Timanttikyyhky

Lintufani

Tietääkö joku timanttikyyhkyistä? Millainen lintu se on? Minkä kokoinen häkki?

13

2103

    Vastaukset

    • voisit kyllä sitä googlea käyttää..

      Mutta mitä itse tiedän timanttikyyhkyistä.
      Tosi pieni kyyhkynen,pyrstön kanssa 15cm tai ehkä alle,pyrstö tosi pitkä,lintu itse noin kanarian kokoinen. Ovat todella arkoja lintuja,arempia kuin kanarialinnut. Joten eivät kesyynny helpolla,lisäksi saattavat helposti lentää päin seiniä tai ulos häkissä siivouksen yhteydessä..

      Muuten stressaavat paljon,jos häiriötekijöitä pesintä ei onnistu. Häkki samankokoinen kuin kanarialinnulla,tykkäävät myös köpötellä häkin pohjaa pitkin.Mieluiten pitkä häkki kuin korkea..
      Hauskaa linnussa on sen "junaääni" töräyttää semmoisen tuutt tuuut...kuulostaa veturilta..tosin joskus pesintäaikaan innostuvat sitä melkein kiusaksi asti päästämään..
      Yleensäkin ottaen lintu pitää rauhasta mutta soveltuu samaan häkkiin peippoje,kanarioiden kanssa. Tosin pesittäessä mieluiten pariskunnalle oma häkki.

      Periaatteessa täydellinen minikyyhky. Mutta ei todellakaan mikään "lemmikki"lintu kuin undulaatti tai neitokakadu..

      • Häkki kannattaakin siivota niin että linnut ovat vapaana vaikka vessassa. Ja arkuus riippuu linnusta ja ihmisestä, kesytystavasta ja lintujen entisistä kodeista, jos ne on reissanneet paljon ne on luultavasti arkoja ja tressaantunet. Ja Korkeutta nimenomaan pitäisi olla että ne voivat lennellä, suuri lentohäkki olisi mieluisin.


      • Saakohan timanttikyyhkyn kesytettyä helposti? Olen nähnyt jonkunlaisia valkoisia kesyjä kyyhkyjä kesyyntyykö timanttikyyhky samoin.


      • aloittaja kirjoitti:

        Saakohan timanttikyyhkyn kesytettyä helposti? Olen nähnyt jonkunlaisia valkoisia kesyjä kyyhkyjä kesyyntyykö timanttikyyhky samoin.

        EI kesyynny samanlailla kun naurukyyhkyt tai riikinkukkokyyhkyt ovat sen verta pieniä..että luonnostaan väistävät aristavat isoa kättä ihan kuten kaikki pikkulinnut,seeprapeipot,kanariat...

        Naurukyyhkyt ja riikinkukot kesyyntyvät niin että niitä saa kädelle tai voi silittää.Timanttikyyhky siis tavallaan kalojen tapaan "koristelemmikki" ei paijattava..se vaan stressaa lintua..


      • tietoa.. kirjoitti:

        EI kesyynny samanlailla kun naurukyyhkyt tai riikinkukkokyyhkyt ovat sen verta pieniä..että luonnostaan väistävät aristavat isoa kättä ihan kuten kaikki pikkulinnut,seeprapeipot,kanariat...

        Naurukyyhkyt ja riikinkukot kesyyntyvät niin että niitä saa kädelle tai voi silittää.Timanttikyyhky siis tavallaan kalojen tapaan "koristelemmikki" ei paijattava..se vaan stressaa lintua..

        kiitos tiedoista.Täytyy ehkä harkita naurukyyhkyä.


      • aloittaja kirjoitti:

        kiitos tiedoista.Täytyy ehkä harkita naurukyyhkyä.

        Lintua, kuten mitään muutakaan lemmikkieläintä ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta. Niinkuin millä tahansa lemmikillä niilläkin on omat haittapuolensa joten mieti huolella seuraavia kohtia ennenkuin säntäät lähimpään eläinkauppaan hakemaan siivekästä ystävää.

        Oletko tarpeeksi pitkäjännitteinen tai onko tiedossasi suuria elämänmuutoksia lähitulevaisuudessa? Pienetkin linnut voivat elää 6-7 vuotta, isoimmat saat testamentata lasenlapsillesi. Papukaijat rakastavat rutiineja ja voivat häiriintyä jos niitä jatkuvasti heitellään kodista toiseen "pitovaikeuksien" vuoksi. Vaikka lintu tuntuisi hyvältä ajatukselta ja sille olisi yllin kyllin aikaa juuri nyt, niin entä ensi-innostuksen haihduttua saati viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Onko sinulla halua ja edellytyksiä hoitaa lintusi sittenkin kun lähdet opiskelemaan, alat seurustella tai hoivailet esikoistasi?

        Onko sinulla aikaa? Pienet peipot kyllä viihtyvät keskenäänkin mutta nekin on ruokittava säännöllisesti ja häkki on siivottava, orsia pestävä, kynsiä leikattava. Yksinäinen kesy papukaija lisäksi vaatii seuraasi jokaisen liikenevän minuutin ja voi saada vakavia käytöshäiriöitä jos se vain unohdetaan nurkkaan. Lomalle ei lähdetäkään tuosta vaan hetken mielijohteesta, vaan jonkun on hoidettava pieniä ystäviäsi vähintään parin päivän välein. Vaativammilla lajeilla jo tasapainoisen ruokavalion valmistamiseen voi kulua suuri osa aamusta. Pelkästään häkissä ei pienintäkään lintua pidä jatkuvasti pitää jollei ole todella isosta lentohäkistä kyse, lintujen vapaanaoloa joutuu valvomaan etteivät ne mene vaarallisiin paikkoihin tai nakertele kaikkea tielle osuvaa.

        Oletko aamu-uninen, ärsyynnytkö kovista tai toistuvista äänistä tai asutko hatarassa kerrostalossa äkäisten yötyöläisten seinänaapurina? Unohda välittömästi kaikki peippoa suuremmat linnut. Linnut aloittavat konserttinsa aamulla. Aikaisin. Ja kovaa. Ja jatkavat pitkin päivää aina kun sille tuulelle sattuvat. Seeprapeiponkin pieni mutta sinnikäs töötöttely voi ajaa jotkut hulluden partaalle. Suuret (ja monet pienetkin) papukaijat puhkaisevat tärykalvosi.

        Oletko siivousintoilija tai onko perheessä allergiaa? Pienetkin linnut saavat aikaan uskomattoman sotkun räpistelevien siipien levittäessä muutaman metrin säteelle häkistä höyheniä ja siementenkuoria. Höyhenistä irtoava hieno valkoinen lintupöly peittää hitaasti (tai nopeasti lajista riippuen) ja varmasti kaiken alleen ja löytää tiensä jokaiseen keuhkorakkulaan. Leviteltyään silputun sunnuntaihesarin kymmenen neliön alueelle papukaija syö mansikasta puolet, linkoaa loput seinille ja lattialle ja pyyhkii nokkansa mummin perintöpitsiliinaan tai hihaasi. Lintu ei ikinä opi kokonaan sisäsiistiksi, vaan hädän yllättäessä (ja linnuilla se yllättää varsin tiuhaan) läjä tipahtaa siihen missä lintu sattuu olemaan. Älykkäimmät papukaijat voi jossain määrin opettaa tekemän tarpeensa tiettyyn paikkaan, mutta vaatii lujasti työtä ja luonnostaan se ei niiltä onnistu niin kuin vaikkapa kissalta.

        Onko sinulla riittävästi rahaa? Pieni seeprapeippo ei paljoa maksa, ruokakaan ei vielä ihmeitä, mutta riittävän kokoiset häkit ovatkin sitten usein hinnoissaan. Isot papukaijat maksavat jo tuhansia euroja, ruokamenotkin jo alkaa tuntua jos käyttää niitä parhaita pellettejä ja eksoottisimpia hedelmiä. Eläinlääkäriäkin saattaa tarvita silloin tällöin. Tarvitaan häkkejä, kuljetushäkkejä, ulkoiluhäkkejä, sairashäkkejä, leluja, kuppeja, kunnon imuri, rikkalapio, ilmansuodatin, ilmankostutin, uusi tuoli puhkikalutun tilalle...

        Oletko valmis hankkimaan riittävästi tietoa valitsemastasi lajista? Lintu voi kitua hiljaa pois jos tietämättäsi syötät sille vääränlaista ravintoa (eläinkauppiaiden tietämykseen ei todellakaan voi aina luottaa). Isot papukaijat vaativat usein jo todellista seikkailuhenkeä. Jos et perehdy lintupsykologian perusteisiin ja osaa kouluttaa ja käsitellä niitä oikein saat varautua siihen että ne voivat järsiä atomeiksi kaiken mikä ei ole valurautaa tai kiljua herkeämättä huomiota tai purra kaikkea mikä liikkuu tai nyppiä pois höyhenensä. Tai tekevät kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Monesti ainoa kunnollinen saatavilla oleva tieto on saksan- tai englanninkielistä joten kielipäästä on hyötyä.

        Vaan jos sittenkin...

        Jos kaikesta huolimatta yhä haluat lintuja ja olet valmis hoitamaan niitä asianmukaisesti voit saada palkaksesi vaikkapa häkillisen kauniisti laulavia kanarialintuja tai henkeäsalpaavan värikkäitä ja eloisia pikku peippoja. Tai piskuisen undulaatin tai neitokakadun joka seuraa kannoillasi kuin koira ja on aina valmis seurustelemaan. Taikka papukaijan joka toivottaa hyvää yötä ja kellii selällään kerjäämässä rapsutuksia....

        Vielä viimeinen varoituksen sana. Jos todella olet lintuihminen on tämä harrastus hyvin addiktiivinen. Voit toki kuvitella ostavasi vain yhden pienen peippoparin mutta jotenkin vaan huomaat kohta suunnittelevasi suurempaa asuntoa jotta linnut sasivat oman huoneen... Pidä kuitenkin aina varasi ettet haali enempää siipiveikkoja kuin ehdit ja jaksat kunnolla huoltaa!

        Mikä lintu minulle sopii?

        Helmiseeprapeippo vai hyasinttiara?

        Mikä sitten olisi se sopiva lemmikkilintu? Ensinnä sinun on mietittävä mitä oikein lemmikiltäsi haluat ja soveltuuko elämäntapoihisi paremmin keskenään viihtyvä pieni peippopari vai jatkuvaa huomiota kerjäävä papukaija. Aloittelevan lintuharrastajan kannattaa aloittaa yleisistä ja helppohoitoisista lajeista kuten seeprapeippo, kanarianhemppo, undulaatti tai neitokakadu. Kun lintujen hoitorutiinit ja normaali käyttäytyminen on hallussa voi siirtyä sitten vaativampiin lajeihin. Toki jos olet ehdottoman varma että elämäsi lintu on vain ja ainoastaan pyhämaina tai molukkikakadu, voit hankkia suoraan senkin, mutta se edellyttää että teet kotiläksysi ensin todella huolella ja perehdyt lajin hoitoon ja erityispiirteisiin. Ihanteellista olisi jos voisit käydä tutustumassa lajiin jonkun kyseisen linnun omistajan luona.

