puhuttiin mieheni kanssa kihloihin menosta jo jouluna, mutta tuli perheessä tapaus jonka vuoksi päätimme siirtää asiaa pääsiäiseen.. nyt sitten kun olen yrittänyt kysyä mieheltä että tapahtuisiko se nyt sitten.. mutta vastauksena saan yrmeää mutinaa että katotaan.. mulla rupeaa pikkuhiljaa jo hermot menemään.. ollaan oltu yhdessä kuitenkin jo reilut viisi vuotta.. miksi mies epäröi?
miksi ei nyt sitten käykään?
haamu
16
3038
Vastaukset
- miessss_
No eihän se aina niin herkkua oo.. Siis jos ajattelee millaista elämä olisi naimisissa ollessa jne.
Tuntuu ahdistavalta, kun naiset vaan haluaa heti naimisiin! Eihän tässä uskalla enää edes kavereille päivää sanoa!
Ehkä sillä sun miehellä on jotain miettimistä vielä, vai mikä olikaan tämä "tapaus" - tunteet puhuu
Mies ajattelee jostain syystä nyt toisin, eikä halua loukata sinua. Jos kerran olet ilmaissut halusi mennä avioon, jätä ajankohta epäilevän harteille. Mutta jos haluat vain päästä avioon millä keinolla hyvänsä, kerro se miehellesi ja heti!
Meillä onneksi molemmat kulkevat radalla mikä on päällystetty ja uritettu niin hyvin, ettei ole mitään syytä lähteä rikkomaan hyvää pintaa menemällä avioon. Mitä liitto ihan oikeasti elämässäsi muuttaa, syventääkö tunteet? Laittaako sinut säädyllisten kerhoon? Luuletko, että olet niin ollen parempi, hyväksyttävämpi ihminen?- kuten ilmeisesti sinullekin.
Mitä avioliitto todellisuudessa rikkoisi teidän "radassanne"? Luulisi että ellei avioliitolla ole teille mitään merkitystä, ei sen pitäisi negatiivisestikaan elämäänne vaikuttaa.
Elämä muuttuu aviossa siten, että minut julkisesti tunnustetaan mieheni elämänkumppaniksi (ja toisin päin): omaisuus on lain mukaan yhteistä, perimisjärjestys muuttuu ratkaisevasti, ei tarvitse todistella sosiaaliviranomaisille että lapset ovat todella mieheni siittämiä, jne. Tunteita tai suhdetta se ei sinänsä syvennä, ellei 'syvenemiseksi' katsota esim. sukunimen vaihtamista samaksi. Minulle se ainakin on valtavan suuri asia ja identiteetin muutos joka kongreettisesti näkyy kaikkien henkilötietojen muuttumisena.
Kyllä, olen säädyllisten kerhossa avioiduttuani, mutta mielestäni nykyaikana on väärin sanoa avopuolisoa jollain tavoin "epäsäädylliseksi". Aika muuttuu ja käsitykset sen mukana. Miksi alennat oman asemasi avovaimona edes kysymällä moista?
Ei, en ole parempi tai hyväksyttävämpi ihminen avioiduttuani. Arvostukseni omissa ja toisten silmissä syntyy aivan jostain muusta kuin vihkisormuksesta sormessa.
Avioituminen on meille periaatekysymys, se tuntuu meille oikealta ja luonnolliselta jatkumolta avoliitolle ja kihlautumiselle. Jo papin aamenella on oma merkityksensä vaikka emme kovin uskonnollisia olekaan. Ei avoliitto ole lainkaan sen parempi tai huonompi vaihtoehto -jokainen voi rauhassa etsiä sen mikä itselle kaikkein parhaiten sopii. Tärkeintä on oma ja kumppanin onnellisuus.
Millä perusteella sinä arvotat avioliiton ja avoliiton eri arvoisiksi toisistaan? Miksi ihmeessä koet tarvetta tehdä eron näiden asioiden välillä?? Mielestäni hukkaat energiaasi aivan turhaan.
En ole alkuperäisen kysymyksen esittäjä. - haamu
kuten ilmeisesti sinullekin. kirjoitti:
Mitä avioliitto todellisuudessa rikkoisi teidän "radassanne"? Luulisi että ellei avioliitolla ole teille mitään merkitystä, ei sen pitäisi negatiivisestikaan elämäänne vaikuttaa.
