haittarahan suuruus

HE 245/2002 vp
229407S
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tapaturmavakuutuslain
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
sekä laiksi opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa
olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan tapaturmavakuutuslain
mukaisen haittarahan kertakorvauksen
korottamista alimmissa haittaluokissa sekä
haitta-, vaate- ja opaskoiralisän korvausperusteiden
selkeyttämistä ja siirtämistä lain tasolle.
Myös eräitä asetuksen tasolla olevia
säännöksiä siirrettäisiin perustuslain johdosta
tapaturmavakuutuslakiin. Opiskelijoiden,
harjoittelijoiden ja nuorten henkilöiden vuosityöansion
ja ansionmenetyskorvausten
määräämistä koskevat tapaturmavakuutuslain
säännökset uudistettaisiin. Samalla säädettäisiin
uusi laki opiskeluun liittyvissä työhön
rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen
vamman tai sairauden korvaamisesta. Sillä
saatettaisiin opiskeluun liittyvien tapaturmien
ja ammattitautien korvausperiaatteet vastaamaan
koulutuslainsäädännön alalla tapahtuneita
muutoksia. Opiskelijoiden nykyistä tapaturmaturvaa
selkeytettäisiin muun muassa
opiskeluun liittyvän käytännön harjoittelun
osalta.
Jännetupen ja olkaluun sivunastan tulehduksen
korvausperusteita täsmennettäisiin ja
ne siirrettäisiin asetustasolta ammattitautilakiin.
Lisäksi rannekanavaoireyhtymä säädettäisiin
ammattitautina korvattavaksi sairaudeksi.
Myös tapaturmavakuutuslain perusteella
korvattavasta kuntoutuksesta annettuun
lakiin ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslakiin
tehtäisiin muutoksia
Esitys liittyy hallitusohjelmaan sekä opiskelijoiden
toimeentuloturvan osalta tulopoliittiseen
kokonaisratkaisuun.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan
voimaan tammikuun 1 päivänä 2003.
—————
2 HE 245/2002 vp
YLEISPERUSTELUT
1. Nykytila ja sen arviointi
Haittarahan korvausperusteet
Tapaturmavakuutuslain (608/1948)
18 a §:n 1 momentin mukaan haittarahaa
suoritetaan työntekijälle, joka ei saa päivärahaa
ja jolle aiheutuu tapaturmasta johtuvasta
vammasta tai sairaudesta pysyvää yleistä
haittaa. Yleistä haittaa pidetään pysyvänä,
kun vamman tai sairauden tila ei lääketieteellisen
todennäköisyyden mukaan enää parane.
Pykälän 2 momentin mukaan yleisellä haitalla
tarkoitetaan muuta vahinkoa kuin työkyvyn
alentumista ja haitan suuruuden määrittämistä
varten sosiaali- ja terveysministeriö
jakaa yleistä haittaa aiheuttavat vammat ja
sairaudet 20 haittaluokkaan. Joulukuun 23
päivänä 1986 on annettu sosiaali- ja terveysministeriön
päätös tapaturmavakuutuslain
18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta
(1012/1986). Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen
kannalta haittaluokituksen tehtävänä
on yleistä haittaa arvioitaessa suhteuttaa tapaturmavammat
toisiinsa nähden yhteismitallisiksi.
Haittaluokitus perustuu vamman tai
sairauden laatuun sekä niissä tapauksissa,
joissa haittaa ei voida arvioida pelkästään
vertaamalla vamman tai sairauden nimikettä
luetteloon, yleisen toiminnanvajavuuden asteeseen.
Päätös sisältää myös yleiset määräykset
haitan suuruuden määrittämiseksi niissä
tapauksissa, joissa kysymys on useiden
vammojen tai sairauksien aiheuttamasta yhteisestä
haitasta.
Haittarahan suuruus määräytyy haittaluokan
ja toisaalta tapaturmavakuutuslain mukaisen
vähimmäisvuosityöansion perusteella.
Haittaluokkien 1—10 osalta korvaus on 1—
10 prosenttia vähimmäisvuosityöansiosta. Siten
korvaus nousee yhden prosentin haittaluokkaa
kohti. Haittaluokissa 11—15 nousu
on kolme prosenttia ja haittaluokissa 16—20
seitsemän prosenttia. Korvauksen määrä
nousee siten haittaluokan suuruuden mukaan
suhteellisesti enemmän ylemmissä haittaluokissa.
