Äitiä ikävä!

Kuin 5-vuotias!

Mulla on aivan kamala pelko, joka rajoittaa mun elämää tosi paljon!
En uskalla lähteä kotoa pois yöksi!
Olen 15-vuotias ja minulle iskee aina ihan hirveä koti-ikävä!Olin juuri viikon riparilla ja oli tosi kivaa!Illalla kun piti mennä nukkumaan, kuitenkin ahdistuin ja ainut asia millä sain nukuttua oli se, että olen ihan lähellä kotia ja jos haluan, niin voin soittaa kotiin ja pyytää heitä hakemaan minut pois!
Oikeastaan minulle tulee äitiä ikävä, koska jos esim. äitini lähtee yöllä baariin juhlimaan(mitä hän tekee tosi harvoin) en voi nukkua! Ja jos en jostain syystä saa häntä kännykästä yöllä kiinni
minuun iskee hirveä paniikkikohtaus!
Onko muita joilla olisi tälläinen kammo?
Miten voisin hoitaa tämän sillä tämä koskee vain äitiäni,eikä isääni ollenkaan!
Muita samanlaisia kokemuksia kokenut????

73

3692

    Vastaukset

    • että äidillesi sattuu jotain?

    • Etkö käynyt lapsena juuri yökylässä?

      Kaikille tulee jossakin vaiheessa tuo koti-ikävä vaihe, mutta useimmilla pikku lapsina jolloin he ovat ensi kertaa poissa kotoa.

      Veikkaan siis, että et ole ollut poissa paljoakaan äitisi luota ja tuo kammo paranee vain sillä, että pikkuhiljaa päästät otteen äidistäsi.

      Yritäppä tästälähin esim. viikonloppuisin päästä jonkun kaverisi, isovanhempiesi, sukulaisten luokse yöksi.

      Tuon ymmärrän, että silloin pelkäät, kun äitisi on viihtellä se on jokseenkin normaalia, jos äitisi on yöllä jossain ulkona, mutta sitäkin pelkoa sun kannattaa yrittää kondrolloida, että ainakin saisit nukuttua.

      Mitä voit tehdä, jos äidillesi sattuu jotakin, jos valvot samanlailla hälle sattuisi, vaikka nukkuisit.

    • MULLA ON IHAN SAMA JUTTU OON ITE VASTA NELJÄNNELLÄ MUTTA MONET SILTI PYYTELEE YÖKSI JA KAIKKEE...MUTTA EN VOI IKINÄ KERTOA TOTUUTTA KAVERILLENI..NE VAIN NAURAISIVAT MULLE...JOSKUS TUNTUU ETTÄ ÄIDIN TEKIS MIELI SANOO NO LOPETA TOI JO SÄ OOT JO NELJÄNNELLÄ..4 KERTAA OON LÄHTENY KAMULTA POIS KESKEN YÖTÄ..ENÄÄ EN PAHEMMIN YÖKSI MENE..KEKSIN TEKOSYITÄ..MUTTA TÄÄ EI OO HAUSKAA TÄÄ ON IHAN KUN JOKU TAUTI JOKA EI PARANE VAI PARANEEKO??

      • Kiitos noista tosi "kannustavista" viesteistä!Tyyttö olen...
        Pilalle hemmotelluksi en mielestäni voi itseäni sanoa (vaikka ei kai sitä itse huomaa)! Äiti on aina viihtynyt kotona ja kaverit kävivät meillä enimmäkseen yötä, joten ehkä vain totuin siihen! Isäni taas asui vuoden poissa kotoa(tuli vain viikonlopuiksi kotiin) ja syynä oli se, että hän opiskeli n. 100 km päässä!
        Suhteeni isääni on aika huono ja ehkäpä vain pelkään, että äidilleni sattuu jotain ja joudun jäämään yksin isäni ja sisarieni kanssa!
        Nyt olen lähdössä viikoksi n 1000 km päähän kotoa, josta ei kotiin soitella, sillä olen menossa vaeltamaan eikä siellä kännykät toimi!
        Katotaan nyt jos vaikka "paranisin"!
        Kyllähän mua pelottaa lähtee, ihan hirveesti pelottaakin , mutta ei auta kuin vain pystyä, ei tästä kammosta muuten pääse!
        Ja sinulle "oon nynny", tää on tosi raskasta, mut pitää muistaa et meitä on muitakain(kai?)
        Riparin jälkeen mä oon ainakin itsenäistyny tosi paljon ja tää kammo alkaa haihtua!
        Vähän kerrallaan pitää uskaltautua...hiljaa hyvä tulee! Kyllä me pystymme tähän!!!!


      • kuin 5- vuotias kirjoitti:

        Kiitos noista tosi "kannustavista" viesteistä!Tyyttö olen...
        Pilalle hemmotelluksi en mielestäni voi itseäni sanoa (vaikka ei kai sitä itse huomaa)! Äiti on aina viihtynyt kotona ja kaverit kävivät meillä enimmäkseen yötä, joten ehkä vain totuin siihen! Isäni taas asui vuoden poissa kotoa(tuli vain viikonlopuiksi kotiin) ja syynä oli se, että hän opiskeli n. 100 km päässä!
        Suhteeni isääni on aika huono ja ehkäpä vain pelkään, että äidilleni sattuu jotain ja joudun jäämään yksin isäni ja sisarieni kanssa!
        Nyt olen lähdössä viikoksi n 1000 km päähän kotoa, josta ei kotiin soitella, sillä olen menossa vaeltamaan eikä siellä kännykät toimi!
        Katotaan nyt jos vaikka "paranisin"!
        Kyllähän mua pelottaa lähtee, ihan hirveesti pelottaakin , mutta ei auta kuin vain pystyä, ei tästä kammosta muuten pääse!
        Ja sinulle "oon nynny", tää on tosi raskasta, mut pitää muistaa et meitä on muitakain(kai?)
        Riparin jälkeen mä oon ainakin itsenäistyny tosi paljon ja tää kammo alkaa haihtua!
        Vähän kerrallaan pitää uskaltautua...hiljaa hyvä tulee! Kyllä me pystymme tähän!!!!

        oli nuorena sama homma ja hei on muuten vieläki ja oon jo 30v
        nuorena alta 12 v ku oltiil tuttava perheellä ja porukat otti viina ja mä kysyin saanko jäädä yöx ja ku sain luvan mentiin nukkuun ja monen tunnin päästä ku porukat oli lähös mä hiippailin niiden luo et mä haluun kotiin ja eiku menos. en osannu olla kellään yötä. nytki jos joudun ilman miestä meneen jonnekki mulla on kamala ikävä ja en saa unta. tekis mieli aina soittaa hakeen kotiin, vaikka tiedän etten pääse. eka yö on aina pahin ,mut siihen tottuu.
        tsemiä sulle ja muillekkin