        Sopivaa lemmikkiä etsiessä kannattaa huomioida ainakin seuraavia seikkoja:

        Haluatko helppohoitoisia lintuja jotka puuhailevat enimmäkseen keskenään vai seuralinnun jota voit rapsutella? Loistopeipot ovat erinomainen valinta jos haluat vain vierestä tarkkailla värikkäiden lintujen puuhia. papukaijalinnut tai kyyhkyt viihtyvät myös pareittain tai parvissa, mutta niitä voi myös halutessaan kesyttää ja pitää yksittäisinä seuralemmikkeinä. Laululintuja halajava voi hankkia esimerkiksi kanarianhemppoja. Papukaijat ovat yleensä seurallisia ja älykkäitä ja sopivat syvällisempää suhdetta kaipaavalle. Jos käytössä on paljon tilaa ja rahaa voit perustaa lintutarhan, jossa lemmikkejä ei yritetäkään kesyttää vaan ne pidetään mahdollisesti pesimätarkoituksissa pareittain tai parvissa omissa oloissaan suurissa lentohäkeissä ja itse vain lähinnä seuraat sivusta niiden käyttäytymistä.

        Paljonko käytössäsi on aikaa linnuille? Taaskin peipot tai muut pienet parvessa tai pariskuntina elelevät linnut pärjäävät varsin vähällä huollolla, yksinäiseen papukaijaan aikaa on uhrattava huomattavasti enemmän. Isoilla papukaijoilla myös koulutukseen on varattava aikaa. Hedelmiä tai soseita pääravintonaan käyttävien lajien häkin siivoukseen on uhrattava enemmän aikaa kuin pääasiassa kuivempaa ruokaa syövillä.

        Tila ja asumismuotokin asettavat rajoituksensa, opiskelijayksiössä on turha haaveilla suuresta arasta. Ei kannata myöskään perustaa molukkikakadutarhaa huonosti äänieristettyyn kerrostaloon. Lapsiperheessä pienet tai helposti säikkyvät lajit voivat joutua liian lujille, hyvin suurten ja järeänokkaisten papukaijojen kanssa voi olla joskus hyvä että lapset ovat jo sen verran vanhoja että osaavat tulkita linnun käyttäytymista ja tarvittaessa varoa sitä tai jättää kokonaan rauhaan tarvittaessa.

        Kaikkein pienimmät tai kookkaimmat linnut eivät aina sovi lasten lemmikeiksi. Lapsille parhaiten seuralaisiksi sopivat esimerkiksi undulaatit, neitokakadut tai kyyhkyt jotka voi kesyttää ja joiden kanssa voi touhuta. Nämä eivät ole niin säikkyjä ja herkkiä kuin vaikkapa peipot. Isot linnut taas saattavat nokallaan aiheuttaa pysyviäkin vammoja jos kommunikointi menee pahasti pieleen, joten kanssakäymistä on valvottava huolella. Sanomattakin lienee selvää että lopullinen vastuu lapsen lemmikistä on aina vanhemmilla, joiden tulee valvoa että lapsi hoitaa ja käsittelee lemmikkiään asianmukaisesti ja tarvittaessa auttaa ongelmatilanteissa tai ottaa linnut hoitoonsa jos lapsen innostus sattuukiin lopahtamaan kesken.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Lopullista valintaa tehdessä tiedonhankinta on ensiarvoisen tärkeä. Käy kirjastossa, surffaile webissä (kiinnostavan lajin tieteellinen tai englantilainen nimi antaa yleensä parhaat tulokset hakukoneissa), kysele yhdistyksiltä, tutuilta, keskustelupalstoilta ja asiansa osaavista eläinkaupoista. Perustietoja löydät myös näiltä sivuilta.

        Yksi vai monta?

        Peipot vaativat aina seuraa, korkeintaan kanarianhemppo, joka luonnossa ei muodosta kiinteää parisuhdetta, saattaa juuri ja juuri pärjätä yksinäänkin, mutta useimmiten peippolintuja on pidettävä pareittain tai parvessa. Undulaattejakin useimmiten suositellaan hankittavaksi pari, mutta ne kyllä voivat pärjätä yksinäänkin jos ovat siihen pienestä pitäen tottuneet ja niiden kanssa seurustellaan runsaasti. Useat peippolajit pärjäävät sopuisasti keskenään ja lentohäkkiin voi koota parven yhtä lajia tai värikkään yhdistelmän erilajisista linnuista, mutta jotkut eivät voi sietää vaikkapa toista paria omanlajisiaan tai kilpailevaa koirasta taikka hätistelevät kaikkia itseään pienempiä. Ennen hankintaa on siis otettava selvää kaivatun lajin ominaisuuksista ja siitä tuleeko se toimeen mahdollisesti myöhemmin lisättävien lintujen kanssa. Jos poikasia ei haluta ei parin tarvitse koostua uroksesta ja naaraasta vaan usein samaa sukupuolta olevat linnut elelevät sopuisasti keskenään. Toisaalta naaraslinnun lisääminen aiemmin sopuisaan koirasparveen voi johtaa verisiin taisteluihin tai päinvastoin. Kolme lintua on sopuisimpia lajeja lukuunottamatta yleensä huono yhdistelmä joka voi johtaa nahinoihin, mielummin siis pariskunta tai kunnon parvi. Kaksi pariskuntaakin saattaa joskus aiheuttaa ongelmia reviirikahinoiden muodossa.

        Papukaijalinnut muodostavat kiinteitä perhesiteitä ja niilläkin on siis aina oltava seuraa, mutta näillä seura voi mainiosti muodostua myös parven ihmisjäsenistä. Jos papukaija on kesy ja saa olla vapaana aina kun ihmisiä on paikalla ja osallistua muun perheen puuhiin se voi kyllä oppia kiltisti olemaan yksinkin työpäivän ajan kunhan häkki on riittävän tilava ja linnulle jätetään puuhailtavaa. Jos aikaa ei tahdo löytyä riittävään seurusteluun linnun kanssa tai se arastelee ihmisiä on lajikumppani aina varteenotettava vaihtoehto. On kuitenkin muistettava että uusi lintu on aina tunkeilija vanhan reviirillä ja tutustuminen on suoritettava hyvin varovaisesti. Voi olla että vanha lintu ei hyväksykään lainkaan kilpailijaa, etenkin jos se jo on valinnut jonkun ihmisen puolisokseen.

        Pareittain tai parvessa elämään tottuneet undulaatit, neitokakadut tai muut pienet parakiitit ja papukaijat eivät aina kaipaa ihmistä elämäänsä muuta kuin ruokakuppia täyttämään eivätkä ehkä kesyynny kunnolla kuin kovalla työllä. Jos haluaa kesyn linnun mutta kuitenkin sille lajitoverin on toki mahdollista ensin ottaa yksi lintu ja hankkia sille toveri vasta kun se on kesyyntynyt. Osa linnun huomiosta toki siirtyy uuteen lajikumppaniin, mutta kerran kesytetty lintu kyllä pysyy myöhemminkin ihmistenkin ystävänä kunhan sen kanssa vain muistaa seurustella ja pitää suhdetta yllä. Pariskuntanakin linnut toki voi kesyttää, mutta tämä vie enemmän aikaa kuin yksinäisen linnun kanssa.

        Papukaijoja ja suoranokkia ei joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ikinä pidä majoittaa samaan häkkiin, ilkikuriset undulaatit voivat ihan vaan uteliaisuuttaan pureskella puolustuskyvyttömien seeprapeippojen varpaat poikki. Samaten hyvin erikokoisten lintujen yhteiselämää tulee valvoa etteivät suuremmat häiriköi liikaa pienempiään. Papukaijojen vahvan nokan kanssa vakavat vahingot toiselle osapuolelle ovat aina mahdollisia ja etenkin alkuvaiheessa kanssakäymistä tulee tarkkailla tiiviisti. Tarvittaessa eri lajit on eristettävä toisistaan kokonaan ja lennättää eri aikoina. Häkin ristikon läpi vilahtelevat toisen linnun varpaat ovat lähes ylivoimainen houkutus useimmille papukaijoille, joten varovaisuus kunniaan! Peippoyhteisössä useat lajit voivat tulla hyvin rauhanomaisesti toimeen keskenään, mutta jotkut lajit eivät siedä tunkeilijoita reviirillään. Pesimävireessä tunteet saattavat kuumentua normaalisti rauhallisillakin linnuilla.

        Koiras vai naaras?

        Sukupuolella ei yleensä ole oleellista merkitystä lemmikkilintuja valittaessa ellei tarkoitus ole ryhtyä kasvattajaksi. Useimmat peipot ja pienet papukaijalinnut viihtyvät mieluitein pariskunnissa mutta monet viihtyvät usein mainiosti tyttö- tai poikaporukassakin mikä onkin varteenotettava vaihtoehto jos ei haluta poikasia. Joillain peippolajeilla vain koiras laulaa kauniisti tai on koreampi höyhenistään, useilla papukaijalajeilla ja osalla suoranokistakin sukupuolta on hankala edes erottaa ulkoisten merkkien avulla. Koiraat saattavat olla esiintymishaluisempia tai joillain lajeilla aggressiivisempia, toisilla taas naaraat saattavat olla häijympiä, mutta etenkin papukaijoilla yksilölliset erot ovat usein voimakkaampia kuin sukupuolesta johtuvat. Naaraskaijoilla tosin usein järsimistaipumus on voimakkaampi kuin koirailla, joskin halutessaan molemmat saavat yhtä hyvää tuhoa aikaan. Samaten joillakin papukaijoilla koiraat saattavat olla enemmän äänessä ja sitä kautta oppia mahdollisesti helpommin puhumaan, mutta etenkään parhaina puhujina pidetyillä lajeilla ei tässäkään suhteessa sukupuolella ole juuri mitään merkitystä vaan lintu voi olla mestaripuhuja tai olla pukahtamatta ikänään yhtään sanaa täysin riippumatta siitä onko se koiras vai naaras

        Jos vanhemmalle lemmikkipapukaijalle ollaan hankkimassa lajitoveria saattaa suhtautuminen olla suopeampi eri sukupuolen edustajaa kohtaan, joskaan ikinä ei voi olla varma siitä hyväksyvätkö linnut lopulta toisiaan vai eivät.

        Jos halutaan juuri tietyn sukupuolen edustaja tai varma pariskunta lajista, jossa ei ulkoisia tuntomerkkejä näy, ainoa varma keino todistaa asia on DNA-testi tai aikaisempi pesintä (josta on tullut poikasia, naarasparikin voi innokkaasti hautoa munia tai koiraspari rakennella pesää...). Hyvin kokenut kasvattaja voi arvioida sukupuolen käytöksen tai hiuksenhienojen ulkoisten merkkien perusteella, mutta täyttä varmuutta asiasta ei näillä keinoin yleensä saa.

        Mistä lintu hankitaan?

        Kasvattajalta

        Parasta tietysti olisi hankkia lintu suoraan kasvattajalta. Tästä on lukuisia etuja:

        Linnun ikä on yleensä hyvin tiedossa

        Linnut ovat varmasti kotimaisia ja yleensä terveitä

        Lintu on varmasti häkkikasvatti eikä luonnosta pyydystetty

        Kasvattajalta saa yleensä juuri kyseistä lajia koskevaa tietoa, tosin kaikki harrastajat eivät tiedä omistamistaan linnuista perusasioitakaan tai voivat välittää jostain aikoinaan saatua vanhentunutta tai väärää tietoa joten omaakin harkintaa tulee aina käyttää

        Linnut eivät ole joutuneet kokemaan stressaavaa kuljetusta maasta toiseen

        Käsinkasvatettu papukaijanpoikanen on valmiiksi kesy ja luottavainen, vähän käsiteltyä tarhalintua voi joutua kesyttelemään kauan. Kotikasvatettuna käsittelemättömätkin linnut ovat yleensä vähemmän säikkyjä kuin massatarhatut tuontilinnut.

