Maailaisliiton Kyösti Kalliota muisteltiin Nivalassa kansallisena eheyttäjänä sisällisodan repimässä Suomessa. Kallio ansaitseekin ehdottomasti tämän tunnustuksen. Kallio näki valtioviisaasti, että koko kansakunnan taaperruksen kohtalo on sidoksissa sihen, miten yksituumaisesti ja joukolla voimme menestyä kansakuntana kansakuntien joukossa. Yksituumaisuuden saavuttaminen vaati puolestaan tasavertaisuuden edistämistä. Tätä Kallion poliittista linjaa seurasi sitten myöhemmin Urho Kekkonen. Vasemmiston puolelta eheyttämisvoimiin voidaan lukea Väinö Tanner ja Rafael Paasio.
Nykypäivän kiusallinen kysymys liittyy siihen, mikä merkitys kansalliselle eheydelle pitäisi antaa. Kansallisvaltion merkityshän on supistunut. Olemme entistä enemmän osa Eurooppaa, missä arkipäiväisetkin toiminnot ylittävät valtioiden rajoja. Vähitelleen lähennetyyn Yhdysvaltioiden tilannetta, vaikka kieli- ja kulttuurieroista johtuen vielä kaukana siitä ollaankin.
Kansallinen eheys ei enää ole ehdoton edellytys puolustuskyvyn ylläpitämisellekään. Turvallisuutta pyritään ulkoistamaan EU-sopimuksen ja Natoon liittymisen mahdollisuudella.
Monikansalliset yritykset käyttävät monikansallista työvoimaa ja nämä yhdessä tai erikseen voivat siirtyä aina jonnekin muualle. Talouselämäkin tarvitsee yhä vähemmän kansallista eheyttä, mikä oli vielä sotien jälkeen perusedellytys sille, että sotakorvaukset voitiin maksaa.
Kun kansallinen eheys ei ole tarpeen, on vaarassa syntyä erityinen turhien ihmisten yhteiskuntaluokka. He eivät kelpaa mihinkään eikä heillä pitemmän päälle ole itselläkään halua kelvata mihinkään. Valtiolliselta kannalta turhat ovat lähinnä sisäisen turvallisuuden poliisi- sekä terveys- ja sosiaaliongelma. Paineita on myös siihen suuntaan, että valtion ei tulisi käyttää rajallisia verovarojaan ylenmäärin näiden turhien elättämiseen. Heistä ei ole edes rettelöimään järjestäytyneesti, joten he ovat yhteiskunnallisesti suhteellisen vaarattomia. Niin kauan kun heitä on selkeä vähemmistö ihmisistä.
Politiikan suunta onkin kulkenut enemmän korostamaan muita asioita kuin kansallista eheyttä ja yksituumaisuutta. Puhutaan mieluummin ihmisten kannustamisesta ja yksilön vapauksista. Köyhyyskin voidaan nähdä yksilön valintana ja siten yksilön vapauden toteuttamisena. Kansallisen eheyden tarpeettomuuden lisäntyminen luo ikään kuin edellyksiä unohtaa osa kansalaisista ja jättää heidät oman onnensa nojaan. Jokainen on oman onnensa seppä -ajattelu lisääntyy ja ylipäätään sosiaalidarwinismin suosio kasvaa.
Pelkät moraaliset arvot eivät kykene estämään tätä kehitystä. On aina mahdollista ummistaa silmät ja pukea asiat kannustamisen valepukuun. Kansallisvaltioissa valtio vielä näki kaikki tai ainakin lähes kaikki kansalaiset tarpeellisiksi. Varsinkin pienelle maalle kuten Suomelle kaikki kynnelle kykenevät olivat elinehto. Tilanne on tässä kohdin olennaisesti muuttunut ja muuttumassa. Sosiaalihuollossakin kannustetaan nyt eniten Veikko Hurstin ja hänen poikansa toimintaa, mikä voi tarkoittaa sosiaalihuollon yksityistämistä valtion ulkopuolelle.
Kansallinen eheyttäjä
16
454
Vastaukset
- vaarassa
Euroopan valtioiden sisäistä turvallisuutta uhkaa lähivuosina eniten nouseva islamfasismi. Nuoret miehet nauttivat vastikkeetonta ja anteliasta sosiaaliturvaa ja suunnittelevat samaan aikaan terroritekoja maksajamaitaan vastaan, kuten eilen tv:sta näytetyssä elokuvaohjaaja Theo Van Goghin murhaa käsitelleessä dokumentissa todistettiin.
- Nimetön
Olipa vähän "irvokasta" katsella Esko Ahoa Eheyttämisjuhlassa Nivalassa. Niin kuin Tapiolan Asmo Kalpala sanoi,Ahon hallituksesta alkoi kansan kahtia jako.
"Lisäksi lama aiheutti vahinkoa, joka ei ole rahassa mitattavissa. Kalpala sanoo, että Suomen kahtiajakautuminen alkoi lamasta.
– Aikoinaan ei ymmärretty, että työttömyys ja syrjäytyminen periytyvät, Kalpala sanoo." - kuin Ahossa
Nimetön kirjoitti:
Olipa vähän "irvokasta" katsella Esko Ahoa Eheyttämisjuhlassa Nivalassa. Niin kuin Tapiolan Asmo Kalpala sanoi,Ahon hallituksesta alkoi kansan kahtia jako.
