ari koivunen seikkaili tiensä myös mun novelliini.
Vesipisarat valuivat ihoa pitkin, samalla kun kurkotin pyyhettä naulakosta. " Ihana rentouttava, lämmin suihku raskaan työpäivän jälkeen" ajattelin samalla ruveten kuivaamaan.
-Kulta, tuu jo, leffa alkaa jo, Teme,kundifrendini huus olohuoneesta.
-Laita pauselle hetkeks, sanoin kurkaten oven raosta ja jatkoin: -Otsaksä sidukan?
hain siiderit jääkaapista ja ojensin toisen Temelle. -Kiitti.. Anna pusu. En kerinny vastaamaan mitään, kun se oli jo pusuttelemassa.
-Hei,se leffa, naureskelin ja työnsin Temeä kauemmaksi. Käperryin sen kainaloon ja mietin kuinka onnellinen taas olin.
Meillä oli ollut vaikeaa muutama kuukausi, mutta oltiin saatu selvitettyä asiat. Ja mietin kuinka olisinkaan selvinnyt niistä ajoista, jos mun paras ystäväni ei olis ollut tukemassa mua.
Hetki alkutekstien jälkeen mun puhelin soi laukussa. -Hei! Eikö me sovittu,et puhelimet kiinni, tai ainakin äänettömälle täksi iltaa,Teme sano pettyneenä.-Joo,sori, vastasin samalla etsien puhelintani laukusta. Puhelin hiljeni samalla kun sain sen käteeni. Katsoin kuka oli soittanut ja soitin takasin.-Se on ohi...kuului ääni puhelimen toisesta päästä.-Täh? Siis mikä?ihmettelin. -Ohi on,masentunut ääni jatkoi. -Rauhotu nyt hyvä mies! Missä sä olet? Koitin hetken rauhotella, mutta se tais olla turhaa. -Mä tulen sinne, nähään kohta, sanoin puhelimeen ja käännyin ympäri. Teme oli tullut eteiseen jossa puhuin. -Se siitä leffaillasta sitten, se sano. Huomasin sen äänessä pientä vihaa.
Koitin pääpiirteittäin kertoa miksi mun piti mennä. -Älä selittele! se sano ja meni takasin olkkariin ja paino playta jatkaakseen leffan katselua yksin. Puin nopeasti päälleni ja haroin hiukseni ponnarille, vaikka ne olivat vielä vähän kosteat.
Ilta oli kolea ja kellertävän punaiset vaahteranlehdet peittivät asfalttia kävellessäni kohti paikallista.Mulla nousi kyyneleet silmiin kun ajattelin Temeä.Me oltiin molemmat odotettu tätä iltaa pitkään. Mutta minkäs teen, kun ystävä soittaa hädässä.Sellanen huolehtivainen ystävä kun olen. Ja tiesin että mun ystävät tekisi mulle samoin.
Astuin hämyiseen kapakkaan sisään ja katsoin ympärilleni. Viimeisessä loosissa,ikkunan luona,istui jätkä,jolla oli pari kokoa liian suuri huppari,huppu päässä,josta laskeutui pitkät hiukset rinnalle, kädet pöydällä ja tiiviisti tuijottaen puolilleen juotua lonkerotuoppia. Kävin tiskillä tilaamassa tuopin ja parit jallut.-Siinä vähän lohdutusta näin alkuun, sanoin ja laskin jallut pöydälle. Ari ei nostanut katsettaan, vaan siirsi sen vain lonkerosta snapsilasiin ja takaisin lonkeroon. -Kiitti, se sano hiljaa.
Me istuttiin kotva sanomatta sanaakaan ja kuunneltiin musiikkia jota Ari oli jukeboxista laittamassa aiemmin. Whitesnake, Dio, Iron Maiden..
-No niin, nyt riittää. Mä en tullu tänne kattoo, et sä murjotat ja synkistelet yksinäs koko iltaa, latasin. -No mitä vittuu sä sit siin teet? Ari ärähti mulle, katse tiukasti tuopissa. Mä katoin sitä hölmönä.-Mä tulin KUUNTELEE, et synkistelet! Nyt jumalauta jätkä! Mä halua tietää,et mikä on ohi? Mä haluan auttaa sua, mut vittu jos ystävän olkapää ei kelpaa, ni anti olla, korotin ääntäni,nousin ylös ja käännyinympäri lähteäkseni ulos takasin Temen luo.
-Me erottiin Lindan kaa, vihdoin kuulu ääni takaani. Käännyin äimistyneenä. Katsoin Aria uskomatta juuri kuluuta lausetta.-Kuulit oikein. Me erottiin, samalla painaen päänsä käsiin. Menin takasin istumaan vastapäätä ja tartuin sitä käsistä kiinni ja puristin kovaa.
Ensimmäistä kertaa Ari katsoi mua silmiin,sinisillä silmillään, joista näkyi uru ja murhe.
