Maagisuuden lähteillä

Olen moneen kertaan turhautunut kaiken ykseyteen kun se ei ole jatkuva kokemukseni olemassaolosta, mutta väistämättä havaitsen miten näppärä lopultakin ykseys-idea voi olla. Nimittäin omaa (maagista?) kehitystänihän haittaa jatkuvasti tämä epäröintini että voinko tehdä niin tai näin, jos teenkin väärin kertakaikkiaan edes halutessani jotain itselleni tai läheiselleni. Mutta jos kaikki on yhtä, koko juttu muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi. Mitään ei oteta pois eikä anneta kenellekään, koska vain "yhden liikunnot" omassa itsessään toteutuvat.

Esimerkkejä lähipäiviltäni:

Olin rauhoitetussa luonnonkohteessa ja tyttötrio huudatti radiosta kaikki mahdolliset idioottimaiset biisit. Tämä alkoi minua kovin riipaista päästä, ja aloin keskittyä toiveeseen että se radio hiljenisi. Kun trio kulki ohitseni, radion ääni alkoi pätkiä. Täydellistä hiljaisuutta en saanut aikaiseksi, mutta myöhemmin kun piirtelin "hajamielisenä kuvioita" maahan ja tökkäisin yhteen kohtaan kuviotani yksi tytöistä rääkäisi samalla hetkellä ja koko porukka alkoi riidellä keskenään. Hiljenihän se radiokin sitten jonkin aikaa myöhemmin, mutta tuo tahtomattani harjoittamani voodoo jäi huvittamaan. Enhän minä ollut tarkoittanut heille mitään rähäkkää aiheuttaa.

Rannalla alkoi jo kyllästyttää muuan Kiljusen perhe, ja ajattelin että lienee aivan turha pyrkiä vaikuttamaan lapsiin joita ei kuitenkaan saa pirullakaan järvestä ylös. Ei ainakaan sillä menetelmällä kuin heidän äitinsä oli jo kokeillut että "lähdettäISIkö jo". Päätin "vaikuttaa" äitiin ja lähetin hänelle ajatuksen KÄSKEÄ niitä lapsiaan lähtemään. Kas kummaa, tuskin sekunnin viiveellä nainen huusi että nyt lähdetään. Taas homma kesti aikansa, mutta sain kuitenkin nauttia jälleen hiljaisuudestakin.

Tätä olen mietiskellyt että onko tämä tuhmaa, mutta jos koko olemassaolo on yksi, niin mitä tämä tällainen kokonaisuuden kannalta oikeastaan on, kun en varsinaisesti toivo mitään pahaa kellekään? Rauhaa lähinnä itselleni. Toisaalta voisi fundeerata niinkin että montakohan kertaa joku on ajatellut minusta että tekisi tuo sitä ja sitä, ja olen kenties tehnyt? Onko se ollut minulle kauhea haitta, ei välttämättä (riippuu asiasta). Aikaisemmin olin lähinnä keskittynyt sellaiseen "toimintaan" missä esitin toiveita että joku tietty paikka minne menen on vapaana, mutta nyt olen siis siirtynyt astetta itsekkäämpään toimintaan häätäessäni ihmisiä suoranaisesti pois. Mutta minusta alkaa tuntua ettei tämä ole väärin.

Ehkä tämä kuulostaa maageista naurettavalta että painin olen pähkäillyt näin naiveja asioita, mutta tällainen luonne olen. Ja tietenkin nämä larppaajat menkää vi'uun -tyypit nauravat päänsä irti että joku kuvittelee vaikuttavansa tahdonvoimalla ihmisiin, mutta sehän on hauskaa että ihmisillä on hauskaa. :)

Pakkohan dualistisen hyvä/paha-roskan märehtimisestä on päästä eroon jos täällä maailmassa aikoo ylipäätään tehdä yhtään mitään (henkisessä mielessä) järkevää. Ehkei kesäpäiviensä rauhoittaminen vaikuta kovin tärkeältä toiminnalta, mutta voin vakuuttaa että ihmisenä kykenen olemaan huomattavasti sopuisampi lajikumppaneitani kohtaan jos saan toisinaan tuntuvan hajuraon kaikkiin muihin (varsinkin kiljukauloihin).

***

Nyyeitsissähän minua on jo vuosikausia ärsyttänyt se jumalaton taulukoiden laadinta että mikä on minkäkin vastakohta, mikä on sukua millekin ja mitkä eliöjoukot ovat kehittyneempiä kuin toiset etc. Minkähän takia noita listoja oikein laaditaan, juuri kokeakseen elämänhallintaa ja tehdäkseen maailmasta nätisti laatikoihin annostellun epämystisen (ja tylsän) installaation? Jo aloitusta laatiessani yritin hahmottaa vaikeasti sitä että elämän/maailman pitää ikäänkuin antaa hengittää. Jos sitä yrittää hallita, se hallitsee sinua. Vain ystävystymällä tai edes kunnioituksen avulla voi saada energiavirran kulkemaan olemassaolon ja oman itsen välillä esteettömästi. Ystävyys on ehkä huono sana, mutta en nyt parempaakaan keksi. Vihamielisyyden poissaolo on kuitenkin se mitä tavoittelen kuvittelemastani yhteydestä. Ei ole mitään ketään vastaan, ei tunne että kukaan olisi omaa itseä vastaan.

Qad kirjoitti:

Olen moneen kertaan turhautunut kaiken ykseyteen kun se ei ole jatkuva kokemukseni olemassaolosta, mutta väistämättä havaitsen miten näppärä lopultakin ykseys-idea voi olla. Nimittäin omaa (maagista?) kehitystänihän haittaa jatkuvasti tämä epäröintini että voinko tehdä niin tai näin, jos teenkin väärin kertakaikkiaan edes halutessani jotain itselleni tai läheiselleni. Mutta jos kaikki on yhtä, koko juttu muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi. Mitään ei oteta pois eikä anneta kenellekään, koska vain "yhden liikunnot" omassa itsessään toteutuvat.

Esimerkkejä lähipäiviltäni:

Olin rauhoitetussa luonnonkohteessa ja tyttötrio huudatti radiosta kaikki mahdolliset idioottimaiset biisit. Tämä alkoi minua kovin riipaista päästä, ja aloin keskittyä toiveeseen että se radio hiljenisi. Kun trio kulki ohitseni, radion ääni alkoi pätkiä. Täydellistä hiljaisuutta en saanut aikaiseksi, mutta myöhemmin kun piirtelin "hajamielisenä kuvioita" maahan ja tökkäisin yhteen kohtaan kuviotani yksi tytöistä rääkäisi samalla hetkellä ja koko porukka alkoi riidellä keskenään. Hiljenihän se radiokin sitten jonkin aikaa myöhemmin, mutta tuo tahtomattani harjoittamani voodoo jäi huvittamaan. Enhän minä ollut tarkoittanut heille mitään rähäkkää aiheuttaa.

Rannalla alkoi jo kyllästyttää muuan Kiljusen perhe, ja ajattelin että lienee aivan turha pyrkiä vaikuttamaan lapsiin joita ei kuitenkaan saa pirullakaan järvestä ylös. Ei ainakaan sillä menetelmällä kuin heidän äitinsä oli jo kokeillut että "lähdettäISIkö jo". Päätin "vaikuttaa" äitiin ja lähetin hänelle ajatuksen KÄSKEÄ niitä lapsiaan lähtemään. Kas kummaa, tuskin sekunnin viiveellä nainen huusi että nyt lähdetään. Taas homma kesti aikansa, mutta sain kuitenkin nauttia jälleen hiljaisuudestakin.

Tätä olen mietiskellyt että onko tämä tuhmaa, mutta jos koko olemassaolo on yksi, niin mitä tämä tällainen kokonaisuuden kannalta oikeastaan on, kun en varsinaisesti toivo mitään pahaa kellekään? Rauhaa lähinnä itselleni. Toisaalta voisi fundeerata niinkin että montakohan kertaa joku on ajatellut minusta että tekisi tuo sitä ja sitä, ja olen kenties tehnyt? Onko se ollut minulle kauhea haitta, ei välttämättä (riippuu asiasta). Aikaisemmin olin lähinnä keskittynyt sellaiseen "toimintaan" missä esitin toiveita että joku tietty paikka minne menen on vapaana, mutta nyt olen siis siirtynyt astetta itsekkäämpään toimintaan häätäessäni ihmisiä suoranaisesti pois. Mutta minusta alkaa tuntua ettei tämä ole väärin.

Ehkä tämä kuulostaa maageista naurettavalta että painin olen pähkäillyt näin naiveja asioita, mutta tällainen luonne olen. Ja tietenkin nämä larppaajat menkää vi'uun -tyypit nauravat päänsä irti että joku kuvittelee vaikuttavansa tahdonvoimalla ihmisiin, mutta sehän on hauskaa että ihmisillä on hauskaa. :)

Pakkohan dualistisen hyvä/paha-roskan märehtimisestä on päästä eroon jos täällä maailmassa aikoo ylipäätään tehdä yhtään mitään (henkisessä mielessä) järkevää. Ehkei kesäpäiviensä rauhoittaminen vaikuta kovin tärkeältä toiminnalta, mutta voin vakuuttaa että ihmisenä kykenen olemaan huomattavasti sopuisampi lajikumppaneitani kohtaan jos saan toisinaan tuntuvan hajuraon kaikkiin muihin (varsinkin kiljukauloihin).

***

Nyyeitsissähän minua on jo vuosikausia ärsyttänyt se jumalaton taulukoiden laadinta että mikä on minkäkin vastakohta, mikä on sukua millekin ja mitkä eliöjoukot ovat kehittyneempiä kuin toiset etc. Minkähän takia noita listoja oikein laaditaan, juuri kokeakseen elämänhallintaa ja tehdäkseen maailmasta nätisti laatikoihin annostellun epämystisen (ja tylsän) installaation? Jo aloitusta laatiessani yritin hahmottaa vaikeasti sitä että elämän/maailman pitää ikäänkuin antaa hengittää. Jos sitä yrittää hallita, se hallitsee sinua. Vain ystävystymällä tai edes kunnioituksen avulla voi saada energiavirran kulkemaan olemassaolon ja oman itsen välillä esteettömästi. Ystävyys on ehkä huono sana, mutta en nyt parempaakaan keksi. Vihamielisyyden poissaolo on kuitenkin se mitä tavoittelen kuvittelemastani yhteydestä. Ei ole mitään ketään vastaan, ei tunne että kukaan olisi omaa itseä vastaan.

Lue lisää

"väistämättä havaitsen miten näppärä lopultakin ykseys-idea voi olla."


Idean avulla voi päästä käsiksi todelliseen kokemukseen, josta sinulla nähtävästi on häivähdyksiä.


"Mutta jos kaikki on yhtä, koko juttu muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi. Mitään ei oteta pois eikä anneta kenellekään, koska vain "yhden liikunnot" omassa itsessään toteutuvat."


Pelkkä idea ykseydestä ei vielä johda kaksinaisuuden synnyttämän kitkan vapauttamiseen. Luokittelu täytyy konkreettisesti jättää.


"Vain ystävystymällä tai edes kunnioituksen avulla voi saada energiavirran kulkemaan olemassaolon ja oman itsen välillä esteettömästi. Ystävyys on ehkä huono sana, mutta en nyt parempaakaan keksi. Vihamielisyyden poissaolo on kuitenkin se mitä tavoittelen kuvittelemastani yhteydestä. Ei ole mitään ketään vastaan, ei tunne että kukaan olisi omaa itseä vastaan."

Tää ois just sitä non-dualismia.

tuorejuusto kirjoitti:

"väistämättä havaitsen miten näppärä lopultakin ykseys-idea voi olla."


Idean avulla voi päästä käsiksi todelliseen kokemukseen, josta sinulla nähtävästi on häivähdyksiä.


"Mutta jos kaikki on yhtä, koko juttu muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi. Mitään ei oteta pois eikä anneta kenellekään, koska vain "yhden liikunnot" omassa itsessään toteutuvat."


Pelkkä idea ykseydestä ei vielä johda kaksinaisuuden synnyttämän kitkan vapauttamiseen. Luokittelu täytyy konkreettisesti jättää.


"Vain ystävystymällä tai edes kunnioituksen avulla voi saada energiavirran kulkemaan olemassaolon ja oman itsen välillä esteettömästi. Ystävyys on ehkä huono sana, mutta en nyt parempaakaan keksi. Vihamielisyyden poissaolo on kuitenkin se mitä tavoittelen kuvittelemastani yhteydestä. Ei ole mitään ketään vastaan, ei tunne että kukaan olisi omaa itseä vastaan."

Tää ois just sitä non-dualismia.

Lue lisää

Niin moni ihminen on yrittänyt kukin tavallaan kuvailla tilaa jota kaiketi voidaan siis nimittää non-dualistisuudeksi, että täytyyhän asiassa joku vinha peräkin olla.

Jos ajattelee että se on vain aivojen häiriötilan tulos, niin ihmetyttää miksi aina se sama juttu. Varsinkin kuoleman hetkellä hajoavien aivojen viime höperyydeksi arvostellut kokemukset ja tunteet voisivat periaatteessa olla millaisia tahansa, sillä eihän kuolevan kokemuksilla pitäisi olla enää merkitystä hänen yhteisölleen jotta niiden pitäisi olla jotenkin tietynlaisia että ne edistäisivät lajin lisääntymistä ja olemassaoloa? Vai onko niin että jos kuoleva horisee näkevänsä kaikki kuolleet rakkaansa ja kuolee tyytyväisenä niin silloin hänen ympärilleen kokoontuneet ihmiset pysyvät typerryttävän tyytyväisinä ja sen vuoksi jaksavat arkista aherrustaan päivästä toiseen? Jos kuoleva rääkyisi kuin mielipuoli ja kiipeilisi seinille viimeisillä voimillaan niiden kauhujen takia joita (näiden lohdullisten juttujen sijaan) purkautuisi esiin hänen sulkeutuvissa aivopiireissään, niin läheisille jäisi tietenkin kovin ankea visio kuolemasta ja yksi sun toinenkin eläisi ahdistuneena ja levittäisi ahdistusta ympärilleen.

Tiedä häntä. Kuitenkin mieluummin uskoisin johonkin muuhun kuin AIVOIHIN. Ja tässä kai taitaa yhtenä pointtina, jota en aina edes tiedostakaan, olla tämä että minulla on tosiaan ollut noita "häivähdys"-kokemuksia ilman että olen ollut lähelläkään kuolla. Ei siis tarvita poikkeustilaa jotta tietoisuus voi kokea non-dualismia.

Ongelmat ovatkin sitten siinä että kaikki yrittävät selittää noita kokemuksia kuka mitenkin, ja sitten siellä seassa on niitä enkeleitä ja jeesuksia ja sen sellaista, mitä ainakin oma mieleni hylkii. Parhaimmillani voin sanoa että kivat heille, mutta itse en halua tilaisuutta maata retkottaa maassa rähmälläni synneistäni huutaen jonkun gurun helmoissa roikkuen. Mielestäni sellainen on väärin sekä gurua että (wannabe)oppilasta kohtaan. Se polkee kummankin ihmisarvoa sekä sielunarvoa jos voinee näin sanoa.

_Tämän_ vuoksi olenkin sitten keskittynyt "kaikkeen" yhdistymiseen, enkä johonkuhun tiettyyn. Tämän vuoksi diggailen persoonattomuutta ja sitä että kaikki on yhtä, muutkin kuin ontto opetuslapsi ja guru.

(Tuli senkin vuoksi taas nämäkin mieleen koska minulle toisaalla äskettäin tarjottiin Jeesusta "itämaisten oppien" tilalle. Noh, en ole ihan estottoman lääpälläni itämaisuuksiinkaan, koska ihan samaa gurutustahan se on kuin Jeesus-fanitus, useimmiten. En oikein usko että "ei kukaan pääse jne. kuin Minun kauttani" välttämättä tarkoittaisi että joku yksi ainoa ihminen pitäisi nostaa jumaluudeksi ja palvottavaksi? Kukahan se "Minä" voisi olla?)

Qad kirjoitti:

Niin moni ihminen on yrittänyt kukin tavallaan kuvailla tilaa jota kaiketi voidaan siis nimittää non-dualistisuudeksi, että täytyyhän asiassa joku vinha peräkin olla.

Jos ajattelee että se on vain aivojen häiriötilan tulos, niin ihmetyttää miksi aina se sama juttu. Varsinkin kuoleman hetkellä hajoavien aivojen viime höperyydeksi arvostellut kokemukset ja tunteet voisivat periaatteessa olla millaisia tahansa, sillä eihän kuolevan kokemuksilla pitäisi olla enää merkitystä hänen yhteisölleen jotta niiden pitäisi olla jotenkin tietynlaisia että ne edistäisivät lajin lisääntymistä ja olemassaoloa? Vai onko niin että jos kuoleva horisee näkevänsä kaikki kuolleet rakkaansa ja kuolee tyytyväisenä niin silloin hänen ympärilleen kokoontuneet ihmiset pysyvät typerryttävän tyytyväisinä ja sen vuoksi jaksavat arkista aherrustaan päivästä toiseen? Jos kuoleva rääkyisi kuin mielipuoli ja kiipeilisi seinille viimeisillä voimillaan niiden kauhujen takia joita (näiden lohdullisten juttujen sijaan) purkautuisi esiin hänen sulkeutuvissa aivopiireissään, niin läheisille jäisi tietenkin kovin ankea visio kuolemasta ja yksi sun toinenkin eläisi ahdistuneena ja levittäisi ahdistusta ympärilleen.

Tiedä häntä. Kuitenkin mieluummin uskoisin johonkin muuhun kuin AIVOIHIN. Ja tässä kai taitaa yhtenä pointtina, jota en aina edes tiedostakaan, olla tämä että minulla on tosiaan ollut noita "häivähdys"-kokemuksia ilman että olen ollut lähelläkään kuolla. Ei siis tarvita poikkeustilaa jotta tietoisuus voi kokea non-dualismia.

Ongelmat ovatkin sitten siinä että kaikki yrittävät selittää noita kokemuksia kuka mitenkin, ja sitten siellä seassa on niitä enkeleitä ja jeesuksia ja sen sellaista, mitä ainakin oma mieleni hylkii. Parhaimmillani voin sanoa että kivat heille, mutta itse en halua tilaisuutta maata retkottaa maassa rähmälläni synneistäni huutaen jonkun gurun helmoissa roikkuen. Mielestäni sellainen on väärin sekä gurua että (wannabe)oppilasta kohtaan. Se polkee kummankin ihmisarvoa sekä sielunarvoa jos voinee näin sanoa.

_Tämän_ vuoksi olenkin sitten keskittynyt "kaikkeen" yhdistymiseen, enkä johonkuhun tiettyyn. Tämän vuoksi diggailen persoonattomuutta ja sitä että kaikki on yhtä, muutkin kuin ontto opetuslapsi ja guru.

