En tarvitse kavereita

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

Kotosalla kirjoitti:

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

jos ei oo kavereita mä ainakin kuolen mulla on monta kaveria

Kotosalla kirjoitti:

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

Mukava olla yksin kun lapset alkaa olla omillaan

Kotosalla kirjoitti:

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

näimpä juuri! Ja ku ei oo niitä sosiaalisimpia ihmisiä, nii eipä niit kavereit hirmusti tuu.. eikä oo mitn paikkaa mis olis ihmisii, ku viihtyy yksin iha hyvi.. vaik oma seura kyl rupee vähä tympii aja mittaa..

Hei et oo yksin , mäkin riemastuin kun näin tän jutun , ei tarvii kavereita kun viihtyy yksin ja nauttii vain omista hienouksista , salaperäisesti .
Raskaan työviikon jälkeen nautin himassa hyvän aterian hienon viinin kera ja rentoudun saunalla ja hyvällä musiikilla, ja sitten löhöilen ilman paineita ja jäkätyksiä ja vaateita itsekseni nauttien .
Voi että on ihanaa !

Kotosalla kirjoitti:

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

Aattelin että olen lähes ainoa lajissaan jota ei hotsita ravata kylässä milloin missäkin. Itse olen vielä semmosessa ammatissa, että siellä näkee ihmisiä ihan tarpeeksi päivässä ja saa jutella niitä näitä.Ei sillä, olen sosiaalinen ihminen, mutta haluan olla vappaa aikana ihan kahestaan mieheni kanssa tai sitte yksinää kotosalla hiimailla( jos mieheni on töissä). Se on uskomaton nautinto ku saa ihan yksikseen välillä olla.. Ei tarvi jutustella, saa tehä ihan mitä huvittaa ja ei oo kiire mihinkään!Ah! Vieläkö ois sen ajan mökillä ja aamu usvassa veneen kanssa vesillä kalastamassa. Se on just mun juttu. Se mökkiki sais olla jossain hornan tuutissa ettei vaan ois saman kylän porukkaa lähimailla. heh..

Kotosalla kirjoitti:

En ole minäkään juur yhteydessä paljoa kehenkään ja ihan hyvä on olla näin. Tietokone ja TV:n katselu on päivän kohokohtia. Joskus ihmisten ilmoilla käyn.

Miksi sitten kirjoitat tänne jos yksinäisyys ei häiritse sinua, käsittääkseni tänne avaudutaan siitä miten se yksinäisyys syö ihmistä.

kassatäti kirjoitti:

Aattelin että olen lähes ainoa lajissaan jota ei hotsita ravata kylässä milloin missäkin. Itse olen vielä semmosessa ammatissa, että siellä näkee ihmisiä ihan tarpeeksi päivässä ja saa jutella niitä näitä.Ei sillä, olen sosiaalinen ihminen, mutta haluan olla vappaa aikana ihan kahestaan mieheni kanssa tai sitte yksinää kotosalla hiimailla( jos mieheni on töissä). Se on uskomaton nautinto ku saa ihan yksikseen välillä olla.. Ei tarvi jutustella, saa tehä ihan mitä huvittaa ja ei oo kiire mihinkään!Ah! Vieläkö ois sen ajan mökillä ja aamu usvassa veneen kanssa vesillä kalastamassa. Se on just mun juttu. Se mökkiki sais olla jossain hornan tuutissa ettei vaan ois saman kylän porukkaa lähimailla. heh..

Lue lisää

Tunge vittu perseesees toi miehes saatana

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten kirjoitat tänne jos yksinäisyys ei häiritse sinua, käsittääkseni tänne avaudutaan siitä miten se yksinäisyys syö ihmistä.

Se syö jos ajattelee niin ja ei syö jos ei ajattele niin,.
Jos ajattelet olevasi hyljeksitty se syö, jos ajattelet olevasi suojeltu huonolta seuralta se rakentaa,.

"ppouggghhhj"

erhjarth kirjoitti:

näimpä juuri! Ja ku ei oo niitä sosiaalisimpia ihmisiä, nii eipä niit kavereit hirmusti tuu.. eikä oo mitn paikkaa mis olis ihmisii, ku viihtyy yksin iha hyvi.. vaik oma seura kyl rupee vähä tympii aja mittaa..

Lue lisää

Uskon, mutta vielä enempi tympii huono seura. Kokemusta molemmista. Enemmän jälkikäteen vituttaa se, että edes yritin olla sosiaalinen.

Päivät pitkät kännyn päässä ihmisiä ohjailen. Kyllä se tympii! Joskus haaveillut että kun pääsis ihmisistä eroon keskelle mehtään, ilman mitään velvollisuuksia. Sais olla vain oma ihtensä ilman mitään aikataulua. Ei se kyllä tässä elämässä taida onnistua, kun ei tuota lottovoittoa tule.

"Olen miettinyt itse samaa. Minulle riittävät työtoverit, satunnaisissa harrastuksissa satunnaiset ihmiskontaktit, aviopuoliso, sukulaiset. En koe tarvetta väkinäisiin ystävyyssuhteisiin, en ole sen tyyppinen."

Ette kelpaa kenellekään. Olette meidän kaikkien tuhkakuppi.

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

Miksi kannatatte rasisteja, murhaajia ja hulluja? Petri Gerdt ei paljon yhteiskuntaan kuulnut mutta katsoi oikeudekseen murhata viattomia ihmisiä.

Schorching Blood kirjoitti:

"Olen miettinyt itse samaa. Minulle riittävät työtoverit, satunnaisissa harrastuksissa satunnaiset ihmiskontaktit, aviopuoliso, sukulaiset. En koe tarvetta väkinäisiin ystävyyssuhteisiin, en ole sen tyyppinen."

Ette kelpaa kenellekään. Olette meidän kaikkien tuhkakuppi.

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

Miksi kannatatte rasisteja, murhaajia ja hulluja? Petri Gerdt ei paljon yhteiskuntaan kuulnut mutta katsoi oikeudekseen murhata viattomia ihmisiä.

Lue lisää

Esinnäkään en pidä tavasta, jolla olet lainannut tekstiäni. Lainaukset olivat tarpeettomia.

Toiseksi lainauksesi tekstistäni ja ilmeisesti niistä tekemäsi päätelmät olivat vääriä.

Se, että ihminen viihtyy yksin, ei tarkoita suoraan sitä, että ihminen toimii toisten tuhkakuppina. Toisten tuhkakuppina voi toimia myös yltiösosiaalinen ihminen. Häntä voidaan käyttää karkeasti hyväksi. Esim. emotyyppi, jonka olkaa vasten kaikki käyvät itkemässä, kun heillä on paha olla, mutta joka saa olla yksin oman pahan olonsa kanssa.

Sitten toinen ja tärkeämpi lainaus ja sen tulkinta. Mistä sait päähäsi, että kannatan Gerdejä ja kumppaneita? En viestiäni kirjoittaessa ajatellut enkä sanonut moista. Kyse on omasta tulkinnastasi. Mitä sinusta itsestäsi osoittaa, että ajattelit heti terrorismia, kun minä en taas ajatellut?

En ole tappamassa ketään. Jos niin väität, teen sinusta rikosilmoituksen. Minä tarkoitan ilmiöillä sitä, kuinka vähäosaisia ihmisiä yhteiskunnassamme kohdellaan. Vähäosaisten asiaa haluan edistää, mutta keinona ei ole pommi, vaan kirjelmät, mielenosoitukset ja tarvittaessa julkinen nälkälakko.

Voit kirjoittaa sähköpostiini henkilökohtaisesti, ole hyvä ([email protected]). Katsomme kylläkin asioita niin eri näkökulmista, että yhteisymmärryksen syntyminen on mahdotonta.

Sitten vielä määrittelyasia. Tässä ovat kirjoitelleet ihmiset, jotka ilmoittavat olevansa yksin viihtyviä. Kuinkahan monen elämä on kuitenkin varsin samanlaista, vaikka hän ilmoittaisi olevansa "normaali" tai "sosiaalinen"? Eli työssä käyvän ja perheellisen arki nielee väkisinkin aikaa sen verran, että työviikolla kontaktit menevät helposti luetteloni mukaisesti. Ei siinä kavereitten luona hyppimiseen jää aikaa! Ja sekin on määrittelykysymys, ketkä lukee ystäviksi. Jollakin voi olla "laaja ystäväpiiri" - mutta hädän hetkellä huomaa olevansa täysin yksin. Olivatko ne aitoja ystävyyssuhteita?

Outsider sinänsä, että massailmiöiden ja pakollisten käsikädessäkävelyiden ulkopuolelta näkee selvemmin asioita ja on vahvuutta olla oma elämä omissa käsissä eikä trendien heiluteltavana.

Schorching Blood kirjoitti:

"Olen miettinyt itse samaa. Minulle riittävät työtoverit, satunnaisissa harrastuksissa satunnaiset ihmiskontaktit, aviopuoliso, sukulaiset. En koe tarvetta väkinäisiin ystävyyssuhteisiin, en ole sen tyyppinen."

Ette kelpaa kenellekään. Olette meidän kaikkien tuhkakuppi.

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

Miksi kannatatte rasisteja, murhaajia ja hulluja? Petri Gerdt ei paljon yhteiskuntaan kuulnut mutta katsoi oikeudekseen murhata viattomia ihmisiä.

Lue lisää

Niin, etkö näe nykykansalaisten tyhmyyksiä ihan suurin joukoin aikaansaatuina! Ei kaikki yksin kristalloituneena koettu ja eletty ole negatiivista, vaan ehkä päinvastoin joukoissa tyhmyys tiivistyy ja varsinkin sellaisten elämässä, jotka lähtevät mukaan vajavaisiin aatteisiin ja puuhiin miellyttääkseen kavereitaan.. etc.

Oon pärjänny ilman kavereita hyvin monta vuotta sen jälkeen, ku mun paras kaveri muutti pois ei oo kavereita tarvittu. Lukitten oman huoneen oven ja kirjotan tarinoita ja laulun sanoja yms.

Omark kirjoitti:

Esinnäkään en pidä tavasta, jolla olet lainannut tekstiäni. Lainaukset olivat tarpeettomia.

Toiseksi lainauksesi tekstistäni ja ilmeisesti niistä tekemäsi päätelmät olivat vääriä.

Se, että ihminen viihtyy yksin, ei tarkoita suoraan sitä, että ihminen toimii toisten tuhkakuppina. Toisten tuhkakuppina voi toimia myös yltiösosiaalinen ihminen. Häntä voidaan käyttää karkeasti hyväksi. Esim. emotyyppi, jonka olkaa vasten kaikki käyvät itkemässä, kun heillä on paha olla, mutta joka saa olla yksin oman pahan olonsa kanssa.

Sitten toinen ja tärkeämpi lainaus ja sen tulkinta. Mistä sait päähäsi, että kannatan Gerdejä ja kumppaneita? En viestiäni kirjoittaessa ajatellut enkä sanonut moista. Kyse on omasta tulkinnastasi. Mitä sinusta itsestäsi osoittaa, että ajattelit heti terrorismia, kun minä en taas ajatellut?

En ole tappamassa ketään. Jos niin väität, teen sinusta rikosilmoituksen. Minä tarkoitan ilmiöillä sitä, kuinka vähäosaisia ihmisiä yhteiskunnassamme kohdellaan. Vähäosaisten asiaa haluan edistää, mutta keinona ei ole pommi, vaan kirjelmät, mielenosoitukset ja tarvittaessa julkinen nälkälakko.

Voit kirjoittaa sähköpostiini henkilökohtaisesti, ole hyvä ([email protected]). Katsomme kylläkin asioita niin eri näkökulmista, että yhteisymmärryksen syntyminen on mahdotonta.

Sitten vielä määrittelyasia. Tässä ovat kirjoitelleet ihmiset, jotka ilmoittavat olevansa yksin viihtyviä. Kuinkahan monen elämä on kuitenkin varsin samanlaista, vaikka hän ilmoittaisi olevansa "normaali" tai "sosiaalinen"? Eli työssä käyvän ja perheellisen arki nielee väkisinkin aikaa sen verran, että työviikolla kontaktit menevät helposti luetteloni mukaisesti. Ei siinä kavereitten luona hyppimiseen jää aikaa! Ja sekin on määrittelykysymys, ketkä lukee ystäviksi. Jollakin voi olla "laaja ystäväpiiri" - mutta hädän hetkellä huomaa olevansa täysin yksin. Olivatko ne aitoja ystävyyssuhteita?

Lue lisää

Miks vitussa AINA kaikki keskustelut loppujen lopuks kääntyy vittuiluks? Purkakaa energianne muualle, jos asiallinen keskustelu ei kiinnosta...