Pian pilkun jälkeen mä lähdin saattamaan Aria kotiin. Ulkona tihutti vettä hiljalleen, ja sai lehdet hohkaamaan punakeltaisina ja asfaltin välkehtelemään katulamppujen loistossa. Kun päästiin sisään, Ari laittoi kahvin tippumaan.-Vähän lämmikettä, hän oli tokaissut. -Mide? Katsoin Aria silmiin.Ari käänsi katseensa ikkunaan ja tuntui että olisi katsonut kauas olemattomuuteen.-Voisitko jäädä sohvalle nukkuu täks yöks..? Tuntuu,etten haluis olla yksin tänä yönä.
Aamulla heräsin ja keitin kahvia. Jäin unen pöpperössä tuijottamaan ulos keittiön ikkuasta.Ajatukset lähtivät seilailemaan edelliseen iltaan, kun kävelimme Arille päin. Kaiken hiljaisuuden keskellä Ari oli ottanut mua kädestä kiinni ja puristanut kovaa.Me oltiin tuneettu Arin kanssa melkein hiekkalaatikolta. Mutta se tunne, joka mulle siitä tuli, oli erillainen. Se tuntui hyvältä ja oikealta. Samalla olin ruvennut miettimään,että koskakohan me oltiin kuljettu Temen kanssa käsikkäin?Vastausta en edes muistanut. Pieni hymy nousi mun huululle, samalla kun käännyin hakemaan mukia,mihin saisin herättävän ja mieltä virkistävän kahvini.
Ari seisoi keittiön oven suussa. -Huomenta. mikäs se nyt noi hymyilyttää? Tunsin pienen punan nousevan poskilleni.-Eipä mikään ihmeellinen,samalla kaataen meille kahvit. Ojensin toisen kupeista Arille.-Mikä fiilis? -Kankkunen,paska, sekava, se alkoi listaamaan tuntemuksiaan. -kyl se siitä. Ajan kanssa, koitin lohduttaa samalla sytyttäen röökin. -Kiitos et tulit eilen, toivottavasti en keskeyttäny mitään? Ari kysy. -Tottakai mä jeesaan jos vaan mahollista.
Mä lähin kahvin juotuani kotiin. Tunsin pientä omantunnon tuskaa, kun en ollut ilmottanut Temelle,et olin jäänyt Arille yöksi ja koitin soittaa. Ei vastausta.
Mulla oli ihmeellinen olo koko päivän ja Temekään ei ollut vastannut puhelimeen,joten illalla päätin lähteä käymään sen luona.
Avasin oven, mutta kämppä oli pimeänä ja tyhjillään. Jäin istumaan pimeään olohuoneeseen ja huomasin mun ajatusten taas liukuvan Ariin ja sen antamaan halaukseen, minkä se antoi ennen kun lähdin. "Nyt jumaliste Mide! Lopeta noi ajatukset! Ari on sun kaveri..Ei..Se on sun ystäväs! Teme on se jota sun pitäs ajatella ja miettiä"
Ovi kävi ja Teme tuli kotiin. Se ei ensin huomannut mua, kun istuin edelleen pimeässä. Mutta kun se laitto valot olkkariin, meinas se saada sydärin. -Mide! Katsoin sitä anteeksi pyytävästi. Teme tuli mun viereen istumaan ja laitto käden mun reidelle.-Sori se eilinen,en olis saanu suuttuu sulle. Tiedän, et olet hoivaluonne ja ystävät on sulle tärkeitä..-Ei kun mä oon pahoillani, et tuotin sulle taas pettymyksen, keskeytin Temen puheen.
Teme otti mua poskista kiinni ja suuteli mua.-Saat anteeks jos mä saan?
En vastannut mitään, suutelin vain takasin.
Ari, paras ystäväni osa 1
4
878
Vastaukset
- missKane
Seuraava viikko oli jo loppu puolella ja olin juuri lopettamassa työvuoroa, kun Erkki ja Vili astuivat baarin ovesta sisään. -Kato, mitä kundit? Tulitteko bisselle? Mä voisin liittyy tossa puolen tunnin kuluttuu, kun tää vuoro ois ohi. -Bissellehän me joo. Liity ihmeessä seuraan, oiskin sulle asiaa.
Kun vihdoin mun työvuoro oli ohi ja sain tuopin käteeni,suunnistin Erkin ja Vilin pöytään.
Noh? Kuis se muuten? -mitäs täs... tota.. Erkki alotti ja käänsi katseensa Viliin. -Me ollaan huolissaan Arista. Kukaan ei ole kuullu siitä viikkoon. Ei vastaa puhelimeen. Otin huikan oluesta. -Jätkät hei, se on vasta eronnu eikä välttämättä haluu puhuu kenenkää kanssa. -Mut se ei ees avaa ovee,Erkki kuomautti ja jatkoi:-Ettei se ois tehnymitään itelleen. Vili läppäsi Erkkiä takaraivoon.-Eihän se jäbä nyt niin tyhmä ole! Ja jatko mulle:-Mutta kun sullahan on se vara avain..
