Kissani on nukutettu kahdesti. Ensimmäisen kerran vähän alta vuoden ikäisenä ja toisen kerran noin viisi vuotiaana. Kissa on nyt viisitoista.
Molemmilla aiemmilla nukutuskerroilla heräämisen kanssa oli vaikeuksia ja toinen kerta oli vielä paljon vaikeampi. Leikkauksen jälkeen sanottiin, että kissa herää illalla. Heräsi huonosti, oli tajunnan rajamailla. Alkoi onksentamaan. Meni tajuttomaksi. Tuli pissat. Kissa oli sekava ja hoippui vielä seuraavankin päivän ja yön. Ei syönyt ei juonut. Meni uudelleen tajuttomaksi ja taas tuli pissaa. Kissaa ei kiinnostanut mikään, ei edes itsensä peseminen, saati syöminen taikka juominen. Ei päässyt kunnolla liikkumaan. Veti takaruumistaan perässään. Yritti kiivetä hiekkalaatikolle, mutta ei onnistunut. Pissat tuli lattialle. Vilkkuluomet peittivät silmää. Kissa halusi vaan olla sylissäni.
Soittelin eläinlääkärille, mistä käskettiin vaan seurata tilannetta.
Luulin jo kissan jääneen tuollaiseksi. Kolmannen valvotun yön jälkeen ajattelin itse levätä tovin , ennenkuin lähden ajamaan kissaa lääkäriin - 'piikille'. Torkahdetuani kissa hyppäsi syliini ja pyysi ruokaa. Kaikki oli hyvin!
Tämä tarina siksi, että nyt on kissani kipeä. Oksennellut ja ruokahaluton. Väsynyt painokin on tippunut. Kuumettakin välillä! Ja meidän pitäisi mennä lääkärissä käymään. Tuo nukutus vaan pelottaa ihan kamalasti. Epäilen, että nukutuspäätös on tässä tapauksessa sama kuin lopetuspäätös.
Mitä ja miten kissaa voidaan tutkia ilman nukutusta? Vielä kun kissani ei useimmiten suhtaudu mitenkään suopeasti vieraisiin ihmisiin, etenkään vierailta eläimiltä haiseviin eläimiin.
Onko nukutuksessa eri vaihtoehtoja? 'Kevyt nukutus', niin että saataisiin verikokeet, ehkä ultra-/röntkenkuvaus, suu/nielu tarkastettua, niin että ei tehtäsi mitään isompia operaatioita?
Ihmettelen miksi kissani on aiemmin reagoinut noin voimakkaasti? Monesti olen kuullut, että kissa tosiaan on pirteä muutaman tunnin kuluttua nukutuksesta ilman suurempia ongelmia.
Onko vastaavia kokemuksia vaikeista nukutuksista? Miten seuraavan kerran on toimittu? Onko kissa selvinnyt?
Onelmana nukutus
15
9494
Vastaukset
- ongelma_
Omat kissani ovat hyvin herkkiä nukutusaineelle, ehkä puolet tai vähemmän monirotukissan annoksesta. Saattaahan hyvin olla, että sinun kissasi on juuri näitä vähemmällä annoksella nukutettavia.
Kannattaa ehdottomasti mainita lääkärille tästä nukutusasiasta, miten kissasi on edellisillä kerroilla reagoinut nukutukseen.
Kun kissalle tulee ikää lisää, nukutus on aina riski!
Omassa tilanteessani veisin sinuna kissasi toiselle eläinlääkärille, tuo jotenkin tuntuu kaikki mitä kerroit, että lääkäri ei ollut asiantunteva ja huolestunut kissasi henkiinjäämisestä. Olisihan hän hyvin voinut antaa heräämispiikin ja tilanne olisi palannut pian ennalleen.
Toivottavasti kissasi selviää seuraavasta eläinlääkärissä käynnistä, mutta kannattaa kuitenkin olla itsellä sellainen asenne, että iäkkäällä kissalla voi olla sellainen sairaus, että parempi antaa se eutanasia hyvissä ajoin, että kissa ei kärsisi.
Toivotaan parasta kuitenkin:-) - vaikeaa
ollut heräily nukutuksesta, ei tosin aivan noin vaikeaa, mutta selkeästi epänormaalin hidasta ja kissa ollut kovin tokkurainen.
Meillä hankala herääminen johtui sydänviasta. Sydänvian tultua ilmi hakeuduin kissani kanssa toisaalle, myös nukutus hoidettiin toisin.
Anestesioiden yhteydessä tiettyjä aineita on vältettävä (esim. ketamiini) ja kissa saa lisähappea.
Näin osasi toimia erikoistunut kissalääkäri, eikä nukutuksessa ollut viimeksi mitään ongelmia.
Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä kissoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin ja puhua asiasta jo ennen vastaanotolle menoa.
Meillä ei ole verikokeisiin tai ultra/röntgenkuviin tarvittu koskaan nukutusta, mutta riippuu tietysti kissastakin, mutta myös osaavasta hoitohenkilökunnasta, sekä omistajasta.
Tällaisiin toimenpiteisiin ei koskaan kuulu antaa kovaa nukutusta, vaan kevyt rauhoite.
Eläinlääkärimme käyttää klinikalla feliway suihketta, joka rauhoittaa kissaa.
Kissasi oireet voisivat viitata ainakin maksan vajaatoimintaan, eli verikokeet on ainakin paikallaan. ja mahdollisimman pian..
