Runojen Rustaaminen

"...Mulla on kellari..."

Hehee. Tuohan kolisee melkein kuin Ketonen & Myllyrinne.

Kellareista puheen ollen, nämä iänikuiset kammiosaarnani ja nojatuolimaagikoille vittuilu ovat itseironisia siinä mielessä, että minulle oman elämäni pimeästä kammiosta nouseminen ja vastaavasti norsunluutornista laskeutuminen, eli nojatuolimagiasta vapautuminen a todellisen maailman kohtaaminen (talk the talk, walk the walk) on ollut olennaisinta mitä kiinnostus magiaan/alkemiaan/initiaatioon on elämälleni tehnyt. Se ei eristänyt minua maailmasta ja ihmisistä, vaan päinvastoin liitti minut yhteen kaiken kanssa, ja prosessi jatkuu, ja suunta tuntuu oikealta.

Ilman muuta kammio (lopulta, kun sinne ei enää yritä paeta mitään) on käytännöllinen olla olemassa niitä magian yksityisempiä muotoja varten. Mitä nyt kukin kokee tarpeelliseksi tehdä. Enkä välttämättä tarkoita verta ja vuohenpäitä! ;-)

Minun kammionani toimii nykyisin vain kaksi ohutta neliskanttista futonia hämärässä huoneessa ja siinä oikeastaan kaikki. Lähes kaiken operatiivisen magian olen jotenkin muokannut sosiaalisissa tilanteissa toimiviin muotoihin, joihin ei tarvita rekvisiittaa eikä taikakaluja.

Aluksi salasin rituaalien harjoittamiseni ja kiinnostukseni mytologiaan ja tein loitsujani vain "kammiossani" tai vaikkapa ison kiven tai puun luona metsässä. Nykyään olen pyrkinyt "piilottamaan näkyville", eli ilmentämään sitä mahdollisimman arkisilla teoilla ja sanoilla sosiaalisessa/julkisessa tilassa.

"En ole runoloitsuja (muistaakseni) vielä käyttänyt - tai... enpäs mene vannomaan."

Lastenkirjoissa loitsut ovat yleensä juurikin runoja, ja jos sanoo sen väärin, muuttuu sammakoksi. :-)

Runoloitsu on aika perinteinen juttu. Itse otaksun, että muoto liittyy paitsi sanojen merkityksen tiivistämiseen ja/tai kryptaamiseen, muistamisen helpottamiseen, sekä myös siihen, että runon muotoon kiteytetty intentio on helpompi esittää laulaen. Syitä lienee muitakin mitä en vain ole keksinyt.

Kalevalanmitta on minusta todella toimiva muoto ja erityisen helppo laulaa ja painaa mieleen riimien ansiosta. Mutta minusta sitä on hieman vaikea kirjoittaa todella uskottavasti. Minusta vaikuttaa siltä, että kalevalanmittaan liittyy aivan erityinen muuntunut tajunnantila, ja että se on tarkoitettu nimenomaan laulettavaksi, ei paperilta luettavaksi tai paperille kirjoitettavaksi. Uskon, että sen tahtoa fokusoiva ja vahvistava vaikutus ilmenee parhaiten juuri silloin, ja että se on kehittynyt maaginen teknologia, joka välittyy parhaiten suusta suuhun.

Olen myös tutkiskellut haikua ja pidän suuresti sen rytmiikasta, kyvystä kiteyttää hetken fiiliksiä, sekä nautin siitä ettei tarvitse keksiä riimejä. Haiku tuntuu sopivan paremmin juurikin kirjoittamiseen paperille sekä luettavaksi paperilta, vaikkakin sen lausuminen on myös hauskaa. Mutta jostain syystä sen laulaminen ei kalevalanmitan tavoin tunnu niin luonnolliselta. Se on ikäänkuin erilainen tekniikka, eri välineille ja eri mielentilaan.

Revlove kirjoitti:

"En ole runoloitsuja (muistaakseni) vielä käyttänyt - tai... enpäs mene vannomaan."

Lastenkirjoissa loitsut ovat yleensä juurikin runoja, ja jos sanoo sen väärin, muuttuu sammakoksi. :-)

Runoloitsu on aika perinteinen juttu. Itse otaksun, että muoto liittyy paitsi sanojen merkityksen tiivistämiseen ja/tai kryptaamiseen, muistamisen helpottamiseen, sekä myös siihen, että runon muotoon kiteytetty intentio on helpompi esittää laulaen. Syitä lienee muitakin mitä en vain ole keksinyt.

Kalevalanmitta on minusta todella toimiva muoto ja erityisen helppo laulaa ja painaa mieleen riimien ansiosta. Mutta minusta sitä on hieman vaikea kirjoittaa todella uskottavasti. Minusta vaikuttaa siltä, että kalevalanmittaan liittyy aivan erityinen muuntunut tajunnantila, ja että se on tarkoitettu nimenomaan laulettavaksi, ei paperilta luettavaksi tai paperille kirjoitettavaksi. Uskon, että sen tahtoa fokusoiva ja vahvistava vaikutus ilmenee parhaiten juuri silloin, ja että se on kehittynyt maaginen teknologia, joka välittyy parhaiten suusta suuhun.

Olen myös tutkiskellut haikua ja pidän suuresti sen rytmiikasta, kyvystä kiteyttää hetken fiiliksiä, sekä nautin siitä ettei tarvitse keksiä riimejä. Haiku tuntuu sopivan paremmin juurikin kirjoittamiseen paperille sekä luettavaksi paperilta, vaikkakin sen lausuminen on myös hauskaa. Mutta jostain syystä sen laulaminen ei kalevalanmitan tavoin tunnu niin luonnolliselta. Se on ikäänkuin erilainen tekniikka, eri välineille ja eri mielentilaan.

Lue lisää

En koskaan käytä mitään valmiiksi kirjoitettuja loitsuja. Kakarana ei edes kiinnostanut mystiikka. Se alkoi kiinnostaa kun huomasin itsessäni omituisia sattumuksia ja niidenkin tajuamiseen, syy-seuraukseen meni aikaa.
Olen huomannut, että omat, henkilökohtaiset loitsuni toimivat parhaiten.