"Lisäksi lama aiheutti vahinkoa, joka ei ole rahassa mitattavissa. Kalpala sanoo, että Suomen kahtiajakautuminen alkoi lamasta.
– Aikoinaan ei ymmärretty, että työttömyys ja syrjäytyminen periytyvät, Kalpala sanoo."Ahon hallitus oli kuin palokunta joka piti pinnalla laivaa nimeltä Suomi, ja saikin sen pidettyä pinnalla. SDP vetäytyi vastuusta oppositioon josta käsin SAK:n tukemana koetti vaikeuttaa pelastustyötä minkä taisi.
Kun Ahon hallituksen työ oli tehty vetovastuu siirtyi demareille jotka jatkoivat leikkaamista ja säästämistä, muistammehan kuinka Lipponen vaaliohjelmassaan esitti 20 miljardin leikkauksia mutta toteuttikin pääministerinä 25 miljardia. Vaikka ajat olivat jo paremmat ja valtiontalous alkoi taas olla tasapainossa.
Lipposen uusliberalistinen linja ei huomioinut köyhiä tai vähäosaisia, hänelle ja SDP:lle he olivat pelkkä kuluerä. SAK kyllä piti huolen sen omien elliittiduunareitten etujen vaalimisesta SDP:n kautta, mutta köyhät unohtui kun kansantaloutta väännettiin väkisin Tatcherin viitoittamalle tielle huolehtimalla vain isojen yritysten ja niiden eliittiduunareitten eduista. Heinäluoma sitten kruunasi SDP:n linjan poistamalla vielä kaiken rikkaimilta varallisuusverotkin.
Vanhasen kakkoshallituksella on ollut selkeästi sosiaalisempi asenne, joten olemme taas pääsemässä kansallisen eheytyksen tielle. Kiitos Keskustan vastuullisen ja koko kansan etuja tasapuolisesti ajavan politiikan.
- Lipponen !!
Niinpä niin. Suomessa rakennettiin kansallista eheyttä ja hyvinvointia itsenäisyytemme alusta aina tuonne 1980-luvulle. Hyvässä yhteisymmärryksessä eri poliittisten toimijoiden kesken. Porvarillinen Suomi hyväksyi SDP:n nopeasti punakapinan jälkeen yhteistyöhön. Yhteistyö jatkui sitten 1940 luvun lopulta Maalaisliiton johdolla, ja kun tultiin 70 luvulle pääasillinen vetovastuu siirtyi SDP:lle.
Lama runteli yhteiskuntaamme 90-luvun alussa, mutta kansallinen eheys säilyi. Laman syvyyttä toki edesauttoi SAK:n uppiniskaisuus, sen asettuminen selkeästi SDP:n taluttajaksi, Siitä alkoi myös kansallisen eheyden ja kansalaisten tasavertaisuuden alasajo. Johtajanaan SDP:n Lipponen taustapiruna Sailas. Sittemmin Lipponen vaihtui Heinäluomaan. Jälki on ollut kamalaa katsottavaa, olemme sosiaaliturvan tasossa vajonneet jonnekkin Italian tasolle, rikkaat voivat hyvin, varallisuusverot on poistettu jne. mutta huono-osaisia ei muista kukaan. Kakki tämä SDP:n hallitusvastuiden aikana. Uusliberalismin airut meillä on ollut vasemmisto.
Vasta Matti Vanhasen toinen hallitus on taas saamassa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa kehitystä aikaiseksi. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa päivähoitomaksu-uudistus, jossa alimpien tuloryhmien maksut pysyivät ennallaan mutta hyvätuloisten nousi. Lipposen ja Heinäluoman jäljiltä maassa on kuitenkin sellainen sosiaalisen epätasoarvon juopa, jonka kiinnikuromiseen ei yksi hallituskausi riitä, etenkin kun SDP oppositiossa on osoittutunut kaikkea muuta kuin rakentavaksi sparraajaksi, sortuen lähinnä pölhöpopulistisesti vastustamaan kaikkea hallituksen esityksiäMuistelet historiaa kovin valikoiden, jopa vääristellen. Syvimmän laman aika osuu Esko Ahon hallituskaudelle, jolloin hallitusvastuussa olivat Kepu ja Kokoomus. Yleisesti kertomasi kehityksen kanssa osuu samaan aikaan poliittisella puolella lähinnä se, että Kokoomus on ollut vain lyhyttä 4 vuoden ajan jaksoa lukuunottamatta hallitusvastuussa vuosina 1987 - 2008. Kokoomuslaisen politiikan opit ovat vähin erin ujutettu suomalaiseen yhteiskuntaan.
Demarien viaksi kai voi lähinnä lukea sen, että SDP meni pitkälle mukaan kokoomuslaisen politiikan takuumiehenä varsinkin juuri Lipposen valtakaudella. SDP:n sisällä lähinnä vain Mikko Elo ja jossain määrin Erkki Tuomioja jurnuttivat vastaan.
Yksilön vapauksien ja kannustamisen retoriikka kuuluu nimenomaisesti kokoomuslaiseen politiikkaan. Yhteisövastuusta on sen sijaan pyritty tekemään tässä retoriikassa melkein kirosana. Kaikkinaista yhdessä tekemistä, kolmikantaisista tuposopimuksista alkaen on haluttu päästä eroon ja yksityistämistä taas suosia. Ylipäätään politiikan osuutta on haluttu vähentää ja antaa enemmän päätösvaltaa talouselämälle.
