En tiedä mitä tehdä. Alkaa todella kyllästyttämään ja ahdistamaan ja masentamaan
tämä ikuinen yksinäisyys.
Tiedän täsmälleen mitä tapahtuu. Ei mitään.
Työ jota välillä teen, on yksinäistä.
Joitain ihmisiä tunnen, mutta käytännössä olen kuitenkin yksin.
Yhtä kaveria tapaan parin, kolmen kuukauden välein. Toista muutaman kuukauden välein(tapasimme äskettäin,mkä oli ihan kiva).
Onko mitään vinkkejä miten isossa kaupungissa
tutustuu ihmisiin?
Ehkä minun pitäisi hankkia sellainen työ jossa
olisi työkavereita.
En tunne itseäni vielä ikälopuksi ja kaipaisin
sosiaalista elämää.
Masennus pahenee välillä tosi pahaksi tämän kaiken takia.
Onko se ihmisen elämää kulkea aina yksin kaupungilla ja tulla yksin betonin sisälle
taas kitumaan?
Olen hyvin pettynyt yhteen "ystävään".
Hän ei enää vastaa edes tekstiviesteihin emmekä
tapaa vaikka asumme samalla suunnalla.
Lieneekö syynä se että hän ajattelee vain
miesystäväänsä? Vaikkakin tämä asuu kaukana.
En tiedä olenko niin kamala että hän ei välitä
vastata viesteihin.
Kaiken lisäksi olen hänen lapsensa kummi ja
sekin asia sattuu minuun.
Ilmeisesti tilanteeni ei itsekseenkään muutu
jollei jotain tapahdu.
Miten te muut olette tutustuneet ihmisiin?
Minulla on lapsi, siksi liikkuminen on joskus
rajattua, en voi lähteä minne vaan.
Masennukseni on aika kamalaa.
Yksinäisyyden helvetti
13
1359
Vastaukset
- Nainen44vuotinen
Hei!
Miten olisi, jos laittaisit ilmoituksen nettiin jollekin ystävänhakupalstalle? Ilmoituksessasi kertoisit tietenkin, ettet ole lesbo, ettei tule väärinkäsityksiä.
Luulisin, että tuo olisi nykypäivänä helpoin tapa.
Itsekin olen yksinäinen sikäli, että harvoin kutsun ketään kylään tai tapaan harvoja ystäviäni. Asun kahden teinini kanssa. Tekstiviesteillä pidän yhteyttä yhteen naispuoliseen ystävääni niiden harvojen tapaamisten lisäksi. Eräs nuoruuden ajoilta alkaen ollut ystäväni on jättänyt yhteydenpidon. Syynä taitaa olla se, että minulla on ollut seurustelusuhteita ja hän elää lapsilleen, lapsensa harrastukselle ja välttelee miesystävän "hakua" ajatellen, jotenkin pelkää tutustua uuteen mieheen jne. Minusta on ikävää, että meidän välimme on lopahtanut. Ei se, että seurustelen tarkoita sitä, että haluaisin lopettaa ystävyyden naispuoliseen pitkäaikaiseen ystävääni. Olen kyllä yrittänyt pitää yhteyttä silloinkin kun seurustelen, mutta. Jokainenhan valitsee seuransa itse enkä enää viitsi tyrkyttää hänelle itseäni...
Työkaverit sentään ovat päivällä tuossa ympärillä. Heistä vain harvalle voi tosin kertoa oman elämänsä kiemuroista avoimesti...juoruaminen kun on ikävää.
Laita vaikka tänne 24:ään ilmoitus. Tsemppiä!!- mahdollista...
löytää netistä vaikka joku "uuniperuna" :)
- sivusta jupisen
mahdollista... kirjoitti:
löytää netistä vaikka joku "uuniperuna" :)
odottelen "uuniperunaa" =))
- TeijaK
Joo, olen ajatellut laittaa ilmoituksen jonnekin.
Eihän mitään tapahdu, jos ei yritä.
Olen tekemässä "remonttia" elämässäni, tuntuu
että useammankin asian pitäisi muuttua ja tämä
yksinäisyyden kehän murtaminen on yksi.
