Omistamme tilan, kuusi osakasta yhdessä. Nyt tila jaetaan. Olen ymmärtänyt että se tapahtuu juuri osuuksien mukaan. jokainen saa siis 1/6 osan.
Nyt kuitenkin muutama osakas ilmoittaa että heille kuuluisi jostain syystä enemmän?
Miten on , voiko joku vaatia enemmän jos mitään muita sopimuksia ei ole eikä kuitteja tms?
Kuka muuten tälläisen jaon voisi toteuttaa. Parhaassa tapauksessa saamme kaikki maata ja vähän rantaakin, (pahimmassa tapauksessa tila myydään ja rahoista vielä riidelläänkin).
Neuvoista kitollinen.
maatilan jako?
tietoa
14
7540
Vastaukset
- anjuska
Pitäähän se nyt syy olla miksi jotkut vaatii enemmän kuin 1/6 osan. Sanohan mikä se syy on.
Mitä te sitten niillä maatilkuilla teette? Oletteko ammateissa, jotka tuottavat ja kukaan ei halua talolliseksi.
Hakekaa maanmittari kunnan-tai kaupungin talolta lohkomaan, niin eiköhän onnistu. Sopujako on saatava aikaan, muutoin teidät piru perii.- tietoa
vietämme kesiä ym kun olemme kaikki muissa ammateissa. (Tila tuli aikanaan perintönä).
Suurempiin osuuksiin oikeuttava syy on, joku katsoo tehneensä tilalla töitä enemmän kuin muut ym.Joku taas maksanut jotain enemmän jne. (Tälläisistä asioista voisi kinata loputtomiin)
.
Kuten jo sanoin mitään sopimuksia ei ole muita kun että omistamme tilan osuuksien mukaan jokainen saman verran joten se kai viimekädessä pätee? Sitä kyselen koska oikeuteen menostakin on joku osakas väläytellyt vaikka aihetta ei mielestäni ole.
Onko joku kiinteistävälittäjä otettava arvioimaan rakennukset vai useampikin? Kaikkihan tälläinen jako on paljolti kompromissia jne mutta kun on kuusi jakajaa on myös noin kuusi erilaista mielipidettä.Ja kuusi erilaista rahallista arviota. - Omajuristi
tietoa kirjoitti:
vietämme kesiä ym kun olemme kaikki muissa ammateissa. (Tila tuli aikanaan perintönä).
Suurempiin osuuksiin oikeuttava syy on, joku katsoo tehneensä tilalla töitä enemmän kuin muut ym.Joku taas maksanut jotain enemmän jne. (Tälläisistä asioista voisi kinata loputtomiin)
.
Kuten jo sanoin mitään sopimuksia ei ole muita kun että omistamme tilan osuuksien mukaan jokainen saman verran joten se kai viimekädessä pätee? Sitä kyselen koska oikeuteen menostakin on joku osakas väläytellyt vaikka aihetta ei mielestäni ole.
Onko joku kiinteistävälittäjä otettava arvioimaan rakennukset vai useampikin? Kaikkihan tälläinen jako on paljolti kompromissia jne mutta kun on kuusi jakajaa on myös noin kuusi erilaista mielipidettä.Ja kuusi erilaista rahallista arviota.Jos paperilla on 1/6 jokaiselle, se myös pitää. Epämääräisisten töiden perusteella ei kukaan voi vaatia enempää. Jos joku tuonut tilalle lainaksi omaa omaisuuttaan, sen saa toki viedä pois ennen jakoa.
- ollut
Suvullamme on jakamaton kuolinpesä, josta yksi osakas lähti pois. Ainoa joka hyötyi oli asiaa hoitaneet juristit (lasku oli iso, ja kuolinpesä joutui maksamaan).
Kuolinpesällä on maata, metsää, suota, osakkeita, rahaa sekä muutama asuinrakennus. Juristien mukaan jokaiselle osakkaalle kuuluu 1/x jokaisesta omaisuuslajista, ei siis siten että joku saa rahat ja joku metsät, vaan siten että kaikki jaetaan yhtä suuriin osiin. Rahan ja osakkeiden jakaminen oli helppoa, mutta muun omaisuuden jakamisessa jouduttiin turvautumaan ulkopuoliseen ammattilaiseen, koska sopua ei syntynyt. Alkuperäisestä tilasta lohkottiin sitten 1/x -osa suota, metsää ja maata sille osakkaalle joka halusi oman osuutensa. Muut osakkaat pitivät osuutensa jakamattomassa pesässä.
