Kuinka teillä muilla naisilla/miehillä on käynyt ystävien suhtee kun olette aloittaneet vakavan seurustelusuhteen?
Itselläni on nimittäin sellainen tilanne että olen nyt yli vuoden elänyt avoliitossa ja nyt tässä puolen vuoden aikana on ystäväni kadonneet elämästäni. Surullista. Kyse ei ole siitä etteikö itselläni riittäisi aikaa vanhoille ystäville, kyllä riittäisi, paljonkin. Mutta tilanne on se että ole tavallaan "pudonnut" ystävieni matkasta koska en enää käy esim. joka viikonloppu baarissa(työtön kun olen, rahat ei riitä, ne vähäiset mitä käteen jää, menee talouden pyörittämiseen.) Olen ehdottanut monesti ystävilleni jotain sellaista yhteistä tekiemistä viikolopuille missä ei sitä rahaa paljoa vaadittaisi, mutta aina vain se parempi seura/tekeminen voittaa minun seurani, ja sitä mukaa ystävät vähenee. Tämä nyt helpotti vähän oloani kun sain purkaa sydäntäni.
Hyvää kesää kaikille!
Ystävät ja seurustelu.
89
25853
Vastaukset
- pöydälle..
Eihän tuo kuulosta alkuunkaan tosi ystävien käytökseltä. Seurustelevatko tai elävätkö hekin avoliitossa? Jos he ovat sinkkuja, voisi tuo olla jonkinlaista kateutta. Nämä siis vain vaihtoehtoja. Nosta kissa pöydälle heidän kanssaan, tosi ystävät varmasti kuuntelevat ja tekevät asialle jotain. Jos eivät, eivät ole silloin sinun oikeita ystäviä.
- *Maiski*
Eivät seurustele eivätkä elä avoliitossa, eli ihan sinkkuaikoja viettvät tahollaan. Mutta olen tässä itsekin alkanut jo ymmärtämään että eivät he varmaan koskaan olekaan olleet ystäviäni, vaikka sellaisen käsityksen he ovat antaneet. Mutta asiaan täytyy vain tottua ja yrittää etsiä uusia tuttavuukisia harrastusten parista.
- Yksineläjä
*Maiski* kirjoitti:
Eivät seurustele eivätkä elä avoliitossa, eli ihan sinkkuaikoja viettvät tahollaan. Mutta olen tässä itsekin alkanut jo ymmärtämään että eivät he varmaan koskaan olekaan olleet ystäviäni, vaikka sellaisen käsityksen he ovat antaneet. Mutta asiaan täytyy vain tottua ja yrittää etsiä uusia tuttavuukisia harrastusten parista.
Silloin kun seurustelin. Olisi myös ollut aikaa ystäville, soitin ja kyselin lähtisivätkö ulos lenkille, kahville tms, mutta seurani ei kelvannut samasta syystä. Itse vain olen opiskelija, jolloin rahat eivät nyt ihan joka viikonloppu niihin baareihin mene (ja kaiken lisäksi olen absolutisti, joten sekin tekee aikamoisen raon tähän) kun muut taas elelevät varmaan kolmekymppisiksi vanhempiensa nurkilla jolloin rahat riittävät baareihin hyvin.
Vanhin ystäväni on jo 28 ja asustelee vanhempiensa huomassa, muuten onkin melkein 24/7 baarissa juomassa.
Se vaan on harmi, että yleensä noissa tilanteissa saa valita jomman kumman, ...on faktaa,itse olen seurustellut n 3 ja puol suvee ja kyllä alku aikoina itsekkin ajattelin kuten aiheen aloittanut ja tsemppiä hänelle jatkoon,mutta kyllä ne YSTÄVÄVÄT OVAT JA PYSYVÄT,sillä YSTÄVÄ AUTTAA/TUKEE NIIN YLÄ ETTÄ ALAMÄESSÄ,sanontakin kuuluu RAHALLA SAAT KAVEREITA ET YSTÄVIÄ,NE TULEVAT AJAN/LUOTTAMUKSEN KAUTTA JA PYSYVÄT
- Sontsa79
Yksineläjä kirjoitti:
Silloin kun seurustelin. Olisi myös ollut aikaa ystäville, soitin ja kyselin lähtisivätkö ulos lenkille, kahville tms, mutta seurani ei kelvannut samasta syystä. Itse vain olen opiskelija, jolloin rahat eivät nyt ihan joka viikonloppu niihin baareihin mene (ja kaiken lisäksi olen absolutisti, joten sekin tekee aikamoisen raon tähän) kun muut taas elelevät varmaan kolmekymppisiksi vanhempiensa nurkilla jolloin rahat riittävät baareihin hyvin.
Vanhin ystäväni on jo 28 ja asustelee vanhempiensa huomassa, muuten onkin melkein 24/7 baarissa juomassa.
Se vaan on harmi, että yleensä noissa tilanteissa saa valita jomman kumman,Heissan!
Mullakin olisi aikaa ystäville, mutta yleensä ku ehdotan kahville menoa tms. nin niillä on aina jotain.Itse eivät mitään tapaamisia ehdottele ja sit jos ehdottavat niin sopivat mun tietämättä päivän ja sit ois pakko sopia mulle.Suuttuvat jos ei sovi.
Itse oon sinkku,mut silloin ku oon seurustellu niin aikaa on lötynyt myös kamuille - VEI
Olen sairastellut yli 2 vuotta ja ystävät kaikonneet. "Tulen sitten käymään, kun voit paremmin." Nyt juuri, kun heitä tarvitsisi: juttuseuraa, pientä palvelusta, vaikka lähikaupassa käyntiä (100 m)- ei näy - ei kuulu -yksinäisyyttä itkien joka ilta.
- sama juttu
VEI kirjoitti:
Olen sairastellut yli 2 vuotta ja ystävät kaikonneet. "Tulen sitten käymään, kun voit paremmin." Nyt juuri, kun heitä tarvitsisi: juttuseuraa, pientä palvelusta, vaikka lähikaupassa käyntiä (100 m)- ei näy - ei kuulu -yksinäisyyttä itkien joka ilta.
niin mäkin huomasin kun rupesin sairastaan niin kaverit jäi ois joskus tarvinnu kyytiä kauppaan niin ei millään
- ystävä jo ainankin
*Maiski* kirjoitti:
Eivät seurustele eivätkä elä avoliitossa, eli ihan sinkkuaikoja viettvät tahollaan. Mutta olen tässä itsekin alkanut jo ymmärtämään että eivät he varmaan koskaan olekaan olleet ystäviäni, vaikka sellaisen käsityksen he ovat antaneet. Mutta asiaan täytyy vain tottua ja yrittää etsiä uusia tuttavuukisia harrastusten parista.
12vuotta vaikka avioliitossa olenkin ja hän sinkku.. siitä sen todellisen ystävän tunnistaa:) ja vaikka eri paikkakunnillakin asutaan mutta puhelin ja netti toimii:)
- pikkytyttö
ei kyllä kuulosta ystävien käytökseltä.. itse olen avoliitossa elänyt puolisentoista vuotta, ja seurustellut tiiviisti semmosen kaksi ja puoli vuotta. ystäviin tulee pidettyä paljon vähemmän yhteyttä kuin esimerkiksi vuosi sitten (ja tämäkin johtuu enemmän opiskelukiireistä ja rahapulasta eikä niinkään seurustelusta), mutta eivät ne ystävät mihinkään ole kadonnut.
toisaalta joitakin ystäviä olen menettänyt seurustelusuhteelle, kun jotkut vaan katoaa jonnekkin seurustelun aloitettuaan... itse pyrin pitämään ystäviini yhteyttä vaikka vain tekstiviestein välillä, jos muuten ei ehdi. ja ystävinä minulla niin sinkkuja kuin seurusteleviakin.- mamamamamamam
Oon huomannu että "ystävät" kaikkoaa kun itse alkaa seurustella. Ongelmana tuntuu omalla kohdallani olevan se että kaverit ei ymmärrä sitä että elämässäni on joku joka on heitä tärkeämpi minulle, eivät hyväksy sitä. tietenkään aikaa ystäville ei ole niin paljon kuin sinkkuna! sehän on selvää, koska miehen kanssa haluaa viettää myös aikaa.
ne jotka näin katoavat,menköön,ei ole ollut oieita ystäviä. ne jotka jää on ystävyyden arvoisia.
ja ärsyttää niin paljon sellaiset ikisinkkukaverit jotka toitottaa miten ystävät on kaikkein tärkeimmät niitten elämässä ja ihmettelevät kovaan ääneen miten voin pitää miestäni tärkeämpänä kuin heitä,"miehet tulee ja menee mut ystävät pysyy!" hei come on, oltiinko tässä nyt yläasteella vai?! jos aijon rakentaa yhteisen elämän kumppanini kanssa, hänen on oltava minulle se kaikkein tärkein, muuten siinä ei ole mitään järkeä.. - hohhoijaakrooh ja plaah
mamamamamamam kirjoitti:
Oon huomannu että "ystävät" kaikkoaa kun itse alkaa seurustella. Ongelmana tuntuu omalla kohdallani olevan se että kaverit ei ymmärrä sitä että elämässäni on joku joka on heitä tärkeämpi minulle, eivät hyväksy sitä. tietenkään aikaa ystäville ei ole niin paljon kuin sinkkuna! sehän on selvää, koska miehen kanssa haluaa viettää myös aikaa.
ne jotka näin katoavat,menköön,ei ole ollut oieita ystäviä. ne jotka jää on ystävyyden arvoisia.
ja ärsyttää niin paljon sellaiset ikisinkkukaverit jotka toitottaa miten ystävät on kaikkein tärkeimmät niitten elämässä ja ihmettelevät kovaan ääneen miten voin pitää miestäni tärkeämpänä kuin heitä,"miehet tulee ja menee mut ystävät pysyy!" hei come on, oltiinko tässä nyt yläasteella vai?! jos aijon rakentaa yhteisen elämän kumppanini kanssa, hänen on oltava minulle se kaikkein tärkein, muuten siinä ei ole mitään järkeä..krooh. Ja sitten ihmetellään, kun niitä ystäviä ei ole, kun niidenkin seuraa tarvitsisi. Tuollaisessa suhteessa nimittäin niitä ennen pitkää tarvitsee, koska suhteessa tarvitaan omaa tilaa, eikä kumppanista ole täyttämään kaikkia tarpeita. Kuulostat juuri sellaiselta perinteiseltä raivostuttavalta läheisriippuvaiselta, jonka elämä katoaa seurustelun myötä.
- vastaa
Ehdotatko sitä muuta tekemistä, niin että puolisosi olisi mukana? Raahaatko puolisosi tapaamisiin? Tulen hyvin toimeen ystävieni puolisoiden kanssa, mutta minua ärsyttää se, ettei voi koskaan tavata, niin ettei ystävä raahaisi puolisoaan mukaan.
Ystävä ei suostu lähtemään baariin (rahasta se ei ole kiinni), koska aina pitää olla puolison kanssa joka paikassa. Jos baariin lähdetään, niin puoliso tulee aina mukaan. Ei siinä voi jutella ns. tyttöjen juttuja ja omia henkilökohtaisia asioita, kun toisen puoliso on vieressä. En todellakaan halua jakaa henkilökohtaisia asioitani toisen puolison kanssa!