...Todellakin... Hieno keskustelun avaus.. Ja joskus asiat vaan on niin tai oikeastaan on että joissakin on sitä jotain mikä vetää puoleensa paljon ihmisiä ja joissakin sitä ei vaan ole.. mahdotonta saada ystäviä kun jokainen uusi tuttavuus ( ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumatta )alkaa hetken tutustumisen jälkeen osoittamaan täysin saman kaltaisia eleitä.. Halveksuntaa ja syrjintää... Niiden ihmisten jotka omaavat paljon ystäviä ja veto voimaa eivät koskaan tätä tule ymmärtämään.. miltä tuntuu jäädä ulko puolelle... Ja niin kauan kuin tällainen ihminen yrittää päästä " kuvioiden sisäpuolelle" tulee hän vain kerta toisensa jälkeen pettymään.. Joten lopputulos on joko traaginen tai sitten päin vastoin.. Sellainen ihminen tekee sitä mikä luonnostaan sujuu parhaiten.. JÄÄ ulkopuolelle, ja siellä on hyvä ja turvallinen olla... Ei tarvitse ketään miellyttää eikä ketään odota sulta yhtään mitään.. Ja tuosta massa ajattelusta.. ne ihmiset jotka elävät tuon asian ulkopuolella hyväksyvät melko raskaitakin asioita ja pystyvät käsittelemään niitä... Kuvitellaan esim. jonkin näköinen tragedia tai valtakunnallinen "salaisuus" joka vuotaa julki.. Massa ihmiset eivät pysty hyväksymään niitä ja reagoimaan niiden mukana vaan haluavat päivästä toiseen elää ns. kuvitellussa turva tilassa eikä huomioi median ja ihmiskunnan alitajuntaan syötettyä manipulaatiota.. Mutta ihmiset jo0tka näkevät asiat "ulkopuolelta" tajuavat kuinka sokeita ihmiset on, tajuavat missä yhteiskunta menee ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja sen takia pystyvätkin ennakoimaan tulevan helpommin... Ainoa huono puoli tässä on että ne jotka on ulkopuolella on myös niitä "syrjittyjä" ja jos ja kun he yrittävät jollain tavoin kertoa näkemyksiään ei MASSA ajatteliat, yms.. tavalliset ONNELLISET ja MENESTYKSEKÄÄT ym ihmiset heitä kuuntele, usko, eikä ota tosissaan... ..Jos sinä joka juuri nyt luet tätä tunnet suurta inhoa tätä textiä kohtaan ja tunnet että "..v***U toi tyyppi on sekaisin´, olet toden näköisesti juuri se jolla on hyvä ura, laina, ystävät ym.. Mutta jos olet se joka tämän textin sisällön ja tarkoituksen ymmärsit.. Minun tuskin tarvitsee kertoa mitä olet ;)

Schorching Blood kirjoitti:

"Olen miettinyt itse samaa. Minulle riittävät työtoverit, satunnaisissa harrastuksissa satunnaiset ihmiskontaktit, aviopuoliso, sukulaiset. En koe tarvetta väkinäisiin ystävyyssuhteisiin, en ole sen tyyppinen."

Ette kelpaa kenellekään. Olette meidän kaikkien tuhkakuppi.

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

Miksi kannatatte rasisteja, murhaajia ja hulluja? Petri Gerdt ei paljon yhteiskuntaan kuulnut mutta katsoi oikeudekseen murhata viattomia ihmisiä.

Lue lisää

ai onkos kaikki yksin viihtyvät nyt jotai hulluja ja rasisteja?mä pidän omasta seurastani.viihdyn niin parhaiten, mut on mulla ystäviäkin joskaan tarve niiden näkemiseen ei ole jatkuva.en ymmärrä tuota vertausta.eiköhän mielenterveys potilaat ole asia erikseen???

Omark kirjoitti:

Esinnäkään en pidä tavasta, jolla olet lainannut tekstiäni. Lainaukset olivat tarpeettomia.

Toiseksi lainauksesi tekstistäni ja ilmeisesti niistä tekemäsi päätelmät olivat vääriä.

Se, että ihminen viihtyy yksin, ei tarkoita suoraan sitä, että ihminen toimii toisten tuhkakuppina. Toisten tuhkakuppina voi toimia myös yltiösosiaalinen ihminen. Häntä voidaan käyttää karkeasti hyväksi. Esim. emotyyppi, jonka olkaa vasten kaikki käyvät itkemässä, kun heillä on paha olla, mutta joka saa olla yksin oman pahan olonsa kanssa.

Sitten toinen ja tärkeämpi lainaus ja sen tulkinta. Mistä sait päähäsi, että kannatan Gerdejä ja kumppaneita? En viestiäni kirjoittaessa ajatellut enkä sanonut moista. Kyse on omasta tulkinnastasi. Mitä sinusta itsestäsi osoittaa, että ajattelit heti terrorismia, kun minä en taas ajatellut?

En ole tappamassa ketään. Jos niin väität, teen sinusta rikosilmoituksen. Minä tarkoitan ilmiöillä sitä, kuinka vähäosaisia ihmisiä yhteiskunnassamme kohdellaan. Vähäosaisten asiaa haluan edistää, mutta keinona ei ole pommi, vaan kirjelmät, mielenosoitukset ja tarvittaessa julkinen nälkälakko.

Voit kirjoittaa sähköpostiini henkilökohtaisesti, ole hyvä ([email protected]). Katsomme kylläkin asioita niin eri näkökulmista, että yhteisymmärryksen syntyminen on mahdotonta.

Sitten vielä määrittelyasia. Tässä ovat kirjoitelleet ihmiset, jotka ilmoittavat olevansa yksin viihtyviä. Kuinkahan monen elämä on kuitenkin varsin samanlaista, vaikka hän ilmoittaisi olevansa "normaali" tai "sosiaalinen"? Eli työssä käyvän ja perheellisen arki nielee väkisinkin aikaa sen verran, että työviikolla kontaktit menevät helposti luetteloni mukaisesti. Ei siinä kavereitten luona hyppimiseen jää aikaa! Ja sekin on määrittelykysymys, ketkä lukee ystäviksi. Jollakin voi olla "laaja ystäväpiiri" - mutta hädän hetkellä huomaa olevansa täysin yksin. Olivatko ne aitoja ystävyyssuhteita?

Lue lisää

tuli vaan mieleen että minkähän ikäinen tuon sua lainanneen kommentin kirjoittaja oli?ei kovin kypsää ajattelua joten ei taida elämänkokemusta paljo olla..

Schorching Blood kirjoitti:

"Olen miettinyt itse samaa. Minulle riittävät työtoverit, satunnaisissa harrastuksissa satunnaiset ihmiskontaktit, aviopuoliso, sukulaiset. En koe tarvetta väkinäisiin ystävyyssuhteisiin, en ole sen tyyppinen."

Ette kelpaa kenellekään. Olette meidän kaikkien tuhkakuppi.

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

Miksi kannatatte rasisteja, murhaajia ja hulluja? Petri Gerdt ei paljon yhteiskuntaan kuulnut mutta katsoi oikeudekseen murhata viattomia ihmisiä.

Lue lisää

te ihmiset ette voi olla tosissanne... ei meillä ole kun yksi elämä ja senkö aijotte jakaa yksinänne itsenne kanssa. mitä elämää se semmonen on. Ystävät on elämän suola mitä ilman ei pysty elää... ja jos joku väittää muuta, niin valehtelee. tai haluaa elää tylsän elämän omassa pikku päässänsä. Jokainenhan itse tekee omat valintansa, mutta en voi muuta kun ihmetellä. ja jos joku väittää että ystäviä ei niin vaan saa/löydä, niin siitä voi syyttää sitten itseensä jos aikoo elämänsä viettää sohvalla tai tietokone tuolissa istuen!

ällistynyt kirjoitti:

te ihmiset ette voi olla tosissanne... ei meillä ole kun yksi elämä ja senkö aijotte jakaa yksinänne itsenne kanssa. mitä elämää se semmonen on. Ystävät on elämän suola mitä ilman ei pysty elää... ja jos joku väittää muuta, niin valehtelee. tai haluaa elää tylsän elämän omassa pikku päässänsä. Jokainenhan itse tekee omat valintansa, mutta en voi muuta kun ihmetellä. ja jos joku väittää että ystäviä ei niin vaan saa/löydä, niin siitä voi syyttää sitten itseensä jos aikoo elämänsä viettää sohvalla tai tietokone tuolissa istuen!

Lue lisää

jos et sinä pysty elämään ilman ystäviä niin älä luule että kaikki olisivat samanlaisia kuin SINÄ. mä viihdyn tosi hyvin yksin enkä ole kaivannut kavereita reilu 10 vuoteen. silti olen ihan normi kundi joka käy duunissa, harrastaa ja elää normi elämää.

anti massa kirjoitti:

...Todellakin... Hieno keskustelun avaus.. Ja joskus asiat vaan on niin tai oikeastaan on että joissakin on sitä jotain mikä vetää puoleensa paljon ihmisiä ja joissakin sitä ei vaan ole.. mahdotonta saada ystäviä kun jokainen uusi tuttavuus ( ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumatta )alkaa hetken tutustumisen jälkeen osoittamaan täysin saman kaltaisia eleitä.. Halveksuntaa ja syrjintää... Niiden ihmisten jotka omaavat paljon ystäviä ja veto voimaa eivät koskaan tätä tule ymmärtämään.. miltä tuntuu jäädä ulko puolelle... Ja niin kauan kuin tällainen ihminen yrittää päästä " kuvioiden sisäpuolelle" tulee hän vain kerta toisensa jälkeen pettymään.. Joten lopputulos on joko traaginen tai sitten päin vastoin.. Sellainen ihminen tekee sitä mikä luonnostaan sujuu parhaiten.. JÄÄ ulkopuolelle, ja siellä on hyvä ja turvallinen olla... Ei tarvitse ketään miellyttää eikä ketään odota sulta yhtään mitään.. Ja tuosta massa ajattelusta.. ne ihmiset jotka elävät tuon asian ulkopuolella hyväksyvät melko raskaitakin asioita ja pystyvät käsittelemään niitä... Kuvitellaan esim. jonkin näköinen tragedia tai valtakunnallinen "salaisuus" joka vuotaa julki.. Massa ihmiset eivät pysty hyväksymään niitä ja reagoimaan niiden mukana vaan haluavat päivästä toiseen elää ns. kuvitellussa turva tilassa eikä huomioi median ja ihmiskunnan alitajuntaan syötettyä manipulaatiota.. Mutta ihmiset jo0tka näkevät asiat "ulkopuolelta" tajuavat kuinka sokeita ihmiset on, tajuavat missä yhteiskunta menee ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja sen takia pystyvätkin ennakoimaan tulevan helpommin... Ainoa huono puoli tässä on että ne jotka on ulkopuolella on myös niitä "syrjittyjä" ja jos ja kun he yrittävät jollain tavoin kertoa näkemyksiään ei MASSA ajatteliat, yms.. tavalliset ONNELLISET ja MENESTYKSEKÄÄT ym ihmiset heitä kuuntele, usko, eikä ota tosissaan... ..Jos sinä joka juuri nyt luet tätä tunnet suurta inhoa tätä textiä kohtaan ja tunnet että "..v***U toi tyyppi on sekaisin´, olet toden näköisesti juuri se jolla on hyvä ura, laina, ystävät ym.. Mutta jos olet se joka tämän textin sisällön ja tarkoituksen ymmärsit.. Minun tuskin tarvitsee kertoa mitä olet ;)

Lue lisää

Kiva nähdä että linjoilla on myös ihmisiä, joilla on sama aaltopituus kuin mulla. Two thumbs up ! :D

joutunu(!?) naimisiin ja mukana tulee jonkun verran lisäsukulaisia... työkaverit, omat sukulaiset, ym. ja ne riittäää. ja selviät hässäkän??
oikeesti joku jo ahdistuisi moisesta...

mä olen ylisosiaalinen, suomalaisen mittapuun mukaan, ja tarvitsen ympärille kavereita ja moikkaaan, niitäkin, joille riittää vieras kerran kuukaudessa. (joskus sekin -kai tilanteesta riippuen- liikaa)...

kannatais itsekullekin yrittää asennoitua toisten tilanteeseen.
joskus erakoittein kokemusten myötä, kuunneltuani, en olisi varma, olisinko itsekään enää sosiaalinen...

t:aina seurustellen tai ainakin joitakin kavereita hoivaten

Ei viitsi edes kommentoida.
et taida tietää siitä mitään "mies"
T: Kaunotar

ällistynyt kirjoitti:

te ihmiset ette voi olla tosissanne... ei meillä ole kun yksi elämä ja senkö aijotte jakaa yksinänne itsenne kanssa. mitä elämää se semmonen on. Ystävät on elämän suola mitä ilman ei pysty elää... ja jos joku väittää muuta, niin valehtelee. tai haluaa elää tylsän elämän omassa pikku päässänsä. Jokainenhan itse tekee omat valintansa, mutta en voi muuta kun ihmetellä. ja jos joku väittää että ystäviä ei niin vaan saa/löydä, niin siitä voi syyttää sitten itseensä jos aikoo elämänsä viettää sohvalla tai tietokone tuolissa istuen!