Itse asiassa tutustuin tähän yhteen ystävättäreeni ilmoituksen avulla(silloin ei vielä ollut nettiä).
Uskon että ihania ja kivoja ihmisiä on olemassa.
Taannoin eräällä kurssilla tutustuin aivan ihanaan ihmiseen, sääli että en häntä enää näe,
jos en sitten sattumalta jossain.
Koen että yksinäisyys on yksi pahimpia asioita
minulla.
Sinulla on hyvä kun ympärilläsi on työkavereita
päivisin, mikä multa puuttuu.
- Eräs yksinäinen
Hei, en tiedä mitä tehdä!?
Yksinäisyys on vaivannut jo vuosia. Olen elänyt parisuhteessa pian parisenkymmentä vuotta, muttei ole lapsia, vaikka niistä pitäisin! Miehen mielestä en ole vielä ehkä riittävän kypsä aikuinen, vaikka käyn lujaa kohta 40... Hän pelkää, että jättäisin lapseni heitteille, tai hän tarkoittaa, että lapsen äidin tulee olla täysin normisäädyllinen, siten ettei saisi käyttää lainkaan alkoholia, jos tekee lapsia. En tiedä enää itsekään, kumpi meistä on oikeassa, jos olenkin liian lapsellinen, enkä ansaitse lapsia? Mieheni mielestä lapset eivät poista yksinäisyyttäni, joten se on hänen vastauksensa.
Asumme eri paikkakunnalla, kuin meidän vanhemmat/ sukulaiset...Miehen sukulaisten kanssa tulen ihan hyvin toimeen, ja omienikin kanssa tulisin jonkun verran, mutta mieheni ei oikein tahdo tulla heidän kanssaan lainkaan toimeen. Hän tahtoo, että käymme ennemmin hänen vanhempiensa luona, koska äiti on hänelle hyvin tärkeä.. Lisäksi siellä ei ole tapana pitää illan istujaisia, jolloin kuvaan kuuluu alkoholia, vaan pelkkää kaffetta. Se on muka fiksumpaa!
Olen vuosia uurastanut ja tehnyt kovasti töitä..luonut itselleni uraputkea. Välillä työ on loppunut tai olen itse vaihtanut työpaikkaa. Nyt kuitenkin työni loppui keväällä, joten olen työtön... sekä lapseton...mielestäni SURULLISTA!!! No, työtä saan pian, mutta mies ei ymmärrä sanaa "yksinäinen", eikä sitä, että olen surullinen, koska onhan minulla hänet!! Lapset eivät muuta yksinäisyyttäni hänen mielestään, sillä ne lentävät pian pois pesästä ja sitten olisin jälleen yksinäinen. Ei se kai nyt ihan noin mene!?
Nykyään riitelemme melkein päivittäin, sillä tunnustan, että käytän liikaa alkoholia! Tiedän, että se on väärä tapa, mutta ehkä se vähentää yksinäisyyttä. Tosin mielestäni en juo aivan kauheita, arviolta 3-6 kaupan siideriä/pv, mutten jokapäivä juo mitään. Mieheni mielestä olen jo menetetty tapaus, eikä siedä alkoholinkäyttöä juuri lainkaan. Nuorena olin suurinmiten raitis! Koskaan en ole ollut absolutisti, jota mieheni on melkein täysin.
Saan kyllä helposti ystävyyssuhteita luotua, mutta ehkä ystäviä ei ole, koska mieheni on aika tarkka seuransa suhteen.. Hän ei välitä ystävistä lainkaan, ja luulen, että hän on aika valikoiva, ketä voisin pitää ystävänäni, koska hän ei tahdo, että kutsuisin kotiimme ystäviäni, tai että kävisin ystävien kanssa jossain.. Ainakaan alkoholin ei hän haluaisi liittyvän ystävien kanssa yhdessä oloon... Myöskään sukulaisiin ei saisi olla hiprakassa yhteydessä, sillä hän pelkää, että vain haukun häntä. En hauku miestäni, vaan mielestäni ihminen puhuu siitä miltä asiat tuntuvat. Ja onhan se mukava puhelimessa rupatella silloin tällöin. Hänen mielestään se kuvastaa vain lapsellista käytöstä. Ylipäänsä muutenkin, hän haluaa tietää aina mitä olen keskustellut ja kenenkä kanssa. Tekstiviestien suhteen samanlainen suhtautuminen!! Nyt riitelemme heti, jos otan yhdenkin, sillä hänen mielestään muutun heti epäluotettavaksi. Mielestäni en ihmisenä ole epäluotettava, joten sanat loukkaavat syvälle!!