Elämä muuttuu aviossa siten, että minut julkisesti tunnustetaan mieheni elämänkumppaniksi (ja toisin päin): omaisuus on lain mukaan yhteistä, perimisjärjestys muuttuu ratkaisevasti, ei tarvitse todistella sosiaaliviranomaisille että lapset ovat todella mieheni siittämiä, jne. Tunteita tai suhdetta se ei sinänsä syvennä, ellei 'syvenemiseksi' katsota esim. sukunimen vaihtamista samaksi. Minulle se ainakin on valtavan suuri asia ja identiteetin muutos joka kongreettisesti näkyy kaikkien henkilötietojen muuttumisena.
Kyllä, olen säädyllisten kerhossa avioiduttuani, mutta mielestäni nykyaikana on väärin sanoa avopuolisoa jollain tavoin "epäsäädylliseksi". Aika muuttuu ja käsitykset sen mukana. Miksi alennat oman asemasi avovaimona edes kysymällä moista?
Ei, en ole parempi tai hyväksyttävämpi ihminen avioiduttuani. Arvostukseni omissa ja toisten silmissä syntyy aivan jostain muusta kuin vihkisormuksesta sormessa.
Avioituminen on meille periaatekysymys, se tuntuu meille oikealta ja luonnolliselta jatkumolta avoliitolle ja kihlautumiselle. Jo papin aamenella on oma merkityksensä vaikka emme kovin uskonnollisia olekaan. Ei avoliitto ole lainkaan sen parempi tai huonompi vaihtoehto -jokainen voi rauhassa etsiä sen mikä itselle kaikkein parhaiten sopii. Tärkeintä on oma ja kumppanin onnellisuus.
Millä perusteella sinä arvotat avioliiton ja avoliiton eri arvoisiksi toisistaan? Miksi ihmeessä koet tarvetta tehdä eron näiden asioiden välillä?? Mielestäni hukkaat energiaasi aivan turhaan.
En ole alkuperäisen kysymyksen esittäjä.periaatekysymys se on niinkuin sinullakin.. suhteessamme se ei muuttaisi mitään.. en halua sormusta sen takia että saisin näyttää/esitellä sitä.. olen varmastikin sen verran vanhanaikainen että kihloihin/avioon meno kuuluu parisuhteeseen.. en halua isoja häitä vaan pienet intiimit meidän näköisemme.. haluamme molemmat myös lapsia tulevaisuudessa.. anteeksi jos pahoitin jonkun mielen kirjoituksellani.. jotkut näemmä kokivat että vingun ja vongun joka päivä asiasta, mikä ei pidä paikkaansa.. minulla nyt sattuu olemaan perussuomalainen mies joka ei kauheasti puhu, mutta sitten kun toimitaan niin homma hoituu.. muillakin on varmasti tälläisiä ihania jurrikoita..:)
- I wana
kuten ilmeisesti sinullekin. kirjoitti:
Mitä avioliitto todellisuudessa rikkoisi teidän "radassanne"? Luulisi että ellei avioliitolla ole teille mitään merkitystä, ei sen pitäisi negatiivisestikaan elämäänne vaikuttaa.
Elämä muuttuu aviossa siten, että minut julkisesti tunnustetaan mieheni elämänkumppaniksi (ja toisin päin): omaisuus on lain mukaan yhteistä, perimisjärjestys muuttuu ratkaisevasti, ei tarvitse todistella sosiaaliviranomaisille että lapset ovat todella mieheni siittämiä, jne. Tunteita tai suhdetta se ei sinänsä syvennä, ellei 'syvenemiseksi' katsota esim. sukunimen vaihtamista samaksi. Minulle se ainakin on valtavan suuri asia ja identiteetin muutos joka kongreettisesti näkyy kaikkien henkilötietojen muuttumisena.
Kyllä, olen säädyllisten kerhossa avioiduttuani, mutta mielestäni nykyaikana on väärin sanoa avopuolisoa jollain tavoin "epäsäädylliseksi". Aika muuttuu ja käsitykset sen mukana. Miksi alennat oman asemasi avovaimona edes kysymällä moista?
Ei, en ole parempi tai hyväksyttävämpi ihminen avioiduttuani. Arvostukseni omissa ja toisten silmissä syntyy aivan jostain muusta kuin vihkisormuksesta sormessa.
Avioituminen on meille periaatekysymys, se tuntuu meille oikealta ja luonnolliselta jatkumolta avoliitolle ja kihlautumiselle. Jo papin aamenella on oma merkityksensä vaikka emme kovin uskonnollisia olekaan. Ei avoliitto ole lainkaan sen parempi tai huonompi vaihtoehto -jokainen voi rauhassa etsiä sen mikä itselle kaikkein parhaiten sopii. Tärkeintä on oma ja kumppanin onnellisuus.
