Hyviä historiallisia dekkareita

Tästä aiheesta tuli keskusteltua pari vuotta sitten pikkuisen tällä palstalla.

Silloin nostin itse esille uuden englantilaisen nimen CJ Samsonin. Hän on jatkanut tuotteliaana Tudor-ajan englantiin sijoittuvien kirjojen kirjoittamista.

Omassa suosikkikategoriassa hänen ohitseen on noussut Andrew Taylor, jota Britanniassa on tituleerattu heidän aliarvostetuimmaksi rikoskirjailijakseen, vaikka mies on voittanut CWA:n historiallisten dekkarien palkinnon (historical dagger) jo kahdesti.

Taylor on erinomainen kirjoittaja. Ehkä se selittää miksi kriitikot tuntuvat pitävän hänestä suurta yleisöä enemmän. Kirjoissa, vaikka niissä ratkaistaisiin rikosta tyypillisenä poliisityönä, on vahva psykologinen vire.

Erityisen hurmaava on Taylorin bestseller "American boy", joka on kirjoitettukin 1800-luvun tyyliin sopivasti.

Pidän myös 1950-luvun Walesiin sijoittuvasta Lydmouth-sarjasta. Se on päällisin puolin poliisiromaanisarja, jossa poliisi ratkoo rikoksia yhdessä lehtinais-ystävättärensä kanssa. Samalla sivulauseissa ja rivien välissä Taylor kuvaa hyvin aikakautta ja sen ilmiöitä. Tuon ajan moraalikäsityksiä, taloudellista kehitystä, ihmisen välisiä suhteita.

Erityisesti pidän Taylorin tavasta kirjoittaa alleviivaamatta. Hän antaa lukijan itse huomata asioita. Tuo pätee jopa rikosselvittelyihin - kaikkia johtolankoja ei loppuselvittelyissä välttämättä kerrota yhteen ja selitetä uudelleen, mutta tarina on looginen ja lukija kyllä ymmärtää mistä on kysymys.

Taylor saattaisi olla tällä hetkellä paras sellainen rikoskirjailija jota ei ole käännetty suomeksi.

Sitten yksi oma yksittäinen vakiosuosikkini vielä tähän. Ian Pears: "Instance of Fingerpost".
Hieno kuvaus 1600-luvun Oxfordista ja sen ihmisistä, sekä ajaton kuvaus siitä, kuinka erilailla ihmiset voivat tulkita samoja tapahtumia.