Jossain määrin lienee kyllä totta, että Kepu on selvimmin pysynyt kansallisella eheyttämislinjalla. Kepuhan vastusti henkeen ja vereen EU-sopimusta, vaikka sen puheenjohtaja Esko Aho sitä yhtä lailla henkeen ja vereen ajoi. Mistä syystä Ahon eteen sitten se muuri rakennettiinkin. Kepun "eheyttämispolitiikan" motiivina oli kuitenkin vain huoli yhden pienryhmän, maatalousyrittäjien kohtalosta. Muuten eheä kansa oli vain sopiva retorinen ilmaisu tätä tavoitetta varten.
Kepussa siis kyllä on ollut vahvana sellainen näkemys, että kansallinen päätösvalta pitää säilyttää. Kovin läpinäkyvästi tämä kepujen silmissä koskee vain maataloutta ensisijaisesti ja aluepoltiikkaa yleisesti. Motiivina on varmistaa oman puolueen kannatuksen säilyminen, mikä taas on jyrkässä ristiriidassa kansallisen edun kanssa.
- kokoomuksen vihollinen no2
...suomalaiset paremmin kuin kukaan ihminen. Kun vaurautta alkaa tulla, sitä halutaan jakaa menestyksestä osattomille mahdollisimman vähän. Suomalaiset eivät yksinkertaisesti osaa elää oikeassa hyvinvointivaltiossa ja se johtuu siitä että poliitikkojen pääomapiirejä kuuntelevassa korvassa on selkeästi parempi kuulo. Pienituloistenkin ihmisten ostovoimalla pidetään pystyssä monta yritystä edellyttäen että rahaa riittää muuallekin kuin ruokaan.
- Näin on.
Vielä sata ja viisikymmentäkin vuotta sitten suku ja perhe muodosti yhteisön, joka piti huolen omistaan niin pitkälle kuin pystyi. Yhteiskunnan apuun turvautuminen ei ollut päällimmäinen vaihtoehto moraalimielessä kenellekään. Oli kunnia-asia, että jokainen kasvatti lapsensa mahdollisimman hyvin ja huolehti sairaistaan ja vanhuksistaan niin pitkälle kuin pystyi. Se oli aitoa välittämistä läheisistä ja lähimmäisistä. Vastuunottoa ja vastuun kantmista sanan aidoimmassa merkityksessä.
Sotien jälkeinen vasemmistolaistuminen toi tasa-arvon ja sosiaaliturvan kaikkien ulottuville, mikä on pelkästään hyvä asia. Samalla kuitenkin lähimmäisistä välittäminen, lasten kasvatus ja syrjäytyneistä huolehtiminen sosialisoitiin yhteiskunnalle. Vastuu otettiin pois kansalaisilta, jotka opetettiin välinpitämättömyyteen, koska verovaroille haluttiin vastinetta: kun yhteikunta kerran perii verot, niin kasvattakoon lapset ja hoitakoot vanhukset myös.
Tämä yhteisöllisyyden ja lähimmäisestä välitämisen sosialisointi on ollut vasemmistolta hyvin kylmää ja epäinhimillistä toimintaa. Se korostuu sinunkin kirjoituksessasi, kun et pane mitään arvoa sille, että Suomeen on kaikille luotu tasa-arvoiset mahdollisuudet olla oman onnensa seppä ja rakentaa itse oma menestyksensä.
Väliinputoajia on ja se on paha ongelma. Se ei kuitenkaan johdu mistään oikeistolaistumisesta eikä markkinatalouden globalisoitumisesta. Sosialidemokraatithan ovat olleet miltei jokaisessa hallituksessa viimeisen 40 vuoden aikana eikä muuta ole tapahtunut kuin korskeita vappupuheita vähäosaisten aseman parantamisesta. SDP:n vaalitappio ja kannatuksen alamäki kertovat korutonta kieltään, ettei puheiden katteeksi ole löytynyt mitään tekoja.
Maltillinen keskustaoikeistolainen hallitus on päässyt vasta alkuun sosiaalionglmien hoitamisessa. Hyvin hoidettu valtiontlous ja vanhojen velkojen lyhentäminen nousukauden aikna ovat tätä parhaat esimerkit. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Ongelmat eivät ole kaikki poistuneet.
Nyt onkin hyvä jatkaa sillä tiellä, jossa huolehditaan mahdollisuuksien tasa-arvosta ja hkeruuden kannustamisesta. Siitä, että ihminen yrittää ja onnistuu pitää palkita muutoinkin kuin veroja kiristämällä.
Tuloerojen ja etenkin palkkaerojen kasvu tuottaa valtiolle verotuloja. Tänäkin vuonna syntyy paljon enemmän jakovaraa kuin budjetoitaessa uskallettiin odottaa. Hallituksella on juuri nyt kaikki edellytykset puuttua sosiaaliten epäkohtien parantamiseen, kun talous on kunnossa ja tuotantoelämän rakenteetkin saatu siihen kuntoon, että Suomi todennäköisesti kestää edessä olevan taantuman paljon pienemmin vaurioin kuin valtaosa muist EU-maista.