Lue lisää

Melko itsekeskeinen suhtautumistapa sinulla. Ei kaikki ole kuin sinä, toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä kuten tavataan sanoa. Juuri tuollaisten itsekeskeisten tärkeilijöiden takia en ihmisten seurassa viihdy, heihin törmää joka paikassa nykyään. En ilmeisesti ole tietyllä tavalla kilpailuhenkinen koska ihmisjoukossa "pärjääminen" vaatii koko ajan taistelua että pysyy "mukana" ja miellyttää toisia.
Toisekseen oman (yksinäisenkin) aikansa voi käyttää muuallakin kuin sohvalla tai tietokoneella. Vaihtoehtoja löytyy vaikka millä mitalla. Itselle tulee hyvä olo siitä että saa esim. vapaa-ajalla jotain näkyvää aikaiseksi sen sijaan että istuisi kavereiden kanssa iltaa ja puhuisi paskaa...
Ja vaikka en ystäviä juuri tapaile niin en sanoisi että vietän elämäni yksin, olen kyllä ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin, mm. työn puolesta. Ystäviä kyllä löytyy, mutta ei sellaisia joiden kanssa hillutaan joka ilta/vkloppu.

anti massa kirjoitti:

...Todellakin... Hieno keskustelun avaus.. Ja joskus asiat vaan on niin tai oikeastaan on että joissakin on sitä jotain mikä vetää puoleensa paljon ihmisiä ja joissakin sitä ei vaan ole.. mahdotonta saada ystäviä kun jokainen uusi tuttavuus ( ajasta, paikasta ja tilanteesta riippumatta )alkaa hetken tutustumisen jälkeen osoittamaan täysin saman kaltaisia eleitä.. Halveksuntaa ja syrjintää... Niiden ihmisten jotka omaavat paljon ystäviä ja veto voimaa eivät koskaan tätä tule ymmärtämään.. miltä tuntuu jäädä ulko puolelle... Ja niin kauan kuin tällainen ihminen yrittää päästä " kuvioiden sisäpuolelle" tulee hän vain kerta toisensa jälkeen pettymään.. Joten lopputulos on joko traaginen tai sitten päin vastoin.. Sellainen ihminen tekee sitä mikä luonnostaan sujuu parhaiten.. JÄÄ ulkopuolelle, ja siellä on hyvä ja turvallinen olla... Ei tarvitse ketään miellyttää eikä ketään odota sulta yhtään mitään.. Ja tuosta massa ajattelusta.. ne ihmiset jotka elävät tuon asian ulkopuolella hyväksyvät melko raskaitakin asioita ja pystyvät käsittelemään niitä... Kuvitellaan esim. jonkin näköinen tragedia tai valtakunnallinen "salaisuus" joka vuotaa julki.. Massa ihmiset eivät pysty hyväksymään niitä ja reagoimaan niiden mukana vaan haluavat päivästä toiseen elää ns. kuvitellussa turva tilassa eikä huomioi median ja ihmiskunnan alitajuntaan syötettyä manipulaatiota.. Mutta ihmiset jo0tka näkevät asiat "ulkopuolelta" tajuavat kuinka sokeita ihmiset on, tajuavat missä yhteiskunta menee ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja sen takia pystyvätkin ennakoimaan tulevan helpommin... Ainoa huono puoli tässä on että ne jotka on ulkopuolella on myös niitä "syrjittyjä" ja jos ja kun he yrittävät jollain tavoin kertoa näkemyksiään ei MASSA ajatteliat, yms.. tavalliset ONNELLISET ja MENESTYKSEKÄÄT ym ihmiset heitä kuuntele, usko, eikä ota tosissaan... ..Jos sinä joka juuri nyt luet tätä tunnet suurta inhoa tätä textiä kohtaan ja tunnet että "..v***U toi tyyppi on sekaisin´, olet toden näköisesti juuri se jolla on hyvä ura, laina, ystävät ym.. Mutta jos olet se joka tämän textin sisällön ja tarkoituksen ymmärsit.. Minun tuskin tarvitsee kertoa mitä olet ;)

Lue lisää

Eipä tuota paremmin voi ilmaista, samoilla linjoilla ollaan.

ällistynyt kirjoitti:

te ihmiset ette voi olla tosissanne... ei meillä ole kun yksi elämä ja senkö aijotte jakaa yksinänne itsenne kanssa. mitä elämää se semmonen on. Ystävät on elämän suola mitä ilman ei pysty elää... ja jos joku väittää muuta, niin valehtelee. tai haluaa elää tylsän elämän omassa pikku päässänsä. Jokainenhan itse tekee omat valintansa, mutta en voi muuta kun ihmetellä. ja jos joku väittää että ystäviä ei niin vaan saa/löydä, niin siitä voi syyttää sitten itseensä jos aikoo elämänsä viettää sohvalla tai tietokone tuolissa istuen!

Lue lisää

kyllähän se homma menee niin että jotkut eivät voi elää ilman kavereita ja jotkut voi. itsellä on paljon tuttuja jo pelkästään mun työn takia. en silti että mulla olisi mitään kavereita kuin yhdestä kahteen joita en edes nää kun silloin kun koulu vyöryy eteenpäin (etanan vauhdilla).

jo tämä yhteiskunta itsessään aiheuttaa sen että jotkut ihmiset jäävät yksinäisiksi jotkut taas liikkuvat isoissa porukoissa. mielestäni kumpi vain on ihan ok kunhan se ei mene siihen että iso porukka rupeaa kiusaamaan sitä yhtä. myös se on mielestäni typerää että olet isossa porukassa ja joltain lähtee mielipide johonkin niin rupeat pitämään samaa mielipidettä oikeana. toisaalta se on ainoa tapa olla aiheuttamatta konflikteja. itselläni on vahvat mielipiteet (olivat sitten oikeita taikka eivät) kaikkiin asioihin ja niiden takia mulle tulee vastaan monia ongelmiksi kutsuttuja hetkiä päivittäin. se on sitten toinen asia että kenen se ongelma on ja kuka sen ongelman aiheuttaa.

sitten voisin kommentoida hieman muutamien henkilöiden kirjoittamia asioita (ja hankkia lisää ongelmia joillekkin saada aikaan keskustelua [lue tappelua] asioista)

"Tässä yhteiskunnassa vaan kaikki "poikkeava" on patologisoitu. Yksinäisiä susia ei hyväksytä, vaikka hieman ulkopuolinen ihminen näkee mielestäni ilmiöt massaihmistä kirkkaammin."

tästä voisi ottaa esimerkin omaan kokemukseen liittyvästä koulukiusaamisesta. olin kolme vuotta yksin ja kaikki oli koulua ja kotioloja myöten todella kurjat. nyt yksinäisyys on tehnyt minusta vahvemman ja kovemman, joka sitten aiheuttaa niitä ongelmia muille, koska eivät ole käytökseeni tyytyväisiä. ei se auta että menet kaverisi olalle itkemään tulevaisuutta katsoen. et pysty itse käsittelemään asioita jatkossa ja jäät paljolti kavereidesi varaan. kun käsittelet asiat yksin voit toki kavereillesi puhua asiasta mutta pystyt sen myös itse käsittelemään. tietysti siinä voi käydä huonosti ja koittaa tappaa itsensä, josta on siitäkin kokemusta (ei oma kohtaista ja syytteiden "pelossa" jätän asian siihen, kun tuo itsemurha on kuitenkin aika vakava aihe joillekkin ja heti lähtee syytettä kun vaan sanan mainitsee) ja kun henkilön kanssa keskustelee ja koittaa parantaa ajatusmallia ja löytää elämälle jotain miksi elää (jota ei muuten itsellä ole tällä hetkellä) niin vastaus on sitä luokkaa että "miksi minun pitää elää kun afrikassa ihmiset näkevät nälkää. jos täällä olisi yksi ihminen vähemmän (esim. suomessa) sinne liikenisi monelle henkilölle päivittäinen ruoka". no jokainen saa päättää itse oman mielipiteensä tuosta mutta itse olen sitä mieltä että jos näitä ihmisiä haluaa tosissaan auttaa niin elävänä se onnistuu paremmin kuin kuolleena

" voin kertoa että vittu teillä on vaikeeta... miten voitte olla ilman ystäviä? teillä on tietokone jo 90% elämästä... ja loput 10% nukkumista!.... hankkikaa nyt prkl oikea elämä... ei kyllä kateeksi käy!"

ei yksinoleminen ole vaikeaa. vaikeaa se on silloin kun jäät kaveriporukastaki pois...ja tuskin ne yhden yön jutut taikka humalajuominen hirveästi kartuttaa elämän kokemusta. toisaalta yksinolijan ainoa asia elämässä ei ole tietokone...

" jos ei oo kavereita mä ainakin kuolen mulla on monta kaveria"

joku pissis kirjottanu tuon? et sä siihen kuole vaikka kaverit menettäisit? ainahan niitä tulee uusia ja parhaat säilyy aina kuolemaan saakka.

jaaha rupee olee pitkä vuodatus...

muistakaa olla oma itsenne olitte yksin taikka isossa porukassa.

vinepostauksia ja muita valitusviestejä odotellessa...

Hei ei ole minullakaa ystäviä/kavereita mitä nyt töissä on joitakin joiden kanssa juttelen jne..ihan hyvin olen pärjännyt näinkin ilman ketään....

Taitaa olla niin, että myös yksinäisillä on paljon opittavaa. Ihmiset joilla niitä kavereita riittää ymmärtävät yleensä parhaiten miten surkeaa yksinäisillä voi olla kun miettivät, että itse menettäisivät kaikki ystävänsä.

Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan myös yksin. Jotain on vikana, jos ei kestä olla hetkeäkään yksin ajatustensa kanssa. Ja varmasti samalla tavalla yksinäisyydessä viihtyvät tarvitsevat myös välillä toisia ihmisiä ajatusten vaihtoon. Sehän onnistuu netin kauttakin.

Epäilen, että todella yksinäistä ihmistä kirjoittajista ei ole ollut kukaan. Tällainen ihminen voisi löytyä vanhusten joukosta. Nuori ihminen tapaa kuitenkin ihmisiä töissä/koulussa/harrastuksissa/asioidessa jne.

Se on varmasti yksilöllistä, kauanko kestää yksinäisyyttä. Minulla on kokemusta noin kahdesta viikosta, sitten on päästävä jollakin tavalla ihmisten pariin. Ollessani aikanaan puolisoni kanssa eri paikkakunnilla töissä, minulle riitti pääosin työtovereiden tapaaminen töissä ja puhelimella yhteydenpito puolisoon ym.

Omark kirjoitti:

Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi pystyä olemaan myös yksin. Jotain on vikana, jos ei kestä olla hetkeäkään yksin ajatustensa kanssa. Ja varmasti samalla tavalla yksinäisyydessä viihtyvät tarvitsevat myös välillä toisia ihmisiä ajatusten vaihtoon. Sehän onnistuu netin kauttakin.

Epäilen, että todella yksinäistä ihmistä kirjoittajista ei ole ollut kukaan. Tällainen ihminen voisi löytyä vanhusten joukosta. Nuori ihminen tapaa kuitenkin ihmisiä töissä/koulussa/harrastuksissa/asioidessa jne.

Se on varmasti yksilöllistä, kauanko kestää yksinäisyyttä. Minulla on kokemusta noin kahdesta viikosta, sitten on päästävä jollakin tavalla ihmisten pariin. Ollessani aikanaan puolisoni kanssa eri paikkakunnilla töissä, minulle riitti pääosin työtovereiden tapaaminen töissä ja puhelimella yhteydenpito puolisoon ym.

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että jos ihminen ei voi/kykene olemaan yksikseen, tuntuu, että jotakin on vialla. Tarkoitan tätä myös parisuhteessa sekä myös sitä, jos pariskunta ei kovin usein pysty olemaan kaksistaan, vaan aina täytyy olla muita mukana. Olen yleisesti ottaen sosiaalinen, mutta kaipaan myös yksinäisyyttä, se voi olla tunteja tai päivä kaksi. Perhe, ystävät ovat tärkeitä, mutta viihdyn myös omassa seurassani. Hyvää kesää kaikille, olette yksin tai kaksin tai porukassa!

Kitta49 kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että jos ihminen ei voi/kykene olemaan yksikseen, tuntuu, että jotakin on vialla. Tarkoitan tätä myös parisuhteessa sekä myös sitä, jos pariskunta ei kovin usein pysty olemaan kaksistaan, vaan aina täytyy olla muita mukana. Olen yleisesti ottaen sosiaalinen, mutta kaipaan myös yksinäisyyttä, se voi olla tunteja tai päivä kaksi. Perhe, ystävät ovat tärkeitä, mutta viihdyn myös omassa seurassani. Hyvää kesää kaikille, olette yksin tai kaksin tai porukassa!