Mä katoin ensin Viliä, sit Erkkiä ja viimeseksi mun katse löys Temen joka oli bilispöydällä. Teme katsoi mua samaan aikaan ja luki mua kuin avointa kirjaa.
-SOri kulta, mut mun pitää käydä kattoo, et Ari on ok,sanoin ille, kun sen lyöntivuoro oli ohi.
-Aikuinen ihminen! Eikö se nyt pärjää? Teme tuhahti.-Nähdään illalla sun luona?kysyin varovasti.-Ehkä, ehkä ei.Riippuu jäätkö sinne Arille taas.. Kai mäkin etin jonkun muijan jonka luo meen muka "lohduttaa". -Lopeta! Ootsä mustasukkanen vai? Miks sä aina suutut mulle? Sinäkö sitten aikuinen olet vai?Vittu käyttäydyt kun pieni lapsi! hermostuin ja jatkoin:- Katellaan joskus Mä en enää kestä tota sun kiukuttelua!
Me lähettiin Vilin ja Erkin kanssa kävelee Arin kämpälle päin. Pojat kävi hakee pullon jallua,yhden tähden tietenkin. -No, jos se vähän edes nostais mielialaa,Erkki oli todennut.
Saavuttiin Arin ovelle ja yritettiin ensin ovikelloa. Kohteliaampaa, kuin rämistä sisää heti omin avuin. Kun vastausta ei muutaman pimputuksen jälkeen kuulunut, avasin oven. Pojat jäi odottamaan rappukäytävään ja mä menin sisälle, mutta jätin oven raolleen.
Kämpässä oli kaikki valot päällä. Siellä haisi tupakalle ja muutenkin tunkkaiselle. Tyhjiä lonkero tölkkejä oli ympäriinsä. Ari makasi boksereisillaan sohvalla tuijottaen kattoon. Ihan kuin ei olisi huomannut,että tulin sisään.
Katsoin Aria ja se vain tuijotti kattoon.Avasin pari tuuletusikkunaa,että edes hiukan ilma vaihtuisi. Heitin Arille t-paidan joka lensi suoraan hänen naamalleen. Ari heitti paidan takasin lattialle.-Mitä sä täällä teet? se tiuskahti. Aloin kerätä lonkero tölkkejä muovipussiin.-olin huolissaan susta. -Aha. -Ja en ole edes ainoo... pojat on kans. -Aha.Niinkö paljon, et ne ihan sut lähetti,eikä tulleet ite. Mitä tosi ystäviä mulla.Ari jatkoi tiuskimistaan.
Mä heitin Aria muovipussilla, johon olin tyhjiä tölkkejä kerännyt, ja ne tölkit levisi sohvalle Arin päälle ja takasin lattialle.
-Mitä sä hullu teet? Ari jatkoi äksyilyään, mutta nousi jopa istumaan.
-Sä et nää, etkä halua näköjään huomatakkaan, et kaikki on koittanu soittaa,mut et vastaa. Sun oven takana ollaan käyty, mut sä et avaa ovea! Nää ihmiset on oikeesti huolissan susta ja ne välittää susta! Räjähdin takasin. -Vili,Erkki.Tulkaa tänne puhuu tolle järkee ennen kun kuristan ton jätkän! Huusin niille ja suunnistin itse keittiöön rauhottumeen.
Vili ja Erkki jutteli arin kanssa ja korkkasivat lääkepullon. Mä korkkasin itelleni lonkeron, jota tiesin jääkaapissa olevan.
Pian Erkki ja Vili lähti ja Ari tuli keittiöön,edelleen puolialasti, istu vastapäätä ja anteeksi pyynnön eleenä tarjosi mulle jallu pulloa. Otin huikat pullosta, mutta olin hiljaa, vaikka mun olis tehny mieli huutaa.
-Joo, mä osaan olla kusipää, sä tiiät sen, se alotti.-Mä tiedän,et musta välitetään, mut mulle tuli semmonen fiilis,et haluun vaan käpertyy itteeni ja olla vaan.Ajatella asoita..ja elämää. Mä olin edellen hiljaa.
-Se on hienoo,et sä välität,oot tosi ystävä ja mäkin välitän susta. Ari otti huikan ja jatkoi:-Kiitos,että oot siinä.
Mä hymähdin.-Anteeks pyyntö hyväksytty, en ois kestäny tälle päivää enää toista täyttä kusipäätä. Ari katsoi mua ymmärtävästi. -Kundifrendis vai? Riidelly? Nostin vasemman käteni kasvojen viereen.-nykyinen kihlattuni on niin lapsellinen ja mustasukkanen. Ihana elämä mulla edessä, selitin samalla laskien käteni pöydälle.
Ari katsoi mua oudosti ja katsoi uudelleen sormusta mun vasemmassa nimettömässä. -Onneks olkoon! Ari sano ja väänsi pienen hymyn huulilleen. Katsoin Aria hetken ja hiljaisuus tuntui erittäin painostavalta.