Ystäväsi eivät välttämättä halua viettää aikaa sinun puolisosi kanssa, vaan SINUN kanssasi. Anna tähän mahdollisuus! Voi olla ettei sinuun pidetä siitä syystä yhteyttä, koska ennakko-olettamana on, ettet suostuisi tekemään mitään ilman puolisoasi!- *Maikki*
Avopuolisoni ei ole koskaan niissä ns "tyttöjenjutuissa" mukana millään tavalla. Että jos minulla joskus sattuu olemaan ylimääräistä rahaa niin sitten lähdetään AINA vain tyttöporukalla liikenteeseen. Mutta kylläkin todella harvoin. Että olen kyllä antanut ystävilleni sen mahdollisuuden olla VAIN minun kanssani, ilman muita ylimääräisiä osapuolia, mutta se ei varmaan heille riitä. Harmittaa vain todella paljon.
- Itselläni sama, mutta
Niin, harmillistahan se on. Itselläni kävi samalla tavalla, kun aloitin seurustelun kuusi vuotta sitten. Siinä sitten näki ketkä oli tosi ystäviä ja ketkä vaan halusivat hengailla minun kanssani.
Alussa harmitti kun niin moni "ystävä" lähti, eikä halunnut enää yhteyttä pitää tai hyvin kaukaisesti. Mutta sitä mukaa löytyi myös uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita. Minun tapauksessani osa syynä on se että muutin seurustelun, että työn perässä. Molemmat sain toiselta paikkakunnalta. Joskus sitä tulee mietittyä, mitä sille ja sille kuuluu, mutta elämäni ei ole mennyt lainkaan huonompaan suuntaan. Pahin isku oli kerran, kun muutin, niin "ystäväni" sanoi että minun täytyy sinä viikonloppuna tulla sinne. Sanoin että ei ole nyt rahaa lähteä matkaan, että katsotaan toiste. Niin sain vastaukseksi, kiitos kun viitsit olla ystäväni, enää on turha miettiä koskaan ottavasi yhteyttä minuun. Annoin pari viikkoa mennä ja kysyin kuulumisia, niin enää ei vastattu. Eli se "kaatui" siihen, kun minulla ei ollut rahaa lähteä hänen luokseen kun hän halusi minun tulevan. Ymmärrän täysin tilanteesi, mutta älä lannistu. Parhaat jäävät sinun viereesi ja uusia löytyy. Tsemppiä kesään.- näyttää teidän ystävvys olevan
Olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittaja, että kissan voi nostaa pöydälle ja kysyä suoraan. Ystäväsi voivat tulkita käytöksesi niin, ettei sinua kiinnosta.
Ja tuota en ihan tavoittanut että ystävät hylkäävät kun ei ole rahaa baariin. Eihän sinun tarvitse maksaa kuin sisäänpääsy, ei kai ole pakko juoda...?
Ja ystäviä voi nähdä myös muualla kuin baarissa. Mikset kutsu kylään, näe kaupungilla, lähde lenkille tai jumppaan? Kaiken tekemisen ohella voi myös jutella.
Mielestäni kannattaa myös katsoa peiliin ennekuin alkaa muita kivitää. Varsinkin jos kaikki ystäväsi ovat hävinneet samalla kerta... - Tyttönen.
näyttää teidän ystävvys olevan kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittaja, että kissan voi nostaa pöydälle ja kysyä suoraan. Ystäväsi voivat tulkita käytöksesi niin, ettei sinua kiinnosta.
Ja tuota en ihan tavoittanut että ystävät hylkäävät kun ei ole rahaa baariin. Eihän sinun tarvitse maksaa kuin sisäänpääsy, ei kai ole pakko juoda...?
Ja ystäviä voi nähdä myös muualla kuin baarissa. Mikset kutsu kylään, näe kaupungilla, lähde lenkille tai jumppaan? Kaiken tekemisen ohella voi myös jutella.
Mielestäni kannattaa myös katsoa peiliin ennekuin alkaa muita kivitää. Varsinkin jos kaikki ystäväsi ovat hävinneet samalla kerta...Itsellä katosi parhaimmat kaverit melkein heti, kun aloin seurustella. En vietä paljoa aikaa poikaystäväni kanssa välimatkan takia, ainoastaan viikonloppuisin perjantaista lauantaihin tai lauantaista sunnuntaihin, joten aikaa riittäisi kavereillekin. He vain eivät tahdo enää olla kanssani, vaikka monesti olen kysynyt kahville tms.
En myöskään koe, että olisin mitenkään muuttunut ihmisenä, joten en tajua mistä on kyse. :(
Toinen ystäväni ei edes ole sinkku, joten ei pitäisi mistään 'kateudesta' olla kyse...
Tosi kurjaa musta tällainen. En kyllä itse ystävääni hylänny hänen alettua seurustella, joten miksihän hän sitten hylkäsi mut. - *Maiski*
näyttää teidän ystävvys olevan kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittaja, että kissan voi nostaa pöydälle ja kysyä suoraan. Ystäväsi voivat tulkita käytöksesi niin, ettei sinua kiinnosta.
Ja tuota en ihan tavoittanut että ystävät hylkäävät kun ei ole rahaa baariin. Eihän sinun tarvitse maksaa kuin sisäänpääsy, ei kai ole pakko juoda...?
Ja ystäviä voi nähdä myös muualla kuin baarissa. Mikset kutsu kylään, näe kaupungilla, lähde lenkille tai jumppaan? Kaiken tekemisen ohella voi myös jutella.
Mielestäni kannattaa myös katsoa peiliin ennekuin alkaa muita kivitää. Varsinkin jos kaikki ystäväsi ovat hävinneet samalla kerta...Joku tuossa aiemmin oli kirjoittanut, että voisihan niitä ystäviä muutenkin vain tavata arkisissa merkeissä. Olen yrittänyt, mutta se on kummaa että vaikka kuinka ehdotan tapaamisia, kylässä käyntejä tai muuten vain sitä kavereiden keskeistä aikaa niin ei se enää ystäviäni tunnu kiinnostavan. Tuntuu että ainut tekeminen mitä ystävien kanssa voin tehdä on se bilettäminen ja baareissa käynti, mitä minun rahapussini ei kestä ja se että baareissa en viihdy selvinpäin. Mutta eihän sitä tiedä mitä kesä tuo tullessaan, uusia tuttavuukisia ehkä. :) Täytyy vain antaa elämän mennä eteenpäin eikä jäädä märehtimään näitä ikäviä asioita.
- Cathy81
*Maiski* kirjoitti:
Joku tuossa aiemmin oli kirjoittanut, että voisihan niitä ystäviä muutenkin vain tavata arkisissa merkeissä. Olen yrittänyt, mutta se on kummaa että vaikka kuinka ehdotan tapaamisia, kylässä käyntejä tai muuten vain sitä kavereiden keskeistä aikaa niin ei se enää ystäviäni tunnu kiinnostavan. Tuntuu että ainut tekeminen mitä ystävien kanssa voin tehdä on se bilettäminen ja baareissa käynti, mitä minun rahapussini ei kestä ja se että baareissa en viihdy selvinpäin. Mutta eihän sitä tiedä mitä kesä tuo tullessaan, uusia tuttavuukisia ehkä. :) Täytyy vain antaa elämän mennä eteenpäin eikä jäädä märehtimään näitä ikäviä asioita.
Onpa kiva lukea, että kaltaisia seurustelevia naisia on, koska minun kokemukseni ovat lähinnä päinvastaiset ja minut on hylätty miljoona kertaa seurustelun takia. Ja mä luulen, että tuo on itse asiassa aika totta, ettei moniakaan kiinnosta tehdä ns. mitään arkipäiväistä. Itse olen sinkku ja kärsin samasta asiasta ihan sinkkuna kavereiden kanssa. En nimittäin käytä alkoholia, enkä viihdy kovin usein baareissa, ja joskus tuntuu, että vaikka ystäviä muuten tapaankin, niin heistä ei saa seuraa mihinkään muuhun aktiviteettiin kuin ryyppäämiseen ja baarissa käyntiin. Joten syy ei ole välttämättä sinullakaan itse seurustelu, vaan se, ettei ystäväsi osaa tehdä kavereidensa kanssa muuta kuin sitä perinteistä ryyppäämistä ja baarissa hengailua. Tai muu ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.
- Merp
3,5 vuotta kaukosuhdetta, opiskeltiin molemmat tahoillamme. 2 vuotta avoliittoa, muutin miehen perässä 160km ja opiskelin vähän lisää ja löysin hyvän työpaikan.
Ystävät yläasteelta ja lukiosta ovat jääneet vähän etäisemmiksi elämän myötä, mutta kutsumme toisiamme silti juhliin ja pidämme yhteyttä harvakseltaa. Ensimmäiset opiskelukaverit (3 kpl) ovat erittäin läheisiä ja näemme tyttöjen kesken tai pariskuntina (osa varattuja osa sinkkuja) vaikka kaikki asuvat eri kaupungeissa. Uudemmat opiskelukaverini asuvat kaikki samassa kaupungissa ja myös heissä on sekä varattuja että sinkkuja, näemme melkein viikottain. Molemmissa tapauksissa sovitaan aina etukäteen onko sillä kertaa pariskunta-ilta vai tyttöjen kesken-ilta.
Vuosien saatossa olen huomannut, että yleensä minä olen se, joka kutsuu porukan koolle ja ainakin kerran vuodessa ihan kaikki ystäväni samalla kertaa. Ne muutamat jotka oikeasti ovat jääneet vastaamatta myöntävästi kutsuihin häviävät itse, koska ystävien kanssa vietetty aika on ihanaa. Ja niin on avopuolisonkin kanssa, kahdestaan, tai kaikki yhdessä vietetty laatuaika! - sinkkunainen 30+
Itse sinkkuna olen kokenut saman ilmiön toisinpäin eli pariutuvat ystävät eivät enää muista sinkkuystäväänsä. Parillisilla ei ole koskaan enää aikaa tavata, koska kaikki aika pitää olla oman kullan kyljessä kiinni tai sitten järjestetään tapaamisia, joihin kutsutaan vain parillisia, ei meitä paripuolia. Kyllä siinä tuntee itsensä hylätyksi. Yhdenkin ystävän kanssa yritin pitää ystävyyttä yllä kaikin keinoin, mutta väsyin lopulta, kun huomasin, että yhteydenotot olivat täysin minun varassani. Kyllä ystävyyden täytyy olla molemminpuolista.
- Nimetön
ja sitten vielä supistaan hiljaisesti niiden kanssa jotka ovat suhteessa ja kun kysyn että ei kai vaan huolia tms. saa vastaukseksi : et sä kuiteskaa ymmärtäs...O.O ihan kuin en koskaan parisuhteessa olis olukkaan... usein on olo et jotenkin änkeen seuraan vaikka kavereilla ei miehiään mukana olekaan...
- Olen kokenut tämän monesti
Nimetön kirjoitti:
ja sitten vielä supistaan hiljaisesti niiden kanssa jotka ovat suhteessa ja kun kysyn että ei kai vaan huolia tms. saa vastaukseksi : et sä kuiteskaa ymmärtäs...O.O ihan kuin en koskaan parisuhteessa olis olukkaan... usein on olo et jotenkin änkeen seuraan vaikka kavereilla ei miehiään mukana olekaan...
Näin se juuri on. Sinkku hylätään armotta.
Sinkkua ei kutsuta illanviettoihin, koska sinne kutsutaan vain pariskuntia.