Toivottavasti lääkärikäyntinne sujuu ongelmitta.- kissa ei herää
En nyt mene vannomaan, mutta luulempa, että ei meille mitään herätyspiikkiä annettu.
Ei meillä - siis kissalle - mitään lisähappea annettu, olin koko toimenpiteen ajan itse paikalla.
Sikäli kuulostaa lohdulliselta, että ehkä tämä asia - siis jos nukuttamaan joudutaan - voidaan kissan kannalta hoitaa vähän kevyemmin. - tötteröinen
kissa ei herää kirjoitti:
En nyt mene vannomaan, mutta luulempa, että ei meille mitään herätyspiikkiä annettu.
Ei meillä - siis kissalle - mitään lisähappea annettu, olin koko toimenpiteen ajan itse paikalla.
Sikäli kuulostaa lohdulliselta, että ehkä tämä asia - siis jos nukuttamaan joudutaan - voidaan kissan kannalta hoitaa vähän kevyemmin.Verikokeista selviää jo moni asia, eikä siihen tarvita rauhoitusta. Meillä on monet temperamenttisemmatkin kissat saatu täysin ilman rauhoitusta antamaan verikokeet. Jos kissa on todella sairas, se ei enää taistele vastaan niin paljon. Ja asiantuntevalla eläinlääkärillä on monia keinoja saada verikokeet ja ultrat ilman rauhoitusta.
- Sae.
tötteröinen kirjoitti:
Verikokeista selviää jo moni asia, eikä siihen tarvita rauhoitusta. Meillä on monet temperamenttisemmatkin kissat saatu täysin ilman rauhoitusta antamaan verikokeet. Jos kissa on todella sairas, se ei enää taistele vastaan niin paljon. Ja asiantuntevalla eläinlääkärillä on monia keinoja saada verikokeet ja ultrat ilman rauhoitusta.
Verikokeen saa tosiaan otettua ilman rauhoitusta suht helposti. Siitä kannattaa aloittaa, ehkä vaivan syy selviää jo niistä eikä muita toimenpiteitä tarvita. Itse en uskaltaisi antaa edes kevyesti rauhoittaa kissaa, koska vaikutus voi olla sama kuin nukutuksessakin. Kissan ikäkin on jo yksistään riski rauhoitukselle.
Meillä on myös yksi nuorehko kissa, joka ei ehkä selviäisi seuraavasta rauhoituksesta hengissä. Se on nukutettu kahdesti ja molemmat kerrat olivat todella hurjia tydellistä heräämistä odotellessa. Toisella kerralla se sai herätyspiikin, joka tuntui pahentavan tilannetta. - kissani ei enää herää
Sae. kirjoitti:
Verikokeen saa tosiaan otettua ilman rauhoitusta suht helposti. Siitä kannattaa aloittaa, ehkä vaivan syy selviää jo niistä eikä muita toimenpiteitä tarvita. Itse en uskaltaisi antaa edes kevyesti rauhoittaa kissaa, koska vaikutus voi olla sama kuin nukutuksessakin. Kissan ikäkin on jo yksistään riski rauhoitukselle.
Meillä on myös yksi nuorehko kissa, joka ei ehkä selviäisi seuraavasta rauhoituksesta hengissä. Se on nukutettu kahdesti ja molemmat kerrat olivat todella hurjia tydellistä heräämistä odotellessa. Toisella kerralla se sai herätyspiikin, joka tuntui pahentavan tilannetta.Lähdettiin lääkäriin ja meidän piti tulla sieltä yhdessä kotiin paranemaan. Yhdessä tultiin kotiinkin. Nyt vain on niin kovin hiljaista. Ei kuulu kissan tassutusta. Ei pörinää. Ei kurnintaa. Ei vastausta kysymysiin. Tämä on nyt yksinpuhelua.
Kissa antoi auliisti tutkia itsensä perusteellisesti, epäilyistäni huolimatta, ilman rauhoitusta.
Diagnoosi vain oli kovin armoton: ennuste toivoton.
Kissani nukkui ikuiseenuneen. - todella
kissani ei enää herää kirjoitti:
Lähdettiin lääkäriin ja meidän piti tulla sieltä yhdessä kotiin paranemaan. Yhdessä tultiin kotiinkin. Nyt vain on niin kovin hiljaista. Ei kuulu kissan tassutusta. Ei pörinää. Ei kurnintaa. Ei vastausta kysymysiin. Tämä on nyt yksinpuhelua.
Kissa antoi auliisti tutkia itsensä perusteellisesti, epäilyistäni huolimatta, ilman rauhoitusta.
Diagnoosi vain oli kovin armoton: ennuste toivoton.
Kissani nukkui ikuiseenuneen.pahoillani!
Kerrotko, mikä kissan diagnoosi oli, opiksi muille? - kissa ei herää
todella kirjoitti:
pahoillani!
Kerrotko, mikä kissan diagnoosi oli, opiksi muille?Kissan ruokatavat ja syöminen muuttuivat nopeasti viimeisinä päivinä.
Normaalisti kissa sai aamusta ja illan edellä märkäruokaa ja söi sen muutamassa erässä suht sukkelaan. Napsuja ja vettä oli aina vapaasti tarjolla. Napsuja syötiin yleensä illalla ja aamuyöstä. Juominen sujui reippaasti ja ongelmitta.