En varsinaisesti tunne, että tarvisisin kovin paljoa/ laajaa sosiaalista elämää, mutta yksinäisyys on kuin h:vettiä!! Onko mielestänne tekstissäni jotain järkeä? Miten muuttaisin tämän tilanteeni paremmaksi?? Yritin kuvata tilannetta ja fiiliksiä. Osaisko joku avittaa!!! ;=)
Ja toki ystäviä kaipaisin!!! :);)- tulemaan
En arvostele sinua, mutta oletko miettinyt,miksi tarvitset ollenkaan alkoholia elämääsi? Onko se luonut ongelmia miehesi ja sinun välille? Ehkä miehesi pelkää tulevaisuutta kanssasi, jos vain lisäät alkoholin kanssa tissuttelua. Juomisella on tapana lisääntyä. Ensin juodaan vain vähän, että rentoutuisi, sitten pitää juoda vähän enemmän että saisi saman rentoutumisen tunteen. Alkoholi ei varmasti auta ketään voittamaan yksinäisyyttä eikä mitään muutakaan ongelmaa, se tuo vain lisää ongelmia entisten lisäksi. En halua saarnata, kerron vain tosiasiat, jotta voisit harkita liittyykö tämä mitenkään riitoihisi miehesi kanssa.
Entä jos kokeilisit alkoholitonta kautta ja katsoa miten mies suhtautuu sinuun sitten. Pidä yhteyttä omiin sukulaisiisi,sieltä saat tukea ja ymmärrystä. Ehkä jollekin sukulaiselle voisit puhua suoraan suusi puhtaaksi, se helpottaa kun saa kertoa jollekin miltä tuntuu. Löytyisiköhän joku ystävä, jolle voisi kertoa kaikenlaista? Tottakai sinä voit tuoda ystäviä kotiisi, onhan se sinunkin kotisi??? - pitäisi tehdä
nyt itsenäisiä päätöksiä, huolimatta miehesi mielipiteistä. Tarkoitan nyt tässä lapsia.
Olin itse aivan mielettömän epätoivoinen elämäni suhteen siinä 40:n korvilla. Asuin töiden takia erossa miehestäni, työtilanne näytti epävakaalta ja suunnittelinkin jo itsemurhaa. Kun tuntui ettei kukaan välittänyt. Lapsia en uskaltanut edes ajatella; tunsin itseni kaikella tavalla epäonnistuneeksi. Lapset olivat minulle vieraita; Koin ettei surkeassa elämässäni ollut mitään annettavaa lapselle.
Tulin sitten ehkäisystä huolimatta raskaaksi.Raskausaika oli sitten lopulta elämäni parasta aikaa; tiesin että tästä on suunta vain ylöspäin. Ja nyt muutaman vuoden jälkeen, masennuksesta huolimatta, koen saaneeni lasten myötä valtavasti toivoa ja iloa elämääni. Jotain mitä en aikanaan voinut edes kuvitella. Rakastan lapsiani yli kaiken; ilman heitä tuskin enää olisin olemassakaan.
Tee rohkeasti omat päätöksesi. En minäkään kokenut itseäni kypsäksi; onneksi jouduin ns. pakkotilanteeseen. Lapset ovat minulle syy elää. - Miehesi on
oikeassa. Sinun pitää ryhdistäytyä ja hommautua irti alkoholista, muuten sinusta ei ole äidiksi.
Jo kirjoistuksesi alusta kun paheksuit sitä, ettei miehesi sukulaisten luona järjestetä "illanistujaisia", oivalsin että olet alkoholista voimakkaasti riippuvainen.
Älä sulje silmiäsi totuudelta, vaan toimittaudu eroon kaljanassikoistasi!