Sinkkua ei kutsuta edes yksistään vierailulle, koska tilanne on hankala: kaksi vastaan yksi. "me me"-tarinoihin on hankala vastata "minä minä"-tarinoilla, joten juttelu olisikin hankalaa.
Sinkun luokse ei myöskään haluta tulla vierailulle, koska sellaiseen ei vaan koskaan löydy sopivaa aikaa. - yksi kolmesta
Olen kokenut tämän monesti kirjoitti:
Näin se juuri on. Sinkku hylätään armotta.
Sinkkua ei kutsuta illanviettoihin, koska sinne kutsutaan vain pariskuntia.
Sinkkua ei kutsuta edes yksistään vierailulle, koska tilanne on hankala: kaksi vastaan yksi. "me me"-tarinoihin on hankala vastata "minä minä"-tarinoilla, joten juttelu olisikin hankalaa.
Sinkun luokse ei myöskään haluta tulla vierailulle, koska sellaiseen ei vaan koskaan löydy sopivaa aikaa.itselläni on kaks parasta ystävää. jossain vaiheessa kävi niin, että olin ainoa sinkku. ja toisessa vaiheessa ainoa varattu. nyt meillä kaikilla on mies, eikä yhteyttä pidetä samallalailla kuin kaikkien ollessa sinkkuja, ja kaverien ollessa tärkeimpiä ihmisiä kasvavalla nuorella.
parhaita kavereita ei silti unohdeta, vaikka yhteisiä iltoja ei enää niin paljon ole. ystäväni ovat ääripäitä, toinen keskittyy paljon enemmän poikaystäväänsä, toinen huolehtii ettei kukaan ole yksin. itse ehkä enemmän keskeltä.
itse syylistyn kyllä siihen, että olen viettänyt enemmän baari-iltoja mieheni sisarusten ja kaverusten kanssa kuin omieni, syynä ehkä se, etteivät he ole niin innokkaita baari ihmisiä kuin minä. toinen vähempi kuin toinen.
mutta aina kun ollaan lähdetty jonnekkin, olin minä yksin sinkku tai joku toinen on huolehdittu että ollaan porukassa. eikä ne kaikki miehet lähes aina ole olleet mukana. meidän kaikkien kolme parin iltaa ei ole ollu kertaakaan.
tämä kaveriporukka on toiminut hyvin! yhteydessä ollaan sen verran kuin tarvitaan, joskus useammin joskus vähemmän. toivottavasti myös sitten kun kaikki muuttavat eripuolille suomea.
ei kaikkia sinkkuja jätetä. - JokuJossakin
Pari kaveria opiskelun puolelta, avoliitossa (tietääkseni) ja yhdessä tapauksessa naimisissa pidempäänkin. Ei minkäänlaista yhteydenpitoa allekirjoittaneeseen. Aikaisemmin aikaa riitti ainakin jonkin verran.
Olen mies ja sinkku. - iituliini
Olen kokenut tämän monesti kirjoitti:
Näin se juuri on. Sinkku hylätään armotta.
Sinkkua ei kutsuta illanviettoihin, koska sinne kutsutaan vain pariskuntia.
Sinkkua ei kutsuta edes yksistään vierailulle, koska tilanne on hankala: kaksi vastaan yksi. "me me"-tarinoihin on hankala vastata "minä minä"-tarinoilla, joten juttelu olisikin hankalaa.
Sinkun luokse ei myöskään haluta tulla vierailulle, koska sellaiseen ei vaan koskaan löydy sopivaa aikaa.olen huomannut saman asian että sinkkuja ei kutsuta mukaan jos on vain pariskuntia,esimerkiksi juhannuksena otetaan mökille mukaan vaan "turvallisia" pariskuntia koska sinkut voivat känäpäissään yrittää iskeä jonkun miestä tai naista.minua itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa kavereideni miehet. ja sitten jos avo-aviopuoliso lähtee esim kalaan kavereiden kanssa ja jäädään yksin viikonlopuksi niin sitten kyllä seura kelpaa.pyydetään jäämääm yöksi kun ei uskalleta olla yksin.
- SNP
Olen täysin samaa mieltä, ystäväni kun otti hepun itelleen niin vuoteen kohta en ole häntä fyysisesti nähnyt. Soittaa kyllä kerran kuussa ja hehkuttaa kuinka ihanaa on...Kun pyydän heitä käymään niin aina on kamala kiire mutta kun puhe menosta jonnekkin, löytyy toinen pariskunta joka hengaa niiden kanssa, joihin tämä ystikseni ei pitänyt yhteyttä sinkkuna ollessaan, koska koki sen ahdistavana mennä sinkkuna kylään...No nyt sit ollaan niin hyvää pataa. Olisihan se kiva tavata NS. Ystiksen siippakin joskus mut eivät mun oven taakke eksy, vaikka ohikin kulkevat. Paniikki taisi kamulleni iskeä kun ehdotin et samaan tapahtumaan olisin tulossa ja kerrankin aikataulumme menisi yksiin, niin heti kärkkäästi ilmoitti että olemme pariskunnilla liikkeellä, se siitä ja paha mieli tuli mut empä sit olekkaan enään häirinniyt, saatikka kylään pyydellytkään...Taitaa toiset ihmiset vaan käyttää toisia ns...varapäreenä mut auta armias jos tuo suhde kaatuu niin kenen olkapää alkaa kiinnostaa?? Olen varmaan niin hölmö et tarjoon sen silti mut pitäs kai olla lujana ja sanoa et ei jaksa kiinnostaa olla terapeutti jos ei muutenkaan kelpaa enää...Meillä muuten oli ihan sika hauskaa kimpassa kun kuljimme ja olimme. vahinko. Et näin minun mielestä useemmin menee, kun se et sinkut hylkää parillisen. aurinkoista kesää kaikille.
- wilimaa
SNP kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä, ystäväni kun otti hepun itelleen niin vuoteen kohta en ole häntä fyysisesti nähnyt. Soittaa kyllä kerran kuussa ja hehkuttaa kuinka ihanaa on...Kun pyydän heitä käymään niin aina on kamala kiire mutta kun puhe menosta jonnekkin, löytyy toinen pariskunta joka hengaa niiden kanssa, joihin tämä ystikseni ei pitänyt yhteyttä sinkkuna ollessaan, koska koki sen ahdistavana mennä sinkkuna kylään...No nyt sit ollaan niin hyvää pataa. Olisihan se kiva tavata NS. Ystiksen siippakin joskus mut eivät mun oven taakke eksy, vaikka ohikin kulkevat. Paniikki taisi kamulleni iskeä kun ehdotin et samaan tapahtumaan olisin tulossa ja kerrankin aikataulumme menisi yksiin, niin heti kärkkäästi ilmoitti että olemme pariskunnilla liikkeellä, se siitä ja paha mieli tuli mut empä sit olekkaan enään häirinniyt, saatikka kylään pyydellytkään...Taitaa toiset ihmiset vaan käyttää toisia ns...varapäreenä mut auta armias jos tuo suhde kaatuu niin kenen olkapää alkaa kiinnostaa?? Olen varmaan niin hölmö et tarjoon sen silti mut pitäs kai olla lujana ja sanoa et ei jaksa kiinnostaa olla terapeutti jos ei muutenkaan kelpaa enää...Meillä muuten oli ihan sika hauskaa kimpassa kun kuljimme ja olimme. vahinko. Et näin minun mielestä useemmin menee, kun se et sinkut hylkää parillisen. aurinkoista kesää kaikille.
Olen 17- vuotias nätti tyttö. Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää ja haluaisin sellaisen. Ihan sama minkä ikäinen mies/poika olet joka luet tätä viestiä, haluaisin vain kokea miltä tuntuu olla kun on poikaystävä. On minulla joskus ollut säpinää yhden pojan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, koska se ei halunnut mun kans sänkyyn. siispä löytyiskö minulle ihanaa miestä? vastaa pian!!
- wilimaa
wilimaa kirjoitti:
Olen 17- vuotias nätti tyttö. Minulla ei ole koskaan ollut poikaystävää ja haluaisin sellaisen. Ihan sama minkä ikäinen mies/poika olet joka luet tätä viestiä, haluaisin vain kokea miltä tuntuu olla kun on poikaystävä. On minulla joskus ollut säpinää yhden pojan kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, koska se ei halunnut mun kans sänkyyn. siispä löytyiskö minulle ihanaa miestä? vastaa pian!!
Minä lähetin edellisen viestin jossa kirjoitin että etsin poikaystävää! Minulla on lisättävää että olen todella kokenut ja kypsä seitsemäntoistavuotiaaksi! Jos joku haluaisi tutustua minuun, niin vastaa tähän viestiin!!!
voitaisiin tavata..sinua varmaan kiinnostaa että minkä näköoinen olen! minulla on punaiset selkään ulottuvat hiukset(on vähän laineet), minulla on vihreät silmät, täyteliäiset huulet ja olen hoikka. Minulla on aika suuret rinnat, mutta en halua että niistä innostutaan. - näin tänään.
wilimaa kirjoitti:
Minä lähetin edellisen viestin jossa kirjoitin että etsin poikaystävää! Minulla on lisättävää että olen todella kokenut ja kypsä seitsemäntoistavuotiaaksi! Jos joku haluaisi tutustua minuun, niin vastaa tähän viestiin!!!
voitaisiin tavata..sinua varmaan kiinnostaa että minkä näköoinen olen! minulla on punaiset selkään ulottuvat hiukset(on vähän laineet), minulla on vihreät silmät, täyteliäiset huulet ja olen hoikka. Minulla on aika suuret rinnat, mutta en halua että niistä innostutaan.todella asiaankuuluvaa. Laita nyt vielä puhelinnumerosi ja osoitteesi niin pääset vauhtiin.
- Kokenut ja
wilimaa kirjoitti:
Minä lähetin edellisen viestin jossa kirjoitin että etsin poikaystävää! Minulla on lisättävää että olen todella kokenut ja kypsä seitsemäntoistavuotiaaksi! Jos joku haluaisi tutustua minuun, niin vastaa tähän viestiin!!!
voitaisiin tavata..sinua varmaan kiinnostaa että minkä näköoinen olen! minulla on punaiset selkään ulottuvat hiukset(on vähän laineet), minulla on vihreät silmät, täyteliäiset huulet ja olen hoikka. Minulla on aika suuret rinnat, mutta en halua että niistä innostutaan.Kuullostat todella kypsältä :)
- jermu91
wilimaa kirjoitti:
Minä lähetin edellisen viestin jossa kirjoitin että etsin poikaystävää! Minulla on lisättävää että olen todella kokenut ja kypsä seitsemäntoistavuotiaaksi! Jos joku haluaisi tutustua minuun, niin vastaa tähän viestiin!!!
voitaisiin tavata..sinua varmaan kiinnostaa että minkä näköoinen olen! minulla on punaiset selkään ulottuvat hiukset(on vähän laineet), minulla on vihreät silmät, täyteliäiset huulet ja olen hoikka. Minulla on aika suuret rinnat, mutta en halua että niistä innostutaan.ois täällä vapaalla jalalla olevia
- wilimaa
näin tänään. kirjoitti:
todella asiaankuuluvaa. Laita nyt vielä puhelinnumerosi ja osoitteesi niin pääset vauhtiin.
minun sähköposti on [email protected]... niin jos haluutte meilata
- Samoja kokenut
Olen kokenut tämän monesti kirjoitti:
Näin se juuri on. Sinkku hylätään armotta.