(Tuli senkin vuoksi taas nämäkin mieleen koska minulle toisaalla äskettäin tarjottiin Jeesusta "itämaisten oppien" tilalle. Noh, en ole ihan estottoman lääpälläni itämaisuuksiinkaan, koska ihan samaa gurutustahan se on kuin Jeesus-fanitus, useimmiten. En oikein usko että "ei kukaan pääse jne. kuin Minun kauttani" välttämättä tarkoittaisi että joku yksi ainoa ihminen pitäisi nostaa jumaluudeksi ja palvottavaksi? Kukahan se "Minä" voisi olla?)

Lue lisää

- "Jos ajattelee että se on vain aivojen häiriötilan tulos"

... niin kaikki mitä rakastan olisi sairautta.

- "Kuitenkin mieluummin uskoisin johonkin muuhun kuin AIVOIHIN"

Jos uskoisin, että kaikki on vain aivojen tuotetta, minkä tuotetta aivot sitten olisivat? Jos uskoisin, että on jotain, mikä ei ole aivojeni tuotetta, kuinka voisin osoittaa sen todeksi?

Mitkä ovat aivot? Silmätkin ovat kuulemma osa aivoja. Entä muu hermosto? Entä tietoisuutemme sisältö? Onko elimen "sisältö" osa sitä, vai siitä erillinen?

Luulemme puhuvamme jostakin selkeästi määritellystä ja käsin kosketeltavasta asiasta, mikä on harhaa. Missä on se oletettu kuilu, jonka ylittäessämme voimme sanoa "tässä loppuu aineenvaihdunta"?

"_Tämän_ vuoksi olenkin sitten keskittynyt "kaikkeen" yhdistymiseen, enkä johonkuhun tiettyyn. Tämän vuoksi diggailen persoonattomuutta ja sitä että kaikki on yhtä"

Kun lähdet kokoamaan palapeliä, jostain paloista on kuitenkin aloitettava. Ensin saat kaksi sopimaan yhteen, sitten kolme jne. kunnes näet kokonaisen kuvan.

Rev Love kirjoitti:

- "Jos ajattelee että se on vain aivojen häiriötilan tulos"

... niin kaikki mitä rakastan olisi sairautta.

- "Kuitenkin mieluummin uskoisin johonkin muuhun kuin AIVOIHIN"

Jos uskoisin, että kaikki on vain aivojen tuotetta, minkä tuotetta aivot sitten olisivat? Jos uskoisin, että on jotain, mikä ei ole aivojeni tuotetta, kuinka voisin osoittaa sen todeksi?

Mitkä ovat aivot? Silmätkin ovat kuulemma osa aivoja. Entä muu hermosto? Entä tietoisuutemme sisältö? Onko elimen "sisältö" osa sitä, vai siitä erillinen?

Luulemme puhuvamme jostakin selkeästi määritellystä ja käsin kosketeltavasta asiasta, mikä on harhaa. Missä on se oletettu kuilu, jonka ylittäessämme voimme sanoa "tässä loppuu aineenvaihdunta"?

"_Tämän_ vuoksi olenkin sitten keskittynyt "kaikkeen" yhdistymiseen, enkä johonkuhun tiettyyn. Tämän vuoksi diggailen persoonattomuutta ja sitä että kaikki on yhtä"

Kun lähdet kokoamaan palapeliä, jostain paloista on kuitenkin aloitettava. Ensin saat kaksi sopimaan yhteen, sitten kolme jne. kunnes näet kokonaisen kuvan.

Lue lisää

...tuskin voinee vetää. Jos on kokenut tai uskoo että on mahdollista irtautua fyys. kehosta, niin noissa tapauksissa puhutaan ns. hopealangasta. Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma. Eli periaatteessa fyys. keho ja itse olisivat samaa kokonaisuutta, eikä niin että itse selkeästi erillinen juttu ikäänkuin vaikkapa kahvi ja kuppi, jolloin kuppia tietenkin edustaa fyys. keho ja kahvia itse.

Astraaliprojektion termi mielestäni sotkee asiaa, koska sehän kuulostaa siltä kuin fyys. keho loisi itsestään kaksoiskappaleen jonnekin. Itse näen asian paremminkin niinpäin että fyys. keho on uloke joka kasvaa itsestä, eli itse luo kehon eikä toisinpäin. Tällöin tietenkin aivotkin vain kuvastaisivat sitä tasoa ja tietoisuutta jota itse haluaa juuri tässä inkarnaatiossa edustaa tiettyjä kokemuksia saadakseen.

Oikeastaan voisi ajatella että fyys. keho on vähän kuin panssari tai iho jonka itse erittää/kehittää suojakseen/välineekseen? Ja aivan kuten puun päällimmäistä kerrosta eli kaarnaa ei pidetä dualistisesti eri substanssina kuin puun ydinkerrosta, tai juuria, niin täten ei kannattaisi ajatella fyys. kehoakaan kovin totaalisen erillisenä itsestä?

>Jos uskoisin, että kaikki on vain aivojen tuotetta, minkä tuotetta aivot sitten olisivat? Jos uskoisin, että on jotain, mikä ei ole aivojeni tuotetta, kuinka voisin osoittaa sen todeksi?

(Materialistinen) aivokeskeisyys sanomaasi ajatellen alkaa vaikuttaa siltä kuin se asettaisi aivoille varsin kohtuuttoman kaikkivoipuuden taakan. Ja mikä ei tähän "aivot yyper alles" -oppiin sovi, selitellään aina olemattomiin harhoina, unelmina ja petoksena. Olen kohdannut ihmisiä jotka kivenkovaan väittävät ettei esim. telepatiaa ole olemassa, vaikka joku hassunhauska telepatia ei mitenkään horjuttaisi heidän materialistisuuttaan vielä mitenkään. (OBE voisi sen tehdä, jos he siis malttaisivat ajatella mitään muuta mahdollisuutta kuin harhan mahdollisuutta.)

Harmillista on että ihmiset eivät ymmärrä että _tietäessään_ telepatian olevan totta ei tarvitse suinkaan rynnätä minnekään jumalien huomaan ja alkaa taikauskoiseksi. Tai jos kokisi OBE:n ei tarvitse tehdä mitään johtopäätöksiä koskien Jeesusta, Buddhaa jne. Tieteet ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, mutta minkäköhän takia niiden parissa puuhaavat ihmiset työntävät mieluiten kaiken vaikeasti tutkittavat ja todistettavan samaan (törky)läjään kammoamansa uskonnollisuuden kanssa?

Qad kirjoitti:

...tuskin voinee vetää. Jos on kokenut tai uskoo että on mahdollista irtautua fyys. kehosta, niin noissa tapauksissa puhutaan ns. hopealangasta. Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma. Eli periaatteessa fyys. keho ja itse olisivat samaa kokonaisuutta, eikä niin että itse selkeästi erillinen juttu ikäänkuin vaikkapa kahvi ja kuppi, jolloin kuppia tietenkin edustaa fyys. keho ja kahvia itse.

Astraaliprojektion termi mielestäni sotkee asiaa, koska sehän kuulostaa siltä kuin fyys. keho loisi itsestään kaksoiskappaleen jonnekin. Itse näen asian paremminkin niinpäin että fyys. keho on uloke joka kasvaa itsestä, eli itse luo kehon eikä toisinpäin. Tällöin tietenkin aivotkin vain kuvastaisivat sitä tasoa ja tietoisuutta jota itse haluaa juuri tässä inkarnaatiossa edustaa tiettyjä kokemuksia saadakseen.

Oikeastaan voisi ajatella että fyys. keho on vähän kuin panssari tai iho jonka itse erittää/kehittää suojakseen/välineekseen? Ja aivan kuten puun päällimmäistä kerrosta eli kaarnaa ei pidetä dualistisesti eri substanssina kuin puun ydinkerrosta, tai juuria, niin täten ei kannattaisi ajatella fyys. kehoakaan kovin totaalisen erillisenä itsestä?

>Jos uskoisin, että kaikki on vain aivojen tuotetta, minkä tuotetta aivot sitten olisivat? Jos uskoisin, että on jotain, mikä ei ole aivojeni tuotetta, kuinka voisin osoittaa sen todeksi?

(Materialistinen) aivokeskeisyys sanomaasi ajatellen alkaa vaikuttaa siltä kuin se asettaisi aivoille varsin kohtuuttoman kaikkivoipuuden taakan. Ja mikä ei tähän "aivot yyper alles" -oppiin sovi, selitellään aina olemattomiin harhoina, unelmina ja petoksena. Olen kohdannut ihmisiä jotka kivenkovaan väittävät ettei esim. telepatiaa ole olemassa, vaikka joku hassunhauska telepatia ei mitenkään horjuttaisi heidän materialistisuuttaan vielä mitenkään. (OBE voisi sen tehdä, jos he siis malttaisivat ajatella mitään muuta mahdollisuutta kuin harhan mahdollisuutta.)

Harmillista on että ihmiset eivät ymmärrä että _tietäessään_ telepatian olevan totta ei tarvitse suinkaan rynnätä minnekään jumalien huomaan ja alkaa taikauskoiseksi. Tai jos kokisi OBE:n ei tarvitse tehdä mitään johtopäätöksiä koskien Jeesusta, Buddhaa jne. Tieteet ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, mutta minkäköhän takia niiden parissa puuhaavat ihmiset työntävät mieluiten kaiken vaikeasti tutkittavat ja todistettavan samaan (törky)läjään kammoamansa uskonnollisuuden kanssa?

Lue lisää

"Oikeastaan voisi ajatella että fyys. keho on vähän kuin panssari tai iho jonka itse erittää/kehittää suojakseen/välineekseen? Ja aivan kuten puun päällimmäistä kerrosta eli kaarnaa ei pidetä dualistisesti eri substanssina kuin puun ydinkerrosta, tai juuria, niin täten ei kannattaisi ajatella fyys. kehoakaan kovin totaalisen erillisenä itsestä?"

Hedelmällisempää - ja paremmin reilassa ihka uusimman fysiikan kanssa - on ajatella-otaksua että ns. henkiruumis tai sen maatuskanukkekerrokset, (vrt. "astraali") joissa kaiken kuulemani peruseteella pätevät kvanttimekaniikan tavat ja tottumukset klassisen mekaniikan "lakien" sijasta ovat kokoluokaltaan kertaluokkaa isompia kuin maallinen tomumaja. Esmeks niin, että lihallinen keho on vain pienen pieni osa magneettista ruhoamme, joka on öbaut maapallon kokoinen.

Mitä aisteiksi kutsutaan, on siis tietyn materia/maatuskanukketason (so. klassisen mekaniikan) _suodattimia_, karkeistettuja versioita monitasoisemmista aisteista, joita myös tsakroiksi kutsutaan.

Ja sit tietysti holografiaperiaate (atman=brahman) ja sen kokemuksellistaminen, tietty.

kirjis kirjoitti:

"Oikeastaan voisi ajatella että fyys. keho on vähän kuin panssari tai iho jonka itse erittää/kehittää suojakseen/välineekseen? Ja aivan kuten puun päällimmäistä kerrosta eli kaarnaa ei pidetä dualistisesti eri substanssina kuin puun ydinkerrosta, tai juuria, niin täten ei kannattaisi ajatella fyys. kehoakaan kovin totaalisen erillisenä itsestä?"

Hedelmällisempää - ja paremmin reilassa ihka uusimman fysiikan kanssa - on ajatella-otaksua että ns. henkiruumis tai sen maatuskanukkekerrokset, (vrt. "astraali") joissa kaiken kuulemani peruseteella pätevät kvanttimekaniikan tavat ja tottumukset klassisen mekaniikan "lakien" sijasta ovat kokoluokaltaan kertaluokkaa isompia kuin maallinen tomumaja. Esmeks niin, että lihallinen keho on vain pienen pieni osa magneettista ruhoamme, joka on öbaut maapallon kokoinen.

Mitä aisteiksi kutsutaan, on siis tietyn materia/maatuskanukketason (so. klassisen mekaniikan) _suodattimia_, karkeistettuja versioita monitasoisemmista aisteista, joita myös tsakroiksi kutsutaan.

Ja sit tietysti holografiaperiaate (atman=brahman) ja sen kokemuksellistaminen, tietty.

Lue lisää

Itsen (joksi nimitän pysyvämmäisluonteista kerrosta tai osaa ihmis-kokonaisuudesta) ei välttämättä fyys. kehon rajojen mukaan tarvitse rajautua ja miksei se aivan hyvin voine olla niin laaja juttu että se onkin fyys. keho mikä tököttää siellä itsen sisällä vähän kuin kiviydin kaasuplaneetan sisällä. Jos taas lähtee ykseysjuttuihin niin voisi jopa ajatella että kaikkialla on yhtä ainoaa itseä ja sen sisällä on sattumaklöntteinä näitä olentoja tiivistyneenä fyys. kehojensa kanssa.

Kokemus/tunne siitä että menee sisään fyys. kehoon tai tulee ulos siitä vähän kuin joku käärme tunkisi ulos nahkoistaan saa helposti ajattelemaan että fyys. keho on _ulkokuori_. Mutta ehkä siinä pääpointtina on tietoisuuden piste, castanedalaisitta kokoomapiste, muistaakseni - jos se oli sama asia.

Tietoisuuden tai olemisen tarkan fokuksen piste jossa ihminen kokee olevansa; kumppanini kertoi että lapsena hän tunsi olevansa rintakehässään ja sitten yhtäkkiä se olemisen piste nousi päähän. Itse olen muistini mukaan aina tuntenut olevani päässäni, poislukien kokemukset joissa olen kokenut olevani pääni ylä- tai ulkopuolella (ulkona koko fyys. kehon, tosin 100 % tietoista OBE:a en ole kokenut vielä eli olemista loitommalla fyys. kehosta).

Qad kirjoitti:

...tuskin voinee vetää. Jos on kokenut tai uskoo että on mahdollista irtautua fyys. kehosta, niin noissa tapauksissa puhutaan ns. hopealangasta. Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma. Eli periaatteessa fyys. keho ja itse olisivat samaa kokonaisuutta, eikä niin että itse selkeästi erillinen juttu ikäänkuin vaikkapa kahvi ja kuppi, jolloin kuppia tietenkin edustaa fyys. keho ja kahvia itse.

Astraaliprojektion termi mielestäni sotkee asiaa, koska sehän kuulostaa siltä kuin fyys. keho loisi itsestään kaksoiskappaleen jonnekin. Itse näen asian paremminkin niinpäin että fyys. keho on uloke joka kasvaa itsestä, eli itse luo kehon eikä toisinpäin. Tällöin tietenkin aivotkin vain kuvastaisivat sitä tasoa ja tietoisuutta jota itse haluaa juuri tässä inkarnaatiossa edustaa tiettyjä kokemuksia saadakseen.

Oikeastaan voisi ajatella että fyys. keho on vähän kuin panssari tai iho jonka itse erittää/kehittää suojakseen/välineekseen? Ja aivan kuten puun päällimmäistä kerrosta eli kaarnaa ei pidetä dualistisesti eri substanssina kuin puun ydinkerrosta, tai juuria, niin täten ei kannattaisi ajatella fyys. kehoakaan kovin totaalisen erillisenä itsestä?

>Jos uskoisin, että kaikki on vain aivojen tuotetta, minkä tuotetta aivot sitten olisivat? Jos uskoisin, että on jotain, mikä ei ole aivojeni tuotetta, kuinka voisin osoittaa sen todeksi?

(Materialistinen) aivokeskeisyys sanomaasi ajatellen alkaa vaikuttaa siltä kuin se asettaisi aivoille varsin kohtuuttoman kaikkivoipuuden taakan. Ja mikä ei tähän "aivot yyper alles" -oppiin sovi, selitellään aina olemattomiin harhoina, unelmina ja petoksena. Olen kohdannut ihmisiä jotka kivenkovaan väittävät ettei esim. telepatiaa ole olemassa, vaikka joku hassunhauska telepatia ei mitenkään horjuttaisi heidän materialistisuuttaan vielä mitenkään. (OBE voisi sen tehdä, jos he siis malttaisivat ajatella mitään muuta mahdollisuutta kuin harhan mahdollisuutta.)

Harmillista on että ihmiset eivät ymmärrä että _tietäessään_ telepatian olevan totta ei tarvitse suinkaan rynnätä minnekään jumalien huomaan ja alkaa taikauskoiseksi. Tai jos kokisi OBE:n ei tarvitse tehdä mitään johtopäätöksiä koskien Jeesusta, Buddhaa jne. Tieteet ovat tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita, mutta minkäköhän takia niiden parissa puuhaavat ihmiset työntävät mieluiten kaiken vaikeasti tutkittavat ja todistettavan samaan (törky)läjään kammoamansa uskonnollisuuden kanssa?

Lue lisää

"Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma."

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miksi oletat tällä tavoin? Jokin oma kokemus? Muu tieto?

"fyys. keho on uloke joka kasvaa itsestä,"

Tuo on minustakin tuntunut kaikkein selkeimmältä tavalta ylittää "aivo" dilemma. Se jättää itsen edelleen kysymysmerkiksi, mikä on hyvä asia. Etsi itsesi...

".../minkäköhän takia niiden (tieteiden) parissa puuhaavat ihmiset työntävät mieluiten kaiken vaikeasti tutkittavat ja todistettavan samaan (törky)läjään /..."

Uskon että avarakatseisia tutkijoita löytyisi koko joukko. Lienee vain vaikeaa saada määrärahoja sellaiseen tutkimukseen, josta ei voida odottaa kaupallista hyötyä tai joka kyseenalaistaa yhteiskuntamme järjestystä, vallitsevaa uskoa, individualismia, materialismia ja talousjärjestelmää.

Se joka sijoittaa omaisuutensa nykyisen suuntaiseen maailmanmenoon hyötymistarkoituksessa, ei luonnollisesti tunne halua tukea sen perusteiden romuttamiseen tähtäävää paradigman muutosta. Esimerkiksi syöpätutkimuksen edistämisen tarkoitus ei ole ensisijaisesti ihmisten terveyden edistäminen, vaan pikemminkin terveyden edistämisen ensisijainen tarkoitus on sairaspoissaolojen vähentäminen bruttokansantuotteen lisäämiseksi. Ei ehkä yksilön näkökulmasta, vaan "systeemin", siis sosiaalisen ja talodellisen vallitsevan muodon...

Paljon kannattavampaa kuin tehdä tiedettä, on valmistaa aseita. Ystäväni joka olisi ollut hyvin kiinnostunut materiaalitieteestä hylkäsi opintosuunnitelmansa, koska alalla toimiminen olisi hyödyttänyt aseteollisuutta ja alan parhaat työpaikat olivat sen ajatuksen suuntaisia.