Revlove kirjoitti:

"En ole runoloitsuja (muistaakseni) vielä käyttänyt - tai... enpäs mene vannomaan."

Lastenkirjoissa loitsut ovat yleensä juurikin runoja, ja jos sanoo sen väärin, muuttuu sammakoksi. :-)

Runoloitsu on aika perinteinen juttu. Itse otaksun, että muoto liittyy paitsi sanojen merkityksen tiivistämiseen ja/tai kryptaamiseen, muistamisen helpottamiseen, sekä myös siihen, että runon muotoon kiteytetty intentio on helpompi esittää laulaen. Syitä lienee muitakin mitä en vain ole keksinyt.

Kalevalanmitta on minusta todella toimiva muoto ja erityisen helppo laulaa ja painaa mieleen riimien ansiosta. Mutta minusta sitä on hieman vaikea kirjoittaa todella uskottavasti. Minusta vaikuttaa siltä, että kalevalanmittaan liittyy aivan erityinen muuntunut tajunnantila, ja että se on tarkoitettu nimenomaan laulettavaksi, ei paperilta luettavaksi tai paperille kirjoitettavaksi. Uskon, että sen tahtoa fokusoiva ja vahvistava vaikutus ilmenee parhaiten juuri silloin, ja että se on kehittynyt maaginen teknologia, joka välittyy parhaiten suusta suuhun.

Olen myös tutkiskellut haikua ja pidän suuresti sen rytmiikasta, kyvystä kiteyttää hetken fiiliksiä, sekä nautin siitä ettei tarvitse keksiä riimejä. Haiku tuntuu sopivan paremmin juurikin kirjoittamiseen paperille sekä luettavaksi paperilta, vaikkakin sen lausuminen on myös hauskaa. Mutta jostain syystä sen laulaminen ei kalevalanmitan tavoin tunnu niin luonnolliselta. Se on ikäänkuin erilainen tekniikka, eri välineille ja eri mielentilaan.

Lue lisää

sitten tästä? Tuli vaan mieleen että saattaisit pitää...

http://www.youtube.com/watch?v=-JpJjsHgYHA

Noidan Tytär kirjoitti:

sitten tästä? Tuli vaan mieleen että saattaisit pitää...

http://www.youtube.com/watch?v=-JpJjsHgYHA

Lue lisää

Onhan tämä hehkuva klassikko jos mikä. Vähän imelänkin maalaileva kappale, joka miellyttää ketä vain, joka ei ole liian kyyninen.

Entä mitä sanoo Klasu, joka on antanut kasin?

Hienoa heijjaaheijjaata, ja yksinkertainen toimiva video, joka pitää yhden ajatuksen alusta loppuun saakka.

vähän itsestäni. Kirjoitan mielelläni runoja ym. Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.
Kerran kauan aikaa sitten tutkin rakkauden syvintä olemusta. En löytänyt runokirjoista mitään syvempää kokonaisuutta, syvällistä totuutta rakkauden olemuksesta. Halusin kirjoittaa todellisen rakkausrunon. Siispä tutkin tavallisia rakkauden olemuksesta kertovia kirjoja esim. Eric.F. ym. Ja lopulta sain paperille loistavan runon. No, ne ajat on takana. Ennen ja jälkeen on tullut uusia runoja eri aiheista. Tuo runoni rakkaudesta silloin aikoinaan (muutamia vuosia sitten) tuli kirjoitetuksi siksi, että se ohjeistaisi minua olemaan menemättä väärän ihmisen kanssa yhteen. Jos en tuntisi niinkuin runo kertoo, olisi turha edes syventää suhdetta pitemmälle.
Kuinka moni todella oikein tietää mitä rakkaus on? Kertokaapa omat näkemyksenne rakkaudesta ja sen syvimmästä merkityksestä. Kerron sitten omat näkemykseni sen merkityksestä. Ja sitäpaitsi olisi väärin sanoa, että rakkaus ei kuulu magia palstalle, koska siinä on mielestäni todellista magiaa "a la Amor ja hänen nuolensa" -tyyliin. Amor ja hänen taikanuolensa. Onhan selvää että todellinen rakkaushan ei katso aikaa eikä paikkaa.
Äsh!!! Nyt joku on tehnyt mulle pikku Amor-taian! Tunnustakaan heti kuka se oli? Törkeää tehdä se vielä toukokuussa! Nyt alan kirjoittamaan heti runoa välinpitämättömyydestä! Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vaikka en ole vielä vihastakaan kirjoittanut sitä runoa.

"Kun runot kirjoittuvat, niiden ensimmäinen lukija ("runoilija") ymmärtää ja kokee usein tai yleensä vasta jälkeenpäin, mitä on kirjoitettu."

Kuulostaa oikealta. Vastaa kyllä kokemustani siitä, mistä on kysymys runon kirjoittamisessa.

"Eikä ole kauaa siitä, kun suomessa sana "runo" ei jaotellut merkitystä tekijään ja tekeleeseen"

Tämä onkin kiinnostavaa. Minua on kovasti viime aikoina mietityttänyt se, miksi taiteessa nykyään niin paljon keskitytään taiteilijaan tuottavana yksikkönä, jonka teoksilla on kaupallista ja taiteellista arvoa. Kun itse koen ennemmin juuri noin miten kuvailit, että runous (ja taide ylipäänsä) on jotakin joka vain tapahtuu yhdessä muun kanssa.

Ennen sanoin, että taiteen tekeminen on ikäänkuin jonkinlaista kanavointia, mutta nykyään sekin tuntuu väärältä.

"Kokemus-asia-ilmiö, jota runoudessa on ihan viimeismmäksi jaettu, on maan (ja runon) kerrostuminen, maatuminen, maaksi kasvu, "waking down""

Kuulostaa kiinnostavalta. Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

"Runoksi tulemisesta on syytä kanssaihmisiään varoittaa."

Onhan se hurjaa menoa. Paljon hurjempaa kuin lintsin mustekalahärvely.