Haittaraha maksetaan haittaluokissa 1—10
aina kertakaikkisena. Haittaluokissa 11—20
vahingoittuneella on oikeus valita, ottaako
hän korvauksen kertakaikkisena vai jatkuvana.
Jos haitta myöhemmin pahenee vähintään
kahdella haittaluokalla, oikaistaan haittarahakorvaus
sitä vastaavaksi. Kun haittaraha
maksetaan kertakaikkisena, korvauksen suuruuteen
vaikuttaa myös vahingoittuneen ikä.
Haittarahakorvauksen pääomittaminen kertakaikkiseksi
korvaukseksi perustuu tilastollisesti
arvioituun keskimääräiseen jäljellä olevaan
elinikään.
Tapaturmavakuutuslain mukaisista haittarahoista
noin 2/3 maksetaan haittaluokkien
1—5 perusteella. Näihin haittaluokkiin kuuluvat
yleisimmin korvattavat vammat ja sairaudet,
kuten meluvammat, allergiset ammattitaudit
ja sormivammat. Tämä on aiheuttanut
tarvetta alimpien haittaluokkien korvaustason
korottamiseen.
Haitta-, vaate- ja opaskoiralisän korvausperusteet
Tapaturmavakuutuslain 20 §:n 1 momentin
mukaan työntekijälle suoritetaan haittalisää,
jos hän saamansa vamman tai sairauden
vuoksi on joutunut niin avuttomaan tilaan,
ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen
apua tai jos vaikea vamma tai sairaus muutoin
aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa.
Haittalisää ei kuitenkaan suoriteta siltä
ajalta, jona työntekijälle annetaan hoitoa sairaalassa
tai muussa laitoksessa.
Haittalisä on sisältynyt korvauslajina tapaturmavakuutuslakiin
1 päivästä tammikuuta
1982 alkaen. Tätä aikaisemmin samaan tarkoitukseen
myönnetty korvaus oli nimeltään
avuttomuuslisä. Lainmuutoksen yhteydessä
korvauksen saamisen edellytyksiä muutettiin
siten, että ratkaiseva tekijä korvausta harkittaessa
on vahingoittuneen avuntarve päivittäisissä
toiminnoissa, ei tarve saada toisen
henkilön hoitoa. Haittalisää voidaan myöntää
myös, jos vaikea vamma tai sairaus aiheuttaa
muutoin poikkeuksellista haittaa. Haittalisän
myöntäminen ei edellytä, että avun tarpeesta
aiheutuisi vahingoittuneelle todellisia kuluja.
Laissa määritellään nykyisin ainoastaan
haittalisän yleiset myöntämisedellytykset ja
HE 245/2002 vp 3
vuoden 1971 indeksitasossa ilmaistu haittalisän
enimmäismäärä 2,35 euroa. Haittalisää
korotetaan lain mukaan vuosittain työntekijäin
eläkelain (395/1961) 9 §:n mukaisella
indeksillä. Haittalisän enimmäismäärä on
vuoden 2002 indeksitasossa 22,35 euroa.
Haittalisän korvausperusteiden tarkempi
määrittely yksittäistapauksissa on jätetty käytännön
varaan. Korvauskäytäntö on vakiintunut
tapaturma-asiain korvauslautakunnan
suositusten ja muutoksenhakuelinten ratkaisujen
pohjalta. Käytännössä haittalisää suoritetaan
neljän haittalisäluokan mukaan vahingoittuneen
avuntarpeen perusteella. Tapaturma-
asiain korvauslautakunta on antanut
vuosittain suosituksen eri luokkien mukaisen
haittalisän määrästä. Se on vuonna 2002 korkeimmassa
luokassa enimmäismäärän mukainen,
toiseksi ylimmässä luokassa 17,88
euroa, toiseksi alimmassa luokassa 12,29 euroa
ja alimmassa luokassa 6,71 euroa. Sokealle
maksetaan suosituksen mukaan sokeutumisen
jälkeiseltä kahdelta vuodelta ylintä
haittalisää sekä sen jälkeen puolet tästä määrästä.
Pelkkä muu poikkeuksellinen haitta haittalisän
maksamisen perusteena on ollut käytännössä
harvinaista. Korvauskäytännössä on
poikkeuksellisena haittana pidetty lähinnä
erityisiä vaikeuksia liikkumisessa, aterioinnissa
ja muissa normaaliin elämään kuuluvissa
toiminnoissa. Myös pitkäaikaisia kipu- ja
särkytiloja sekä usein toistuvia hoitotoimenpiteitä
on pidetty poikkeuksellisena haittana.
Yleensä haittalisän myöntäminen on kuitenkin
perustunut ensisijaisesti vahingoittuneen
avuntarpeeseen henkilökohtaisissa päivittäisissä
toiminnoissa. Pelkän poikkeuksellisen
haitan käyttö harvoin haittalisän perusteena
johtuu osin siitä, että esimerkiksi vamman