        Eläinkaupasta

        Jos linnun kasvattajaa ei lähitienoilta löydy on paras turvautua hyvään eläinkauppaan. Tavallisimmat lajit eläinkaupoissakin ovat yleensä Suomessa kasvatettuja, harvinaisemmat tulevat useimmiten Ruotsista tai Tanskasta, joskus Keski-Euroopasta. Kauppojen linnuissa alkuperä ja ikä ei aina ole tarkkaan tiedossa ja etenkin tuontilintujen kunto voi vaihdella suuresti. Hyvästä kaupasta lemmikin hankinta vastaa suoraan kasvattajalta hakua, mutta huonossa voi saada väärinkäsitellyn tai jopa sairaan linnun. Asiantunteva kauppias on kullanarvoinen, vähemmän perehtyneiltä voi saada linnuista jopa virheellistä tai vanhentunutta tietoa.

        Lehtien myyntipalstalta

        "Käytettyjä" lintuja voi tarvikkeineen saada hyvinkin halvalla sanomalehtien ja ilmoituslehtien palstoilta. Näissä kuitenkin kaupankäynnin onnistuminen edellyttää omaa asiantuntemusta ja tarkkaavaisuutta. Hyvällä tuurilla voi saada edullisesti vaikkapa allergian vuoksi myytävän perhelemmikin tai vain hetken pidetyn ja kyllästymisen takia myytävän pikkulintuparin josta on silkkaa iloa. Huonolla tuurilla saa laiminlyödyn tai sairaan linnun tai moniongelmaisen papukaijan joka on kuluttanut puolet elämästään kiertopalkintona eri kodeissa. Toki tällaisellekin voi kodin antaa mutta ongelmalintujen kanssa saa varautua kuluttaamaan runsaasti aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä jotta suhteen saa toimimaan edes tyydyttävästi. Pahimmassa tapauksissa lehti-ilmoituksissa pyörii tyyppejä jotka kauppaavat vähän väliä "nuoria ja kesyjä" papukaijoja. Tällöin kyseessä on todennäköisesti salakuljetus joten silmät kannattaa pitää auki ja luopua kaupoista jos eläimen alkuperä on vähänkään hämärä eikä tarvittavia papereita löydy.

        Mihin kiinnittää huomiota ostotilanteessa?

        Lintua ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen. Apaattisena höyhenet pörrössä nuokkuva lintu on todennäköisesti sairas. Linnuilla on toki päivänokosaikoja jolloin ne voivat olla hieman uneliaita, mutta linnun kuin linnun pitäisi piristyä viimeistään sitä käsiteltäessä. Jos lintu ei ole käsikesy poikanen, ei sen pitäisi antaa ottaa itseään kiinni vappaaehtoisesti. Linnun höyhenyksen pitäisi olla puhdas ja siisti eikä kaljuja laikkuja pitäisi esiintyä. Muutama rähjääntynyt sulka ei haittaa, ne kyllä korjaantuvat seuraavassa sulkasadossa. Peräaukon tienoo ei saa olla märän tai tahriintuneen näköinen. Hengityksen ei pitäisi olla äänekästä tai silminnähden vaivalloista. Jos linnun saa käteen ei sen rintalasta saa tuntua terävänä, mikä kielii aliravitsemuksesta. Nuorella linnulla rintaasta voi jonkun verran tuntua kun lentolihakset eivät ole vielä täysin kehittyneet, lihavalla linnulla taas lastan kohdalla voi olla jopa vako.

        Jos olet hankkimassa lintuparia pesimätarkoituksiin on varmistuttava siitä että linnut ovat todella koiras ja naaras (joillakin lajeilla DNA-testi on ainoa varma keino jos kyseessä ei ole jo jälkeläisiä tuottanut pari). Lisäksi on huolehdittava siitä että linnut eivät ole kovin läheistä sukua keskenään.

        Lemmikkilinnulla kannattaa vähän seurata linnun käyttäytymistä, moni lintu arastelee vieraita, mutta tuttua väkeä kohtaan kesy lintu on yleensä luottavainen. Kesyystaso voi vaihdella huomattavasti linnun aiemmista vaiheista riippuen, kesyimmillään lintu antaa kenen tahansa rapsutella itseään ja käännellä miten päin vain, toisessa ääripäässä on jo katseesta häkin seinille rääkyen pakeneva lintu. Katso säikkyykö lintu, onko se vain hiljaisen varautunut, ottaako se uteliaana heti kontaktia, vai hyökkääkö kenties aggressiivisesti kohti. Riippuen siitä mikä on tavoitteesi ja paljonko olet valmis tekemään sen kanssa töitä voit vähän arvella olisiko juuri tästä linnusta mahdollista saada se kaipaamasi kaveri. Kovin arasta eläimestä et välttämättä täysin kesyä ikinä saa, joten jos toiveesi ovat kovin korkealla kannattaa ehkä etsiä joku valmiiksi kesympi yksilö. Jos taas haluat edetä linnun ehdoilla ja etäisempikin suhde riittää, voit toki antaa kodin hyvinkin "toivottomalle" tapauksellekin.

        CITES

        Harvinaistuvien luonnonvaraisten eliöiden kansainvälistä kauppaa valvoo CITES-sopimus. Esimerkiksi kaikki papukaijalajit löytyvät CITES-listoilla, lukuunottamatta undulaattia, neitokakadua ja kauluskaijaa, eli etenkin tuoreemmilta tuontilinnuilta CITES-todistusta kannatta kysäistä. Suomessa syntyneiltä linnuilta ja muutamalta yleisimmältä häkkilintulajilta papereita ei tarvita, mutta useimmilta saisi löytyä edes jonkinlainen selvitys linnun alkuperästä tai historiasta. Eläinkauppiailla jotka tuovat lintuja jatkuvasti suuria määriä voi todistus olla yleisluontoinen. Kaikkein uhanalaisimmilla CITES I -luokan lajeilla (esim. hyasinttiara) luonnonvaraista alkuperää olevien yksilöiden kaupankäynti on kielletty kokonaan.


      • Ruusu28 kirjoitti:

        Lintua, kuten mitään muutakaan lemmikkieläintä ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta. Niinkuin millä tahansa lemmikillä niilläkin on omat haittapuolensa joten mieti huolella seuraavia kohtia ennenkuin säntäät lähimpään eläinkauppaan hakemaan siivekästä ystävää.

        Oletko tarpeeksi pitkäjännitteinen tai onko tiedossasi suuria elämänmuutoksia lähitulevaisuudessa? Pienetkin linnut voivat elää 6-7 vuotta, isoimmat saat testamentata lasenlapsillesi. Papukaijat rakastavat rutiineja ja voivat häiriintyä jos niitä jatkuvasti heitellään kodista toiseen "pitovaikeuksien" vuoksi. Vaikka lintu tuntuisi hyvältä ajatukselta ja sille olisi yllin kyllin aikaa juuri nyt, niin entä ensi-innostuksen haihduttua saati viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Onko sinulla halua ja edellytyksiä hoitaa lintusi sittenkin kun lähdet opiskelemaan, alat seurustella tai hoivailet esikoistasi?

        Onko sinulla aikaa? Pienet peipot kyllä viihtyvät keskenäänkin mutta nekin on ruokittava säännöllisesti ja häkki on siivottava, orsia pestävä, kynsiä leikattava. Yksinäinen kesy papukaija lisäksi vaatii seuraasi jokaisen liikenevän minuutin ja voi saada vakavia käytöshäiriöitä jos se vain unohdetaan nurkkaan. Lomalle ei lähdetäkään tuosta vaan hetken mielijohteesta, vaan jonkun on hoidettava pieniä ystäviäsi vähintään parin päivän välein. Vaativammilla lajeilla jo tasapainoisen ruokavalion valmistamiseen voi kulua suuri osa aamusta. Pelkästään häkissä ei pienintäkään lintua pidä jatkuvasti pitää jollei ole todella isosta lentohäkistä kyse, lintujen vapaanaoloa joutuu valvomaan etteivät ne mene vaarallisiin paikkoihin tai nakertele kaikkea tielle osuvaa.

        Oletko aamu-uninen, ärsyynnytkö kovista tai toistuvista äänistä tai asutko hatarassa kerrostalossa äkäisten yötyöläisten seinänaapurina? Unohda välittömästi kaikki peippoa suuremmat linnut. Linnut aloittavat konserttinsa aamulla. Aikaisin. Ja kovaa. Ja jatkavat pitkin päivää aina kun sille tuulelle sattuvat. Seeprapeiponkin pieni mutta sinnikäs töötöttely voi ajaa jotkut hulluden partaalle. Suuret (ja monet pienetkin) papukaijat puhkaisevat tärykalvosi.

        Oletko siivousintoilija tai onko perheessä allergiaa? Pienetkin linnut saavat aikaan uskomattoman sotkun räpistelevien siipien levittäessä muutaman metrin säteelle häkistä höyheniä ja siementenkuoria. Höyhenistä irtoava hieno valkoinen lintupöly peittää hitaasti (tai nopeasti lajista riippuen) ja varmasti kaiken alleen ja löytää tiensä jokaiseen keuhkorakkulaan. Leviteltyään silputun sunnuntaihesarin kymmenen neliön alueelle papukaija syö mansikasta puolet, linkoaa loput seinille ja lattialle ja pyyhkii nokkansa mummin perintöpitsiliinaan tai hihaasi. Lintu ei ikinä opi kokonaan sisäsiistiksi, vaan hädän yllättäessä (ja linnuilla se yllättää varsin tiuhaan) läjä tipahtaa siihen missä lintu sattuu olemaan. Älykkäimmät papukaijat voi jossain määrin opettaa tekemän tarpeensa tiettyyn paikkaan, mutta vaatii lujasti työtä ja luonnostaan se ei niiltä onnistu niin kuin vaikkapa kissalta.

        Onko sinulla riittävästi rahaa? Pieni seeprapeippo ei paljoa maksa, ruokakaan ei vielä ihmeitä, mutta riittävän kokoiset häkit ovatkin sitten usein hinnoissaan. Isot papukaijat maksavat jo tuhansia euroja, ruokamenotkin jo alkaa tuntua jos käyttää niitä parhaita pellettejä ja eksoottisimpia hedelmiä. Eläinlääkäriäkin saattaa tarvita silloin tällöin. Tarvitaan häkkejä, kuljetushäkkejä, ulkoiluhäkkejä, sairashäkkejä, leluja, kuppeja, kunnon imuri, rikkalapio, ilmansuodatin, ilmankostutin, uusi tuoli puhkikalutun tilalle...

        Oletko valmis hankkimaan riittävästi tietoa valitsemastasi lajista? Lintu voi kitua hiljaa pois jos tietämättäsi syötät sille vääränlaista ravintoa (eläinkauppiaiden tietämykseen ei todellakaan voi aina luottaa). Isot papukaijat vaativat usein jo todellista seikkailuhenkeä. Jos et perehdy lintupsykologian perusteisiin ja osaa kouluttaa ja käsitellä niitä oikein saat varautua siihen että ne voivat järsiä atomeiksi kaiken mikä ei ole valurautaa tai kiljua herkeämättä huomiota tai purra kaikkea mikä liikkuu tai nyppiä pois höyhenensä. Tai tekevät kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Monesti ainoa kunnollinen saatavilla oleva tieto on saksan- tai englanninkielistä joten kielipäästä on hyötyä.