Noidan Tytär kirjoitti:

vähän itsestäni. Kirjoitan mielelläni runoja ym. Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.
Kerran kauan aikaa sitten tutkin rakkauden syvintä olemusta. En löytänyt runokirjoista mitään syvempää kokonaisuutta, syvällistä totuutta rakkauden olemuksesta. Halusin kirjoittaa todellisen rakkausrunon. Siispä tutkin tavallisia rakkauden olemuksesta kertovia kirjoja esim. Eric.F. ym. Ja lopulta sain paperille loistavan runon. No, ne ajat on takana. Ennen ja jälkeen on tullut uusia runoja eri aiheista. Tuo runoni rakkaudesta silloin aikoinaan (muutamia vuosia sitten) tuli kirjoitetuksi siksi, että se ohjeistaisi minua olemaan menemättä väärän ihmisen kanssa yhteen. Jos en tuntisi niinkuin runo kertoo, olisi turha edes syventää suhdetta pitemmälle.
Kuinka moni todella oikein tietää mitä rakkaus on? Kertokaapa omat näkemyksenne rakkaudesta ja sen syvimmästä merkityksestä. Kerron sitten omat näkemykseni sen merkityksestä. Ja sitäpaitsi olisi väärin sanoa, että rakkaus ei kuulu magia palstalle, koska siinä on mielestäni todellista magiaa "a la Amor ja hänen nuolensa" -tyyliin. Amor ja hänen taikanuolensa. Onhan selvää että todellinen rakkaushan ei katso aikaa eikä paikkaa.
Äsh!!! Nyt joku on tehnyt mulle pikku Amor-taian! Tunnustakaan heti kuka se oli? Törkeää tehdä se vielä toukokuussa! Nyt alan kirjoittamaan heti runoa välinpitämättömyydestä! Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vaikka en ole vielä vihastakaan kirjoittanut sitä runoa.

Lue lisää

"Ja sitäpaitsi olisi väärin sanoa, että rakkaus ei kuulu magia palstalle, koska siinä on mielestäni todellista magiaa "a la Amor ja hänen nuolensa" -tyyliin. Amor ja hänen taikanuolensa."

Todellakin, olen aivan samaa mieltä.

Minusta ei itse asiassa ole mitään asiaa tai aihetta, mikä olisi rajattava magia-alueen ulkopuolelle. Miksi meidän pitäisikään? Jos täällä ei saisi jakaa runoja tai keskustella runoudesta, eikä ruoanlaitosta, ihmissuhteista, maanviljelystä, tunneälystä, meditaatiosta, maailman tilasta tai mistä ikinä... niin mistä me sitten lopulta oikein keskustelisimme? Verestä ja vuohenpäistäkö? ;-)

Noidan Tytär kirjoitti:

vähän itsestäni. Kirjoitan mielelläni runoja ym. Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.
Kerran kauan aikaa sitten tutkin rakkauden syvintä olemusta. En löytänyt runokirjoista mitään syvempää kokonaisuutta, syvällistä totuutta rakkauden olemuksesta. Halusin kirjoittaa todellisen rakkausrunon. Siispä tutkin tavallisia rakkauden olemuksesta kertovia kirjoja esim. Eric.F. ym. Ja lopulta sain paperille loistavan runon. No, ne ajat on takana. Ennen ja jälkeen on tullut uusia runoja eri aiheista. Tuo runoni rakkaudesta silloin aikoinaan (muutamia vuosia sitten) tuli kirjoitetuksi siksi, että se ohjeistaisi minua olemaan menemättä väärän ihmisen kanssa yhteen. Jos en tuntisi niinkuin runo kertoo, olisi turha edes syventää suhdetta pitemmälle.
Kuinka moni todella oikein tietää mitä rakkaus on? Kertokaapa omat näkemyksenne rakkaudesta ja sen syvimmästä merkityksestä. Kerron sitten omat näkemykseni sen merkityksestä. Ja sitäpaitsi olisi väärin sanoa, että rakkaus ei kuulu magia palstalle, koska siinä on mielestäni todellista magiaa "a la Amor ja hänen nuolensa" -tyyliin. Amor ja hänen taikanuolensa. Onhan selvää että todellinen rakkaushan ei katso aikaa eikä paikkaa.
Äsh!!! Nyt joku on tehnyt mulle pikku Amor-taian! Tunnustakaan heti kuka se oli? Törkeää tehdä se vielä toukokuussa! Nyt alan kirjoittamaan heti runoa välinpitämättömyydestä! Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vaikka en ole vielä vihastakaan kirjoittanut sitä runoa.

Lue lisää

>>>Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.

Revlove kirjoitti:

"Kun runot kirjoittuvat, niiden ensimmäinen lukija ("runoilija") ymmärtää ja kokee usein tai yleensä vasta jälkeenpäin, mitä on kirjoitettu."

Kuulostaa oikealta. Vastaa kyllä kokemustani siitä, mistä on kysymys runon kirjoittamisessa.

"Eikä ole kauaa siitä, kun suomessa sana "runo" ei jaotellut merkitystä tekijään ja tekeleeseen"

Tämä onkin kiinnostavaa. Minua on kovasti viime aikoina mietityttänyt se, miksi taiteessa nykyään niin paljon keskitytään taiteilijaan tuottavana yksikkönä, jonka teoksilla on kaupallista ja taiteellista arvoa. Kun itse koen ennemmin juuri noin miten kuvailit, että runous (ja taide ylipäänsä) on jotakin joka vain tapahtuu yhdessä muun kanssa.

Ennen sanoin, että taiteen tekeminen on ikäänkuin jonkinlaista kanavointia, mutta nykyään sekin tuntuu väärältä.

"Kokemus-asia-ilmiö, jota runoudessa on ihan viimeismmäksi jaettu, on maan (ja runon) kerrostuminen, maatuminen, maaksi kasvu, "waking down""

Kuulostaa kiinnostavalta. Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

"Runoksi tulemisesta on syytä kanssaihmisiään varoittaa."

Onhan se hurjaa menoa. Paljon hurjempaa kuin lintsin mustekalahärvely.

Lue lisää

>>>Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

kirjis kirjoitti:

>>>Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

kokkaile muiden tapaan, vaan luon itse, mutta löysin hyvän lasagne-ohjeen ja tätä on pakko kokeilla. En ole syönytkään aikoihin lasagnea ja viimeksi itsetehtyä.

http://www.youtube.com/watch?v=1XIRDAfo2UU

Ja lasagnesta tuli mieleen:
http://www.youtube.com/watch?v=duYm9-Ev6wk

kirjis kirjoitti:

>>>Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.