1. Sunnuntai
- Kaikki normaalisti
2. Maanantai
- Ensimmäisen kerran aamulla kissa jätti märkäruuan syömättä. Pyysi kyllä ruokaa, haistoi, mutta ei syönyt. Ajattelin, että 'nirsoilee', vaikkei kissani koskaan nirso ruualle ollutkaan. Joskus kyllä olisi halunnut jotain 'herkumpaa' ja jätti syömättä. Palaili sitten hetkenpäästä syömään tarjottua sapuskaa.
- Ruokaa ei oltu syöty päiväsaikaankaan, kun palailin työstä illan edellä. Siivosin vanhan aamulla tarjotun ruuan pois ja tarjosin uutta märkäruokaa, kun kissa pyysi. Ei kuitenkaan syönyt.
2. Tiistai
- Kissa oli yöllä syönyt maanantaina illasta tarjotun märkäruuan. Pyysi taas uutta ruokaa aamulla, mutta ei syönyt. Ajattelin, että ei ehkä kuitenkaan maistunut, kun oli yöllä syönyt. Aamuinen ruoka oli illalla edelleen syömättä. Naksuja meni illalla. Vähän ihmettelin.
3. Keskiviikko
- Märkäruokaa meni aamusta vähän. Päivän mittaan ruoka oli iltaan mennessä syöty. Ei pyytänyt illalla lisää märkäruokaa. Söi vähän napsuja. Ajattelin, että ehkä ollaan piristymässä.
- Ensimmäisen kerran huomasin/löysin yhden ’nypyn’ kissan selästä. Vaikutti vähän syylältä. Vähän reilun nuppileunapään kokoinen. Ei aristava. Ei verestävä. Ihan irti – ihon pinnassa.
4. Torstai
- Kissa pyysi aamusta ruokaa. Tarjosin superherkkua, kissan tonnikalaa, oli suuri juhlapäivä. Näin meillä herkuteltiin suurina päivinä muutaman kerran vuodessa. Kissa söi vähän. Ihmettelin, että miksei maistu paremmin? Päivänmittaan oli ruoka syöty. Illalla meni lisää. Vähän napsuja. Kiinnitin huomiota, että napsuja oli viikonmittaan syöty todella vähän, purkki olisi normaalisti pitänyt jo täyttää. Nyt oli ehkä 1/3 syöty.
5. Perjantai
- Kissa pyysi ruokaa, haistoi, mutta ei maistanut. Illalla meni vähän napsuja. Aloin jo todella ihmetellä. Kissa vaikutti jo laihtuneen, mutta muuten oli täysin oma itsensä.
6. Lauantai
- Ruokaa meni niukasti aamusta ja päivänmittaan. Olin koko päivän kotona ja seurasin kissaa tarkasti. Joi, mutta ei syönyt. Nukkui koko päivän parvekkeella. Ihmettelin, kun hakeutui varjoon verhon taakse taikka lattialle, normaalisti kun röhötti maata pitkää pituuttaan auringossa. Söi illalla napsuja ja pelailtiin palloa.
- Laskeskelin, että viikon mittaan oli syöty ehkä 1/4 normaalista. Napsujen menekki oli vähentynyt eniten. Kissa oli laihtunut.
- Löysin kaksi nyppyä lisää selästä kissa silitellessä. Tutkin kissan perusteellisesti. Löytyi yksi vähän isompi noin herneen kokoinen patti vasemmasta kainalosta. Aloin todella huolestua ja ihmetellä. Oliko näitä ollut aiemmin? Vai olivatko ilmestyneet nyt? Huomasinko ne vain nyt, koska kissa oli selkeästi laihtunut? Olin varma, että olisin huomannut selän kaikki nypyt jo aiemmin, jos ne olisivat olleet siellä jo paria päivää aiemmin.
7. Sunnuntai
- Aamulla syötiin reippaasti märkäruokaa. Ajattelin, että nyt ollaan piristymässä. Lähdettiin äitienpäiväksi maalla käymään. Ulkoiltiin iso lenkki narussa, noin tunti. Syötiin ahnaasti. Nukuttiin ja syötiin lisää. Illalla kierrettiin vielä toinen lenkki pihalla. Pelattiin käpypalloa, käytiin puissa. Ja taas ruoka maistui. Illalla kotona meni naksuja ja vettä. Olin helpottunut. Kissa oli selkeästi piristynyt ja vedossa. Ruoka maistui normaalisti. Oli pissattu ja kakattu.
8. Maanantai
- Aamusta ruoka kelpasi. Lähdin hyvillä mielin töihin. Illalla mentiin pihalle ja taas ruoka maistui. Ajattelin, että kissa oli taas ok ja todella piristymässä. Nypyt ihossa huolettivat.
9. Tiistai
- Ruoka ei kelvannut lainkaan. Kissa ei edes pyytänyt ruokaa. Vesi maistui ja pissalla käytiin. - Löytyi yksi nyppy selästä lisää, ihan aiempien nyppyjen vierestä. Aiemmat eivät olleet havaittavasti kasvaneet. Ensimmäisen kerran mielessäni sanoin sanan: syöpä?
10. Keskiviikko
- Ruoka ei kelvannut lainkaan. Kissa ei edes pyytänyt ruokaa. Vesi maistui ja pissalla käytiin.
- Ensimmäisen kerran aamusta kissan oli vähän äkeän oloinen. Ehkä sitä sattui?
- Soitin lääkärille ja sain ajan seuraavalle päivälle.