-Eipä tunnu tulevan ihan sydämestä, sanoin pettyneenä. Ari oli taas hiljaa ja otti huikat jallusta.-No hei.. Mä oon just eronnu.. Eli ilosuus ei oo mun paras kaveri tällä hetkellä. Mä otin pullon sen kädestä ja oti ison huikan.
-Mä jätän sut nyt tänne märehtii ja jatkan himaan.
-Nyt jo? Ari sano säpsähtäen. En sanonut mitään ´ja lähdin eteiseen laittaa kengät jalkaan.-Moikka, sanoin Arille joka oli tullut saatille. Mä olin jo kääntynyt avaamaan ovea, kunnes tunsin puristavan otteen mun ranteessa. Ari veti mut voimalla vasten sen paljasta rintaa ja suuteli mua.
Mä jähmetyin paikalleen,enkä shokista johtuen osannut tehdä mitään. Pian säpsähdin,salaman nopeastityöntäen Aria kauemmas. Mä katsoin Aria pienen hetken ja hiljaa kuiskaten sain sanottua:
-Just.. Pitää mennä...
Juoksin pimeässä rappukäytävässä portaita alas, niin nopeasti kun pystyin.
-Mide! Ari huus tasanteelta,jolla asui. Pysähdyin hetkeksi. Hiljaisuus. -Oikeesti.. Vihdoin kuului hento ääni yläpuolelta.- missKane
Kun pääsin kotiin, lysähdin eteisin matolle itkien.Kuin tilauksesta ,mun puhelin rupesi soimaan.Rakas ystäväni Tiina soitti. Iän puolesta hän olisi voinut olla äitini. -lähetkö huomenna saareen mun kanssa? -Sä oot mun enkeli!nyyhkytin puhelimeen. Saareen meno oli oli meidän joka kesäinen traditio. Siellä jos missä huolet kaikkosivat ja olit aivan toisessa maailmassa. Maailmassa, jossa ei tarvinnut ajatella yhtään mitään eikä ketään.
Lopetimme puhelun ja puhelin soi heti perään uudelleen. "Teme soittaa" näyttö vilkkutti. Emmin hetken, mutta loputa vastasin puheluun.
-Mä oon tosi pahoillani tän iltasesta.Menin yli rajojen.-Samoin.
-Mide, mä rakastan sua,enkä halua menettää sua.
Kuinka olinkaan halunnut kuulla juuri nuo sanat, mutta kun ne kuulin, reaktioni oli juuri päinvastainen, mitä olin odottanut. Kylmä, vihlova aalto tulvi sisälläni. Tunsin petturuuden tulvan,vaikka Arihan se oli joka minua oli suudellut. En ollut enää Temen luotettavuuden arvoinen. Kyyneleet nousivat silmiini jälleen. -Mide? Ootko sä siellä? -Joo,sain nyyhkytettyä ja jatkoin:-Mun pitää mennä. Löin luurin kiinni ja kömmin sänkyyn.
Vaikka mä olin totaalisen loppu ja väsynyt, uni ei ollut tullakseen. Ja yllättäen mun ajatukset alkoivat pyöriä taas Arissa. Sen kosketuksissa, sen sanoissa ja varsinkin sen suudelmassa. Se ei ollut lähelläkään ystävänpusua. Kaikkea muuta. Ymmärrän sen,että Arilla on vaikeaa, kun on juuri eronnut ja helposti tekee tyhmiä ja epätoivoisia ratkaisuja. Mutta eihän se nyt sovi,että suutelee intohimoisesti parasta ystäväänsä.
Seuraavana aamuna olin kävelemässä Hakaniemen torin poikki laiturille josta meidän lautta saareen lähtisi. Noin 20 metrin päässä näin Lindan,Arin entisen.
Yritin edetä nopeammin, mutta raskaat kantamukseni eivät antaneet periksi kovinkaan nopeaa etenemistä. Tunsin häpeää kun huomasin Lindan vilkuttavan. Olin varma,että syyllisyys joka mua painoi, loisti kasvoiltani auringon lailla. "Nyt Mide rauha, ethän sä ole tehnyt mitään. Paitsi ajatellut sitä. Mutta se oli Ari joka suuteli" koitin rauhoitella itseäni.
-Mitä Mide? Linda kysyi samalla halaten. -Ei ihmeitä,vastasin siltikään halaamatta takaisin. Linda oli hetken hiljaa,kunnes rohkeni kysyä:-Mites Ari? Oootko kuullu siit mitään? -En,tai siis oon. Se jäbä on aivan paskana,selitin.
-Sori.Se on mun syy,Linda pyys multa anteeks. Sitten mulla palo hermo sen iänikuiseen mielistelyyn:-Nimien omaa se on sun syy! Ihan turha sä multa pyytelet anteeks,Arilta sun pitäs pyytää, kuinka sitä luokkasit! Sä et näköjään tajua ees kuin paljon sä sitä satutit ja loukkasit! Lähdin sen purkauksen jäkleen kävelemään laiturille päin sanomatta sanaakaan. Linda ei selvästi osannu odottaa mun purkausta ja jäi seisomaan tyhmänä paikoilleen.