Qad kirjoitti:

Itsen (joksi nimitän pysyvämmäisluonteista kerrosta tai osaa ihmis-kokonaisuudesta) ei välttämättä fyys. kehon rajojen mukaan tarvitse rajautua ja miksei se aivan hyvin voine olla niin laaja juttu että se onkin fyys. keho mikä tököttää siellä itsen sisällä vähän kuin kiviydin kaasuplaneetan sisällä. Jos taas lähtee ykseysjuttuihin niin voisi jopa ajatella että kaikkialla on yhtä ainoaa itseä ja sen sisällä on sattumaklöntteinä näitä olentoja tiivistyneenä fyys. kehojensa kanssa.

Kokemus/tunne siitä että menee sisään fyys. kehoon tai tulee ulos siitä vähän kuin joku käärme tunkisi ulos nahkoistaan saa helposti ajattelemaan että fyys. keho on _ulkokuori_. Mutta ehkä siinä pääpointtina on tietoisuuden piste, castanedalaisitta kokoomapiste, muistaakseni - jos se oli sama asia.

Tietoisuuden tai olemisen tarkan fokuksen piste jossa ihminen kokee olevansa; kumppanini kertoi että lapsena hän tunsi olevansa rintakehässään ja sitten yhtäkkiä se olemisen piste nousi päähän. Itse olen muistini mukaan aina tuntenut olevani päässäni, poislukien kokemukset joissa olen kokenut olevani pääni ylä- tai ulkopuolella (ulkona koko fyys. kehon, tosin 100 % tietoista OBE:a en ole kokenut vielä eli olemista loitommalla fyys. kehosta).

Lue lisää

Itse olen viehtynyt Matti Pitkäsen tieteelliseen määritelmään itsestä: kvanttihyppy muuttuva-arvoisella Planckin vakiolla (joka mahdollistaa sisäkkäiset kvanttihypyt kuin renkaat vedessä). On hyvä myös yrittää ymmärtää, mitä kvantti itsessään tarkoittaa, epäjatkuvuutta jatkuvuuteen, muotoa kaaokseen - olemista ja aikaa itseään; sekä sekin, että kvanttihypyssä ajan nuoli osoittaa janalla molempiin suuntiin.

Itsen "maatuskanukkejen" lisäksi pidettäköön myös mielessä sielun kolmiyhteyteen yhtälailla kuuluvat "henki" (ehkä peräkkäisen ketjuuntumisen muotona) ja "luonto" (kaikista mystisin muoto, alkulähde olevaisen pohjalla) muina ynnä muina kvanttihyppyjen - tai ajan-olon - suhteina.

Hauskahan se on maailmankuvia väsätä, mutta asiasta kolmanteen, tuli mieleeni mahdollisuus, että kuinka paljon kremppasi mahtavat liittyä toimeentuloosi. Revlove mainitsi jossain buddhalaisen ajatuksen oikean toimeentulon tärkeydestä, ja jostain syystä minulla on sellainen mielikuva - ehkä väärä - että työsi on nuivaa ja kuihduttavaa ja stressaavaa toimistossa istuskelua jonkun typerän ja hyödyttömän ellei jopa vahingollisen asian puolesta - no sellaisiahan useimmat ammatit nykyään ovat, eikä vahingollisen välttäminen ja oikean toimeentulon löytäminen ole nykymaailmassa suinkaan helppoa, vaikka kompromisseihinkin suostuisi ehdotonta täydellisyyttä vaatimatta, mikä olisi typerää.

kirjis kirjoitti:

Itse olen viehtynyt Matti Pitkäsen tieteelliseen määritelmään itsestä: kvanttihyppy muuttuva-arvoisella Planckin vakiolla (joka mahdollistaa sisäkkäiset kvanttihypyt kuin renkaat vedessä). On hyvä myös yrittää ymmärtää, mitä kvantti itsessään tarkoittaa, epäjatkuvuutta jatkuvuuteen, muotoa kaaokseen - olemista ja aikaa itseään; sekä sekin, että kvanttihypyssä ajan nuoli osoittaa janalla molempiin suuntiin.

Itsen "maatuskanukkejen" lisäksi pidettäköön myös mielessä sielun kolmiyhteyteen yhtälailla kuuluvat "henki" (ehkä peräkkäisen ketjuuntumisen muotona) ja "luonto" (kaikista mystisin muoto, alkulähde olevaisen pohjalla) muina ynnä muina kvanttihyppyjen - tai ajan-olon - suhteina.

Hauskahan se on maailmankuvia väsätä, mutta asiasta kolmanteen, tuli mieleeni mahdollisuus, että kuinka paljon kremppasi mahtavat liittyä toimeentuloosi. Revlove mainitsi jossain buddhalaisen ajatuksen oikean toimeentulon tärkeydestä, ja jostain syystä minulla on sellainen mielikuva - ehkä väärä - että työsi on nuivaa ja kuihduttavaa ja stressaavaa toimistossa istuskelua jonkun typerän ja hyödyttömän ellei jopa vahingollisen asian puolesta - no sellaisiahan useimmat ammatit nykyään ovat, eikä vahingollisen välttäminen ja oikean toimeentulon löytäminen ole nykymaailmassa suinkaan helppoa, vaikka kompromisseihinkin suostuisi ehdotonta täydellisyyttä vaatimatta, mikä olisi typerää.

Lue lisää

Tässä muistutukseksi. Köyri palvelijaansa.

http://www.nic.fi/~laan/polku.htm

Saag Paneer kirjoitti:

Tässä muistutukseksi. Köyri palvelijaansa.

http://www.nic.fi/~laan/polku.htm

Muistan kyllä miten ammoin vaahtosin buddhalaispäissäni, mutta täytyy tunnustaa että nykyisin, muistaessa vähän muutakin, into siihen suuntaan on lopahtanut.

Oikea elinkeino ymmä nuut kahdeksaiset sisältyvät kaikki yksinkertaiseen ja ymmärrettävään periaatteeseen "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa".

Rev Love kirjoitti:

"Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma."

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miksi oletat tällä tavoin? Jokin oma kokemus? Muu tieto?

"fyys. keho on uloke joka kasvaa itsestä,"

Tuo on minustakin tuntunut kaikkein selkeimmältä tavalta ylittää "aivo" dilemma. Se jättää itsen edelleen kysymysmerkiksi, mikä on hyvä asia. Etsi itsesi...

".../minkäköhän takia niiden (tieteiden) parissa puuhaavat ihmiset työntävät mieluiten kaiken vaikeasti tutkittavat ja todistettavan samaan (törky)läjään /..."

Uskon että avarakatseisia tutkijoita löytyisi koko joukko. Lienee vain vaikeaa saada määrärahoja sellaiseen tutkimukseen, josta ei voida odottaa kaupallista hyötyä tai joka kyseenalaistaa yhteiskuntamme järjestystä, vallitsevaa uskoa, individualismia, materialismia ja talousjärjestelmää.

Se joka sijoittaa omaisuutensa nykyisen suuntaiseen maailmanmenoon hyötymistarkoituksessa, ei luonnollisesti tunne halua tukea sen perusteiden romuttamiseen tähtäävää paradigman muutosta. Esimerkiksi syöpätutkimuksen edistämisen tarkoitus ei ole ensisijaisesti ihmisten terveyden edistäminen, vaan pikemminkin terveyden edistämisen ensisijainen tarkoitus on sairaspoissaolojen vähentäminen bruttokansantuotteen lisäämiseksi. Ei ehkä yksilön näkökulmasta, vaan "systeemin", siis sosiaalisen ja talodellisen vallitsevan muodon...

Paljon kannattavampaa kuin tehdä tiedettä, on valmistaa aseita. Ystäväni joka olisi ollut hyvin kiinnostunut materiaalitieteestä hylkäsi opintosuunnitelmansa, koska alalla toimiminen olisi hyödyttänyt aseteollisuutta ja alan parhaat työpaikat olivat sen ajatuksen suuntaisia.

Lue lisää

"Itse oletan että tuollainen OBE on vähän kuin purukumia venytettäisiin ja toisessa päässä olisi yksi klöntti ja toisessa toinen klöntti ja välillä on rihma."

>Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miksi oletat tällä tavoin? Jokin oma kokemus? Muu tieto?

Muutama oma kokemukseni ei ole juurikaan tuonut tietoa. Lähinnä olen tähän mennessä 90-luvun alusta asti öisin havahtunut vähän aikaa nukkumaan menon jälkeen siihen että näen piirteitä huoneeni kalusteista silmäluomet suljettuina. Lähemmäs varsinaista OBE:ta olen päässyt havahtumalla siihen että _olen_ yhtäaikaa sekä istumassa että makaamassa, ja sitten tunnen miten siirryn kokonaan fyys. kehoni sisään vähän kuin käsi menee hansikkaaseen. Ja sitten on tietenkin se kokemus jossa herään aamulla ja sekunnin murto-osan verran näen pienehkön ihmisen ääriviivoja muistuttavan olennon tai kuvajaisen sänkyni vierellä seisomassa (ensisijainen oletukseni että siinä seisoin aiemmin minä ennenkuin asetuin kehooni).

Purkkateoria vain sopii tällä hetkellä mutu-päätelmiini. Onko se niin vai noin -tyyppisillä pohdinnoilla ei välttämättä tietenkään ole mitään merkitystä varsinaisten kokemusten ja tekojen rinnalla.

kirjis kirjoitti:

Itse olen viehtynyt Matti Pitkäsen tieteelliseen määritelmään itsestä: kvanttihyppy muuttuva-arvoisella Planckin vakiolla (joka mahdollistaa sisäkkäiset kvanttihypyt kuin renkaat vedessä). On hyvä myös yrittää ymmärtää, mitä kvantti itsessään tarkoittaa, epäjatkuvuutta jatkuvuuteen, muotoa kaaokseen - olemista ja aikaa itseään; sekä sekin, että kvanttihypyssä ajan nuoli osoittaa janalla molempiin suuntiin.

Itsen "maatuskanukkejen" lisäksi pidettäköön myös mielessä sielun kolmiyhteyteen yhtälailla kuuluvat "henki" (ehkä peräkkäisen ketjuuntumisen muotona) ja "luonto" (kaikista mystisin muoto, alkulähde olevaisen pohjalla) muina ynnä muina kvanttihyppyjen - tai ajan-olon - suhteina.

Hauskahan se on maailmankuvia väsätä, mutta asiasta kolmanteen, tuli mieleeni mahdollisuus, että kuinka paljon kremppasi mahtavat liittyä toimeentuloosi. Revlove mainitsi jossain buddhalaisen ajatuksen oikean toimeentulon tärkeydestä, ja jostain syystä minulla on sellainen mielikuva - ehkä väärä - että työsi on nuivaa ja kuihduttavaa ja stressaavaa toimistossa istuskelua jonkun typerän ja hyödyttömän ellei jopa vahingollisen asian puolesta - no sellaisiahan useimmat ammatit nykyään ovat, eikä vahingollisen välttäminen ja oikean toimeentulon löytäminen ole nykymaailmassa suinkaan helppoa, vaikka kompromisseihinkin suostuisi ehdotonta täydellisyyttä vaatimatta, mikä olisi typerää.

Lue lisää

Työmaailman koukerot ovat enempi sellaista classified information jota en lähde tässä ruotimaan, mutta olen sitäkin ajatellut että jos ihmisellä voi mitään "oikeaa" työtä, työtä joka tulee intohimosta, olla niin vituroiksihan se on mennyt tuon fiktion kirjoittamisen kanssa. Mutta se on niin märehditty aihe puoleltani että antaapi tältä erää olla. (Olen jämähtänyt lähinnä ollako vaiko eikö olla -tyyppiseen itsensä elävältä syömiseen, kun jokatapauksessa näemmä etsin kaikki tekosyyt olla kirjoittamatta jotten vain joutuisi taas itseinhon valtaan kun sisäinen kriitikko herää ja mölisee.)

Kvanttijutut tuntuvat mielenkiintoisimmalta suunnalta jos yritetään jotenkin kosiskella materialistisia tieteitä ja löytää selitys sille miksi olisi ylipäätään olemassa muutakin kuin harmaa aivomassa tietoisuuden tyyssijana. Mikään pakkohan ei tietenkään ole todistella tieteidenkään suuntaan yhtään mitään, itse henk.koht. jostain syystä olen mieluummin enemmän kallellaan ja mielinkielin tieteelliselle maailmankuvalla kuin uskonnolliselle. (Luulinkin aikoinani että CC:n jutut ovat kivoja koska niiden kanssa pääsee uskonnoista eroon, mutta uskontohan sekin tiätty tavallaan on.)

kirjis kirjoitti:

Itse olen viehtynyt Matti Pitkäsen tieteelliseen määritelmään itsestä: kvanttihyppy muuttuva-arvoisella Planckin vakiolla (joka mahdollistaa sisäkkäiset kvanttihypyt kuin renkaat vedessä). On hyvä myös yrittää ymmärtää, mitä kvantti itsessään tarkoittaa, epäjatkuvuutta jatkuvuuteen, muotoa kaaokseen - olemista ja aikaa itseään; sekä sekin, että kvanttihypyssä ajan nuoli osoittaa janalla molempiin suuntiin.

Itsen "maatuskanukkejen" lisäksi pidettäköön myös mielessä sielun kolmiyhteyteen yhtälailla kuuluvat "henki" (ehkä peräkkäisen ketjuuntumisen muotona) ja "luonto" (kaikista mystisin muoto, alkulähde olevaisen pohjalla) muina ynnä muina kvanttihyppyjen - tai ajan-olon - suhteina.

Hauskahan se on maailmankuvia väsätä, mutta asiasta kolmanteen, tuli mieleeni mahdollisuus, että kuinka paljon kremppasi mahtavat liittyä toimeentuloosi. Revlove mainitsi jossain buddhalaisen ajatuksen oikean toimeentulon tärkeydestä, ja jostain syystä minulla on sellainen mielikuva - ehkä väärä - että työsi on nuivaa ja kuihduttavaa ja stressaavaa toimistossa istuskelua jonkun typerän ja hyödyttömän ellei jopa vahingollisen asian puolesta - no sellaisiahan useimmat ammatit nykyään ovat, eikä vahingollisen välttäminen ja oikean toimeentulon löytäminen ole nykymaailmassa suinkaan helppoa, vaikka kompromisseihinkin suostuisi ehdotonta täydellisyyttä vaatimatta, mikä olisi typerää.

Lue lisää

>lisäksi pidettäköön myös mielessä sielun kolmiyhteyteen yhtälailla kuuluvat "henki"

Unhoittui sanoman että itse samaistan itsen ja siihen (ehkä) liittyvän "kaikkitietävyyden" henkeen. Sielua pidän sellaisena väliportaana keho/ego-kombinaation ja hengen välissä. Sielua en pidä kaikkitietävänä, vaan öö... kokemusjatkumona? jossa ne tunteet ja pyrkimykset lilluvat jotka eivät ole väliaikaisen egopersoonallisuuden ohimeneviä tuotteita. Eli siis jos on useammassa inkarnaatiossa samankaltaisia fiiiksiä niin ne noinniinkuin tulisivat sielusta?

Onko henki-itse persoonallinen onkin sitten taas sellainen kysmys jota olen märehtinyt erinäisillä tahoilla läsnäolijoiden kanssa, enkä ole tullut hullua hurskaammaksi.

Tai onko sillä oikeastaan edes väliä...

"Magia" on (taas kerran) huono sana jota joudun käyttämään pitkälti tämän palstankin vuoksi kun haluan yrittää kuvailla sitä miten ollaan tietoisesti tai tiedostomattomasti tekemisissä transkendenssin(?) kanssa. Itseäni ei niin kauhean paljoa kiinnosta se magia joka tavanomaisimmin magiaksi mielletään, eli se miten tietyllä näennäisen käsittämättömällä mutta tietyt omintakeiset lainalaisuudet omaavalla teolla pyritään saamaan itselle jotain, esim. tietty esine tai jonkun ihmisen rakkaus. En kuitenkaan tuomitse tuollaista toimintaa jos siinä ei oikeasti aiheuteta kenellekään kärsimystä, ja erityisesti minua kiinnostaa voiko tuollaisesta puuhastelumagiasta evolvoitua eteenpäin siihen mikä itseäni varsinaisesti kiinnostaa eli olemaan kanssakäymisessä transkendenssin kanssa. Tällä Magia-palstalla on muutama varsin mielenkiintoinen ihminen ja on periaatteessa aivan sama mikä termi meidät kokoaa tähän ajoittain yhteen. Transkendenssi-palstaa tuskin tulee koskaan... Ja New age -palsta ei kelpaa loputtomine Nesara-tsoukkeineen; Yleistä rajatiedosta taas on kovin passiivisluontoinen palsta.

>Toki niitä voidaan maagisiksi hetkiksikin sanoa, mutta lähinnä silloin tuntuu viattomasti[pää tyhjänä] vain hyvältä olla siinä-->tyytyväisenä ja siksi mitään kaipaamattomana.

Mielestäni todellinen maaginen hetki ei sisällä mitään tarpeita, tarpeet ja toiveet tapahtuvat ennen sitä hetkeä tai sen jälkeen, mutta tuo tila mitä pähkäilen on sellainen hetki jolloin todellakin voi vallita sellainen rauha ja "tyhjyys" minkä jälkikäteen voi kokea hyvinkin tietoisuutta muuntaneena tilana. Ihmiset vain hyvin helposti vähättelevät nuo saunasiniset hetketkin osaksi arkeaan, eivätkä tajua olleensa meditatiivisessa tilassa.

>Magiahan syvimmiltään on ajatusten ja ideoiden tuomista esiin niin, että ajatuksesta tulee teko.

Tavallaan ja tavallaan ei, koska itse siis koen että varsinaisena magian (transkendenssin) hetkenä ei ole läsnä tietoisia ajatuksia koska on siirrytty johonkin mikä on sivussa normaaleista ajatuksista, haluista ja teoista. "Jokin Muu" ilmaantuu, tai paremminkin pääsee esiin koska egoa ei ole siinä välissä yhteyttä sumentamassa.

>magiaa käytetään vain ja ainoastaan itsekkäästi jonkun saamiseen tai antamiseen.

Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.

>Eikö se ole aina joltain toiselta pois, jos itse saa?

Riippuu millä tasolla toimitaan. Fyysisestä on ehkä vaikea jakaa kaikille yhtäläisesti, mutta mitä abstraktimmista asioista on kyse, sitä väistämättömämpää on että kaikki saatu hyödyttää suurempiakin piirejä. Matkan tekevä shamaanihan "itsekkäästi" näkee tripillään kaikenlaista sellaista mitä tavisheimolainen ei näe, mutta kuitenkin shamaanin kautta koko heimo voi hyötyä tämän yhden kokemuksista tavalla tai toisella.