erityinen kivulloisuus voidaan ottaa huomioon
korottavana tekijänä myös haittarahakorvauksen
määrässä. Näiden kahden korvausmuodon
myöntöperusteet vaativat selkeyttämistä.
Tapaturmavakuutuslain 20 §:n 2 momentissa
säädetään korvauskäytännössä vaatelisäksi
ja opaskoiralisäksi nimetyistä korvauksesta.
Säännöksen mukaan työntekijälle,
jonka tekojäsen tai muu apuneuvo aiheuttaa
pitovaatteiden erityistä kulumista tai jolla on
opaskoira, voidaan antaa lisäkorvauksena
enintään 0, 47 euroa päivältä, joka on ilmaistu
säännöksessä vuoden 1971 indeksitasossa.
Kuluvan vuoden tasossa korvauksen enimmäismäärä
on 4,47 euroa päivältä. Myös tämän
vaate- ja opaskoiralisän suuruuden tarkempi
määrittäminen on lailla jätetty korvauskäytännön
varaan.
Korvauskäytäntö on vakiintunut myös tämän
korvausmuodon kohdalla tapaturma-
asiain korvauslautakunnan antamien suositusten
ja muutoksenhakuelinten oikeuskäytännön
pohjalta. Noudatetun käytännön mukaan
vaatelisä on jaoteltu neljään luokkaan.
Korvauslautakunta on antanut vuosittain suositukset
eri luokissa maksettavan vaatelisän
rahamääristä. Ne ovat vuonna 2002 korkeimmassa
luokassa 1,79 euroa, toiseksi
ylimmässä luokassa 1,34 euroa, toiseksi
alimmassa luokassa 0,67 euroa ja alimmassa
luokassa 0,45 euroa päivässä. Opaskoiran ylläpitokulujen
korvauksena on maksettu laissa
säädetyn enimmäismäärän suuruinen korvaus.
Haitta- ja vaatelisän luokitus on osoittautunut
käytännössä liian hienojakoiseksi ja sen
perusteet tulkinnanvaraisiksi. Vaatelisän
osalta soveltamista vaikeuttaa myös apuvälineiden
voimakas kehittyminen. Tämä on johtanut
epäyhtenäiseen korvauskäytäntöön. Perustuslain
voidaan katsoa myös edellyttävän,
että mainittujen lisien myöntöperusteista säädetään
nykyistä tarkemmin lain tasolla.
Tapaturmavakuutuslain mukaan edellä
mainitut lisät on samalla vaihdettava pääomaksi,
jos tapaturmaeläke vaihdetaan pääomaksi.
Tämän säännös tulee sovellettavaksi
erittäin harvoin, sillä vain enintään 20 prosentin
työkyvyn aleneman mukainen toistaiseksi
myönnetty tapaturmaeläke voidaan
vaihtaa pääomaksi ja tällaisissa tilanteissa
haitta- tai vaatelisä on hyvin harvoin maksussa.
Eräät työtapaturmina korvattavat vammat
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 1 momentin
mukaan korvataan tapaturma, joka aiheuttaen
vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää
momentissa mainituissa olosuhteissa.
Tapaturmalla tarkoitetaan vakiintuneen käytännön
mukaan äkillistä odottamatonta henkilöön
ulkoapäin kohdistuvaa voimaa tai te4
HE 245/2002 vp
kijää (tapaturmamomentti), joka hänen tahtomattaan
aiheuttaa hänelle vamman tai sairauden.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentilla
korvattavuutta on laajennettu varsinaisen
tapaturman aiheuttamien vammojen
ulkopuolelle. Säännöksen mukaan työtapaturmaksi
voidaan katsoa, sen mukaan kuin
asetuksessa määrätään, työntekijän työssä tai
työstä johtuvissa olosuhteissa saama vamma,
joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden
vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata
ammattitautina.
Säännöksen nojalla annetussa eräistä työtapaturmina
korvattavista vammoista annetussa
asetuksessa (852/1948) säädetään kahdeksan
eri tyyppistä vammaa, jotka voidaan korvata
mainitun pykälän nojalla. Käytännössä yleisin
ja merkittävin näistä on työliikkeen yhteydessä
tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen.
Tätä koskeva säännös otettiin
asetukseen helpottamaan korvauskysymyksen
ratkaisemista työliikkeiden yhteydessä
tapahtuneiden selän ja muiden lihasten venähdysten
kohdalla, joissa riittävän ulkoisen
aiheuttajan toteaminen on tulkinnanvaraista.
Korvattavien vammojen luettelo on edelleen
pääosin tarpeellinen. Poikkeuksena on kuitenkin