Lue lisää

Todellakin... yksin tai, HYVÄLLÄ porukalla.
Kehoitan lukemaan kirjan , nimeltään Kiehtova tervastuli. Sitä saa kuulemma kaikista suomen kirjakaupoista.Se kertoo n.40.v.ajalta hauskoista ja vähemmän hauskoista tapauksista ja ihmiskuvauksista
Kilttiä seksiä unohtamatta.

eawe2994 kirjoitti:

Taitaa olla niin, että myös yksinäisillä on paljon opittavaa. Ihmiset joilla niitä kavereita riittää ymmärtävät yleensä parhaiten miten surkeaa yksinäisillä voi olla kun miettivät, että itse menettäisivät kaikki ystävänsä.

Lue lisää

ei ole tosiaan surkeaa olla yksin. Itsellä olisi ystäviä, mutta pidän yksinolosta enemmän, en aina jaksa heitä. Välillä kyllä, mutta olen "yksinäinen susi".

Tämä on valintani. Usein muiden seura lähinnä potuttaa. Töissä näen ihmisiä ja tulen heidän kanssaan toimeen, mutta kotioloissa pidän yksinolosta.

eawe2994 kirjoitti:

Taitaa olla niin, että myös yksinäisillä on paljon opittavaa. Ihmiset joilla niitä kavereita riittää ymmärtävät yleensä parhaiten miten surkeaa yksinäisillä voi olla kun miettivät, että itse menettäisivät kaikki ystävänsä.

Lue lisää

Just tollaset ihmiset jotka eivät joudu olemaan yksin eivät tajua edes mitä yksinäisyys on.

Anonyymi kirjoitti:

Just tollaset ihmiset jotka eivät joudu olemaan yksin eivät tajua edes mitä yksinäisyys on.

Daipa daipa daipa duu duu. . .

eawe2994 kirjoitti:

Taitaa olla niin, että myös yksinäisillä on paljon opittavaa. Ihmiset joilla niitä kavereita riittää ymmärtävät yleensä parhaiten miten surkeaa yksinäisillä voi olla kun miettivät, että itse menettäisivät kaikki ystävänsä.

Lue lisää

En tiedä oliko tuo sarkasmia mutta nimenomaan toisinpäin se menee yksinäinen nimenomaan tietää Millaista se on ja aina kavereita Omaava ihminen menee vain pää kolmantena aikana ymmärtämättä yksinäisyydestä yhtään mitään

No kai niitä kumppaneita löytyy muualtakin kuin kavereiden kautta... eikös netti ole ihan toimiva ratkaisu, kyllä täällä kivojakin ihmisiä on :)

kissanminttua kirjoitti:

No kai niitä kumppaneita löytyy muualtakin kuin kavereiden kautta... eikös netti ole ihan toimiva ratkaisu, kyllä täällä kivojakin ihmisiä on :)

Itse koen netin olevan kavereiden korvike.
Kun tietokonetta ei ollu, tuli pidettyä enemmän
yhteyttä kavereihin, nyt jääny vähemmälle netin
myötä.
Miten te jotka ette kaipaa kavereita, jos tietokone
häviäisi elämästä mites sitten?
Tullaanko netti riippuvaisuuteen, itse koen olevani netin orja.

korvike kirjoitti:

Itse koen netin olevan kavereiden korvike.
Kun tietokonetta ei ollu, tuli pidettyä enemmän
yhteyttä kavereihin, nyt jääny vähemmälle netin
myötä.
Miten te jotka ette kaipaa kavereita, jos tietokone
häviäisi elämästä mites sitten?
Tullaanko netti riippuvaisuuteen, itse koen olevani netin orja.

Lue lisää

ennen nettiäkään. mutta en halua netistä etsiä kumppania.

korvike kirjoitti:

Itse koen netin olevan kavereiden korvike.
Kun tietokonetta ei ollu, tuli pidettyä enemmän
yhteyttä kavereihin, nyt jääny vähemmälle netin
myötä.
Miten te jotka ette kaipaa kavereita, jos tietokone
häviäisi elämästä mites sitten?
Tullaanko netti riippuvaisuuteen, itse koen olevani netin orja.

Lue lisää

Juttelisin muutaman sanan kaupan kassalle, avaisin vanhukselle oven, silittäisin ulkoilulla olevaa koiraa (omistajan luvalla tietenkin), aloittaisin hyväntuulisen juttelun bussipysäkillä - kenen kanssa tahansa -jos ei muusta niin aurinkoisesta tai sateisesta säästä, pyytäisin saada auttaa jotakuta raskaiden kantamusten kuljettamisessa, hymyilisin vastaantulijoille... sosiaaliselle myönteiselle kanssakäymiselle on lukemattomia tapoja, kaikkialla missä elät ja liikut.

vaihtoehtoja kirjoitti:

Juttelisin muutaman sanan kaupan kassalle, avaisin vanhukselle oven, silittäisin ulkoilulla olevaa koiraa (omistajan luvalla tietenkin), aloittaisin hyväntuulisen juttelun bussipysäkillä - kenen kanssa tahansa -jos ei muusta niin aurinkoisesta tai sateisesta säästä, pyytäisin saada auttaa jotakuta raskaiden kantamusten kuljettamisessa, hymyilisin vastaantulijoille... sosiaaliselle myönteiselle kanssakäymiselle on lukemattomia tapoja, kaikkialla missä elät ja liikut.

Lue lisää

Ja vaikka tietokone onkin, eikö elävässä elämässä toisen ihmisen hymy, kohtaaminen, muutaman ajatuksen vaihtaminen ole paljon enemmän. Onneksi tietokoneessa on nappula, mistä senkin voi sulkea ja lähteä elävään elämään, toisten ihmisten pariin. Omat ajatuksetkin uusiutuvat, tunkkaisista itsesäälin ajatuksista voi tulla ahaa-elämyksiä - elämässäni on tuokin asia hyvin, monella muulla huonommin. Onneksi me voimme irrottautua tv:stä, tietokoneista ja muodon vuoksi elämästä alkeellisine yksinkertaisuuksineen ja pakkotuputuksineen ja elää rikasta vuorovaikutuksellista elämää ja kukin kohdallamme aloittaa sellaisen nyt - eikun ylös ulos aurinkoon ja tosielämästä nauttimaan.

korvike kirjoitti:

Itse koen netin olevan kavereiden korvike.
Kun tietokonetta ei ollu, tuli pidettyä enemmän
yhteyttä kavereihin, nyt jääny vähemmälle netin
myötä.
Miten te jotka ette kaipaa kavereita, jos tietokone
häviäisi elämästä mites sitten?
Tullaanko netti riippuvaisuuteen, itse koen olevani netin orja.

Lue lisää

Aikaa ennen nettiä oli kirjeenvaihto, sitten tuli teksti-tv ja internet. Hui sentään tätä kehityskaarta valtavaa.

Mutta mutta aiheeseen. Itselläni on muutamia ystäviä, joihin pidän yhteyttä kerran pari kuukaudessa, mutta huomaan nauttivani suunnattomasti siitä, kun saan olla yksin kotona ja puuhailla ihan omia juttuja siinä tahdissa kuin huvittaa.

asioista, ja jos se ei sinua liikuta niin vedä rantees auki.

oman näkemykseni kirjoitti:

asioista, ja jos se ei sinua liikuta niin vedä rantees auki.

Olen niin tottunut olemaan yksin, että suurimman osan ajasta en kaipaa lisätuttavuuksia. Joskus tietenkin on se, että kypsyttää touhuta jotain juttuja yksin, mutta yleensä olen niin sopeutunut tähän elämään etten ajattele muunlaista. Töissä tietysti näkee työkavereita ja vapaa-ajalla perhettä. Vapaa-ajallani minulla ei siis ole yhtäkään ystävää. Seurustelujkumppania ei ole ikinä ollut ja jostain syystä ei ole kiinnostusta sen etsimiseen.

Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksin, siskoni on sellainen. Siksi hän luulee, että olen samanlainen. Minä olen osannut olla yksin jo hyvin nuoresta pitäen eikä se ole koskaan ollut ongelma. Yksin muutin 16-vuotiaana.

Että kokemusta löytyy ja kyllähän tämä näin menee.

hulihuli kirjoitti:

Olen niin tottunut olemaan yksin, että suurimman osan ajasta en kaipaa lisätuttavuuksia. Joskus tietenkin on se, että kypsyttää touhuta jotain juttuja yksin, mutta yleensä olen niin sopeutunut tähän elämään etten ajattele muunlaista. Töissä tietysti näkee työkavereita ja vapaa-ajalla perhettä. Vapaa-ajallani minulla ei siis ole yhtäkään ystävää. Seurustelujkumppania ei ole ikinä ollut ja jostain syystä ei ole kiinnostusta sen etsimiseen.

Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksin, siskoni on sellainen. Siksi hän luulee, että olen samanlainen. Minä olen osannut olla yksin jo hyvin nuoresta pitäen eikä se ole koskaan ollut ongelma. Yksin muutin 16-vuotiaana.

Että kokemusta löytyy ja kyllähän tämä näin menee.

Lue lisää

olevani jotenkin erikoinen kun olen aina ollut erakko ja voisin jopa asua jossain kaukana kaikesta yksikseni..just niin se on että on oltava sinut itsensä kans että pärjää itsensä kans kaikki ei siihen tosiaan pysty,hienoa että meitä on muitakin jotka viihtyy yksin ja mikäs meillä ollessa..itse olen avioliitossa ja sekin joskus tuntuu olevan liikaa..otetanpas malja yksinäisyydelle vaikka vettä :)tai mitä kukin tahtoo,ehkä me ollaan vielä myöhemmin trendikkäitä kuka tietää ja mikäs sen parempaa seuraa kuin itse heh heh iloista kesää kaikille

hulihuli kirjoitti:

Olen niin tottunut olemaan yksin, että suurimman osan ajasta en kaipaa lisätuttavuuksia. Joskus tietenkin on se, että kypsyttää touhuta jotain juttuja yksin, mutta yleensä olen niin sopeutunut tähän elämään etten ajattele muunlaista. Töissä tietysti näkee työkavereita ja vapaa-ajalla perhettä. Vapaa-ajallani minulla ei siis ole yhtäkään ystävää. Seurustelujkumppania ei ole ikinä ollut ja jostain syystä ei ole kiinnostusta sen etsimiseen.

Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksin, siskoni on sellainen. Siksi hän luulee, että olen samanlainen. Minä olen osannut olla yksin jo hyvin nuoresta pitäen eikä se ole koskaan ollut ongelma. Yksin muutin 16-vuotiaana.

Että kokemusta löytyy ja kyllähän tämä näin menee.

Lue lisää

Minulla oli nuorena ystäviä jotka pyysivät minua illanviettoihin ym. menoihin ja usein lähdin kaveriksi. Kun minä pyysin seurakseni tansseihin, ym. ei se milloinkaan sopinut, joten huomasin, että pärjäsin hyvin yksinkin.

hulihuli kirjoitti:

Olen niin tottunut olemaan yksin, että suurimman osan ajasta en kaipaa lisätuttavuuksia. Joskus tietenkin on se, että kypsyttää touhuta jotain juttuja yksin, mutta yleensä olen niin sopeutunut tähän elämään etten ajattele muunlaista. Töissä tietysti näkee työkavereita ja vapaa-ajalla perhettä. Vapaa-ajallani minulla ei siis ole yhtäkään ystävää. Seurustelujkumppania ei ole ikinä ollut ja jostain syystä ei ole kiinnostusta sen etsimiseen.

Jotkut ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksin, siskoni on sellainen. Siksi hän luulee, että olen samanlainen. Minä olen osannut olla yksin jo hyvin nuoresta pitäen eikä se ole koskaan ollut ongelma. Yksin muutin 16-vuotiaana.

Että kokemusta löytyy ja kyllähän tämä näin menee.

Lue lisää

Moi.

Tämä seuraava on omalta osaltaltani koettua :)

On yksinäisyydessä hieman ongelmiakin sillä silloin tällöin kaipaa hieman juttuseuraa ja sen löydettyään tulee yleensä juteltua niin että leuka lihakset kipeytyvät :/

Toinen on etenkin elukuvissa ja animessa (tykkään draamasta) ilmenneestä mielestäni ehkäpä liiallisesta "kaveri palvonnasta" tai sitten se vain osuu helpommin "silmään" :)

Yksinään olessa on ikävä sairastua, etenkin flunssa ja kuume on ikäviä, ei ketää hoivaamassa :(

Noh siinä olivat oman yksinäisyyteni "ongelmat", se mitä tulee etuihin, mainittakoon että "yksinyistyin" siinä 8 luokalla ja nykypäivänä voin olla ehkäpä iloinen että näin kävi. Sillä tuon ajan kaverit mitä olen irc galleriasta löytäny -> täys JUOPPOJA.

T: zalamana yksinäinen

Sitä minäkin ihmettelen,olet siiiiiis netis.
Anna olla toisetkin.
Meitä tarvitaan,olemme yhtä!!!!!!!!!!!