        Vaan jos sittenkin...

        Jos kaikesta huolimatta yhä haluat lintuja ja olet valmis hoitamaan niitä asianmukaisesti voit saada palkaksesi vaikkapa häkillisen kauniisti laulavia kanarialintuja tai henkeäsalpaavan värikkäitä ja eloisia pikku peippoja. Tai piskuisen undulaatin tai neitokakadun joka seuraa kannoillasi kuin koira ja on aina valmis seurustelemaan. Taikka papukaijan joka toivottaa hyvää yötä ja kellii selällään kerjäämässä rapsutuksia....

        Vielä viimeinen varoituksen sana. Jos todella olet lintuihminen on tämä harrastus hyvin addiktiivinen. Voit toki kuvitella ostavasi vain yhden pienen peippoparin mutta jotenkin vaan huomaat kohta suunnittelevasi suurempaa asuntoa jotta linnut sasivat oman huoneen... Pidä kuitenkin aina varasi ettet haali enempää siipiveikkoja kuin ehdit ja jaksat kunnolla huoltaa!

        Mikä lintu minulle sopii?

        Helmiseeprapeippo vai hyasinttiara?

        Mikä sitten olisi se sopiva lemmikkilintu? Ensinnä sinun on mietittävä mitä oikein lemmikiltäsi haluat ja soveltuuko elämäntapoihisi paremmin keskenään viihtyvä pieni peippopari vai jatkuvaa huomiota kerjäävä papukaija. Aloittelevan lintuharrastajan kannattaa aloittaa yleisistä ja helppohoitoisista lajeista kuten seeprapeippo, kanarianhemppo, undulaatti tai neitokakadu. Kun lintujen hoitorutiinit ja normaali käyttäytyminen on hallussa voi siirtyä sitten vaativampiin lajeihin. Toki jos olet ehdottoman varma että elämäsi lintu on vain ja ainoastaan pyhämaina tai molukkikakadu, voit hankkia suoraan senkin, mutta se edellyttää että teet kotiläksysi ensin todella huolella ja perehdyt lajin hoitoon ja erityispiirteisiin. Ihanteellista olisi jos voisit käydä tutustumassa lajiin jonkun kyseisen linnun omistajan luona.

        Sopivaa lemmikkiä etsiessä kannattaa huomioida ainakin seuraavia seikkoja:

        Haluatko helppohoitoisia lintuja jotka puuhailevat enimmäkseen keskenään vai seuralinnun jota voit rapsutella? Loistopeipot ovat erinomainen valinta jos haluat vain vierestä tarkkailla värikkäiden lintujen puuhia. papukaijalinnut tai kyyhkyt viihtyvät myös pareittain tai parvissa, mutta niitä voi myös halutessaan kesyttää ja pitää yksittäisinä seuralemmikkeinä. Laululintuja halajava voi hankkia esimerkiksi kanarianhemppoja. Papukaijat ovat yleensä seurallisia ja älykkäitä ja sopivat syvällisempää suhdetta kaipaavalle. Jos käytössä on paljon tilaa ja rahaa voit perustaa lintutarhan, jossa lemmikkejä ei yritetäkään kesyttää vaan ne pidetään mahdollisesti pesimätarkoituksissa pareittain tai parvissa omissa oloissaan suurissa lentohäkeissä ja itse vain lähinnä seuraat sivusta niiden käyttäytymistä.

        Paljonko käytössäsi on aikaa linnuille? Taaskin peipot tai muut pienet parvessa tai pariskuntina elelevät linnut pärjäävät varsin vähällä huollolla, yksinäiseen papukaijaan aikaa on uhrattava huomattavasti enemmän. Isoilla papukaijoilla myös koulutukseen on varattava aikaa. Hedelmiä tai soseita pääravintonaan käyttävien lajien häkin siivoukseen on uhrattava enemmän aikaa kuin pääasiassa kuivempaa ruokaa syövillä.

        Tila ja asumismuotokin asettavat rajoituksensa, opiskelijayksiössä on turha haaveilla suuresta arasta. Ei kannata myöskään perustaa molukkikakadutarhaa huonosti äänieristettyyn kerrostaloon. Lapsiperheessä pienet tai helposti säikkyvät lajit voivat joutua liian lujille, hyvin suurten ja järeänokkaisten papukaijojen kanssa voi olla joskus hyvä että lapset ovat jo sen verran vanhoja että osaavat tulkita linnun käyttäytymista ja tarvittaessa varoa sitä tai jättää kokonaan rauhaan tarvittaessa.

        Kaikkein pienimmät tai kookkaimmat linnut eivät aina sovi lasten lemmikeiksi. Lapsille parhaiten seuralaisiksi sopivat esimerkiksi undulaatit, neitokakadut tai kyyhkyt jotka voi kesyttää ja joiden kanssa voi touhuta. Nämä eivät ole niin säikkyjä ja herkkiä kuin vaikkapa peipot. Isot linnut taas saattavat nokallaan aiheuttaa pysyviäkin vammoja jos kommunikointi menee pahasti pieleen, joten kanssakäymistä on valvottava huolella. Sanomattakin lienee selvää että lopullinen vastuu lapsen lemmikistä on aina vanhemmilla, joiden tulee valvoa että lapsi hoitaa ja käsittelee lemmikkiään asianmukaisesti ja tarvittaessa auttaa ongelmatilanteissa tai ottaa linnut hoitoonsa jos lapsen innostus sattuukiin lopahtamaan kesken.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Lopullista valintaa tehdessä tiedonhankinta on ensiarvoisen tärkeä. Käy kirjastossa, surffaile webissä (kiinnostavan lajin tieteellinen tai englantilainen nimi antaa yleensä parhaat tulokset hakukoneissa), kysele yhdistyksiltä, tutuilta, keskustelupalstoilta ja asiansa osaavista eläinkaupoista. Perustietoja löydät myös näiltä sivuilta.

        Yksi vai monta?

        Peipot vaativat aina seuraa, korkeintaan kanarianhemppo, joka luonnossa ei muodosta kiinteää parisuhdetta, saattaa juuri ja juuri pärjätä yksinäänkin, mutta useimmiten peippolintuja on pidettävä pareittain tai parvessa. Undulaattejakin useimmiten suositellaan hankittavaksi pari, mutta ne kyllä voivat pärjätä yksinäänkin jos ovat siihen pienestä pitäen tottuneet ja niiden kanssa seurustellaan runsaasti. Useat peippolajit pärjäävät sopuisasti keskenään ja lentohäkkiin voi koota parven yhtä lajia tai värikkään yhdistelmän erilajisista linnuista, mutta jotkut eivät voi sietää vaikkapa toista paria omanlajisiaan tai kilpailevaa koirasta taikka hätistelevät kaikkia itseään pienempiä. Ennen hankintaa on siis otettava selvää kaivatun lajin ominaisuuksista ja siitä tuleeko se toimeen mahdollisesti myöhemmin lisättävien lintujen kanssa. Jos poikasia ei haluta ei parin tarvitse koostua uroksesta ja naaraasta vaan usein samaa sukupuolta olevat linnut elelevät sopuisasti keskenään. Toisaalta naaraslinnun lisääminen aiemmin sopuisaan koirasparveen voi johtaa verisiin taisteluihin tai päinvastoin. Kolme lintua on sopuisimpia lajeja lukuunottamatta yleensä huono yhdistelmä joka voi johtaa nahinoihin, mielummin siis pariskunta tai kunnon parvi. Kaksi pariskuntaakin saattaa joskus aiheuttaa ongelmia reviirikahinoiden muodossa.

        Papukaijalinnut muodostavat kiinteitä perhesiteitä ja niilläkin on siis aina oltava seuraa, mutta näillä seura voi mainiosti muodostua myös parven ihmisjäsenistä. Jos papukaija on kesy ja saa olla vapaana aina kun ihmisiä on paikalla ja osallistua muun perheen puuhiin se voi kyllä oppia kiltisti olemaan yksinkin työpäivän ajan kunhan häkki on riittävän tilava ja linnulle jätetään puuhailtavaa. Jos aikaa ei tahdo löytyä riittävään seurusteluun linnun kanssa tai se arastelee ihmisiä on lajikumppani aina varteenotettava vaihtoehto. On kuitenkin muistettava että uusi lintu on aina tunkeilija vanhan reviirillä ja tutustuminen on suoritettava hyvin varovaisesti. Voi olla että vanha lintu ei hyväksykään lainkaan kilpailijaa, etenkin jos se jo on valinnut jonkun ihmisen puolisokseen.

        Pareittain tai parvessa elämään tottuneet undulaatit, neitokakadut tai muut pienet parakiitit ja papukaijat eivät aina kaipaa ihmistä elämäänsä muuta kuin ruokakuppia täyttämään eivätkä ehkä kesyynny kunnolla kuin kovalla työllä. Jos haluaa kesyn linnun mutta kuitenkin sille lajitoverin on toki mahdollista ensin ottaa yksi lintu ja hankkia sille toveri vasta kun se on kesyyntynyt. Osa linnun huomiosta toki siirtyy uuteen lajikumppaniin, mutta kerran kesytetty lintu kyllä pysyy myöhemminkin ihmistenkin ystävänä kunhan sen kanssa vain muistaa seurustella ja pitää suhdetta yllä. Pariskuntanakin linnut toki voi kesyttää, mutta tämä vie enemmän aikaa kuin yksinäisen linnun kanssa.

        Papukaijoja ja suoranokkia ei joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ikinä pidä majoittaa samaan häkkiin, ilkikuriset undulaatit voivat ihan vaan uteliaisuuttaan pureskella puolustuskyvyttömien seeprapeippojen varpaat poikki. Samaten hyvin erikokoisten lintujen yhteiselämää tulee valvoa etteivät suuremmat häiriköi liikaa pienempiään. Papukaijojen vahvan nokan kanssa vakavat vahingot toiselle osapuolelle ovat aina mahdollisia ja etenkin alkuvaiheessa kanssakäymistä tulee tarkkailla tiiviisti. Tarvittaessa eri lajit on eristettävä toisistaan kokonaan ja lennättää eri aikoina. Häkin ristikon läpi vilahtelevat toisen linnun varpaat ovat lähes ylivoimainen houkutus useimmille papukaijoille, joten varovaisuus kunniaan! Peippoyhteisössä useat lajit voivat tulla hyvin rauhanomaisesti toimeen keskenään, mutta jotkut lajit eivät siedä tunkeilijoita reviirillään. Pesimävireessä tunteet saattavat kuumentua normaalisti rauhallisillakin linnuilla.

        Koiras vai naaras?