Tämä kaikki on vasemmistolle hyvin katkeraa kalkkia nieltäväksi. Se on kuitenkin nieltävä, koska vasemmisto on omalla konservatiivisuudellan saanut aikaan sen, että keskusta ja kokoomus ovat ottaneet itselleen sen taloudellisen ja sosiaaliseen uudistajan ja vastuun kantajan roolin, joka vasemmistolla oli vielä niinkin myöhään kuin 60- ja 70-luvuilla.
SDP:n käynnissä oleva puhenjohtajakamppailu ei kuitenkaan hyvää lupaa. Vnhakantaiset fraast elävät vahvoina. Kansaa jaetaan kahteen leiriin. Vsemmiston politiikka on edelleen vastutamista eikä uusien mahddollisuuksien rakentamista.
Kansallinn eheyttäjä on hyvin selvästi löytynyt keskustan ja kokoomuksen ennakkoluulottoman aidosta yhteistyöstä, jossa katsotaan tulevaisuuden mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja edellytysten luomiseen sille, että jokaisella suomalaisella on entistä paremmat mahdollisuudet olla oman onnensa seppä ja saada myö kannustimia oman yritteliäisyytensä aktivoimiseen ja siitä palkituksi tulemiseen.
Sille, että joku vähemmistö aina valitsee siipeilyn, ei mitään voi, muttase joukko, joka näin tekee, voidaan pitää mahdollisimman pinenä, kunhan mahdollisuudet ovat parhalla tasolla ja kannustimet kunnossa.- Minikapitalisti
Elinkeinorakenteen muutos ja maan sisällä ja maasta ulos tapahtunut muuttoliike on nähdäkseni vaikuttanut enemmän perheyhteisöjen ja sukujen hajoamiseen kuin puoluepolitiikka. Tätä muutosta ovat tukeneet tavalla tai toisella kaikki puolueet, itse asiassa keskusta on pyrkinyt selvimmin jarruttamaan sitä. Nytkin pääkaupunkiseudun etujen ajamiseen keskittyvään "metropolipuolueeseen" voidaan lukea suurimmista puolueista ainakin kokoomus ja sosialidemokraatit.
Jos välttämättä halutaan hakea tilanteita jossa vielä suku pitää huolta omistaan niin ne löytyvät maaseudulta. Monilla tiloilla isännyydestä luopuneet vanhemmat asuvat samassa pihapiirissä nuoren polven kanssa. Heillä on yleensä pieni eläke, mummolla usein pelkkä kansaneläke eikä mitään tukia haikailla eikä niille ole niissä oloissa mitään perustettakaan.
Aitoa yhteisöllisyyttä ei ole mielestäni sosialisoitu vaan pikemminkin maaseudulta muuttanut terve nuoriso on markkinataloustettu jonka seurauksista vastuun saa ja pitää kantaa nykyinen talousjärjestelmä poliittisten toimijoidensa kautta.
- on eheyttäjä
Keskustaa ja sen edeltäjiä voidaan aidosti pitää kansamme eheyttäjänä. Vasemmiston ja demarien kohdalla eheyttäjän roolia himmentää tietysti 1918 tapahtumat joissa puolueen päätöksellä ryhdyttiin aseelliseen kapinaan hallitusta vastaan tunnetuin seurauksin. Oikeistossa taas eheyttäjän viitassa on tahra 30-luvun kiihkeiden tapahtumien lietsojana.
Keskusta on ollut aina heikko-osaisen asialla, mutta on ymmärtänyt pieniä ihmisiä olevan muuallakin kuin tehtaiden työläisissä. Vasemmistosta kommunistit ymmärsivät myös tämän mutta SDP on ollut yksin palkkatyöläisen ja valtion virkamiseten etujen ajaja pyrkien vaikeuttamaan maaseudun pienen ihmisen elämää kaikin mahdollisin keinoin.
Ei tarvitse kuin katsoa niitä leikkauksia mitä Lipposen kaksi hallitusta saivat aikaan maaseudun palveluissa, sieltä on viety niin posti kuin poliisi, koulut kuin kaupat, niin ymmärtää kuinka SDP saa hävetä toimiaan. Kansankunnan eheyttäjäksi sitä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan, jopa maltillinen oikeisto on hoitanut tavallisen ihmisen asiaa SDP:tä paremmin silloin kun tavallisella ihmisellä ymmärretään muutakin kuin SAK:laista palkkatyöläistä. - Niinpä niin
Kanasallistunne on varsin mielenkiintoinen ilmiö, sen syntyminen riippuu varsin monista tekijöistä. Yhteinen kieli on eräs tärkeä ja kulttuuri on toinen. Yhtenäisen kulttuurin vaaliminen on avaintekijöitä, kulttuuriin kuuluu tässä tapauksessa mm. uskonto, kansanperinteet, kansalliset tavat j.n.e... Mitä tiukemiassa puristuksessa ja mitä uhkaavammalta ympäristö tuntuu, sitä tiukemmin ihmiset pitävät kiinni kansallistunteestaan. Baltian-maiden itsenäistymisen jälkeen oli nähtävissä, kuinka hyvin omaleimainen kulttuuri oli säilynyt, huolimatta varsin pitkästä kaudesta, jolloin sitä ei ollut mahdollisuutta toteuttaa.