Säälittävää on pikemminkin tulla iskemään yksinäisiä ihmisiä verbaalisesti kuonoon. Yksinäisyydessä omana valintana ei ole mitään väärää. Kaikki eivät kaipaa ympärilleen joukkoa ihmisiä.

Minusta tuntuu, ettet osaa ajatella muulta kantilta ollenkaan. Voi olla, että osin perheellinen elämä on mukavaa. Mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että sitä se ei ole aina. Minä viihdyn yksin, omassa rauhassa ajatusteni kanssa. Tämän voin uskaltaa väittää olevan yhtä hienoa kuin perheellinen elämäkin, osittain. Tietenkin on aikoja, jolloin se ei tunnu hyvältä.

Vaikka on yksinäinen, nettiin kirjoitteleminen anonyyminäkään ei ole mitään ihmeellistä. Uskon kuitenkin netin tarjoavan mahdollisuuden moniin kaverisuhteisiin sitä haluaville. Yksinäisillekin.

"Kun ei ihmisen ole tarkoitettu kuitenkaan olemaan yksin"
Perusteleppas tuo väittämäsi... eli kuka sanoo, että ihmisen ei ole tarkoitettu olemaan yksin".. oletko jokuu evoluution selvännäkijä vai mihin perustuu tuo uskomuksesti. Jotkuu pärjää vallanmainiosti yksin, toinen taas ei.. mutta se että jokuu "professori" on joskus noin tokaissut ei tarkoita nyt ihan kirjaimellisesti sitä asiaa... Varmaan sinä uskot Raamatun joka sanankin, vaikka senkin opuksen on kirjoittanut ihminen....

onko lapseton ihminen sitten mielestäsi jotenkin säälittävä vai?
kuvittele nyt omaakin elämääsi.kaikki pyörii samaa rataa joka helevetin päivä!ja sitten väität että se on onnellisuutta..köhömm vain.

elämä on siinä vaiheessa melkosen surullista jos ei muuta sisältöä löydy kuin telkkari ja tiettari.kyllä nyt sosiaalista elämää täytyy olla, sitähän tulee sairaaksi jos ei näe muita ihmisiä.

sisareni ihan esimerkkinä perheellisten "onnellisesta elämästä":

-25 vuotias nuori nainen
-2 lasta
-EI LAINKAAN TYÖKOKEMUSTA
-saanut stipendin alansa opinnoista
-ainoina ystävinä perhe, perhe ja perhe
- mies töissä(n. 45v!)sisareni päivät pitkät vain lastensa kanssa

sanoisin että tuo on SÄÄLITTÄVÄÄ!itse olen häntä kolme vuotta nuorempi ja työkokemusta löytyy jos jonkinmoiselta alalta, miehen kanssa harrastetaan lenkkeilyä ja ei ole eikä tule lapsia, koska lapset eivät ole kummankaan mieleen. lapset vain pilaavat parisuhdeonnen.

Älä vedä Jeesus tähän juttuun.Joku haluaa olla erakko joku ei,mitä ihmellistä siinä on.Olet luultavasti riippuvainen toisesta ihmisetä kovasti.

Sinun mielestäsi elämä on 'niin paljon parempaa ja mukavampaa' perheellisenä.
Minun mielestäni elämä on ihanaa perheettömänä.
Et voi sanoa, että sinun elämäsi on 'parempaa' perheellisenä... et nimittäin ole perheetön, kuten minä olen.
Minä en väitä, että minun elämäni olisi 'parempaa' kuin sinun...
Mahdotonta verrata!

Oletetaan, että sinulla on kaksi lasta.
Oletko onneton siitä, että sinulla ei ole neljää lasta?
Onko neljän lapsen äidin/isän elämä parempaa kuin sinun?

Minulla on kolme sisarusta.
Onko minun elämäni parempaa kuin sinun, jolla on (oletus) vain kaksi sisarusta?

"...tähänkö tämä maa on menossa...eli ollaan yksin, ei tarvita ketään, mutta nettiin kyllä kirjoitellaan anonyyminä!!!!! ...surullista, todella surullista, suorastaan säälittävää..

Kun ei ihmisen ole tarkoitettu kuitenkaan olemaan yksin.. kyllä se elämä näin perheellisenä on niin paljon parempaa ja mukavampaa. Ainakin näin kun ikää tulee lisää, on äärettömän hienoa esim. nähä omien ( ja sukulaisten ja ystävien ) lapsien kasvavan jne. Eli te kyllä taidatte olla ihan lapsia ite, jotka tänne kirjoitatte.."


Niih, miksi sitten itse vastaat anonyymisti? Sehän vasta säälittävää onkin.

Hatara kirjoitti:

Säälittävää on pikemminkin tulla iskemään yksinäisiä ihmisiä verbaalisesti kuonoon. Yksinäisyydessä omana valintana ei ole mitään väärää. Kaikki eivät kaipaa ympärilleen joukkoa ihmisiä.

Minusta tuntuu, ettet osaa ajatella muulta kantilta ollenkaan. Voi olla, että osin perheellinen elämä on mukavaa. Mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että sitä se ei ole aina. Minä viihdyn yksin, omassa rauhassa ajatusteni kanssa. Tämän voin uskaltaa väittää olevan yhtä hienoa kuin perheellinen elämäkin, osittain. Tietenkin on aikoja, jolloin se ei tunnu hyvältä.

Vaikka on yksinäinen, nettiin kirjoitteleminen anonyyminäkään ei ole mitään ihmeellistä. Uskon kuitenkin netin tarjoavan mahdollisuuden moniin kaverisuhteisiin sitä haluaville. Yksinäisillekin.

Lue lisää

yksinäiseks , ku joutuu tommost sontaa laittaa tänne . Siis ettei tarvii kavereita ja täällä sit kumminki nettifrendei ettii ....

tuo on sinun mielipiteesi, mulle kaikki "hieno perhe elämä" on ihan myrkkyä. Ja sä et oo oikeasa yhtään sen enempää kun muutkaan.

ja olen lapsesta saakka tykännyt olla yksin. Mikään syrjäänvetäytyjä en silti ole koskaan ollut, vaan tahtomattani vedän ihmisiä puoleeni ja sitten on vaikeaa selittää heille että haluan olla paljon itsekseni..
Lapsenakin pyysin usein äitiä valehtelemaan etten ole kotona, kun kaverit pimputti ovikelloa.
Koittakaa nyt vaan hyvät ihmiset ymmärtää erilaisuutta. Yksin viihtyvä ei ole automaattisesti ujo, epävarma, ahdistunut tai sadisti. Me erakot ollaan ihan tavallisia ihmisiä jotka vaan tykätään olla omassa rauhassa.
Ei ole helppoa olla nykyään erakko kun esim yksinäistä työtä on vaikea löytää.
Majakanvartijan työ on ollut unelmani aina, mutta majakat on kaikki nykyään automatisoitu.
Joku sanoi ettei erakot tiedä mitä menettää.
Kyllä minulla on ollut paljonkin ystäviä eloni aikana. Mutta en koe tarvitsevani kuin yhden tosiystävän. Mitä useammalla tekisin?
Seurustellutkin olen pari kertaa, mutta sekin alkoi tympiä kun ei saanut tarpeeksi olla omassa rauhassa=) Me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
Ja missä muuten on kuulutettu että ihminen on luotu sosiaaliseksi? Yksin viihtyviä on ollut aina olemassa.

Erakko nainen kirjoitti:

ja olen lapsesta saakka tykännyt olla yksin. Mikään syrjäänvetäytyjä en silti ole koskaan ollut, vaan tahtomattani vedän ihmisiä puoleeni ja sitten on vaikeaa selittää heille että haluan olla paljon itsekseni..
Lapsenakin pyysin usein äitiä valehtelemaan etten ole kotona, kun kaverit pimputti ovikelloa.
Koittakaa nyt vaan hyvät ihmiset ymmärtää erilaisuutta. Yksin viihtyvä ei ole automaattisesti ujo, epävarma, ahdistunut tai sadisti. Me erakot ollaan ihan tavallisia ihmisiä jotka vaan tykätään olla omassa rauhassa.
Ei ole helppoa olla nykyään erakko kun esim yksinäistä työtä on vaikea löytää.
Majakanvartijan työ on ollut unelmani aina, mutta majakat on kaikki nykyään automatisoitu.
Joku sanoi ettei erakot tiedä mitä menettää.
Kyllä minulla on ollut paljonkin ystäviä eloni aikana. Mutta en koe tarvitsevani kuin yhden tosiystävän. Mitä useammalla tekisin?
Seurustellutkin olen pari kertaa, mutta sekin alkoi tympiä kun ei saanut tarpeeksi olla omassa rauhassa=) Me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
Ja missä muuten on kuulutettu että ihminen on luotu sosiaaliseksi? Yksin viihtyviä on ollut aina olemassa.

Lue lisää

Alusta alkaen hyvin tuttua, vihasin jopa sitä ovikellon ääntä =D Kavereita oli paljon ja mitä enemmin he vainosivat, sitä enemmin sitä kaipasi omaa aikaa. Majakanvartijan ammatti on myös joskus pyörähtänyt mielessä, ja aina sitä ajattelee, että mistä löytyisi joku tuulimyllyn lämmittäjän ammatti.

Sosiaalisuus sanana oikein ärsyttää. Eikö joku missi tai muu voisi heittää, että olen erittäin epäsosiaalinen ihminen. Aina ollaan niin sosiaalista ettei ole totta..

Erakko nainen kirjoitti:

ja olen lapsesta saakka tykännyt olla yksin. Mikään syrjäänvetäytyjä en silti ole koskaan ollut, vaan tahtomattani vedän ihmisiä puoleeni ja sitten on vaikeaa selittää heille että haluan olla paljon itsekseni..
Lapsenakin pyysin usein äitiä valehtelemaan etten ole kotona, kun kaverit pimputti ovikelloa.
Koittakaa nyt vaan hyvät ihmiset ymmärtää erilaisuutta. Yksin viihtyvä ei ole automaattisesti ujo, epävarma, ahdistunut tai sadisti. Me erakot ollaan ihan tavallisia ihmisiä jotka vaan tykätään olla omassa rauhassa.
Ei ole helppoa olla nykyään erakko kun esim yksinäistä työtä on vaikea löytää.
Majakanvartijan työ on ollut unelmani aina, mutta majakat on kaikki nykyään automatisoitu.
Joku sanoi ettei erakot tiedä mitä menettää.
Kyllä minulla on ollut paljonkin ystäviä eloni aikana. Mutta en koe tarvitsevani kuin yhden tosiystävän. Mitä useammalla tekisin?
Seurustellutkin olen pari kertaa, mutta sekin alkoi tympiä kun ei saanut tarpeeksi olla omassa rauhassa=) Me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
Ja missä muuten on kuulutettu että ihminen on luotu sosiaaliseksi? Yksin viihtyviä on ollut aina olemassa.

Lue lisää

..ammattia voisit kokeilla. Ansaitaksesi jotain täytyy tosin urakoida melkoisesti su-lisineen.

Ei kyllä sinä olet tässä se keskenkasvuinen joka ei ymmärrä muiden ihmisten näkökulma vaan tuputtaa omaansa luulen että se on ainoa oikea kannattaa miettiä asioita laajemmalti

Oon 34 vuotias ja mulla ei ole ollut eläissäni yhtään kaveria.
Olisi ihan kiva jos olisi kavereita mutta kun ei niitä ole ja ei niitä myöskään mistään saa.
olen muutenkin aika erakoitunut ja syrjäytynyt yhteiskunnasta.
Nykyisin varsinkin kun olen ollut neljä vuotta työttömänä niin elo on ollut aika kurjaa, yksin neljän seinän sisällä kyykkiessä.
Ei ole rahaa ostaa mitään eikä voi edes käydä missään.
Mielenterveytenikin on alkanut kärsiä jo tästä asiasta, muusta terveydestä puhumattakaan.

Jälleen kerran kyllä mainostan itseäni kuten eräs kuulemma herkkänahkaineen vähän kertoi.
Olen nimittäin ollut kymmeniä kertoja yksin lapin "kairassa". Josta olen kirjoittanut kirjankin.
Joka kertoo Hillastuksesta kalastuksesta ja kaikista hauskoista ja vähemmän hauskoista sattumuksista mitä n. 40.v ajalla on sattunut , kilttiä seksiä unohtamatta.Kirjan nimi on KIEHTOVA TERVASTULI.
Sitä saa kuulemma kaikista suomen kirjakaupoista jos mielenkiintoa riittää.

minulla ei ole juurikaan ystäviä mutta koti paikkakunnallani minulla on todella laaja ystäväpiiri. Olen huomannut että en kaipaa ystäviäni juuri lainkaan ja nautin yksinolosta, kun tulen kotona käymään on tietysti mukava tavata ystäviä.