Millä perusteella sinä arvotat avioliiton ja avoliiton eri arvoisiksi toisistaan? Miksi ihmeessä koet tarvetta tehdä eron näiden asioiden välillä?? Mielestäni hukkaat energiaasi aivan turhaan.
En ole alkuperäisen kysymyksen esittäjä.En hukkaa aikaa turhaan, vaan keskityn juuri olennaiseen, eli elämään toisen kanssa. Perimisjärjestyksen voi muuttaa lakiteitse, siihen ei liittoa tarvita. Liitto on sydänten, muu on turhaa prassaa ja kiilloketta, itseisarvon turhaa korostamista!
- but
haamu kirjoitti:
periaatekysymys se on niinkuin sinullakin.. suhteessamme se ei muuttaisi mitään.. en halua sormusta sen takia että saisin näyttää/esitellä sitä.. olen varmastikin sen verran vanhanaikainen että kihloihin/avioon meno kuuluu parisuhteeseen.. en halua isoja häitä vaan pienet intiimit meidän näköisemme.. haluamme molemmat myös lapsia tulevaisuudessa.. anteeksi jos pahoitin jonkun mielen kirjoituksellani.. jotkut näemmä kokivat että vingun ja vongun joka päivä asiasta, mikä ei pidä paikkaansa.. minulla nyt sattuu olemaan perussuomalainen mies joka ei kauheasti puhu, mutta sitten kun toimitaan niin homma hoituu.. muillakin on varmasti tälläisiä ihania jurrikoita..:)
Juu..kyllä semmoinen se on minullakin. Mutta kunnioitan hänen kammoaan naimisiinmenosta enkä ahdistele häntä vihille tai lapsia tekemään. Juuri kunnioitus ja yhteinen tunneside ovat mielestäni hyvän suhteen parametrit. Muuta ei tarvita. Löysää sinäkin vähän!
- Sariella
but kirjoitti:
Juu..kyllä semmoinen se on minullakin. Mutta kunnioitan hänen kammoaan naimisiinmenosta enkä ahdistele häntä vihille tai lapsia tekemään. Juuri kunnioitus ja yhteinen tunneside ovat mielestäni hyvän suhteen parametrit. Muuta ei tarvita. Löysää sinäkin vähän!
Täällä kirjoitatte, että ei saa "painostaa" miestä tekemään sitä ja tätä ja blaa blaa... itse kovasti ihmettelen, miksi te monet naiset yleensäkään olette niiden "jurrikoittenne" kanssa ja teette vain, mitä oma jurrikkanne haluaa... tuntuu, ettei teidän omalla halulla ja toiveilla ole mitään väliä... kunhan se jurrikka nyt vaan on onnellinen... siis mitä??
Itse ainakin haluan naimisiin ja perustaa perheen... ja niin haluaa miehenikin... elämässä edetään eikä junnata paikoillaan... tässä tietenkin löytyy myös poikkeuksia miehen JA naisen omasta halusta, mutta enpä jostain syystä usko, että olette kaikki sattuneet samalle keskustelupalstalle sattumoisin..?
Kyllä minäkin otan tietenkin huomioon mieheni halut ja intressit aivan kuten hän ottaa minut huomioon... eiköhän se jo suhteen alussa selviä, mitä "jurrikka", tai mies haluaa elämältään ja silloin tehdään päätös, onko suhteella oikeasti vakavaa tulevaisuutta.
Se on ihan ok, jos nainen ei halua itsekään naimisiin, eikä halua perhettä jne.... mutta jos oikeasti luovutte kaikesta vain jurrikkanne takia, niin kannattaisko miettiä, oletteko ihan oikeassa suhteessa. - but
Sariella kirjoitti:
Täällä kirjoitatte, että ei saa "painostaa" miestä tekemään sitä ja tätä ja blaa blaa... itse kovasti ihmettelen, miksi te monet naiset yleensäkään olette niiden "jurrikoittenne" kanssa ja teette vain, mitä oma jurrikkanne haluaa... tuntuu, ettei teidän omalla halulla ja toiveilla ole mitään väliä... kunhan se jurrikka nyt vaan on onnellinen... siis mitä??