asetuksen 1 §:n kohdassa 5 mainittu
ritisevä jännetupentulehdus. Säännös on tältä
osin nykyisin tarpeeton, koska jännetupentulehdus
korvataan vakiintuneen käytännön
mukaan aina ammattitautilain (1343/1988) ja
-asetuksen (1347/1988) perusteella eikä tulehduksen
ritisevyydellä ole enää merkitystä
korvattavuutta arvioitaessa. Nykyinen asetustason
sääntely ei vastaa uuden perustuslain
vaatimusta, jonka mukaan lailla on säädettävä
yksilön oikeuksien perusteista.
Tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentti
koskee vakuutuksenottajan oikeutta saada
tämän lain mukaiseen tapaturmavakuutukseen
liitetyksi myös vapaa-aikaa koskeva tapaturmavakuutus.
Tällainen vakuutus voidaan
liittää paitsi tämän lain mukaiseen pakolliseen
työntekijöitä koskevaan vakuutukseen
myös työantajaa itseään koskevaan vapaaehtoiseen
työajan vakuutukseen. Oikeuskäytännössä
on alettu tulkita säännöstä niin,
että tapaturmavakuutuslain 57 §:n 2 momentin
tarkoittaman vapaa-ajan vakuutuksen perusteella
voidaan korvata myös sellainen lihaksen
repeäminen, joka on aiheutunut muun
muassa vapaa-aikana voimailuharjoituksessa
suoritetun liikkeen yhteydessä. Näin pitkälle
menevän korvattavuuden laajennusta ei voida
pitää tarkoituksenmukaisena lakisääteiselle
vakuutukselle turvan luonteen ja tavoitteet
huomioon ottaen. Vapaaehtoisen työaikaa
koskevan vakuutuksen perusteella turvan tulee
sen sijaan olla vastaava kuin pakollisessa
vakuutuksessa.
Eräät vakuutuslaitokset ovat ryhtyneet lisäksi
myöntämään yrittäjätyötä tekeville tämän
lain mukaisia vapaa-ajan tapaturmavakuutuksia,
joiden ehtojen mukaan voidaan
korvata myös vapaa-aikana pahoinpitelystä
tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta
aiheutunut vamma tai sairaus. Toisen henkilön
tahallista tekoa ei voida pitää tapaturmana.
Pahoinpitelyjen korvattavuutta koskeva
säännös poikkeaa tapaturmavakuutuksen
yleisistä korvausperiaatteista. Se säädettiin
aikoinaan, koska haluttiin pakollisen turvan
ulottuvan yöaikaan tehtäviin työmatkoihin,
joihin liittyy korostunut riski joutua tällaisen
rikoksen kohteeksi. Tarkoituksena ei ollut
kuitenkaan laajentaa yleisesti lakisääteistä
tapaturmaturvaa koskemaan vapaa-aikana
toisen henkilön tahallisesta teosta aiheutuvia
vammoja. Tarkoituksenmukaista ei ole, että
tällainen turva annetaan lakisääteisellä vakuutuksella.
Opiskelijan, harjoittelijan ja muun nuoren
henkilön ansionmenetyskorvauksen määrääminen
Tapaturmavakuutuslain 28 §:ssä säädetään
erikseen opiskelijan, harjoittelijan ja muun
nuoren henkilön vuosityöansiosta. Vuosityöansio
määrätään sen mukaan, mitä tällainen
henkilö opiskelu- tai harjoitteluaikansa
päätyttyä todennäköisesti ansaitsisi. Vastaava
säännös sisältyy maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslakiin.
Säännöksellä pyritään antamaan
kohtuullinen turva opiskeleville taikka
työelämään ilman ammattia siirtyneille
nuorille henkilöille.
Opiskelijalla tarkoitetaan säännökseen perustuvan
korvauskäytännön mukaan päätoimisesti
tulevaa ammattiaan varten opiskelevaa
henkilöä. Opiskelijaksi on katsottu lisäkHE
245/2002 vp 5
si myös peruskoulussa ja lukiossa opiskelevat
henkilöt. Aikuiskoulutuksen voimakkaan
lisääntymisen myötä säännöstä on korvauskäytännössä
alettu soveltaa myös muihin
kuin nuorina henkilöinä pidettäviin päätoimisiin
opiskelijoihin, mikäli opiskelun tarkoituksena
on uuteen ammattiin siirtyminen.
Harjoittelijalla tarkoitetaan korvauskäytännössä
yleensä suhteellisen lyhyen ajan työelämässä
ollutta nuorta, joka työskentelee
normaalia alhaisemmalla, harjoittelijan palkalla
saadakseen työssä tapahtuvan harjaantumisen
tai ohjauksen kautta ammattitaidon
työn itsenäiseen suorittamiseen.
Muulla nuorella henkilöllä on puolestaan