Kuolinpesän jokaisen osakkaan osuus on mielestäni yhtä suuri ellei kukaan ei ole jatkamassa maatilalla. Koska tässä asiassa on ilmeinen väärinkäytöksen mahdollisuus, niin on erilaisia säädöksiä millä perusteella voi jatkaa ja kuinka pitkään pitää jatkaa. Jokuhan voisi ilmoittaa jatkavansa ja möisi tilan heti sen saatuaan. Jatkajan pitää mm. olla riittävän nuori ja ilmeisesti myös tilalla on täytynyt harjoittaa aktiivisesti maataloutta. Tosin tässä tapauksessa kukaan ei ilmeisesti vetoa siihen että alkaisi jatkamaan maataloutta, ja sillä perusteella vaatisi isomman osuuden.
Jos kuolinpesä on velkaa jollekin osakkaalle, niin luultavasti velka pitää hoitaa ennen jakamista. Toinen kysymys on siinä että kuolinpesässä tarvitaan kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä päätöksenteossa, ja jos yksikin on vastustanut jotain hanketta, niin kyseinen hanke ei ole "kuolinpesän" nimissä tehty, ellei hanke ole välttämätön, tyyliin "syysmyrsky vei katon". Olen itse sitä mieltä että jos joku tekee omatoimisesti kunnostustöitä jne. ilman että kuolinpesä on näitä töitä tilannut, niin tästä ei voida esittää laskua kuolinpesälle.
Jos ei ole yksimielisyyttä ja kuulostaa siltä ettei ole, neuvoisin ottamaan yhteyttä juristiin.
Haluaisin vielä korostaa, että ainakin sen tiedon mukaan joka minulle kerrottiin, niin "jos maata on, niin maata on jaettava, jos rahaa on niin rahaa on jaettava jne." Eli vaikka ette pääsisi yhteisymmärrykseen, niin pahimmassakin tapauksessa jokainen saa pienen tilkun maata, metsää, rantaa ja rahaa (jos sitä jää riitelyn jälkeen jäljelle). Asuntoa on jo vaikeampi jakaa, mutta juristit keksivät jonkin ratkaisun, esim. että sille määritetään jokin arvo ja joku perii sen, ja maksaa muut ulos. Yhteisomistus ei oikein toimi pidemmän päälle.
Meidän tapauksessamme kuolinpesästä oman osuutensa ottanut luopui osuudestansa taloon ja rakennuksiin, koska niistä oli kuluja ja lähinnä tunnearvoa.- meri
tilanteessa olen minäkin. Tila kulkee kiint.yhtymän nimellä nykyään. Miten on osaatko sanoa tai joku muu saako yksittäinen osakas tehdä mitä vain ilman muiden suostumusta. Meillä
yksi osakas on kaatanut ilman mitään yhteistä sopimusta vuosikausia metsää omin päin. Hän ja hänen ystävänsä ovat sitten lämmitelleet talojaan näillä puilla monet vuodet(vuosikymmenet). Tämä toistuu joka syksy, talvi ja kevät. Kerran on tehty rikosilmoitus. Mutta ei hän siitä tapojaan muuttanut. Oikeastaan hän on ominut koko tilan itselleen ja me muut vain olemme siellä kesäisin. Pellot on vuokrattu pois joten ei siellä kukaan maataloutta harjota. Hän katsoo että oikeastaan koko tila kuuluukin hänelle.Että vanhempamme oikeastaan tarkoittivat niin. Kuitenkin paperilla omistamme kaikki saman verran.Ja maksamme myös menoja ja korjauksia yhtä paljon. Olen ehdotanut jakoa josta kyseinen osakas raivostuu eikä ole vielä suostunut.En tiedä onko kellään vastaavia kokemuksia mutta käytännössä kyseinen osakas savustaa muita osakkaita pois aika törkeällä tavalla. Hän on ilmaissut että varmaan me jossain vaiheessa suostumme lahjoittamaan tilan hänelle jota hän siis käyttää vain vapaa aikansa viettoon. Jaa a mitä tehdä? - vastaavassa tapauksessa ollut
meri kirjoitti:
tilanteessa olen minäkin. Tila kulkee kiint.yhtymän nimellä nykyään. Miten on osaatko sanoa tai joku muu saako yksittäinen osakas tehdä mitä vain ilman muiden suostumusta. Meillä