Lue lisää

vuonna luin 110 kirjaa, joidenka keskiarvo sivujen suhteen oli 167. Joten luen kyllä kirjoja, joskus. Tosin tänä vuonna saldo voi jäädä alle 20.
Tuohon hikipinkolukemiseen vaikutti erään minulle tärkeän ihmisen poismeno. Halusin ajatukseni muualle.

kirjis kirjoitti:

>>>Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

Valkoisessa Kohinassa oli tällainen läppä:

"Mistä ei voi kirjoittaa, siihen täytyy kirjoittaa."

kirjis kirjoitti:

>>>Kuitenkaan harvemmin luen toisten kirjoittamia runoja. Jotta haluan lukea toisen ihmisen kirjoittamia runoja, täytyy hänen olla kuuluisa tai sitten minulle henk.koht. tuttu runoilija, koska aikani ei riitä yksinkertaisesti. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotta niihin kaikkiin ehtisi perehtyä. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää luoda itse omat runonsa, ruokansa, loitsunsa ym.

Lue lisää

"vene synty veistämätä
laeva lastu' ottamata."

Hei! Mistä tämä pätkä on peräisin?

Noidan Tytär kirjoitti:

vuonna luin 110 kirjaa, joidenka keskiarvo sivujen suhteen oli 167. Joten luen kyllä kirjoja, joskus. Tosin tänä vuonna saldo voi jäädä alle 20.
Tuohon hikipinkolukemiseen vaikutti erään minulle tärkeän ihmisen poismeno. Halusin ajatukseni muualle.

Lue lisää

niiden kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 267.

Revlove kirjoitti:

"vene synty veistämätä
laeva lastu' ottamata."

Hei! Mistä tämä pätkä on peräisin?

Kalevala savon kielellä, 17. runon loppu. Kiäntännä Lehmosen Matti.

Noidan Tytär kirjoitti:

niiden kirjojen keskimääräinen sivumäärä oli 267.

Älä vällää, numeromagian kanssa sekoaa helposti. :)

Kuinka paljon aikaa ja tarmoa muuten kulutit keskiarvon laskemiseen?

Revlove kirjoitti:

Valkoisessa Kohinassa oli tällainen läppä:

"Mistä ei voi kirjoittaa, siihen täytyy kirjoittaa."

"Kieltä ei voi käyttää. Mutta sitä voi näyttää."

kirjis kirjoitti:

Älä vällää, numeromagian kanssa sekoaa helposti. :)

Kuinka paljon aikaa ja tarmoa muuten kulutit keskiarvon laskemiseen?

sillä kirjat olivat melkein kaikki samaa sivuluokkaa. Suurin osa kirjoista edusti juuri sitä sivumäärää, maaginen luku kirjalle, eikö?
90% kirjoista edusti juuri tuota sivumäärää tai hyvin lähelle sitä, alta kympin heitolla. Laskin ainakin niin ja niin monta sivua periaatteella.

Revlove kirjoitti:

"Kun runot kirjoittuvat, niiden ensimmäinen lukija ("runoilija") ymmärtää ja kokee usein tai yleensä vasta jälkeenpäin, mitä on kirjoitettu."

Kuulostaa oikealta. Vastaa kyllä kokemustani siitä, mistä on kysymys runon kirjoittamisessa.

"Eikä ole kauaa siitä, kun suomessa sana "runo" ei jaotellut merkitystä tekijään ja tekeleeseen"

Tämä onkin kiinnostavaa. Minua on kovasti viime aikoina mietityttänyt se, miksi taiteessa nykyään niin paljon keskitytään taiteilijaan tuottavana yksikkönä, jonka teoksilla on kaupallista ja taiteellista arvoa. Kun itse koen ennemmin juuri noin miten kuvailit, että runous (ja taide ylipäänsä) on jotakin joka vain tapahtuu yhdessä muun kanssa.

Ennen sanoin, että taiteen tekeminen on ikäänkuin jonkinlaista kanavointia, mutta nykyään sekin tuntuu väärältä.

"Kokemus-asia-ilmiö, jota runoudessa on ihan viimeismmäksi jaettu, on maan (ja runon) kerrostuminen, maatuminen, maaksi kasvu, "waking down""

Kuulostaa kiinnostavalta. Viittaatko viimeisimmällä, että noista antamistasi runolinkeistä löytyisi senkaltaista jakamista?

"Runoksi tulemisesta on syytä kanssaihmisiään varoittaa."

Onhan se hurjaa menoa. Paljon hurjempaa kuin lintsin mustekalahärvely.

Lue lisää

>Ennen sanoin, että taiteen tekeminen on ikäänkuin jonkinlaista kanavointia, mutta nykyään sekin tuntuu väärältä.

Miten nykyään sitten asian ajattelet?

Qad kirjoitti:

>Ennen sanoin, että taiteen tekeminen on ikäänkuin jonkinlaista kanavointia, mutta nykyään sekin tuntuu väärältä.

Miten nykyään sitten asian ajattelet?

"Miten nykyään sitten asian ajattelet?

No aivan ensiksi, ajattelen, että taide on käsite. Käsite on kuin kartta, joka kuvailee maastoa. Voimme piirtää sen aivan minkälaiseksi haluamme. Voimme piirtää sinne vaikka palatsin itsellemme, muttei se kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään. Jos piirrämme kartan niin totuudenmukaisesti kuin osaamme, siitä on hyötyä kaikille. Mitään muuta totuudenmukaisuuden mittaria ei ole, paitsi tutkia itse maastoa ja kokea itse, mitä siellä omasta mielestä on tai ei ole.

Toisinsanoen, kun puhutaan taiteesta, teen eron sen välillä, puhutaanko taiteesta käsitteenä vai kokemuksena. Ja mistä käsitteestä tai kokemuksesta edes puhumme? Omastamme vai toisten, vaiko siitä mikä on yhteistä? Mitä yhteinen tarkoittaa?

Mistä tahansahan voi tehdä taidetta. Vaikka siitä, että kävelet pisteestä A pisteeseen B, ja esittelet sen taidetekona.