Kansalliseen eheyteen ei mitenkään oikeastaan vaikuta, kuinka paljon vapaamatkustajia on. Aina on olemassa ollut luokka jonka tuottavuus on, yhteiskunnallisesti ajatellen vähäistä jopa miinusmerkkistä. Aiemmin nämä ryhmät olivat toki erialaisia, mutta eivät määrältään mitenkään vähäisempiä.
Nykyisin köyhyys on yhä selvemmin yksilöiden oma valinta, mikäli yhteiskunnalliset arvot kovenevat, tämän tyyppisiä arvovalintoja tekevät yhä useammat. Markkinatalouden rakenne on sellainen, että osa väestä putoaa kelkasta, mahdollisuuksia on jo järjestelmän vuoksi niin vähän. Outoa onkin se, että nämä vapaaehtoisesti leikin kesken jättäneet koetaankin ongelmaksi ja ei tuottavaksi. Ihmiset joille ei riitä katettua pöytää eivät vaikuta niin suurelta pulmalta, vaikka se yksilönä kokien onkin varsin iso tragedia. Yhteiskunnasamme on aika mielenkiintoisia arvojärjestelmiä sikäli.
Sosiaalihuollon rakenne on muuttunut, muutos on ollut valtava ja tämä on tapahtunut vailla yhteiskunnallista päätöksentekoa. Kyse on kuntien taloustilanteen heikkoudesta, joka on johtanut sosiaalimenojen leikkaustarpeeseen, samalla kun menot ovat lisääntyneet. Auttamistoiminnasta on tingitty ja kotien sosiaalisten tukitoimintojen määrää on vähennetty, koska lyhyt aikaisia säästöjä on näin mahdollista saavuttaa. Näin onkin luotu yhä jyrkkenevä alamäki osalle ihmisistä ja perheistä. Kuntien lakisääteisten menojen lisäys ei ole toisaalta muutkaan mahdollisuutta antanut.
Suomessa onkin varsin mielenkiintoinen ilmiö menossa, osittain samoja ihmisiä on lainsäädäntötyössä ja kunnallisissa päätöksentekoelimissä ja kuitenkin luodaan lakeja, joista selviäminen on kunta tasolla mahdotonta, ilman oleellisesta tinkimistä.
Kuntien ja valtion välinen jännite on tärkeä huomioida, koska kansallistunne on monivaiheinen, ihmiset kiintyvät ensiksi lähiympäristöön, sen merkitys on erittäin tärkeä. Valtioon liittyvät tunteet tulevat myöhemmin/tämän jälkeen. Mikäli eheyttä haluttaisiin vaalia, silloin paikallistason päätösvaltaa ja resursseja tulisi lisätä. Vaikka se ei puolueiden kannatusta sinänsä lisäsi.
Kolmannen sektorin auttamistyö lisää oikeastaan tunnetta siitä, että olemme samassa veneessä. Yhdysvalloissa, jossa tämän tyyppinen toiminta on yleistä, auttaminen on kansalaisvelvollisuus, mikäli tietyn varallisuus tason on saavuttanut. Autettavat kokevat helpommin tulleensa henkilökohtaisesti huomioiduksi, mikäli auttajataho on yksityinen. Lakisääteiset avustukset eivät kiitollisuutta herätä, koska ne eivät herätä kiitollisuuden ja nöyryyden tunteita siten.
Vieraan työvoiman tuominen on omiaan lisäämään kansallistunteita ja samalla se myös lisää nationalismin äärimuotoja, tämä linjanveto on varsin vaikea, koska siihen liittyy oleellisesti myös väkivallan torjunta -voidaanko sitä ennalta ehkäistä ja miten. Tiedossa on se, että vierastyövoiman ylittäessä kriittisen pisteen ongelmia tulee väistämättä. Kuinka toimien vahingot jäisivät pieniksi?
Vaikka "jokainen on oman onnensa seppä" ajattelu lisääntyy, samalla myös yhteiskunnallisen "huolenpidon" läpi tunkevuus kasvaa. Olemme valvottuja kohdusta hautaan, valvontaa suoritetaan hyvinkin intiimeilläkin osa-alueilla. Olemme liian luottavaisia siihen, että valtiovalta on aina yhtä myötämielinen, kerätty tietokanta on jo nyt merkittävästi suurempi, kuin Stasi (tai KGB) koskaan sai kansalaisistaan koottua. Olemme luopuneen yksityisyydestämme vapaaehtoisesti kansakuntamme auvoiseen tulevaisuuteen luottaen.- Minä vaan
Kommentoin ajatuksia herättäneestä kirjoituksestasi vain sosiaalimenojen osuutta. Siinä suhteessä meillä Suomessa on pahasti jäykistyneitä kierouksia haittamassa vakavien tarpeiden tyydyttämistä.
Yksi havainnollinen esimerkki syntyy siitä, että eri sosiaalisektorit budjetoivat omat rahantarpeensa erikseen. Tästä seuraa, että esim. vanhusten hoidossa ja sairaanhoidossa syntyy kuiluja, jotka lisäävät suunnattomasti kustannuksia, kun yhdessä kohdassa "säästetään".