      • kuin 5- vuotias kirjoitti:

        Kiitos noista tosi "kannustavista" viesteistä!Tyyttö olen...
        Pilalle hemmotelluksi en mielestäni voi itseäni sanoa (vaikka ei kai sitä itse huomaa)! Äiti on aina viihtynyt kotona ja kaverit kävivät meillä enimmäkseen yötä, joten ehkä vain totuin siihen! Isäni taas asui vuoden poissa kotoa(tuli vain viikonlopuiksi kotiin) ja syynä oli se, että hän opiskeli n. 100 km päässä!
        Suhteeni isääni on aika huono ja ehkäpä vain pelkään, että äidilleni sattuu jotain ja joudun jäämään yksin isäni ja sisarieni kanssa!
        Nyt olen lähdössä viikoksi n 1000 km päähän kotoa, josta ei kotiin soitella, sillä olen menossa vaeltamaan eikä siellä kännykät toimi!
        Katotaan nyt jos vaikka "paranisin"!
        Kyllähän mua pelottaa lähtee, ihan hirveesti pelottaakin , mutta ei auta kuin vain pystyä, ei tästä kammosta muuten pääse!
        Ja sinulle "oon nynny", tää on tosi raskasta, mut pitää muistaa et meitä on muitakain(kai?)
        Riparin jälkeen mä oon ainakin itsenäistyny tosi paljon ja tää kammo alkaa haihtua!
        Vähän kerrallaan pitää uskaltautua...hiljaa hyvä tulee! Kyllä me pystymme tähän!!!!

        Jos oot Lappiin tulossa vaeltamaan, niin voin sanoa, että kairoissa saattaa kuulua Soneran ja ehkäpä myös Radiolinjan liittymät! Et eiku soittelemaan vaan! :) Mut tsemiä, kyl se siitä ku vanhenet! Ite muutin jo 16-wee pois kotoa ja hyvin on menny, vaikka kyllä mullaki välil huolestuttaa, et onkohan sielä kotona kaikki ok jne...


      • kuin 5- vuotias kirjoitti:

        Kiitos noista tosi "kannustavista" viesteistä!Tyyttö olen...
        Pilalle hemmotelluksi en mielestäni voi itseäni sanoa (vaikka ei kai sitä itse huomaa)! Äiti on aina viihtynyt kotona ja kaverit kävivät meillä enimmäkseen yötä, joten ehkä vain totuin siihen! Isäni taas asui vuoden poissa kotoa(tuli vain viikonlopuiksi kotiin) ja syynä oli se, että hän opiskeli n. 100 km päässä!
        Suhteeni isääni on aika huono ja ehkäpä vain pelkään, että äidilleni sattuu jotain ja joudun jäämään yksin isäni ja sisarieni kanssa!
        Nyt olen lähdössä viikoksi n 1000 km päähän kotoa, josta ei kotiin soitella, sillä olen menossa vaeltamaan eikä siellä kännykät toimi!
        Katotaan nyt jos vaikka "paranisin"!
        Kyllähän mua pelottaa lähtee, ihan hirveesti pelottaakin , mutta ei auta kuin vain pystyä, ei tästä kammosta muuten pääse!
        Ja sinulle "oon nynny", tää on tosi raskasta, mut pitää muistaa et meitä on muitakain(kai?)
        Riparin jälkeen mä oon ainakin itsenäistyny tosi paljon ja tää kammo alkaa haihtua!
        Vähän kerrallaan pitää uskaltautua...hiljaa hyvä tulee! Kyllä me pystymme tähän!!!!

        Mullakin on samanlainen tilanne, mutta mulle tuli enemmänkin sellainen "ikäväfobia" rippilerin jälkeen, koska siellä ollessani, kaukana kotoa, ikävöin joka päivä äitiä ja itkin monta kertaa päivässä ystävilleni, myös yhdelle ohjaaja naiselle. Olen aina ollut ikävöitsijä niin äitiä, että isää kohtaan. Vanhempani ovat eronneet, kun olin 5-6 vuotias. Ennen rippileiriä olen viettänyt kaikki mahdolliset lomani isälläni. Mutta leirin jälkeen, kun menin sinne, ikävä koitti samalla lailla kuin rippileirillä. Ikinä ennen en ole ikävöinyt äitiäni isällä ollessani. Jouduin lähtemään kotiin, ennen en ole tahtonut isältä pois päinvastoin olen aina tahtonut jäädä pitemmäksi aikaa sinne. Ja nyt olen 2 muuta kertaa tänä kesänä perunut menoni sinne, sen vuoksi, että minua pelottaa että minulla tulee ikävä äitiä. Tämä on kamalaa ja henkisesti raskasta, koska pelottaa pystynkö olla isällä miettimättä tätä ikävää. Mutta jos tämä ei tästä yhtään "parane" niin menen juttelemaan terveydenhoitajan kanssa ja hän varmasti opastaa minut eteenpäin jos on tarve. Mielestäni tämä olisi hyvä ratkaisu, jotta voisin elää taas "normaalisti" Eihän tämä vakavaa ole, mutta mielestäni ei ole kiva elää peläten ikävää, joten siksi olisi hyvä päästä siitä " eroon" Ikävöidä voi jokainen, mutta liiallinen ikävöinti ei ole hyväksi henkisesti mielestäni..