Positiivista poisottamista voisi tietenkin sitten olla parannustoiminta, jossa potilailta otetaan taudit pois ja parantaja saa parannusilon ja tietoa.

>puhut subjektina subjektiivisista "oikeuksistasi"---> elää privaatisti yhteisessä maailmassamme.

Toki. Minulle on vähän hämärää missä määrin minun pitää olla oikeasti valmis jakamaan _omaa itseäni_ muille ihmisille. Abstrakteissa asioissa suorastaan ryöstöviljelen itseäni pölöttämällä muille kaiken mahdollisen hyödyttömän ja hyödyllisen, fyysisellä tasolla olen erittäin penseä itseäni antamaan, eli en mielelläni tapaa ihmisiä. Tahi välttämättä halua olla edes läheistenikään lähellä jatkuvalla syötöllä.

Qad kirjoitti:

"Magia" on (taas kerran) huono sana jota joudun käyttämään pitkälti tämän palstankin vuoksi kun haluan yrittää kuvailla sitä miten ollaan tietoisesti tai tiedostomattomasti tekemisissä transkendenssin(?) kanssa. Itseäni ei niin kauhean paljoa kiinnosta se magia joka tavanomaisimmin magiaksi mielletään, eli se miten tietyllä näennäisen käsittämättömällä mutta tietyt omintakeiset lainalaisuudet omaavalla teolla pyritään saamaan itselle jotain, esim. tietty esine tai jonkun ihmisen rakkaus. En kuitenkaan tuomitse tuollaista toimintaa jos siinä ei oikeasti aiheuteta kenellekään kärsimystä, ja erityisesti minua kiinnostaa voiko tuollaisesta puuhastelumagiasta evolvoitua eteenpäin siihen mikä itseäni varsinaisesti kiinnostaa eli olemaan kanssakäymisessä transkendenssin kanssa. Tällä Magia-palstalla on muutama varsin mielenkiintoinen ihminen ja on periaatteessa aivan sama mikä termi meidät kokoaa tähän ajoittain yhteen. Transkendenssi-palstaa tuskin tulee koskaan... Ja New age -palsta ei kelpaa loputtomine Nesara-tsoukkeineen; Yleistä rajatiedosta taas on kovin passiivisluontoinen palsta.

>Toki niitä voidaan maagisiksi hetkiksikin sanoa, mutta lähinnä silloin tuntuu viattomasti[pää tyhjänä] vain hyvältä olla siinä-->tyytyväisenä ja siksi mitään kaipaamattomana.

Mielestäni todellinen maaginen hetki ei sisällä mitään tarpeita, tarpeet ja toiveet tapahtuvat ennen sitä hetkeä tai sen jälkeen, mutta tuo tila mitä pähkäilen on sellainen hetki jolloin todellakin voi vallita sellainen rauha ja "tyhjyys" minkä jälkikäteen voi kokea hyvinkin tietoisuutta muuntaneena tilana. Ihmiset vain hyvin helposti vähättelevät nuo saunasiniset hetketkin osaksi arkeaan, eivätkä tajua olleensa meditatiivisessa tilassa.

>Magiahan syvimmiltään on ajatusten ja ideoiden tuomista esiin niin, että ajatuksesta tulee teko.

Tavallaan ja tavallaan ei, koska itse siis koen että varsinaisena magian (transkendenssin) hetkenä ei ole läsnä tietoisia ajatuksia koska on siirrytty johonkin mikä on sivussa normaaleista ajatuksista, haluista ja teoista. "Jokin Muu" ilmaantuu, tai paremminkin pääsee esiin koska egoa ei ole siinä välissä yhteyttä sumentamassa.

>magiaa käytetään vain ja ainoastaan itsekkäästi jonkun saamiseen tai antamiseen.

Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.

>Eikö se ole aina joltain toiselta pois, jos itse saa?

Riippuu millä tasolla toimitaan. Fyysisestä on ehkä vaikea jakaa kaikille yhtäläisesti, mutta mitä abstraktimmista asioista on kyse, sitä väistämättömämpää on että kaikki saatu hyödyttää suurempiakin piirejä. Matkan tekevä shamaanihan "itsekkäästi" näkee tripillään kaikenlaista sellaista mitä tavisheimolainen ei näe, mutta kuitenkin shamaanin kautta koko heimo voi hyötyä tämän yhden kokemuksista tavalla tai toisella.

Positiivista poisottamista voisi tietenkin sitten olla parannustoiminta, jossa potilailta otetaan taudit pois ja parantaja saa parannusilon ja tietoa.

>puhut subjektina subjektiivisista "oikeuksistasi"---> elää privaatisti yhteisessä maailmassamme.

Toki. Minulle on vähän hämärää missä määrin minun pitää olla oikeasti valmis jakamaan _omaa itseäni_ muille ihmisille. Abstrakteissa asioissa suorastaan ryöstöviljelen itseäni pölöttämällä muille kaiken mahdollisen hyödyttömän ja hyödyllisen, fyysisellä tasolla olen erittäin penseä itseäni antamaan, eli en mielelläni tapaa ihmisiä. Tahi välttämättä halua olla edes läheistenikään lähellä jatkuvalla syötöllä.

Lue lisää

//Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.//



- Välineeksi tehdä mitä?




//Toki. Minulle on vähän hämärää missä määrin minun pitää olla oikeasti valmis jakamaan _omaa itseäni_ muille ihmisille.//



- Riippuu siitä mihin pyrkii, tai mikä on pyyde. Tarkoitukset koostuvat varsin suurelta osaltan o-m-i-s-t-a pyyteistä--->'asioiden olla noin' tai 'heidän voivan niin'.

Jos tätä faktallisuutta kontraa "Jonkun muun" käytössä olemiseen--->päädytään aina itsekkyyteen, koska---> o-l-e-m-a-s-s-a-o-l-o ei uskontojen, tai mm. magian harjoittajien motiivit eroa toisistaan juuri lainkaan, motiivi toimintaan [yleensäkin!] on itsekkyys--->siis itselle tai rakkaillensa jonkun edun tai helpotuksen saaminen.
Uskovat luulevat saavansa etuja ja palkkioita armosta ja jumalansa lahjana---> nimenomaan juuri h-e-i-l-l-e :)[vaikka miljoonat kärsisivät ympärillä].
Maagikot suorittavat itse oman osansa ja luulevat voimiensa kumpuavan yhtymisestä "Jonkun käytössä" jopa niin, että määrätyillä rituaaleilla [kuten uskovilla rukous, tai 'oikein' eletty elämä] olisi merkitystä loppu-tulokseen.

Mutta se siitä, tuosta 'omasta paikasta' puhuen---> oikeastaan shamaanien ja samaan gendreen kuuluvien ihmisten luonteen-piirteet sisältävät joukon tiivistynyttä, kollektivista voimaa.

Ne ihmiset populaatiosta, jotka uskaltavat [ovat siis rohkeita] heittäytyä ali-tajuntansa vietäviksi ja siten arki-minän rajoitteiden ulkopuolelle, joissa populaation empatia-kykyisyys kulminoituu auttamisena ja jopa itsensä uhraamisena [intiaani'poppikset heittäytyivät biisonilaumojen jalkoihin ohjatakseen ne rotkoon, tai viiltelivät itseään vakavasti vahingoittaen saadakseen populaatiolleen vaikkapa sadetta] populaationsa hyväksi, osoittavat epä-itsekkyytensä lisäki melko ylivertaista älykkyyttä ja ihmisen psyykkeen luku'taitoa, nostessaan maagikoiksi ryhmiensä keskeltä.

Lähes kaikki tuo aito on takana. Ei ole riittävän tiiviitä ryhmiä, ei ole aitoa syytä olla ylennsäkään mitään. Yhteis-kunnilla on lääkärit,poliisit, palokunnat ja kaikki muukin järjestettynä avuksi.

Magian harjoittajat eivät siis löydä enää ryhmää ja jos löytävät, ryhmän syyt olla kasassa ovat liian kaukana kaikesta puhtaasta, että toimiminen ei ensinäkään onnistu, tai se ei edes enää kiinnosta ketään.

Yksittäiset pyynnöt ja voimien anelut vaikuttavat siis lähinnä naivilta ja varsin itsekkäältä--->pyydettäessä rakkautta [varsinkin jonkun tietyn saamista] tai itselle ja läheisille terveyttä muun maailman kärsiessä.

Onko se sitten jatkumoa itsekkyydelle, ettei mikään riitä, vaan pyydetään vielä lisää vaikka taivaan-voimien avulla, kunhan saadaan omat asiat "siunatuiksi".

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.//



- Välineeksi tehdä mitä?




//Toki. Minulle on vähän hämärää missä määrin minun pitää olla oikeasti valmis jakamaan _omaa itseäni_ muille ihmisille.//



- Riippuu siitä mihin pyrkii, tai mikä on pyyde. Tarkoitukset koostuvat varsin suurelta osaltan o-m-i-s-t-a pyyteistä--->'asioiden olla noin' tai 'heidän voivan niin'.

Jos tätä faktallisuutta kontraa "Jonkun muun" käytössä olemiseen--->päädytään aina itsekkyyteen, koska---> o-l-e-m-a-s-s-a-o-l-o ei uskontojen, tai mm. magian harjoittajien motiivit eroa toisistaan juuri lainkaan, motiivi toimintaan [yleensäkin!] on itsekkyys--->siis itselle tai rakkaillensa jonkun edun tai helpotuksen saaminen.
Uskovat luulevat saavansa etuja ja palkkioita armosta ja jumalansa lahjana---> nimenomaan juuri h-e-i-l-l-e :)[vaikka miljoonat kärsisivät ympärillä].
Maagikot suorittavat itse oman osansa ja luulevat voimiensa kumpuavan yhtymisestä "Jonkun käytössä" jopa niin, että määrätyillä rituaaleilla [kuten uskovilla rukous, tai 'oikein' eletty elämä] olisi merkitystä loppu-tulokseen.

Mutta se siitä, tuosta 'omasta paikasta' puhuen---> oikeastaan shamaanien ja samaan gendreen kuuluvien ihmisten luonteen-piirteet sisältävät joukon tiivistynyttä, kollektivista voimaa.

Ne ihmiset populaatiosta, jotka uskaltavat [ovat siis rohkeita] heittäytyä ali-tajuntansa vietäviksi ja siten arki-minän rajoitteiden ulkopuolelle, joissa populaation empatia-kykyisyys kulminoituu auttamisena ja jopa itsensä uhraamisena [intiaani'poppikset heittäytyivät biisonilaumojen jalkoihin ohjatakseen ne rotkoon, tai viiltelivät itseään vakavasti vahingoittaen saadakseen populaatiolleen vaikkapa sadetta] populaationsa hyväksi, osoittavat epä-itsekkyytensä lisäki melko ylivertaista älykkyyttä ja ihmisen psyykkeen luku'taitoa, nostessaan maagikoiksi ryhmiensä keskeltä.

Lähes kaikki tuo aito on takana. Ei ole riittävän tiiviitä ryhmiä, ei ole aitoa syytä olla ylennsäkään mitään. Yhteis-kunnilla on lääkärit,poliisit, palokunnat ja kaikki muukin järjestettynä avuksi.

Magian harjoittajat eivät siis löydä enää ryhmää ja jos löytävät, ryhmän syyt olla kasassa ovat liian kaukana kaikesta puhtaasta, että toimiminen ei ensinäkään onnistu, tai se ei edes enää kiinnosta ketään.

Yksittäiset pyynnöt ja voimien anelut vaikuttavat siis lähinnä naivilta ja varsin itsekkäältä--->pyydettäessä rakkautta [varsinkin jonkun tietyn saamista] tai itselle ja läheisille terveyttä muun maailman kärsiessä.

Onko se sitten jatkumoa itsekkyydelle, ettei mikään riitä, vaan pyydetään vielä lisää vaikka taivaan-voimien avulla, kunhan saadaan omat asiat "siunatuiksi".

Lue lisää

Kovasti oli tuota pyytelyä tuossa, mutta itselleni se jää vieraaksi kun en oikeastaan juurikaan harrasta pyytämistä. Joskus tietenkin tulee ajateltua että loppuisipa kipu/tuska/v-tutus ja joskus olen jotain juttuja tehnyt tietyn asian saadakseni tai ehkäistäkseni, mutta en ole ajatellut että olisin erityisesti jotain voimaa (olentona) apuun kerjäämässä. Uskon yleensä ensisijaisesti että jokin riitti tai "taika" vaikuttaa ihmisen alitajuntaan ja suggeroi hänet itsensä saamaan asia N tapahtumaan. Kaiketi uskon siis hyvin pitkälti

*henkilökohtaiseen energiaan/voimaan*

eli ihminen joko kykenee tai ei kykene erinäisiin asioihin sen mukaan kuinka määrätietoinen hän on, kuinka yhdeksi ainoaksi pyrkimykseksi ja minäksi hän saa itsensä lukuisat eri osaset integroitua.

Jos ryhmiä ajattelee, niin itsekin olen taipuvainen ajattelemaan ja päättelemään että se jää nykyään sellaiseksi harrasteluksi. Saamme sikanaudan kaupasta ja on ne lääkärit jne. joten harvan meistä tarvitsee ikinä uhrata omasta itsestä yhtäään mitään minkään asian hyväksi. Siten suurin osa siitä mitä teemme tehdään mielihyväpohjalta, miten sattuu ihmistä huvittamaan. Tämän voi ajatella myönteisesti niin että meillä on lepopäiväelämänmeno jossa voimme keskittyä jokainen oman itsen kehittämiseen, tai voi ajatella kielteisesti että meno on niin mahdoton että kohta rysähtää ja kunnolla.

>>Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.//

>- Välineeksi tehdä mitä?

Ilmaista itsessään sitä mitä jotkut nimittävät Jumalaksi, minä (ja jotkut muut) Hengeksi. Muuttua itsestään käsin säteileväksi sensijaan että peilaa lainavaloa. Antaa enemmän kuin saa, koska muuttuu rajattoman energian lähteeksi? (Hurja ajatus.)

Qad kirjoitti:

Kovasti oli tuota pyytelyä tuossa, mutta itselleni se jää vieraaksi kun en oikeastaan juurikaan harrasta pyytämistä. Joskus tietenkin tulee ajateltua että loppuisipa kipu/tuska/v-tutus ja joskus olen jotain juttuja tehnyt tietyn asian saadakseni tai ehkäistäkseni, mutta en ole ajatellut että olisin erityisesti jotain voimaa (olentona) apuun kerjäämässä. Uskon yleensä ensisijaisesti että jokin riitti tai "taika" vaikuttaa ihmisen alitajuntaan ja suggeroi hänet itsensä saamaan asia N tapahtumaan. Kaiketi uskon siis hyvin pitkälti

*henkilökohtaiseen energiaan/voimaan*

eli ihminen joko kykenee tai ei kykene erinäisiin asioihin sen mukaan kuinka määrätietoinen hän on, kuinka yhdeksi ainoaksi pyrkimykseksi ja minäksi hän saa itsensä lukuisat eri osaset integroitua.

Jos ryhmiä ajattelee, niin itsekin olen taipuvainen ajattelemaan ja päättelemään että se jää nykyään sellaiseksi harrasteluksi. Saamme sikanaudan kaupasta ja on ne lääkärit jne. joten harvan meistä tarvitsee ikinä uhrata omasta itsestä yhtäään mitään minkään asian hyväksi. Siten suurin osa siitä mitä teemme tehdään mielihyväpohjalta, miten sattuu ihmistä huvittamaan. Tämän voi ajatella myönteisesti niin että meillä on lepopäiväelämänmeno jossa voimme keskittyä jokainen oman itsen kehittämiseen, tai voi ajatella kielteisesti että meno on niin mahdoton että kohta rysähtää ja kunnolla.

>>Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.//

>- Välineeksi tehdä mitä?

Ilmaista itsessään sitä mitä jotkut nimittävät Jumalaksi, minä (ja jotkut muut) Hengeksi. Muuttua itsestään käsin säteileväksi sensijaan että peilaa lainavaloa. Antaa enemmän kuin saa, koska muuttuu rajattoman energian lähteeksi? (Hurja ajatus.)

Lue lisää

//Ilmaista itsessään sitä mitä jotkut nimittävät Jumalaksi, minä (ja jotkut muut) Hengeksi. Muuttua itsestään käsin säteileväksi sensijaan että peilaa lainavaloa. Antaa enemmän kuin saa, koska muuttuu rajattoman energian lähteeksi? (Hurja ajatus.)//



- Niinpä, se onnistuukin luultavasti ja tuntuukin konkreettisesti--->onhan i-h-m-i-n-e-n tekijänsä "geeneistä" koostuva, entiteettimäisestä konkretisoitu jäljitelmä-->ajatuksen konkrentumana--->siis juuri sitä korkeampaa magiikkaa.

Itse pidän totisesti ihmistä ympäristöineen todellakin hokkus-pokkuksena, eli magiikkana ja suurta maagikkoa-->luonnollisesti huijarina.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Niin jos ajattelee vain näpertelymagiaa, eikä Suurta Työtä jossa yritetään muuntaa koko oma olemus paremmaksi välineeksi transkendenssille, Jollekin Muulle, olla paljaana esillä.//



- Välineeksi tehdä mitä?




//Toki. Minulle on vähän hämärää missä määrin minun pitää olla oikeasti valmis jakamaan _omaa itseäni_ muille ihmisille.//



- Riippuu siitä mihin pyrkii, tai mikä on pyyde. Tarkoitukset koostuvat varsin suurelta osaltan o-m-i-s-t-a pyyteistä--->'asioiden olla noin' tai 'heidän voivan niin'.

Jos tätä faktallisuutta kontraa "Jonkun muun" käytössä olemiseen--->päädytään aina itsekkyyteen, koska---> o-l-e-m-a-s-s-a-o-l-o ei uskontojen, tai mm. magian harjoittajien motiivit eroa toisistaan juuri lainkaan, motiivi toimintaan [yleensäkin!] on itsekkyys--->siis itselle tai rakkaillensa jonkun edun tai helpotuksen saaminen.
Uskovat luulevat saavansa etuja ja palkkioita armosta ja jumalansa lahjana---> nimenomaan juuri h-e-i-l-l-e :)[vaikka miljoonat kärsisivät ympärillä].
Maagikot suorittavat itse oman osansa ja luulevat voimiensa kumpuavan yhtymisestä "Jonkun käytössä" jopa niin, että määrätyillä rituaaleilla [kuten uskovilla rukous, tai 'oikein' eletty elämä] olisi merkitystä loppu-tulokseen.

Mutta se siitä, tuosta 'omasta paikasta' puhuen---> oikeastaan shamaanien ja samaan gendreen kuuluvien ihmisten luonteen-piirteet sisältävät joukon tiivistynyttä, kollektivista voimaa.