        Sukupuolella ei yleensä ole oleellista merkitystä lemmikkilintuja valittaessa ellei tarkoitus ole ryhtyä kasvattajaksi. Useimmat peipot ja pienet papukaijalinnut viihtyvät mieluitein pariskunnissa mutta monet viihtyvät usein mainiosti tyttö- tai poikaporukassakin mikä onkin varteenotettava vaihtoehto jos ei haluta poikasia. Joillain peippolajeilla vain koiras laulaa kauniisti tai on koreampi höyhenistään, useilla papukaijalajeilla ja osalla suoranokistakin sukupuolta on hankala edes erottaa ulkoisten merkkien avulla. Koiraat saattavat olla esiintymishaluisempia tai joillain lajeilla aggressiivisempia, toisilla taas naaraat saattavat olla häijympiä, mutta etenkin papukaijoilla yksilölliset erot ovat usein voimakkaampia kuin sukupuolesta johtuvat. Naaraskaijoilla tosin usein järsimistaipumus on voimakkaampi kuin koirailla, joskin halutessaan molemmat saavat yhtä hyvää tuhoa aikaan. Samaten joillakin papukaijoilla koiraat saattavat olla enemmän äänessä ja sitä kautta oppia mahdollisesti helpommin puhumaan, mutta etenkään parhaina puhujina pidetyillä lajeilla ei tässäkään suhteessa sukupuolella ole juuri mitään merkitystä vaan lintu voi olla mestaripuhuja tai olla pukahtamatta ikänään yhtään sanaa täysin riippumatta siitä onko se koiras vai naaras

        Jos vanhemmalle lemmikkipapukaijalle ollaan hankkimassa lajitoveria saattaa suhtautuminen olla suopeampi eri sukupuolen edustajaa kohtaan, joskaan ikinä ei voi olla varma siitä hyväksyvätkö linnut lopulta toisiaan vai eivät.

        Jos halutaan juuri tietyn sukupuolen edustaja tai varma pariskunta lajista, jossa ei ulkoisia tuntomerkkejä näy, ainoa varma keino todistaa asia on DNA-testi tai aikaisempi pesintä (josta on tullut poikasia, naarasparikin voi innokkaasti hautoa munia tai koiraspari rakennella pesää...). Hyvin kokenut kasvattaja voi arvioida sukupuolen käytöksen tai hiuksenhienojen ulkoisten merkkien perusteella, mutta täyttä varmuutta asiasta ei näillä keinoin yleensä saa.

        Mistä lintu hankitaan?

        Kasvattajalta

        Parasta tietysti olisi hankkia lintu suoraan kasvattajalta. Tästä on lukuisia etuja:

        Linnun ikä on yleensä hyvin tiedossa

        Linnut ovat varmasti kotimaisia ja yleensä terveitä

        Lintu on varmasti häkkikasvatti eikä luonnosta pyydystetty

        Kasvattajalta saa yleensä juuri kyseistä lajia koskevaa tietoa, tosin kaikki harrastajat eivät tiedä omistamistaan linnuista perusasioitakaan tai voivat välittää jostain aikoinaan saatua vanhentunutta tai väärää tietoa joten omaakin harkintaa tulee aina käyttää

        Linnut eivät ole joutuneet kokemaan stressaavaa kuljetusta maasta toiseen

        Käsinkasvatettu papukaijanpoikanen on valmiiksi kesy ja luottavainen, vähän käsiteltyä tarhalintua voi joutua kesyttelemään kauan. Kotikasvatettuna käsittelemättömätkin linnut ovat yleensä vähemmän säikkyjä kuin massatarhatut tuontilinnut.

        Eläinkaupasta

        Jos linnun kasvattajaa ei lähitienoilta löydy on paras turvautua hyvään eläinkauppaan. Tavallisimmat lajit eläinkaupoissakin ovat yleensä Suomessa kasvatettuja, harvinaisemmat tulevat useimmiten Ruotsista tai Tanskasta, joskus Keski-Euroopasta. Kauppojen linnuissa alkuperä ja ikä ei aina ole tarkkaan tiedossa ja etenkin tuontilintujen kunto voi vaihdella suuresti. Hyvästä kaupasta lemmikin hankinta vastaa suoraan kasvattajalta hakua, mutta huonossa voi saada väärinkäsitellyn tai jopa sairaan linnun. Asiantunteva kauppias on kullanarvoinen, vähemmän perehtyneiltä voi saada linnuista jopa virheellistä tai vanhentunutta tietoa.

        Lehtien myyntipalstalta

        "Käytettyjä" lintuja voi tarvikkeineen saada hyvinkin halvalla sanomalehtien ja ilmoituslehtien palstoilta. Näissä kuitenkin kaupankäynnin onnistuminen edellyttää omaa asiantuntemusta ja tarkkaavaisuutta. Hyvällä tuurilla voi saada edullisesti vaikkapa allergian vuoksi myytävän perhelemmikin tai vain hetken pidetyn ja kyllästymisen takia myytävän pikkulintuparin josta on silkkaa iloa. Huonolla tuurilla saa laiminlyödyn tai sairaan linnun tai moniongelmaisen papukaijan joka on kuluttanut puolet elämästään kiertopalkintona eri kodeissa. Toki tällaisellekin voi kodin antaa mutta ongelmalintujen kanssa saa varautua kuluttaamaan runsaasti aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä jotta suhteen saa toimimaan edes tyydyttävästi. Pahimmassa tapauksissa lehti-ilmoituksissa pyörii tyyppejä jotka kauppaavat vähän väliä "nuoria ja kesyjä" papukaijoja. Tällöin kyseessä on todennäköisesti salakuljetus joten silmät kannattaa pitää auki ja luopua kaupoista jos eläimen alkuperä on vähänkään hämärä eikä tarvittavia papereita löydy.

        Mihin kiinnittää huomiota ostotilanteessa?

        Lintua ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen. Apaattisena höyhenet pörrössä nuokkuva lintu on todennäköisesti sairas. Linnuilla on toki päivänokosaikoja jolloin ne voivat olla hieman uneliaita, mutta linnun kuin linnun pitäisi piristyä viimeistään sitä käsiteltäessä. Jos lintu ei ole käsikesy poikanen, ei sen pitäisi antaa ottaa itseään kiinni vappaaehtoisesti. Linnun höyhenyksen pitäisi olla puhdas ja siisti eikä kaljuja laikkuja pitäisi esiintyä. Muutama rähjääntynyt sulka ei haittaa, ne kyllä korjaantuvat seuraavassa sulkasadossa. Peräaukon tienoo ei saa olla märän tai tahriintuneen näköinen. Hengityksen ei pitäisi olla äänekästä tai silminnähden vaivalloista. Jos linnun saa käteen ei sen rintalasta saa tuntua terävänä, mikä kielii aliravitsemuksesta. Nuorella linnulla rintaasta voi jonkun verran tuntua kun lentolihakset eivät ole vielä täysin kehittyneet, lihavalla linnulla taas lastan kohdalla voi olla jopa vako.

        Jos olet hankkimassa lintuparia pesimätarkoituksiin on varmistuttava siitä että linnut ovat todella koiras ja naaras (joillakin lajeilla DNA-testi on ainoa varma keino jos kyseessä ei ole jo jälkeläisiä tuottanut pari). Lisäksi on huolehdittava siitä että linnut eivät ole kovin läheistä sukua keskenään.

        Lemmikkilinnulla kannattaa vähän seurata linnun käyttäytymistä, moni lintu arastelee vieraita, mutta tuttua väkeä kohtaan kesy lintu on yleensä luottavainen. Kesyystaso voi vaihdella huomattavasti linnun aiemmista vaiheista riippuen, kesyimmillään lintu antaa kenen tahansa rapsutella itseään ja käännellä miten päin vain, toisessa ääripäässä on jo katseesta häkin seinille rääkyen pakeneva lintu. Katso säikkyykö lintu, onko se vain hiljaisen varautunut, ottaako se uteliaana heti kontaktia, vai hyökkääkö kenties aggressiivisesti kohti. Riippuen siitä mikä on tavoitteesi ja paljonko olet valmis tekemään sen kanssa töitä voit vähän arvella olisiko juuri tästä linnusta mahdollista saada se kaipaamasi kaveri. Kovin arasta eläimestä et välttämättä täysin kesyä ikinä saa, joten jos toiveesi ovat kovin korkealla kannattaa ehkä etsiä joku valmiiksi kesympi yksilö. Jos taas haluat edetä linnun ehdoilla ja etäisempikin suhde riittää, voit toki antaa kodin hyvinkin "toivottomalle" tapauksellekin.

        CITES

        Harvinaistuvien luonnonvaraisten eliöiden kansainvälistä kauppaa valvoo CITES-sopimus. Esimerkiksi kaikki papukaijalajit löytyvät CITES-listoilla, lukuunottamatta undulaattia, neitokakadua ja kauluskaijaa, eli etenkin tuoreemmilta tuontilinnuilta CITES-todistusta kannatta kysäistä. Suomessa syntyneiltä linnuilta ja muutamalta yleisimmältä häkkilintulajilta papereita ei tarvita, mutta useimmilta saisi löytyä edes jonkinlainen selvitys linnun alkuperästä tai historiasta. Eläinkauppiailla jotka tuovat lintuja jatkuvasti suuria määriä voi todistus olla yleisluontoinen. Kaikkein uhanalaisimmilla CITES I -luokan lajeilla (esim. hyasinttiara) luonnonvaraista alkuperää olevien yksilöiden kaupankäynti on kielletty kokonaan.

        no jopas siinä oli saarnaa kerrakseen, ei takuulla tee kenelläkään mieli ostaa lintua tuollaisen paapomisen jälkeen.


      • Ruusu28 kirjoitti:

        Lintua, kuten mitään muutakaan lemmikkieläintä ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta. Niinkuin millä tahansa lemmikillä niilläkin on omat haittapuolensa joten mieti huolella seuraavia kohtia ennenkuin säntäät lähimpään eläinkauppaan hakemaan siivekästä ystävää.

        Oletko tarpeeksi pitkäjännitteinen tai onko tiedossasi suuria elämänmuutoksia lähitulevaisuudessa? Pienetkin linnut voivat elää 6-7 vuotta, isoimmat saat testamentata lasenlapsillesi. Papukaijat rakastavat rutiineja ja voivat häiriintyä jos niitä jatkuvasti heitellään kodista toiseen "pitovaikeuksien" vuoksi. Vaikka lintu tuntuisi hyvältä ajatukselta ja sille olisi yllin kyllin aikaa juuri nyt, niin entä ensi-innostuksen haihduttua saati viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Onko sinulla halua ja edellytyksiä hoitaa lintusi sittenkin kun lähdet opiskelemaan, alat seurustella tai hoivailet esikoistasi?

        Onko sinulla aikaa? Pienet peipot kyllä viihtyvät keskenäänkin mutta nekin on ruokittava säännöllisesti ja häkki on siivottava, orsia pestävä, kynsiä leikattava. Yksinäinen kesy papukaija lisäksi vaatii seuraasi jokaisen liikenevän minuutin ja voi saada vakavia käytöshäiriöitä jos se vain unohdetaan nurkkaan. Lomalle ei lähdetäkään tuosta vaan hetken mielijohteesta, vaan jonkun on hoidettava pieniä ystäviäsi vähintään parin päivän välein. Vaativammilla lajeilla jo tasapainoisen ruokavalion valmistamiseen voi kulua suuri osa aamusta. Pelkästään häkissä ei pienintäkään lintua pidä jatkuvasti pitää jollei ole todella isosta lentohäkistä kyse, lintujen vapaanaoloa joutuu valvomaan etteivät ne mene vaarallisiin paikkoihin tai nakertele kaikkea tielle osuvaa.

        Oletko aamu-uninen, ärsyynnytkö kovista tai toistuvista äänistä tai asutko hatarassa kerrostalossa äkäisten yötyöläisten seinänaapurina? Unohda välittömästi kaikki peippoa suuremmat linnut. Linnut aloittavat konserttinsa aamulla. Aikaisin. Ja kovaa. Ja jatkavat pitkin päivää aina kun sille tuulelle sattuvat. Seeprapeiponkin pieni mutta sinnikäs töötöttely voi ajaa jotkut hulluden partaalle. Suuret (ja monet pienetkin) papukaijat puhkaisevat tärykalvosi.