tarkoitettu ammattikouluttamatonta henkilöä,
joka ei ole oppivelvollisuuden päätyttyä ehtinyt
ollut työelämässä vielä niin kauan, että
hänelle olisi ehtinyt syntyä sellaista työ- ja
ansiohistoriaa, jota voidaan käyttää vuosityöansion
pohjana. Tällaisissa tapauksissa
vahingoittuneen tapaturman sattuessa tekemä
työ on usein ollut osa-aikaista tai satunnaista.
Samoin hänen koko aikaisempi työ- ja ansiohistoriansa
saattaa koostua epäsäännöllisistä
osa-aika- ja pätkätöistä ja pääosin työttömyydestä.
Säännöksen soveltamiseen on liittynyt
ongelmia muun muassa siksi, että nuoren
henkilön käsite on vaikeasti määriteltävissä
ja on arvoväritteinen. Tästä johtuen
myös korvauskäytäntö on ollut jossain määrin
epäyhtenäistä.
Käytäntö on jossain määrin vaihdellut
myös määritettäessä niitä työansioita, jotka
opiskelija, harjoittelija tai muu nuori henkilö
opiskelunsa tai harjoittelunsa päättyä todennäköisesti
saisi. Vallitsevan käytännön mukaan
tällaisiksi katsotaan opiskelijan kohdalla
ne työansiot, jotka hän tapaturman sattuessa
olisi valmistumisen jälkeen vuositasolla
todennäköisesti saanut opiskeluaan vastaavassa
työssä tai ammatissa noin kolmen vuoden
työkokemuksella. Vastaavasti harjoittelijan
ja muun nuoren henkilön harjoitteluajan
jälkeinen ansio on määrätty sen mukaan, mitä
hänen tekemästään työstä olisi tapaturman
sattuessa maksettu kyseiseen työhön ammattitaitoiselle
työntekijälle, jolla on alalla kolmen
vuoden työkokemus. Perusteena on käytetty
tällöin kokoaikaisen työn ansiota. Ongelmia
on käytännössä aiheuttanut myös
vuosityöansion perusteen löytäminen koululaisten
kohdalla. Heitä kohdanneet työtapaturmat
ovat useimmiten sattuneet kesätyössä
tai tilapäisessä osa-aikaisessa viikonlopputai
iltatyössä. Siksi tällaisen työn ansion
käyttäminen mahdollisesti pysyvänkin työkyvyttömyyden
korvauksen pohjana ei ole
perusteltua.
Tapaturmavakuutuslain mukaan päivärahaa
suoritetaan, jos vahingoittunut on kokonaan
tai osittain kykenemätön tekemään työtään
vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä,
tapaturmapäivää lukuun ottamatta. Päivärahaa
ei suoriteta, jollei työntekijän työkyky
ole alentunut ainakin 10 prosenttia ja tapaturmasta
johtuva työansion alentuma ole vähintään
tapaturmavakuutuslain vähimmäisvuosityöansion
kahdeskymmenesosa. Jos
työntekijä on vain osittain työkyvytön, hänelle
maksetaan työkyvyn alentumista vastaava
suhteellinen osa täyden päivärahan määrästä.
Tapaturmaeläkettä määrättäessä otetaan lisäksi
huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky
hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa
olevalla sellaisella työllä, jonka suorittamista
häneltä voidaan kohtuudella edellyttää silmällä
pitäen hänen koulutustaan, aikaisempaa
toimintaansa, ikäänsä ja asumisolosuhteitaan
sekä niihin verrattavia muita seikkoja.
Työkyvyn alentuman määräämistä koskevat
säännökset on annettu lähinnä työelämään
pysyvästi sijoittuneita työntekijöitä
silmällä pitäen. Työkyvyn alentuma voidaan
tällöin arvioida vahingoittuneen henkilön
työ-, ansio- ja koulutustaustan pohjalta.
Opiskelijoiden ja koululaisten kohdalla työkyvyn
alentuman pohjana olevan ansionmenetyksen
määrittäminen on ongelmallista.
Tapaturmavamma ei aina estä opintojen jatkamista
ja välitön ansionmenetys voi rajoittua
vain kesätyön tai muiden satunnaisten
työansioiden menetykseen. Toisaalta vamma
ei aina estä tapaturman sattuessa tehdyn tilapäisen
työn jatkamista, mutta se voi estää
työskentelyn myöhemmin koulutusta vastaavassa
ammatissa. Myös vamman vaikutusta
opiskeluun on vaikea tarkoin arvioida. Opiskelijoiden
ja koululaisten työkyvyn alentuman
määrittäminen on siksi ollut korvauskäytännössä
jossain määrin epäyhtenäistä.
Siksi tarvitaan asiaa selkeyttäviä säännöksiä.