yksi osakas on kaatanut ilman mitään yhteistä sopimusta vuosikausia metsää omin päin. Hän ja hänen ystävänsä ovat sitten lämmitelleet talojaan näillä puilla monet vuodet(vuosikymmenet). Tämä toistuu joka syksy, talvi ja kevät. Kerran on tehty rikosilmoitus. Mutta ei hän siitä tapojaan muuttanut. Oikeastaan hän on ominut koko tilan itselleen ja me muut vain olemme siellä kesäisin. Pellot on vuokrattu pois joten ei siellä kukaan maataloutta harjota. Hän katsoo että oikeastaan koko tila kuuluukin hänelle.Että vanhempamme oikeastaan tarkoittivat niin. Kuitenkin paperilla omistamme kaikki saman verran.Ja maksamme myös menoja ja korjauksia yhtä paljon. Olen ehdotanut jakoa josta kyseinen osakas raivostuu eikä ole vielä suostunut.En tiedä onko kellään vastaavia kokemuksia mutta käytännössä kyseinen osakas savustaa muita osakkaita pois aika törkeällä tavalla. Hän on ilmaissut että varmaan me jossain vaiheessa suostumme lahjoittamaan tilan hänelle jota hän siis käyttää vain vapaa aikansa viettoon. Jaa a mitä tehdä?Kuulostaa aika ikävältä (ja tyypilliseltä) tilanteelta. Meidänkin pesässämme kävi vastaava tapaus, eli yksi osakas kaatoi metsää omin lupinensa. Asia hoidettiin niin, että pesä kaatoi metsää sen verran että muille voitiin jakaa yhtä paljon osinkoa (tai millä nimellä sitä kutsutaan kun kuolinpesästä on kysymys).
Jos teitte rikosilmoituksen, niin eikö se johtanut mihinkään? Oman näkemykseni mukaan jos kaataa omin lupineen toisen metsää, joutuu siitä korvausvastuuseen. Tässä näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin, eli kyseinen henkilö ei ole täysin ymmärtänyt sitä että hän ei omista metsää. Suosittelisin että pyydätte jonkun ulkopuolisen selvittämään kuinka paljon metsää on hakattu ja mikä on ollut tämän toiminnan taloudellinen hyöty ja toisaalta haitta. Nimittäin metsää ei kannata kaataa suunnittelemattomasti ja pahimmassa tapauksessa on voitu kaataa metsää liian aikaisin, harventaa liian voimakkaasti, jne. ja aiheuttaa näin suurta taloudellista haittaa sille joka metsän omistaa. Taloudellista hyötyä voisi haarukoida arvioimalla kuinka monta mottia puuta on kaiken kaikkiaan viety luvattomasti ja mikä on tämän markkinahinta. En ole juristi, mutta kuvauksesi perusteella varastetun omaisuuden arvo on sitä luokkaa että kyseessä on törkeä varkaus.
Poliisin lisäksi kannattaisi ottaa yhteyttä juristiin. Ehdottaisin sellaista kuviota, että ostatte kyseisen osakkaan ulos ja vähennätte ostohinnasta vuosien aikana varastetun puun arvon. En tiedä voiko näin juridisesti tehdä (juristi osaa auttaa), mutta tietääkseni Suomessa varastetun omaisuuden omistusoikeus säilyy sen oikealla omistajalla, eli tämä rikos ei vanhene (tosin puut on ilmeisesti poltettu), mutta ainakin varastetun omaisuuden verran puuta tai rahaa pitäisi tulkintani mukaan palauttaa. Epärehellistä osakasta ei kannata pitää mukana. - meri
vastaavassa tapauksessa ollut kirjoitti:
Kuulostaa aika ikävältä (ja tyypilliseltä) tilanteelta. Meidänkin pesässämme kävi vastaava tapaus, eli yksi osakas kaatoi metsää omin lupinensa. Asia hoidettiin niin, että pesä kaatoi metsää sen verran että muille voitiin jakaa yhtä paljon osinkoa (tai millä nimellä sitä kutsutaan kun kuolinpesästä on kysymys).