Sinkkua ei kutsuta illanviettoihin, koska sinne kutsutaan vain pariskuntia.
Sinkkua ei kutsuta edes yksistään vierailulle, koska tilanne on hankala: kaksi vastaan yksi. "me me"-tarinoihin on hankala vastata "minä minä"-tarinoilla, joten juttelu olisikin hankalaa.
Sinkun luokse ei myöskään haluta tulla vierailulle, koska sellaiseen ei vaan koskaan löydy sopivaa aikaa.Etsiskelin juttuseuraa tarjoavia sivuja ja tulin tähän keskusteluun sattumalta. Tosin olen vuoden myöhässä tästä, mutta en voi olla tarttumatta asiaan. Olen myös kokenut, että sinkut ja perheelliset eivät vain kerta kaikkiaan sovi samaan porukkaan. Itse olen vaivautunut mennessäni perheellisille kylään. Mitä se siippa siinä notkuu, menisi omiin juttuihinsa ja antaisi ystävysten jutella rauhassa. Olen myös tottunut siihen, että heti, kun joku ukko löytyy, minua ei enää kaivata, mutta kun ukko jää, seura taas kelpaa. Siedin sitä aivan liian kauan. Jos minulla oli joku mies, ystäväni oli kateellinen, enkä olisi saanut mainita sanaakaan asiasta, koska hänellä ei ollut ketään ja tuli paha mieli. No emme ole enää tekemisissä. Olen hyvin itsenäinen ihminen, mutta aina ei ole kiva möllötää yksikseen. Juttuseuraa kaipaisin, en seksiseuraa. On aika vaikea löytää tosi reiluja ja tasapuolisia ihmisiä. Tupaavat olemaan omaan napaansa tuijottajia, joiden ensimminen sana on MINÄ.
- avovaimo 22
Itselle kävi ihan samalla lailla, kun aloin seurustella. Tuntuu kuin minulla olisi jokin rutto, kun suurin osa kavereista alkoi vältellä minua. Ei pyydetty enää mihinkään mukaan ja jos tästä huomautti kavereita, että mikäs on, kun mulle ei kutsua tulekaan yhteisiin illanviettoihin, sanottiin, että "no sähän seurustelet". Ihan kuin en kaipaisi enää kavereita seurustelemaan alettuani.
En ole koskaan ollut sitä tyyppiä, joka tykkää kyhnöttää kotona vain sen avopuolison kainalossa. Haluan nähdä kavereita useinkin, haluan niitä juttuja jotka ovat ihan muuta kuin kotona oleva seurustelusuhde. Parisuhdeasioista saan jutella kotona, kavereiden kanssa olisi kiva pölistä tyttöjen juttuja.
Mutta ei..
Pari seurustelevaa kaveria ovat juuri tätä tyyppiä, jotka raahaavat joka paikkaan puolisonsa mukanaan ja se mua kyllä ihmetyttää. Ei kai ne kaverit halua sitä vierasta ihmistä aina mukaan, kyllä sitä nyt pitää osata yksinkin olla kavereiden kanssa.
Minä oon monesti ottanut asian esiin kavereiden kanssa, mutta en saa kunnon vastausta. Ei voi olla enää kyllä kyse siitäkään, että luulisivat, ettei mua kiinnosta enää kaverit. Niin monesti oon asian ilmaissut, että kaipaan kavereita.
Niin, baariin tekisi mieli lähteä, mutta kun kyselee kavereilta, tulee vastausta ettei olla menossa. Myöhemmin saan kuulla tutun tutun kautta, että ovathan nämä kaverini olleetkin baarissa... Eli tulkitsen tämänkin niin, että olen epätoivottua seuraa nykyään kun seurustelen. Ehkä sitten kaikki sinkut eivät kestä seurustelevia ihmisiä. Onko sitten kateutta vai mitä..? Itse ku en omaa puolisoa tuo mukanani mihinkään, enkä edes puhu niistä parisuhdejutuista kavereille. - Analyysia..
Eivät kaikki hylkää seurustelemaan alkaneita ystäviään. Näin toimivat yleensä ne, joille miehen löytyminen on erityisen tärkeää. Nämä naiset olettavat, että miehen löytänyttä ystävää ei kiinnosta enää heidän seuransa, koska he itse toimisivat samalla tavalla. Toisekseen he ovat kateellisia ystävälleen, joka muistuttaa heitä siitä, mitä heillä ei ole. Kolmanneksi he pelkäävät, että baarissa miehet saattaisivat kiinnittää huomionsa heidän sijastaan tähän varattuun ystävään.
- muikku*
jäi yhtä lailla kun aloin seurustella vuosia sitten. suurin osa oli vielä sinkkuja ja minä vaan olin niin korviani myöten rakastunut että itse putosin porukasta kun en malttanut olla riennoissa mukana...yllättävän äkkiä ja helposti siinä niin käy. -onneksi yksi, tärkein ja vanhin kaverini on kulkenut mukanani aina, ja onneksi se rakkaus on myös kantanut :)
- mietiskeliä
niin ystävät katoo seurustelun yhteydessä sen olen huomannut itsekin . mutta onko oikea ystävä selanen että katsoo rahalisesti EI. jos kaverit jättää sen takia ystävyyden etei ole rahaa paljon käydä misään kuin tää eläminen on vaikeata rahalisesti niin se ei ole aitoo ystävyyttä . on helppo käyttää rahaa jos elelee vanhempienssa kanssa tai toisten kustanuksella. itse olen elellyt pienellä tulolla pitkään ja tosi ystävät kyllä ymämrtää tiukuuden . jos on yksin huoltaja niin kuin minä niin varmasti joutuu taiteileen eurojen kanssa pakolisia menoja on paljon ja välillä tuntuu etei jakssa sinitellä . mut ne hyvät ystävät silti käy ja pitää yhteyttä jolain tavalla. kysypä ystäviltäsi jotka on läheisempiä et ymärtävätkö ne sittä etei vo kapakoissa tai muissa paikoissa käydä jos meinaa elääkkin . ei mulakaan monista ystävistä ole pitänyt yhteyttä mutta totesin et ne ystävät jotka pitää silti yhteyttä niin ne on niittä todelisia ystäviä. tehään kaikkee muutta kivaa ulkona ei paljoo tarte maksaa ilanvietosta jos järkeilee ja yhtä kivaa on olut silti kuin enenkin ja olaan monesti todettu et et eituu tyhmyyksiäkään tehtyy.
- ajnu
Joskus todellakin käy niin, että vakavan parisuhteen alkaessa ystävät tippuvat kyydistä. Se voi johtua siitä, että sinkut ovat kiinnostuneet vähän eri asioista kuin parisuhteessa elävät. Myös ajan puute kariuttaa ystävyyksiä.
Tosi ystävyys kyllä kestää suhteen alkaessakin, ja minusta vaikuttaa, että sulla ei ole ollut kauhean hyviä ystäviä, jos kerran baarit voittavat seurasi. Ei vähävaraista ystävää saa unohtaa, tekeminen pitääkin suunnitella toisen varojen mukaan. Lenkkeily ja toisen luona kahvittelu on halpaa huvia. Sanoisin kertomasi perusteella, että sun kannattaa hankkia uusia, parempia ystäviä!- Nimetön
Ainakin eräs nainen pitää itseään menestyvämpänä kuin sinkkuja ja nimenomaan haluaa olla pääasiassa vain muiden "parillisten" kanssa. Olettaa sinkun olevan itsestään selvästi epätoivoinen, vaikkei olisikaan. Olisi hauska nähdä, miten pärjäisi itse sinkkuna. Tuskin mitenkään. Sinkkuuskin kasvattaa. Naisen kun ei yleensä ole helppoa selvitä ilman sitä miestä joka hoitaa auton ja korjaa tietokoneen, järjestää muutot ym.
- pariton ei kelpaa
Ehkä syyllistyit seurustelusi alkuaikoina siihen, että et itse pitänyt yhteyttä niihin sinkkuystäviisi?
Nyt sitten, kun seurustelu on tavallaan vakiintunutt, haluaisit taas tavata omia kavereita, mutta heitä ei enää ole.
Itse olen huomannut, että yleensä se on juuri niin päin, että sitä sinkkukaveria ei kutsuta enää mihinkään. Vaput, juhannukset, uudet vuodet saat viettää yksin kotona, joskus arki-iltoina tai tavallisina pe-iltoina voi seura joskus kelvata, ei muuten.
Puhumattakaan kesälomasta! Jos olet tuttavapiirin ainoa sinkku, et taatusti saa ketään lomaseuraksi tai matkalle mukaan.
Yksipuolinen yhteydenpito alkaa sitten lopulta ottaa päähän ja olen lopettanut soittamiset ja pyynnöt. Eipä ole kauheasti sen jälkeen puhelin soinut tai edes textareita tullut.
Nyt yksi ystäväni erosi ja on kahden pienen yksihuoltaja. Arvaa vaa, kiinnostaako enää mennä ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja murheiden olkapääksi? Viimeiseen viiteen vuoteen en ole kertaakaan saanut kutsua heidän illanviettoihin tai grillijuhliinsa, eikä kanssani ole huvittanut lähteä lasten hiekkalaatikolle, lenkille, elokuviin tai mihin tahansa.
Nyt kun mies on poissa ja apua tarvitaan, tulee mieleen sinkkukaveri - miksi ihmeessä? EVVK enää, juna meni.- Hylkiö
Olen homomies ja mulla on miespuolinen heterokaveri, joka ei ole tekstannut tai soittanut 2-3 viikkoon. Aiemmin tuollainen ei ole ollut tapana, mutta tietääkseni sen kuvioissa on joku muija. Parisen viikkoa sitten ehdotin viikonloppumenoa puhelimessa, mutta tuli jotenkin tylyyn sävyyn että on kuulemma muuta menoa. Nyt en sitten tiedä otanko itse yhteyttä vai en. Jos se on tällä välin aivan hullantunut siihen akkaan, niin en viitsi turhaan muistutella olemassaolostani kun sen tietää miten vähän kaivattu mun yhteydenottoni silloin on.
- ei kiinnosta enää
mulla on sama juttu, meitä oli noin 8 ihmisen naisporukka, ollaan tunnettu lapsesta asti. nyt kun olen porukan ainoa ei-naimisissa oleva ja lapseton, kukaan ei ole soittanut vuosiin. Samoin se, että en asu isossa omakotitalossa, on suuri ongelma näille perheellisille. Eihän pieneen kaksioon voi tulle edes kahville jne.
Jos jotain kuuluu jostakin näistä naisista, kyse on aina jostain ongelmasta, johon halutaan apua tai tukea. Arvatkaa vaan, kiinnostaako enää?
JUNA TODELLA MENI JO! - ....................
että inhottaa nykyään ne kaverit, jotka pariintu monta vuotta itteä ennen, niitä ei todellakaan kiinnosta pyytää sinkkukaveria mihinkään.
T. Ikuisesti katkera entisille kavereilleni.
- veksi58
kylläolet oikeassa niin kävi mullekin kun vaimo kuoli niin ystävät hävis en tiedä miksi mulla on kyllä aikaa ja voin olla ystävänä mutta ei vaan
- Kun.
Muuttuu...sinkuilla on toiset menot.Olen huomannut itsekkin noin niinkö sinäkin..Mutta minua ei ole se häirinnyt.Nyt on rahaa ja talo missä asua...sinkkuna oli p-a.koko aika.Mitä parasta,,Myös terveeliset elämän-tavat.Ei ole pää kipuja enää...
