Pari kuukautta syönyt Sepramia (SSRI) paniikkihäiriöön ja ahdistukseen, luulen, että ahdistus laukaissut paniikin. Lääkityksellä olo koheni huomattavasti jo kuukauden jälkeen. Lähes paniikkikohtaukseton. Nyt tuli tosi kova kohtaus ihan yhtäkkiä, kovempi kuin ennen. En odota, että pääsisin vuosien vaivasta näin helpolla, mutta kohtauksen rajuus yllätti. Kokemuksia? Kiitos!
Paniikkikohtaukset lääkityksellä
osin autettu
81054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaikka olisi kuinka ja paljon ns. räätälöityä lääkitystä. Eihän sen lääkityksen ole luvattukaan poistaa kohtauksia, ei ainakaan kokonaan.
nim. eloa paniikkihäiriön kanssa reilut 20 v
ps. kai käyt lääkityksen lisäksi terapiassa?
Psykoterapiaan ei minulla ole motivaatiota, kun en niin huonosti voi. Tapailen psykologia aina joskus. Kävin aikoinaan neurologissa tutkimuksissa, varmistaakseni, ettei ole mitään fyysistä vikaa päässä. Neurologi oli monen tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että fyysisenä vikana on liian aktiivinen autonominen hermosto, joka siis jo sinällään aiheuttaa vaivoja. Tiedän mistä tietyt asiat elämässä johtuu, en kuitenkaan aio pyhittää menneisyydellä elämiseen MUUTA KUIN SEN, ETTÄ TIEDÄN MIHIN SE TÄNÄ PÄIVÄNÄ VAIKUTTAA. Terapialla on alku ja loppu.
Itse kävin aikoinaan terapiassa,mutta siitä mitään
apua ollu lääkkeet auttaa.
Ahdistuneisuus johti aamulla kauhean paniikkikohtaukseen. Mieli alkaa miettiä pakotietä pois siitä. Pelottaa, tärinä, vatsaan koskee, sydän hakkaa, ajatukset sinkoilee sinne tänne. Olisi joku ihminen jolle voisi sanoa, miten paha ja ikävä on tunne. Mies kaukana työssä.
Tuntuu, että kohtaus on aina yhtä kaamea kuin eka kerta. Vaikka tämä on ollut osa elämääni jo monia vuosia. Silti en hyväksy. Pelkään samalla tavalla.
Lääkäri on ensi tiistaina. Jolloin aion sanoa, että en jaksa tätä. Sellainen lääkitys, että pärjään tämän kanssa. Ei aina jaksa todellakaan elää elämää jatkuvasti pinnistellen voimiaan.
Haluaisin itseni takaisin. Jossain määrin. Minua ahdistaa jo ulkomaailma etten uskalla mennä minnekään.
Onko sinulla samanlaisia ajatuksia??
...mietin liian kauan lääkityksen aloittamista. Alkuun oireet paheni, mutta nyt pidän itseäni oikeasti hulluna, kun en aloittanut lääkitystä aikaisemmin! Tsemppiä lääkäriin!
Saanko kysyä mikä lääkitys sinulla on? Olen lukenut tämän palstan "vertaistukijuttuja". Sillä sitä se on mulle. Saan edes jonkinlaisen tunteen etten ole yksin maailmassa.
Pidän itseäni liian herkkänä tämän elämän kiemuroihin. Eikä tilanne kotonakaan ole paras mahdollinen. Yritän niin kovasti olla reipas ja jaksava. Sitten olenkin ihan hukassa paniikissa ja veto pois sekä tunnen syyllisyyttä, kun olen tälläinen reppana.
Eilinen koko päivä meni ahdistuksen tunteessa ja tuntui etten mistään saa kiinni. Tätäkö on elämä?? Miten nuo muut porskuttaa??
Kiitos jos vastaat ja ihanaa Vappua ja kaipa se on vain jaksettava.
Moi, Minäkin olen käyttänyt Sepramia hieman runsaan kuukauden. Vielä ei voi sanoa, että olo olisi normaali mutta lääkitys on selvästi auttanut. Olen vielä hieman odotellut "vaikeisiin" tilanteisiin menemistä, mutta normaaleissa kohtauksia ei ole tullut, jännitystä kylläkin. Minkälaista annosta käytät, ihan mielenkiinnosta.
...nostettiin neljän viikon jälkeen 20 mg. Eli, 20 mg Sepramia tällä hetkellä. Sivuoireita oli alkuun päänsärky ja virtsaamisvaikeudet.