Jos teitte rikosilmoituksen, niin eikö se johtanut mihinkään? Oman näkemykseni mukaan jos kaataa omin lupineen toisen metsää, joutuu siitä korvausvastuuseen. Tässä näyttää menneen puurot ja vellit sekaisin, eli kyseinen henkilö ei ole täysin ymmärtänyt sitä että hän ei omista metsää. Suosittelisin että pyydätte jonkun ulkopuolisen selvittämään kuinka paljon metsää on hakattu ja mikä on ollut tämän toiminnan taloudellinen hyöty ja toisaalta haitta. Nimittäin metsää ei kannata kaataa suunnittelemattomasti ja pahimmassa tapauksessa on voitu kaataa metsää liian aikaisin, harventaa liian voimakkaasti, jne. ja aiheuttaa näin suurta taloudellista haittaa sille joka metsän omistaa. Taloudellista hyötyä voisi haarukoida arvioimalla kuinka monta mottia puuta on kaiken kaikkiaan viety luvattomasti ja mikä on tämän markkinahinta. En ole juristi, mutta kuvauksesi perusteella varastetun omaisuuden arvo on sitä luokkaa että kyseessä on törkeä varkaus.
Poliisin lisäksi kannattaisi ottaa yhteyttä juristiin. Ehdottaisin sellaista kuviota, että ostatte kyseisen osakkaan ulos ja vähennätte ostohinnasta vuosien aikana varastetun puun arvon. En tiedä voiko näin juridisesti tehdä (juristi osaa auttaa), mutta tietääkseni Suomessa varastetun omaisuuden omistusoikeus säilyy sen oikealla omistajalla, eli tämä rikos ei vanhene (tosin puut on ilmeisesti poltettu), mutta ainakin varastetun omaisuuden verran puuta tai rahaa pitäisi tulkintani mukaan palauttaa. Epärehellistä osakasta ei kannata pitää mukana.asia oikeuteen asti?
Näin on että ensin on vuosia jatkunut haitta metsän kaadon kautta ja lisäksi metsähoidollisesti on toimittu väärin. Meidän tapauksessa varmasti pitäisi mennä oikeuteen asti ennenkuin osakas tajuaa ettei näin voi toimia.
Mikään puhe tai kirjallinen kielto kun ei ole tuottanut tulosta.Ja tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Löytyy kyllä paljon muutakin.
Vaikeinta on löytää kohtuuhintainen ja älykäs juristi joka hoitaisi asian nopeasti eikä turhaan pitkittäisi tai moninmutkaistaisi asiaa enempää.
Kiitos neuvosta oikeastaan hän olisi korvausvelvollinen kaikesta aiheuttamastaan haitasta. Ja ainakin asian voi ottaa esille juuri aiheutetun haitan/hyödyn kautta toteaa lopen kyllästynyt tilallinen. - vastaavassa tapauksessa ollut
meri kirjoitti:
asia oikeuteen asti?
Näin on että ensin on vuosia jatkunut haitta metsän kaadon kautta ja lisäksi metsähoidollisesti on toimittu väärin. Meidän tapauksessa varmasti pitäisi mennä oikeuteen asti ennenkuin osakas tajuaa ettei näin voi toimia.
Mikään puhe tai kirjallinen kielto kun ei ole tuottanut tulosta.Ja tämä nyt oli vain yksi esimerkki. Löytyy kyllä paljon muutakin.
Vaikeinta on löytää kohtuuhintainen ja älykäs juristi joka hoitaisi asian nopeasti eikä turhaan pitkittäisi tai moninmutkaistaisi asiaa enempää.