      • MUL ON IHASAMA!!! MÄ AIKOIHINI PELKÄSIN KERTOO KAMUILLE TÄST ASIASTA. AUTTO TOSI PALJON KUN MÄ KERROIN NIILLE ET MULLA ON SELLANEN KAMMO JOTA SANON NYKYÄÄ 'UNIVAIKEUDET' EN PELKÄÄ MUILLE SANOA SITÄ KOSKA SAIN SELLAISEN AJATTELU TAVAN; MÄ OON MIKÄ OON JA KUKAAN SITÄ EI VOI MUUTTAA. ONNEKSI KAVERINI OVAT YMMÄRTÄVÄISIÄ JA MUUTKIN ON OTTANUT SEN VASTAAN,EI EDES HÄMMENNYKSELLÄ. EIKÄ TÄMÄ ASIA MUUTA TULEVASIUUTTANI YHTÄÄN, LUPAAN ETTÄ SE KYLLÄ MENEE AIKANAAN OHI. OLEN KÄYNYT KUUSI KERTAA YÖKYLÄSSÄ MUTTA SIITÄ PUOLET OLEN ITKIEN LÄHTENYT POIS,ENKÄ ENÄÄN KOSKAAN HALUA TUNTEA SITÄ SAMAA TUNNETTA, ENNEN KUIN TIEDÄN OLEVANI VALMIS YÖKYLÄÄN TAI MUIHIN YÖ JUTTUIHIN.. ITSE ASIASSA JOSSAIN VAIHEESSA PELKOANI MENIN SERKKUNI LUO YÖKSI JA EI PALJOONKAAN AIKAA NIIN OLIN JO KAVERIN KANSSA HÄNEN LUONAAN YÖKYLÄSSÄ..EN TIEDÄ MITEN YHTÄKKIÄ SE TAPAHTUI ETTÄ MENIN PÄÄTTÄVÄISESTI SERKKUNI LUO YÖKSI TAI SE ETTÄ NIIDEN KAHDEN JÄLKEEN EN ENÄÄN USKALTANUT JA SE TAAS PALASI, VAIKKA NIISSÄ ÖISSÄ EI EDES OLLUT KYYNELEITÄ. ENTIEDÄ KANS MITÄ TAPAHTU ENKÄ MUUTENKAAN LUONTEELTANI OLE SEURALLINEN ETTÄ 24H VIETTÄISIN KAMUNKANS AIKAA, OSITTAIN SE EHKÄ JOHTUU SIITÄ.


      • Sama juttu, ja sama ikä. Ihan hirveetä :( Vanhemmat lähtee kaheks päiväks pois kotoota, oon kotona mut silti!! Oon itkeny kohta viis päivää ja ne lähtee vasta huomenna :'(


      • Lapsellinennn kirjoitti:

        Sama juttu, ja sama ikä. Ihan hirveetä :( Vanhemmat lähtee kaheks päiväks pois kotoota, oon kotona mut silti!! Oon itkeny kohta viis päivää ja ne lähtee vasta huomenna :'(

        Mulla on ongelmana se et oon ollu mun äidin kanssa niin paljon ja se on mulle tosi tärkeä ja se lähti 7 tuntia sitten Ruotsiin ja tulee takas 2 viikon päästä ja itken tällä hetkelläkin koska mulla on niin kova ikävä sitä ja viimeks ku se oli poissa 1 yön niin itkun sinäkin iltana koska mulla oli niin ikävä sitä :(😭ja oon jo 12 nii en haluu kertoo siitä kenellekkään koska mus pelottaa et ne nauraa mulle


      • mulla on siis aivan sama ihan hirveetä


    • Mulla on ihan sama ongelma!!!!!!!!!

    • eï ole

    • Mulla on täysin sama ongelma. En uskalla mennä kavereilleni yöksi koska pelkään että tulee ikävä. Nyt kuitenkin olen lupautunut kaverille yöksi ja mua stressaa ihan super paljon nyt muutama päivä ennen, koska kun menen sinne, minulla ei sinä päivänä ole enään mahdollisuuttaa tulla takaisin kotiin.
      Kun menen pois kotoa, kaikki mitä joudun tekemään alkaa ahdistaa minua. Varsinkin syöminen. Pelkään ajatusta, että illalla pitää tehdä asiat jonkun toisen ehdoilla. Ei saa päättää molloin nukahtaa, ei saa olla kuin kotonaan.
      En halua mennä pois kotoani. Meneekö tämä ikinä ohi. Olen 13 ja aina kun olen ollut poissa kotoa, niin on alkanut itkettää paljon........se on kauheeta :'((((

      • Mulla on kans iha sama ongelma, kun teilläkin. Vaikka joskus tuntuu että olisin ainoa jolla on tämä vaiva. Yökyläilyt on mulle yhtä tuskaa. Jos olen vieraassa paikassa yötä saan sellasseen ikävän paniikki/ ahdistuskohtauksen, tosin koitan olla näyttämättä sitä heille kellä olen yötä.. En halua kokea sitä tunnetta mikä syntyy heti kun pitäisi mennä nukkumaan! Sen olen vältellyt yökyliä. Nyt minua vaivaa suuresti rippikoulu! Se on jo vuoden päästä, enkä tiedä miten selviän! Miten pystyn olemaan viikon leirillä, kun yksi yökin tuottaa ongelmia?!:c


      • sama täällä:( kirjoitti:

        Mulla on kans iha sama ongelma, kun teilläkin. Vaikka joskus tuntuu että olisin ainoa jolla on tämä vaiva. Yökyläilyt on mulle yhtä tuskaa. Jos olen vieraassa paikassa yötä saan sellasseen ikävän paniikki/ ahdistuskohtauksen, tosin koitan olla näyttämättä sitä heille kellä olen yötä.. En halua kokea sitä tunnetta mikä syntyy heti kun pitäisi mennä nukkumaan! Sen olen vältellyt yökyliä. Nyt minua vaivaa suuresti rippikoulu! Se on jo vuoden päästä, enkä tiedä miten selviän! Miten pystyn olemaan viikon leirillä, kun yksi yökin tuottaa ongelmia?!:c

        Onneksi on olemassa päiväripareita.☺


      • sama täällä:( kirjoitti:

        Mulla on kans iha sama ongelma, kun teilläkin. Vaikka joskus tuntuu että olisin ainoa jolla on tämä vaiva. Yökyläilyt on mulle yhtä tuskaa. Jos olen vieraassa paikassa yötä saan sellasseen ikävän paniikki/ ahdistuskohtauksen, tosin koitan olla näyttämättä sitä heille kellä olen yötä.. En halua kokea sitä tunnetta mikä syntyy heti kun pitäisi mennä nukkumaan! Sen olen vältellyt yökyliä. Nyt minua vaivaa suuresti rippikoulu! Se on jo vuoden päästä, enkä tiedä miten selviän! Miten pystyn olemaan viikon leirillä, kun yksi yökin tuottaa ongelmia?!:c

        tää on ihan sama juttu mulla ihan kauheeta mua aihdostaa kaikki leirikoulut ja leirit ylipäätään nytkin koulussa on tulossa joku tutustumis yö enkä pysty menemää sinne


    • Mulla on sama homma olen nuorempi kuin sä mutta kumminki.olen käynyt monesti yökylässä. Ja aina tulee itkua en tosin ikinä ole lähtenyt sieltä pois olen ajatellut kertoa siitä kavereilleni mutta en uskalla. tuntu hyvältä kun sai tietää että meitä on paljon .. En haluais kokea sitä tunnetta enää ikinä .pelotta rippikoulu. Ahdistaa aina kun kaverit pyytää yöksi.. Pääsisinpä tästä eroon.