En yhtään ihmettele, että miehesi inhoaa päivittäistä tissutteluasi. Sinun on pakko olla pienessä pöhnässä koko ajan, vaikka itse vähättelet määriä.
Olen seurustellut alkoholistin kanssa ja tiedän kyllä sen touhun. Oletko ajatellut, että kun päivittäin latkii kaljoja ja sidukoita, koko kroppaan pinttyy vanhan viinan haju?
Kesä on hyvää aikaa tehdä irtiottoa entisistä tavoistaan. Miten olisi reippaat marjaretket maalle, patikointi yms. jossa ei olisi kaljaterassit äärellä? - kun et näköjään
Miehesi on kirjoitti:
oikeassa. Sinun pitää ryhdistäytyä ja hommautua irti alkoholista, muuten sinusta ei ole äidiksi.
Jo kirjoistuksesi alusta kun paheksuit sitä, ettei miehesi sukulaisten luona järjestetä "illanistujaisia", oivalsin että olet alkoholista voimakkaasti riippuvainen.
Älä sulje silmiäsi totuudelta, vaan toimittaudu eroon kaljanassikoistasi!
En yhtään ihmettele, että miehesi inhoaa päivittäistä tissutteluasi. Sinun on pakko olla pienessä pöhnässä koko ajan, vaikka itse vähättelet määriä.
Olen seurustellut alkoholistin kanssa ja tiedän kyllä sen touhun. Oletko ajatellut, että kun päivittäin latkii kaljoja ja sidukoita, koko kroppaan pinttyy vanhan viinan haju?
Kesä on hyvää aikaa tehdä irtiottoa entisistä tavoistaan. Miten olisi reippaat marjaretket maalle, patikointi yms. jossa ei olisi kaljaterassit äärellä?kestä ilman alkoholia viikkoakaan.
Vai ajattelisitko raskausaikanakin vain nappailevasi oluen "silloin tällöin".
Että eihän pari sidukkaa mitään haittaa?
Hyvä ihminen, hae apua raitistumiseen. Entäpä jos miehesi ei jaksa katsella juomistasi, ja lähtee käppäilemään?
Koko elämäsi tulee paranemaan, kun jätät viinahöyryiset touhut! Oikea ilo ei löydy pullosta!
- Nimetön
Olen kolmevitonen mies. Itselläni on samankaltainen tilanne. Kaikki kaverini asuvat kaukana ja ovat kiireisiä koska heillä on työ, perhe tai elävät parisuhteessa. Itse olen jäänyt täysin yksin kun ei ole sitä oikeaa elämänkumppaniakaan kohdalle sattunut.
On paljon asioita joita haluaisin tehdä, mutta aina ne kaatuu yksinäisyyteen. Muutaman kaverin kanssa pidän yhteyttä satunnaisesti mutta kenenkään kanssa en suoranaisesti vietä aikaa tai tapaa muuten kuin erittäin satunnaisesti. Tai no yksi kaveri on jonka kanssa nähdään melkein viikottain mutta hän on sukulaiseni ja eri sukupuolta. Kaipaisin nimenomaan miespuolista kaveria. Vielä n 5 vuotta sitten oli muutama kaveri mutta he kaikki ovat muuttaneet pois.
Olen kyllä sosiaalinen ja tutustun ihmisiin helposti jos vaan mahdollista (esim jos vaikka menen uuteen työhön). Ja minulla on varmasti laajempi tuttavapiiri kuin kenelläkään tututllani. Ongelma vaan on siinä että ei ole ketään samanhenkistä kaveria jonka kanssa viettää aikaa ja tehdä asioita yhdessä. Mikään ei ole niinkuin ennen. Yksinäissyys aiheuttaa minulle ahdistusta ja masennusta. Nyt on muutenkin elämäntilanteeni erityisen hankala kun olen ollut työttömänä. Toivoisin vaan että saisin sellaisen työn jota kautta tulisi taas uusia kavereita. Ja tietysti yli kaiken toivon että löytyisi se elämänkumppani jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut...missä on kaikki hyvät vapaat naiset? Ei ainakaan siellä missä minä...- Hanki harrastus
jossa tapaat muita ikäisiäsi miehiä.