Noin kymmenen aikoihin saavuimme saareen. Lautta matkan aikana olin kerennyt purkautua Tiinalle. Jaksoin vain ihmetellä, kuinka se jaksoi mun iänikuisia valituksia.Koskivat ne sitten ihmissuhteita,parisuhteita,työhuolia tai mieshuolia. Pakko on nostaa naiselle hattua ja kohottaa muutama malja.
Kun olimme saaneet kamat hoidettua ja paikoilleen, suuntasimme tutuille kallioille iavan mökkinne edessä. Tiina nukahti melkein samantien.
Mä katselin ympärillä olevaa luontoa. Sorsapariskuntaa jokta vartoivat kallioilla temmeltäviä poikasia veden tuntumasta. Laineiden liplatus oli juuri sitä terapiaa, jota olin kaivannut ja ikävöinyt pidemmän aikaa. Mikä rauhallinen olo, luonnon keskellä,ilman mitään ylimääräistä hälinää. Jopa meriharakoiden ja lokkien kirkuminen kuulosti erilaiselta, jopa pelottavan rauhoittavalta. Purjelaivat lipuivat ohitse rauhallisina ja yksinäinen tiira lenteli rantaviivan tuntumassa. Tämä oli juuri sitä,mitä mun mieleni tarvitsi.
*TSSTS* Tuo oli tuttu ääni. Tiina oli heräänyt ja avasi oluen.-Katso, valkoposkihanhet on saanut jälkeläisiä. Vain metrien päässä meistä tepastelivat hanhet poikueineen. Katselin hurmaantuneena. "Niillä ei ole aavistustakaan ihmiselon vaikeuksista. Mulle kävis kanssa." ajattelin.
Illalla grillattiin ja syötiin hyvin. Saavuimme auringon laskiessa mökille ja huomasin että Teme oli koittanut soittaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi olla soittamatta takasin.Siinä hiprakka tilassa ei tulisi kuin kinaa.
Aamulla heräsin, kun puhelin alkoi laulamaan. vastasin unenpöpperössä.-Huomenta, kuulu Temen ääni.-Miks et vastannu illalla puhelimeen. Selvitin sille et tultiin saareen. Puhelun loputtua, ihmettelin hiljaa mielessäni,että Teme ei ollut suuttunut ollenkaan, mikä oli sinänsä omituista,ottaen huomioon että viime päivinä se oli suuttunut mulle melkein kaikesta mitä tein, tai olin tekemättä.
Ilta alkoi viiletä, ja koko päivä oli mennyt löhöilyyn ja auringonottoon.
Tiina oli yllättäen taas nukahtanut kalliolle ja huomasin itseltäni eväiden loppuneen, joten suuntasin mökille hakemaan lisää bisseä.
Kaivon muutaman tölkin mukaan. Puolessa välissä matkaa huomasin röökieni unohtuneen sisään joten käännyin ympäri. Olin ajatuksissani ja hyräilin Serj Tankianin biisiä"baby".
-Hyvä biisi;kuulu tuttu ääni.Ari istui kivellä meidän mökin edessä.-Mitä sä tääl?kysyin innostuneena, mutta huomasin olevani liiankin iloinen nähdessäni hänet. Kokosin hetken itseäni ja kysyin uudelleen. -Törmäsin Temeen ja se sano sun tulevan tänne rauhottumaan ja kokoamaan itsees. Mitä sillä ikinä tarkottikaan? -Nii,joo... Tosiaan... Tota... Änkyttelin, kut Ari keskeytti mut:-Jos se eilinen sun mieltä painaa, niin haluun sanoo sulle..Tai siis sitä mä tänne tulin sulle sanoo,et oon pahoillani. Se oli väärin enkä olis saanu..En tiä mikä muhun meni.
Mä istun sen viereen kivelle ja otin sitä kädestä kiinni. -Ei sun ois tänne asti tarvinnu tulla tota sanoo, onhan puhelimet keksitty.
-Nii, mut mä halusin, se sano ja katto mun vihreisiin silmiin. Se puristi mun kättä tiukemmin ja kattomua entistä syvemmälle silmiin. Tuntu,et sen katse olis voinu porata mun takaraivon puhki,ellen olis siirtäny katsettani mahan tippuneeseen käpyyn. -Mikä tuli? se kysy huolissaan. -Ei mikään,vastasin edelleen käpyä tuijottaen.-No mikä? Kai nyt nään.Toisella kädellä se nosti mun kasvot sen kasvojen eteen. Meidän nenät melkein koskettivat,kunnes käänsin kasvoni toiseen suuntaan,katsoen metsään.