Kiitos neuvosta oikeastaan hän olisi korvausvelvollinen kaikesta aiheuttamastaan haitasta. Ja ainakin asian voi ottaa esille juuri aiheutetun haitan/hyödyn kautta toteaa lopen kyllästynyt tilallinen.Kyllä siitä jonkinlaista "keskustelua" syntyi, mutta asia ei mennyt oikeuteen. Kyseessä ei ollut vähäinen määrä puuta, jos muistan oikein niin summalla olisi saanut pienen henkilöauton.
En tiedä kuinka monesta hehtaarista kaadettua puuta puhutaan teidän tapauksessanne, nimittäin jos tekijä on vuosien varrella kaatanut puun sieltä ja toisen täältä, niin tekijä voisi perustella sitä itselleen ja muille metsänhoidollisilla toimenpiteillä. Sen sijaan jos puustoa kaadetaan liian aikaisin tai muuten sillä tavalla että se aiheuttaa vahinkoa metsänomistajalle, niin tekijä on käsittääkseni korvausvelvollinen.
Suosittelisin ottamaan aluksi yhteyttä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen, joka voisi käydä arvioimassa aiheutetun vahingon suuruuden. Tämä maksaa jotain, mutta ellei porukassa löydy metsänhoidon ammattilaista niin joka tapauksessa kannattaa aina välillä pyytää ammattilaisen näkemystä siitä mitä puustolle kannattaa tehdä. Metsä nimittäin kasvaa paremmin, jos sitä hoidetaan paremmin, ja huonosti hoidettu metsä kostautuu korkojen kanssa myöhemmin.
Arvioinnin jälkeen kannattaa harkita rikosilmoituksen tekemistä. Rikosilmoitus pitäisi tehdä yhteisön nimissä joka omistaa metsän, silloin se vaikuttaa paremmalta kuin jos sukulaiset riitelevät keskenään, jolloin poliisikin voi suhtautua asiaan eri tavalla. Lisäksi kun ulkopuolinen taho on arvioinut vahingon, niin siitä voisi lähettää laskun tekijälle ja tekijän olisi vaikeampi väittää vahinkoa ja siitä esitettyä laskua tekaistuksi. Muutama karhukirje ja niin edespäin ja tekijä saa luottohäiriömerkinnän. Uskoisin että siinä vaiheessa tekijäkin rupeaa suhtautumaan asiaan vakavuudella.
- OTK
Oletan, että kyse on perintönä tulleesta tilasta, joka on tähän asti ollut jakamattomana kuolinpesänä. Jokainen saa 1/6 pesän arvosta, mutta ei välttämättä yhtä suurta maapinta-alaa. Vapaaehtoisella sopimuksella voitte jakaa tilan ihan miten haluatte, mutta kenelläkään ei ole oikeutta saada osaansa enempää, jos ei työn korvaamisesta ja kuluista ole yhdessä aikanaan päätetty, tai nyt sovita niin. Jos sopimusjakoa ei synny, voi jokainen osakas hakea oikeudesta pesänjakajan määräämistä. Jakaja sitten jakaa oman päätöksensä mukaan tilan, joko halkomalla sen osiin tai myymällä kaiken ja jakamalla rahat. Päältä kuitenkin jakaja ottaa palkkionsa, eli jos pesänjakajaksi määrätään asianajaja, kuten on tapana, mitä teille jää, kun jakaja tekee pari kuukautta töitä parinsadan euron tuntiveloituksella? Suosittelen sopimusjakoa.
- vastaavassa tilanteessa ollut
Vastaavassa tilanteessa olleena voisin kommentoida että osakkaille kuuluu 1/6 pesästä, ei pesän arvosta!
Tämä oli asiaa hoitaneiden asiantuntijoiden kanta, luin myös asiaa käsitelleen kirjan jossa todettiin että "jos maata on niin maata on annettava, jos on osakkeita, osakkeita on annettava jne."
Ero on merkittävä, sillä pesästä eroon haluavaa ei voida ostaa pois ellei tämä halua suostua rahakorvaukseen. Jos joku haluaa oman osuutensa, niin maata/metsää/suota/järvenrantaa/osakkeita on annettava omaa osuutta vastaa osuus. Pinta-alat ovat tietenkin erikokoisia, koska harvoin omaisuus koostuu täsmälleen samanarvoisesta metsästä.
