Konservatiivinen Kotikatu

Tarinalinja Eeva ja Pertti Mäkimaan puuhailuista weness-liikkeen parissa oli heikkotasoisinta
Kotikatua pitkään aikaan. Ei ole uskottavaa, että materialistis-loogista maailmankuvaa edustava
aikuinen lakimies "hymisee" ja "liikkuu eri tasoilla", vaikka kuinka ikävöisi avioeroon pyrkivää vaimoaan. Teki jo oikeasti pahaa katsella sellaista. Tunnen myötähäpeää käsikirjoittajien puolesta ja sääliä näyttelijää kohtaan.

Ev.-lut. kirkon ulkopuolella toimivien ei-kristillisten, ns. hengelliseen kasvuun tähtäävien liikkeiden kirjo on valtava. Sarjan tapa kuvata tätä toiseutta oli kuitenkin niin naurettava, että toivon todella sen olleen tarkoitettu puhtaasti komediaksi.

On olemassa todellisia meditaatioryhmiä ja järjestöjä, joiden toiminta ei perustu rahastukseen. Eeva on ymmärtääkseni sivistynyt ja koulutettu ihminen. Miksei hän ei päätynyt sellaiseen? Tai yksinkertaisesti "etsinyt itseään" omin avuin? Onkohan jatkossa tiedossa meedioistuntoja Pertin kuolleen isän haamun tavoittamiseksi? Mäkimaan suvun edesmenneeltä patriarkalta olisi hyvä kysyä ohjeita ja opastusta.

Ilmeisesti "hengellisyyden" aihepiirin asialliseen käsittelyyn eivät käsikirjoituspuolella rahkeet riittäneet.

Toisenlaisen maailmankuvan ja ihmiskäsityksen järjellinen esilletuonti olisi ollut uhka
sille evankelis-luterilaiselle, keskiluokkaiselle ja pikkuporvarilliselle arvomaailmalle, jota sarja niin hartaasti vaalii.

Välillä tuntuu, että Kotikadun konservatiivinen ideologia on voimakkaampaa kuin koskaan ennen.
Kotikadulla avioero nähdään lähes poikkeuksetta vääränä ratkaisuna ja "itsensä etsintä" kuvataan
harharetkenä, joka on tuomittu epäonnistumaan.

Roolihahmojen sosiaaliluokat ovat hyvin yksipuolisia. Tuntuu kuin jo puolet roolihahmoista alkaisi olla pappeja, suntioita, sotilaspastoreita, poliiseja, lakimiehiä, tai jonkin sortin laupiaita samarialaisia. Edes vankilasta päässyt rikollinen ei käyttäydy aidon rikollisen tavoin. Köyhiä, työttömiä tai hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolista elämää ei Kotikadun peruskalliossa näy. Sarja on menettänyt kosketuksensa todellisuuteen.

Poliittiselta kannalta katsoen Kotikadulla aikoinaan esiintynyt ainoa ns. vaihtoehtoinen ja
kriittinen hahmo katosi, kun siviilipalveluksen suorittanut vegaanipoika häivytettiin taka-alalle. Hänenkin tehtävänsä oli lähinnä esittää ärsyttävää ituhipin stereotyyppiä, jolla oli jostain syystä henkilökohtainen velvollisuus vinoilla toisille lihansyönnin epäeettisyydestä.

Sairauksiin riutuminen ja kuolema ovat teemoja, joista Kotikatu on aina osannut repiä draamaa.
Taannoisesta Karin Luotolan henkisestä romahduksesta hypättiin kuitenkin yli kuin ohimennen. Mielenterveyden ongelmat ovat maassamme niin yleisiä, että käsikirjoittajien rohkeuden puute käsitellä tätä aihetta realistisesti ihmetyttää.

Tässä ilmainen ehdotus: laittakaapa käsikirjoittajat jo syksyksi ruutuun se kauan odotettu Mauritzion ja Onnin "Brokeback Mountain" -henkinen suudelma! Olisi hauska seurata, miten pieni viaton pusu tai hellyydenosoitus sattuisi suomalaiskansallisen jumikuuppa-alitajunnan kipupisteisiin enemmän kuin mikään Hanneksen "ryyppyputki" ikinä. Sitä paitsi ennemmin tai myöhemmin maamme ev.-lut. kirkkokin joutuu ottamaan virallisesti kantaa homoseksuaalisuuteen, joten aihe olisi sopivasti ajankohtainen.

Mukavaa kesää ja kaikkea hyvää Kotikadun väelle!