        Oletko siivousintoilija tai onko perheessä allergiaa? Pienetkin linnut saavat aikaan uskomattoman sotkun räpistelevien siipien levittäessä muutaman metrin säteelle häkistä höyheniä ja siementenkuoria. Höyhenistä irtoava hieno valkoinen lintupöly peittää hitaasti (tai nopeasti lajista riippuen) ja varmasti kaiken alleen ja löytää tiensä jokaiseen keuhkorakkulaan. Leviteltyään silputun sunnuntaihesarin kymmenen neliön alueelle papukaija syö mansikasta puolet, linkoaa loput seinille ja lattialle ja pyyhkii nokkansa mummin perintöpitsiliinaan tai hihaasi. Lintu ei ikinä opi kokonaan sisäsiistiksi, vaan hädän yllättäessä (ja linnuilla se yllättää varsin tiuhaan) läjä tipahtaa siihen missä lintu sattuu olemaan. Älykkäimmät papukaijat voi jossain määrin opettaa tekemän tarpeensa tiettyyn paikkaan, mutta vaatii lujasti työtä ja luonnostaan se ei niiltä onnistu niin kuin vaikkapa kissalta.

        Onko sinulla riittävästi rahaa? Pieni seeprapeippo ei paljoa maksa, ruokakaan ei vielä ihmeitä, mutta riittävän kokoiset häkit ovatkin sitten usein hinnoissaan. Isot papukaijat maksavat jo tuhansia euroja, ruokamenotkin jo alkaa tuntua jos käyttää niitä parhaita pellettejä ja eksoottisimpia hedelmiä. Eläinlääkäriäkin saattaa tarvita silloin tällöin. Tarvitaan häkkejä, kuljetushäkkejä, ulkoiluhäkkejä, sairashäkkejä, leluja, kuppeja, kunnon imuri, rikkalapio, ilmansuodatin, ilmankostutin, uusi tuoli puhkikalutun tilalle...

        Oletko valmis hankkimaan riittävästi tietoa valitsemastasi lajista? Lintu voi kitua hiljaa pois jos tietämättäsi syötät sille vääränlaista ravintoa (eläinkauppiaiden tietämykseen ei todellakaan voi aina luottaa). Isot papukaijat vaativat usein jo todellista seikkailuhenkeä. Jos et perehdy lintupsykologian perusteisiin ja osaa kouluttaa ja käsitellä niitä oikein saat varautua siihen että ne voivat järsiä atomeiksi kaiken mikä ei ole valurautaa tai kiljua herkeämättä huomiota tai purra kaikkea mikä liikkuu tai nyppiä pois höyhenensä. Tai tekevät kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Monesti ainoa kunnollinen saatavilla oleva tieto on saksan- tai englanninkielistä joten kielipäästä on hyötyä.

        Vaan jos sittenkin...

        Jos kaikesta huolimatta yhä haluat lintuja ja olet valmis hoitamaan niitä asianmukaisesti voit saada palkaksesi vaikkapa häkillisen kauniisti laulavia kanarialintuja tai henkeäsalpaavan värikkäitä ja eloisia pikku peippoja. Tai piskuisen undulaatin tai neitokakadun joka seuraa kannoillasi kuin koira ja on aina valmis seurustelemaan. Taikka papukaijan joka toivottaa hyvää yötä ja kellii selällään kerjäämässä rapsutuksia....

        Vielä viimeinen varoituksen sana. Jos todella olet lintuihminen on tämä harrastus hyvin addiktiivinen. Voit toki kuvitella ostavasi vain yhden pienen peippoparin mutta jotenkin vaan huomaat kohta suunnittelevasi suurempaa asuntoa jotta linnut sasivat oman huoneen... Pidä kuitenkin aina varasi ettet haali enempää siipiveikkoja kuin ehdit ja jaksat kunnolla huoltaa!

        Mikä lintu minulle sopii?

        Helmiseeprapeippo vai hyasinttiara?

        Mikä sitten olisi se sopiva lemmikkilintu? Ensinnä sinun on mietittävä mitä oikein lemmikiltäsi haluat ja soveltuuko elämäntapoihisi paremmin keskenään viihtyvä pieni peippopari vai jatkuvaa huomiota kerjäävä papukaija. Aloittelevan lintuharrastajan kannattaa aloittaa yleisistä ja helppohoitoisista lajeista kuten seeprapeippo, kanarianhemppo, undulaatti tai neitokakadu. Kun lintujen hoitorutiinit ja normaali käyttäytyminen on hallussa voi siirtyä sitten vaativampiin lajeihin. Toki jos olet ehdottoman varma että elämäsi lintu on vain ja ainoastaan pyhämaina tai molukkikakadu, voit hankkia suoraan senkin, mutta se edellyttää että teet kotiläksysi ensin todella huolella ja perehdyt lajin hoitoon ja erityispiirteisiin. Ihanteellista olisi jos voisit käydä tutustumassa lajiin jonkun kyseisen linnun omistajan luona.

        Sopivaa lemmikkiä etsiessä kannattaa huomioida ainakin seuraavia seikkoja:

        Haluatko helppohoitoisia lintuja jotka puuhailevat enimmäkseen keskenään vai seuralinnun jota voit rapsutella? Loistopeipot ovat erinomainen valinta jos haluat vain vierestä tarkkailla värikkäiden lintujen puuhia. papukaijalinnut tai kyyhkyt viihtyvät myös pareittain tai parvissa, mutta niitä voi myös halutessaan kesyttää ja pitää yksittäisinä seuralemmikkeinä. Laululintuja halajava voi hankkia esimerkiksi kanarianhemppoja. Papukaijat ovat yleensä seurallisia ja älykkäitä ja sopivat syvällisempää suhdetta kaipaavalle. Jos käytössä on paljon tilaa ja rahaa voit perustaa lintutarhan, jossa lemmikkejä ei yritetäkään kesyttää vaan ne pidetään mahdollisesti pesimätarkoituksissa pareittain tai parvissa omissa oloissaan suurissa lentohäkeissä ja itse vain lähinnä seuraat sivusta niiden käyttäytymistä.

        Paljonko käytössäsi on aikaa linnuille? Taaskin peipot tai muut pienet parvessa tai pariskuntina elelevät linnut pärjäävät varsin vähällä huollolla, yksinäiseen papukaijaan aikaa on uhrattava huomattavasti enemmän. Isoilla papukaijoilla myös koulutukseen on varattava aikaa. Hedelmiä tai soseita pääravintonaan käyttävien lajien häkin siivoukseen on uhrattava enemmän aikaa kuin pääasiassa kuivempaa ruokaa syövillä.

        Tila ja asumismuotokin asettavat rajoituksensa, opiskelijayksiössä on turha haaveilla suuresta arasta. Ei kannata myöskään perustaa molukkikakadutarhaa huonosti äänieristettyyn kerrostaloon. Lapsiperheessä pienet tai helposti säikkyvät lajit voivat joutua liian lujille, hyvin suurten ja järeänokkaisten papukaijojen kanssa voi olla joskus hyvä että lapset ovat jo sen verran vanhoja että osaavat tulkita linnun käyttäytymista ja tarvittaessa varoa sitä tai jättää kokonaan rauhaan tarvittaessa.

        Kaikkein pienimmät tai kookkaimmat linnut eivät aina sovi lasten lemmikeiksi. Lapsille parhaiten seuralaisiksi sopivat esimerkiksi undulaatit, neitokakadut tai kyyhkyt jotka voi kesyttää ja joiden kanssa voi touhuta. Nämä eivät ole niin säikkyjä ja herkkiä kuin vaikkapa peipot. Isot linnut taas saattavat nokallaan aiheuttaa pysyviäkin vammoja jos kommunikointi menee pahasti pieleen, joten kanssakäymistä on valvottava huolella. Sanomattakin lienee selvää että lopullinen vastuu lapsen lemmikistä on aina vanhemmilla, joiden tulee valvoa että lapsi hoitaa ja käsittelee lemmikkiään asianmukaisesti ja tarvittaessa auttaa ongelmatilanteissa tai ottaa linnut hoitoonsa jos lapsen innostus sattuukiin lopahtamaan kesken.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Papukaijalajeissakin on jonkin verran luonne-eroja, jotkut pitävät paijaamisesta enemmän kuin toiset, jotkut oppivat helposti temppuja, joku on aina aktiivinen ja esittää taiturimasta kiipeilyakrobatiaa tai tanssii huomiota saadakseen, joku mielummin istuskelee hiljaa miettien syntyjä syviä. Yksi on kaveri jokaisen ovasta tulijan kanssa, toinen taas hädintuskin sietää ketään muuta kuin sitä yhtä lempi-ihmistä. Yksilölliset erot lajin sisälläkin voivat olla huimia ja hyvin paljon linnun käyttäytyminen riippuu sen alkuperästä ja aiemmasta käsittelystä. Papukaijaa ei ikinä pitäisi hankkia vain siksi että haluaa puhuvan linnun. Vaikka jonkun tietyn lajin edustajat yleensä porisevat korvat tukkoon voi juuri sinun kaijasi olla se poikkeus säännöstä joka ei pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Papukaijalla on oltava arvo omana itsenään, ei kasettinauhurina, egon jatkeena tai koriste-esineenä.

        Lopullista valintaa tehdessä tiedonhankinta on ensiarvoisen tärkeä. Käy kirjastossa, surffaile webissä (kiinnostavan lajin tieteellinen tai englantilainen nimi antaa yleensä parhaat tulokset hakukoneissa), kysele yhdistyksiltä, tutuilta, keskustelupalstoilta ja asiansa osaavista eläinkaupoista. Perustietoja löydät myös näiltä sivuilta.

        Yksi vai monta?

        Peipot vaativat aina seuraa, korkeintaan kanarianhemppo, joka luonnossa ei muodosta kiinteää parisuhdetta, saattaa juuri ja juuri pärjätä yksinäänkin, mutta useimmiten peippolintuja on pidettävä pareittain tai parvessa. Undulaattejakin useimmiten suositellaan hankittavaksi pari, mutta ne kyllä voivat pärjätä yksinäänkin jos ovat siihen pienestä pitäen tottuneet ja niiden kanssa seurustellaan runsaasti. Useat peippolajit pärjäävät sopuisasti keskenään ja lentohäkkiin voi koota parven yhtä lajia tai värikkään yhdistelmän erilajisista linnuista, mutta jotkut eivät voi sietää vaikkapa toista paria omanlajisiaan tai kilpailevaa koirasta taikka hätistelevät kaikkia itseään pienempiä. Ennen hankintaa on siis otettava selvää kaivatun lajin ominaisuuksista ja siitä tuleeko se toimeen mahdollisesti myöhemmin lisättävien lintujen kanssa. Jos poikasia ei haluta ei parin tarvitse koostua uroksesta ja naaraasta vaan usein samaa sukupuolta olevat linnut elelevät sopuisasti keskenään. Toisaalta naaraslinnun lisääminen aiemmin sopuisaan koirasparveen voi johtaa verisiin taisteluihin tai päinvastoin. Kolme lintua on sopuisimpia lajeja lukuunottamatta yleensä huono yhdistelmä joka voi johtaa nahinoihin, mielummin siis pariskunta tai kunnon parvi. Kaksi pariskuntaakin saattaa joskus aiheuttaa ongelmia reviirikahinoiden muodossa.