Kiinnostaako kalastus? Hommaudu johonkin urheilukalastusyhdistykseen.
Entäpä itämaiset voimailulajit. Niissä vastustajan kanssa otellessa tutustuu väkisinkin.
Jos olet yhtään luonnonsuojeluhenkinen, voisit harkita myös vaikkapa Laatokan soutua tms. tapahtumia.
Jos asut kerrostalossa, ei kannata hyljeksiä pihatalkoita ja grillijuhlia, jos niitä järjestetään.
Tai hakeudu johonkin vapaaehtoistoimintaan. Vaikka kärrää vuodeosaston mummoja kerran kesässä ulos. Samalla voit tutustua johonkin herttaiseen hoitsuunkin.
Perusperiaate on: ylös ja ulos kämpästäsi. Vie telkkari vinttiin ja ala elää ulkoilmaelämää! Juttele rohkeasti kiinnostavien ihmisten kanssa, jutun ei tarvitse olla niin kummoisia, vaan vaikka säästä voi aina aloittaa. - Harmin paikka
Hanki harrastus kirjoitti:
jossa tapaat muita ikäisiäsi miehiä.
Kiinnostaako kalastus? Hommaudu johonkin urheilukalastusyhdistykseen.
Entäpä itämaiset voimailulajit. Niissä vastustajan kanssa otellessa tutustuu väkisinkin.
Jos olet yhtään luonnonsuojeluhenkinen, voisit harkita myös vaikkapa Laatokan soutua tms. tapahtumia.
Jos asut kerrostalossa, ei kannata hyljeksiä pihatalkoita ja grillijuhlia, jos niitä järjestetään.
Tai hakeudu johonkin vapaaehtoistoimintaan. Vaikka kärrää vuodeosaston mummoja kerran kesässä ulos. Samalla voit tutustua johonkin herttaiseen hoitsuunkin.
Perusperiaate on: ylös ja ulos kämpästäsi. Vie telkkari vinttiin ja ala elää ulkoilmaelämää! Juttele rohkeasti kiinnostavien ihmisten kanssa, jutun ei tarvitse olla niin kummoisia, vaan vaikka säästä voi aina aloittaa.Kiitos vaan vinkeistä. Olen kyllä miettinyt kaikkea mahdollista mistä voisi löytää noita uusia kavereita. Mainitsemistasi harrastuksista en valitettavasti mihinkään tunne mielenkiintoa. Harrastuksia sinänsä on mutta ne ovat sellaisia että niistä ei juurikaan ole mahdollista saada uusia kavereita.
Muutaman naapurin kanssa olen myös tutustunut jonkin verran ja ohimennessä aina vaihdetaan muutama sana mutta sekin jää siihen. Kyllähän niitä samanhenkisiä hyviä kavereita on ennen ollut paljonkin mutta he kaikki asuvat nykyään todella kaukana täältä. Lähellä asuvia uusia kavereitakin olen saanut muutamia, mutta mutta tällä iällä kun kaikki elävät parisuhteessa / on perhe ja siihen päälle vielä työ, niin eipä siinä enää jääkään aikaa muulle. Ei se kaveruus vaan ole niinkuin vielä joskus parikymppisenä. Ongelma ei ehkä ole niinkään se etten tutustuisi uusiin ihmisiin vaan se että kaikki ovat tällä iällä niin kiireisiä ettei heillä ole aikaa muulle kuin omalle suhteelle ja perheelle jne. Näin se vaan on.
Seurustelusuhteita on ollut muutamia mutta ne eivät ole kantaneet sen pidemmälle. Ja nykyään ei oikein ole mahdollisuutta tavata ketään...tai jos tapaatkin jonkun mielenkiintoisen ihmisen jonka kanssa voisi synkata, niin onhan se varattu 99% todennäköisyydellä. Ellei nyt sitten tosiaan ala kärräämään niitä vuodeosaston mummoja ja sieltä löytyy se vapaa herttainen hoitsu joka ei jostain syystä olekaan varattu :-)
T: nimetön edellisellä kerralla
- Anonyymi
ihmiset ei välitä pätkääkään
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1067658Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu372842- 352422
- 1192155
- 171819
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais101563- 101426
Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan381424Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151387"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111349