Haluaisin kysyä neuvoa tilanteeseeni.
Olen seurustellut avomieheni kanssa noin 2 vuotta josta olemme asuneet reilut 1,5 vuotta yhdessä.
Olemme kihloissa ja naimisiin menosta ollaan sovittu sellaista, että mennään kun rahatilanne on sellainen että voidaan järjestää ikimuistoiset MEIDÄN juhlat. (Nyt vain osa-aikaisessa töissä molemmat)
Meillä oli viime syksystä alkuvuoteen VAIKEAA! Avomieheni petti luottamukseni asiassa, jota en voinut sietää. Ei fyysistä pettämistä kenenkään toisen kanssa, mutta kuitenkin sellaista mikä sattui minuun ja sai kolhuja aikaan itsetunnolleni. Koska hän teki paskamaisesti minulle (vaikkei hänellä ollut tarkoitus minua satuttaa), olin hänelle v*ttumainen ja näytin kyllä kaikessa miten paljon minua ärsytti ja miten minuun SATTUI. Osoitin mieltäni, mökötin, huusin, itkin, välillä lähdin keskellä yötä pois kotoa, koska oloni oli niin vihainen, paha ja surullinen!
Välillä saimme välejämme sovittua ja aina yritimme aloittaa puhtaalta pöydältä.
Hän petti luottamukseni kaksi kertaa ennenkuin ymmärsi lopettaa. Ennen lopettamistaan hän vain aina kielsi tehneensä mitään vaikka todistusaineistoa oli.. Kun viimeisen kerran sain hänet kiinni tekosistaan, sanoin, että jos hän aikoo minun kanssani olla, niin nyt on hänen viimeinen mahdollisuutensa parantaa tapansa.
Hän ryhdistäytyi ja tiedän hänen oppineen virheistään.
Tämän riitelykauden jälkeen tulimme tilanteeseen, jossa avomieheni sanoi, että hänellä on paha olla. Hän kärsi kriisistä omassa elämässään ja halusi omaa aikaa miettiä asioita.
Silloin asuin pari viikkoa muualla yhteisestä kodistamme, koska tiesin, että jos en antaisi hänelle aikaa selvittää päätään, siitä ei hyvää seuraisi.
Tuo asumusero teki meille molemmille hyvää. Avomieheni sai selvittää omia henkilökohtaisia ajatuksiaan ja molemmat saimme selvitellä ja nollata ajatuksiamme parisuhteeseemme liittyen.
Noiden kahden viikon jälkeen asiat ovat alkaneet menemään HYVIN ! Meillä on silminnähtävästi hyvä olla toistemme kanssa ja arvostamme toisiamme aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin.
Jaksamme muistaa toisiamme ja pitää toisistamme kiinni. Ja seksielämäkin on takaisin kuvioissa.
Mutta! Kuitenkin! Eräs asia painaa mieltäni. Itsetuntoni on aikoinaan luottamuksen pettämisestä johtuen saanut kolhuja. Jotenkin koen etten ole tarpeeksi nätti ja ajattelen että avomieheni ei pidä minua nättinä. Ahdistun jos näen mieheni katsomassa esimerkiksi Salattuja Elämiä, jossa naisnäyttelijä on alusvaatteissaan.
(Ajatelkaa miten sairas ajatus?! Tiedän.)
Haluaisin itsetuntoni takaisin ja haluaisin että kokisin olevani nätti! Haluan että minulle tulee sellainen olo että mieheni pitää minua nättinä ja ei "katso salkkareita jotta näkisi jonkun näyttelijän alusvaatteissa koska ei koe minua nättinä vähäpukeisena" tai että kun hän menee kaverinsa kanssa baariin niin hän "Ei menisi sinne katsomaan uutta tyttöystävää tai minua nätimpiä tyttöjä".
Tiedän kuitenkin että itsekään esimerkiksi baariin mennessäni en mene sinne vieraita miehiä katsomaan vaan pitämään hauskaa ja tanssimaan kaverityttöjeni kanssa.
Nykyään tunnen ahdistuksen hiipivän mieleeni pelkästä ajatuksesta jos kuulen että poikaystäväni aikoo mennä kaverinsa kanssa baariin. Tuntuu että kuristun siihen tunteeseen.
Olen hoikka, yleisesti ottaen positiivisella elämänasenteella varustettu ja nätti tyttö, mutta jotenkin koen etten ole avopuolisoni mieleen.
Tämä voi tuntua naurettavalta, mutta todellakin kaipaan neuvoa, miten saada ennen niin TÄYDELLINEN itsetuntoni takaisin!? Töissäkin ollessani mietin tätä asiaa ja ahdistun koska mieluummin haluaisin olla kotona sen ihmisen lähellä jonka kanssa minulla on hyvä olla!
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta ja haluan itsetuntoni takaisin MEIDÄN takia!
Ongelma taitaa olla ainoastaan se, että luotan mieheeni, mutten luota itseeni.
Kaipaan ASIALLISIA vastauksia, en tuomitsemista tai "jätä se"-kommentteja!