    • Yleensä tämmöiset tunteet tulevat jostain aiemmasta kokemuksesta.. Onko sulla varhais lapsuudessa joku kokemus, jossa äitisi on lähtenyt jonnekin ja olet ikävöinyt häntä kauheesti ja pelännyt, ettei hän tule takaisin?

      Luin Anna Eriksonista jutun, jossa hän kertoi kuolemanpelostaan, joka on läsnä joka päivä. Tämä pelko rakentui 11 vuotiaan tytön kokemukseen, jossa hän oli pelännyt kuolemansa lentomatkalla kotiin... tarinaan liittyy muutakin, mutta tämä tässä lyhykäisyydessään.

    • Et ole vielä läheskään aikuinen ja aikuisillakin on pelkoja :) On oikeastaan vielä ihan tervettä huolestua varsinkin jos et saa yhteyttä.Voi ollal että äitisi kun on ollut baarissa siellä on hälyä ja meteliä ettei hän kuule.Voit kertoa äidillesi että sinua hermostuttaa jos hän ei vastaa.Tekstari olis ok.:) Kyllä sinä pärjäät

    • En ole koskaan tykännyt olla yötä muualla kuin kotona (nuorena siis vanhempieni luona ja nykyisin omassa asunnossa). Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, eikä siitä kannata tehdä suurta numeroa.

      Luulisin, että aika monet avioparit eivät saa unta ilman toista puolikastaan. Se on aika luonnollista, että on vähän levoton tai huolissaan, jos toinen ei olekaan yhtäkkiä siinä vierellä.

    • Mulla on pari ratkaisua teille kaikille jotka ootte tuossa ongelmassa.Aina voi valvoa koko yön.Voi pelata kännykällä .. Ja mulla tehos kun pyysin kaverin yöksi.Huomasin kuinka hauskaa se oli. Ja sit se hälveni.. Pelko pitää kohdata.. Sitä ei voi paeta koko elämänsä ajan.. Tsemppiä kaikille .. Tästä pääsee yli.

    • Mulle tulee kanssa ihan kauhea ikävä äitiä vaikka hän lähtisi yhdeksikin yöksi pois!

      • Jep, mulla on ollut täysin sama ongelma, joka kuitenkin melkein täysin parantunut vuosi sittenn kun täytin 14. Silloin äitini lähti ulkomaille viikoksi ja jäin sisarusteni ja isän kanssa kotiin, ja se oli elämäni rankin viikko. Itkin suunnilleen joka ilta ja koulussa oli vaikeaa olla. Minulla ei ole kuitenkaan ollut niin paha tuo ikävä ikinä, ettenkö olisi voinut olla yhtä yötä poissa kotoa, eikä minulla ole oikein ollutkaan ikinä ikävä oikein silloin kun olen itse poissa yötä kotoa koska silloin on muuta ajateltavaa. Ikävä ja ahdistus iskee siis aina silloin kun äiti on yli yhden yön poissa kotoa. Mutta älä murehdi liikaa, sillä ikävöinti on _TÄYSIN_ tervettä ja kun ikävöi jotakuta, se tarkoittaa että todella välittää ja rakastaa :)


      • IHAN SAMA JUTTU!! :( :'( :'((


    • Olen 11v. ja en uskalla mennä kaverille yötä. Nukun huonosti ja minulle tulee aina koti-ikävä. Voisiko, joku neuvoa miten uskaltaisin olla yökylässä. Lähetä vinkki: fanny02@windowslive.com

      • Ota äitin paita mukaan joka tuoksuu äidiltä se auttaa tosi paljon mä oon ite 7v.


    • Vaikka nyt olen itsekkin yökyläpelkoinen niin tässä pari vinkki halpottamaan koti-ikävää.

      (1) Ota mukaan joku pehmolelu/lelu jonka vanhempasi ovat ostaneet sinulle.
      (2) Pyydä kaverisi vanhemmilta jos he voivat lämmittää sinulle maitoa ja hunajaa helpottamaan nukkumista.
      (3) Jos sinua itkettää niin itke ihan rauhassa ja pyydä kaverin vanhemmilta jos omat vanhempasi saavat tulla käymään jos he pääsevät.
      (4) Viimeinen vinkki on tämä että pitäkää hauskaa paljon!

    • Mulla on ihan sama omgelma kun sulla, olen liian kiintynyt äitiini, olen erolapsi ja asunut äidinkanssa siitä lähtien kun porukat eros ku olin 6.v, mäki oon nyt 15. Ja riparille meno pelottaa ihan kamalasti, muo pelottaa että alan siellä tyyliin itkemään tai jotain ku iskee niin kova koti-ikävä..en tiiää yhtäön mitä teen....):

    • Joo no pahinta oli kerran kun olin kaverien kanssa mökillä juhlimassa ja kun piti aamusta mennä nukkumaan iski hirvee koti-ikävä. Tuli sitten idea lähteä kotiin kännipäissään taksilla.. Niin ja olin jo 17v :D Mutta tosiaan samaa ongelmaa ollut, huono suhde isään ja äiti on aina ollut tukena ja melkeen niinkuin ystävä. Tukenu aina kaiken stressin läpi. Pelkään myös usein hänen kuolevan, esim kun äiti lähtee kauppaan aattelen mitä tekisin jos hää ei enää palaiskaan kotsaan....

      • Moi. Mä oon 12.v ja iha sama ongelma ku teil muilla. Iha kauhee ikävä jo etukäteen ku oon lähössä jonnekkin. Leirikoulu jännittää nii paljo et itken melkee jokampäivä( se on kuukauden päästä) ja sitten se rippi koulu... Vaikka siihenhän on vielä aikaa. Yleensä ikävä ei tule mulla kun olen yhden yön, mutta jos enemmän nii saan usein ihan kauheen itku kohtauksen vaa yöllä tai illalla kun on niin kauhee ikävä. Silloin alkaa sattuu vatsaan ja välillä päässäkin alkaa tuntuu oudolta. Ihan kauheeta!! Mä en osaa rauhottuu. Usein toi on vaa illalla mut nyt se on saattanu tulla aamulla tai päivälläkin. Se on ihan kauheeta!! Ja kun sitten miettii vielä sitä että on monta yötä jäljellä! Tää tais alkaa ku olin ekalla leirillä 9.v.