Esimerkkinä hyväkuntoinen vanhus, joka tulee kohtuullisesti omillaan toimeen palvelutalossa, kodinomaisessa ympäristössä, asiantuntevan henkilökunnan valvonnassa, mutta silti omatoimisesti asinsa hoiten. Vanhuksen omatoimisuus ja liikuntakyky säilyvät hyvin, kun palvelutalossa on toimintaa, harrastuspiirejä ja erityisesti liikuntamahdollisuuksia ja fysioterapiaa omatoimisuuden ja aktiivisuuden ylläpitämiseksi. Tämähän vähentää kustannuksia, kun vnhus pystyy itse huolehtimaan itsestään ja liikkuman oilla asioillaan.
Kun tällainen vanhus sitten saa vaikkapa vain virtsatietulehduksen ja siihen päälle sitkeän flunssan, ja passitetaan sairaalan, häneltä loppuvat kikki virikkeet ja liikuntaterpia. Sairaln "säästöt" saadaan aikaan siitä, että potilasta makuutetaan sängyssä eikä mitään virikkeitä eikä liikuntamahdollisuuksia tarjota, ei varsinkaan, jos vanhus on tulehduksistaan sen verran heikko, ettei viitsi itse lähteä käytäville kävelemään. Lievästi dementoituneet eivät edes yritä.
Kun tällainen potilas makaa sairaalassa 2-3 viikkoa, usein yli kuukaudenkin, hän on menettänyt ison osan liikuntakyvystään, ja on palvelutaloon kotiutettaessaan paljon suuremmn avun tarpeessa. Kävelykyky vaihtuu rollaattoriin, rollaattori pyörätuoliin, omatoiminen liikkuminen esim omille tarpeilleen vaatii henkilökunnan apua, riisuminen ja pukeminen eivät enää yksin suju... jne...
Näin sitten käy, että palvelutalo toteaa vanhuksen sen verran apua vaativaksi, että hänet siirrätetään sairaalaan tai vanhainkodin vuodeosastolle makuutettavaksi ilman virikkeitä, ilman liikuntaterapiaa.
Voi vain arvata paljonko kalliimmaksi kunnille tulee se, että vanhusten omatoimisuuden ja liikuntakyvyn ylläpidosta ei huolehdita sairaaloissa, koska se maksaisi sairaaloille, jos siellä järjestettäisi terapiaa. Annetaan siis sairaaloiden säästää ja maksatetan suurempi avun tarve vanhustenhoidon budjeteista.
Tällainen kunnallinen ja valtiollinenkin sosiaali- ta terveydenhoidon reviirijako maksaa maltaita, kun budjetti- ja hallintobyrokratian tiukat rajat sanelevat sen, kenen budjetista mitäkin kuluja maksetan. Siinä jää vanhuksen oma tarve täysin toisarvoiseen asemaan eikä vanhusta käsitellä enää ihmisenä, josta huolehdittaisi, vaan pelkkänä byrokratian kulujen aiheuttajana, menoeränä, jota sysitään hallintokunnalta toiselle ja budjettimomentilta milloin innekin.
ja kaikkea tätä pyörittää kunnissa sellainen virkamieslauma, joka riittäisi eräiden arvioiden mukaan 15 miljoonaisen väestän hoitamiseen, kun meitä on vain viisi miljoonaa.
Ei ihme, ettei henkilökuntaa riitä palvelutuotantoon, kun se on byrokratian orjina sidottu budjettihllintoon ja paperisodan pyörittämiseen.
kaiken kukkuraksi vielä sairaaloissa henkilöstöryhmät riitelevät siitä, mikä tehtävä kuuluu lääkärille, mitä hoitaja saa tehdä ja onko sairaala-apulaisella lupa viedä lääkkeet potilaalle vai pitääkö odottaa, että sairaanhoitaja ehtii sen tehdä.
Kirveellä olisi töitä, että ihminen nostettisi byrokratian yläpuolelle sosiaalihallinnossa.
Absurdeinta asissa on, että tämän hullun byrokratian kannattajat jaksavat torjua kolmannen sektorin toiminnan ja palvelutuotannon ostamisen sillä, että se muka alistaisi julkiset palvelut markkinavoimille ja tekisi niistä "bisnestä" ihmisen kustnnuksella.
Kiitos muuten hyvästä kirjoituksestasi. Tämmöisiä ajatuksia se minsta kaivoi esiin... kaikki karvaita kokemuksia omien sukulaisteni kohdalla. - Niinpä niin
Minä vaan kirjoitti:
Kommentoin ajatuksia herättäneestä kirjoituksestasi vain sosiaalimenojen osuutta. Siinä suhteessä meillä Suomessa on pahasti jäykistyneitä kierouksia haittamassa vakavien tarpeiden tyydyttämistä.
Yksi havainnollinen esimerkki syntyy siitä, että eri sosiaalisektorit budjetoivat omat rahantarpeensa erikseen. Tästä seuraa, että esim. vanhusten hoidossa ja sairaanhoidossa syntyy kuiluja, jotka lisäävät suunnattomasti kustannuksia, kun yhdessä kohdassa "säästetään".