        Papukaijalinnut muodostavat kiinteitä perhesiteitä ja niilläkin on siis aina oltava seuraa, mutta näillä seura voi mainiosti muodostua myös parven ihmisjäsenistä. Jos papukaija on kesy ja saa olla vapaana aina kun ihmisiä on paikalla ja osallistua muun perheen puuhiin se voi kyllä oppia kiltisti olemaan yksinkin työpäivän ajan kunhan häkki on riittävän tilava ja linnulle jätetään puuhailtavaa. Jos aikaa ei tahdo löytyä riittävään seurusteluun linnun kanssa tai se arastelee ihmisiä on lajikumppani aina varteenotettava vaihtoehto. On kuitenkin muistettava että uusi lintu on aina tunkeilija vanhan reviirillä ja tutustuminen on suoritettava hyvin varovaisesti. Voi olla että vanha lintu ei hyväksykään lainkaan kilpailijaa, etenkin jos se jo on valinnut jonkun ihmisen puolisokseen.

        Pareittain tai parvessa elämään tottuneet undulaatit, neitokakadut tai muut pienet parakiitit ja papukaijat eivät aina kaipaa ihmistä elämäänsä muuta kuin ruokakuppia täyttämään eivätkä ehkä kesyynny kunnolla kuin kovalla työllä. Jos haluaa kesyn linnun mutta kuitenkin sille lajitoverin on toki mahdollista ensin ottaa yksi lintu ja hankkia sille toveri vasta kun se on kesyyntynyt. Osa linnun huomiosta toki siirtyy uuteen lajikumppaniin, mutta kerran kesytetty lintu kyllä pysyy myöhemminkin ihmistenkin ystävänä kunhan sen kanssa vain muistaa seurustella ja pitää suhdetta yllä. Pariskuntanakin linnut toki voi kesyttää, mutta tämä vie enemmän aikaa kuin yksinäisen linnun kanssa.

        Papukaijoja ja suoranokkia ei joitain hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ikinä pidä majoittaa samaan häkkiin, ilkikuriset undulaatit voivat ihan vaan uteliaisuuttaan pureskella puolustuskyvyttömien seeprapeippojen varpaat poikki. Samaten hyvin erikokoisten lintujen yhteiselämää tulee valvoa etteivät suuremmat häiriköi liikaa pienempiään. Papukaijojen vahvan nokan kanssa vakavat vahingot toiselle osapuolelle ovat aina mahdollisia ja etenkin alkuvaiheessa kanssakäymistä tulee tarkkailla tiiviisti. Tarvittaessa eri lajit on eristettävä toisistaan kokonaan ja lennättää eri aikoina. Häkin ristikon läpi vilahtelevat toisen linnun varpaat ovat lähes ylivoimainen houkutus useimmille papukaijoille, joten varovaisuus kunniaan! Peippoyhteisössä useat lajit voivat tulla hyvin rauhanomaisesti toimeen keskenään, mutta jotkut lajit eivät siedä tunkeilijoita reviirillään. Pesimävireessä tunteet saattavat kuumentua normaalisti rauhallisillakin linnuilla.

        Koiras vai naaras?

        Sukupuolella ei yleensä ole oleellista merkitystä lemmikkilintuja valittaessa ellei tarkoitus ole ryhtyä kasvattajaksi. Useimmat peipot ja pienet papukaijalinnut viihtyvät mieluitein pariskunnissa mutta monet viihtyvät usein mainiosti tyttö- tai poikaporukassakin mikä onkin varteenotettava vaihtoehto jos ei haluta poikasia. Joillain peippolajeilla vain koiras laulaa kauniisti tai on koreampi höyhenistään, useilla papukaijalajeilla ja osalla suoranokistakin sukupuolta on hankala edes erottaa ulkoisten merkkien avulla. Koiraat saattavat olla esiintymishaluisempia tai joillain lajeilla aggressiivisempia, toisilla taas naaraat saattavat olla häijympiä, mutta etenkin papukaijoilla yksilölliset erot ovat usein voimakkaampia kuin sukupuolesta johtuvat. Naaraskaijoilla tosin usein järsimistaipumus on voimakkaampi kuin koirailla, joskin halutessaan molemmat saavat yhtä hyvää tuhoa aikaan. Samaten joillakin papukaijoilla koiraat saattavat olla enemmän äänessä ja sitä kautta oppia mahdollisesti helpommin puhumaan, mutta etenkään parhaina puhujina pidetyillä lajeilla ei tässäkään suhteessa sukupuolella ole juuri mitään merkitystä vaan lintu voi olla mestaripuhuja tai olla pukahtamatta ikänään yhtään sanaa täysin riippumatta siitä onko se koiras vai naaras

        Jos vanhemmalle lemmikkipapukaijalle ollaan hankkimassa lajitoveria saattaa suhtautuminen olla suopeampi eri sukupuolen edustajaa kohtaan, joskaan ikinä ei voi olla varma siitä hyväksyvätkö linnut lopulta toisiaan vai eivät.

        Jos halutaan juuri tietyn sukupuolen edustaja tai varma pariskunta lajista, jossa ei ulkoisia tuntomerkkejä näy, ainoa varma keino todistaa asia on DNA-testi tai aikaisempi pesintä (josta on tullut poikasia, naarasparikin voi innokkaasti hautoa munia tai koiraspari rakennella pesää...). Hyvin kokenut kasvattaja voi arvioida sukupuolen käytöksen tai hiuksenhienojen ulkoisten merkkien perusteella, mutta täyttä varmuutta asiasta ei näillä keinoin yleensä saa.

        Mistä lintu hankitaan?

        Kasvattajalta

        Parasta tietysti olisi hankkia lintu suoraan kasvattajalta. Tästä on lukuisia etuja:

        Linnun ikä on yleensä hyvin tiedossa

        Linnut ovat varmasti kotimaisia ja yleensä terveitä

        Lintu on varmasti häkkikasvatti eikä luonnosta pyydystetty

        Kasvattajalta saa yleensä juuri kyseistä lajia koskevaa tietoa, tosin kaikki harrastajat eivät tiedä omistamistaan linnuista perusasioitakaan tai voivat välittää jostain aikoinaan saatua vanhentunutta tai väärää tietoa joten omaakin harkintaa tulee aina käyttää

        Linnut eivät ole joutuneet kokemaan stressaavaa kuljetusta maasta toiseen

        Käsinkasvatettu papukaijanpoikanen on valmiiksi kesy ja luottavainen, vähän käsiteltyä tarhalintua voi joutua kesyttelemään kauan. Kotikasvatettuna käsittelemättömätkin linnut ovat yleensä vähemmän säikkyjä kuin massatarhatut tuontilinnut.

        Eläinkaupasta

        Jos linnun kasvattajaa ei lähitienoilta löydy on paras turvautua hyvään eläinkauppaan. Tavallisimmat lajit eläinkaupoissakin ovat yleensä Suomessa kasvatettuja, harvinaisemmat tulevat useimmiten Ruotsista tai Tanskasta, joskus Keski-Euroopasta. Kauppojen linnuissa alkuperä ja ikä ei aina ole tarkkaan tiedossa ja etenkin tuontilintujen kunto voi vaihdella suuresti. Hyvästä kaupasta lemmikin hankinta vastaa suoraan kasvattajalta hakua, mutta huonossa voi saada väärinkäsitellyn tai jopa sairaan linnun. Asiantunteva kauppias on kullanarvoinen, vähemmän perehtyneiltä voi saada linnuista jopa virheellistä tai vanhentunutta tietoa.

        Lehtien myyntipalstalta

        "Käytettyjä" lintuja voi tarvikkeineen saada hyvinkin halvalla sanomalehtien ja ilmoituslehtien palstoilta. Näissä kuitenkin kaupankäynnin onnistuminen edellyttää omaa asiantuntemusta ja tarkkaavaisuutta. Hyvällä tuurilla voi saada edullisesti vaikkapa allergian vuoksi myytävän perhelemmikin tai vain hetken pidetyn ja kyllästymisen takia myytävän pikkulintuparin josta on silkkaa iloa. Huonolla tuurilla saa laiminlyödyn tai sairaan linnun tai moniongelmaisen papukaijan joka on kuluttanut puolet elämästään kiertopalkintona eri kodeissa. Toki tällaisellekin voi kodin antaa mutta ongelmalintujen kanssa saa varautua kuluttaamaan runsaasti aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä jotta suhteen saa toimimaan edes tyydyttävästi. Pahimmassa tapauksissa lehti-ilmoituksissa pyörii tyyppejä jotka kauppaavat vähän väliä "nuoria ja kesyjä" papukaijoja. Tällöin kyseessä on todennäköisesti salakuljetus joten silmät kannattaa pitää auki ja luopua kaupoista jos eläimen alkuperä on vähänkään hämärä eikä tarvittavia papereita löydy.

        Mihin kiinnittää huomiota ostotilanteessa?

        Lintua ostaessa kannattaa kiinnittää huomiota linnun käyttäytymiseen. Apaattisena höyhenet pörrössä nuokkuva lintu on todennäköisesti sairas. Linnuilla on toki päivänokosaikoja jolloin ne voivat olla hieman uneliaita, mutta linnun kuin linnun pitäisi piristyä viimeistään sitä käsiteltäessä. Jos lintu ei ole käsikesy poikanen, ei sen pitäisi antaa ottaa itseään kiinni vappaaehtoisesti. Linnun höyhenyksen pitäisi olla puhdas ja siisti eikä kaljuja laikkuja pitäisi esiintyä. Muutama rähjääntynyt sulka ei haittaa, ne kyllä korjaantuvat seuraavassa sulkasadossa. Peräaukon tienoo ei saa olla märän tai tahriintuneen näköinen. Hengityksen ei pitäisi olla äänekästä tai silminnähden vaivalloista. Jos linnun saa käteen ei sen rintalasta saa tuntua terävänä, mikä kielii aliravitsemuksesta. Nuorella linnulla rintaasta voi jonkun verran tuntua kun lentolihakset eivät ole vielä täysin kehittyneet, lihavalla linnulla taas lastan kohdalla voi olla jopa vako.

        Jos olet hankkimassa lintuparia pesimätarkoituksiin on varmistuttava siitä että linnut ovat todella koiras ja naaras (joillakin lajeilla DNA-testi on ainoa varma keino jos kyseessä ei ole jo jälkeläisiä tuottanut pari). Lisäksi on huolehdittava siitä että linnut eivät ole kovin läheistä sukua keskenään.

        Lemmikkilinnulla kannattaa vähän seurata linnun käyttäytymistä, moni lintu arastelee vieraita, mutta tuttua väkeä kohtaan kesy lintu on yleensä luottavainen. Kesyystaso voi vaihdella huomattavasti linnun aiemmista vaiheista riippuen, kesyimmillään lintu antaa kenen tahansa rapsutella itseään ja käännellä miten päin vain, toisessa ääripäässä on jo katseesta häkin seinille rääkyen pakeneva lintu. Katso säikkyykö lintu, onko se vain hiljaisen varautunut, ottaako se uteliaana heti kontaktia, vai hyökkääkö kenties aggressiivisesti kohti. Riippuen siitä mikä on tavoitteesi ja paljonko olet valmis tekemään sen kanssa töitä voit vähän arvella olisiko juuri tästä linnusta mahdollista saada se kaipaamasi kaveri. Kovin arasta eläimestä et välttämättä täysin kesyä ikinä saa, joten jos toiveesi ovat kovin korkealla kannattaa ehkä etsiä joku valmiiksi kesympi yksilö. Jos taas haluat edetä linnun ehdoilla ja etäisempikin suhde riittää, voit toki antaa kodin hyvinkin "toivottomalle" tapauksellekin.