Ei määräydy tulojen mukaan! Siihen vaikuttaa, minkä ikäinen olet eli kuinka paljon sinulla on jäljellä olevaa elinaikaa keskimääräisen iän perusteella. Haittaraha ja haittalisä ovat täysin eri asioita.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19861012
katoppa tuosta, niin saat ehkä jotain käsitystä vammojen/sairauksien luokituksista. Vakuutusyhtiöt tarjoavat poikkeuksetta alinta mahdollista luokkaa ja yrittävät luikerrella maksamasta yhtään mitään. Päätöksen saatuaan siitä pitää ehdottomasti valittaa. Hoitavan lääkärin arviolla haittaluokasta ei ole mitään merkitystä ja tuskin koskaan haittaluokka määräytyy sen mukaan. Vakuutusyhtiön paperilääkärit peittoavat mennen tullen hoitavien lääkäreiden lausunnot, vaikka olisi maan parhaan proffan kirjoittama lausunto.

Tulot eivät vaikuta mitenkään haittarahan suuruuteen. Ratkaisevaa on se, että mihin haittaluokkaan pysyvä toiminnallinen haitta lääketieteellisesti arvioiden kuuluu. Jos pysyvä haittasi kuuluu esim haittaluokkaan 2, saat sen mukaisen korvauken olipa tulosi mitä tahansa. Haittaluokan mukaisesta summasta vähennetään ikävähennys, joka tarkoittaa sitä, että mitä nuorempi olet, sitä suuremman korvauksen saat, koska joudut kärsimään haitastastasi kauemmin kuin hyvin vanhana vammautunut. Peruskorvaus on siis sama, mutta ikävähennys vaikuttaa asiaan. Sen sijaan tulot tai ammattisi eivät vaikuta.