Ne ihmiset populaatiosta, jotka uskaltavat [ovat siis rohkeita] heittäytyä ali-tajuntansa vietäviksi ja siten arki-minän rajoitteiden ulkopuolelle, joissa populaation empatia-kykyisyys kulminoituu auttamisena ja jopa itsensä uhraamisena [intiaani'poppikset heittäytyivät biisonilaumojen jalkoihin ohjatakseen ne rotkoon, tai viiltelivät itseään vakavasti vahingoittaen saadakseen populaatiolleen vaikkapa sadetta] populaationsa hyväksi, osoittavat epä-itsekkyytensä lisäki melko ylivertaista älykkyyttä ja ihmisen psyykkeen luku'taitoa, nostessaan maagikoiksi ryhmiensä keskeltä.

Lähes kaikki tuo aito on takana. Ei ole riittävän tiiviitä ryhmiä, ei ole aitoa syytä olla ylennsäkään mitään. Yhteis-kunnilla on lääkärit,poliisit, palokunnat ja kaikki muukin järjestettynä avuksi.

Magian harjoittajat eivät siis löydä enää ryhmää ja jos löytävät, ryhmän syyt olla kasassa ovat liian kaukana kaikesta puhtaasta, että toimiminen ei ensinäkään onnistu, tai se ei edes enää kiinnosta ketään.

Yksittäiset pyynnöt ja voimien anelut vaikuttavat siis lähinnä naivilta ja varsin itsekkäältä--->pyydettäessä rakkautta [varsinkin jonkun tietyn saamista] tai itselle ja läheisille terveyttä muun maailman kärsiessä.

Onko se sitten jatkumoa itsekkyydelle, ettei mikään riitä, vaan pyydetään vielä lisää vaikka taivaan-voimien avulla, kunhan saadaan omat asiat "siunatuiksi".

Lue lisää

//Ne ihmiset populaatiosta, jotka uskaltavat [ovat siis rohkeita] heittäytyä ali-tajuntansa vietäviksi ja siten arki-minän rajoitteiden ulkopuolelle, joissa populaation empatia-kykyisyys kulminoituu auttamisena ja jopa itsensä uhraamisena [intiaani'poppikset heittäytyivät biisonilaumojen jalkoihin ohjatakseen ne rotkoon, tai viiltelivät itseään vakavasti vahingoittaen saadakseen populaatiolleen vaikkapa sadetta] populaationsa hyväksi, osoittavat epä-itsekkyytensä lisäki melko ylivertaista älykkyyttä ja ihmisen psyykkeen luku'taitoa, nostessaan maagikoiksi ryhmiensä keskeltä.//

On tullut joskus sanotuksi, että shamaanius - tai suomeksi noita - on tiivistynyttä merkitystä, sitä jotain esisitä, joka edeltää tulkintaa ja tulkintasuodattimia. Noituus on sitä, että sille päälle sattuu ja silloin kun sattuu, tulkintasuodattimet on jotakuinkin kohdallaan väkeen - maailmaan ja/tai yhteisöön päin. Tällöin on hyvä tehdä pieni mutta tärkeä ero noidan ja julkinoidan välillä, jossa jälkimmäisessä tapauksessa yhteisölliset tulkintasuodattimet ovat varsin oleellisessa osassa.


//Lähes kaikki tuo aito on takana. Ei ole riittävän tiiviitä ryhmiä, ei ole aitoa syytä olla ylennsäkään mitään. Yhteis-kunnilla on lääkärit,poliisit, palokunnat ja kaikki muukin järjestettynä avuksi.

Magian harjoittajat eivät siis löydä enää ryhmää ja jos löytävät, ryhmän syyt olla kasassa ovat liian kaukana kaikesta puhtaasta, että toimiminen ei ensinäkään onnistu, tai se ei edes enää kiinnosta ketään.//

Minua kiinnostaa kovasti se pieni mahdollisuus, että ns. kylänoituus - noidan ja ihmisyhteisön ja luonnon tasapainoinen suhde - olisi elvytettävissä tässä ajassa ja paikassa - ennen kaikkea pienen ihmisen näkökulmasta. Ja tämän haaveen puolesta teen sen minkä osaan, yleensä varsin taitamattomasti.

Eihän nykymaailmassa voida puhua yhteis-kunnista, vaan elämme eriskunnassa, hajoita-ja-hallitse -sivilisaatiossa joka käyttäytyy syövän tavoin, joka tahtoo kasvaa hillittömästi kunnepa surmaa isäntänsä (maapallon biosfäärin) ja samalla itsekin.

Puhtaus on turha ja vahingollinen haave (paras on hyvän pahin vihollinen) vaan on hyväksyttävä epäpuhtaus ja epätäydellisyys, että on itsekin osa syöpää. Vain sitä kautta on mahdollisuus olla jotain muutakin kuin syöpää.

kirjis kirjoitti:

//Ne ihmiset populaatiosta, jotka uskaltavat [ovat siis rohkeita] heittäytyä ali-tajuntansa vietäviksi ja siten arki-minän rajoitteiden ulkopuolelle, joissa populaation empatia-kykyisyys kulminoituu auttamisena ja jopa itsensä uhraamisena [intiaani'poppikset heittäytyivät biisonilaumojen jalkoihin ohjatakseen ne rotkoon, tai viiltelivät itseään vakavasti vahingoittaen saadakseen populaatiolleen vaikkapa sadetta] populaationsa hyväksi, osoittavat epä-itsekkyytensä lisäki melko ylivertaista älykkyyttä ja ihmisen psyykkeen luku'taitoa, nostessaan maagikoiksi ryhmiensä keskeltä.//

On tullut joskus sanotuksi, että shamaanius - tai suomeksi noita - on tiivistynyttä merkitystä, sitä jotain esisitä, joka edeltää tulkintaa ja tulkintasuodattimia. Noituus on sitä, että sille päälle sattuu ja silloin kun sattuu, tulkintasuodattimet on jotakuinkin kohdallaan väkeen - maailmaan ja/tai yhteisöön päin. Tällöin on hyvä tehdä pieni mutta tärkeä ero noidan ja julkinoidan välillä, jossa jälkimmäisessä tapauksessa yhteisölliset tulkintasuodattimet ovat varsin oleellisessa osassa.


//Lähes kaikki tuo aito on takana. Ei ole riittävän tiiviitä ryhmiä, ei ole aitoa syytä olla ylennsäkään mitään. Yhteis-kunnilla on lääkärit,poliisit, palokunnat ja kaikki muukin järjestettynä avuksi.

Magian harjoittajat eivät siis löydä enää ryhmää ja jos löytävät, ryhmän syyt olla kasassa ovat liian kaukana kaikesta puhtaasta, että toimiminen ei ensinäkään onnistu, tai se ei edes enää kiinnosta ketään.//

Minua kiinnostaa kovasti se pieni mahdollisuus, että ns. kylänoituus - noidan ja ihmisyhteisön ja luonnon tasapainoinen suhde - olisi elvytettävissä tässä ajassa ja paikassa - ennen kaikkea pienen ihmisen näkökulmasta. Ja tämän haaveen puolesta teen sen minkä osaan, yleensä varsin taitamattomasti.

Eihän nykymaailmassa voida puhua yhteis-kunnista, vaan elämme eriskunnassa, hajoita-ja-hallitse -sivilisaatiossa joka käyttäytyy syövän tavoin, joka tahtoo kasvaa hillittömästi kunnepa surmaa isäntänsä (maapallon biosfäärin) ja samalla itsekin.

Puhtaus on turha ja vahingollinen haave (paras on hyvän pahin vihollinen) vaan on hyväksyttävä epäpuhtaus ja epätäydellisyys, että on itsekin osa syöpää. Vain sitä kautta on mahdollisuus olla jotain muutakin kuin syöpää.

Lue lisää

//On tullut joskus sanotuksi, että shamaanius - tai suomeksi noita - on tiivistynyttä merkitystä, sitä jotain esisitä, joka edeltää tulkintaa ja tulkintasuodattimia. Noituus on sitä, että sille päälle sattuu ja silloin kun sattuu, tulkintasuodattimet on jotakuinkin kohdallaan väkeen - maailmaan ja/tai yhteisöön päin.//



- En ole shamanismin tuntija, en voi siksi kokemuksesta sanoa siitä sitä tai tätä. Kuvittelisin kuitenkin shamanistin olevan yhteydessä johonkin kollektiivisen-muisti-jäljen tapaiseen, jossa on tiivistyneenä ihmiskunnan luonnollinen tietämys "avusta".



//Tällöin on hyvä tehdä pieni mutta tärkeä ero noidan ja julkinoidan välillä, jossa jälkimmäisessä tapauksessa yhteisölliset tulkintasuodattimet ovat varsin oleellisessa osassa.//



- Ero ei ole pieni, se on oleellinen.
Heti kun shamanisti alkaa esittämään ja korottamaan itseään, menee homma reisille.

Se menee vertauksellisesti samoin kuin Mooseksella, kun hän toimi välittäjänä kertomuksessa Jahvelleen, Israelin ollessa janoissaan erä-maassa.
Mooses meni möläyttämään ja siten paljastamaan "tärkeytensä" sanomalla: "Pitääkö m-i-n-u-n iskeä tästä kalliosta vettä teille", no hommahan 'valui' hänellä henkilökohtaisesti lopulta sitten siihen.



//Minua kiinnostaa kovasti se pieni mahdollisuus, että ns. kylänoituus - noidan ja ihmisyhteisön ja luonnon tasapainoinen suhde - olisi elvytettävissä tässä ajassa ja paikassa - ennen kaikkea pienen ihmisen näkökulmasta. Ja tämän haaveen puolesta teen sen minkä osaan, yleensä varsin taitamattomasti.//



- Se olkoon sinun juttusi, en puutu siihen. :)



//Eihän nykymaailmassa voida puhua yhteis-kunnista, vaan elämme eriskunnassa, hajoita-ja-hallitse -sivilisaatiossa joka käyttäytyy syövän tavoin, joka tahtoo kasvaa hillittömästi kunnepa surmaa isäntänsä (maapallon biosfäärin) ja samalla itsekin. Puhtaus on turha ja vahingollinen haave (paras on hyvän pahin vihollinen) vaan on hyväksyttävä epäpuhtaus ja epätäydellisyys, että on itsekin osa syöpää. Vain sitä kautta on mahdollisuus olla jotain muutakin kuin syöpää.//




- Moninaisuus aiheuttaa idea-maailmansa mukaan erillisyyttä, se menee pienimmästä yksiköstä laajempiin-->lävistäen kaiken.

Puhdasta'Ideaa [Hengen Alku-Idea/Pleroma] ei syöväksi-saastunut-idea[moninaisuus/itsekkyys/olevaisuus] voi sisältää.
Toki--->saastunut idea on sekin "puhdistettu" kaikesta varsinaisesti Alku-Idean-mukaisen-Puhtaasta-Ideaalisuudesta--> pelkäksi puhtaaksi syövän-sekaiseksi-saastaksi.

Loppu-tulema ei tuon "puhdistus-prosessin" jälkeen ole kummoinen--->onhan tämän syövän-kaltaisen-idea-maailman lähtö-idea jo heti pielessä-->siis ei parannettavissa itsellään.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//On tullut joskus sanotuksi, että shamaanius - tai suomeksi noita - on tiivistynyttä merkitystä, sitä jotain esisitä, joka edeltää tulkintaa ja tulkintasuodattimia. Noituus on sitä, että sille päälle sattuu ja silloin kun sattuu, tulkintasuodattimet on jotakuinkin kohdallaan väkeen - maailmaan ja/tai yhteisöön päin.//



- En ole shamanismin tuntija, en voi siksi kokemuksesta sanoa siitä sitä tai tätä. Kuvittelisin kuitenkin shamanistin olevan yhteydessä johonkin kollektiivisen-muisti-jäljen tapaiseen, jossa on tiivistyneenä ihmiskunnan luonnollinen tietämys "avusta".



//Tällöin on hyvä tehdä pieni mutta tärkeä ero noidan ja julkinoidan välillä, jossa jälkimmäisessä tapauksessa yhteisölliset tulkintasuodattimet ovat varsin oleellisessa osassa.//



- Ero ei ole pieni, se on oleellinen.
Heti kun shamanisti alkaa esittämään ja korottamaan itseään, menee homma reisille.

Se menee vertauksellisesti samoin kuin Mooseksella, kun hän toimi välittäjänä kertomuksessa Jahvelleen, Israelin ollessa janoissaan erä-maassa.
Mooses meni möläyttämään ja siten paljastamaan "tärkeytensä" sanomalla: "Pitääkö m-i-n-u-n iskeä tästä kalliosta vettä teille", no hommahan 'valui' hänellä henkilökohtaisesti lopulta sitten siihen.



//Minua kiinnostaa kovasti se pieni mahdollisuus, että ns. kylänoituus - noidan ja ihmisyhteisön ja luonnon tasapainoinen suhde - olisi elvytettävissä tässä ajassa ja paikassa - ennen kaikkea pienen ihmisen näkökulmasta. Ja tämän haaveen puolesta teen sen minkä osaan, yleensä varsin taitamattomasti.//



- Se olkoon sinun juttusi, en puutu siihen. :)



//Eihän nykymaailmassa voida puhua yhteis-kunnista, vaan elämme eriskunnassa, hajoita-ja-hallitse -sivilisaatiossa joka käyttäytyy syövän tavoin, joka tahtoo kasvaa hillittömästi kunnepa surmaa isäntänsä (maapallon biosfäärin) ja samalla itsekin. Puhtaus on turha ja vahingollinen haave (paras on hyvän pahin vihollinen) vaan on hyväksyttävä epäpuhtaus ja epätäydellisyys, että on itsekin osa syöpää. Vain sitä kautta on mahdollisuus olla jotain muutakin kuin syöpää.//




- Moninaisuus aiheuttaa idea-maailmansa mukaan erillisyyttä, se menee pienimmästä yksiköstä laajempiin-->lävistäen kaiken.

Puhdasta'Ideaa [Hengen Alku-Idea/Pleroma] ei syöväksi-saastunut-idea[moninaisuus/itsekkyys/olevaisuus] voi sisältää.
Toki--->saastunut idea on sekin "puhdistettu" kaikesta varsinaisesti Alku-Idean-mukaisen-Puhtaasta-Ideaalisuudesta--> pelkäksi puhtaaksi syövän-sekaiseksi-saastaksi.

Loppu-tulema ei tuon "puhdistus-prosessin" jälkeen ole kummoinen--->onhan tämän syövän-kaltaisen-idea-maailman lähtö-idea jo heti pielessä-->siis ei parannettavissa itsellään.

Lue lisää

Kuulin ystävältäni tarinan tutusta, joka oli sairastunut parantumattomaan syöpään, jota ei enää kannattanut yrittää hoitaa leikkauksilla ja sädehoidolla. Noh, tämä parantumattomasti sairas sitten jostain oikusta sai päähänsä pitää viimeiset päivänsä syöpää ystävänään, olihan se osa häntä joten miksi tuhlata loppuaika taisteluun ja tuskailuun, hän siis suhtautui syöpäänsä rakastavalla hellyydellä. Arvannet mitä tapahtui: syöpä lakkasi kasvamasta ja katosi ihan itsestään.

//- Se olkoon sinun juttusi, en puutu siihen. :)//

Ei se ole minun juttuni, jos se olisi minun juttuni se menisi välittömästi reisille. Se kuuluu kaikille ja siihen sopii puuttua itsekunkin. Olenpahan vain asiaa paljon ajatellut, lähtien siitä "alkuperäisestä" shamaaniudesta tai sellaisen ideasta, jonka ymmärrän olevan jonkun (noidan varassa elävän) yhteisön ja ympäröivän luonnon kollektiivisen muistin ja viisauden tasapainoa ylläpitävä ilmentymä ja tulkki.

Juttu on siis ennen kaikkea kysymys noidille (ja ihmisväelle). Jos ja kun jokin ihmisyhteisö (esim. "ekokylä") pyrkii löytämään tasapainoisen elämäntavan, muuttamaan elämäntapansa syöpämäisesta kasvusta ja kuluttamisesta elimelliseksi osaksi luontoa, kuinka noidat - ja julkinoidat - kukin omalta osaltaan voisivat parhaiten auttaa tällaista parantumisprosessia? Millaista apua ihmisväki eniten tarvitsee?

kirjis kirjoitti:

Kuulin ystävältäni tarinan tutusta, joka oli sairastunut parantumattomaan syöpään, jota ei enää kannattanut yrittää hoitaa leikkauksilla ja sädehoidolla. Noh, tämä parantumattomasti sairas sitten jostain oikusta sai päähänsä pitää viimeiset päivänsä syöpää ystävänään, olihan se osa häntä joten miksi tuhlata loppuaika taisteluun ja tuskailuun, hän siis suhtautui syöpäänsä rakastavalla hellyydellä. Arvannet mitä tapahtui: syöpä lakkasi kasvamasta ja katosi ihan itsestään.

//- Se olkoon sinun juttusi, en puutu siihen. :)//

Ei se ole minun juttuni, jos se olisi minun juttuni se menisi välittömästi reisille. Se kuuluu kaikille ja siihen sopii puuttua itsekunkin. Olenpahan vain asiaa paljon ajatellut, lähtien siitä "alkuperäisestä" shamaaniudesta tai sellaisen ideasta, jonka ymmärrän olevan jonkun (noidan varassa elävän) yhteisön ja ympäröivän luonnon kollektiivisen muistin ja viisauden tasapainoa ylläpitävä ilmentymä ja tulkki.

Juttu on siis ennen kaikkea kysymys noidille (ja ihmisväelle). Jos ja kun jokin ihmisyhteisö (esim. "ekokylä") pyrkii löytämään tasapainoisen elämäntavan, muuttamaan elämäntapansa syöpämäisesta kasvusta ja kuluttamisesta elimelliseksi osaksi luontoa, kuinka noidat - ja julkinoidat - kukin omalta osaltaan voisivat parhaiten auttaa tällaista parantumisprosessia? Millaista apua ihmisväki eniten tarvitsee?

Lue lisää

//Juttu on siis ennen kaikkea kysymys noidille (ja ihmisväelle). Jos ja kun jokin ihmisyhteisö (esim. "ekokylä") pyrkii löytämään tasapainoisen elämäntavan, muuttamaan elämäntapansa syöpämäisesta kasvusta ja kuluttamisesta elimelliseksi osaksi luontoa, kuinka noidat - ja julkinoidat - kukin omalta osaltaan voisivat parhaiten auttaa tällaista parantumisprosessia? Millaista apua ihmisväki eniten tarvitsee?//


- Kyöpeli-vuoren takaisissa maastoissa, trullimaisen elämän-tavan jätökset olisivat mini-maaliset---> vain ja ainoastaan t-e-k-e-m-ä-t-t-ö-m-y-y-d-e-l-l-ä ja mm. intiaani'maisella nuotio-viestittämisellä [joka ei siis mahdu taskuihin], sekä näiden viestintä-välineiden jäännösten hautaamisella---> väli-aikaisesti pois vieritetyn kasvismaton alle lakaisten.