- marikki-83
Itsellä on ainakin käynyt juuri näin... Aikaisemmin olin itse kaveripiirini ainoa sinkku ja se ei haitannut ketään (paitsi minulla oli välillä tylsää, kun kaikki raahasivat miehiään joka paikkaan). Sitten kun aloin seurustella, kuulin kommentteja, että ihan hassua, että SÄ seurustelet jne... Ja sama juttu, kun menin naimisiin. Naimisiinmenon jälkeen en ole kuullut vanhoista kavereistani mitään, vaikka olen laitellut sähköpostia jne..
Luulen, että osittain tämä johtuu siitä, että sinkku-aikoinani olin kovin joustava ja minä olin aina se joka matkusti kaverin luokse, vaikka minulla ei ollut edes autoa, toisin kuin kavereilla.
Vaikka kyllä sinkkuna ollessa tuli kieltäydyttä tapaamisista esim. töistä johtuen ja samasta syystä seurustelun alkaessa. Ilmeisesti vain jos seurustellessa vetoaa työkiireisiin, niin kaverit kokevat sen niin, että minua kiinnosta ollenkaan.
Yksi ystävä on onneksi säilynyt, mutta hänenkin kanssaan nähdään tosi harvoin, koska välimatkaa on paljon ja kummallakin omat työ/opiskelukiireet. Kuitenkin hänen kanssaan ollaan koko yhteydessä muulla tavoin.
Tulee vain mieleen, että ehkä sinkkuna olin sellainen hätävara, joka tiedettiin joustavaksi ja johon oli kiva verrata omaa elämää "kun ei se ees seurustele". Plääh. - Tallukka
Ole itsekin alkanut seurustella kolmevuotta sitten ja huomasin saman asian että osa vanhoista ystävistä katosi.Mutta olen saanut uusia hienoja ystäviä seurustelun myötä.
- Rekattu nimimerkki
Voisiko joku kertoa ja hieman valaista minulle, miten te olette saaneet seurustelun myötä kavereita/ystäviä? Tutustumalla puolison ystäviin tutustumalla?
Omalla kohdalla kävi niin, että kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, niin hänen osa kavereistaan käytti minua tekosyynä siihen, ettei heidän tarvitse pitää mieheeni yhteyttä. Osa taas piti yhteyttä, mutta harvemmin kuin ennen. Olemme myös tehneet porukalla asioita, siis minä, mieheni ja hänen ystävänsä. Olemme istuneet kerran iltaa ja käyneet keikkamatkalla. Aina on ollut todella vaivautunut tunnelma ja jos olen itse yrittänyt rikkoa hiljaisuuden muurin, on vastaukseksi tullut näiltä ystäviltä vain tuhinaa, muminaa tai puheenaiheen vaihtoa ja keskustelua vain mieheni kanssa. Minä olen ilmaa. Myös jos kylässä olemme käyneet, he ovat tervehtineet vain miestäni. Jos joskus kuskiksi pyytävät ja esim. kysyvät jotain meiltä, en viitsi enää edes suutani avata kun eivät he minun kanssani halua kommunikoida vaan mieheni mutta "kohteliaisuus-syistä" pitää kysyä "mitä teille kuuluu". Koko jengi vain vaivautuu jos minä avaan suuni.
Olisin joskus maailmassa halunnut tutustua mieheni ystäviin, mutta omalla käytöksellään he ovat saaneet aikaan sen että olen muuttanut mieleni. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin mutta parhaani olen yrittänyt. Miehenikin olisi halunnut että tutustun hänen ystäviinsä ja ottanut joskus minut mukaan, että ei kenenkään nyt tarvitse ajatella että olen väkisin tukkinut mukaan. Eikö kuitenkin ole ihan mukava tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin jos on pareja niin tavata pareittain? vai? - skfjlsjf
Rekattu nimimerkki kirjoitti:
Voisiko joku kertoa ja hieman valaista minulle, miten te olette saaneet seurustelun myötä kavereita/ystäviä? Tutustumalla puolison ystäviin tutustumalla?
Omalla kohdalla kävi niin, että kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan, niin hänen osa kavereistaan käytti minua tekosyynä siihen, ettei heidän tarvitse pitää mieheeni yhteyttä. Osa taas piti yhteyttä, mutta harvemmin kuin ennen. Olemme myös tehneet porukalla asioita, siis minä, mieheni ja hänen ystävänsä. Olemme istuneet kerran iltaa ja käyneet keikkamatkalla. Aina on ollut todella vaivautunut tunnelma ja jos olen itse yrittänyt rikkoa hiljaisuuden muurin, on vastaukseksi tullut näiltä ystäviltä vain tuhinaa, muminaa tai puheenaiheen vaihtoa ja keskustelua vain mieheni kanssa. Minä olen ilmaa. Myös jos kylässä olemme käyneet, he ovat tervehtineet vain miestäni. Jos joskus kuskiksi pyytävät ja esim. kysyvät jotain meiltä, en viitsi enää edes suutani avata kun eivät he minun kanssani halua kommunikoida vaan mieheni mutta "kohteliaisuus-syistä" pitää kysyä "mitä teille kuuluu". Koko jengi vain vaivautuu jos minä avaan suuni.
Olisin joskus maailmassa halunnut tutustua mieheni ystäviin, mutta omalla käytöksellään he ovat saaneet aikaan sen että olen muuttanut mieleni. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin mutta parhaani olen yrittänyt. Miehenikin olisi halunnut että tutustun hänen ystäviinsä ja ottanut joskus minut mukaan, että ei kenenkään nyt tarvitse ajatella että olen väkisin tukkinut mukaan. Eikö kuitenkin ole ihan mukava tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin jos on pareja niin tavata pareittain? vai?minä ainakin sain monta uutta ystävää tavattuani nykyisen avomieheni. muutama hänen ystävistä alkoi myös seurustelemaan aika samoihin aikoihin kuin mekin eli avomiehen ystävien avovaimoista on tullut minulle rakkaita ystäviä. porukalla vietetään paljon aikaa...sekä pariskuntina että tyttöjen/poikien iltoja...
- vastaa.....
Parisuhteessa elävän kaverin pyytäminen baariin/kahville/elokuviin jne. on jotenkin jäänyt, koska hänelle ei koskaan tunnu käyvän. Vastaukseksi tulee aina jotain parisuhdejuttuja ja miten ei enää kiinnosta kuin päiväohjelma töihin-kauppaan-kotiin. Hänelle tuntuu riittävän kullan kainalossa nyhjöttäminen...
Aikansa jaksoin kysellä ja pitää yhteyttä, mutta pikkuhiljaa yhteydenottoni alkoivat harvenemaan. Yleisesti sinkut voivat ajatella, ettei parisuhteessa eläviä kumminkaan kiinnosta, niin miksi pyytää mukaan minnekään.
Joillain parisuhteessa elävillä tulee tavaksi alkaa arvostelemaan sinkun elämäntapaa. Pitäisi vakiintua jne. En minäkään arvostele heidän suhdettaan, esim. siinä vaiheessa kun on valitettu sitä, miten Matti ei suostu tekemään koskaan kotitöitä.
Osa puhuu tiedostamattaan jatkuvasti miehestään. Muutaman tunnin jälkeen, kun aihe kuin aihe kääntyy jollain tapaa siihen kulta-mussukkaan, niin alkaa tökkiä. Olen huomannut, että joidenkin kanssa ei voi puhua yhtään mistään aiheesta, ilman että se mussukka vedetään jotenkin asiaan, vaikka sitä mussukkaa ei saisi mitenkään hyvällä tahdollakaan loogisesti asiayhteyteen.
Jotkut parisuhteessa elävät kuvittelevat sinkkujen olevan kateellisia heidän parisuhteestaan. Voi olla tietenkin noinkin, mutta useimmiten ei. Minulle ei ole merkitystä seurusteleeko kaverini, tärkeää on ystävyys. Harmittavasti ne parisuhteessa elävät laittavat ystävyyden hyllylle, kunnes erovat. Eron jälkeen pitäisi juosta joka viikonloppu baarissa etsimässä kaverille uutta miestä, kun yksin ei osata olla kahta viikkoa kauemmin.- menee näin
itse ollessani sinkku kaverini löysi miehen. minä jäin yhtäkkiä täysin taka-alalle, he vain pussailivat jatkuvasti edessäni eivätkä nähneet/kuulleet minua. Jatkuvasti tapahtui myös sitä, että kun oltiin menossa jonnekin, vaikka elokuviin ystäväni kanssa, soitti poikaystävä että kaipaisi seuraa. niin minut sitten lempattiin elokuvateatterin lippuluukulle. Tätä jatkui ainakin vuoden, enemmänkin. Mutta kun tuli ongelmia, johan seurani kelpasi taas. Lopulta he erosivat ja tuolloin olin itse löytänyt oman miehen. En kuitenkaan aikonut maksaa samalla mitalla takaisin. Olen tehnyt kaikille ystävilleni selväksi, että heitä en jätä vaikka minulla olisikin mies rinnallani. En jatkuvasti puhu omasta suhteestani, vaan kyselen, miten kavereilla menee. En harrasta mieheni kanssa pussailuteatteria kavereideni edessä. Minun ei tarvitse vakuuttaa heille että olen tosiaan saanut miehen. Kyllä he sen tajuavat ilman sellaista showtakin. Meitä on sinkkuja ja seurustelevia, pari avioitunuttakin, ja yhdessä monesti nähdään, miehet mukana myös. Tämä onnistuu hyvin, sillä useimmat nämä miehetkin ovat meidän pitkäaikaisia kavereita ja se joka ei ole ollut, on otettu lämpimästi porukkaan mukaan. Nykyisin sinkkuna olevan ystäväni kanssa tosin vietän aikaa myös ihan vain kahdestaan.
- naistuttavuuksia kaipailen
kaikkea yhdessä tekemistä harrastamaan, vaikka kirppikselle, picnikille, kävelylle, tapahtumiin jne.. Pidän valokuvauksesta, urheilusta (pyöräily, tennis, uinti, sulkis, minigolf jne.) kulttuurista, ulkoilusta. Olen sinkku, 42v ja nyt kesällä olisi kiva vaikkapa tapahtumia kierrellä ja tutustua uusiin ihmisiin. Muita keskustelu- ja tekemisseuraa kaipaavia? Sinkkuja mielummin, mutta lapsia saa olla, niin vaikka lintsille mentäisiin, tai korkeasaareen.
Mun ystävät on säilyneet vaikka pariutuminen on tapahtunutkin jo aikoja sitten. Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mut ne oikeat ystävät säilyy läpi elämän. Vaikka aikaa ei aina riittäiskään kavereille, ei ne mihinkään katoa.
On harmi kun sun "ystävät" on kaikonneet, se ei varmaan tunnu kivalta, varsinkin kun itse olisit aktiivinen.- kokemusta on
Itse eronneena ihmettelin eron jälkeen kun "ystävät" hävisivät joita oli kun olimme entisen vaimoni kanssa saman katon alla.
- ring142
Mulla kävi päinvastoin... Seurustelevat kaverit katoaa, ei ne jotka ovat vapailla markkinoilla.