    • Iha sama juttu :/

      • olipa lohdullista kuulla että näin monella on sama ongelma:-) Nyt parhaillaan olen kaverin sängyllä ja se on omassa huoneessaan eilen illalla peitelty itkukohtaus...


    • Mulla on ihan sama juttu ! Mutt mulla on ikävä äitiä, mutta myös en illalla pysty syömään koska pelkään että tulee huono olo, tai sitten mulla on jo valmiiks huono olo. Oon samaa mieltä siinä että pelot tulee kohdata, mutta menin joukkueen kanssa pelireissulle, niin sama juttu. Iltapalalla en pystynyt syödä koska tuli huono olo ja alko vaan tärisyttää ja sellanen tunne että nyt haluan kotiin! Itketti mutta sain pidettyä kyyneleet koska häpesin sitä niin paljon. Tietysti oli kivaa ja iloinen että selvisin siitä, mutta kammo vaan vahvistui enkä halua kokea tunetta enää koskaan, ja seuraavaksi tulis rippileiri. Itkettää vaan kun mietin sitä :( onneksi mulla on kaveri jolla on sama juttu, mutta en tunne ketään jolla ois tää sama pahoinvointi juttu kuin mulla. Ja tosiaan tää tulee aina ennen nukkumaanmenoa..

    • Oon 11 ja mulla on toi ihan sama juttu. Kun meen jonnekki yöksi nii jo ajatus siitä hirvittää... Mä ikävöin aina äitiä. Oon lupautunu mennä mun kamulle tänään yöksi... Äiti kyl sano et ne voi tulla hakeen mut jos tulee ikävä. Mua alkaa yleensä oksettaa ja saatan jopa oksentaa. Itken aina... Mulla on yhdestä kerrasta kammoja... Mut ei siitä sen enempää.... Toivon niin et parannun tästä... :(

    • Tietääkö joku sit jotain parannuskeinoa millä tästä pääsis yli?

      • Oon 12 v ja mulla on tullut pienestä asti ikävä äitiä tai en edes tiedä tuleeko ikävä vaan tulee sellainen panikki ja sitten tunnen itseni tyhmäksi koska naapurissa asuu parasystäväni ja sielläkin tulee ikävä ja mahaan rupeaa sattumaan mutta voin antaa sen vinkiksi että koita pärjätä siellä ja ajatella muita asioita ja puhua siitä ikävän tunteesta ystävälle niin kohta huomaat että se ikävä unohtui 😍jos pelkäät että ne kaverit nauraa niin ei ne oikeita ole jos ne ilkkuu🤨


    • Mäki pelkään kaikkee mutta suomes ylipäätää sattuu nii vähä onnettomuuksii kenenkää vanhemmille. Ite pärjään 2 viikkoo ilman äitii vaikka ennen pärjäsin vaa päivän

    • Sama juttu, vaikka minulla se oli molemmat vanhemmat ... se on ainakin osin geneettistä tai jotain. Sille ei oikein mahda mitään. Voi vain vakuutella, ettei se ole järkevää, mutta ahdistus silti jatkuu. Se loppui lukioiässä olennaisesti, mutta vielä armeijassa alokkaana oli pahoja koti-ikävän jaksoja. Kun muutin opiskelujen alkaessa omaan asuntoon, ensimmäisinä öinä oli orpo olo.
      Joo.

      Mutta pieni neuvo: Kun äititi on illalla baarissa, älä ala ajatella, miten kultainen mamma se on, vaan ajattele mieluumin, miten narttumainen se voi olla. Ja yritä sitten keskittyä johonkin ihan muuhun kuten vaikka sarjakuviin, johonkin, mikä ei ainakaan ole äitisi rakkauden symboli, joka tuo kyyneleet silmiisi.
      Sinulla on myös selvästi pientä taipumusta paniikkihäiriöön, mistä ei kannata mennä paniikkiin. Joidenkin tutkimusten mukaan meditointi ennaltaehkäisee kohatuksia ja auttaa kestämään niiden pelon:
      http://panicdisorder.about.com/od/livingwithpd/a/Mindfulness-Meditation-For-Panic-Disorder.htm

      • Lisäys: tuo paniikkihäiriöalttisudiagnoosi sitten oli täydellisen amatöörin tekemä, eikä sitä kannata ehkä uskoa. Meditointi voi silti auttaa.


      • 9+12 kirjoitti:

        Lisäys: tuo paniikkihäiriöalttisudiagnoosi sitten oli täydellisen amatöörin tekemä, eikä sitä kannata ehkä uskoa. Meditointi voi silti auttaa.

        En suosittelisi meditointia tai mind-fullnessia aikuiselle , saatikka nuorelle tai lapselle.
        Meditaatioissa on vaaroja joista ei vaan riittävästi puhuta.
        Suosittelisin ikävästä puhumista ystävän kanssa, päiväkirjan kirjoittamista ja mahdollisuuksien mukaan soittoa tai tekstaria kotiin.
        Rukous on myös hyvä juttu. Voit rukouksessa vapaasti kertoa ahdistuksistasi Taivaan Isälle, Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa aina, joka päivä,maailmanloppuun asti. Jos otat Hänet vastaan pelastajaksesi ja turvaksesi, Hän on kanssasi aina, myös ja nimenomaan niissä vaikeissakin hetkissä.
        Ilman Häntä minä en olisi selvinnyt tähän asti,


    • Mun äiti lähti tänään sen lapsuuden kaverille tai serkulle en oo varma onko se sen serkku vai kaveri mut ne näki viime juhannuksena ja sen kaveri tuli meille yheks yöks ja nyt ne sopi et mun äiti menee sinne 2 yöks .... oon kotona mun iso veljen kaa ja mun iso siskon ja tottakai meidän koirankin :) koska tykkään YLEENSÄ olla rauhassa mut nyt jostain syystä tuli hirvee äiti ikävä :.( en tiiä auttaisko jos meen iskälle mut siel on tylsää :( nyt kello on 22.09 ja odotan innolla huomista että on vaan yksi yö niin äiti tulee :.) mun pitäis varmaan olla kamujen kaa että en ajattelis äitii koko ajan :( mut ei tääl hirveesti asu mun kamuja :( oon siis ....12v... mulla ei yleensä tuu koskaa koti ikävää jos oon kaverilla viimeks tuli ehkä 5 tai 6 vuotiaana kun olin mun sukulaisella ja sit se toi yöllä mut kotiin sieltä oli vaan joku noin 1 kilsa onneks! :D

    • Voi kun te olette herttasia, omalla tavallanne. Olen keski-ikäinen nainen ja minulla oli nuorempana aivan samat ongelmat. Rivapri oli yhtä h**tiä ja kesti vielä kaksi viikkoa. Selvisin kuitenkin hengissä siitäkin kokemuksesta. Rahaa kului ilhan tolkuton määrä puhelinautomaattin (ei ollut kännyköitä)
      Kannattais varmaan miettiä tosissaan, mistä se pelko kumpuaa.