Kun sini-levä-lautat valtaavat sisä-meremme rannat, voisi kuvitella ihmisten syyllistyneen suureenkin syntiin?
Faktaa kuitenkin lienee, että levästöt ovat sisäisen-kuormituksen syytä, veden ollessa liian
suolatonta-->luonnon oman imbulsiivisuuden puuttuessa.

Eli, esimerkinomaisesti tämä osoittaa---> itse luonnon säätelevän itseään.

Ihmisen osa on siinä häviävän pieni ja suhteetonta on ainoastaan ihmisen kantama syyllisyyden'taakka ja siitä kumpuavat turhat yritykset "korjata" valmiiksi rajoittuneen systeemin oma'ehtoista rajallisuutta.

Ihmis-väen ainut apu lienee--->tiedon ja tietoisuuden kasvu, enkä nyt tarkoita tiedolla--> micro-piirejä, tai sijoitus-parometrien luku taitoa--->vaan Itsen [Sisäisen olemuksensa Hengen balanssoidun yhteyden] tuntemista mm. kiireettömyyden ja teke-mättömyyden-->eli luovan-laiskuuden kautta.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Juttu on siis ennen kaikkea kysymys noidille (ja ihmisväelle). Jos ja kun jokin ihmisyhteisö (esim. "ekokylä") pyrkii löytämään tasapainoisen elämäntavan, muuttamaan elämäntapansa syöpämäisesta kasvusta ja kuluttamisesta elimelliseksi osaksi luontoa, kuinka noidat - ja julkinoidat - kukin omalta osaltaan voisivat parhaiten auttaa tällaista parantumisprosessia? Millaista apua ihmisväki eniten tarvitsee?//


- Kyöpeli-vuoren takaisissa maastoissa, trullimaisen elämän-tavan jätökset olisivat mini-maaliset---> vain ja ainoastaan t-e-k-e-m-ä-t-t-ö-m-y-y-d-e-l-l-ä ja mm. intiaani'maisella nuotio-viestittämisellä [joka ei siis mahdu taskuihin], sekä näiden viestintä-välineiden jäännösten hautaamisella---> väli-aikaisesti pois vieritetyn kasvismaton alle lakaisten.


Kun sini-levä-lautat valtaavat sisä-meremme rannat, voisi kuvitella ihmisten syyllistyneen suureenkin syntiin?
Faktaa kuitenkin lienee, että levästöt ovat sisäisen-kuormituksen syytä, veden ollessa liian
suolatonta-->luonnon oman imbulsiivisuuden puuttuessa.

Eli, esimerkinomaisesti tämä osoittaa---> itse luonnon säätelevän itseään.

Ihmisen osa on siinä häviävän pieni ja suhteetonta on ainoastaan ihmisen kantama syyllisyyden'taakka ja siitä kumpuavat turhat yritykset "korjata" valmiiksi rajoittuneen systeemin oma'ehtoista rajallisuutta.

Ihmis-väen ainut apu lienee--->tiedon ja tietoisuuden kasvu, enkä nyt tarkoita tiedolla--> micro-piirejä, tai sijoitus-parometrien luku taitoa--->vaan Itsen [Sisäisen olemuksensa Hengen balanssoidun yhteyden] tuntemista mm. kiireettömyyden ja teke-mättömyyden-->eli luovan-laiskuuden kautta.

Lue lisää

Maanviljelyksen syyllisyys tai syyttömyys Itämeren happikatoihin sikseen, yksinkertaiset elämän ehdot ovat - yksinkertaisia.

Järjestelmä, joka kuluttaa pääomaa, hedelmällistä maaperää, ja sitä kautta luonnon monimuotoisuutta, käyttäytyy itsetuhoisesti. Kestävä elämäntapa ei kuluta maaperää vaan antaa ("tekemättömyydellä" tai "luovalla laiskuudella") luonnon kasvattaa sitä, elää sen antimista ja kompostoituu takaisin kiertoon.

Mutta kun noidat tai ainakin monet niistä ovat varsinaisia touhupettereitä, niin tarvitsisivat onnettomat jotain mielekästä puuhaa, etteivät turhautuisi ja masentuisi. Ja alkaisi tylsyyksissään perustaa jopa lisää uusia uskontoja, hui kauhistus! :)

En voi vedota mihinkään näyttöön enkä kokemukseen, mutta vahvasti uumoilen, että sellainen yhteisö, jolla on oikea noita palveluksessaan, selviäisi esim. keskinäisistä kinoistaan ja sisäisistä ristiriidoistaan vähemmällä itkulla ja hammastenkiristelyllä kuin noidaton poppoo, saisi sopuisamman ja leppoisamman elämän - miten ja miksi, en tiedä, henkimaailman asioista kun kyse jollain tasolla kuitenkin. Tämä yhtenä mahdollisena esimerkkinä siitä, miten noidat voisivat ihmisiä auttaa.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Juttu on siis ennen kaikkea kysymys noidille (ja ihmisväelle). Jos ja kun jokin ihmisyhteisö (esim. "ekokylä") pyrkii löytämään tasapainoisen elämäntavan, muuttamaan elämäntapansa syöpämäisesta kasvusta ja kuluttamisesta elimelliseksi osaksi luontoa, kuinka noidat - ja julkinoidat - kukin omalta osaltaan voisivat parhaiten auttaa tällaista parantumisprosessia? Millaista apua ihmisväki eniten tarvitsee?//


- Kyöpeli-vuoren takaisissa maastoissa, trullimaisen elämän-tavan jätökset olisivat mini-maaliset---> vain ja ainoastaan t-e-k-e-m-ä-t-t-ö-m-y-y-d-e-l-l-ä ja mm. intiaani'maisella nuotio-viestittämisellä [joka ei siis mahdu taskuihin], sekä näiden viestintä-välineiden jäännösten hautaamisella---> väli-aikaisesti pois vieritetyn kasvismaton alle lakaisten.


Kun sini-levä-lautat valtaavat sisä-meremme rannat, voisi kuvitella ihmisten syyllistyneen suureenkin syntiin?
Faktaa kuitenkin lienee, että levästöt ovat sisäisen-kuormituksen syytä, veden ollessa liian
suolatonta-->luonnon oman imbulsiivisuuden puuttuessa.

Eli, esimerkinomaisesti tämä osoittaa---> itse luonnon säätelevän itseään.

Ihmisen osa on siinä häviävän pieni ja suhteetonta on ainoastaan ihmisen kantama syyllisyyden'taakka ja siitä kumpuavat turhat yritykset "korjata" valmiiksi rajoittuneen systeemin oma'ehtoista rajallisuutta.

Ihmis-väen ainut apu lienee--->tiedon ja tietoisuuden kasvu, enkä nyt tarkoita tiedolla--> micro-piirejä, tai sijoitus-parometrien luku taitoa--->vaan Itsen [Sisäisen olemuksensa Hengen balanssoidun yhteyden] tuntemista mm. kiireettömyyden ja teke-mättömyyden-->eli luovan-laiskuuden kautta.

Lue lisää

Pitkällä tähtäyksellä tietenkin jos koko ihmiskunta nyt yhtäkkiä lopettaisi kaikkinaisen saastuttamisen, löytyisi varmaan jonkinlainen tasapaino joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Jos ajattelee Maan kannalta niin onhan täällä kaikenlaisia sukupuuttojakin ollut kautta aikain. Välillä on vain muutama laji ja sitten niistä suotuisimpana aikana räjähtää taas koko elämän monimuotoisuus mitä merkillisimpine muotoineen esiin. Toisinaan kaasukehässä on tulivuorien syytämänä aineita joiden vuoksi ei päivä paista eikä kuu kumota, mutta silti se aina siitä jotenkin etenee.

Mutta jos ajatellaan ihmisen kannalta asiaa, niin voimmeko me vaatia jälkeläisiämme elämään - edes hetkellisesti eli vaikkapa 2000 v? - siinä paskassa jonka olemassaolo on meidän syytämme? (Ja jos reinkarnaatio _on_, niin mehän tulemme elämään siinä saastassa itse.)

Minusta on järjetöntä että kun ensin on aktiivisesti tehty kaikki jotta ihmiselle miellyttävä maailma tuhoutuisi, sitten yhtäkkiä ei laitettaisikaan enää tikkua ristiin aktiivisesti päinvastaiseen suuntaan. On vähän kuin pentu paskoisi allensa ja jäisi siihen istumaan ja inisemään, vaikka hänellä saattaisi olla kyky itse nousta ja pestä sontansa takalistostaan...

Erityisen ärsyttävää on ollut katsella luontodokumentteja joissa kerrotaan että tälle saarelle on tuotu vahingollisia eläimiä jotka eivät kuulu alkuperäiseen faunaan, tai tähän järveen on tuotu kala joka syö sieltä muut kalat ja siten pilaa koko järven ja paikallisten elinkeinon. Sitten jäädään siihen tilaan ja uikutetaan kuinka kamalan vaikeaa tihueläintä on saada hengiltä. Prkle! Jos ihminen on jonkun systeemin pilannut, niin hoidelkoon kanssa kuntoon. Jos kani ei sovi jonnekin niin kanilta nirri pois. Sama ahvenille ja ihan mille hyvänsä jota ihminen on liikuttanut ja toisaanne kiikuttanut. Tätä minä en siis ymmärrä, tätä suunnatonta avuttomuutta joka tuntuu napsahtavan päälle aina kun pitäisi korjata omia jälkiään. Kyllä on osattu milloin mistäkin syystä kokonaisia lajia saattaa sukupuuton partaalle (biisonotkin tapettiin jotta intiaanit kuolisivat samaan läjään nälkään), mutta ei sitten muka...

No, onhan niitä kertomuksia onnistumisestakin. Eikä se biisonikaan sitten kokonaan kuollut lajina.

Qad kirjoitti:

Pitkällä tähtäyksellä tietenkin jos koko ihmiskunta nyt yhtäkkiä lopettaisi kaikkinaisen saastuttamisen, löytyisi varmaan jonkinlainen tasapaino joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Jos ajattelee Maan kannalta niin onhan täällä kaikenlaisia sukupuuttojakin ollut kautta aikain. Välillä on vain muutama laji ja sitten niistä suotuisimpana aikana räjähtää taas koko elämän monimuotoisuus mitä merkillisimpine muotoineen esiin. Toisinaan kaasukehässä on tulivuorien syytämänä aineita joiden vuoksi ei päivä paista eikä kuu kumota, mutta silti se aina siitä jotenkin etenee.

Mutta jos ajatellaan ihmisen kannalta asiaa, niin voimmeko me vaatia jälkeläisiämme elämään - edes hetkellisesti eli vaikkapa 2000 v? - siinä paskassa jonka olemassaolo on meidän syytämme? (Ja jos reinkarnaatio _on_, niin mehän tulemme elämään siinä saastassa itse.)

Minusta on järjetöntä että kun ensin on aktiivisesti tehty kaikki jotta ihmiselle miellyttävä maailma tuhoutuisi, sitten yhtäkkiä ei laitettaisikaan enää tikkua ristiin aktiivisesti päinvastaiseen suuntaan. On vähän kuin pentu paskoisi allensa ja jäisi siihen istumaan ja inisemään, vaikka hänellä saattaisi olla kyky itse nousta ja pestä sontansa takalistostaan...

Erityisen ärsyttävää on ollut katsella luontodokumentteja joissa kerrotaan että tälle saarelle on tuotu vahingollisia eläimiä jotka eivät kuulu alkuperäiseen faunaan, tai tähän järveen on tuotu kala joka syö sieltä muut kalat ja siten pilaa koko järven ja paikallisten elinkeinon. Sitten jäädään siihen tilaan ja uikutetaan kuinka kamalan vaikeaa tihueläintä on saada hengiltä. Prkle! Jos ihminen on jonkun systeemin pilannut, niin hoidelkoon kanssa kuntoon. Jos kani ei sovi jonnekin niin kanilta nirri pois. Sama ahvenille ja ihan mille hyvänsä jota ihminen on liikuttanut ja toisaanne kiikuttanut. Tätä minä en siis ymmärrä, tätä suunnatonta avuttomuutta joka tuntuu napsahtavan päälle aina kun pitäisi korjata omia jälkiään. Kyllä on osattu milloin mistäkin syystä kokonaisia lajia saattaa sukupuuton partaalle (biisonotkin tapettiin jotta intiaanit kuolisivat samaan läjään nälkään), mutta ei sitten muka...

No, onhan niitä kertomuksia onnistumisestakin. Eikä se biisonikaan sitten kokonaan kuollut lajina.

Lue lisää

//Minusta on järjetöntä että kun ensin on aktiivisesti tehty kaikki jotta ihmiselle miellyttävä maailma tuhoutuisi, sitten yhtäkkiä ei laitettaisikaan enää tikkua ristiin aktiivisesti päinvastaiseen suuntaan. On vähän kuin pentu paskoisi allensa ja jäisi siihen istumaan ja inisemään, vaikka hänellä saattaisi olla kyky itse nousta ja pestä sontansa takalistostaan...//



- Se teke-mättö-myyden-idea jonka toin esiin, perustuu siihen faktalliseen sisäiseen-maailmaan, josta kumpuaa luonnon-mukainen, mutta ei luontoa muuttava, tai hyväksi-käyttävä asenne.

Ne ihmiset, jotka puuttuvat luonnon kulkuun, kuluttamalla, rasittamalla sitä,muuttamalla sen enemmän "taivaakseen/kodikseen" --->pois vaikkapa liiasta eläimellisyydestä, edustavat käsittääkseni juuri panteismilaista "me olemme luonto" käsitystä.

Panteististen ihmisten asenne olevaisuuteen on --> "kotana oloon" perustuva asenne-->jossa "kotia" [pateistihan on osa luontoa, eli "kotiaan"] voi muuttaa ja pitääkin panteistin mielestä muuntaa mieleisekseen.

Hengen-maailmasta tulleet ja sinne takaisin [katumuksen kautta,olemmehan osa-syyllisiä olevaisuuden muotoutumiseen henkinä]halajavat, ovat vain 'käymässä' ja siksi 'kylässä' maailmassa/olevaisuudessa-->joten puuttuminen muiden "kotiin" on epä-korrektia ja siksi luonto [muiden "koti"] annetaankin olla rauhassa omana itsenään.

Tämä neuvo teke-mättö-myydestä on fiksu "isäntä-väellekin" ,sillä on nimittäin positiiviset seuraukset "kodin" hyvin-voinnille.

Tosin "kodin sisustus ei joka muodin mukaan tällöin voi muuttua" ja siksi voi tuntua olevan tylsää, heillä, jotka "muotia ja tyyliä usein vaihtavat kodissaan". ;)

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Minusta on järjetöntä että kun ensin on aktiivisesti tehty kaikki jotta ihmiselle miellyttävä maailma tuhoutuisi, sitten yhtäkkiä ei laitettaisikaan enää tikkua ristiin aktiivisesti päinvastaiseen suuntaan. On vähän kuin pentu paskoisi allensa ja jäisi siihen istumaan ja inisemään, vaikka hänellä saattaisi olla kyky itse nousta ja pestä sontansa takalistostaan...//



- Se teke-mättö-myyden-idea jonka toin esiin, perustuu siihen faktalliseen sisäiseen-maailmaan, josta kumpuaa luonnon-mukainen, mutta ei luontoa muuttava, tai hyväksi-käyttävä asenne.

Ne ihmiset, jotka puuttuvat luonnon kulkuun, kuluttamalla, rasittamalla sitä,muuttamalla sen enemmän "taivaakseen/kodikseen" --->pois vaikkapa liiasta eläimellisyydestä, edustavat käsittääkseni juuri panteismilaista "me olemme luonto" käsitystä.

Panteististen ihmisten asenne olevaisuuteen on --> "kotana oloon" perustuva asenne-->jossa "kotia" [pateistihan on osa luontoa, eli "kotiaan"] voi muuttaa ja pitääkin panteistin mielestä muuntaa mieleisekseen.

Hengen-maailmasta tulleet ja sinne takaisin [katumuksen kautta,olemmehan osa-syyllisiä olevaisuuden muotoutumiseen henkinä]halajavat, ovat vain 'käymässä' ja siksi 'kylässä' maailmassa/olevaisuudessa-->joten puuttuminen muiden "kotiin" on epä-korrektia ja siksi luonto [muiden "koti"] annetaankin olla rauhassa omana itsenään.

Tämä neuvo teke-mättö-myydestä on fiksu "isäntä-väellekin" ,sillä on nimittäin positiiviset seuraukset "kodin" hyvin-voinnille.

Tosin "kodin sisustus ei joka muodin mukaan tällöin voi muuttua" ja siksi voi tuntua olevan tylsää, heillä, jotka "muotia ja tyyliä usein vaihtavat kodissaan". ;)

Lue lisää

Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta. Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa??? Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista. Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.

Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään. (Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa. Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään. Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P

Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.

Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

Qad kirjoitti:

Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta. Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa??? Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista. Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.

Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään. (Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa. Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään. Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P

Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.

Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

Lue lisää

//Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta.//



- Ymmärsin kyllä "yskän". :)



//Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa???//



- Antaahan ajatus siihen mahdollisuuden.
Siis näin miettiä ja myös itse pateismisesti ajatellen toimia.



//Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista.//



- Niin, asian kuin asian voi kääntää vinksinvonksin.

"Kylässä" vierailevat voivat ajatella--->"Koska ei ole meidän oikea oma 'hima', niin mitä sen on väliä?", mutta onko tällöin sydämen-tila oikea?

"Talo elää tavallaan, vieras lähtee aikanaan", eli--> henkilökohtainen t-e-k-e-m-ä-t-t-ö-m-y-y-s nousee esiin ajatuksesta---> "emme ole maailmasta, mutta maailmassa".
Ympäristön sotkeminen, tai toisaalta "mahdottoman" [maailman/olevaisuuden] korjaamis'yritykset ovat järjettömiä ja turhia.
Toki oma osa pitää hoitaa--> ei sotketa,kuluteta turhaan etc. autetaan "siivoamisessa" minkä voidaan, mutta utopian rakentaminen utopiaan on järjetöntä.



//Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.//



- No ei se mitään, olen kummallinen. :)



//Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään.//



- Pitää paikkansa, kaikki tosin on kiinni asenteesta ja sydämen-tilasta, mutta periaatteessa kyllä.



//(Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.//



- Onhan heillä peloitekin, jos sotket, et ole luojasi "lahjaa" oikein arvostanut.



//Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa.//



- Nimenomaan



//Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään.//



- En itsekään riemusta ole koskaan hyppinyt, en kuitenkaan itse laske mitään tällä rintamalla oman-minän-tarpeiden varaan.
Kyse on Kokonaisuuden[Korkein]Ideasta, jossa ositukset[mm. maailman-kaikkeus pikkuruisena osana] ovat kaikki liikaa.



//Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P//



- Oppia ja kokemusta toki karttuu, mutta se ei poista perimmäistä syytä[ideaa]-->miksi tähän tilanteeseen ajauduttiin ja juuri sen pidän aina tajunnassani.




//Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.//



- "Maassa maan tavalla", tämä merkitsee mm. toistemme syömistä ja jatkuvaa taistelua-->reviireistä, parittelu-oikeudesta,elossa-säilymisestä, puhtaasta [vähenevästä] ravinnosta,vedestä etc.

Tällä hetkellä tuota elossa-säilymis-kilpailu-viettiä toteutetaan 'fiinisti' mm. fudiksen Em-kisoissa. ;)



//Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?//



- En tunne tapausta lainkaan?

Qad kirjoitti:

Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta. Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa??? Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista. Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.

Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään. (Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa. Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään. Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P

Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.

Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

Lue lisää

Nutipäämäärä, kiehtova sana. Vasta nyt jotenkin huomasin, että päämäärän osat ovat pää ja määrä.

Qad kirjoitti:

Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta. Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa??? Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista. Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.

Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään. (Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa. Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään. Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P

Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.

Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

Lue lisää

>>> Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

kirjis kirjoitti:

>>> Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?

Lue lisää

Väinölä on siitä jännä juttu että eivät ole saaneet siellä ilmeisesti mitään rähäkkää aikaiseksi, riidat kun tuntuvat ihan näin kirjanoppineena eli lukeneena olevan ennemmin tai myöhemmin väistämättä edessä kun jokin poppoo lyö hynttyyt yhteen ja lähtee toteuttamaan katsomustaan käytännössä. Ovat sitten varmaan saaneet todella yksimielisen ryhmän aikaiseksi.

Findhorn muistaakseni perustuu sille että joku daami näki jotain näkyjä tai kuuli puheita, en muista oliko enkeli vai peräti Jeesus tai Jumala asialla... Jokatapauksessa kuitenkin hän innostui miehensä ja muiden asiaan intoutuneiden kanssa perustamaan Skotlantiin ekoyhteisön jossa on mainostettu karuissa olosuhteissa puskevan epätavallisen reippaasti kasvia maasta. Joku Mystiikan maailma -kirjasarjan opus tästä taisi kertoilla. Ehkä jossain vaiheessa tarkistan seikat.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Toki tuo edelläollut paasaukseni ei ollut erityisemmin tarkoitettu sinulle välttämättä, vaan koski yleisesti ihmisisiä jotka eivät välitä luonnosta.//



- Ymmärsin kyllä "yskän". :)



//Mutta nyt väistämättä tulee ihmetys että mistä kummasta olet saanut päähäsi että _panteistit_ nimenomaan olisivat kärkkäitä muokkaamaan luontoa???//



- Antaahan ajatus siihen mahdollisuuden.
Siis näin miettiä ja myös itse pateismisesti ajatellen toimia.



//Eikö nimenomaan pikemminkin päinvastoin, koska panteistinahan uskoo että Jumala on kaikessa läsnä, joten kaiken muuntelu ja luonnon sörkkiminen on oikeastaan Jumalaan puuttumista.//



- Niin, asian kuin asian voi kääntää vinksinvonksin.

"Kylässä" vierailevat voivat ajatella--->"Koska ei ole meidän oikea oma 'hima', niin mitä sen on väliä?", mutta onko tällöin sydämen-tila oikea?

"Talo elää tavallaan, vieras lähtee aikanaan", eli--> henkilökohtainen t-e-k-e-m-ä-t-t-ö-m-y-y-s nousee esiin ajatuksesta---> "emme ole maailmasta, mutta maailmassa".
Ympäristön sotkeminen, tai toisaalta "mahdottoman" [maailman/olevaisuuden] korjaamis'yritykset ovat järjettömiä ja turhia.
Toki oma osa pitää hoitaa--> ei sotketa,kuluteta turhaan etc. autetaan "siivoamisessa" minkä voidaan, mutta utopian rakentaminen utopiaan on järjetöntä.



//Olen itse jonninsorttinen panteisti ja olen todella kummastuksissani että tuollaisen käsityksen kommentistasi sai.//



- No ei se mitään, olen kummallinen. :)



//Itse koen että nimenomaan materialisti joka ei usko kuoleman jälkeiseen elämään on valmiimpi ottamaan luonnolta "luulot pois" ja muokkailemaan maailmaa oman päänsä mukaan. Ja koen että esim. kristin-uskovainen (varmaan monen muunkin uskon vainen) myöskin luulee että hänellä on oikeus niistää luonnosta kaikki irti, koska VT:ssa sanotaan että vallitkaa maa ja meri ja miten lie menikään.//



- Pitää paikkansa, kaikki tosin on kiinni asenteesta ja sydämen-tilasta, mutta periaatteessa kyllä.



//(Olisi kivempi jos siellä sanottaisiin että varjelkaa, eikä vallitkaa!) Lisäksi uskikset olettavat että heille koittaa kuoleman jälkeen tuomiopäivä ja sitten tulee "uudet taivaat ja maat", joten vanhan Maan saa vaikka räjäyttää alta pois aivan vapaasti, koska sillä ei ole mitään merkitystä.//



- Onhan heillä peloitekin, jos sotket, et ole luojasi "lahjaa" oikein arvostanut.



//Olen entuudestaan havainnut gnostillismiin (gnostisismiin?) liittyvän juuri näkemystä että materiaalisen tason olemassaolo on itseasiassa epätoivottava ilmiö, ja tätähän en itse kannata, vaikka muuten gnostilaiset kirjoitelmat ovatkin mielestäni ansiokasta luettavaa.//



- Nimenomaan



//Voi olla että koska olen pessimisti ja nuoresta asti masentunut ihminen, niin nimenomaan koen että negatiivisuus voi olla vain egon tasolla, ja silloin kun en ole kauhean masentunut, koen että olisi väärin tuomita materialistinen olemassaolo siksi tai säksi sen mukaan kuin ihmistä itseään sattuu miellyttämään.//



- En itsekään riemusta ole koskaan hyppinyt, en kuitenkaan itse laske mitään tällä rintamalla oman-minän-tarpeiden varaan.
Kyse on Kokonaisuuden[Korkein]Ideasta, jossa ositukset[mm. maailman-kaikkeus pikkuruisena osana] ovat kaikki liikaa.



//Mielestäni olemassaolo on erittäin tarpeen, erittäin arvokas juttu ja myös lahja (halusi sen lahjan tai ei). Sen vuoksi en halua vain niiskuttaa olemassaolon karmeutta, vaikka välillä mieli tekisikin. :P//



- Oppia ja kokemusta toki karttuu, mutta se ei poista perimmäistä syytä[ideaa]-->miksi tähän tilanteeseen ajauduttiin ja juuri sen pidän aina tajunnassani.




//Mitä tulee siihen luonnon muokkaukseen, niin en vaadi että luonto pitäisi jättää 100 % rauhaan ja kesannolle, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä emmehän me sentään vielä pelkällä valoaenergialla elä. Täten viljelyä on pakko harjoittaa, enkä itse tuomitse lihansyömistäkään mikäli elämiä kohdellaan hyvin ja liha-ateriasta osaa olla kiitollinen (>intiaanimainen käsitys, ja eläimestä kaikki tulee käyttää, eikä "pelleillä ruoan kanssa"). Mutta tehomaatalous ja yleinen luonnon riistäminen plus varsinkin lajimme mahdottomaksi paisunut nutipäämäärä osoittaa että keikumme kuilun partaalla.//



- "Maassa maan tavalla", tämä merkitsee mm. toistemme syömistä ja jatkuvaa taistelua-->reviireistä, parittelu-oikeudesta,elossa-säilymisestä, puhtaasta [vähenevästä] ravinnosta,vedestä etc.

Tällä hetkellä tuota elossa-säilymis-kilpailu-viettiä toteutetaan 'fiinisti' mm. fudiksen Em-kisoissa. ;)



//Mitähän muuten nykyään kuuluu Findhorn-yhteisölle...?

http://www.findhorn.org/index.php

Spirituaalisuuden yhdistäminen arkiseen elämänmenoon kun käsittääkseni on heidän perustavanlaatuinen ideansa?//



- En tunne tapausta lainkaan?

Lue lisää

(Ilmeisesti yksi rutiiniotsikoistani.)

Yhä vain ihmetyttää tuo panteismin yhdistäminen nimenomaan muokkaamiseen, mutta kaiketi sitä voi sellaisiakin panteisteja olla jotka ovat noinniinkuin bodaushenkisiä. Eli koska he kokevat että kaikki on yhtä ja samaa Jumalaa, niin heillä on sitten idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa. En tiedä, itse olen niin huithapeli että useimmiten vain tyydyn nautiskelemaan olemassaolosta sellaisenaan. Eli kun sitä astelee järveen ja kokee ne kaikki elementit siinä läsnä, niin ei siitä haluaisi muuttaa mitään. Jos jotain muuttaa pitäisi niin mielestäni aina kannattaa aloittaa _itsestään_.

Jos uskoo että oma spirituaalinen elämä vaikuttaa väistämättä ympäristöön, niin eikö silloin juuri kannata "henkistää" itseään jolloin ympärillä on aura joka automaattisesti henkistää luontoakin? Onhan meillä tämä Väinämöis-taru, että kun tarpeeksi etevä tyyppi kannelta vinguttaa, niin koko luonto huokaa onnesta. Mutta tämä on toki kai aika teosofinen näkemys.

(Henkistämisellä en tietenkään tarkoita pelkkää horinaa jota itse harjoitan, vaan jotain jämerämpää, mutta kai siitä paremmin tietävät ne jotka sitä tosissaan harjoittavat.)

Qad kirjoitti:

(Ilmeisesti yksi rutiiniotsikoistani.)

Yhä vain ihmetyttää tuo panteismin yhdistäminen nimenomaan muokkaamiseen, mutta kaiketi sitä voi sellaisiakin panteisteja olla jotka ovat noinniinkuin bodaushenkisiä. Eli koska he kokevat että kaikki on yhtä ja samaa Jumalaa, niin heillä on sitten idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa. En tiedä, itse olen niin huithapeli että useimmiten vain tyydyn nautiskelemaan olemassaolosta sellaisenaan. Eli kun sitä astelee järveen ja kokee ne kaikki elementit siinä läsnä, niin ei siitä haluaisi muuttaa mitään. Jos jotain muuttaa pitäisi niin mielestäni aina kannattaa aloittaa _itsestään_.

Jos uskoo että oma spirituaalinen elämä vaikuttaa väistämättä ympäristöön, niin eikö silloin juuri kannata "henkistää" itseään jolloin ympärillä on aura joka automaattisesti henkistää luontoakin? Onhan meillä tämä Väinämöis-taru, että kun tarpeeksi etevä tyyppi kannelta vinguttaa, niin koko luonto huokaa onnesta. Mutta tämä on toki kai aika teosofinen näkemys.

(Henkistämisellä en tietenkään tarkoita pelkkää horinaa jota itse harjoitan, vaan jotain jämerämpää, mutta kai siitä paremmin tietävät ne jotka sitä tosissaan harjoittavat.)

Lue lisää

//Yhä vain ihmetyttää tuo panteismin yhdistäminen nimenomaan muokkaamiseen, mutta kaiketi sitä voi sellaisiakin panteisteja olla jotka ovat noinniinkuin bodaushenkisiä. Eli koska he kokevat että kaikki on yhtä ja samaa Jumalaa, niin heillä on sitten idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa.//



- Jotenkin nuinkin.



//En tiedä, itse olen niin huithapeli että useimmiten vain tyydyn nautiskelemaan olemassaolosta sellaisenaan. Eli kun sitä astelee järveen ja kokee ne kaikki elementit siinä läsnä, niin ei siitä haluaisi muuttaa mitään. Jos jotain muuttaa pitäisi niin mielestäni aina kannattaa aloittaa _itsestään_.//



- Ehkä joskus tekisi mieli lämmittää vesi, tai kylmentää ja omalla kohdalla---> snorkkelin ja räpylöiden hakeminen rannalta tekee kokemuksesta, jos ei nautittavamman---> niin ainakin "syvemmän".



//Jos uskoo että oma spirituaalinen elämä vaikuttaa väistämättä ympäristöön, niin eikö silloin juuri kannata "henkistää" itseään jolloin ympärillä on aura joka automaattisesti henkistää luontoakin? Onhan meillä tämä Väinämöis-taru, että kun tarpeeksi etevä tyyppi kannelta vinguttaa, niin koko luonto huokaa onnesta. Mutta tämä on toki kai aika teosofinen näkemys.//



- No juu, itse vingutan alvariinsa "kanneltani"[Fender Stratocaster ( )], luonnosta en tiedä, mutta perhe tykkää ja vaatiikin sitä osana perheen balanssia :).

Mutta asiaan---> tuo mainitsemasi luojan tekosten korjailu on loputon'tie ja luultavimmin myöskin katalyytti sanonnalle: "Kiittämättömyys on maailman palkka".

Sen sijaan minänsä torbedoiminen ja Itsensä kehittäminen on antoisaa puuhaa, vaikka tarkoitus ei olekaan nautiskella, vaan etsiä totuudellisuutta.



//(Henkistämisellä en tietenkään tarkoita pelkkää horinaa jota itse harjoitan, vaan jotain jämerämpää, mutta kai siitä paremmin tietävät ne jotka sitä tosissaan harjoittavat.)//




- Onhan heitä kaikenlaisia---> jooga-lentäjistä, intiaaneihin, jotka 'taikovat' tansseillaan sateet aikai'seksi.

Yhteys on todella olemassa, mutta sitä on liioiteltu---> niin äkki'pikaisten vaikutusten, tai vastaavuuden, eli toivotun ja saadun tuloksen suhteen.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Yhä vain ihmetyttää tuo panteismin yhdistäminen nimenomaan muokkaamiseen, mutta kaiketi sitä voi sellaisiakin panteisteja olla jotka ovat noinniinkuin bodaushenkisiä. Eli koska he kokevat että kaikki on yhtä ja samaa Jumalaa, niin heillä on sitten idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa.//



- Jotenkin nuinkin.



//En tiedä, itse olen niin huithapeli että useimmiten vain tyydyn nautiskelemaan olemassaolosta sellaisenaan. Eli kun sitä astelee järveen ja kokee ne kaikki elementit siinä läsnä, niin ei siitä haluaisi muuttaa mitään. Jos jotain muuttaa pitäisi niin mielestäni aina kannattaa aloittaa _itsestään_.//



- Ehkä joskus tekisi mieli lämmittää vesi, tai kylmentää ja omalla kohdalla---> snorkkelin ja räpylöiden hakeminen rannalta tekee kokemuksesta, jos ei nautittavamman---> niin ainakin "syvemmän".



//Jos uskoo että oma spirituaalinen elämä vaikuttaa väistämättä ympäristöön, niin eikö silloin juuri kannata "henkistää" itseään jolloin ympärillä on aura joka automaattisesti henkistää luontoakin? Onhan meillä tämä Väinämöis-taru, että kun tarpeeksi etevä tyyppi kannelta vinguttaa, niin koko luonto huokaa onnesta. Mutta tämä on toki kai aika teosofinen näkemys.//



- No juu, itse vingutan alvariinsa "kanneltani"[Fender Stratocaster ( )], luonnosta en tiedä, mutta perhe tykkää ja vaatiikin sitä osana perheen balanssia :).

Mutta asiaan---> tuo mainitsemasi luojan tekosten korjailu on loputon'tie ja luultavimmin myöskin katalyytti sanonnalle: "Kiittämättömyys on maailman palkka".

Sen sijaan minänsä torbedoiminen ja Itsensä kehittäminen on antoisaa puuhaa, vaikka tarkoitus ei olekaan nautiskella, vaan etsiä totuudellisuutta.



//(Henkistämisellä en tietenkään tarkoita pelkkää horinaa jota itse harjoitan, vaan jotain jämerämpää, mutta kai siitä paremmin tietävät ne jotka sitä tosissaan harjoittavat.)//




- Onhan heitä kaikenlaisia---> jooga-lentäjistä, intiaaneihin, jotka 'taikovat' tansseillaan sateet aikai'seksi.

Yhteys on todella olemassa, mutta sitä on liioiteltu---> niin äkki'pikaisten vaikutusten, tai vastaavuuden, eli toivotun ja saadun tuloksen suhteen.

Lue lisää

...vaan kaveriksi "Luojalle" on mielestäni ainoa oikea Tie, Totuus ja Elämä. Eli todellakin yhtyy niihin jo valmiina oleviin virtauksiin, "ajan laatuun" (tuttu minulle astrologian puolelta) etc. :)

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Yhä vain ihmetyttää tuo panteismin yhdistäminen nimenomaan muokkaamiseen, mutta kaiketi sitä voi sellaisiakin panteisteja olla jotka ovat noinniinkuin bodaushenkisiä. Eli koska he kokevat että kaikki on yhtä ja samaa Jumalaa, niin heillä on sitten idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa.//



- Jotenkin nuinkin.



//En tiedä, itse olen niin huithapeli että useimmiten vain tyydyn nautiskelemaan olemassaolosta sellaisenaan. Eli kun sitä astelee järveen ja kokee ne kaikki elementit siinä läsnä, niin ei siitä haluaisi muuttaa mitään. Jos jotain muuttaa pitäisi niin mielestäni aina kannattaa aloittaa _itsestään_.//



- Ehkä joskus tekisi mieli lämmittää vesi, tai kylmentää ja omalla kohdalla---> snorkkelin ja räpylöiden hakeminen rannalta tekee kokemuksesta, jos ei nautittavamman---> niin ainakin "syvemmän".



//Jos uskoo että oma spirituaalinen elämä vaikuttaa väistämättä ympäristöön, niin eikö silloin juuri kannata "henkistää" itseään jolloin ympärillä on aura joka automaattisesti henkistää luontoakin? Onhan meillä tämä Väinämöis-taru, että kun tarpeeksi etevä tyyppi kannelta vinguttaa, niin koko luonto huokaa onnesta. Mutta tämä on toki kai aika teosofinen näkemys.//



- No juu, itse vingutan alvariinsa "kanneltani"[Fender Stratocaster ( )], luonnosta en tiedä, mutta perhe tykkää ja vaatiikin sitä osana perheen balanssia :).

Mutta asiaan---> tuo mainitsemasi luojan tekosten korjailu on loputon'tie ja luultavimmin myöskin katalyytti sanonnalle: "Kiittämättömyys on maailman palkka".

Sen sijaan minänsä torbedoiminen ja Itsensä kehittäminen on antoisaa puuhaa, vaikka tarkoitus ei olekaan nautiskella, vaan etsiä totuudellisuutta.