Yritystä nähdä ja kysyä jos "sulla ois mullekin joskus aikaa" niin ei, ainoa ystävä on poikaystävä. Kun tämä jättää, niin sitten kelpaa kuunteleva korva ja lohduttava olkapää, jota vasten itkeä. Muulloin ei sinkkuystävän seura tunnu kelpaavan :( - tmo
tommoset oo ystävii ! mä oon nyt seurustellu 6 vuotta ja asunu siitä 5 avoliitoosa,mut kukaan ystävistä ei ole siitä moksiskaan,päin vastoin ovat tyytyväisiä puolestani. Et noita voi kutsuu jo ystävix,mut sulla ne taitaa olla vaan kavereita?
- avovaimo21vee
Mun kavereilla ei oo aikaa mulle kun ovat menneet yksiin poikaystäviensä kanssa. He kaikki asuvat omien ukkeleittensa kanssa ja kaikki viikoloput ja illat pitää saada nyhvätä poikaystävän kainalossa.
Oon tässä 2 vuotta yrittänyt pitää kavereihin yhteyttä (vaikka itsekin seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa). Viikottain soittelin yli vuoden, kunnes tajusin, että jos seura ei kelpaa niin ei sitten. Minä en jaksa itteäni enää väsyttää sillä "tänään ei sovi, mutta soitan sulle ku sopii" ja koskaan ei kuulu mitään.
Tiedän että tulevaisuudessa löydän elämääni kavereita jotka myös itse pitävät yhteyttä.- näin!
Parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa. Olen itse 27 v ja kymmenisen vuotta elänyt avoliitossa. Ystäväsuhteeni on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä, mutta onneksi yksi poikkeus tuli elämääni muutama vuosi sitten. Siitä huolimatta, että meidän molempien elämäntilanteet ovat olleet melko muutosvilkasta, pidämme yhteyttä lähes päivittäin. Hänelle voi kertoa asiat niiden oikeilla sanoilla emmekä tuomitse toisiamme. On hienoa kun on olemassa ihminen jolle voi puhua kaikki asiat ja hän kuuntelee ja pohtii kanssasi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisen ystävän!
- tiitu200
Niin mutta onko sinun mielesta ystavia jos haluavat vaan baarissa istua. Minusta tosi ystava on vaan se johon voi luottaa ja hanesta on aika tuki ja turva. Mina olen huomannut etta ystavyys on vasta silloin kun voit tehda kaikkea yhdessa ja kertoa ilot ja surut lisaksi baarissa istuminen ei kuulu ystavyteen. Ehka ystavasi ovat kateellisia kun aloit serustelemaan , suomalaisten perusluonne. Niin se on kun itsella elama muuttu niin ystavat jaavat ja tulee uusia saman lailla ajattelelvia ystavia. Harvalla samat ystavat pysyvat.
- *Maiski*
Että ei se ystävuuden merkki ole se että istutaan joka ikinen viikonloppuilta baareissa. Täytyy vain toivoa että ehkä sitä tässä jonain päivänä sattuu kohdalle uusia ihmisiä joista saa hyviä ystäviä, kahvittelu ja lenkkikavereita. Kyllä se välillä tuntuu vähän ahdistavalle kun ei ole niitä naispuoleisia ystäviä joille kertoa niitä ns. naisten asioita, koska en minä välttämättä aivan kaikkia asoita tahdo avopuolisoni kanssa jakaa ja eikä hän välttämättä ymmärrä niitä.
- Miekkonen...
Mulla on taas sellainen kokemus, kun kaverit ovat alkaneet seurustella, niin näillä ei ole ollut aikaa sen jälkeen minulle. Ehkä tunne on molemmin puoleinen, mene ja tiedä. Usein yhteisen ajan esteeksi koituu juuri näiden ns. ystävien puolisot jotka jaksavat motkottaa puolisoidensa "ystävieni" menemisistä tyyliin "ei joka viikonloppu tartte mennä ystävien kanssa" vaikka tosiasissa nähdään nykyään ehkä kerran kuukaudessa tms.
Ei minua ainakaan kiinnosta odotella millon heille sopii jne. jatkan mielummin matkaa niiden kanssa joilla on aikaa yhteisiin harrasteisiin.- N-puolinen
Samat kokemukset kuin Miekkosella. Seurustelun aloittavat kaverit häviävät tyystin tai yhteydenotot ainakin harvenevat radikaalisti. Sinkkuystävä on vain hätävaran asemessa, eli jospa sillä miesystävällä onkin joku meno, sitten kyllä kysytään seuraksi. Ihan tulee tunne kuin olisin joku partiolainen tai reserviläinen = aina viihdyttämään silloin kun se toinen osapuoli seuraa on vailla. Jos minä sen sijaan pyydän ko. ystävätärtä seurakseni, seuraa ei olekaan tarjolla koska aikaa vietetään kumppanin kanssa. Itse olen ruvennut maksamaan potut pottuina eli järjestän omat menoni ja seurani ihan omien tarpeitteni mukaan.
- *sinkku taas*
Itse voin sanoa sinkkuna että kyllä vaikka minulla on seurustelevia kavereita niin olen heidän ystävänä pysynyt, mutta ei sitä kauaa jaksa kun ei ne pysty mihinkään lähtemään ja jos lähdetään niin vaikka mies ei ole mukana niin sen säännöillä mennään yhdeksi kotiin.. ei sille mitään voi että sinkkujen iltaa se vähän pilaa kun ei me siinä kuitenkaan seurustella ..
ja kuka lapseton haluaisi nähä lapsellisia pariskuntia ESIM .. jos itselle kipeä paikka että on ok näkönen ja mukava ihminen ja kaveri höpisee 24/7 seurustelustaan eikä ymmärrä yhtään kun sinkkukaverit miettii löytääkö koskaan sitä oikeaa niin ei sitä jaksa kovin kauaa hänen miehestään kuunnella kun vastauksena joka yön murheeseen on se mitä hänen jaakko teki eilispäivänä .. - Melinda^^
Hei,
Itsekin olen aikanani surrut samaa, että mikä on kun yhteydet vanhoihin ystäviin hiipuen katkesi, mutta nyt "helpottaa" lukea etten ole ainoa..
Jopa lapsuudesta saakka ollut "paras ystävättäreni" teki aikanaan löytäessään nykyisen aviomiehensä, niin että vuosiin ei enää tullut vastausta yhteydenottoihini. Kyllä on tullu itkut itkettyä että mikä ystävyytemme rikkoi!?
No minulla itsellä oli tapa yrittää pitää yhteyttä ystäviini myös löydettyäni oman mieheni jo vuosia vuosia sitten, mutta ystävien vastaukset yhteyden ottoihini hiipuivat kunnes lakkasivat..
Mistä siis johtuu että niin monelle näin käy tahtomattaan??- varmastikin
elämäntyylien ja ympäristöjen muokkautuminen uusiksi uusien tuttavuuksien myötä. Ihmiset vain ajautuvat erilleen ja huomaavat pian, ettei heillä ole enää mitään puhuttavaa tai mitään yhteistä "vanhan" kaverin kanssa. Luulen että näiden ystävien vaihtuminen on melko yleistä ja jopa nopeatempoistakin kun puhutaan nuorista ihmisistä. Eli kun ei olla vielä ihan aikuisia, ollaan alttiimpia muutoksille ja niiden vaikutuksille. Kun puhutaan aikuisesta ihmisestä, hänellä on vahva minä-kuva ja hänelle on muodostunut vahvat mielipiteet ja arvot sekä asenteet. Tällaista ihmistä ei kovin helposti ketään enää muuta...ei edes uusi poika/tyttöystävä.
- *Sport*
Kaveripiirissä on eräs mies, joka seurustelun aloittamisen jälkeen alkoi yhä vähemmän olla minunja muiden kavereiden seurassa. Noh, seurustelun alkuvaiheessa tämä on vielä normaalia, mutta kun kaveri on ollut jo vuosia naimisissa eikä ikinä lähde mihinkään jos soittaa ja kysyy vaan on aina kotonaan vaimonsa kanssa tai sit töllöä katsoen.
Kerran tai ihan maksimissaan 2 kertaa vuodessa hän soittaa ja kysyy lähdenkö oluelle tms. Joka kerta hämmästelen onko hän terve vai mistä nyt tuulee... Noh... aina silloin kyse on siitä, että vaimonsa on töissä tai viettämässä iltaa omien ystäviensä kanssa.
Onpa vaimonsa joutunut potkimaan miestään persuksille että hän soittaisi kavereilleen ja kävisi jossain eikä vain olisi joka ikinen päivä töiden jälkeen kotona.
Kaikilla muilla kavereillani on aikaa myös kavereille vaikka lähes kaikki seurustelevatkin tahoillaan.
Tämä yksi on erikoisempi tapaus...
Jos hänelle soittaa ja kysyy kahville/oluelle tms. niin aina löytyy jokin (teko)syy miksei hän pääse. Milloin on koti-ilta, milloin saunavuoro, milloin muuten vaan haluaa olla vaimonsa kera kotona (ihan kuin ei ehtisi vaimoaan näkemään muutenkin 365 päivää vuodessa...) muuten fiksu ja hyvä kaveri mut sapettaa tuollainen.. ja siitä ollaan keskusteltu vuosien mittaan useaan kertaan mutta ei mene jakeluun...
Tässä erimerkki että näinkinpäin voi käydä.- kävi näin
yksi naispuolisista ystävistämme on myös tällainen, kaikki asumme vielä kotona koska käymme/kävimme viimeistävuotta lukiossa mutta tämä yksi ystävistämme ei seuraa kaipaa vaikka poikaystävä onkin armeijassa ja näkevät todella harvoin koska eivät näe edes läheskään joka lomalla.
tai sitten se on vain luonteesta kiinni, mutta ennen seurustelun alkamista hän ei ollut tuollainen vaan ystävät oli paljo tärkeempiä.
valittaa aina kun ei mihinkään pääse, eikä mihinkään mennä, haluaa baariin, yms. ja kun kysytään lähetäänkö viettää iltaa naapuri kunnan baariin (kun mies on viikonlopunkin armeijassa), kiinnostus yhtä-äkkiä laantuu koska mies ei ole mukana.ja vaikka mies pääsisikin, niin sittenkään ei lähetä
ristiriitainen nainen
tässä porukassa on sinkkuja ja varattuja, mutta aina löytyy aikaa toisille, ja se on yleensä sekaporukka millä lähdetään jonnekkin, mutta silti sinkut/sinkku ei jää yksin!
enkä tarkoita sitä että sinkut eivät jää yksin, kun sinkkuja on enemmän. kun lähdetään jonnekkin, parit eivät nyhjötä jossain nurkassa nuoleskelemassa vaan kaikki ovat porukassa, se ei ole mikään sääntö, se vain menee niin. kavereita pidetään tärkeinä
- sinkkuopiskelija
Minusta taas tuntuu toisin päin : ystänävi alkoi seurustella ja nyt tuntuu, ettei häntä kiinnosta enää minun asiat tippaakaan. Tietysti siihen vaikuttaa sekin, että muutimme molemmat eri paikkakunnille opiskelemaan ja ehkä muutenkin vain "kasvoimme erilleen". Kaveriani kiinnostaa vaan baareilu ja miehensä. Minä taas rauhallisempi, en juo viinaa enkä baareile. Ei vaan tunnu kiinnostavan tämmöisen tylsimyksen seura. No, ehkä vain pidetään eri asioista.