- Illalla kiinnitin huomiota, että kissa hengitti jotenkin raskaasti ja oli vähän ponnettoman oloinen. Kissan maatessa pitkääpituuttaan matolla, sanoin siskolleni, että tuo rintakehä on jotenkin iso, vai näyttääkö vaan, kun vatsa on mennyt noin pieneksi? Sanoin ääneen sanan syöpä.
Viimeinen päivä
- Yö pöristiin täysillä. Aamutoimiin noustiin auringon noustessa 3:23. Tehtiin kaikki kissamaisuudet. Kytittiin ja pelailtiin. Pöristiin ja pökittiin. Teroiteltiin kynsiä. Kissa näytti olevan taas piristymään päin.
- Jos aamu olisi ollut tämän päivän kaltainen eilen aamulla, en ehkä olisi illalla soittanut aikaa lääkärille. Vähän mieteinkin, että kannattaako lähteä. Pelotti se nukutus ja kissan menetys. Mentiin kuitenkin. Ja hyvä, että mentiin.
- Lääkärissä tuli romahdus. Kissa alistui. Näytti todella sairaalta. Oli ehkä vähän shokissa. Hengitti todella raskaasti.
- Röntgenissä paljastui kasvain rinta-ontelossa sekä runsaasti nestettä. Etäpesäkkeitä oli havaittavissa useita keuhkoissa. Ihonkin näpyt olivat luultavasti näitä etäpesäkkeitä. Keuhkot olivat painuneet osin kasaan ja alas vatsaan päin ja suolisto oli vetäytynyt. Toinen munuainen oli surkastunut. Kissa oli myös aneeminen.
- Kissa antoi tutkia itsensä ilman rauhoitusta. Lääkärin mukaan kissa ei ehkä olisi edes kestänyt rauhoitusta.
- Viimeinen päivä yhdessä oli hieno. Uskon, että kaikesta huolimatta kissa ei isosti ehtinyt vielä kärsiä, vaikka olikin niin sairas. Kissa ei ainakaan näyttänyt kipujaan ja sairauttaan minulle.
- Viimeinen tunti oli raskas, mutta hyvä, että vietimme sen yhdessä. Kissan ennuste oli toivoton. Uskon, että kissa ei olisi kestänyt kotona lääkärireissun jälkeen kuin ehkä päivän pari, ei missään nimessä viikonlopun yli. Lääkärissä käynti otti melkoisesti kissan voimille, vaikka kotona olikin urhea loppuun asti. Ehkä ilman lääkärissä käyntiä olisimme pärjänneet kotona vielä muutaman päivän, ehkä emme kuitenkaan ilman tuskia viikonlopun yli. Hengitys oli käymässä vaikeaksi ja kissa oli ollut täysin syömättä jo kaksi päivää. Kissa oli kakannut viimeksi kolme päivää sitten. Pissalla käytiin vielä viimeisenä aamuna.
- Kissa lopetettiin kärsimysten välttämiseksi ei päättämiseksi.
- Seuraavana päivänä hautasin kissani kunniapaikalle kesämökilleni.
- Keväänmittaan kissa oli upeassa ja vireässä kunnossa. Turkki oli upea. Mieli virkeä. En huomannut mitään ihmeellistä taikka poikkeavaa kissassa aiemmin. Sitten iski ruokahaluttomuus ja viikon kuluttua tuli romahdus. Kolmessa päivässä, kun todella tajusin, että kissa on todella sairas, tuli totaalinen romahdus.
- Loppuun asti kissa oli aktiivinen ja hoiti kaikki päivärutiininsa ajallaan. Nukkua pöristeli tyynyllä yöt. Herätti minut aamulla. Pyysi ruokaa. Kytti ikkunoilla. Pyysi parvekkeelle. Kuritti leikkihiiriään. Pelasi palloa. Ulkoili. Joi. Kävi pissalla. Hoiti turkkinsa ja piti itsensä puhtaana. Pyysi syliin. Ainoa merkki ongelmista oli syömisen jättäminen viikkoa ennen romahdusta.
- Kissalla ei ollut kuumetta koko aikana.
- Kaiken aikaa kissa joi täysin normaalisti. Vielä viimeisenä aamunakin joi ja kävi pissalla.
- Jälkeenpäin ajatellen olin keväänmittaan huomioinut, että kissa oli vähentänyt napsujen syömistä. Ja joinain päivinä kissa söi aivan ylettömästi märkäruokaa, päivässä kahden päivän annos. Kissan paino säilyi kuitenkin ihan normaalina. Viimeisen reippaan viikon aikana paino kuitenkin tippui jopa reippaan kilon. Kissan normaalipaino oli vähän reipas seitsemän kiloa.
- Kissan kakka myös muuttui papanamaisemmaksi. Aiemmin tuli noin 4-5 senttistä pötköä, kevään mittaan huomioin, että pötkön pituus ehkä puolittui. En tuosta kuitenkaan osannut epäillä taikka päätellä mitään. Muutaman kerran löysin myös jonkun papanan olohuoneesta. Luulin, että kakka oli jäänyt roikkumaan kissan pyllystä hiuksista. Joskus oli näitä ’helmikakkoja’, emännällä kun on pitkä tukka. Ehkä kuitenkin oli kakka tullut väärässä paikassa? Kissa ei ikänään kertaakaan tehnyt sisällä tarpeitaan muualle kuin laatikkoonsa. Pihalle kyllä osasi tehdä, vaikka olikin pääsääntöisesti täysin kaupunkilainen sisäkissa. Ulkoiltiin vain mailla valjaissa.