Esimerkkinä hyväkuntoinen vanhus, joka tulee kohtuullisesti omillaan toimeen palvelutalossa, kodinomaisessa ympäristössä, asiantuntevan henkilökunnan valvonnassa, mutta silti omatoimisesti asinsa hoiten. Vanhuksen omatoimisuus ja liikuntakyky säilyvät hyvin, kun palvelutalossa on toimintaa, harrastuspiirejä ja erityisesti liikuntamahdollisuuksia ja fysioterapiaa omatoimisuuden ja aktiivisuuden ylläpitämiseksi. Tämähän vähentää kustannuksia, kun vnhus pystyy itse huolehtimaan itsestään ja liikkuman oilla asioillaan.
Kun tällainen vanhus sitten saa vaikkapa vain virtsatietulehduksen ja siihen päälle sitkeän flunssan, ja passitetaan sairaalan, häneltä loppuvat kikki virikkeet ja liikuntaterpia. Sairaln "säästöt" saadaan aikaan siitä, että potilasta makuutetaan sängyssä eikä mitään virikkeitä eikä liikuntamahdollisuuksia tarjota, ei varsinkaan, jos vanhus on tulehduksistaan sen verran heikko, ettei viitsi itse lähteä käytäville kävelemään. Lievästi dementoituneet eivät edes yritä.
Kun tällainen potilas makaa sairaalassa 2-3 viikkoa, usein yli kuukaudenkin, hän on menettänyt ison osan liikuntakyvystään, ja on palvelutaloon kotiutettaessaan paljon suuremmn avun tarpeessa. Kävelykyky vaihtuu rollaattoriin, rollaattori pyörätuoliin, omatoiminen liikkuminen esim omille tarpeilleen vaatii henkilökunnan apua, riisuminen ja pukeminen eivät enää yksin suju... jne...
Näin sitten käy, että palvelutalo toteaa vanhuksen sen verran apua vaativaksi, että hänet siirrätetään sairaalaan tai vanhainkodin vuodeosastolle makuutettavaksi ilman virikkeitä, ilman liikuntaterapiaa.
Voi vain arvata paljonko kalliimmaksi kunnille tulee se, että vanhusten omatoimisuuden ja liikuntakyvyn ylläpidosta ei huolehdita sairaaloissa, koska se maksaisi sairaaloille, jos siellä järjestettäisi terapiaa. Annetaan siis sairaaloiden säästää ja maksatetan suurempi avun tarve vanhustenhoidon budjeteista.
Tällainen kunnallinen ja valtiollinenkin sosiaali- ta terveydenhoidon reviirijako maksaa maltaita, kun budjetti- ja hallintobyrokratian tiukat rajat sanelevat sen, kenen budjetista mitäkin kuluja maksetan. Siinä jää vanhuksen oma tarve täysin toisarvoiseen asemaan eikä vanhusta käsitellä enää ihmisenä, josta huolehdittaisi, vaan pelkkänä byrokratian kulujen aiheuttajana, menoeränä, jota sysitään hallintokunnalta toiselle ja budjettimomentilta milloin innekin.
ja kaikkea tätä pyörittää kunnissa sellainen virkamieslauma, joka riittäisi eräiden arvioiden mukaan 15 miljoonaisen väestän hoitamiseen, kun meitä on vain viisi miljoonaa.
Ei ihme, ettei henkilökuntaa riitä palvelutuotantoon, kun se on byrokratian orjina sidottu budjettihllintoon ja paperisodan pyörittämiseen.
kaiken kukkuraksi vielä sairaaloissa henkilöstöryhmät riitelevät siitä, mikä tehtävä kuuluu lääkärille, mitä hoitaja saa tehdä ja onko sairaala-apulaisella lupa viedä lääkkeet potilaalle vai pitääkö odottaa, että sairaanhoitaja ehtii sen tehdä.
Kirveellä olisi töitä, että ihminen nostettisi byrokratian yläpuolelle sosiaalihallinnossa.
Absurdeinta asissa on, että tämän hullun byrokratian kannattajat jaksavat torjua kolmannen sektorin toiminnan ja palvelutuotannon ostamisen sillä, että se muka alistaisi julkiset palvelut markkinavoimille ja tekisi niistä "bisnestä" ihmisen kustnnuksella.
Kiitos muuten hyvästä kirjoituksestasi. Tämmöisiä ajatuksia se minsta kaivoi esiin... kaikki karvaita kokemuksia omien sukulaisteni kohdalla.Aluksi, kiitos kun jaksoit lukea kirjoitukseni, huomasin jälkikäteen kuinka runsaasti olin kirjoitusvirheitä tehnyt, en ehtinyt tarkistaa tekstiä riittävän huolellisesti.
Aivan niin, Suomalainen byrokratia on omaa luokkaansa. Hoitajien määräkin on täällä merkittävästi suurempi, kuin muualla länsimaissa, tämä johtuu laitoshoidon ensisijaisuudesta. Suomessa on naisten osallistuminen työelämään maailman huippuluokkaa, jos tarkastellaan kokopäiväisin työskenteleviä, näin onkin varsin luonnollista, että laitoshoito on täällä yleisempää.
Sairaala tyyppiselle hoidolle ei ole tosin niin suurta tarvetta, kuitenkin täällä varsin usein lääkärit ovat olleet päättämässä hoitolaitosten tarpeista, tämä näkyy laitosten varusteluissa ja tietenkin myös niiden lukumäärässä. Kuntapuolella päätöksien tekoon vaikuttavat virkamiesten esitykset, vaikutus on todella suuri, sikäli demokratia ei oikein toteudu. - Minä vaan
Niinpä niin kirjoitti:
Aluksi, kiitos kun jaksoit lukea kirjoitukseni, huomasin jälkikäteen kuinka runsaasti olin kirjoitusvirheitä tehnyt, en ehtinyt tarkistaa tekstiä riittävän huolellisesti.