ItseLUOTTAMUS
8
2903
Vastaukset
- kuun tyttö
Itseluottamus... Yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä. Se vaikuttaa aivan kaikkeen elämässä.
Jokaisen naisen tulisi saada tuntea itsensä nätiksi ja rakastetuksi, varsinkin sen ihmisen silmissä, jolle antaa parhaimpansa.
Minulla on hyvä mies. Itselläänkin hieman huono itsetunto, niinkuin minullakin on ollut lapsuudesta asti. Hän ei ole tottunut kovinkaan paljon lepertelemään tai antamaan kehuja. Kuitenkin osaa puhua tunteistaan ja joskus sanoa todella kauniita asioita minusta.
On joka tapauksessa jossain vaiheessa ruvennut harmittamaan kun vertaa ja muistelee kuinka jotkut miehet ovat niin avoimen kiihkeästi puhuneet pyörryksiin ja luvanneet suurinpiirtein kuun taivaalta. On ollut sellainen olo että olen maailman kaunein ja hienoin ihminen. Nimenomaan sen tärkeimmän silmissä. Nykyään on tullut olo, että joku toinen osaisi arvostaa minua enemmän, olla kiinnostuneempi minusta kuin mieheni.
Olen aika mustasukkainen luonteeltani, sen olen huomannut parisuhteessa. Mutta ehkäpä se epävarmuuden tuoma mustasukkaisuus johtuu nimenomaan siitä, kun tuntuu etten riitä miehelleni. Ennemmin olin varmempi itsestäni, mutta se muuttui kun en enää saanutkaan positiivisia kommentteja mieheltäni. Itsestänikin tuntuu pahalta kun mies katsoo muita naisia, edes sattumalta vaikka netistä. Ja kun on jossain viettämässä iltaa ilman minua. Pelkään että siellä olisi parempia tyttöjä kuin minä, ja hän iskisi heti kiinni.. No, se on vaan pelkoa, eikä totuus.(Se täytyy muistaa todellakin, että tunne, ettei riitä miehelleen, on vaan TUNNE, eikä mies välttämättä ajattele niin itse!) Asia kuitenkin vaivaa.
En halunnut puhua miehelleni siitä että kaipaan häneltä huomiota myös kehujen muodossa.. En halua, että siitä tulisi hänelle pakkoa, jolloin asiat eivät tulisi omasta halusta ja sydämen pohjasta. Sitten kuitenkin sain sen kerran sanottua kun oli pakko, ahdistus vaan purkautui ulos.. Se oli hyvä. Ainakin hän ymmärsi tunteitani paremmin, ja mistä johtuu joku kumma mököttäminen... mustasukkaisuuskohtaus jostain mitättömästä.. Saatiin puhuttua asiat halki, ja nyt hän ainakin tietää! Selväksi tuli, että kummatkin halutaan vain toisemme, ei ketään muita. Se tuntuu hyvältä saada kuulla ja sanoa ääneen. Ja uskon sen, koska haluan luottaa mieheeni ja hän on sen arvoinen.
Terveen itsetunnon ei pitäisi riippua kenestäkään muusta ihmisestä, se on tosi kuin vesi, mutta valitettavasti monet eivät sitä saa lahjana vanhemmiltaan... Ja kaipa naiseuteen liittyy aina hyväksynnänhaku miehiltä. Ja nimenomaan parisuhteessa on vakava asia, jos toinen ei tunne riittävänsä.
Sinun luottamustasi on kolhittu. Samoin itsetuntoa samalla. Ei ihme jos ei tunne riittävänsä jos on taustalla kokemuksia miehen pelailusta muiden naisten kanssa.. Miten ikinä onkaan sinun tapauksessasi. Haluan sanoa sulle sen, että olet aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu nainen. Kaikki naiset vertailevat itseään toisiin. Mutta kukaan ei ole sen parempi. Kauneus on katsojan silmissä. Oikein olisi, että miehesi osoittaisi sinulle että olet paras hänen silmissään, koska kerran on sinut valinnut! Kannattaisi suoraan sanoa hänelle miltä sinusta tuntuu. Vaikka olisi mielestäsi naurettavaa mitä tunnet. Minä tein saman. Rakastava mies ainakin yrittää ymmärtää. Ja muista, et todellakaan ole ainoa tuollaisessa tilanteessa ja tuntemustesi kanssa!
Sitten vielä.. Kannattaa muistaa että miehet eivät läheskään aina vaan yksinkertaisesti ole tyyppiä, jotka puhuvat, kehuvat, romantisoivat.. Omassa miehessäni tämä on hieno piirre sen takia, että kun hän sitten sanoo jotain kaunista, hän varmasti rehellisesti tarkoittaa sitä, koska hänellä ei ole tapana leperrellä ja "satuilla" niinkuin monet kusipäämiehet tekevät(en puhu kaikista!). Monesti myös miehet eivät tajua. He eivät ajattele niinkuin naiset.. Siksi neuvon että avaudut tämän asian merkeissä miehellesi. Se voi avata hänen silmänsä.