- Meillä elettiin täyttä kissanelämää loppuun saakka. En voinut enää auttaa kissaani muutoin kuin päästämällä hänet kärsimyksistään.
- En tiedä jos tauti olisi havaittu aiemmin, miten olisin toiminut. Kissa kun oli ulkoisin kriteerein elämänsä kunnossa. Ja kuitenkin jo vanha - miltei viisitoistavuotias kissa. Olisiko sitä voitu auttaa leikkauksella? Lääkkeillä? Leikkaus itsessään olisi ollut kova koettelemus kissalle. Olisivatko viimeiset päivät olleet silkkaa kärsimystä leikkauksen johdosta? Olisiko leikkaus edes voinut pelastaa kissaa? Syöpä eteni loppuvaiheessa todella aggressiivisesti – patit ihossa lisääntyivät ja kasvoivat miltei silmissä.
- Aika olisi ollut ainakin emännälle täyttä tuskaa ja epätoivoa. Hirvittää ajatus, että olisi pitänyt päiväpäivältä odottaa oireiden ilmaantumista. Miettiä aletaanko hoitamaan vai ei? Voisiko jotenkin auttaa? Odottaa, koska kissa on riittävän kipeä ja riutunut päivien päättämiseksi? Tänään? Vai vieläkö päivä?
- Ehkä tämä meni parhaiten näin, vaikka kaikki tuntuukin niin väärältä!
Minun kaikkein arvokkain ja rakkain otettiin minulta pois! - killi-villi
kissa ei herää kirjoitti:
Kissan ruokatavat ja syöminen muuttuivat nopeasti viimeisinä päivinä.
Normaalisti kissa sai aamusta ja illan edellä märkäruokaa ja söi sen muutamassa erässä suht sukkelaan. Napsuja ja vettä oli aina vapaasti tarjolla. Napsuja syötiin yleensä illalla ja aamuyöstä. Juominen sujui reippaasti ja ongelmitta.
1. Sunnuntai
- Kaikki normaalisti
2. Maanantai
- Ensimmäisen kerran aamulla kissa jätti märkäruuan syömättä. Pyysi kyllä ruokaa, haistoi, mutta ei syönyt. Ajattelin, että 'nirsoilee', vaikkei kissani koskaan nirso ruualle ollutkaan. Joskus kyllä olisi halunnut jotain 'herkumpaa' ja jätti syömättä. Palaili sitten hetkenpäästä syömään tarjottua sapuskaa.
- Ruokaa ei oltu syöty päiväsaikaankaan, kun palailin työstä illan edellä. Siivosin vanhan aamulla tarjotun ruuan pois ja tarjosin uutta märkäruokaa, kun kissa pyysi. Ei kuitenkaan syönyt.
2. Tiistai
- Kissa oli yöllä syönyt maanantaina illasta tarjotun märkäruuan. Pyysi taas uutta ruokaa aamulla, mutta ei syönyt. Ajattelin, että ei ehkä kuitenkaan maistunut, kun oli yöllä syönyt. Aamuinen ruoka oli illalla edelleen syömättä. Naksuja meni illalla. Vähän ihmettelin.
3. Keskiviikko
- Märkäruokaa meni aamusta vähän. Päivän mittaan ruoka oli iltaan mennessä syöty. Ei pyytänyt illalla lisää märkäruokaa. Söi vähän napsuja. Ajattelin, että ehkä ollaan piristymässä.
- Ensimmäisen kerran huomasin/löysin yhden ’nypyn’ kissan selästä. Vaikutti vähän syylältä. Vähän reilun nuppileunapään kokoinen. Ei aristava. Ei verestävä. Ihan irti – ihon pinnassa.
4. Torstai
- Kissa pyysi aamusta ruokaa. Tarjosin superherkkua, kissan tonnikalaa, oli suuri juhlapäivä. Näin meillä herkuteltiin suurina päivinä muutaman kerran vuodessa. Kissa söi vähän. Ihmettelin, että miksei maistu paremmin? Päivänmittaan oli ruoka syöty. Illalla meni lisää. Vähän napsuja. Kiinnitin huomiota, että napsuja oli viikonmittaan syöty todella vähän, purkki olisi normaalisti pitänyt jo täyttää. Nyt oli ehkä 1/3 syöty.
5. Perjantai
- Kissa pyysi ruokaa, haistoi, mutta ei maistanut. Illalla meni vähän napsuja. Aloin jo todella ihmetellä. Kissa vaikutti jo laihtuneen, mutta muuten oli täysin oma itsensä.
6. Lauantai
- Ruokaa meni niukasti aamusta ja päivänmittaan. Olin koko päivän kotona ja seurasin kissaa tarkasti. Joi, mutta ei syönyt. Nukkui koko päivän parvekkeella. Ihmettelin, kun hakeutui varjoon verhon taakse taikka lattialle, normaalisti kun röhötti maata pitkää pituuttaan auringossa. Söi illalla napsuja ja pelailtiin palloa.
- Laskeskelin, että viikon mittaan oli syöty ehkä 1/4 normaalista. Napsujen menekki oli vähentynyt eniten. Kissa oli laihtunut.