Kuulostaapa tutulta. Itselläkin parisuhde, mut ystäviä ei nykyään. Ajan kanssa siihen on tottunut kyllä melko hyvin, on voinut tehdä itsestä kivoja asioita ja saanut mietiskellä, rauhoittua. Välillä sitä kuitenkin miettii että olisko jossain joku samankaltainen ihminen, mut ei tiedä mistä etsiä. On ihmisiä, joiden kanssa voi joskus vaihtaa kuulumisia ja näin, mut joiden kanssa ei halua jakaa sen enempää.

Kehoitan lukemaan viestit osiosta yksin ja kaksin

Jälleen kerran, jos erilaisiin urheilu- yms. seuroihin kuuluminen on sosiaalisuuden ihanne, huhuhuh... Tervettä sosiaalisuutta on kohdata toinen ihminen erilaisissa joka päivän tilanteissa ja mielellään positiivisena, silloin saa moninverroin takaisin energiaa, jota jaetaan. Karkea vaihtoehto on tuo juopottelu, sehän ei tosiaankaan vaadi sosiaalisuutta; sen voi tehdä halvimmalla yksin kotona nauttimalla yliannos ja nukkua pois. On tämän päivän ihmisillä ongelmat. Yksinkertaisimmat elämisen asiat vaativat jonkin etiketin, ikäänkuin emme voisi puhutella toisiamme, jos ei meitä ole esitelty jonkun kolmannen henkilön välityksellä. Ei avoimeen sosiaaliseen kohtaamiseen tarvita mitään viiteryhmiä. Olla vain oma itsensä sellaisena kuin on.

Sitoutumaton kirjoitti:

Jälleen kerran, jos erilaisiin urheilu- yms. seuroihin kuuluminen on sosiaalisuuden ihanne, huhuhuh... Tervettä sosiaalisuutta on kohdata toinen ihminen erilaisissa joka päivän tilanteissa ja mielellään positiivisena, silloin saa moninverroin takaisin energiaa, jota jaetaan. Karkea vaihtoehto on tuo juopottelu, sehän ei tosiaankaan vaadi sosiaalisuutta; sen voi tehdä halvimmalla yksin kotona nauttimalla yliannos ja nukkua pois. On tämän päivän ihmisillä ongelmat. Yksinkertaisimmat elämisen asiat vaativat jonkin etiketin, ikäänkuin emme voisi puhutella toisiamme, jos ei meitä ole esitelty jonkun kolmannen henkilön välityksellä. Ei avoimeen sosiaaliseen kohtaamiseen tarvita mitään viiteryhmiä. Olla vain oma itsensä sellaisena kuin on.

Lue lisää

KUULU URHEILUSEUROIHIN, katsottiin kuin "halpaa makkaraa...". TA:lla kun oli erilainen käsitys. Luuli, että KAIKKI TYÖHALUISET luuhaa URHEILUSEUROISSA ja niihin kuulumattomat LUUSEREITA!

Itse kyllä urheilen ja pidän kunnostani huolen, MUTTEN KUULU noihin seuroihin...

Kamuja todellakin erillaisia, mut naisia yhdistää kuitenkin sama nimittäjä *kateus* Sosiaalisena, iloisena naisena tutustuin muutamaan naisimmeiseen ja luulinkin et todellista ystävyyttä voisi syntyäkkin, jopa kaikien kesken. Kissan villat, yksi toisensa perään alkoi toistaan selän takana puukottamaan ja olen suora ja sanoin mitä ajattelen vasten kasvoja jos siihen oli aihetta... No kaikki olemme erillämme samassa kaupungissa ja tuskin olemme tuntevinaankaan enää. Yksi vippasi rahaa, jätti maksamatta yksi oli sairas, maanis depressiivinen, kaksi alkoi tappelee miehistä ja ystävyys olikin sitä et oikeestaan vaan kaikki perustui rokkaamiseen, eli viikonloppuihin ja minne ja millon. yritin monasti et liikutaan viikolla urheillen ja välillä muutakin kun suunnitella kosteeta viikonloppua mut ei. Hiipuminen oli väistämätön. Nyt 3,5 vuotta tapahtuneesta miettineenä yksin olemista ilman kavereita tässä lähellä, niin ei hullumpaa. Paljon kevyempänä harteita kannan kun sitä tilitystä aina niiltä kuka teki ja mitä ja miksi. Yksin ravinteliinkin lähteminen on paljon hauskempaa, kun saan mennä minne huvittaa, jutella kenen kanssa huvittaa ja takuulla ei tule kohtausta jos jotakin romanttista ilmaantuu et olisi kisaa kuka sen kollin saa;))) Työssäni olen koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja en juuri kaipaa illalla enää kahvitteluita. Olen muuten päälle 40v, joten ihan aikuisena tähän kirjoitan. Niille jotka kärsivät siitä yksin olosta niin yrittäkää lähteä liikkeelle yksin, se alkuun jännittää mut se on ihan jes.. En tietenkään pahakseni pane jos vaikka jonkun kivan samanhenkisen naiskverin joskus löydän mut hyvin pärjään näinkin. minulla on kuitenkin aikuisia lapsia ja koirakin seurana. Aurinkoista kesää kaikille ja muutamaa viestiä lukeneena, todellakin toivoisin ettei tästä ketjusta tule mikään taistelutanner...Jokaisella mielipiteensä kuitenkin. Muistan kuitenkin aikaa, jolloin olin avioliitossa ja todella yksinäinen. Ei parisuhde takaa onnea ja tiedoksi vielä se et minulla on kaksi oikeen hyvää *ystävää* matkaa vain välillämme 600 km mutta soittelu ja posti kulkee ja joka toinen vuosi kun tavataan niin aikaa ei välissä ole ollutkaan ja se on oikeaa ystävyyttä;))

Kaverin kaa ei yleensä sekstailla. Sitä varten on tyttö/poikaystävä, avovaimo/mies tai aviovaimo/mies.

Kaverit on vaan kavereita ja ne on yleensä kaiken lisäksi samaa sukupuolta! ja vaikka olisi eri sukupuoltakin, on seksi syytä pitää siitä kanssakäymisestä kaukana.

Itsellänikin olisi kavereita, jos vain kiinnostaisi pitää niihin yhteyttä. Mutta kun ei kiinnosta. Pärjään varsin mainiosti ilman kaverin kaveria, erakkoluonne kun olen. Ja jos ihmisten seuraa satun kaipaamaan, aina voi hankkiutua tekemisiin esim. sisarusten, vanhempien jne kanssa.

ei yleensä kirjoitti:

Kaverin kaa ei yleensä sekstailla. Sitä varten on tyttö/poikaystävä, avovaimo/mies tai aviovaimo/mies.

Kaverit on vaan kavereita ja ne on yleensä kaiken lisäksi samaa sukupuolta! ja vaikka olisi eri sukupuoltakin, on seksi syytä pitää siitä kanssakäymisestä kaukana.

Itsellänikin olisi kavereita, jos vain kiinnostaisi pitää niihin yhteyttä. Mutta kun ei kiinnosta. Pärjään varsin mainiosti ilman kaverin kaveria, erakkoluonne kun olen. Ja jos ihmisten seuraa satun kaipaamaan, aina voi hankkiutua tekemisiin esim. sisarusten, vanhempien jne kanssa.

Lue lisää

Mikä sen estää! Avioliittolaisten yksinoikeusko se sitten on vaan naida, todella typerästi ajateltu! Kyllä minulla on monta hyvää naisystävää, joiden kanssa on säpinää, lisäksi ollut useita suhteita alaistenkin kanssa, pidän sitä todella jännittävänä lajina, työpaikalla ystävystyä ja onnistua vaikuttamaan, niin, että se johtaa sinne asti:)

jep jep kirjoitti:

Mikä sen estää! Avioliittolaisten yksinoikeusko se sitten on vaan naida, todella typerästi ajateltu! Kyllä minulla on monta hyvää naisystävää, joiden kanssa on säpinää, lisäksi ollut useita suhteita alaistenkin kanssa, pidän sitä todella jännittävänä lajina, työpaikalla ystävystyä ja onnistua vaikuttamaan, niin, että se johtaa sinne asti:)

Lue lisää

Noniin, menehän sitten jo rientäen nussimaan.

Me muut keskitytäänpä nyt avauksen aiheeseen...

herneen nenään, kun toinen pärjää yksin ja sinä et? Itse en näe yksin olossa mitään pahaa tai tuomittavaa. Päin vastoin, yksin voi viettää todellista laatuaikaa, kun taas seurassa useammin ei. No, jokainen omalla tavallaan.

**** kirjoitti:

herneen nenään, kun toinen pärjää yksin ja sinä et? Itse en näe yksin olossa mitään pahaa tai tuomittavaa. Päin vastoin, yksin voi viettää todellista laatuaikaa, kun taas seurassa useammin ei. No, jokainen omalla tavallaan.

Lue lisää

Kiitos kysymästä, en ottanut. Kaadappas puppeli itsellesi välillä. En ole huomannut sinun asuvan meillä, vai mistä neiti herra tietää minun viihtymiseni ja pärjäämiseni omassa seurassani? Voi Ziisus, laatuaikaa, taida olla oikein hengen jätti kun moisen termin löysit arkustasi, niin kukin tavallaan. Hyvää loppukesää sinullekkin, olit yksin tai kaksin.

Jogsa kirjoitti:

Kiitos kysymästä, en ottanut. Kaadappas puppeli itsellesi välillä. En ole huomannut sinun asuvan meillä, vai mistä neiti herra tietää minun viihtymiseni ja pärjäämiseni omassa seurassani? Voi Ziisus, laatuaikaa, taida olla oikein hengen jätti kun moisen termin löysit arkustasi, niin kukin tavallaan. Hyvää loppukesää sinullekkin, olit yksin tai kaksin.

Lue lisää

useimmiten vaikka kyllä kavereita olisi jos haluaisin. Mutta, jos löytää itsellensä hyvän kaverin (mikä on harvinaista), niin en kiellä, kyllä sellaisen kanssa ihan mukavaa on välillä viettää aikaa. Mutta, oma rauha on kuitenkin, niin kuin jo sanoin, yleensä parasta hyvän kirjan, leffan tai vaikka kitaran seurassa. Yksinkin voi keksi vaikka kuinka paljon virikkeitä, ei siihen aina kaveria tarvita.

**** kirjoitti:

useimmiten vaikka kyllä kavereita olisi jos haluaisin. Mutta, jos löytää itsellensä hyvän kaverin (mikä on harvinaista), niin en kiellä, kyllä sellaisen kanssa ihan mukavaa on välillä viettää aikaa. Mutta, oma rauha on kuitenkin, niin kuin jo sanoin, yleensä parasta hyvän kirjan, leffan tai vaikka kitaran seurassa. Yksinkin voi keksi vaikka kuinka paljon virikkeitä, ei siihen aina kaveria tarvita.

Lue lisää

eikä sit oo ketn aina valittamas et jos ei sovi joku juttu mitä ite haluis tehä tai sillee.. tai no ehkä se on enemmä nuarempien kans.. kai emt.. mut eihä siin oo mitn pahaa jos viihtyy iteksee.. ku kerta nettiki on olemassa ja sätit ja meset ja kaikki, nii eihä mitn kanssa käymistä koht enää tarvita..

ei ihmisellä oo kavereita vaan vihollisia,jotka haluaa tuhota Sinut ,kaveriton, syyttömänä syntynyt,äitisi ja isäsi hetken hekuman ei toivottu tulos

Jogsa kirjoitti:

Kiitos kysymästä, en ottanut. Kaadappas puppeli itsellesi välillä. En ole huomannut sinun asuvan meillä, vai mistä neiti herra tietää minun viihtymiseni ja pärjäämiseni omassa seurassani? Voi Ziisus, laatuaikaa, taida olla oikein hengen jätti kun moisen termin löysit arkustasi, niin kukin tavallaan. Hyvää loppukesää sinullekkin, olit yksin tai kaksin.

Lue lisää

Juuri tällaisten edellämainittujen ihmisten takia on ehkä parempi olla yksikseen.

Vaikuttaa selvästi jonkin 40 seurapiiri naikkosen kirjoittelulta, joka päivät pitkät juoruaa ja luulee olevansa kaikessa oikeassa. Herää!

Ainakin me yksinäiset tajuamme pysyä asiallisissa rajoissa...netissäKIN. Vai haluatko tehdä Seppo Olavit?

ymmärrämme netin käyttäytym... kirjoitti:

Juuri tällaisten edellämainittujen ihmisten takia on ehkä parempi olla yksikseen.

Vaikuttaa selvästi jonkin 40 seurapiiri naikkosen kirjoittelulta, joka päivät pitkät juoruaa ja luulee olevansa kaikessa oikeassa. Herää!

Ainakin me yksinäiset tajuamme pysyä asiallisissa rajoissa...netissäKIN. Vai haluatko tehdä Seppo Olavit?