    • Mullaki on ihan sama juttu oon nyt 12 täytän kohta 13 enkä pysty oleen ees 2 yötä pois kotoa ja mun vanhemmat on sellaisessa työssä että he lähtevät aik amonestikkin pois ja joskus yhtä aikaa ja yleensä alan panikoimaan jo siitä enen kun he lähtevät (mummi ja pappa tulee sit meille aina huolehtiin) oon ain aaatellu että mä oon ainoo tässä jutussa mut nyt ku löysin tän sivun niin helpotti tietää että oon muitaki.Mun kaverit pystyy oleen vaikka 2 kuukautt ailman vanhepi ajossain ja mä en.Oon monesti joutunu perumaan menoja koska pelottaa ja mua pelottaa in sikana koska oon mennossa 7 luokalle ja mun äiti on sillon poissa melkein 3 viikkoo kun koulu alkaa on hän täällä tietenkin iskä mut kumminkin koulu pelottaa ihan sikana koska se on eri koulu koulu päivät on pitempiä ja en tiiä miten pääsen tästä pelosta yli ;((

    • Mulla sama juttu. Ite oon 12 vuotias ja ikävöin enimmäkseen äitiä kun hän on poissa. Nytkin hän on töissä ja tulee yöllä. Isää ikävöin myös, mutta en aina joskus vaan. Kunpa tähän olisi jokin keino millä tämän ikävän saisi pois. En itse pysty menemään kenellekkää yöksi kun tulee ikävä viimeksi kun olin mummilla silloin ei tullut ikävä... Mutta puhun äidin kanssa kun hän pääsee töistä. :)

    • Jooo

    • Äiti ♡ Minä

    • hmm se voi olla mahdollista tuo ikävän iskeminen että jos on tylsää eli jos sää et tee yökylässä mitään ihmeellistä vaan istut sun kamun kans vierekkäi ja juttelette vaan niin siinähän tuleekin ikävä.minulla on vaikka kuinka paljon ikävästä kokemusta joskus kun olin kamul yötä nii siäl tuli vähän ikävä ja se kysyi et mikä sul on niin sanoin et koti ikävä ja sit helpotti.Mut joskus kun olin isoveljeni ja sen tyttiksel yötä nii ei iskeny koti ikävä ku tiesin et mul ois ollu kummiski tylsä viikonloppu ja ois pitäny vaan kuunnella sitä jokapäivästä mölinää kun äiskä siivoo ja aina joka äiskäviikonloppu on tylsää.Tee kamus kans jtn kivaa niin se koti ikävä voi helpottaa ja mieti sitä kun pääset sitten siäl yökyläs huomenna taas kotiin

    • mua harmittaa aivan kauheesti kun se mun koti ikävä määräilee kyl mun elämää ja enkä varmaan haluiskaan mihinkään leirille enää kun aina tulee ikävä >__<
      äitikin on sanonu mulle et enää mää en päästä sua mihinkään leireille
      siis minkä vit#n takii mul on ikävä leiril kun muil on hauskaa.ei oo kiva kattoo leireil kun muil on hauskaa ja oon ainoa.en halua olla mikään nynny mamman poika joka itkee joka paikassa.mua ärsyttää tää niin paljon kun osaatte kuvitellakkaan ja siihen plussataan viellä maapallion ytimestä aurinkoon matka.niin paljon minua ärsyttää koti ikävä satana.en halua olla mikään ikävöitsiä haluan olla kuin muut:(

      • EI se haittaa jos tulee ikävä eikä ole mitään vikaa itkemiseskään... jos itket ikävästä se tarkoittaa että olet tarpeeksi vahva esittämään tunteesi


    • Äiti lähti torstaina matkalle ja tuee sunnuntaina... hirveä ikävä äitiä ja isääkin tulee ikävä jos han on poissa kotoa edes päivän. KÄvin pe-la taideyön eli yökoulua periaatteessa ikävä unohtui kaverien kanssa ja tuli sitte valvottua kahteen yöllä ja heräsin puol ysiltä. nyt hirvee ikävä iski enkä saa untakaan koska olen ns. Liian väsynyt nukkumaan...

    • Mä lähen yökis mummolaan ja joudun matkaaa yksin pelotaa ihan sika ja muulaa on ika vaitia en tiedä mit tehaa joten voitk antaa neuvon et miten paase ykisn matku telusta yli

    • Mulla on tää ihan sama juttu oon 11v ja mun pitäis mennä huomenna mummille yökylään ja nyt muo ahdistaa ihan hirveesti ja itkettää :( en tiiä miten tästä pääsee yli :(( mun elämä on tän takii melkein ihan pilalla :-(

    • mullakin oli joskus sama juttu että kaverin luona itketti, mutta nyt ei enää ole itkettänyt :) jokainen kehittyy eritavalla toiset aiemmin ja toiset myöhemmin.

    • Mulla tuli tää ekan kerran joskus 1-2 luokalla ku menin kaverin mökille yötä. siellä aloin aatteleen et mitäköhän oma perhe tekee ilman mua, kamala ikävä siinä sitte iski. toka yö helpotti jo. siitä lähtien mulla on ollu ahistavaa mennä minnekkään yöks. oon 14.. musta päivisin tuntuu et kyl mä pärjään siel riparil, mut iltasin iskee paniikki ja mahollisesti itkukin.. vanhemmat tietää täsrä kyl mut pahalta se kummiski tuntuu. rippileiri ei muuten ois niin paha, mut nyt on se ettei voi yöllä ottaa yhteyttä jos ikävä iskee kun ne kerää puhelimet pois yöks.. koitan nyt ostaa korvatulpt ja silmälaput ,, ne auttaa aina joskus. leirikoulu kyl meni ihan helposti ongelmitta, itkin kyl sen jännitykset vuoden etuajas ni ei kai ollu sitte kyyneliä jäljellä sinne.. mut uskokaa tai älkää et toka yö yleensä helpottaa ku tottuu toisten rutiinii, älkää huoliko uskon itekkin et ku selviin täst ni tiiänpähä ainaki etten siihen kuole vaikka ei kivalta tuntuiskaan..ja uskaltakaa kertoo vanhemmille ja kavereil kans! ite välttelin yökyliä tekosyillä mut sitt ne alko epäileen et mul tulee ikävä tai jt.. sanoin et en nauti yökyläilystä ja mulle tulee öisin sellanen ahistus ja lievä paniikki jossen oo omassa kodissa, hyvin ne sen ymmärsi , eipähän tarvii enää keksiä tekosyitä:)