Olen 45v. ja pikkusormi amputoitiin. Hl on kai 1. Mitäköhän tarkoittaa euroissa? Jos ymmärsin oikein, hl lasketaan minimivuosiansiosta(11500 tai siinne päin). Maksetaanko korvaus 360*hlk/v? Miten lasketaan kertakorvaus?

Sitä luokkaa se on

Minulla todettiin 32-vuotiaana puhjennut työperäinen allerginen nuha. Sain haittarahaa kertakorvauksena haittaluokassa 2. noin 5500e. Korvaus on aika pieni jos ajattelee että kannattaa vaihtaa alaa ja opiskeluaika on noin 2-3 vuotta. Odotan mitä valitukseen vastataan... Lisäksi minulle korvataan jatkuva lääkitys (nenäsuihkeet ym.)

Lakisääteinen tapaturmavakuutus ja yrittäjän vapaaehtoinen työtapataurmavakuutus eroavat vajuutusyhtiön markkinoinnin perusteella siten, että vapaaehtoisella yrittäjän vakuutuksella on vakuutuksen myyjän mukaan muita nk. oikeuksia, kuten vapaa-ajan tapaturma. Kukin vakuutusyhtiö, eritoten sellaiset vakuutusyhtiöt, jotka ovat pörsissä jaottelevat asiakkaat: osakasasiakkaat ja vakuutuksen ostajat asiakkaat. Näiden yhtiöiden arvoissa on selkeä epäselvyys, kun he määrittelevär arvojaan ja asiakastyytyväisyyttä. Ensimmäisen tyyttyväinen asiakkaaan on osakasasiakas.

Tiedän, että tällä hetkellä sadat jopa tuhannet vakuutuksen ostaja-asiakkaat saavat taistella lähes joka oikeuksiensa puolesta, koska oman lääkäritiimin lauseet "pyyhitään" pois yhtiöiden omien, tuomarinvalanvannoneiden vakuutuslääkärien vakuutuslääkärin toiminnan kautta. He perustelevat osaansa objektiivisuudella, eivätkä he halua nähdä vammautunutta ihmistä. MIksi: he eivät koe sisältä lääkärin eettisiä velvoitteita, vaan yhtiön osakasasiakastyytyväisyyttä, joka loppujen lopuksi keräytyy suureksi osaksi ostaja-asiakkaiden vakuutusorvauksista. Tässä on ilmeinen sopimus mm. Kelan kanssa. Kirjoitan tämän siksi, että vakuutusyhtiöt pyrkivät siirtämään osan maksuista Kelan maksettaviksi. Kela toteuttaa näin väärin perustein muiden ihmisten työnteosta saatavia verotuloja. Onko kysymys jälleen kerran korruoptiosta vai hallituksen tietämättömyydesta monien kiireiden keskellä, Vakuutusyhtiön on pidettävä lupauksensa täyden korvauskattavuuden suorittamiseksi itsenäisesti. Kysymys on vakutuuksen osataja-asiakkaista, jotka ovat joutuneet vakuutuksen markkinoinnin uhreiksi.

Odoton kiinnostuneena, löytyykö vakuutusyhtiöistä ja vakuutuslääkäreistä moraalia saatikka lääkärin eettisiä velvoitteita potilaan parhaaksi ja sen kautta kansantaloutemme kaaosmaisen tilanteen korjaamikseksi. Kysymys ei ole pienestä rahasta, kun esimerkiksi Kela lähettelee noin 17 miljoonaa kirjettä vuosittain ihmisille. Jos tämä summa on minissään 30 miljoonaa euroa, voisi se työllistää vuosittain noin 7 000 vakituistta kordinaatio auttamaaan vammautumusen arjessa sekä taloudellisesti että pykäläviidakossa. Tehkää päättäjät oikeita valintoja: lopettakaa piilokustannukset ja jokin harmaa verkosto. Kysymys on aina lähimmäisestä ja tässä tapauksessa vammautuneesta lähimmäistä.