- Löysin kaksi nyppyä lisää selästä kissa silitellessä. Tutkin kissan perusteellisesti. Löytyi yksi vähän isompi noin herneen kokoinen patti vasemmasta kainalosta. Aloin todella huolestua ja ihmetellä. Oliko näitä ollut aiemmin? Vai olivatko ilmestyneet nyt? Huomasinko ne vain nyt, koska kissa oli selkeästi laihtunut? Olin varma, että olisin huomannut selän kaikki nypyt jo aiemmin, jos ne olisivat olleet siellä jo paria päivää aiemmin.
7. Sunnuntai
- Aamulla syötiin reippaasti märkäruokaa. Ajattelin, että nyt ollaan piristymässä. Lähdettiin äitienpäiväksi maalla käymään. Ulkoiltiin iso lenkki narussa, noin tunti. Syötiin ahnaasti. Nukuttiin ja syötiin lisää. Illalla kierrettiin vielä toinen lenkki pihalla. Pelattiin käpypalloa, käytiin puissa. Ja taas ruoka maistui. Illalla kotona meni naksuja ja vettä. Olin helpottunut. Kissa oli selkeästi piristynyt ja vedossa. Ruoka maistui normaalisti. Oli pissattu ja kakattu.
8. Maanantai
- Aamusta ruoka kelpasi. Lähdin hyvillä mielin töihin. Illalla mentiin pihalle ja taas ruoka maistui. Ajattelin, että kissa oli taas ok ja todella piristymässä. Nypyt ihossa huolettivat.
9. Tiistai
- Ruoka ei kelvannut lainkaan. Kissa ei edes pyytänyt ruokaa. Vesi maistui ja pissalla käytiin. - Löytyi yksi nyppy selästä lisää, ihan aiempien nyppyjen vierestä. Aiemmat eivät olleet havaittavasti kasvaneet. Ensimmäisen kerran mielessäni sanoin sanan: syöpä?
10. Keskiviikko
- Ruoka ei kelvannut lainkaan. Kissa ei edes pyytänyt ruokaa. Vesi maistui ja pissalla käytiin.
- Ensimmäisen kerran aamusta kissan oli vähän äkeän oloinen. Ehkä sitä sattui?
- Soitin lääkärille ja sain ajan seuraavalle päivälle.
- Illalla kiinnitin huomiota, että kissa hengitti jotenkin raskaasti ja oli vähän ponnettoman oloinen. Kissan maatessa pitkääpituuttaan matolla, sanoin siskolleni, että tuo rintakehä on jotenkin iso, vai näyttääkö vaan, kun vatsa on mennyt noin pieneksi? Sanoin ääneen sanan syöpä.
Viimeinen päivä
- Yö pöristiin täysillä. Aamutoimiin noustiin auringon noustessa 3:23. Tehtiin kaikki kissamaisuudet. Kytittiin ja pelailtiin. Pöristiin ja pökittiin. Teroiteltiin kynsiä. Kissa näytti olevan taas piristymään päin.
- Jos aamu olisi ollut tämän päivän kaltainen eilen aamulla, en ehkä olisi illalla soittanut aikaa lääkärille. Vähän mieteinkin, että kannattaako lähteä. Pelotti se nukutus ja kissan menetys. Mentiin kuitenkin. Ja hyvä, että mentiin.
- Lääkärissä tuli romahdus. Kissa alistui. Näytti todella sairaalta. Oli ehkä vähän shokissa. Hengitti todella raskaasti.
- Röntgenissä paljastui kasvain rinta-ontelossa sekä runsaasti nestettä. Etäpesäkkeitä oli havaittavissa useita keuhkoissa. Ihonkin näpyt olivat luultavasti näitä etäpesäkkeitä. Keuhkot olivat painuneet osin kasaan ja alas vatsaan päin ja suolisto oli vetäytynyt. Toinen munuainen oli surkastunut. Kissa oli myös aneeminen.
- Kissa antoi tutkia itsensä ilman rauhoitusta. Lääkärin mukaan kissa ei ehkä olisi edes kestänyt rauhoitusta.
- Viimeinen päivä yhdessä oli hieno. Uskon, että kaikesta huolimatta kissa ei isosti ehtinyt vielä kärsiä, vaikka olikin niin sairas. Kissa ei ainakaan näyttänyt kipujaan ja sairauttaan minulle.
- Viimeinen tunti oli raskas, mutta hyvä, että vietimme sen yhdessä. Kissan ennuste oli toivoton. Uskon, että kissa ei olisi kestänyt kotona lääkärireissun jälkeen kuin ehkä päivän pari, ei missään nimessä viikonlopun yli. Lääkärissä käynti otti melkoisesti kissan voimille, vaikka kotona olikin urhea loppuun asti. Ehkä ilman lääkärissä käyntiä olisimme pärjänneet kotona vielä muutaman päivän, ehkä emme kuitenkaan ilman tuskia viikonlopun yli. Hengitys oli käymässä vaikeaksi ja kissa oli ollut täysin syömättä jo kaksi päivää. Kissa oli kakannut viimeksi kolme päivää sitten. Pissalla käytiin vielä viimeisenä aamuna.
- Kissa lopetettiin kärsimysten välttämiseksi ei päättämiseksi.
- Seuraavana päivänä hautasin kissani kunniapaikalle kesämökilleni.
- Keväänmittaan kissa oli upeassa ja vireässä kunnossa. Turkki oli upea. Mieli virkeä. En huomannut mitään ihmeellistä taikka poikkeavaa kissassa aiemmin. Sitten iski ruokahaluttomuus ja viikon kuluttua tuli romahdus. Kolmessa päivässä, kun todella tajusin, että kissa on todella sairas, tuli totaalinen romahdus.