    • Mulla just sama onngelma!! Sit mulla on kans yksinolemisen pelko et esim. kysyn aina äitiltä et ootko kotona kun tuun, koska pelkään että äiti lähtee ja ei tuukkaa takasi! Mutta älä huoli kyllä se menee ohi! Mullakin mennyt jo jonkun verran ku ajattelee asiaa järkevästi, tiedän ei oo helppoa mutta yritä! Ite oon käy puhumassa perheneuvolassa ja saanut ohjeita jotka on oikeasti auttanut! ELI TSEMIÄ JA YRITÄ AJATELLA JÄRKEVÄSTI ASIAA!!

    • Olen maalla kasvanut mies, nyt jo kohta eläkeiässä. Ennen ajokorttia en juuri liikkunut lähiseutuja etäämpänä. Mitä nyt kerran isän kanssa kaupungissa linja-autolla. Kiinnyin kovasti vanhempiini, sisaruksiini, lähiseutuun, kavereihin ja luonto harrastuksiin. Harrastukset olivat uimista, sukellusta, metsäneläimiä, suunnistusta, hiihtämistä, mäen laskua, jääkiekkoa. Keräilin postimerkkejä, etikettejä, kuuntelin radiota ja katselin TV. Pyhäpäivinä oli kirkkoaika, jolloin piti olla rauhallista.

      Kun jouduin / pääsin armeijaan ja siellä kai harrastuksieni ansiosta sissikomppaniaan, niin se oli ensimmäinen kerta kun olin varsinaisesti poissa kotoa. Itkin ikävää peiton alla. Vähän helpotti se, että Kompp päällikkö puhutellessaan kaikkia kertoi sen olevan normaalia. Vähitellen ikävän muoto helpotti, sillä olinhan mieleisessäni joukossa, jossa oli paljon liikuntaa. Lomilla kotiin oli mukava tulla ja haikea oli taas lähteä. Muutamat valokuvat ovat tästä ajasta muistona.

      Nyt kun vanhemmat ovat jo kuolleet, niin heidän kuvia katsellessani tulee haikea olo. Sain turvallisen kasvatuksen, jonka soisin saavan jokaisen lapsen. Vanhempieni haudoilla käydessäni silmäkulma kastuu ja lapsuuden muistot palaavat mieleen. Vanhempieni kuoltua tein myös kaksiosaisen kuvakirjan heidän muistokseen, jossa on myös esitelty muu suku. Tämä oli hyvä keino minulle muistella heitä. Nyt elän edelleen maaseudulla, jonka tunnen omaksi elin ympäristökseni.

    • Hei. Minulla on myös sama ongelma, vaikka olen vasta 12 vuotias kutosluokkalainen. Olen yökyläillyt paljon! Aina epäilyttää mennä yökylään jollekin koska pelottaa että tulee äitiä ikävä! Leirikoulussa oltiin 4 yötä ja joka ilta itkin salaa yläsängyssä koti-ikävää kun muut olivat poissa ja sähläsivät pihalla.. Jälkeenpäin vähän kaduttaa etten mennyt mukaan.. Kerranhan vaan sitä leirikoulussa ollaan ja se olisi saattanut vähän auttaa ikävään. Vasta viimesenä iltana ei tullut niin koti-ikävä että olisin itkenyt. Tuntui vaan sillälailla hassulta että nyt on ikävä, mutta se taisi lohduttaa että tiesin että seuraavana päivänä lähtisimme kotiin.
      Muuten normaalisti kun jotkun kysyvät yökylään niin yritän aina keksiä jonkun tekosyyn, mutta joskus on pakko mennä kun olen käyttänyt tekosyitä niin kauan aikaa... Kaikki kaverini ovat sellaisia että eivät ikävöi kotiin koskaan ja ovat normaalisti yökylässä mutta minä olen aina se joka ikävöi kotiin... Jos on tarkoitus mennä jollekin kaverille yöksi, pyydän että oltaisiinko mielummin meillä. Olen joutunut lähtemään monta kertaa kavereiltani koska on tullut niin ikävä... Viime viikonloppunakin lähdin keskellä yötä kaverilta kun ikävä oli kova. En tiedä liittyykö tämä siihen että olen perheen kuopus ja ehkä eniten se lellipentu joka on saanut kaiken mitä haluaa? Ja olen viettänyt runsaasti aikaa vanhempieni kanssa. Muilla perheenjäsenillä ei siis ole tätä koti-ikävää paitsi minun 2 vuotta vanhemmalla isoveljellä on aina yökylässä hieman pienempi koti-ikävä kuin minulla.
      En vain ymmärrä mikä auttaisi. Olen sanonut monta kertaa vanhemmille että en halua mennä, tulee liian ikävä äitiä jos menen yökylään, mutta aina sanotaan että kyllä se siitä hellittää. Olen ikävöinyt ihan pienestä asti, ja tämä alkaa hieman häiritsemään, kun kahden vuoden päästä tulee rippikoulu ja pelkään sitä jo nyt...
      Kyllä tämä sitten varmaan hellittää kun alan vielä vanhenemaan enemmän.