Kaikelle edellä olevalle voin laskea oikeat vakuutususmmat, joiden totetuminen on mahdollista monella tavalla.Taustalla ovat jo kertoimet, mutta niissä on suuria puutteita, kuten indeksisuoja tulevaa varten. Indeksisuoja on, mutta tärkein puuttuu: ikäkertoimen epämääräinen lalseva terndi.

Tipahdin juovuksissa baarijakkaralta(en ollut baarissa) ja löin pääni.Taju taskuun,eikä minua saatu hereille.Ystäväni soitti ambulanssin ja hoitohenkilökunta kävi katsomassa.Totesivat vaan,että jättävät minut ystäväni hoteisiin tai poliisin.Nyt pääkipu ja pahoinvointi on jatkunut viikon ja huomenna menen lääkäriin.mahtaako olla jonkin asteinen hoitovirhe?

hei, haittaraha ei liity mitenkään tuloihisi, lääkäri määrittelee sinulle aiheutuneen haitan, haittaluokat on ennalta määritelty, sitten sinun vakuutusyhtiö päättää maksetaanko sinulle haittaluokan 2 mukaan vai ei, kovasti on haitaria pätevien lääkärien lausuntojen perusteella tehdyissä päätöksissä, niin kuin kelallakin, ne ei tahdo hyväksyä haittarahaa sellaisenaan, aina ne mielellään laittavat pienemmäksi, vaikka kuinka olisi vaikea vamma, meillä kiistellään haittarahasta, joka pitäisi olla 10, vakuutusyhtiö ei halua maksaa kuin 8, älä anna periksi ihan kaikkea, apua on pakko pyytää asiantuntijoilta, hei

Työtapaturmassa loukkasin jalkani, vuosi jo sairaslomalla, ei tietoa töihin paluusta. Onnun, polvistuminen ei onnistu, raskaita tavaroita en pysty kantamaan, sairaalla jalalla seisominen lähes mahdotonta, jalasta ei ole ns tuki jalaksi jos kaadun. Jalka ei liiku normaalisti missään suhteessa. Mikä se haittaraha on ja paljonko tällaisessa tapauksessa,onko kokemusta tai tietoa jollakin. Olen 60 v mies ja vielä olsi työvuosia jäljellä mutta entiseen työhöhön ei riitä jalan voima ja liikkuvuus. Entä työtapaturmaeläke. Pitäisi ottaa asianajaja joka näitä osaisi selkeyttää, olen kuulluut että vakuutusyhtiöt ei oikein mielellään kerro totuutta ja maksavat vähemmän kuiin oikeasti pitäsi.

hei! loukkaannuin 2009 auto-onnettomuudessa. Lååkåri kirjoitti haitta-asteeksi 3, mutta minulle maksettiin nihkeästi 2 mukaan. en muista summaa. valittelin jo silloin,vasemmassa reidessäni olevaa tunnottomuutta.mulle sanottiin,että se menee ohi. se ei mennyt,ja alkoi tulemaan hermokipuja,ja tunnottomuus ei kun jatkui. Menin lääkäriin,yksityiselle. Hän oli profesori,joka laittoi minut tutkimuksiin sairaalaan. Mulle tehtiin kokeet,ja päähermo oli vaurioitunut. Menin lääkäriin,ja kaikesta tutkimuksista,lääkäri totesi haitta-asteen korotuksen viiteen. olisin kysynyt, miten tämä raha lasketaan,kunhaitta-astetta nostetaan, joutuuko ne maksamaan kuitenkin koko ajalta, mitä ei ole otettu huomioon aiemmin,sillä syynähän oli tämä samainen auto-kolari, jossa sain ikuiset vammat.

löytyy taulukko

http://www.tvk.fi/fi/jarjestelma-ennen-vuotta-2016/Tyotapaturmat/Korvaukset/Haittaraha/Haittarahan-kertakorvauksen-maara/