- tanjuska93
vaikka oonkin 15v niin ei mulkaan kauheesti ole ÿstäviä kun paras kaverini muutti eri paikka kuntaan ja pääsee kauheen harvoin enää meile
- ystävälle
todellinen ystävä pysyy rinnallasi olipa elämän tilanne mikä tahansa,sen ei tarte merkitä että tarttee istua baarissa tai jossain,itselläni 3kpl 40vuotta.nuoruus kavereita,ystävät tulevat menevät todellinen pysyy läpi elämän.mitä haluat itselles,ole lähimmäiselle.muita tuttuja on.
- vastaus..
Aloin tässä kelaamaan kuvia menneiltä sinkku ajoiltani ja muistan mitä se oli kun joku ystävä aloitti seurustelun. Alkuun hän ei mitään muuta nähnytkään kuin kumppaninsa, sitten he tuntuivatkin olevan jo niin läheisiä että tuntevat toisensa ihan läpikotoisin.
Niin, olisiko siinä ollut sitten syy luottamuksen puutteeseen. Mistään ei oikein enää viitsinyt itse ystävälle puhua, koska tuntui että se olisi samantien ollut myös hänen kumppaninsa korvissa. Ystävyys jatkui, puhuimme.. niin, mistä? Onpa hieno ilma tänään plaa plaa plaa...
Ei voi sanoa että olisimme enää oikein tuntenutkaan toisiaan.
Nyt kun itse seurustelen ja kaveriporukasta on jäljellä enää yksi sinkku, voin sanoa häntä ainoaksi ystäväksi. Ystäväksi jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surutkin molemmin puolin, näemme edelleen viikoittain, kahden kesken. Tietenkin tätä kaikkea on myöskin rakkaani, mutta loput kaveriporukasta kun tuntuu olevan vain kavereita.- sinkkuystävä
Nykyään kaikki ystäväni seurustelevat/perustavat perhettä tai ovat jo sen perustaneet. Pitäisi siis kai jostain löytää uusia sinkkuystäviä, joista saisi oikeasti seuraa leffaan tai kahville.
Ystävät ovat nimenomaan ystäviä. Et sinä mene kertomaan ystäväsi asioita miehellesi, jos olet oikea ystävä! Olen itse tästä muutaman kerran keskustellut muutaman ystäväni kanssa. Heistä tiedän, että kun kerron asioita, se ei tarkoita, että kerron heidän kumppanilleen samalla. On muutama, joista tiedän, että he kertovat.... siis muutama entinen ystävä.. joistakin on tullut kavereita, joiden kanssan nykyään vain vaihdetaan kuulumiset.
Puolestani joku saa perustaa perhettä niin paljon kuin haluaa ja saa tulla myös lastensa ja miehensä kanssa kylään.... Kunhan katsoo niiden kersojen perään, ettei ne hajota ja pengo asuntoani. (yleensä näin ei muuten ole) Sen vuoksi käyn itse mieluummin kylässä lapsiperheissä kuin päästän ne luokseni. Tällä tavalla voin myös itse säädellä paremmin sitä milloin sietokykyni loppuu huutavien lasten kanssa ja lähteä kotiin. Uskokaa tai älkää, mutta pidän kyllä lapsista.
Oma kokemukseni on, että sinkkuystävä muistetaan a)kun tarvitsee lapsenvahtia (sillä kun ei ole kuitenkaan omaa elämää...) b) kun menee huonosti ja pitää jollekin purkaa c) kun on tullut ero ja huomataan, ettei niitä ystäviä ollutkaan d) mies on matkoilla, eikä sukulaisetkaan ole maisemissa. Surullista...
Huvittavinta ovat ihmiset, joiden suhtautuminen muuttuu, kun "sinkkuystävä" alkaakin seurustelemaan... Sellaiset kierrän kaukaa.
- Miksi piiriin?
Täti,täti minne kaikki ratsastivat,kun ilkeä näätä ja mitä hirveimmän näköinen lohikäärme muuttivat yhteen?-No,tietysti kukkuloille,kukkuloille!
- Juitsu on
Vuoden verran on isäntä ollut kuvioissa. Kaikki ystävät enemmän tai vähemmän hyljanneet. Jopa paras ystäväni. Ei enää seura kelpaa kun ei oo enää villi ja vapaa.
- Kvaakku2
Mulla taas on useita sellaisia kokemuksia, että hetikohta seurustelun aloittamisen jälkeen ihmiset vain häviää. Elämässä ei näytä olevan enää mitään muuta akselia kuin se parisuhde, siinä sitten ollaan ihan kokopäivätoimisesti. Kavereille ei olekaan yhtäkkiä mitään asiaa, heidän kuulumiset ei kiinnosta jne. Useiden perheytyneiden kavereiden kanssa olen se, joka ottaa yhteyttä, kyselee kuulumisia ja järjestää tapaamisia (riippumatta siitä, olenko itse suhteessa vai en).
Jos tapaamisehdotuksia joskus tulee, ennen pitkää käy ilmi, että syynä on kumppanin poissaolo. Kaverit toimii eräänlaisena hätävarana. Mutta ei puhettakaan, että perheellistynyt voisi "uhrata" edes yhden illan, viikonlopusta puhumattakaan, kavereille! Itseäni tuollainen jokahetkinen yhdessäolo ahdistaa, tarvitsen ja tulen aina tarvitsemaan myös omaa aikaa ja omia ystäviä suhteen ohella.
Puhumattakaan sitten niistä pussailushow´sta (miten tämän oikein saa monikkoon ; ) ), joihin joillakin näyttää olevan tarve yleisön edessä. Vähän vois minusta ajatella muitakin. Mutta annas olla, jos suhde hyytyy, kyllä silloin kaivetaan nämä unohtuneet ihmissuhteet äkkiä esiin ja odotetaan terapiaa... - SilläSipuli
Kvaakku2 kirjoitti:
Mulla taas on useita sellaisia kokemuksia, että hetikohta seurustelun aloittamisen jälkeen ihmiset vain häviää. Elämässä ei näytä olevan enää mitään muuta akselia kuin se parisuhde, siinä sitten ollaan ihan kokopäivätoimisesti. Kavereille ei olekaan yhtäkkiä mitään asiaa, heidän kuulumiset ei kiinnosta jne. Useiden perheytyneiden kavereiden kanssa olen se, joka ottaa yhteyttä, kyselee kuulumisia ja järjestää tapaamisia (riippumatta siitä, olenko itse suhteessa vai en).
Jos tapaamisehdotuksia joskus tulee, ennen pitkää käy ilmi, että syynä on kumppanin poissaolo. Kaverit toimii eräänlaisena hätävarana. Mutta ei puhettakaan, että perheellistynyt voisi "uhrata" edes yhden illan, viikonlopusta puhumattakaan, kavereille! Itseäni tuollainen jokahetkinen yhdessäolo ahdistaa, tarvitsen ja tulen aina tarvitsemaan myös omaa aikaa ja omia ystäviä suhteen ohella.
Puhumattakaan sitten niistä pussailushow´sta (miten tämän oikein saa monikkoon ; ) ), joihin joillakin näyttää olevan tarve yleisön edessä. Vähän vois minusta ajatella muitakin. Mutta annas olla, jos suhde hyytyy, kyllä silloin kaivetaan nämä unohtuneet ihmissuhteet äkkiä esiin ja odotetaan terapiaa...Elämä muuttuu ja myös ystävyyden on muututtava mukana. Tämä on tosiasia. Perheellinen, työssäkäyvä ihminen ei jaksa työpäivän, kodin siivouksen ja lasten ruoka- ja pyykkirumban jälkeen enää lähteä terassille sinkkukaverin kanssa. Kyllä sitä vaan on aivan kuitti!
Meille saa aina tulla, mutta eipä näy sinkkukavereita kylässä, koska parkuvat lapseni ja kiireinen arkeni ei tunnu kiinnostavan. Eivätpä nuo tunnu siitäkään innostuvan, jos tulen lasteni kanssa kyläilemään. Sitten valitetaan, että "aina on mies ja lapset mukana". Näin vain sattuu olemaan, perhe on hoidettava, oli tilanne sitten mikä tahansa. Onneksi on myös ystäviä, jotka tämän ymmärtävät, ja joita ei häiritse se, että ystävyyteemme kuuluu nykyään koko paketti; minä, mies ja lapset. Take it, or leave it! Kukaan ei ole korvaamaton. - N25v avoliitossa
SilläSipuli kirjoitti:
Elämä muuttuu ja myös ystävyyden on muututtava mukana. Tämä on tosiasia. Perheellinen, työssäkäyvä ihminen ei jaksa työpäivän, kodin siivouksen ja lasten ruoka- ja pyykkirumban jälkeen enää lähteä terassille sinkkukaverin kanssa. Kyllä sitä vaan on aivan kuitti!
Meille saa aina tulla, mutta eipä näy sinkkukavereita kylässä, koska parkuvat lapseni ja kiireinen arkeni ei tunnu kiinnostavan. Eivätpä nuo tunnu siitäkään innostuvan, jos tulen lasteni kanssa kyläilemään. Sitten valitetaan, että "aina on mies ja lapset mukana". Näin vain sattuu olemaan, perhe on hoidettava, oli tilanne sitten mikä tahansa. Onneksi on myös ystäviä, jotka tämän ymmärtävät, ja joita ei häiritse se, että ystävyyteemme kuuluu nykyään koko paketti; minä, mies ja lapset. Take it, or leave it! Kukaan ei ole korvaamaton."ystävyyteemme kuuluu nykyään koko paketti; minä, mies ja lapset"
Parisuhteen osapuolilla on erittäin suotavaa olla myös aivan omia ystäviä. Kyllä sinun siis pitäisi tavata ystäviäsi myös ilman miestäsi ja lapsiasi, aikaa kyllä löytyy kun sitä vain haluaa.
- Terppo92
Jos vaalan kunnan alueella asut niin siellä pyrittään siihen että se suhde eroais nopeasti, vaalan väki on niin vitun tyhmää. Kaikki kaverit menetetään ja päätä auvotaan koko ajan... ei tosiaankaan ole hauskaa, 2 muijaa jätti sen takia.
- marikki-83
Tuntuu siis, että tunteet menevät täysin ristiin... Sinkkujen mielestä heidät hylätään ja parisuhteellisten mielestä päinvastoin.
Henkilökohtaisesti minun on vaikea ymmärtää, että jos tapaa omia ystäviään, niin miksi edes kukaan ottaa kumppaninsa mukaan. Toisaalta en ainakaan itse haluaisi olla esim. koko viikonloppua erossa miehestäni [kovin mielelläni en edes yhtä yötä, mutta sen nyt kestää kuitenkin...:)]
Tuntuu siltä, että kun olin sinkku, oletettiin, että minulla ei ole mitään elämää ja olen aina käytettävissä. Ja jos taas on parisuhteessa saat kuulla valituksia siitä, että et ole koskaan tavattavissa ja tästä syytetään nimenomaan parisuhdetta. Minun elämäni ainakin koostuu myös muista asioista kuin siitä, että olenko vapaa vai varattu. Työesteitä voi olla niin sinkulla kuin varatullakin, samoin harrastuskiireitä ja perhesyitä on myös molemmilla.
Joskus on vain niin, että aikaa ei tahdo löytyä riittävästi tavata ystäviä. Joskus voi mennä pidempikin aika ilman, että tapaa ystävää. Mutta hyvä ystävyys kestää tämän. Siinä vaiheessa, jos ei pidetä minkäänlaista yhteyttä yli puoleen vuoteen, katson itse ystävyssuhteen päättyneeksi (ja tarkoitan nyt sitä, että esim. itse laitat sähköpostia ym. saamatta minkäänlaista vastausta. Minusta se on aika selkeä viesti siitä, ettei tahdo olla toisen kanssa tekemisissä).