-Mide, miks et sä voi puhuu mulle? Kakista ulos vaan! -Mä en tiedä mikä munhun on menny, sain sanottua hiljaa,kääntäen katseeni takasin maasa olevaan käpyyn. -Miten niin et tiedä? Ari kysy ihmeissään.
Olin hetken hiljaa ja koitin koota itseni.-Ensin kaikki oli hyvin..Sä seurustelit, mä seurustelin.. Sit te erootte, mä meen kihloihin... Sit sä suutelet mua. Arinkin katse oli siirynyt samaan käpyyn ja se haroi pitkiä hiuksiaan taaksepäin. Me oltiin molemmat lyhyt, mutta pitkältä tuntuva aika hiljaa,ennen kun jatkoin.-mä en saa sua pois mun mielestä.
Samassa Arin puhelin soi ja Erkka soitti
sille varmistuneesta seuraavan kuun keikasta tavastialla.
Ari laittoi puhelimensa takasin housujensa taskuun. -Nyt en ymmärrä sua. Miten niin et saa mua pois sun mielestä? Sytytin röökin ja korkkasin kaljan. -Musta tuntuu,että mä oon ihastumassa suhun. Samantien kun olin saanut sanottua sen, niin tuntu,että olin saanut ison kiven pois mun harteilta. Mutta kun siirsin katseeni Ariin, niin huomasin vain siirtäneeni kiven, hänen hartioilleen. Ari oli pitkän hetken sanomatta mitään.-Anteeks.. mut jos se olis parempi et ei nähtäis nyt vähää aikaan.. Liikaa asiotia lyhyelle ajanjaksolle. sitten Ari lähti kävelemään laiturille, josta lautta oli juuri lähdössä. - missKane
missKane kirjoitti:
Kun pääsin kotiin, lysähdin eteisin matolle itkien.Kuin tilauksesta ,mun puhelin rupesi soimaan.Rakas ystäväni Tiina soitti. Iän puolesta hän olisi voinut olla äitini. -lähetkö huomenna saareen mun kanssa? -Sä oot mun enkeli!nyyhkytin puhelimeen. Saareen meno oli oli meidän joka kesäinen traditio. Siellä jos missä huolet kaikkosivat ja olit aivan toisessa maailmassa. Maailmassa, jossa ei tarvinnut ajatella yhtään mitään eikä ketään.
Lopetimme puhelun ja puhelin soi heti perään uudelleen. "Teme soittaa" näyttö vilkkutti. Emmin hetken, mutta loputa vastasin puheluun.
-Mä oon tosi pahoillani tän iltasesta.Menin yli rajojen.-Samoin.
-Mide, mä rakastan sua,enkä halua menettää sua.
Kuinka olinkaan halunnut kuulla juuri nuo sanat, mutta kun ne kuulin, reaktioni oli juuri päinvastainen, mitä olin odottanut. Kylmä, vihlova aalto tulvi sisälläni. Tunsin petturuuden tulvan,vaikka Arihan se oli joka minua oli suudellut. En ollut enää Temen luotettavuuden arvoinen. Kyyneleet nousivat silmiini jälleen. -Mide? Ootko sä siellä? -Joo,sain nyyhkytettyä ja jatkoin:-Mun pitää mennä. Löin luurin kiinni ja kömmin sänkyyn.
Vaikka mä olin totaalisen loppu ja väsynyt, uni ei ollut tullakseen. Ja yllättäen mun ajatukset alkoivat pyöriä taas Arissa. Sen kosketuksissa, sen sanoissa ja varsinkin sen suudelmassa. Se ei ollut lähelläkään ystävänpusua. Kaikkea muuta. Ymmärrän sen,että Arilla on vaikeaa, kun on juuri eronnut ja helposti tekee tyhmiä ja epätoivoisia ratkaisuja. Mutta eihän se nyt sovi,että suutelee intohimoisesti parasta ystäväänsä.
Seuraavana aamuna olin kävelemässä Hakaniemen torin poikki laiturille josta meidän lautta saareen lähtisi. Noin 20 metrin päässä näin Lindan,Arin entisen.
Yritin edetä nopeammin, mutta raskaat kantamukseni eivät antaneet periksi kovinkaan nopeaa etenemistä. Tunsin häpeää kun huomasin Lindan vilkuttavan. Olin varma,että syyllisyys joka mua painoi, loisti kasvoiltani auringon lailla. "Nyt Mide rauha, ethän sä ole tehnyt mitään. Paitsi ajatellut sitä. Mutta se oli Ari joka suuteli" koitin rauhoitella itseäni.
-Mitä Mide? Linda kysyi samalla halaten. -Ei ihmeitä,vastasin siltikään halaamatta takaisin. Linda oli hetken hiljaa,kunnes rohkeni kysyä:-Mites Ari? Oootko kuullu siit mitään? -En,tai siis oon. Se jäbä on aivan paskana,selitin.