En enää kysyisi mitä on taide. Kiinnostaa enemmän, mitä tässä nyt milloinkin tapahtuu. Asioiden luokittelu ei tunnu kovinkaan hyödylliseltä, muuten kuin organisoidun yhteiskunnan rakenteiden ylläpitämiseen. Kun lainsäätäjä tuntee käsitteen "taiteilija", hän antaa tälle apurahan, mikäli taiteilijan kaavailema projekti täyttää yhteiskuntaa hyödyttäväksi katsotun toiminnan kriteerit. Kun rahat on taskussa, taiteen voi unohtaa, ja ryhtyä toimeen.

Taide käsitteenä voi määritellä kuinka on hyväksyttävää ilmentää luovaa energiaa yhdessä muiden kanssa. Vaikkapa tango ja humppa, jotka helpottavat sosiaalista kanssakäymistä määrittelemällä yhteisesti hyväksytyn käyttäytymisen estetiikan, jonka puitteissa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja ymmärtää helpommin toisten aikeita. Niinkuin peli, jossa on säännöt.

Ylläolevassa esimerkissä, missä on taiteilija ja missä yleisö? Systeemin puitteissa taiteilija on tietenkin laulaja & bändi ja tanssijat ovat yleisö. Näin saadaan ratkaistua, keiltä laskutetaan liput ja keille tuodaan takahuoneeseen kaljakori. Vaikka taidetta tanssikin on.

Mutta jos kysymys onkin yhteislaulusta tai yhteissoitosta vain omaksi huvikseen, sekin on taidetta. Yleisö ja taiteilija ovatkin sama asia. Ne, mitkä voivat olla sama asia, eivät minusta voi olla eri asia. Ellei sitten oteta niin tiukkaa taiteen määritelmää, että taide on taiteilijan luoma teos yleisölle, joka sen kokee ja todistaa taiteeksi.

Erottelut ovat näennäisiä ja palvelevat taiteen vakiintuneiden muotojen toimintaa. Omassa yksinäisyydessään ja erillään muista voi edelleen laulaa vaikka Jumalalle. Pitäisikö Jumalalta pyytää sisäänpääsymaksu? Entä jos se maksoi sen jo? Entä jos olenkin itse Jumala, suuri taiteilijanero? :-)

Ehkäpä taiteen määrittelemisen tarkoituksena onkin juuri selvittää, keneltä otetaan rahat ja kenelle annetaan ilmaiset kaljat, jotta kaikki kokisivat tulleensa oikeudenmukaisesti kohdelluiksi, saaneensa reilun osansa siitä mitä tahtovat.

Kun viettää aikaa ja artsuilee ystävien kanssa, kaikki saavat niin paljon kaljaa kuin haluavat, eikä kenenkään tarvitse maksaa. Eikä sana taide yleensä juolahda mieleen siinä tilanteessa. Mutta taidetta sekin on, mikäli ajattelemme, että taide on ihmisen luovan energian ilmentymistä vuorovaikutuksessa ja vuoropuhelussa maailman ja ihmisten kanssa tai ympäröivän maailman heijastelua puhtaan tai tulkitsevan peilin tavoin.

Taiteilijaa ja yleisöä ei voida erottaa toisistaan kuin näennäisesti. Se on roolijako, joka perustuu siihen, minkälaisia taitoja kenelläkin sattuu olemaan ja mitä kukin haluaa. Usein yksi laulaa, yksi soittaa ja kolmas tanssii, neljäs ottaa siitä valokuvan ja kolmas kertoo myöhemmin tarinaa siitä mitä silloin tapahtui, kirjoittaa siitä vaikka kirjan. Siinä sitä taidetta nyt on joka lähtöön, mutta kuka oli taiteilija ja kuka yleisö? Kenelle teoston pitäisi maksaa?

Niinpä taiteen määritteleminen on minusta vallankäyttöä, joka voi palvella joko yhteisiä tai yksityisiä etuja.

Mutta mitä tarkoittaa yhdessä koettu luovan energian ilmentyminen? :-)

Maastossa suolla, kun kartat ovat kastuneet ja levinneet, vain kuraiset saappaat ja yksinkertainen ajatus... tuolla olisi sopiva kukkula laittaa notski pystyyn. Täydellinen monessa mielessä, lähes täydellinen leiripaikka, harvinainen tilaisuus kokea välillä hetki mukavuutta ja joutilaisuutta, tulla kurasta kuivikkoon, työntyä tiheikön läpi auringon valaisemalla kalliolle. Siinä kaikki mitä osaan sanoa.

Revlove kirjoitti:

"Miten nykyään sitten asian ajattelet?

No aivan ensiksi, ajattelen, että taide on käsite. Käsite on kuin kartta, joka kuvailee maastoa. Voimme piirtää sen aivan minkälaiseksi haluamme. Voimme piirtää sinne vaikka palatsin itsellemme, muttei se kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään. Jos piirrämme kartan niin totuudenmukaisesti kuin osaamme, siitä on hyötyä kaikille. Mitään muuta totuudenmukaisuuden mittaria ei ole, paitsi tutkia itse maastoa ja kokea itse, mitä siellä omasta mielestä on tai ei ole.

Toisinsanoen, kun puhutaan taiteesta, teen eron sen välillä, puhutaanko taiteesta käsitteenä vai kokemuksena. Ja mistä käsitteestä tai kokemuksesta edes puhumme? Omastamme vai toisten, vaiko siitä mikä on yhteistä? Mitä yhteinen tarkoittaa?

Mistä tahansahan voi tehdä taidetta. Vaikka siitä, että kävelet pisteestä A pisteeseen B, ja esittelet sen taidetekona.

En enää kysyisi mitä on taide. Kiinnostaa enemmän, mitä tässä nyt milloinkin tapahtuu. Asioiden luokittelu ei tunnu kovinkaan hyödylliseltä, muuten kuin organisoidun yhteiskunnan rakenteiden ylläpitämiseen. Kun lainsäätäjä tuntee käsitteen "taiteilija", hän antaa tälle apurahan, mikäli taiteilijan kaavailema projekti täyttää yhteiskuntaa hyödyttäväksi katsotun toiminnan kriteerit. Kun rahat on taskussa, taiteen voi unohtaa, ja ryhtyä toimeen.