- Loppuun asti kissa oli aktiivinen ja hoiti kaikki päivärutiininsa ajallaan. Nukkua pöristeli tyynyllä yöt. Herätti minut aamulla. Pyysi ruokaa. Kytti ikkunoilla. Pyysi parvekkeelle. Kuritti leikkihiiriään. Pelasi palloa. Ulkoili. Joi. Kävi pissalla. Hoiti turkkinsa ja piti itsensä puhtaana. Pyysi syliin. Ainoa merkki ongelmista oli syömisen jättäminen viikkoa ennen romahdusta.
- Kissalla ei ollut kuumetta koko aikana.
- Kaiken aikaa kissa joi täysin normaalisti. Vielä viimeisenä aamunakin joi ja kävi pissalla.
- Jälkeenpäin ajatellen olin keväänmittaan huomioinut, että kissa oli vähentänyt napsujen syömistä. Ja joinain päivinä kissa söi aivan ylettömästi märkäruokaa, päivässä kahden päivän annos. Kissan paino säilyi kuitenkin ihan normaalina. Viimeisen reippaan viikon aikana paino kuitenkin tippui jopa reippaan kilon. Kissan normaalipaino oli vähän reipas seitsemän kiloa.
- Kissan kakka myös muuttui papanamaisemmaksi. Aiemmin tuli noin 4-5 senttistä pötköä, kevään mittaan huomioin, että pötkön pituus ehkä puolittui. En tuosta kuitenkaan osannut epäillä taikka päätellä mitään. Muutaman kerran löysin myös jonkun papanan olohuoneesta. Luulin, että kakka oli jäänyt roikkumaan kissan pyllystä hiuksista. Joskus oli näitä ’helmikakkoja’, emännällä kun on pitkä tukka. Ehkä kuitenkin oli kakka tullut väärässä paikassa? Kissa ei ikänään kertaakaan tehnyt sisällä tarpeitaan muualle kuin laatikkoonsa. Pihalle kyllä osasi tehdä, vaikka olikin pääsääntöisesti täysin kaupunkilainen sisäkissa. Ulkoiltiin vain mailla valjaissa.
- Meillä elettiin täyttä kissanelämää loppuun saakka. En voinut enää auttaa kissaani muutoin kuin päästämällä hänet kärsimyksistään.
- En tiedä jos tauti olisi havaittu aiemmin, miten olisin toiminut. Kissa kun oli ulkoisin kriteerein elämänsä kunnossa. Ja kuitenkin jo vanha - miltei viisitoistavuotias kissa. Olisiko sitä voitu auttaa leikkauksella? Lääkkeillä? Leikkaus itsessään olisi ollut kova koettelemus kissalle. Olisivatko viimeiset päivät olleet silkkaa kärsimystä leikkauksen johdosta? Olisiko leikkaus edes voinut pelastaa kissaa? Syöpä eteni loppuvaiheessa todella aggressiivisesti – patit ihossa lisääntyivät ja kasvoivat miltei silmissä.
- Aika olisi ollut ainakin emännälle täyttä tuskaa ja epätoivoa. Hirvittää ajatus, että olisi pitänyt päiväpäivältä odottaa oireiden ilmaantumista. Miettiä aletaanko hoitamaan vai ei? Voisiko jotenkin auttaa? Odottaa, koska kissa on riittävän kipeä ja riutunut päivien päättämiseksi? Tänään? Vai vieläkö päivä?
- Ehkä tämä meni parhaiten näin, vaikka kaikki tuntuukin niin väärältä!
Minun kaikkein arvokkain ja rakkain otettiin minulta pois!Itse en tiedä, miltä surusi tuntuu, mutta haluan silti ottaa osaa sinun suruusi. Rakkaan eläimen menetys on aina kova paikka. Voimia sinulle.
- kissa ei herää
killi-villi kirjoitti:
Itse en tiedä, miltä surusi tuntuu, mutta haluan silti ottaa osaa sinun suruusi. Rakkaan eläimen menetys on aina kova paikka. Voimia sinulle.
Tiesin, että tämä päivä tulisi, että minun pitää kissastani luopua, mutta ei sen olisi tarvinnut tulla vielä. Ei vielä pitkään aikaan.
Kissalla oli jo ikää, mutta mikään ei antanut merkkiä, että jotain näin dramaattista tulisi tapahtumaan ja näin nopeasti. Kissa ei kärsinyt vanhuudesta. Se oli se syöpä, mikä vei elämän.
Oikeasti uskoin vielä sunnuntaina, että kissalla ei ole mitään hätää. Maanantai aamuna olin varma, että meillä vietetään vielä pitkään kissanpäiviä. Ja sitten syöpä otti voiton. Kissallani ei ollut mahdollisuuksia, ei voimia, vaikka oli urhea ja ponnekas loppuun asti.
Nyt on niin hiljaista. Yksinäistä.
Mielessäni näen ja kuulen kuitenkin kissani läsnäolon kokoajan.
Miten voi näin paljon sattua!
Itken ikävääni, itseäni.
Onneksi kissallani on nyt kaikki parhaalla mahdollisella tavalla.
Kissani pääsi pois kivusta. Minä jäin ikävään.
Ihania ja hienoja muistoja on paljon. Ja niitä piti tulla vielä paljon lisää, niin pontevassa menossa oltiin vielä kaksi viikkoa sitten, että uskoin todellisen seikkailukesän olevan edessä molemmille.