    • Ei ikävöimisessä ole mitään ihmeellistä.Aikuisetkin ikävöivät ja hätäilevät. Ehkä se äiti on niin rakas ja tulle huoli että jotain tapahtuu juuri silloin kun äiti on pois vaikka yhden yön. Mielestäni äitien pitäisi varmistaa että on saatavissa ja lapsella on joku turvallinen aikuinen kuitenkin lähellä.En ainakaan jättänyt lapsiani koskaan yksin kotiin yöksi kun olivat lapsia -kyllä 15v on lapsi vielä. Kertokaa äidille että ahdistaa-ehkä he sitten ymmärtävät..Joskus mysös psykologi voi auttaa ns eroahdistuksessa. Oma tytär oli aikanaan hyvin herkkä ja ikävöi-mutta selvittiin siitä puhelimen auki pitämisellä Nykyään on toisinpäin-tytär(ikä 19v) on poikaystävän luona ajoittain eri paikkakunnalla ja minä laitan viestiä..:)

    • Oon 8.lk menossa syksyllä ja en uskalla vielkään mennä kaverille yöks mulla on kaks siskoo 8.v ja 10.v ne on jo koko ajan jollain yötä mut mä en uskalla

      • Itse olin kaverilla yötä 4 luokalla ja juotiin sen isän tekemää pontikkaa josta meni ihan hemmetin sekaisin. Lisäksi poltettiin tupakkaa autotallissa. Niillä oli vähän epävakaampi koti. Tyyppi on nykyään alkoholisti ja paljon muutakin mistä en halua tietää. Sen jälkeen minusta tulikin kiltti poika, koska näin kuinka kurjaa siellä "laitapuolella" on. Kaikilla ei ole turvallista kotia, tai kodin lämpöä ja turvaverkkoja josta tulisi mielenrauhaa. Sellaiset voi kuitenkin rakentaa, vaikka yksinkin.


    • mulla ihan sama juttu nyt huomennna lähdetään leirikouluun ja ollaan 3 päivää 2 yötä, kaikki mun kaverit on niiiin innoissaan siitä mut mul tulee hirvee koti-ikävä mä ikävöin isiä ja äiti molempia!! sisaruksillani ei ole tätä ongelmaa ja äiti ja isi tietää tästä mutta ei kukaan kaveri onko jollain mitään vinkkejä miten päästä tästä koti-ikävästä eroon?

    • Minä kärsin samoja ongelmia ja minä kaipaan kaikkia "Miten päästä yli?"

    • Mulla on ihan mega ikävä äitiä

    • Tämä kertoo siitä että teillä on tunteita vanhempianne kohtaan. Ja rakastatte niitä. Olin noin 12vuotias kun jouduin lähteä jalkapallo turnauksern Helsinkiin (Asuin siis seinäjoella sillon) Ikävä iski hetku jouduin istua bussin penkkiin... (olin 4pv sielä turnaukses) Ja jos tulee ikävä vanhempia taikka ketä tahansa ni tämö kertoo siitä että välitätte niistä henkilöistä yli kaiken, Mutta tosi onse et kaikki me lähetään joskus pois, jos teillä on esm mummaa tai paappa ni kannattaa olla niiden kans ainakun mahdollista!

      (Täs viel toine juttu) Äitini iskä kuoli ennenku kerkesin ees syntyä ja kaduttaa koska en kerenny ikinä nähdä häntä. Mut ei mulla muuta

    • Et ole sinoa.. Mä saan hirveen kohtauksen kun joku perheenjäsen lähtee juhlimaan yöllä.. ja nukahdan vasta sitten kun juhlia on nukkumassa..:D Ja oon 4vk etelässä ja koti pohjoisessa ja en pysty meneen edes serkuille yötä normaalisti että mun unirytmi on nyt silleen et 3-4 nukkumaan ja herätys 9-12 aikaan.. Ja oikeestaan ongelma on se et eka väsyttää, suljen silmät,(10min), ahdistun,pyörin, aukasen silmät. Eikä M I K Ä Ä N auta..

    • Mulla on iham sama juttu. Lähem 13pv päästä rippileirilla ja oon itkeny joka ilta kun pelkään mennä sinne koska joudun olee 6 yötä pois kotoa.Oon ollut vaan 2 yötä ilman vanhempia. Voiko joku kertoa mitä teen riparilla jos en saa nukuttua ja kaikki nukkuvat? mua oikeesti tälläkin hetkellä itkettää tosi paljon ja pelottaa mennä riparille! voiko joku kertoa jotain juttuja?

      • Mä ymmärrän sua tosi hyvin. Mä kävin riparin 1 kk sitten, ennen riparii mua jännitti ihan hirveesti toi, mutta se autto tosi paljon, kun oli kaverit lähellä. Kantsii keksii tosi paljon tekemistä, jottei kotii tarvii kaipailla


    • Mulla on sama meen nyt kutoselle enkä vieläkään pysty olla yötä kellään minua kysytiin tänään etbpääsekkö huomenna yöksi niin sanoin mie voin kokeila mut tiedän et en saa nukutuu autakaa pliis😓

    • Minulla on täsmälleen sama ongelma ja olen 14-vuotias💗

    • Ite oon kuudenella ja en uskalla mennä kavereille yöks.. mun vatsaa alkaa koskea ja ahdistamaan... sama juttu jos kaveri tulee meille pelkään sitäkin. Toisin sanoen en uskalla mennä kavereille yöks enkä uskalla ottaa ketään tänne

    • Jos saisitte sen äidin käymään kanssanne homeopaatilla, niin sieltä löytyy lääkkeitä koti-ikävään ja kaikenlaisiin pelkoihin. Homeopaattise lääkkeet on turvallisempia kuin tavalliset lääkkeet, eikä aiheuta sivuoireita, ja ovat usein hyvinkin tehokkaita.

    • Mulla on myös sama juttu ja alan sit vaa oksentelee ku mua vaan jotenki stressaa se yökylä ja siis mun äiti on vielä anestesia lääkäri joka päivystää niinku kolme kertaa viikossa ja se ei oo yhtään paha mut sitte jos kaveri tulee meille nii se ei helpota sillonkaa ja varsinki aamut ja illat on pahimpia! Ja ku oltiin tossa kesällä silleen et mun kaveri tuli meille kaheks yöks ja sen jälkeen mentiin sellaselle issikkavaellukselle niin mä vaan oksentelin ja mä oon sanonu siitä mun kaverille ja se sanoo et se ymmärtää mut must tuntuu et ei..

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Latvala yrittää iskeä Sara Sieppiä!

      JM Latvala selvästi nyt Saran perässä. On käynyt kommentoimassa Saran kuvia niin ettei oikein voi käsittää väärin et mistä on kyse. Tää olis kyllä hy
      Kotimaiset julkkisjuorut
      239
      11112
    2. Sofian työt selitettynä

      Täällä on niin paljon näitä ”Sofia ei käy töissä” aloituksia niin selvennettäköön nyt mitä ne Sofian työt on. Sofia tekee ns. vaikuttajamarkkinointi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      228
      5482
    3. Vuosittainen ajoneuvovero kolminkertaistumassa

      Tulisi keskimäärin 500 euroa lisää veroa auton vuosittaiseen käyttömaksuun. https://www.is.fi/autot/art-2000006674458.html
      Maailman menoa
      258
      2877