Taide käsitteenä voi määritellä kuinka on hyväksyttävää ilmentää luovaa energiaa yhdessä muiden kanssa. Vaikkapa tango ja humppa, jotka helpottavat sosiaalista kanssakäymistä määrittelemällä yhteisesti hyväksytyn käyttäytymisen estetiikan, jonka puitteissa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja ymmärtää helpommin toisten aikeita. Niinkuin peli, jossa on säännöt.

Ylläolevassa esimerkissä, missä on taiteilija ja missä yleisö? Systeemin puitteissa taiteilija on tietenkin laulaja & bändi ja tanssijat ovat yleisö. Näin saadaan ratkaistua, keiltä laskutetaan liput ja keille tuodaan takahuoneeseen kaljakori. Vaikka taidetta tanssikin on.

Mutta jos kysymys onkin yhteislaulusta tai yhteissoitosta vain omaksi huvikseen, sekin on taidetta. Yleisö ja taiteilija ovatkin sama asia. Ne, mitkä voivat olla sama asia, eivät minusta voi olla eri asia. Ellei sitten oteta niin tiukkaa taiteen määritelmää, että taide on taiteilijan luoma teos yleisölle, joka sen kokee ja todistaa taiteeksi.

Erottelut ovat näennäisiä ja palvelevat taiteen vakiintuneiden muotojen toimintaa. Omassa yksinäisyydessään ja erillään muista voi edelleen laulaa vaikka Jumalalle. Pitäisikö Jumalalta pyytää sisäänpääsymaksu? Entä jos se maksoi sen jo? Entä jos olenkin itse Jumala, suuri taiteilijanero? :-)

Ehkäpä taiteen määrittelemisen tarkoituksena onkin juuri selvittää, keneltä otetaan rahat ja kenelle annetaan ilmaiset kaljat, jotta kaikki kokisivat tulleensa oikeudenmukaisesti kohdelluiksi, saaneensa reilun osansa siitä mitä tahtovat.

Kun viettää aikaa ja artsuilee ystävien kanssa, kaikki saavat niin paljon kaljaa kuin haluavat, eikä kenenkään tarvitse maksaa. Eikä sana taide yleensä juolahda mieleen siinä tilanteessa. Mutta taidetta sekin on, mikäli ajattelemme, että taide on ihmisen luovan energian ilmentymistä vuorovaikutuksessa ja vuoropuhelussa maailman ja ihmisten kanssa tai ympäröivän maailman heijastelua puhtaan tai tulkitsevan peilin tavoin.

Taiteilijaa ja yleisöä ei voida erottaa toisistaan kuin näennäisesti. Se on roolijako, joka perustuu siihen, minkälaisia taitoja kenelläkin sattuu olemaan ja mitä kukin haluaa. Usein yksi laulaa, yksi soittaa ja kolmas tanssii, neljäs ottaa siitä valokuvan ja kolmas kertoo myöhemmin tarinaa siitä mitä silloin tapahtui, kirjoittaa siitä vaikka kirjan. Siinä sitä taidetta nyt on joka lähtöön, mutta kuka oli taiteilija ja kuka yleisö? Kenelle teoston pitäisi maksaa?

Niinpä taiteen määritteleminen on minusta vallankäyttöä, joka voi palvella joko yhteisiä tai yksityisiä etuja.

Mutta mitä tarkoittaa yhdessä koettu luovan energian ilmentyminen? :-)

Maastossa suolla, kun kartat ovat kastuneet ja levinneet, vain kuraiset saappaat ja yksinkertainen ajatus... tuolla olisi sopiva kukkula laittaa notski pystyyn. Täydellinen monessa mielessä, lähes täydellinen leiripaikka, harvinainen tilaisuus kokea välillä hetki mukavuutta ja joutilaisuutta, tulla kurasta kuivikkoon, työntyä tiheikön läpi auringon valaisemalla kalliolle. Siinä kaikki mitä osaan sanoa.

Lue lisää

Menin tänään illalla kauppaan kahvia hakemaan;
http://www.youtube.com/watch?v=n4FCCxp39eo

Noh, tapasin siellä erään tyypin, josta olen saanut tarpeekseni jo pari vuotta sitten ja antanut ymmärtää etten ole yhtään, tippaakaan, laisinkaan, ollenkaan, pisaraakaan jne. kiinnostunut hänestä. Hän siinä yritti tervehtiä ja minä kävelin ohitse kun en tunti'sika'an häntä. Noh, tyyppi lähti perään. Käännyin ympäri ja tiuskaisin; "Painu helvettiin siitä!". Eikä se tälle tyypille vielä riittänyt! Maksettuaan ostoksensa ja tungettuaan ne reppuunsa hän näki minut hyllyjen luona lähellä kassaa (olin hakemassa suuvettä). Vielä yritti tunkee luokse. Käännyin kannoillani ja tyyppi vain seurasi, kunnes vielä äkäisemmin tiuskasin; "Painu jo s**tana siitä helvettiin". Tämän kuuli kyllä muutkin. En yleensä ole näin karkea, mutta tälle tyypille on ihan pakko sanoo näin, muutenhan se tulee vielä iholle kiinni. Muutenkin kyttäsi taloni nurkilla pari vuotta sitten, koira yhytti kuusien takaa kyttäämästä. Siis pahin virhe mitä mies voi tehdä on ahdistella naista talon nurkilla pimeään aikaan ja jatkaa ahdistelua kielloista huolimatta. Sairas tyyppi. Ei normaalia.

Tässä tähän kaupan tilanteeseen sopiva biisi;
http://www.youtube.com/watch?v=NVky7hwuebU

Tämä on tarkoitettu vain sille ahdistelijalle.