Meidän tapauksessamme yksi halusi pois eikä suostunut rahakorvaukseen ja asia päätyi siten että omaisuusmassat jaettiin kuvitteellisiin samansuuruisiin osiin ja tälle osakkaalle annettiin sitten oma osuus metsästä, suosta, osakkeista, rahoista ja talosta. Metsän kohdalla paikallinen metsänhoitoyhdistys arvioi metsäpalstojen arvot ja niistä muodostettiin samanarvoisia (mutta erikokoisia) lohkoja. Metsänhoidollisista syistä lähtevälle osakkaalle tarjottiin sellaista lohkoa, joka olisi pesän kannalta järkevä. Jos osakas ei olisi suostunut siihen, osakkaalle tuleva lohko olisi arvottu. - tietoa
vastaavassa tilanteessa ollut kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa olleena voisin kommentoida että osakkaille kuuluu 1/6 pesästä, ei pesän arvosta!
Tämä oli asiaa hoitaneiden asiantuntijoiden kanta, luin myös asiaa käsitelleen kirjan jossa todettiin että "jos maata on niin maata on annettava, jos on osakkeita, osakkeita on annettava jne."
Ero on merkittävä, sillä pesästä eroon haluavaa ei voida ostaa pois ellei tämä halua suostua rahakorvaukseen. Jos joku haluaa oman osuutensa, niin maata/metsää/suota/järvenrantaa/osakkeita on annettava omaa osuutta vastaa osuus. Pinta-alat ovat tietenkin erikokoisia, koska harvoin omaisuus koostuu täsmälleen samanarvoisesta metsästä.
Meidän tapauksessamme yksi halusi pois eikä suostunut rahakorvaukseen ja asia päätyi siten että omaisuusmassat jaettiin kuvitteellisiin samansuuruisiin osiin ja tälle osakkaalle annettiin sitten oma osuus metsästä, suosta, osakkeista, rahoista ja talosta. Metsän kohdalla paikallinen metsänhoitoyhdistys arvioi metsäpalstojen arvot ja niistä muodostettiin samanarvoisia (mutta erikokoisia) lohkoja. Metsänhoidollisista syistä lähtevälle osakkaalle tarjottiin sellaista lohkoa, joka olisi pesän kannalta järkevä. Jos osakas ei olisi suostunut siihen, osakkaalle tuleva lohko olisi arvottu.jakamaton kuolinpesä. On maatila jossa kaikilla samansuuruiset osuudet. Mutta ei kai tämä vaikuta jakoon? Vai suoritetaanko jako eritavalla? (Kukaan ei ole maanviljelijä)
Kuka muuten laskee metsät,pellot, rakennukset jne rannat maanmittaustoimistoko? Kiinteistövälittäjien arviot ainakin vaihtelee aika tavalla.
Itsekin olen valmis ottamaan alueeen joka arvotaan jos muu ei onnistu. Ja riitaa koitetaan välttää tai pitää se jossain aisoissa niin että jäisi jotain jäljellekin. - otk
tietoa kirjoitti:
jakamaton kuolinpesä. On maatila jossa kaikilla samansuuruiset osuudet. Mutta ei kai tämä vaikuta jakoon? Vai suoritetaanko jako eritavalla? (Kukaan ei ole maanviljelijä)
Kuka muuten laskee metsät,pellot, rakennukset jne rannat maanmittaustoimistoko? Kiinteistövälittäjien arviot ainakin vaihtelee aika tavalla.
Itsekin olen valmis ottamaan alueeen joka arvotaan jos muu ei onnistu. Ja riitaa koitetaan välttää tai pitää se jossain aisoissa niin että jäisi jotain jäljellekin.lain 9 §: Yhteisomistajalla on oikeus saada osansa yhteisestä esineestä jakamalla erotetuksi. Jaossa noudatettakoon soveltuvin osin, mitä perintökaaren [12 luvun 4 §:ssä] on säädetty.