Hyvä itseluottamus lähtee silti siitä mitä itse ajattelet itsestäsi. Älä takerru ja ripustaudu mieheesi liikaa, äläkä elä hänen hyväksyntänsä ja ajattelunsa mukaan. Et ole loppujen lopuksi kenestäkään riippuvainen, vaan me jokainen eletään täällä yksin. Yksin itsemme kanssa, parisuhteessa tai ei.
Rohkeutta sinulle. Se kaikki lähtee omasta asenteestasi, ja se on ainoa parannuskeino mustasukkaisuuteenkin. Ei siihenkään auta vaikka toinen sanoisi mitä, jos ei luota kuitenkaan.- Avovaimo 21Gee
Kiitos asiallisesta kommentistasi..
Olen tässä päivän aikana miettinyt tätä asiaa ja ajattelin ottaa sen nyt puheeksi avomieheni kanssa. Aiemmin ajattelin juuri noin, että en halua vaatia häntä sanomaan mitään ja että kaiken pitäisi tulla hänen sydämestään ym..
Mutta tuskin siinä mitään häviää jos kertoo näistä omista ajastuksistaan hänelle.
Hyvää jatkoa teille!
- tisutisu
se on vika vaan omassa päässä. mä en tunne riittäväni ja olevani mieheni mieleen vaik olen melkeinpä täydellisesti hänen unelmanaisensa ulkoisesti (rakastaa se sisäistä ihmistänikin..) :)
se jos mikä on typerää!
vaikuttaa vahvasti siltä ettet oikeasti täysin luota avokkiisi... et sinnepäinkään. se vaan heijastuu epävarmuutenasi. jos kerran ennen olet itseesi hyvin luottanut.
on kai helvetin vaikeeta saada se luottamus takaisin mieheen ja itseensä haluttavana ja riittävänä naisena, kun on ollut pettämistä kuvioissa... kannattaisi käsitellä asiaa syvemmin vaikka terapeutin kanssa, koska pelkäänpä että muuten tulet kantaan sisälläs kaikesta hyvästä huolimatta katkeruutta ja ainaista pelkoa, ja suhde voi myöhemmin kariutua siihen... ja ois kai myös tosissaan hyvä puhuu kaikki miehes kanssa.
jos naimisiin ollaan menossa, niin pitäis luottaa PALJON enemmän toiseen ja sen menemisiin, kaikilla kuiteski on oma vapautensa.
en muuten usko että kenelläkään ainakaan suomalaisella ois täydellinen itseluottamus. elämä kolhii- ihan jokaista. haavoja tulee, arvet jää ja kaikki muuttuu. mutta se on arvokasta elämän koulua, jossa ollaan kaikki. mikään ei kestä ikuisesti, ei tunne, luottamus, rakkaus.. mutta ne voikin muuttua paremmaksi :) tai toisinpäin myös. Mutta mikään ei palaa neitseelliseen tilaan ikinä, tarkoitan koko elämän kirjoa tunteineen ja kokemuksineen- ja luottamisineen.
julma maailma.... that's life. kaikkee hyvää!- Avovaimo 21Gee
Ekaksikin haluan painottaa että meidän parisuhteessa ei ole ollut pettämistä! Siis fyysistä sellaista !
Täytynee vielä todeta että aiemmin olen elänyt muutaman vuoden parisuhteessa joka kariutui silloisen poikaystäväni sairaaloiseen mustasukkaisuuteen.
Silloin hänellä ei ollut siihen syytä ja pitempään asiaa pohdittuamme tulimme siihen lopputulokseen, että ongelma oli hänen huono itsetuntonta, jota lapsena oli kolhittu.
Koen kyllä luottavani avomieheeni mutta en koe luottavani itseeni ja omaan riittävyyteeni.
Kuitenkin itselläni on sen verran järkeä päässä että tuon asian osaan oivaltaa. :)
Mutta ehkä asiasta keskusteleminen ensin avomieheni, sitten terapeutin kanssa auttaa tilannetta.
- itsesi kuntoon....
Jos salattujen elämien katselu ahdistaa, on jotain pahasti pielessä.
Eipä ole miehellä paljon toivoa normaalista parisuhteesta, jos kumppanin itsetunto on noin huonolla tolalla.- hoooi
Kommentteja sarjassamme "älyhoi älä jätä".
Eiköhän tuo ollut ihan tarpeeton kommentti?
- ihan kuin
ihan kuin olisit kertonut mun elämästä! kauheeta. haluatko vaihtaa maileja ? olisi kiva jutella!
- Anonyymi
Miehet aiheuttaa juuri tuota - rikkoo naisten kaiken itseluottamuksen ja itsetunnon ja pettävät sitten jonkun toisen kanssa. Takana 4 seurustelusuhdetta ja kaikki tehneet niin. En enää edes elättele ajatusta ettei kukaan pettäisi - pitää vaan osata itse lähteä suhteesta ennenkun merkkejä toisen kiinnostuksen vähenemisestä näkyy.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https2853147En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e791575- 431480
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan401301En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o251215Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej471210Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61170Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(431129- 261107
Ihan mielenkiinnosta kyselen...
Kun olen huomannut, että omat sähköpostit sakkaavat, puhelut eivät yhdisty jne. että missähän mahtaa olla vika? Osaisko141013