Noidan Tytär kirjoitti:

Menin tänään illalla kauppaan kahvia hakemaan;
http://www.youtube.com/watch?v=n4FCCxp39eo

Noh, tapasin siellä erään tyypin, josta olen saanut tarpeekseni jo pari vuotta sitten ja antanut ymmärtää etten ole yhtään, tippaakaan, laisinkaan, ollenkaan, pisaraakaan jne. kiinnostunut hänestä. Hän siinä yritti tervehtiä ja minä kävelin ohitse kun en tunti'sika'an häntä. Noh, tyyppi lähti perään. Käännyin ympäri ja tiuskaisin; "Painu helvettiin siitä!". Eikä se tälle tyypille vielä riittänyt! Maksettuaan ostoksensa ja tungettuaan ne reppuunsa hän näki minut hyllyjen luona lähellä kassaa (olin hakemassa suuvettä). Vielä yritti tunkee luokse. Käännyin kannoillani ja tyyppi vain seurasi, kunnes vielä äkäisemmin tiuskasin; "Painu jo s**tana siitä helvettiin". Tämän kuuli kyllä muutkin. En yleensä ole näin karkea, mutta tälle tyypille on ihan pakko sanoo näin, muutenhan se tulee vielä iholle kiinni. Muutenkin kyttäsi taloni nurkilla pari vuotta sitten, koira yhytti kuusien takaa kyttäämästä. Siis pahin virhe mitä mies voi tehdä on ahdistella naista talon nurkilla pimeään aikaan ja jatkaa ahdistelua kielloista huolimatta. Sairas tyyppi. Ei normaalia.

Tässä tähän kaupan tilanteeseen sopiva biisi;
http://www.youtube.com/watch?v=NVky7hwuebU

Tämä on tarkoitettu vain sille ahdistelijalle.

Lue lisää

Ahdistelijoista eroon pääsemisestä pitäisi laatia oikein opas. Olisikohan mitään sellainen että osoittaa kahelille että on itse vieläkin kahelimpi? Jos se ei auta että ensialkuun jättäisi sen suuhuuhteen käyttämisen ja henkäisisi reippaat aamuhönkäykset sitä stalkeria päin, niin sitten voisi kokeilla että sanoisi sille että mulla on sulle jotain, ojennatko kätesi hani. Ja sitten tökkää sille koiranpaskan käteen.

Meinaan jos ajattelee että stalkerina kun on mies ja uhrina nainen, niin kaikki mikä naisessa on naismaista kiinnostaa ja kiihottaa sitä miestä. Jos alkaa käyttäytyä äärimmäisen epänaisellisesti, kauankohan kakkiainen jaksaa keikkua kintereillä?

Kun osoittaa toiselle että on valmis menemään mihin tahansa, jopa menettämään "viehättävyytensä", niin johan on kumma jos daami vielä jaksaa kiinnostaa. Naisellinen kiukkuisena kimittäminen ei tule kyseeseen, eikä myöskään kaikki sellainen vastustelu minkä jätkä kokee vain himoittavana hänen metsästysleikissään. Jos "saalis" iskeekin sorkat kuraan niin että roiskuu ja sarvet tanaan ja osoittaa olevansa kaikkea muuta kuin saalis, niin...? Harva mies kehtaa olla homo, ja jos nainen heittäytyy miehekkääksi, niin...?

Tällaisia aamuisia ajatuksia vaan... ;)

Qad kirjoitti:

Ahdistelijoista eroon pääsemisestä pitäisi laatia oikein opas. Olisikohan mitään sellainen että osoittaa kahelille että on itse vieläkin kahelimpi? Jos se ei auta että ensialkuun jättäisi sen suuhuuhteen käyttämisen ja henkäisisi reippaat aamuhönkäykset sitä stalkeria päin, niin sitten voisi kokeilla että sanoisi sille että mulla on sulle jotain, ojennatko kätesi hani. Ja sitten tökkää sille koiranpaskan käteen.

Meinaan jos ajattelee että stalkerina kun on mies ja uhrina nainen, niin kaikki mikä naisessa on naismaista kiinnostaa ja kiihottaa sitä miestä. Jos alkaa käyttäytyä äärimmäisen epänaisellisesti, kauankohan kakkiainen jaksaa keikkua kintereillä?

Kun osoittaa toiselle että on valmis menemään mihin tahansa, jopa menettämään "viehättävyytensä", niin johan on kumma jos daami vielä jaksaa kiinnostaa. Naisellinen kiukkuisena kimittäminen ei tule kyseeseen, eikä myöskään kaikki sellainen vastustelu minkä jätkä kokee vain himoittavana hänen metsästysleikissään. Jos "saalis" iskeekin sorkat kuraan niin että roiskuu ja sarvet tanaan ja osoittaa olevansa kaikkea muuta kuin saalis, niin...? Harva mies kehtaa olla homo, ja jos nainen heittäytyy miehekkääksi, niin...?

Tällaisia aamuisia ajatuksia vaan... ;)

Lue lisää

leikata pitkiä hiuksiani, vaikka tiedän hänen pitävän tummista pitkistä hiuksista. Olen kyllä sitäkin ajatellut, mutta en raaski. Pitäisikö värjätä vaaleaksi?

Mutta siinä olisikin ideantynkää, tehdä kirja; "Eroon ahdistelevista miehistä". Miehille vastaava teos; "Eroon ahdistelevista naisista".
Tämä tyyppi on eronnut ja hänellä on ollut maatila lehmineen ym. elukoineen, että pientä paskaakaan hän ei säikähdä. Koiranpaska ei siis tässä tapauksessa toimine. Eikä hän niitä siistimpiä ole itsekkään. Lapsiakin hänellä on enemmän kuin yhteen käteen sopii. Siis aika "häntäheikki". Enkä ole ainut jota hän on ahdistellut. Tämä toinen kohtalokaverini muutti kokonaan pois paikkakunnalta juuri sen vuoksi.

Itseironiaa
http://www.youtube.com/watch?v=5ER9mwuGCpU&feature=related

Aika karu video, mutta tämä on sille kaupan tyypille;
http://www.youtube.com/watch?v=ad02BxhDwLM

voi soveltaa runoja.

Hieros Kamus ja niin poikkeen.

Mutta jos sopii kysyä, mistä lähtien Saag Paneer, arvoisa pohjanneito, on ruvennut lääsimään? Tuntuu että jo aikoja sitten.

Viimeisin valtakunnallinen novellipalkinto tuli muuten Ymmärrettävän runouden liittoon, sen arvoisalle puhikselle, kuten odottaa sopii.

kirjis kirjoitti:

Hieros Kamus ja niin poikkeen.