On kurjaa, jos joutuu valitsemaan parisuhteen ja ystävien väliltä.
Ja vielä: älkää herran tähden syyttäkö parisuhdetta siitä, jos kaveri ei halua lähteä baariin! Itseäni ei ainakaan yksinkertaisesti enää kiinnosta mitkään baariseikkailut (jos koskaan on edes kiinnostanut), onhan sitä nyt muitakin paikkoja joissa tavata kuin keskellä yötä ravintolassa. - arbababa
Mie alotan ja lopetan oman mielipiteeni lauseeseen
"YSTÄVÄT" ystävät on sellaisia jotka kunnioittaa sinun arvoja!! ystävyys on niinku avioliitto ilman riitelyä.. - karamelli
moro ! eiköhän se suhde mikä sulla on nyt ole tärkeä jos se on vakava !!? anna hänelle kaikki tällähetkellä ! sun kaverit on joko kateellisia tai ne eivät ole vielä kypsyneet siihen tilanteeseen missä itse nyt olet eli kysy itseltäs kumpi on tärkeempi juttu sun avomies/ kaverit jos kallistut avomiehen puoleen unohda kypsymättömät ympärilläsi ja pidä hyvä huoli avomiehestäsi niin hän myös pitää sinusta ja kun aikaa kuluu huomaat että se on kannattanut jos todella toisiaan rakastaa. kyllä ne todelliset ystävät siellä taka-alalla pysyy jonka "kelkasta" et todellakaan ole pudonnut .
ajattele että sä osaat kypsästi ajatella jotta huolehdit myös teidän taloudesta .. toivottavasti te yhdessä teette sen .
Monesti on niin jotta jos jotain parempaa he löytävät "maailmalta " niin anna löytää ei ne ole sun ystävyyden arvoisia koska ihminen joka arvosta ystävyyttä niin se pysyy ystävänä minä hetkellä hyvänsä .
Oletko pyytänyt kavereita vaikka "pyjamabileisiin " jossa naisilla on monesti niin helkatin hauskaa .. ensin mennään kaverille nyyttikesteihin , silloin kaikilla on mukana jotain mitä haluaa juoda tai syödä näin aluksi .. pienet alkutömsyt siellä sun luona .. kaiken maailman juorut ym ym ym ym .. jos joku haluaa lähtee sieltä vielä iltaa jatkamaan niin se menee ja loput jotka sulle sinne jää jatkamaan höntsyilystä niin pidätte todella hauskaa , katos ei hauskan pito ole rahasta kiinni vaan hyvistä ystävistä .
Hyvää kesää sinullekkin oikein aurinkoista sellaista .. pidä sitä ukkoo oikein hyvänä- *Maiski*
noista kannustavaista sanoista. Ja todella tämä suhde on vakava, yhteistä taivalta tässä tulee kohta puoliin kaksi vuotta täyteen, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Tämän parempaa avopuolisota en voisi toivoa, hän jaksaa aina olla tukenani kun minulla on vaikeaa, jaksaa tuoda uskoa minulle, että ehkä se työpaikkakin jokus löytyisi. Ja muutenkin tuo valoa elämääni. Taloutta yhdessä hoidetaan, osallistun siihen talouden hoitoon sen verran mitä pystyn koska ei nämä työttömän tulot kovin suuret ole. Mutta oikein mukavaa kesää sinullekin! :)
- karamelli
*Maiski* kirjoitti:
noista kannustavaista sanoista. Ja todella tämä suhde on vakava, yhteistä taivalta tässä tulee kohta puoliin kaksi vuotta täyteen, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Tämän parempaa avopuolisota en voisi toivoa, hän jaksaa aina olla tukenani kun minulla on vaikeaa, jaksaa tuoda uskoa minulle, että ehkä se työpaikkakin jokus löytyisi. Ja muutenkin tuo valoa elämääni. Taloutta yhdessä hoidetaan, osallistun siihen talouden hoitoon sen verran mitä pystyn koska ei nämä työttömän tulot kovin suuret ole. Mutta oikein mukavaa kesää sinullekin! :)
sulle kanssa hyvää kesää ja oikein aurinkoista kesää myös koska mä uskon jotta sulla on ihan jees juttu .. kun sen oikein oivaltaa ..
- nainen-28
Olen ollut tässä suhteessa 6 vuotta ja joka ikisessä suhteen vaiheessa hyvät ystävät ovat olleet läsnä. Sairastuin lisäksi paniikkihäiriöön, joten en todellakaan baareissa humputtele. Soittelemme, mailailemme ja tapaamme usein.
Anna sinkkuystäviesi käydä baareissa, jos he kerran niin haluavat ja tapaa heitä viikolla esim. kahvittelun merkeissä. Ole kiinnostunut heidän kuulumisistaan (vaikka ne eivät olisikaan kovin kiinnostavia), äläkä jankuta omasta suhteestasi. (En väitä, että tekisit niin.) Textaa ja soita. Pidä huolta, että ystäväsi tietävät ettet ole mihinkään kadonnut, vaikka seurusteletkin. - -Peak-
Kun aloitin seurustelun reilu puoli vuotta takaperin niin kaikki oli jonkin aikaa ihan normaalisti minusta. Sitten ei enää kysytty hetken päästä mihinkään eikä puhuttu mitään asioita (olin melko läheinen kahden tytön kanssa siis, toinen heistä on mun kämppis). Kerran kysyin että onko joku hullusti kun käytös on tuommosta niin ei mikään oo, kaikki hyvin. Sitte pari kertaa taas ne pyyteli sinne tänne ja pidettiin hauskaa yhessä. Mut sit taas ei mitää. Aloin sit liikkuu mieheni ja minun yhteisten kavereiden kanssa enemmän (miehiä hekin siis). Kerran eräällä baarireissulla satuttiin näiden ex-hyvienystävieni kanssa samaan paikkaan ja saman tien alkoi valitus (tietysti olivat HIUKAN päissään) että ku sä et enää hengaa meiän kaa. Käydään koko lössi samaa koulua ja samassa koulutusohjelmassa. Näitä kahta ei keväällä enää näkynyt edes koulussa samaan aikaan. Olivat ottaneet ihan eri kursseja kuin minä ja ne vähät samat kurssit suorittivat keskenään.
Tässä sitä taas huomaa naisen ja miehen eron. Miespuoleisilla ystävilläni ei ole mitään ongelmaa jos joku alkaa seurustella, mutta jösses ku naisilta tulee puukkoo selkään jne jne.. Onneks 95% ystävistäni on miehiä. Asiaan toisin saattaa hiukan vaikuttaa se, että tutustuin paremmin erääseen toisen noista naisista todella inhoamaan naiseen. Emme ole hänen kanssaan mitään ylimpiä ystäviä mutta ihan jutellaan kun nähdään ja ollaan hymyssä suin :)
On se kummaa.. - jepulis jee
Joo, kaikki aina hokee, miten ystävät sitä ja tätä, mutta tosiasia on se, että monesti ystäviä on todella vähän elämässä ja suurinosa on ystäviä vain jonkun aikaa.
Kyllä mullekin kävi noin: ei enää pyydetty paikkoihin mukaan, ei tultu mun kanssa, jne. niinkun vaan bilettäminen ois se juttu. No, hassua on se, että nyt olen eronnu ja sinkku ja niin vaan ne seurustelevat eivät nyt itse lähde taaskaan, ja kun ei voida vaan... Ja jos ne lähtee, niin samalla tavalla baariin riekkumaan keskenään, ei tutustuta muihin, ei pelata pelejä, jutella ja istuta iltaa. Niitä ystviä on todella vähän. Sitten kaikki aina muuttuu tilanteen mukaan. Vain muutama jää. Että en mä tiedä onko se siinä, että mä voisin mennä eri meiningillä jokatapauksessa, kun mikä heitä tuntuu kiinnostavan.
Kyllä mäkin olen suoraan selvittänyt ja kysynyt, ja osan siinä rytäkässä menettää: joittenkin mielestä kun ystävyydessä ei tarvitse selittää, pyytää anteeksi, nähdä vaivaa. Ja ei tarvikaan, kun toinen tekee sen aina.
Mutta sellasta se on. Kuten sanottu osa jää, ja osa vaihtuu, suurinosa vaihtuu aina, jos on paljon tuttuja, Kasvetaan erilleen, tulee eri juttuja, ja olen huomannut, että aika moni ihminen on todella kapea katsantoinen, ystävät pitäs aina olla samoista piireistä ja luokasta ja samassa tilanteessa jne. No, sellaset puusilmät taas ei mua kiinnosta.
Joten täytyy oppia päästämään irti niistä turhista, arvostaa niitä hyviä ja sitten vaan rohkeasti aina tutustua uusiin ihmisiin. - Sugarfree_12
Kerran eräs ystäväni oli kipeä..toin lääkeit,vahdin lapsia,kokkasin,siivosin ja olin läsnä joka kerta kun hän todella ollut tarvinnut apua. Ja näin meni monta vuotta. Viime vuonna aloitin lenkeily harrastuksen ja se liikunta on mulle tärkeä edellen.Hän ei päässyt koskaan mukaan syystä tai toisesta.Tänä kevänä aloitin oikean seurustelun eikä mitään ns.vakioseksisuhde jossa nähdään hyvin harvoin.Suhdessani menee hyvin. Edelleen lenkeilen. Muissa asioissa työ ja rahat jne menee huonosti jo vuoden.Ystäväni syylistäny mua huonoksi ystäväksi koska omistauduin enemmän omaan elämään enkä enää ollut päivittäinen terapeutti hänelle. Itse kun yritin löytää rauhallisesti ja omalla painolla tasapaino ystävyden ja rakkauden,työn ja teinipojan välillä niin ymmärrystä ei tullut. Syylistämistä,selän takana puhumista ja toiminta kyllä. Vaikka etukäten pyysin kärsivällisyttä ja ymmärrystä koska tilanne sellaisesta elämätilannesta täysin uutta minullekin. Kuulemma olen hylkäny häntä rakkauden takia.Ja ystävyys poikki parissa kuukaudessa. Hän ei kuulemma kestäny nähdä näin onnelista vaikutusta toisiin.Näinkin voi käydä... surullinen asiasta olen edelleen.
Vähän usko meni "tosi ystäviin" - Anonyymi
Kavereita tulee ja menee. Mutta tosi ystävät on säilyny koko elämän ajan. Ystävien kanssa ei tarvitse olla joka päivä tekemisissä, mutta ystävyys silti säilyy. Elämä kuljettaa meitä milloin minnekkin ja elämän varrella sattuu milloin mitäkin. Mutta en ei ole vaikuttaneet millään lailla todellisiin ystäviin.
Ei ole tarkoituskaan ystävystyä kaikkien ihmisten kanssa joiden kanssa elämän polut kohtaa. - Anonyymi
Samat ystävät on säilyny vuosikymmeniä ei vaihtuneet vaikka vakiinnuin. Kavereita nyt tulee ja menee vuosien varrella, mutta ystävät on säilyny kautta koko elämän.
Ketjusta on poistettu 29 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 261841
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha221759Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1151705Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.691551Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka721528Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne231426Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?581415Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191222Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651150Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361145