-Sori.Se on mun syy,Linda pyys multa anteeks. Sitten mulla palo hermo sen iänikuiseen mielistelyyn:-Nimien omaa se on sun syy! Ihan turha sä multa pyytelet anteeks,Arilta sun pitäs pyytää, kuinka sitä luokkasit! Sä et näköjään tajua ees kuin paljon sä sitä satutit ja loukkasit! Lähdin sen purkauksen jäkleen kävelemään laiturille päin sanomatta sanaakaan. Linda ei selvästi osannu odottaa mun purkausta ja jäi seisomaan tyhmänä paikoilleen.
Noin kymmenen aikoihin saavuimme saareen. Lautta matkan aikana olin kerennyt purkautua Tiinalle. Jaksoin vain ihmetellä, kuinka se jaksoi mun iänikuisia valituksia.Koskivat ne sitten ihmissuhteita,parisuhteita,työhuolia tai mieshuolia. Pakko on nostaa naiselle hattua ja kohottaa muutama malja.
Kun olimme saaneet kamat hoidettua ja paikoilleen, suuntasimme tutuille kallioille iavan mökkinne edessä. Tiina nukahti melkein samantien.
Mä katselin ympärillä olevaa luontoa. Sorsapariskuntaa jokta vartoivat kallioilla temmeltäviä poikasia veden tuntumasta. Laineiden liplatus oli juuri sitä terapiaa, jota olin kaivannut ja ikävöinyt pidemmän aikaa. Mikä rauhallinen olo, luonnon keskellä,ilman mitään ylimääräistä hälinää. Jopa meriharakoiden ja lokkien kirkuminen kuulosti erilaiselta, jopa pelottavan rauhoittavalta. Purjelaivat lipuivat ohitse rauhallisina ja yksinäinen tiira lenteli rantaviivan tuntumassa. Tämä oli juuri sitä,mitä mun mieleni tarvitsi.
*TSSTS* Tuo oli tuttu ääni. Tiina oli heräänyt ja avasi oluen.-Katso, valkoposkihanhet on saanut jälkeläisiä. Vain metrien päässä meistä tepastelivat hanhet poikueineen. Katselin hurmaantuneena. "Niillä ei ole aavistustakaan ihmiselon vaikeuksista. Mulle kävis kanssa." ajattelin.
Illalla grillattiin ja syötiin hyvin. Saavuimme auringon laskiessa mökille ja huomasin että Teme oli koittanut soittaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi olla soittamatta takasin.Siinä hiprakka tilassa ei tulisi kuin kinaa.
Aamulla heräsin, kun puhelin alkoi laulamaan. vastasin unenpöpperössä.-Huomenta, kuulu Temen ääni.-Miks et vastannu illalla puhelimeen. Selvitin sille et tultiin saareen. Puhelun loputtua, ihmettelin hiljaa mielessäni,että Teme ei ollut suuttunut ollenkaan, mikä oli sinänsä omituista,ottaen huomioon että viime päivinä se oli suuttunut mulle melkein kaikesta mitä tein, tai olin tekemättä.
Ilta alkoi viiletä, ja koko päivä oli mennyt löhöilyyn ja auringonottoon.
Tiina oli yllättäen taas nukahtanut kalliolle ja huomasin itseltäni eväiden loppuneen, joten suuntasin mökille hakemaan lisää bisseä.
Kaivon muutaman tölkin mukaan. Puolessa välissä matkaa huomasin röökieni unohtuneen sisään joten käännyin ympäri. Olin ajatuksissani ja hyräilin Serj Tankianin biisiä"baby".
-Hyvä biisi;kuulu tuttu ääni.Ari istui kivellä meidän mökin edessä.-Mitä sä tääl?kysyin innostuneena, mutta huomasin olevani liiankin iloinen nähdessäni hänet. Kokosin hetken itseäni ja kysyin uudelleen. -Törmäsin Temeen ja se sano sun tulevan tänne rauhottumaan ja kokoamaan itsees. Mitä sillä ikinä tarkottikaan? -Nii,joo... Tosiaan... Tota... Änkyttelin, kut Ari keskeytti mut:-Jos se eilinen sun mieltä painaa, niin haluun sanoo sulle..Tai siis sitä mä tänne tulin sulle sanoo,et oon pahoillani. Se oli väärin enkä olis saanu..En tiä mikä muhun meni.
Mä istun sen viereen kivelle ja otin sitä kädestä kiinni. -Ei sun ois tänne asti tarvinnu tulla tota sanoo, onhan puhelimet keksitty.
-Nii, mut mä halusin, se sano ja katto mun vihreisiin silmiin. Se puristi mun kättä tiukemmin ja kattomua entistä syvemmälle silmiin. Tuntu,et sen katse olis voinu porata mun takaraivon puhki,ellen olis siirtäny katsettani mahan tippuneeseen käpyyn. -Mikä tuli? se kysy huolissaan. -Ei mikään,vastasin edelleen käpyä tuijottaen.-No mikä? Kai nyt nään.Toisella kädellä se nosti mun kasvot sen kasvojen eteen. Meidän nenät melkein koskettivat,kunnes käänsin kasvoni toiseen suuntaan,katsoen metsään.