Mutta jos sopii kysyä, mistä lähtien Saag Paneer, arvoisa pohjanneito, on ruvennut lääsimään? Tuntuu että jo aikoja sitten.

Viimeisin valtakunnallinen novellipalkinto tuli muuten Ymmärrettävän runouden liittoon, sen arvoisalle puhikselle, kuten odottaa sopii.

Lue lisää

. . . miss voi nährä oikeet ja elävää runoo ?

Vargtimmen kirjoitti:

. . . miss voi nährä oikeet ja elävää runoo ?

sit ku aika koittaa. Poetiikkakonferenssin.

kirjis kirjoitti:

Hieros Kamus ja niin poikkeen.

Mutta jos sopii kysyä, mistä lähtien Saag Paneer, arvoisa pohjanneito, on ruvennut lääsimään? Tuntuu että jo aikoja sitten.

Viimeisin valtakunnallinen novellipalkinto tuli muuten Ymmärrettävän runouden liittoon, sen arvoisalle puhikselle, kuten odottaa sopii.

Lue lisää

>>Viimeisin valtakunnallinen novellipalkinto tuli muuten Ymmärrettävän runouden liittoon, sen arvoisalle puhikselle, kuten odottaa sopii.

Must tuntuu ny et tosi runo on se mikä on aan ja been välises erås.

Joo. :-)

Se ero on kiva aistia oikein kunnolla.

Kai se on suoraan sanottava, kun toiset tollot ei näköjään ymmärrä edes kysymystä. ;-D

Saag Paneer kirjoitti:

Kai se on suoraan sanottava, kun toiset tollot ei näköjään ymmärrä edes kysymystä. ;-D

Kyllä toka oli parempi.

että B.

Mut vielä parempi olis;
hiulihei on niin ihana ukonilma ja salamoi
istun täällä ammeessa kynttilänvalossa ja viillän ranteeni auki
aah ihanaa
tunnen kuinka veri virtaa ranteitani pitkin
värjäten ammeessa olevan veden punaiseksi
nukuttaa nukuttaa tahdon nukkua ikuisesti

Noidan Tytär kirjoitti:

että B.

Mut vielä parempi olis;
hiulihei on niin ihana ukonilma ja salamoi
istun täällä ammeessa kynttilänvalossa ja viillän ranteeni auki
aah ihanaa
tunnen kuinka veri virtaa ranteitani pitkin
värjäten ammeessa olevan veden punaiseksi
nukuttaa nukuttaa tahdon nukkua ikuisesti

Lue lisää

Raiskasit Q:n runon aika julmalla tavalla, ottaen huomioon että A on Q:n paras runo ikuna. Kaikki jotka muuta väittää on väärässä eikä ymmärrä runoudesta mitään.

Pitäen mielessä että runokriitikko on runoilijaakin alhaisempi ja tyhjänpäiväisempi olento, pahinta pohjasakkaa.

kirjis kirjoitti:

Raiskasit Q:n runon aika julmalla tavalla, ottaen huomioon että A on Q:n paras runo ikuna. Kaikki jotka muuta väittää on väärässä eikä ymmärrä runoudesta mitään.

Pitäen mielessä että runokriitikko on runoilijaakin alhaisempi ja tyhjänpäiväisempi olento, pahinta pohjasakkaa.

Lue lisää

olen vain niin V-mäisellä päällä. Selitys löytyy tuolta ylempää, vähän aiemmin kirjoitettuna. Ei ollut tarkoitus.

Revlove kirjoitti:

Kyllä toka oli parempi.

>>Kyllä toka oli parempi.

kirjis kirjoitti:

Raiskasit Q:n runon aika julmalla tavalla, ottaen huomioon että A on Q:n paras runo ikuna. Kaikki jotka muuta väittää on väärässä eikä ymmärrä runoudesta mitään.

Pitäen mielessä että runokriitikko on runoilijaakin alhaisempi ja tyhjänpäiväisempi olento, pahinta pohjasakkaa.

Lue lisää

Voi että, taidan alkaa muutenkin kierrätyslinjalle jos kerta Rev'in heitoista kopsaamani "runot" ovat parasta mitä saan aikaan.

Ei sen puoleen, kierrätys on aina kivaa. Parhaat ideat tosiaan saattaa saada toisilta. Let's varastamaan...

Saag Paneer kirjoitti:

>>Kyllä toka oli parempi.

Sinä aloitit. Perustele ensin itse, miksi eka on parempi. En paljasta vielä korttejani.

Rev Love kirjoitti:

Sinä aloitit. Perustele ensin itse, miksi eka on parempi. En paljasta vielä korttejani.

>>runo A
istun täällä ammeessa ja viillän ranteeni auki hiulihei on niin kaunis päivä että pakahdun>runo B
hiulihei on niin kaunis päivä että pakahdun
istun täällä ammeessa ja viillän ranteeni auki

Saag Paneer kirjoitti:

>>runo A
istun täällä ammeessa ja viillän ranteeni auki hiulihei on niin kaunis päivä että pakahdun>runo B
hiulihei on niin kaunis päivä että pakahdun
istun täällä ammeessa ja viillän ranteeni auki

Lue lisää

Nyt vedit niin lujaa, että joudun myöntämään tappion. Kungfus oli kovempaa.

Qad kirjoitti:

Voi että, taidan alkaa muutenkin kierrätyslinjalle jos kerta Rev'in heitoista kopsaamani "runot" ovat parasta mitä saan aikaan.

Ei sen puoleen, kierrätys on aina kivaa. Parhaat ideat tosiaan saattaa saada toisilta. Let's varastamaan...

Lue lisää

Aaaaaaaaa.... (heittäytyy syvään kuiluun)

Minä taas kopsaan materiaalini Aku Ankasta.

Tai Mikki Hiireltä hiulihei
merihätään
maagikko joudu ei

Rev Love kirjoitti:

Aaaaaaaaa.... (heittäytyy syvään kuiluun)

Minä taas kopsaan materiaalini Aku Ankasta.

Tai Mikki Hiireltä hiulihei
merihätään
maagikko joudu ei

Lue lisää

On Mikki merille lähtenyt.

Vaan Mikki kuulee kummia:
Ympäri mennään ja yhteen tullaan.