tietämättämme käytttäneet väärää arvojärjestystä.
Kuoleman kanssa kasvotusten tulee kaikki, mikä muuten on meille tärkeätä, pieneksi ja arvottomaksi. Kohta meidän on kuitenkin jätettävä kaikki tämä.
Mikä silloin on säilyvää?
Moni henkilö on rakkaimpansa haudan äärellä tehnyt elämänsä vakavimman päätöksen; hän on kuullut Mestarin kutsun.
Suru herättää meidät ajattelemaan: "Elämä ilman Jumalaa on klöyhää ja tyhjää". Voimme löytää rauhan ja levon vain Jeesuksessa Kristuksessa.
Me ihmiset olemme itsepäisiä ja ylpeitä. Tahdomme kulkea omia polkujamme. Mutta kuoleman kohdatessa meistä tulee pieniä ja avuttomia. Näemme, kuinka heikkoja todellisuudessa olemmekaan.
Meillä ei ole paljon kerskaamisen aihetta.
Tässä tilanteessa voimme ammentaa voimaa Jumalan sanasta ja rukouksesta.
Saamme kokea, kuinka suuri voima rukoukseen sisältyy. Tämä voimanlähde on avoinna tänäänkin kaikille.
Surun keskellä Jumala puhuu meille, kun vain hiljennymme Häntä kuulemaan. Jumala tahtoo surun avulla kasvattaa ja opettaa meitä.
Vaikka meille jää paljon muistoja poisnukkuneistamme, vielä kallisarvoisempi on kristityllä toivo siitä, että kerran saamme nähdä vainajamme.
Me tunnemme toisemme taivaassa.
Kaikki rakkaamme, jotka ovat kuolleet ennen meitä uskossa, seisovat portilla toivottamassa meidät tervetulleiksi ikuiseen kotiimmme.
Äidinkin rakkaat kädet ojentuvat meitä kohden, näin toivon. Kuulemme jälleen tutun ja rakkaan äänen.
Me seisomme yhdessä Jumalan valtaistuimen edessä ja ylistämme Häntä sydän kiitosta tulvilllaan.
Uskomme muuttuu näkemiseksi.
Tämä on kristityn toivo. Se tulee kerran toteutumaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät yhteydessä Jumalaan.
Kun tämä toivo saa valaista suruamme, se muuttuu iloiseksi odotukseksi.
Tämä elämä täällä on lyhyt ikuisuuteen verrattaessa.
Niin- onko meillä, jotka vielä täällä elämme armon ajassa, määränpää tiedossa, jota kohden kuljemme.
Kotimme on tuolla ylhäällä, johon Jumala eräänä päivänä kokoaa kaikki lapsensa.
Toivon, että me kaikki saisimme olla tässä joukossa mukana".
(Puhe loppu).Olipa hyvä puhe ja se varmasti kosketti läsnäolleita.
Olen huomannut sen, miten erilaisia ovat hautajaistilaisuudet riippuen siitä, oliko vainaja uskossa vai ei. Uskossa nukkuneelle on paljon helpompi löytää muistolause ja omaisia on myös helpompi lohduttaa.
Äitini sai pari kertaa taivasnäyn ennen kuolemaansa ja isäkin uskoi Jeesukseen Vapahtajanaan. Jälleennäkemisen ihana toivo on lohduttanut ikävän keskellä.
Voi, kun kaikki ymmärtäisivät, miten lyhyt tämä aikamme täällä on, ja sen että ratkaisu on tehtävä jo tällä ajassa.
Ps.39:5
Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minunpäivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Ps.90:12
Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta
Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi433634Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!
https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!4473340Kiitos rakastamani,
tämän päiväisestä toisaalla, jos tahdoit minulle sillä myös jotain viestittää. ❤️ Toivon, että nähdään vielä ja saadaan302959Nainen, olen huolissani sinusta
Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!852013- 1031642
- 1461579
Kello käy ja ilta pimenee
Alkaa jo väsyttämään kovasti. 🥱 Toivottelen hyvää yötä ja kauniita unia. Oman kulla kuvatuksia. 😊💤💖💤✨💤🌌 Lokakuun2541400- 1141374
Ruumisvaunut
Ompa järjen köyhyyttä vetää ruumiskärryjä pitkin kylää ja säikytellä ihmisiä. Vain Kuhmon hoitajat tähän pystyy.361113Seiska: Ensitreffit Anna nosti katsojien karvat pystyyn - Touhuaa tätä auton ratissa: "Älytöntä..."
Annan käytös herättää vahvoja tunteita. Huh, huh, näyttää kyllä aikamoisen vaaralliselta touhulta auton ratissa… Lue l61035