Mikäli esineen jakaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi suhteettoman kalliita kustannuksia tai alentaisi huomattavasti esineen arvoa, on oikeudella valta yhteisomistajan vaatimuksesta ja hänen haastatettuaan toiset yhteisomistajat asiassa kuultaviksi määrätä esine myytäväksi yhteisomistussuhteen purkamista varten. - Maanmittari
vastaavassa tilanteessa ollut kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa olleena voisin kommentoida että osakkaille kuuluu 1/6 pesästä, ei pesän arvosta!
Tämä oli asiaa hoitaneiden asiantuntijoiden kanta, luin myös asiaa käsitelleen kirjan jossa todettiin että "jos maata on niin maata on annettava, jos on osakkeita, osakkeita on annettava jne."
Ero on merkittävä, sillä pesästä eroon haluavaa ei voida ostaa pois ellei tämä halua suostua rahakorvaukseen. Jos joku haluaa oman osuutensa, niin maata/metsää/suota/järvenrantaa/osakkeita on annettava omaa osuutta vastaa osuus. Pinta-alat ovat tietenkin erikokoisia, koska harvoin omaisuus koostuu täsmälleen samanarvoisesta metsästä.
Meidän tapauksessamme yksi halusi pois eikä suostunut rahakorvaukseen ja asia päätyi siten että omaisuusmassat jaettiin kuvitteellisiin samansuuruisiin osiin ja tälle osakkaalle annettiin sitten oma osuus metsästä, suosta, osakkeista, rahoista ja talosta. Metsän kohdalla paikallinen metsänhoitoyhdistys arvioi metsäpalstojen arvot ja niistä muodostettiin samanarvoisia (mutta erikokoisia) lohkoja. Metsänhoidollisista syistä lähtevälle osakkaalle tarjottiin sellaista lohkoa, joka olisi pesän kannalta järkevä. Jos osakas ei olisi suostunut siihen, osakkaalle tuleva lohko olisi arvottu.Oliko jossain laissa tälläinen nimenomainen määräys jokaisen omaisuuslajin jakamisesta pesäosuuksien mukaan? Perintökaaresssako ? Eikö se johda mahdottomuuksiin ?
Entä jos pienen maatilkun omistaa kymmenen perintöoskasta ? Jokaiselle aari.Eikö olekaan sopimusvapautta ? Isöäidin hopeamaljakko viiden perillisen kesken ? Pakkohuutokauppako ?
- Maanmittari
Osuuksille pitää ensin saada lainhuuto, jonka jälkeen voidaan hakea halkomistoimitusta sen maanmittauspiirin maanmittaustoimistolta, jonka alueeseeen tila ( nyk. kiinteistö ) kuuluu.
Halkomisen suorittaa toimitusinsinööri uskottujen miesten kanssa. Tilan tilukset arvioidaan ja kullekkin osakkaalle muodostetaan niin arvokas osa tilasta kiinteistöksi kuin lainhuudot osoittavat ( murto-osainen kiinteistönomistus). Nämä merkitään maalle rajapyykein. Sopimuksia voidaan tehdä tai jos niitä on tehty toimitusmiehet noudattavat niitä. JOs sopimuksista on riitaa ratkaistaan ne toimituksessa.
Oleellista on että tilan eri osat arvioidaan joko jyvitysmenettelyssä tai suoraan arvona ( kauppa-arvo, tuottoarvo ). Jyvitys on arviointimenetelmä, jossa tilasta laaditulla kartalla osoitetaan tilusten jyvitysarvot ja kukin osakas saa niin paljon jyvitysarvoa kuin omistusosuutensa edelllyttää. Jos jyvitystä ei tehdä niin tilasta esitetään kunkin tiluksen arvo ja jaetaan tilukset niin, että kullekin tulee osuutensa mukainen arvo-osa tiluksia.
Jos tiluksilla on rakennuksia niin nekin arvioidaan ja yleensä annetaan tilan taloustoiminnan jatkajalle. Sopimuksia lähes kaikesta voidaan tehdä ja toimitusmiesten on niitä noudatettava jos ovat laillisia.
Kannattanee kuitenkin pienestä tilasta kyseen ollen suorittaa ensin vapaaehtoinen sopimus siitä mitä kukin saa tilasta käyttäen ulkopuolista arviomiestä ( kysy onko maanomistajien järjestöillä arviointipalvelua ) ja sen jälkeen hakea maanmittaustoimistolta lohkomista. Suurestakin tilasta kannattaa yleensä - jos sopu löytyy - sopia, koska pääsee halvemmalla. Jos riitaa on niin sitten hakemaan vain halkomista jossa riidat yleensä ratkeavat.