//(Henkistämisellä en tietenkään tarkoita pelkkää horinaa jota itse harjoitan, vaan jotain jämerämpää, mutta kai siitä paremmin tietävät ne jotka sitä tosissaan harjoittavat.)//




- Onhan heitä kaikenlaisia---> jooga-lentäjistä, intiaaneihin, jotka 'taikovat' tansseillaan sateet aikai'seksi.

Yhteys on todella olemassa, mutta sitä on liioiteltu---> niin äkki'pikaisten vaikutusten, tai vastaavuuden, eli toivotun ja saadun tuloksen suhteen.

Lue lisää

/////idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa.//////

Eikös se oo aika itteestään selvää että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että kaiken kaikki osat vaikuttaa kaiken kokonaisuuteen - eikä oo semmoista valintamahdollisuutta osallisella, ettei vaikuttaisi? Jolloin näistä kyselyistä jää jäljelle jää vain kysymys: miten?

kirjis kirjoitti:

/////idea muokkailla Jumalan yhtenä osana toista Jumalan osaa.//////

Eikös se oo aika itteestään selvää että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että kaiken kaikki osat vaikuttaa kaiken kokonaisuuteen - eikä oo semmoista valintamahdollisuutta osallisella, ettei vaikuttaisi? Jolloin näistä kyselyistä jää jäljelle jää vain kysymys: miten?

Lue lisää

//Eikös se oo aika itteestään selvää että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että kaiken kaikki osat vaikuttaa kaiken kokonaisuuteen - eikä oo semmoista valintamahdollisuutta osallisella, ettei vaikuttaisi? Jolloin näistä kyselyistä jää jäljelle jää vain kysymys: miten?//



- Miksi pitäisi vaikuttaa?
Onko ajatus jo niin suuruuden-hullu, että ihmisen osa olisi jotain muuta kuin mitä se realissa on--->eli, yrittää selvitä vihamielisessä ympäristössä?

Paratiisiako tänne pitäisi alkaa väsäämään--->katoavaisuuteen ja rajoitteneisuuteen?

Jos pyrkimys on hengen tilaan-->ymmärrän pointin, mutta onko mitään logiikkaa yrittää "sytyttää vettä[palamis'jätös'] tuleen", eli pyrkiä konkretian avulla 'ei konkreettisuuteen'?

Eikö pikemminkin kaiken sen 'sälän' pois/sivuun laittaminen ole loogisesti ja käytännössä oleellisinta-->jos halutaan henkistyä ja löytää jotain muuta kuin 'käsin-kosketeltavaa'?

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Eikös se oo aika itteestään selvää että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että kaiken kaikki osat vaikuttaa kaiken kokonaisuuteen - eikä oo semmoista valintamahdollisuutta osallisella, ettei vaikuttaisi? Jolloin näistä kyselyistä jää jäljelle jää vain kysymys: miten?//



- Miksi pitäisi vaikuttaa?
Onko ajatus jo niin suuruuden-hullu, että ihmisen osa olisi jotain muuta kuin mitä se realissa on--->eli, yrittää selvitä vihamielisessä ympäristössä?

Paratiisiako tänne pitäisi alkaa väsäämään--->katoavaisuuteen ja rajoitteneisuuteen?

Jos pyrkimys on hengen tilaan-->ymmärrän pointin, mutta onko mitään logiikkaa yrittää "sytyttää vettä[palamis'jätös'] tuleen", eli pyrkiä konkretian avulla 'ei konkreettisuuteen'?

Eikö pikemminkin kaiken sen 'sälän' pois/sivuun laittaminen ole loogisesti ja käytännössä oleellisinta-->jos halutaan henkistyä ja löytää jotain muuta kuin 'käsin-kosketeltavaa'?

Lue lisää

Kaikki ei vaikuta kaikkeen siksi että pitäisi, vaan koska niin vain tapahtuu ja niin kaikki toimii.

Albert Einsteinia kuulemma suuresti askarrutti kysymys, onko universumi pohjimmiltaan ystävällinen paikka, vaiko vihamielinen.

Kysymys: jos kerran pidät universumia vihamielisenä paikkana, suhtautuuko se sinuun vihamielisesti ja millä tavalla?

Tuostako juontuu etsijöiden eskapistinen halu (ja halun synnyttämä loputon piina) päästä pakoon elämää, elämän ja kuoleman kiertoa, tyytymättömyydestä katoavaisuuteen ja rajoittuneeseen ja kaipuusta johonkin ikuiseen ja pysyvään - henkistyä johonkin "muuttumattomaan" "hengen tilaan", jos vähääkään sinne päin ymmärsin?

Kuulostaa buddhalaisten "puhtaalta maalta", kristittyjen taivaalta tms., johon säiliöön sieluja pakataan laumoittain venaamaan sitä hetkeä, kun koko universumi valaistuu tai jotain. En mahda sille mitään, että moisessa individualistisessa eskapismissa on mielestäni jotain raukkamaista: meikäjannulle ekaks ikuinen rauha ja luuserit jääkööt taakse kärvistelemään vihamielisen maailmankaikkeuden vihan kohteena. Ei erityisen kaunista moinen henkistely, jos multa kysytään.

Jos on tosissaan väsyny ja nöyrästi anoo armoo joltain korkeemmalta, että pääsis jo pois top tykkänään, niin mikäpä moista kieltämäänkään. En vain ymmärrä miksi moisesta pitäisi tehdä isoo numeroo ja puhuu hirmu viisaita henkistymisestä ja vaikka mistä.

Mäkin yritän olla myös järkevä, ja mun mielestä on järkevää asennoitua niin, että universumi on pohjimmiltaan ystävällinen paikka, myös ja varsinkin käsin kosketeltava sellainen. Tykkään tunkea sormeni multaan ja nuuhkia maan tuoksua, ja ystävällisessä universumissa voi huomata, että itsekin on pohjimmiltaan ystävällinen, vaikkakin toisinaan keljuilee ja mokailee.

Joten joo, paratiisi maan päällä - edes ja varsinkin rajallinen, katoava ja epätäydellinen sellainen - ei oo mun mielestä yhtään paskempi idea, varsinkin ottaen huomioon että jos ja kun jälleensyntyilyä tapahtuilee ja tenavatkin jatkaa tenavien tekemistä vielä pitkän tovin. Eikä ees mitenkään mahoton idea, vaan maailman yksinkertaisin homma. Senkun luovutaan turhasta teknologiasta ja teknokraattisesta luonnon hallinnasta eli asioiden turhasta monimutkaistamisesta ja viljellään Gaian paratiisipuutarhaa "tekemättömyydellä". Ei siihen mee kuin muutama sukupolvi, jos asialliset hommat hoidetaan asiallisesti ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Toisin sanoen, jos "henkisyys" on sen mahdollisuuden huomioimista, että kaikki ei katoa ja rajoitu ja lopu tähän yhteen ihmiselämään, ja jos myös syntymän ja elämän kierrosta on mahdollista päästä luikahtamaan pakoon parinirvanaan, pleeroomaan tai mihin vaan puhtaaseen maahan, niin että jotta jotkut voi häippästä bileistä, niin silloin jonkun pitää jäädä siivoomaan paikat, siihen asti että viimeinenkin vieras on lähtenyt jolloin voi kattoo että kaikki on okei ja sammuttaa valot. Sitä mun mielestä tarkoittaa se, että on viimeinen.

Täysin eletty elämä, kaikkine suruineen ja iloineen, on jo itsessään kaunis jalokivi, ja soisin mieluusti kaikille sellaiseen mahdollisuuden, joka edellyttää tietysti myös mahdollisuutta mokata perusteellisesti.

Sori tuli vähän pitempään sepustettua enkä tiedä tajuutko sekoiluistani mitään, eikä niin välii. Ite oon tajuavinani sen verran kuin mulle sopii, ettei tartte enempää etsiä vaan voi tyytyä siihen mitä on löytänyt. Eli että ottaa vastaan kaiken mitä tulee. :)

kirjis kirjoitti:

Kaikki ei vaikuta kaikkeen siksi että pitäisi, vaan koska niin vain tapahtuu ja niin kaikki toimii.

Albert Einsteinia kuulemma suuresti askarrutti kysymys, onko universumi pohjimmiltaan ystävällinen paikka, vaiko vihamielinen.

Kysymys: jos kerran pidät universumia vihamielisenä paikkana, suhtautuuko se sinuun vihamielisesti ja millä tavalla?

Tuostako juontuu etsijöiden eskapistinen halu (ja halun synnyttämä loputon piina) päästä pakoon elämää, elämän ja kuoleman kiertoa, tyytymättömyydestä katoavaisuuteen ja rajoittuneeseen ja kaipuusta johonkin ikuiseen ja pysyvään - henkistyä johonkin "muuttumattomaan" "hengen tilaan", jos vähääkään sinne päin ymmärsin?

Kuulostaa buddhalaisten "puhtaalta maalta", kristittyjen taivaalta tms., johon säiliöön sieluja pakataan laumoittain venaamaan sitä hetkeä, kun koko universumi valaistuu tai jotain. En mahda sille mitään, että moisessa individualistisessa eskapismissa on mielestäni jotain raukkamaista: meikäjannulle ekaks ikuinen rauha ja luuserit jääkööt taakse kärvistelemään vihamielisen maailmankaikkeuden vihan kohteena. Ei erityisen kaunista moinen henkistely, jos multa kysytään.

Jos on tosissaan väsyny ja nöyrästi anoo armoo joltain korkeemmalta, että pääsis jo pois top tykkänään, niin mikäpä moista kieltämäänkään. En vain ymmärrä miksi moisesta pitäisi tehdä isoo numeroo ja puhuu hirmu viisaita henkistymisestä ja vaikka mistä.

Mäkin yritän olla myös järkevä, ja mun mielestä on järkevää asennoitua niin, että universumi on pohjimmiltaan ystävällinen paikka, myös ja varsinkin käsin kosketeltava sellainen. Tykkään tunkea sormeni multaan ja nuuhkia maan tuoksua, ja ystävällisessä universumissa voi huomata, että itsekin on pohjimmiltaan ystävällinen, vaikkakin toisinaan keljuilee ja mokailee.

Joten joo, paratiisi maan päällä - edes ja varsinkin rajallinen, katoava ja epätäydellinen sellainen - ei oo mun mielestä yhtään paskempi idea, varsinkin ottaen huomioon että jos ja kun jälleensyntyilyä tapahtuilee ja tenavatkin jatkaa tenavien tekemistä vielä pitkän tovin. Eikä ees mitenkään mahoton idea, vaan maailman yksinkertaisin homma. Senkun luovutaan turhasta teknologiasta ja teknokraattisesta luonnon hallinnasta eli asioiden turhasta monimutkaistamisesta ja viljellään Gaian paratiisipuutarhaa "tekemättömyydellä". Ei siihen mee kuin muutama sukupolvi, jos asialliset hommat hoidetaan asiallisesti ja muuten ollaan kuin ellun kanat.

Toisin sanoen, jos "henkisyys" on sen mahdollisuuden huomioimista, että kaikki ei katoa ja rajoitu ja lopu tähän yhteen ihmiselämään, ja jos myös syntymän ja elämän kierrosta on mahdollista päästä luikahtamaan pakoon parinirvanaan, pleeroomaan tai mihin vaan puhtaaseen maahan, niin että jotta jotkut voi häippästä bileistä, niin silloin jonkun pitää jäädä siivoomaan paikat, siihen asti että viimeinenkin vieras on lähtenyt jolloin voi kattoo että kaikki on okei ja sammuttaa valot. Sitä mun mielestä tarkoittaa se, että on viimeinen.

Täysin eletty elämä, kaikkine suruineen ja iloineen, on jo itsessään kaunis jalokivi, ja soisin mieluusti kaikille sellaiseen mahdollisuuden, joka edellyttää tietysti myös mahdollisuutta mokata perusteellisesti.

Sori tuli vähän pitempään sepustettua enkä tiedä tajuutko sekoiluistani mitään, eikä niin välii. Ite oon tajuavinani sen verran kuin mulle sopii, ettei tartte enempää etsiä vaan voi tyytyä siihen mitä on löytänyt. Eli että ottaa vastaan kaiken mitä tulee. :)

Lue lisää

Erityisesti nämä jo kovin monta vuotta kestäneet foorumikeskustelut täällä ja siellä ja siellä sun täällä ovat terävöittäneet ja jalostaneet ajatustani siitä että olemassaolosta ei ole erikoisemmin kiirusta pois. Tämä siksi että sitähän kokee olemassaolon juuri sellaisena kuin sen itse kokee, ja vaikka olisi missä niin sitä on se oma itsensä koska ei voi olla itselleen mitään muuta. Jos siis on olemassa ollenkaan fyys. kehon kuoleman jälkeen, ja minun on vaikea aivopestä itseni uskomaan että ei olisi, vaikka kuinka masennuksen ja apatian kyykärmekset muuta korviini kuiskisivat.

Meni minne meni ja oli sitten atomeista tehty tai kvanttiolio, niin sama sisäinen taivas tai helvetti siinä mukana killuu. Tätä on miehenikin minulle muodossa tai toisessa aina jäkättänyt kun olen liikaa innostunut ääneen vihaamaan olemassaoloani... :P

>Toisin sanoen, jos "henkisyys" on sen mahdollisuuden huomioimista, että kaikki ei katoa ja rajoitu ja lopu tähän yhteen ihmiselämään

Mielestäni on hyvä pistää se piste tuon lauseen perään. Minulle riittää tuo henkisyydeksi, pakoa elämältä missä muodossa se milloinkin ilmenee on turha yrittää, koska se ei onnistu. Voi elää täällä happamena naama norsun v-tulla tai sitten esim. tyynenä ja nöyränä sillä mielellä että katsotaan nyt sitten tämäkin rooli loppuun asti vaikka se vähän väsyttääkin.

Ihmiset ovat hypnoosissa kertoneet kokemuksistaan kuoleman jälkeen, ja niissä on ollut yhtenä piirteenä sellainen että kehostaan irronnut sielu funtsii että olisi voinut enempi sitä ja vähempi tätä. En yhtään ihmettelisi jos aika moni sielu katuisi kuoltuaan sitä ettei yksinkertaisesti iloinnut enemmän siitä että sai kokea kaiken mitä oli koettavissa fyys. kehon avustuksella. Ajatellaan nyt vaikka tuoksujakin. Ei varmaan pahemmin niitä killu kvanttitasolla tai "siellä jossain" missä lie astraalimaailmassa...?

Että silleen. Tämä on vaan sellaista nyökyttelyä kirjiksen perään, mutta oli ihan pakko *todistaa* minunkin omasta uskostani samaan läjään läiskäisten. Minua ei voisi kukaan ikimaailmassa väittää optimistiksi, materialistiksi (paitsi sellaista osaa minuudestani joka lie ikäänkuin jungilainen varjo...) eikä mielestäni kyllä tasan taatusti miksikään haihattelijaksi joka luulee että "elämässä käy hyvin". Elämässä voi käydä miten hyvänsä, mutta se on juuri meidän oma elämämme ja ei sitä oikein muuta voi kuin yrittää pitää siitä, jos ei halua ehdointahdoin okaita polulleen.

Universumin itse mieluiten koen edelleen neutraaliksi, mutta meillä elävillä olennoilla on mahdollisuudet heittäytyä vihamiehiksi tai ystäviksi. Meillä on vapaus valita kumpaa sortimenttia haluamme harjoittaa.

>Kumma kyllä magia kiinnostaa minua enemmän niinä parempina aikoina kuin onnettomana hetkinä.

Minulla se taas tuntuu olevan enemmän läsnä onnellisina hetkinä, se sellainen mitä joku Jung synkroniteetiksikin nimittää. Sattumat ja onnekkuus.

Mutta toisaalta olen havainnut että joidenkin läpimätien ajanjaksojen perään on saattanut tulla hyvinkin maaginen jakso, eli epätoivon partaalla käyminen (jonkun raskaan kokemuksen vuoksi) ikäänkuin irrottaisi jotain ylimääräistä energiaa joka normaalisti on sitoutuneena arkisen maailman kokemiseen ja "ylläpitoon"(?) Esim. tapaus jossa olisin voinut kuolla johti parin kk viiveellä näkyjen näkemiseen.

Qad kirjoitti:

>Kumma kyllä magia kiinnostaa minua enemmän niinä parempina aikoina kuin onnettomana hetkinä.

Minulla se taas tuntuu olevan enemmän läsnä onnellisina hetkinä, se sellainen mitä joku Jung synkroniteetiksikin nimittää. Sattumat ja onnekkuus.

Mutta toisaalta olen havainnut että joidenkin läpimätien ajanjaksojen perään on saattanut tulla hyvinkin maaginen jakso, eli epätoivon partaalla käyminen (jonkun raskaan kokemuksen vuoksi) ikäänkuin irrottaisi jotain ylimääräistä energiaa joka normaalisti on sitoutuneena arkisen maailman kokemiseen ja "ylläpitoon"(?) Esim. tapaus jossa olisin voinut kuolla johti parin kk viiveellä näkyjen näkemiseen.

Lue lisää

ymmärsitkö lukemani? kun kirjoitit;
"Minulla se taas tuntuu olevan enemmän läsnä onnellisina hetkinä, se sellainen mitä joku Jung synkroniteetiksikin nimittää. Sattumat ja onnekkuus"

Siis kun olen surullinen, magia ei kiinnosta, eikä oikein mikään. Kun olen onnellinen tai neutraalissa mielentilassa, niin silloin se kiinnostaa.

Noidan Tytär kirjoitti:

ymmärsitkö lukemani? kun kirjoitit;
"Minulla se taas tuntuu olevan enemmän läsnä onnellisina hetkinä, se sellainen mitä joku Jung synkroniteetiksikin nimittää. Sattumat ja onnekkuus"

Siis kun olen surullinen, magia ei kiinnosta, eikä oikein mikään. Kun olen onnellinen tai neutraalissa mielentilassa, niin silloin se kiinnostaa.

Lue lisää

Täällä kun ei voi käyttää kursiivia niin pitäisi aina muistaa näemmä käyttää niitä hemmetin alaviivoja. Siis minulla on _läsnä_ pälä pälä. :P Kiinnostaminen on eri juttu, tuo läsnyys on sellaista spontaania, itsestään tulevaa, passiivisempaa.

Qad kirjoitti:

Täällä kun ei voi käyttää kursiivia niin pitäisi aina muistaa näemmä käyttää niitä hemmetin alaviivoja. Siis minulla on _läsnä_ pälä pälä. :P Kiinnostaminen on eri juttu, tuo läsnyys on sellaista spontaania, itsestään tulevaa, passiivisempaa.

Lue lisää

ei tarkoita sitä, että aina kiinnostais, mutta silti voi olla läsnä, uteliaisuudesta.

http://www.youtube.com/watch?v=SkAdvAOBbYI