Kaikki kävi lopulta niin äkkiä, ehkä parasta niin! - Kissojen ystävä
kissa ei herää kirjoitti:
Tiesin, että tämä päivä tulisi, että minun pitää kissastani luopua, mutta ei sen olisi tarvinnut tulla vielä. Ei vielä pitkään aikaan.
Kissalla oli jo ikää, mutta mikään ei antanut merkkiä, että jotain näin dramaattista tulisi tapahtumaan ja näin nopeasti. Kissa ei kärsinyt vanhuudesta. Se oli se syöpä, mikä vei elämän.
Oikeasti uskoin vielä sunnuntaina, että kissalla ei ole mitään hätää. Maanantai aamuna olin varma, että meillä vietetään vielä pitkään kissanpäiviä. Ja sitten syöpä otti voiton. Kissallani ei ollut mahdollisuuksia, ei voimia, vaikka oli urhea ja ponnekas loppuun asti.
Nyt on niin hiljaista. Yksinäistä.
Mielessäni näen ja kuulen kuitenkin kissani läsnäolon kokoajan.
Miten voi näin paljon sattua!
Itken ikävääni, itseäni.
Onneksi kissallani on nyt kaikki parhaalla mahdollisella tavalla.
Kissani pääsi pois kivusta. Minä jäin ikävään.
Ihania ja hienoja muistoja on paljon. Ja niitä piti tulla vielä paljon lisää, niin pontevassa menossa oltiin vielä kaksi viikkoa sitten, että uskoin todellisen seikkailukesän olevan edessä molemmille.
Kaikki kävi lopulta niin äkkiä, ehkä parasta niin!Otan osaa suureen menetykseesi ja toivon sinulle voimia jaksaa surun keskellä. Itse kävin läpi saman tämän vuoden helmikuussa, kun lähes 17-vuotiaan kissani kunto romahti nopeasti ja se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen parantumattoman sydänsairauden vuoksi. Olen itse jo keski-ikäinen eikä minulla ole omaa perhettä, joten kissani oli minulle kaikki kaikessa. Suru ja ikävä olivat aluksi aivan sanoinkuvaamattomia, mutta vähitellen on alkanut helpottaa. Ja kuten sinäkin totesit, ihania ja hienoja muistoja on paljon, vaikka muistot toisaalta satuttavat niin toisaalta ne myös antavat voimaa jaksaa eteenpäin ja tuntea kiitollisuutta yhteisestä ajasta hienon kissan kanssa.
- itku tulee
Kissojen ystävä kirjoitti:
Otan osaa suureen menetykseesi ja toivon sinulle voimia jaksaa surun keskellä. Itse kävin läpi saman tämän vuoden helmikuussa, kun lähes 17-vuotiaan kissani kunto romahti nopeasti ja se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen parantumattoman sydänsairauden vuoksi. Olen itse jo keski-ikäinen eikä minulla ole omaa perhettä, joten kissani oli minulle kaikki kaikessa. Suru ja ikävä olivat aluksi aivan sanoinkuvaamattomia, mutta vähitellen on alkanut helpottaa. Ja kuten sinäkin totesit, ihania ja hienoja muistoja on paljon, vaikka muistot toisaalta satuttavat niin toisaalta ne myös antavat voimaa jaksaa eteenpäin ja tuntea kiitollisuutta yhteisestä ajasta hienon kissan kanssa.
Kesät oltiin kaksi mökillä.
Mitä minä siellä yksin teen, ilman suurseikkailijaa?
- kissa ei herää
Lueskelin näitä sivuja tänään ja jätin jonkin kommentinkin. Päätin notstaa tämän ketjun. Ehkä tästä tarinasta on jotain apua jollekulle.
Vieläkin tekee kipeää, kun mietin tapahtuneita. Toisaalta tuntuu ihan hyvältä. Ymmärsin auttaa kissaani viimehetkellä ainoalla oikealla tavalla.
Nyt minulla on kaksi uutta kissaa. Aivan ihania omia persooniaan. Niin samanlaisia ja kuitenkin erilaisia keskenään ja verrattuna aiempaan kissaani. - Anonyymi
Meidän kissa kuoli nukutukseen ja kissaa heiteltiin alustalta toiselle. Ennen ekaa nukutusta se oksenteli paljon ja toista ennen se maukui paljon. Vihaan joitain eläinlääkäreitä, jotka ei kohtele kissoja arvokkkaasti. En olisi ikinä halunnut nä
- Anonyymi
eläinlääkärin yksi tärkeä tehtävä on kuunnella sydän ja keuhkot ennen jokaista nukutuskertaa, joten se syy kissan nukutuksesta vaikeaan toipumiseen voi olla sydän-, ja verenkiertoelimistön puolella.
Kokenut eläinlääkäri osaa arvioida pienimmän riskin annostuksen sen stetoskoopilla kuulemansa perusteella.
Iäkkäämpää kissaa on turha antaa kokemattoman ropeloitavaksi, jos aiempien kokemusten perusteella on tiedossa, että kissa ei kestä hyvin nukutusta. Ja kerrot, kokemukset kun viet lääkäriin, ja seuraat että se stetoskooppi on käytössä ennen ensimmäistäkään rauhoituspiikkiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1686827
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes552235- 562108
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se601219- 551211
Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3521210Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l141091Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni79960Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <384948Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä14947