Aivan niin, Suomalainen byrokratia on omaa luokkaansa. Hoitajien määräkin on täällä merkittävästi suurempi, kuin muualla länsimaissa, tämä johtuu laitoshoidon ensisijaisuudesta. Suomessa on naisten osallistuminen työelämään maailman huippuluokkaa, jos tarkastellaan kokopäiväisin työskenteleviä, näin onkin varsin luonnollista, että laitoshoito on täällä yleisempää.
Sairaala tyyppiselle hoidolle ei ole tosin niin suurta tarvetta, kuitenkin täällä varsin usein lääkärit ovat olleet päättämässä hoitolaitosten tarpeista, tämä näkyy laitosten varusteluissa ja tietenkin myös niiden lukumäärässä. Kuntapuolella päätöksien tekoon vaikuttavat virkamiesten esitykset, vaikutus on todella suuri, sikäli demokratia ei oikein toteudu.Ongelmana kuntatasolla on se, että lääkärit vaativat saada johtaa kaikkea terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviä virkoja. Näin he takaavat, että "asiantuntemus" on johtamisessa mukana. Siinä on mukana silloin, yös oman ammattikunnan reviirien suojelu ja etujen ajaminen.
Muistan, kun Helsingissä oli suunnaton poliittinen riita, kun kauoungin terveysviraston johtajaksi valittiin hallintojuristi eikä lääkäri. Kaupungin palveluksessa olevat lääkärit tekivät siitä suuren arvovaltakysymyksen, mutta onneksi Matti Toivonen sai virkansa ja on hoitanut sitä hyvin.
HUS on ollut suurissa ongelmissa samasta syystä. Lääkäreiden, hoitajien ja sirala-apulaisten yhteistyö takkua hyvin pahasti, ammattiryhmät kiistelevöt sisäisesti siitä, mikä työ kenellekin kuuluu, työmarkkina-asiat, työehdot ja -edut ovat koko ajan kiistojen kohteena.
Henkilökunnan sairauspoissaolot ovat mittavat, työilmapiiri täysin retuperällä, työviihtyvyys huono... jne...
Ja kaikki tämä johtuu ainoastaan johtamiskulttuurista, jossa ammattiryhmien keskinäiset kärhämät on päästetty vapaiksi eikä kukaan johda kunnolla itse sairaalan toimintaa, kun sairaaloiden johdossa on aina asinosaisia: lääkäreitä.
- Hura hurraa hoi
Olet viimeinkin oivaltanut, että valtiota ollaan ajamassa alas. Kaikki sosiaaliturva nidotaan työsuhteeseen, jolloin työnantajat asetetaan vastuuseen kaikesta. Vastapainona verotusta kevennetään ja markkinahäiriköt pyritään poistamaan tiukan kontrollin (tilaajavastuu, liiketoiminnan luvanvaraistaminen esimerkiksi auktorisointien kautta) avulla.
- Niinpä niin
Keskustapuolue on aina vastustanut tulosidonnaisia etuisuuksia, se on vastaan myös työnantajiin liittyvän perusturvan perustamista. Saksassa tämä mm. malli on toiminut varsin hyvin, Suomeen sitä ei tulla saamaan, niin kauan kuin Keskusta on vallan kahvassa.
Valtion antama turvan on oltava vahva mikäli agraariyhteiskunta on kyseessä, täällähän toimitaan kuten eläisimme edelleen tässä järjestelmässä.
Työnantajien yhteisvastuu on aihe josta täytyy keskustelua edelleen käydä, Suomessa se on vain nähtävä laajemmassa perspektiivissä, koska täällä on varsin omintakeinen poliittinen järjestelmä.
- vaatii
erilaisia asioita eri aikana. Joskus vähän naurattaakin. Oikeiston kuningashaaveiden rauettua Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa oikeistoa hyvitettiin vahvalla presidentillä. Nyt, kun siitä ollaan pääsemässä, ketkä tätä vahvaa valtaa puolustavat, no vasemmistolaiset. Halosta ja Niinistöä en laske mukaan, he ovat asianosaisia. 1920-luvun lopulla oli Mäntsälän kapina. Sitä vastustamaan tarvittiin Ukko-Pekka, olisi ollut mieletöntä yrittää sitä jollain liberaalilla tai vasemmistolaisella. Kukistamiseen tarvittiin lopuksi vain pari pulloa konjakkia. 1931 valittiin presidenttiä. Siinä taktikoitiin samalla tavalla kuin 1956, käännyttäjänä esimerkiksi Artturi Leinonen. En epäile, että hänellä olisi ollut henkilökohtaisena suosikkina joku muu, mutta hän tiesi, että nyt tarvitaan edelleen Ukko-Pekkaa. 1937 voitiin sitten jo ottaa käyttöön punamulta. Sodan jälkeenkin tarvittiina ensin Mannerheimia ja Paasikiveä ja sitten vasta Kekkosta, joka sittten saattoi kesytää SKDL:n
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1731445
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä411039Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38735- 14660
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21650- 37637
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä28632Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46607Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17593Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30577