Itse ainakin haluan naimisiin ja perustaa perheen... ja niin haluaa miehenikin... elämässä edetään eikä junnata paikoillaan... tässä tietenkin löytyy myös poikkeuksia miehen JA naisen omasta halusta, mutta enpä jostain syystä usko, että olette kaikki sattuneet samalle keskustelupalstalle sattumoisin..?
Kyllä minäkin otan tietenkin huomioon mieheni halut ja intressit aivan kuten hän ottaa minut huomioon... eiköhän se jo suhteen alussa selviä, mitä "jurrikka", tai mies haluaa elämältään ja silloin tehdään päätös, onko suhteella oikeasti vakavaa tulevaisuutta.
Se on ihan ok, jos nainen ei halua itsekään naimisiin, eikä halua perhettä jne.... mutta jos oikeasti luovutte kaikesta vain jurrikkanne takia, niin kannattaisko miettiä, oletteko ihan oikeassa suhteessa.En siis halua itsekään naimisiin, saatikka lapsia. Nämä asiat eivät ole välttämättömiä parisuhteen pilareita.
On hyvä tietää mitä haluaa, mutta on kai syytä ottaa onkeensa, jos toinen haluaakin jotain muuta. Kompromissi on ainoa tie onneen kiistatilanteissa myös ihmissuhde-puolella.
Onnea vaan minä halua sitä tätä -elämässä eteenpäin! - lorrie
Viestin kirjoittaja haluaa naimisiin, se on hänen valintansa. Sinun valintasi on toinen, joten hyväksy se ero. Jokaisella on oikeus haluta juuri sitä, mikä sopii kunkin arvomaailmaan. Kaikki ovat tasa-arvoisia unelmineen ja valintoineen, joten älä arvostele toisen eriävää valintaa.
- muuttuisi?
Muuttuisiko teidän suhteessa jokin, jos saisit sen sormuksen sormeesi? Vai se olisi vain kivan näköinen siinä.
Älä painosta miestä, siinä niillä menee hermot ja seisokki lopahtaa.
Ehkä miehesi haluaa sinut yllättää, mutta pilaat hänen fiilikset tivaamalla. Kuitenkin olette olleet jo niin pitkään yhdessä, että tuskin se kihlaus juurikaan muuttaisi tuota teidän suhdettä yhtään mihinkään.
Olen itsekin (pinnallinen) nainen, joka haluaisi kuumeisesti ihanan kihlasormuksen sormeen jota voisin esitellä koko maailmalle, mutta vasta sitten kun on molemmilla täysin varma olo asiasta.
Ja käytännössähän te olette jo kihloissa, kun siitä olette "sopineet" ja puhuneet. Sormukset vain muodollinen symboli.- sormukseen
liittyy muutakin kuin "pinnallista" materialistisuutta ja näyttämisen halua, kihalutumisella ja sormuksella kihlautumisen merkkinä on huomattavan suuri arvo. Jos sinulle sormuksen tehtävä on toimia sinulle esittelykaluna, ei ihmekään ettet näe kihlautumista kovin merkittävänä vaiheena teidän parisuhdettanne.
Itselleni kihlautuminen tarkoittaa sitä, että seuraava askel on avioliitto, oma koti ja lapset. Kyllä minua harmittaisi jos mies keskusteluista huolimatta alkaisi yht'äkkiä vastustella koko ajatusta -etenkin jos kyseessä olisi niin pitkä suhde kuin alkuperäisellä miehensä kanssa on.
Morsian 2009 - ole esittelykalu...
sormukseen kirjoitti:
liittyy muutakin kuin "pinnallista" materialistisuutta ja näyttämisen halua, kihalutumisella ja sormuksella kihlautumisen merkkinä on huomattavan suuri arvo. Jos sinulle sormuksen tehtävä on toimia sinulle esittelykaluna, ei ihmekään ettet näe kihlautumista kovin merkittävänä vaiheena teidän parisuhdettanne.
Itselleni kihlautuminen tarkoittaa sitä, että seuraava askel on avioliitto, oma koti ja lapset. Kyllä minua harmittaisi jos mies keskusteluista huolimatta alkaisi yht'äkkiä vastustella koko ajatusta -etenkin jos kyseessä olisi niin pitkä suhde kuin alkuperäisellä miehensä kanssa on.
Morsian 2009Mutta en näe siinä mitään järkeä, että sen jälkeen kun se sormus siihen sormeen tulee, muuttuisi suhde jotenkin "vakavammaksi" tai pysyvämmäksi.