        CITES

        Harvinaistuvien luonnonvaraisten eliöiden kansainvälistä kauppaa valvoo CITES-sopimus. Esimerkiksi kaikki papukaijalajit löytyvät CITES-listoilla, lukuunottamatta undulaattia, neitokakadua ja kauluskaijaa, eli etenkin tuoreemmilta tuontilinnuilta CITES-todistusta kannatta kysäistä. Suomessa syntyneiltä linnuilta ja muutamalta yleisimmältä häkkilintulajilta papereita ei tarvita, mutta useimmilta saisi löytyä edes jonkinlainen selvitys linnun alkuperästä tai historiasta. Eläinkauppiailla jotka tuovat lintuja jatkuvasti suuria määriä voi todistus olla yleisluontoinen. Kaikkein uhanalaisimmilla CITES I -luokan lajeilla (esim. hyasinttiara) luonnonvaraista alkuperää olevien yksilöiden kaupankäynti on kielletty kokonaan.

        Olipa hyvä tietoisku, kiitos!


    • Timanttikyyhky on kooltaan vain 19-21cm, tästäkin mitasta lähet puolet on terävähköä pyrstöä. Perusvärinen timanttikyyhky on vartaloltaan sinertävänharmaa, vatsa vaalean rusehtava. Siipien peitinhöyhenissä on lajille tunnusomaista pientä, valkoista timanttikirjailua. Aikuisilla linnuilla on oranssi iiris, sekä kirkkaanpunainen silmänympärysrengas joka on koiraalla paksumpi (2-3mm) kuin naaraalla (noin 1mm). Naaraan väritys on muutenkin yleisesti hieman vaaleampi ja rusehtavampi kuin koiraan. Nokka on tummanharmaa. Nuorella linnulla nokka on vaaleanharmaa, iiris punertavanruskea ja yleisväritys vaaleampi ja rusehtavampi kuin aikuisilla. Nuorella linnulla myös siipien valkoista pistekuviointia on vielä vähän, jos lainkaan. Värimuunnoksiakin timanttikyyhkystä löytyy melkoisesti puhtaan valkoisesta ja ruskean ja harmaan eri sävyihin sekä kirjavina. Suomessa tavallisesti on tosin tarjolla lähinnä siniharmaata luonnonmuotoa.

      Pienikokoiselle kyyhkylle kelpaa minimissään undulaattihäkki, kooltaan suositusten mukaan vähintään 0,31m2 (esim 70 x 45 cm pohjaltaan, korkeus 60cm). Kyyhkyt eivät kuitenkaan kiipeile, joten hyvä olisi jos häkissä olisi kunnolla tilaa pieneen lennähtämiseenkin, eli liian iso häkki ei ikinä ole. Häkkiin asetellaan muutama eripaksuinen luonnonorsi. Pienessä häkissä majaileva timanttikyyhky lasketaan säännöllisesti lentämään vapaana huoneessa, vain todella suuressa lentohäkissä asuvia lintuja ei tarvitse enää erikseen lennättää. Kyyhkylle voi tarjota myös matalan kylpyvadin pari kertaa viikossa, jos lintu ei innostu itse kylpemään voi sitä ajoittain sumuttaa kukkasumuttimella haalealla vedellä jotta höyhenet pysyvät kunnossa. Kesällä linnut voi viedä häkkeineen ulos pihalle nautiskelemaan auringosta, varo kuitenkin ettei häkki jää liian kauaksi aikaa suoraan paahteeseen ja aiheuta linnuille lämpöhalvausta. Kovin kylmää timanttikyyhkyt eivät myöskään kestä.

      Timanttikyyhky käyttää luonnossa ruoakseen lähinnä erilaisten ruohojen siemeniä ja sitä voikin ruokkia melko pitkälle samoin kuin loistopeippoja tai undulaatteja, eli perusruoaksi tarjotaan pienijyväistä siemenseosta tai täysravintopellettejä. Lisäksi linnuille annetaan tuoreruokaa, kuten hiukan keitettyä viljaa tai pastaa, porkkanaraastetta, salaattia, omenaa yms ja etenkin pesinnän ja sulkasadon aikaan myös ns. voimaruokaa tai keitettyä kananmunaa. Timanttikyyhkyn nokka ei sovellu ruoan paloitteluun eikä se kuori ruokaansa, joten kaiken tarjottavan tulee olla joko pilkottu nokkaansopiviksi paloiksi tai niin pehmeää että siitä saa hentoisellakin nokalla suupalan irroitettua. Timanttikyyhky syö mielellään myös hienonnettuja munankuoria kalsiuminlähteeksi ja suoansulatuksen apuun. Kalsiumia on hyvä antaa silloin tällöin myös helpommin imeytyvässä muodossa kalsiumglukonaattivalmisteena. Kuorimatta siemenet nieleville kyyhkylinnuille voi myös laittaa hieman kupuhiekkaa tarjolle, joskin timanttikyyhkyillekkään se ei häkkioloissa välttämätöntä ole. Pienet jauhomadot voivat maistua joillekin kyyhkyille makupaloiksi. Tarvittaessa ruokaan tai juomaveteen voi lisätä täydennykseksi jotain vitamiini/hivenainevalmistetta, etenkin jos lintu syö kuivaruoaksi pääasiassa siemenseosta. Lisäksi tarjotaan raikasta vettä joka vaihdetaan säännöllisesti.Timanttikyyhkyt viihtyvät parhaiten pareittain, useampi koiras samassa häkissä voi johtaa verisiin tappeluihin, naaraat voivat olla hieman suvaitsevaisempia toisiaan kohtaan, mutte ne voivat taas yrittää kaikki tunkea samaan pesään hautomaan. Uutta lintua häkkiin lisätessä kannattaa myös tarkkailla tilannetta hetken aikaa, aina uusi kumppani ei olekaan mieluinen. Samaten pesimäaikaan kannattaa tarkistaa ettei koiras kiusaa naarasta liikaa yli-innokkaalla kosiskelullaan. Timanttikyyhky ylipäätään on hyvin seurallinen ja nuorena hankittu yksinäinen timanttikyyhky voikesyyntyä hyvin ja alkaa pitää ihmistä puolisonaan jolloin siitä voi saada varsin tiiviin seuralaisen. Yksinään timanttikyyhkyä ei kuitenkaan yleensä kannata pitää ellei sen kanssa ehdi seurustelemaan hyvin paljon, edes peippoja olisi hyvä kaverina olla jos toisen kyyhkyn hankinta ei jostai syystä onnistu. Timanttikyyhkyt ovat yleensä varsin suvaitsevaisia muita lajeja kohtaan, ja ne sopivat siis hyvin lentohäkkeihin loistopeippojen tai kanarialintujen seuralaislajiksi.

      Jos olosuhteet ovat kohdallaan ja linnut terveitä, voi timanttikyyhky pesiä hyvin helposti. Usein ongelmana onkin pikemminkin kuinka poikastuotannon saisi jotenkin lopetettua kun se kerran pääsee käynnistymään. Jos poikasia ei haluta tai naaraalle halutaan antaa hetken hengähdystauko munantuotossa voi vähän haudottuja munia ravistella niin että alkio kuolee tai vaihtaa munat tekomuniin heti muninnan jälkeen.

      Timanttikyyhkyt ovat yksiavioisia, eli pariskunta muodostaa elinikäisen suhteen. Pesä tehdään mille tahansa sopivalle alustalle, hätätilassa vaikka suoraan häkin pohjalle. Esim katottomat kanarialinnun pesäkorit sopivat hyvin kyyhkyjenkin pesäpaikaksi. Pesämateriaaliksi voi tarjota esim. heinän- tai oljenpätkiä joista poikaset saavat pesässä hyvän otteen jaloillaan.

      Naaras munii tavallisesti kaksi munaa, joita molemmat vanhemmat hautovat. Yleensä naaras hautoo öisin ja koiras päivisin, joskus jopa molemmat yhtä aikaa. Poikaset kuoriutuvat 13-14 vrkn haudonnan jälkeen höyhenettöminä, mutta höyhenpeite alkaa ilmaantua viikon sisällä ja jo kahden viikon ikäisinä poikaset ovat lentokykyisiä. Vanhemmat ruokkivat poikasia aluksi kuvun pintasolukon erittämällä kupumaidolla. Pesästä poikaset lähtevät jo noin kymmenen päivän vanhoina. Ne voi erottaa vanhemmistaan heti kun ne osaavat syödä itsenäisesti noin 2-3 viikon ikäisinä. Sukupuolituntomerkit timanttikyyhkyn poikasilla alkavat ilmaantua yleensä 6-8 viikon iässä ja sukukypsiä kyyhkyt ovat usein jo 4-5 kuukauden iässä, joskin näin nuorilla linnuilla pesintää ei kannata vielä aloittaa vaan tulisi odottaa kunnes ainakin naaraslintu on noin vuoden ikäinen. Kuten monilla muillakin linnuilla, voi kokemattomien vanhempien ensimmäiset poikueet epäonnistua syystä tai toisesta.

      lisätietoa:

      http://www.diamonddove.com
      http://www.birdhobbyist.com/articles/BirdHobbyist/Species/DovesPigeons.html
      http://www.dovepage.com/spesies/domestic/Diamond/diamonddove.html
      http://www.freenet.tlh.fi.us/~helenw/brid01.htm

      Toivottavasti näistä oli hyötyä! Oletko ottamassa timanttikyyhkyjä? Jos otat niin kannattaa ottaa pariskunta.

      • fdmexxup, Levitra, tvfqsxlz, levitra, npqwhylo, levitra italia, tvvapstn, farmaco kamagra, jmiqtmrf,


    • Asun taalla Kiinassa, ja taalla on yleinen hakkilintu sellainen paaosin musta, jossa on kuitenkin hiukan keltaista. Oppivat myos puhumaan. Mikahan tuo lintu on? Olen harkinnut sellaisen hankkimista, haluaisin vain perehtya lintuun ennakolta.

      • Veikkaisin pyhämainaa, tai ainakin jotain mainaa jos on semmoinen kottaraisen-rastaankokoinen. Beo -nimellä kulkee myös.
        Hyönteis- hedelmänsyöjä, eli mikään kuiva siemenseos ei käy ruoaksi. Kosteasta ravinnosta johtuen myös ulosteet ovat vetisiä ja sotkevia eli häkkiä saa siivota aika tiuhaan.
        Googlaa "Gracula religiosa" tai "hill mynah" niin saat lisätietoa.


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uuden henkilötunnuksen koodi

      Puuhaillaan uutta henkilötunnusjärjstelmää josta tavan taallaaja ei voi päätellä yhtään mitään. Vastaavasti koodien lukuoikeus ja tiedonpurku tulee ol
      Maailman menoa
      140
      2841
    2. Muut maat tiukentaa korona toimia, suomi ei

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006643856.html Miksi suomessa taas odotetaan että tartunnat räjähtää. Jo nyt helsingissä enemmän tartuntoja kuin O
      Maailman menoa
      219
      2318