Lue lisää

ettei tuo " 40 seurapiirinaikkonen" kirjoittanut provosoivaan sävyynsä saadakseen sinut ylös yksinäisyydestäsi? Hyvä vedätys saa keskustelua aikaan, yksin on hankalampi kinastella.

fth kirjoitti:

ei ihmisellä oo kavereita vaan vihollisia,jotka haluaa tuhota Sinut ,kaveriton, syyttömänä syntynyt,äitisi ja isäsi hetken hekuman ei toivottu tulos

kovin pessimistinen tuo sinun asenteesi, onneksi kaikilla ei ole näin."No pilluhan se aina mieles on mutta hypätään ny kumminkin ensin." Noin ja iloa eloon Nykäs Masan sanoin, ei tää sentäs niin vakavaa ole jotta kaikki vastaan olisi.

F.E. kirjoitti:

ettei tuo " 40 seurapiirinaikkonen" kirjoittanut provosoivaan sävyynsä saadakseen sinut ylös yksinäisyydestäsi? Hyvä vedätys saa keskustelua aikaan, yksin on hankalampi kinastella.

Lue lisää

Provosointia tai ei, jotakuta teksti voi loukata. Myös yksinäisillä ihmisillä on vapaus elää kuten itse parhaakseen näkee, eikä siinä muiden tarvitse tuntea yhtään ylemmyydenarvoa. Jotkut valitsevat yksinäisyyden ihan omasta tahdostaan vaikka kavereita piisaisikin.

Samat oikeudet kirjoitti:

Provosointia tai ei, jotakuta teksti voi loukata. Myös yksinäisillä ihmisillä on vapaus elää kuten itse parhaakseen näkee, eikä siinä muiden tarvitse tuntea yhtään ylemmyydenarvoa. Jotkut valitsevat yksinäisyyden ihan omasta tahdostaan vaikka kavereita piisaisikin.

Lue lisää

turiset, vähän ja asiaa. Toisaalta, ei kait tänne kukaan kirjoittele toista tarkoituksella loukatakseen? Saattaisi käydä niinkin että keskustelut loppuisivat lyhyeen mikäli kaikki olisimme asioista yhtä mieltä. Yksinolo ei ole huono valinta, välillä suorastaan must, mikäli seura ei kelpaa.

ystäväthän ne vanhukset ja sairaat hoitaakin..

Tuota tuota..
Voin kokemuksesta sanoa, että kun kunnolla sairastut, vakavasti ja parantumattomasti KAIKKI "ystävät" katoavat.

Jos kaiken kukkuraksi kyllästyt ryyppäämiseen, edes silloin tällöin tapahtuvaan, lähtee nekin kaverit, LUOJAN KIITOS!

Porukat varmaan pelkää, että joutuvat auttamaan mua tai kuuntelemaan sairaskertomuksia tms.
Joo, ei olis pelkoa, ei kiinnosta jauhaa niistä asioista kun asiantuntijoille.
(Ja lähiperheelle on pakko vähän selvittää.)

Ne kaverit jotka ovat "hyvää hyvyyttään" alkaneet soitella myöhemmin, ovat saaneet huomata, etten tarvitse heitä mihinkään. Sekös on pahin loukkaus mitä voi olla, he kun niin jalosti muistivat sairasta ..
Yksi tarjosi MITÄ VAIN APUA TARVITSENKIN, sanoin että no voithan tulla siivoamaan niin ei tarvitse siivouspalvelua aina käyttää.
Siitä on nyt toista vuotta, eipä oo soitellu enää.
Eipä ole ikävä!

Jos joitain näitä satun nurkilla tapaamaan sattumalta ja he säälivästi kysäsevät kuinka pärjään ja minä vastaan, että paremmin kuin KOSKAAN, ollaan jo nokka pystyssä vaivautuneina.
Minä vaan hymyilen ja sanon, että MORJENS SITTE, koita pärjätä!

Ja mut tuntevat ihmiset kun tietää, että minä sanon niinkun asiat on, eli minä pärjään todella paremmin nyt kuin sen "laajan ystäväpiirini" seassa.

NYT ymmärrän elämästä ja ihmisistä ja varsinkin itsestäni paaaaljon enemmän kuin terveinä aikoina.

Mulla on aikuiset lapseni, veljeni ja heidän mukanaan kulkevat ihmiset joille ei tarvitse selitellä mitään, joiden seurassa on luontevaa JA varsinkin LUOTETTAVAA olla.
NYT kukaan ei ole luonani jostain ihme sosiaalisista velvollisuuden tunteista vaan silkasta rakkaudesta.
Ja sama koskee minua.
Pärjään hyvin yksinäni, suorastaan haluan olla yksin, en TARVITSE ihmisiä, että olisin jotain.

Silloin kun olen seurassa, on se tarkoin valikoitunutta. Mulla on vain hyviä ihmisiä ympärilläni. Silloin kun haluan.

Palatakseni sinun kommenttiisi siitä, että on "turha sitten niiden kavereiden perään itkeä"...selvisiköhän sulle mitään tästä aiheesta nyt.
Ei tarvitse vastata, olen asiani puhunut ja mahdolliset vastaväitteesi eivät mua kiinnosta.

Joten: Morjens, koitahan pärjätä!

ystäviä.Olen 35v sinkkumies ja minulla oli joskus 5 vuotta sitten vielä todella paljon ystäviä ja kavereita.Nykyään ei ole oikeastaan kuin veli perheineen ja elän paljon onnellisenpaa elämää kuin ennen.Olen aina viihtynyt omissa oloissa ja omaa aikaa oli liian vähän kun aina joku oli tulossa kylään tai jotain muuta asiaa/menoo.Mä en ainakaan tarvi elämääni ystäviä,edes nettiystäviä.

Voi vain olla aito ystävä.

kuun.poika kirjoitti:

Voi vain olla aito ystävä.

Niissäkin kaveruus joutuu kovalle koetukselle ja niistä kai nyt ei puhuta, toivon niin, sllä nekin ovat yhtä sekamelskaa :(

kuun.poika kirjoitti:

Voi vain olla aito ystävä.

Kaveri joka ei koskaan, jätä, petä tai muuten lyö laimin, mutta noita mahtavia ihmisiä on yhä vain harvemassa, en usko että niitä löytyy noin vain, onko lie yksi sadastakaan, mutta noille ihmisille kavereina, nostan hattua ja suukon annan.

Näin se on yksin synnytään,yksin kuollaan,ja sen välinkin ollaan totaalisesti yksin.

Nainen 37 puhut varmasti totta. Onko sinullakin tullut ns. surffailu syvällisemmän tilalle. Veikkaisin. Tarinoita on monia ja kaikki varmasti ainutlaatuisia muut olen huomannut että yllättävän moni retkahtaa nettiin.

Valitettavasti en jaksanut lukea näitä kaikkia viestejä mutta tuon yllä mainutun olen tuttavissa ja ympärillä huomannut itse.

Toivottavasti raaistumiseen on vielä paljon matkaa ja polttamatonta bensaa.

T Mies kolmekymppinen

Minulla ei ole koskaan ollut sitä oikeaa ystävää.
Kaikki puukottanut vain selkään.
Mieheni kun jaksaa kuunnella minua ja jaksaa välittää niin en tarvitse muuta.

Omalta kannaltani minulla ei niinkään ole kavereita eikä ystäviä jonka kanssa viettää aikaani. Johtunee mahdollisesti minun ujoudestani, ken tietää. Mutta tulen vallan mainiosti yksin toimeen! Välillä tekee tiukkaa, puhuakseen jollekkin, mutta kelle? Siitä se ohi menee seuraavana päivänä, mikäli ei..voi purkaa tunteitaan johonkin blogeihin jos se mahdollisesti auttaisi. Kaverit jäivät vähäiseksi kun en ole ns: "huonompaa" ihmistyyppiä, jotka juovat ja käyttävät päihteitä yms.

Toisilla niitä kavereita on vaikka muille jakaa, ja hyviä ystäviä. Mikä niissä isoissa määrissä niin kiehtoo? Itseen tiedä vastausta, mutta jos te kertoisitte?

Minun virtuaali kaverini ovat täällä
http://www.haistapaska.com

Työni on aika sosiaalista. Minulla ei ole
perhettä. Muutama tuttu on, joita tapaan
pari kertaa kuukaudessa. Elän tasapainoista
ja rikasta elämää, yksin viettämäni vapaa-aika
on antoisaa ja nautin siitä täysillä.

Kyllä sitä tosiaan hulluksi tulisi, jos ainoat kontaktit muihin ihmisiin olisi tietokone.

Välillä tekee kyllä ihan hyvää olla yksikseen, esim. näin raskaahkon työviikon jälkeen. Ei sitä koko ajan jaksa olla menossa tai höpöttämässä jonkun kanssa.

johnny_86 kirjoitti:

Kyllä sitä tosiaan hulluksi tulisi, jos ainoat kontaktit muihin ihmisiin olisi tietokone.

Välillä tekee kyllä ihan hyvää olla yksikseen, esim. näin raskaahkon työviikon jälkeen. Ei sitä koko ajan jaksa olla menossa tai höpöttämässä jonkun kanssa.

Lue lisää

ja tyytyväinen. Kaikki tuntuu vaan olevan rahan perään, autoja asuntoja,tyttöystävää, kaikki sellasia asioita mistä joudut luopumaan.mut kun olet ystävällinen ja oikeudenmukainen et saa mitään noista em. mutta elät tasapainossa itses ja luonnon kanssa,se on tärkeämpäöä kuin omaisuuden haaliminen, auta lähimmäistäsi ja lähipiirissä asuvia, niin ihmisiä kuin eläimiä.

Häpeä. Yksinäisyys on raskas taakka. Emme tosiaan suvaitse yksinäisyyttä. Harva uskaltaa kertoa juhannussuunnitelmiksi internetissä surffailun. Osuiko? Upposiko? On monenmoista argumenttia ja mielipidettä yksin olon puolesta. Miksi kummassa sitä täytyy niin perustella? Mitäs jos me yksinäiset lopettaisimme tämän "paskanjauhannan" ja hyväksyisimme tosiasian, että haluamme elämäämme ihmisiä, jotka välittävät meistä ja rakastavat meitä.

Melkein kuin lukisi omaa kertomustaan! En omista kavereita, en liiku missään kuin yksin tai perheeni (mies ja pieni lapseni) kanssa. Useampikin "ystävä" on pettänyt tavalla tai toisella luottamukseni, joten pärjään kyllä ilmankin. Omia asioitani en ajatellut enää kertoa vieraammille tai olen ainakin todella varautunut ja ahdistunut jos joku tulee utelemaan. Tulee vain tunne, että hänkin yrittää käyttää sanomaani myöhemmin vain minua vastaan :( Luottamustani on siis todella vaikea saada.

Olisi kieltämättä mukava omistaa luotettava naispuolinen ystävä, jonka kanssa käydä joskus vaikka shoppailemassa, lasillisella tai baarissa tanssimassa, mutta se tuntuu jotenkin mahdottomalta, joten annan olla.

Nimetön kirjoitti:

Häpeä. Yksinäisyys on raskas taakka. Emme tosiaan suvaitse yksinäisyyttä. Harva uskaltaa kertoa juhannussuunnitelmiksi internetissä surffailun. Osuiko? Upposiko? On monenmoista argumenttia ja mielipidettä yksin olon puolesta. Miksi kummassa sitä täytyy niin perustella? Mitäs jos me yksinäiset lopettaisimme tämän "paskanjauhannan" ja hyväksyisimme tosiasian, että haluamme elämäämme ihmisiä, jotka välittävät meistä ja rakastavat meitä.

Lue lisää

En ole koskaan kokenut yksinäisyyttä taakkana, enkä ole edes ajatellut koko asiaa ennen kuin kirjoitin tänne. Tosi moni luulee olevansa jotenkin erilainen kuin on yksinäinen, mutta se ei ole totta.. Kuten täältäkin voi huomata, meitä on tosi monta! Jokainen tuntee itsensä joskus yksinäiseksi. Jotkut ihmiset taas ovat riippuvaisia muista ihmisistä ja siitä, mitä he ajattelevat. He hakevat jatkuvasti toisten hyväksyntää, koska eivät hyväksy itseään sellaisena kuin he ovat.

Yksinäisyyttä on montaa lajia: on niitä, jotka ovat erakkoja ja sitten meitä joilla ei ole kavereita mutta joilla on perhe ja sukulaisia. He riittävät minulle ja voin luottaa heidän tukeensa.

Vaikka olenkin yksinäinen, en silti nyhjää kotona. Käyn tosi monissa harrastuksissa, joissa tutustuu muihin. Emme silti ole vapaa-ajalla tekemisissä. Itse asiassa suunnittelen ja teen vapaa-ajallani niin paljon asioita, että minusta kavereiden kanssa kahvilla tai baarissa istukselu olisi käsittämätöntä ajanhukkaa. Mieluummin käyn lenkillä, tanssin, mietiskelen, laitan kotia kuntoon, suunnittelen mieheni kanssa matkaa jne.