Muistaa täytyy jos on kyse kuolinpesästä, että lainhuutoa voi hakea vasta kun perinnönjako on suoritettu. Tällöin jotkut pesän osakkaat voivat saada muuta omaisuutta niin paljon, että heille tuleee vähemmän kiinteistöstä. Tällöin haetaan tällaisesta sopimuksesta lainuutoa näin jaetun perinnönjaon mukaan. Näin ollen tilaa ei tarvitse ehdottomasti jakaa niiden osuuksien mukaan kun on osaa pesään koska joku voi saada esim. rahaa niin paljon, että hänelle ei kuulu tilasta mitään. Kaiken A & O on hyvin sovittu perinnönjako ( kirjallinen ), jonka jälkeen haetaan lainhuutoa ja johon ovat oikeutettuja vain ne, jotka saivat kinteistöön osuuden perinnönjaossa. Ensin siis perinnönjakosopimus ja sitten siinä kiinteistön osakkaiksi tulleiden hakema lainhuuto niille osuuksille, jotka heille sopimuksessa syntyivät ja sitten maanmittaustoimistoon asioimaan. Lainhuudon saa käräjäoikeudelta. Lainhuutoa on haettava kuuden kuukauden kuluessa perinnönjaosta. Jos sopimuksissa käytetään pesän ulkopuolisia varoja perinnönjaossa niin joudutaan ulkopuolisen rahamäärän mukaan maksamaan varainsiirtoveroa, joten kannatta olla tarkkana sopimuksia tehtäessä. Jos pesässä on paljon varoja eikä sopimusta synny eri kohteiden arvojen suhteen kannatta sopimuksissa käyttää juristia, mikä kyllä maksaa aikalailla.
Ensin siis perinnönjako, sitten lainhuudot, sitten maanmittaustoimitus ( halkominen tai lohkominen ).
Nykyisin lainhuutoa tulee hakea ns. määräalalle. Tämä tarkoitaa sitä, että jos sopuun on päästy siitä minkä konkreettisen maapalan kukin saa niin nämä osoittamalla ( karttaesitys ) tulee hakea lainhuutoa näille ns. määräaloille.Lainhuuto johtaa sännöllisesti laillislla edellytyksillä lohkomiseen.
Kun tilaan sisältyy ranta-aluetta niin niiden arvioimiseksi samoin kuin muidenkin tilusten ja rakennusten arvioimiseksi kannattaa käyttää asiantuntija-apua. Tilusten arvioinnissa tulevat kyseeseen kauppa-arvomenetelmä sekä tuottoarvomenetelemä.
Muista, että viranomasilla on neuvomisvelvollisuus moneenkin kysymykseen (ainakin ennen neuvonnasta meni maksu ).
Kysyit myös voiko poiketa osuusksista jos ei ole sopimuksia. Tällöin ei voi lainhuutojen osoittamasta omistusosuudesta poiketa. Todettakoon vielä, että maanmittaustoimitus koskee vain omaisuutta mikä kuuluu kiinteistöön eikä se ole sama asia kuin perinnönjako vaan sen seuraus hallinnollisprosessuaalisena toimituksena.
Ja vielä täytyy sanoa, että jos pesän ulkopuolisilla varoilla maksetaan maa-alueen sirtymistä jollekkin niin kyse on kaupasta ja siihen tavitaan kaupanvahvistajaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 153329
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial21625Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1061577Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva2251075Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221068- 124871
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt2836Kuka omistaa keltaisen vanhan aravan?
Pitäs saada rakennuksen omistajaan yhteys, rappukäytävät on siivottomassa kunnossa. Hiekkaa ja roskia rappusissa, lisäks29807- 10805
Pirkanlinna yleisötapahtuma
Oli todella hyvä tilaisuus. Ja EERO. L. Aivan mahtava tyyppi. Veti rennosti ja asiallisesti. Ja yleisöltä hyviä kysymyks45789