Avo- tai avioliitto ei meidän suhtautumista toisiimme enää muuta. Tietysti ne ovat kaunis muodollinen symboli, mutta mielestäni suhteessa pitäisi olla pysyvyyden tunne ilman materiaakin.
Ehkä asia on uskonnollisilla ihmisillä eri, minulle riittää, että vieressä on joku jonka kanssa on hyvä olla ja joka ajattelee asioista samoin.
- tässä_
on pari päivää pääsiäiseen aikaa. Odottele rauhassa, ehkä miehelläsi on jotain suunnitelmia jo eikä halua pilata yllätystä...
- haamu
Kiitos kaunis sinulle!! ihana että on sentään joku joka ajattelee näin.. saimme puhuttua ja päivä päätetty.. :) onnellisena odotellen.. sormuksen valinnassa annan kyllä täydet valtuudet hänelle.. ihanalle Jurrikalleni..
haamu kirjoitti:
Kiitos kaunis sinulle!! ihana että on sentään joku joka ajattelee näin.. saimme puhuttua ja päivä päätetty.. :) onnellisena odotellen.. sormuksen valinnassa annan kyllä täydet valtuudet hänelle.. ihanalle Jurrikalleni..
Minulle kihlautuminen ja avioituminen ovat tärkeitä asioita. Minulle se on merkki syvemmästä ja lujemmasta suhteesta, todellinen lupaus yhteenkuuluvuudesta. Ne ovat isoja, pelottaviakin askeleita eteenpäin, ja ymmärrän miksi niin moni sen takia vannoo avoliiton perään. Avoliitosta vain on kuitenkin niin paljon helpompi lähteä, vaikka vakuuttaisi kuinka tunteidensa ja sitoutumisensa perään. Siinä ei loppuviimein kuitenkaan ole annettu sitä suurinta lupausta minkä toisilleen kaksi ihmistä voi antaa. He ovat todella rohkeita jotka uskaltavat avioliittoon astua.
- littlemenowhere
haamu kirjoitti:
Kiitos kaunis sinulle!! ihana että on sentään joku joka ajattelee näin.. saimme puhuttua ja päivä päätetty.. :) onnellisena odotellen.. sormuksen valinnassa annan kyllä täydet valtuudet hänelle.. ihanalle Jurrikalleni..
Mahtavaa!!! Onnea!!! =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka tekee näitä aloituksia
jotka aina ovat tällaisia.... Nämä on jonkun saman ihmisen käsialaa, joka paukuttaa tänne loputtomasti ketjuja, joissa605456Persujen kannatusromahduksen syynä bensan ja kaljan hinnan nostot
Marinin aikaan bensalitra 1,3e ja laatikon Sandelsia sai Lidlistaä 22 eurolla. Nyt hinnat ovat nousseet noin 50 prosent2573604Juhana Vartiainen(ex-sd): Köyhien pitää tehdä jotain elämälleen säilyttääkseen tukensa
Juhana Vartiainen ehdottaa Suomeen ”Tanskan mallia”, jossa sosiaaliturvaa saadakseen pitäisi hakea ensisijaisesti etuuks2873516Oot mahtava tyyppi
En tiedä luetko palstaa. Koitan siitä huolimatta. Oot mun mielestä tosi erityinen tyyppi. Nopeesti taisin ihastua. Jot403383Miksi tunnustukselliset muslimit saapuvat länteen?
Onko koskaan kysytty, että miksi islamilaisesta maailmasta tuleva tunnustuksellinen muslimi tarvitsisi turvapaikkaa väär3032724Rydmanin nousu sote-ministeriksi on kauttaaltaan irvokas
Mutta samalla se oli ainut todennäköinen lopputulema. Se myös alleviivaa sitä, mistä tällä hallituksella ja aivan erityi3362034Miksi vihereät ja vasemmisto haluavat tuhota tämän maan?
He halusivat, että kannabis tulisi lailliseksi? - eikö kylliksi nuoria tuhota jo nyt huumeilla? - kannabis tuhosi minun742011En ymmärrä näitä SDP:n ja muun vasemmiston kannattajia
Eivätkö ihmiset tiedä, että Suomen ongelmat johtuvat vasemmistolaisesta yhteiskuntamallista? Suomessa on ollut vasemmis1511868Sofia servasi Pikku-Villen suvereenisti
– Ihanko tosissaan tuleva sosiaali- ja terveysministeri hyökkää oppositiopuolueen puheenjohtajaa vastaan siksi, että täm371465- 1201215