Jos joku ei pysty olemaan edes muutamaa päivää tai viikkoa ihan yksin, puhumatta muille, eikä osaa hiljentyä miettimään, hän pelkää kohdata oman itsensä. Tällaisia ihmisiä löytyy isoista kaveriporukoista. Melutaan, nauretaan ja puhutaan paskaa että unohdettaisiin ne ongelmat ja tyhjyys jota ei voi hyväksyä. Monesti muiden ihmisten jatkuva höpöttäminen ja pikkuasioiden suurentelu häiritsevät mielenrauhaani. Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa :)

mulla ainakin masentaa olla yksin, nyttenkin kaverit on viihteellä ja ite oon yksin kotona. eikä oo hauskaa eikä tunnu kivalta. ei ilman kavereita voi elää.

ainakin kirjoitti:

mulla ainakin masentaa olla yksin, nyttenkin kaverit on viihteellä ja ite oon yksin kotona. eikä oo hauskaa eikä tunnu kivalta. ei ilman kavereita voi elää.

No kyllä sitä pitää ihmisellä olla sitä omaa aikaa,ja myös sitä ystävien aikaa. Kumpaakin sopivasti niin hommat sujuu.

Itse viihdyn hyvin yksikseni ja usein ajattelen, että en vain jaksa kuunnella kavereita ja, että kaverit ovat turhia. Toisaalta myös monesti muistuu mieleen kuinka hauskaa kavereiden kanssa voi olla. Silloin tartun itseäni niskasta kiinni ja hankkiudun seuraan pitämään hauskaa.

Ongelmanani lienee korkea kynnys, jonka ylittämiseen vaaditaan ponnisteluja. Yksin on helppo ja hyvä olla, joten ajattelen pääseväni helpomalla, kun en soitakkaan kavereille. Seurassa oleminen kuitenkin vaatii työtä ja vaivaa. Mitä parempi kaveri sitä pienempi vaiva. Näin tunnen minä.

Asiahan on niin yksinkertainen: eli,jos et tule
toimeen itsesi kanssa..siis yksin..et kyllä sitten
tule toimeen muidenkaan kanssa...siis kaksin..jne.

Tiedän erään, joka ei todellakaan osaa olla yksin. Tämä ärsyttää joskus suunnattomasti, kun hän on koko aika kysymässä minua jonnekin. Hankkisi laajemman ystäväpiirin mistä valita kavereita, ettei tarvisi yhtä pommittaa. Minä, kun tykkään olla paljon myös yksin.

En kyl välil tiedä haluanko olla kenenkään kanssa vai en. Usein tulee semmoisia ajatuksia että en minä halua kenenkään kanssa olla että yksin on parempi mutta kuitenkin mietin että vittu kun en sano kellekkään mitään ja hakeudu kenenkään seuraan. Kun yksin on tottunut olemaan niin yleensä syntyy ajatuksia että laumaeläimeksi minä en ole syntynyt. Yleensä kun ei ole kauhiasti sosiaalista kanssakäyntiä muiden kanssa niin sitä ajatteleee helvetisti kaikkee. KUn tässä nyt eletään niin miks elämä pitäis haaskata johonkin pelaamiseen tai tv:n katseluun. Sitähän nyt luulis mielenterveydenkin järkkyvän jos vaan pyrkii olemaan tai joutuu olemaan yksin. tämmöstä skeidaa tässä heitän,jees moro

näill kirjottajila on ukko on akka, wittu ny puhutaa yksinäisyydestä saatana.ei ole kavereita yhyy, vittu teill on toisenne, kuluttakkaa aikanne nussien saatana..ootte nii typerii ette muuhu pystykkää, muuta kuin annat sä?joka iltanen keskustelu saatana.

saatana.................... kirjoitti:

näill kirjottajila on ukko on akka, wittu ny puhutaa yksinäisyydestä saatana.ei ole kavereita yhyy, vittu teill on toisenne, kuluttakkaa aikanne nussien saatana..ootte nii typerii ette muuhu pystykkää, muuta kuin annat sä?joka iltanen keskustelu saatana.

Lue lisää

nyt on kyse yksinäisyydestä, siis ihminen asuu yksin.töissä hän tekee muidenkin työt, ja on vaatimaton, alansa huippuosaaja.Hän jää ylitöihin valittamatta kesähelteellä, sillä kuka häntä kotona odottaa ???ei kukaan.ei ole lapsia ei puolisoa.Joten miksi kieltäytyä ylitöistä, NOLIFE AT ALL, AND THAT IS IT.

teille yhessä eläville kirjoitti:

nyt on kyse yksinäisyydestä, siis ihminen asuu yksin.töissä hän tekee muidenkin työt, ja on vaatimaton, alansa huippuosaaja.Hän jää ylitöihin valittamatta kesähelteellä, sillä kuka häntä kotona odottaa ???ei kukaan.ei ole lapsia ei puolisoa.Joten miksi kieltäytyä ylitöistä, NOLIFE AT ALL, AND THAT IS IT.

Lue lisää

niin tai ehkä ei ole sitä työtäkään jossa tehdä ylitöitä. änd täts it

mut kun, pistät kuule sormees sormuksen, ja käyt jostai kapakasta naisen ja näyttävyt sen kaa kyläkaupalla, ni johan alkaa sihinä vanhoilla juoru-akoill( näitkö sie sen,sormus sormess ja kaikki,ostivat olutta jne.)

windowsissakaa kirjoitti:

mut kun, pistät kuule sormees sormuksen, ja käyt jostai kapakasta naisen ja näyttävyt sen kaa kyläkaupalla, ni johan alkaa sihinä vanhoilla juoru-akoill( näitkö sie sen,sormus sormess ja kaikki,ostivat olutta jne.)

Lue lisää

Pitänee paikkaansa, en ole kokeillut. Olen ollut avoliitossa ja lapset on tehty ei ole mitään paineita saavuttaa mitään ehdottomasti, mutta kyllä pienessä kylässä juoru lentää. Kävin kuskina baarissa pitkästä aikaa niin joku tuli sanoo "et oot sä se tyyppi joka on yksinhuoltajana ja jolla on se lapsi". Vielä pahempi on kun aamu 5 palo rivitalo, niin illalla 20 aikaan tiesin koko draamasta yksityiskohtineen nimineen kaikki tapahtuman kulut itsetuhoyrityksiä myöden. Juttu kulkee kun kulovalkee, ongelma siitä tulee vaan sillon kun ihmiset ei tiedä mistä puhuvat, epäileevät ja värittävät juttuja matkan varrella tai pahimmillaan joku katkera kiusakseen levittää soopaa. "Se voitti lotosta", silti äijä tallustaa sandaaleissa kylän raittia kuten vuosikaudet ennenkin. Jos ukko voitti jotain niin konkurssi ulosmittaus vei siltäkin takuulla kaiken, mitä väliä. Lamassa mennyt kauppa ja korot päälle niin äijällä ei ollut eikä takuulla ole rahaa jos sen 700 000 voittaskin.
Mutta mummojen jorinat tuskin aiheuttaa yksinäisyyttä jollekin. Piinaa ehkä kyllä nuorta paria huomiollaan.

pärjään kyllä ihan hyvin isoissa porukoissa mutta omimmillaan kyllä pienimmissä ympyröissä.
En pidä hälinästä.

Onhan hyvä olla seurassa välillä, tai enemmänkin mutta hiljaisempi oon.
Joskus toisinaan häiritsee enemmän.

, että yksi ihmisten perustarpeista on joku kaveri tai muita sosiaalisia suhteita, vaikka tuntuu ettet tarvitsisi niitä, se ei tarkoita sitä että pärjäät ilman sosiaalisia kontakteja. Masennus ja muut sairaudet helposti turruttavat mielen ajatuksiin, ettäei tarvitse kaveria, olempa yksin ja hyvin pärjään.

Rehellisesti ajateltuna kuitenkin moni ajattelee aina, että olisi kiva jos olisi joku. Rakkaus tai edes yksi todella hyvä kaveri jolle puhua asioista.

Toivottavasti jokaiselle löytyy kaveri tai kaksi joille puhua. :)

Valmistaudun tässä yksinäiseen juhannukseen.

Juuri tämä. Liian usein yksin oleminen tulkitaan yksinäisyydeksi, ikään kuin se olisi asia joka olisi hirveän väärin.

Tuota ajattelumallia minullekin tuputettiin kun olin lapsi, joka viihdyin yksin. Pakkososiaalistamisesta ei seurannut mitään hyvää, päinvastoin.

Jos ei itsensä kaltaista kaveriseuraa löydy, ei se väkisin etsimällä löydy.

Kantapään kautta olen oppinut sekin, että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ulospäin suuntautuneet ihmiset eivät tätä tunnu tajuavan.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tämä. Liian usein yksin oleminen tulkitaan yksinäisyydeksi, ikään kuin se olisi asia joka olisi hirveän väärin.

Tuota ajattelumallia minullekin tuputettiin kun olin lapsi, joka viihdyin yksin. Pakkososiaalistamisesta ei seurannut mitään hyvää, päinvastoin.

Jos ei itsensä kaltaista kaveriseuraa löydy, ei se väkisin etsimällä löydy.

Kantapään kautta olen oppinut sekin, että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ulospäin suuntautuneet ihmiset eivät tätä tunnu tajuavan.

Lue lisää

Sama mulla, viihdyn ihan hyvin yksin ja ei ole niitä "kavereita" ja olen jo iäkäs ukkeli. Tuo pakko pakkososiaalistaminen tosiaan huonontaa vain elämänlaatua, se imee kaiken energian ja jaksamisen. Viihdyn ihan normaalisti ihmisten seurassa yms, silloin kun se ei ole jonkun ulkopuolisen määräämää pakkoa.

"Jos ei itsensä kaltaista kaveriseuraa löydy, ei se väkisin etsimällä löydy"

Tuo myös, itse olen luonnossa kulkija,eräilijä ja vaeltaja, kuvaan luontoa yms, tykkään taide aiheista, kuuntelen folk,klassista yms musiikkia jne. Olen nyt töissä paikassa jossa kaikki on ns perjantaipullo, jääkiekko,suomi iskelmä porukkaa ja puheenaiheet on koko ajan että missä baarissa on oltu ja kaiuttimet suoltaa rentun ruusua yms iskelmää, äärimmäisen inhoittava paikka, mutta pakko vain näytellä ja kestää kunnes löydän uuden paikan

Anonyymi kirjoitti:

Sama mulla, viihdyn ihan hyvin yksin ja ei ole niitä "kavereita" ja olen jo iäkäs ukkeli. Tuo pakko pakkososiaalistaminen tosiaan huonontaa vain elämänlaatua, se imee kaiken energian ja jaksamisen. Viihdyn ihan normaalisti ihmisten seurassa yms, silloin kun se ei ole jonkun ulkopuolisen määräämää pakkoa.

"Jos ei itsensä kaltaista kaveriseuraa löydy, ei se väkisin etsimällä löydy"

Tuo myös, itse olen luonnossa kulkija,eräilijä ja vaeltaja, kuvaan luontoa yms, tykkään taide aiheista, kuuntelen folk,klassista yms musiikkia jne. Olen nyt töissä paikassa jossa kaikki on ns perjantaipullo, jääkiekko,suomi iskelmä porukkaa ja puheenaiheet on koko ajan että missä baarissa on oltu ja kaiuttimet suoltaa rentun ruusua yms iskelmää, äärimmäisen inhoittava paikka, mutta pakko vain näytellä ja kestää kunnes löydän uuden paikan

Lue lisää

Hienoa, että tällä palstalla tiedostetaan tosiasiat.

Sisäänpäin kääntyneelle nuorelle mikään ei ollut nolompaa kuin se, että koulussa opettajien toimesta pakkososiaalistetaan koska "pitää olla sosiaalinen, pitää olla kavereita". Ei ne väkisin tuputtamalla löydy, jos eivät muutenkaan ole löytyäkseen.

Jotenkin tuo asia on monelle ulospäin suuntautuneelle mahdoton ymmärtää. Yksin olo on parempi vaihtoehto kuin väärässä tai huonossa seurassa liikkuminen. Kokemusta on. Teininä liikuin päihdepiireissä: alistuin paineelle olla sosiaalinen ja muuta seuraa en saanut, koska minusta ei tykätty. Lopulta tajusin ettei pidetty päihdepiireissäkään, käyttivät vaan hyväksi.

Aikuisena onneksi saa olla erakko ihan rauhassa. Käyn päivätöissä (etänä suuri osa), siellä asialliset hommat hoidetaan, muuten ei jaksa muut ihmiset kiinnostaa pätkääkään. Ei ole minun juttu.

Mun ennätys kuukausi. Oikeasti kuka kaipaa ketään ihmistä elämäänsä? Kaikki on vaan pakon ja yhteiskunnan sanelemaa: pitää olla lapsia,perhe,työ,harrastus ja sama oravanpyörä jatkuu ja jatkuu aina vaan.