-Mide, miks et sä voi puhuu mulle? Kakista ulos vaan! -Mä en tiedä mikä munhun on menny, sain sanottua hiljaa,kääntäen katseeni takasin maasa olevaan käpyyn. -Miten niin et tiedä? Ari kysy ihmeissään.
Olin hetken hiljaa ja koitin koota itseni.-Ensin kaikki oli hyvin..Sä seurustelit, mä seurustelin.. Sit te erootte, mä meen kihloihin... Sit sä suutelet mua. Arinkin katse oli siirynyt samaan käpyyn ja se haroi pitkiä hiuksiaan taaksepäin. Me oltiin molemmat lyhyt, mutta pitkältä tuntuva aika hiljaa,ennen kun jatkoin.-mä en saa sua pois mun mielestä.
Samassa Arin puhelin soi ja Erkka soitti
sille varmistuneesta seuraavan kuun keikasta tavastialla.
Ari laittoi puhelimensa takasin housujensa taskuun. -Nyt en ymmärrä sua. Miten niin et saa mua pois sun mielestä? Sytytin röökin ja korkkasin kaljan. -Musta tuntuu,että mä oon ihastumassa suhun. Samantien kun olin saanut sanottua sen, niin tuntu,että olin saanut ison kiven pois mun harteilta. Mutta kun siirsin katseeni Ariin, niin huomasin vain siirtäneeni kiven, hänen hartioilleen. Ari oli pitkän hetken sanomatta mitään.-Anteeks.. mut jos se olis parempi et ei nähtäis nyt vähää aikaan.. Liikaa asiotia lyhyelle ajanjaksolle. sitten Ari lähti kävelemään laiturille, josta lautta oli juuri lähdössä.Seuraavina neljänä viikkona en ollu kuullut Arista,enkä nähnyt sitä. Yritin olla ajattelematta, mutta mieleeni muistui vain sanat joilla olin karkoittanut Arin mun elämästä.
Temekin oli alkanut ihmetellä, mutta sen verran vain sille olin sanonut,että tuli riita ja tuli sanottua pahasti josta Ari suuttui. Ensin teki mieleni kertoa Temelle totuus, mutta valitsin kuitenkin petturuudentien. En olisi kestänyt menettää kahta tärkeää ihmistä mun elämästä samaan aikaan. Itsekästä ehkä, mutta niin oli helpompi.
Perjantai ilta koitti ja mun työvuoro oli alkamassa. Päätin käydä vielä kerran ulkona tupakalla,ennen vuoron alkua.sain röökin sytytettyä, kunnes kuulin tutun äänen vierestäni.-Kato,Erkka. halattiin. -Vuoro ohi? se kysy. -Itseasiassa just alkamassa.-oisko sul hetki aikaa? Katsoin kelloa ja huomasin olevani jo myöhässä. Onneksi työkaverini pystyi jäädä vähän pidemmäksi aikaa tiskin taa. Mentiin erkan kaa nurkkapöytään istuu.-Kerro huoles. Erkka katto mua silmiin:-Ari.. -Kuinka en ole yllättynyt.Sori en pysty jeesaa, tuhahdin ja nousin. -Aika sama reaktio kun sillä. Katsoin Erkkaa hiljaa. -Mide, ole kiltti ja istu alas. Olin edelleen hiljaa, mutta istuin alas.-No?
-Ari on ollu kun perseeseen ammuttu karhu siitä asti kun oli teijän kans siel saares. Ollaa koitettu kysellä,et mikä on mut jätkä on hiljasempi kun kuollut ruho. Sen verran me saatiin selville,et sä liityt siihen. -Nii? kysyin kuin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
-Se on puhunu susta unissaan ja kutsuu sua nimeltä unissaan. Mutta aamulla kun koitetaan kysyä,et mitä, niin tiuskii ja sanoo ettei halua puhua. -Mitä sitte? Mulla aika samat fiilikset, vastasin tylysti.
Erkka katsoi mua hetken. -No,ei kai täs sit muuta, jos sustakaan ei mitään irtoo.
Satu tuli myöhemmin illalla oluelle ja mun oli pakko purkautua sille,et Erkka kävi. -Mide, ole järkevä.Te ootte tuntenu pienestä, puhuisit sille. Katsoin tyhmänä Satua. -Ollaan joo, mut se mitä mä sille sillon sanoin, ei ole korjattavissa, mä mokasin ja se siitä. -Jumalauta!Satu kivahti,niin että puolet baarista käänty katsomaan, mutta tajusi jatkaa hiljemalla volalla:-Et sä,eikä se voi heittää noin pitkää ystävyyttä menee yhden lauseen takia.Nyt nainen järki käteen.
Seuraavana iltapäivänä heräsin,kun Tiina soitti ja pyysi oluelle. Kun olin käynyt suihkussa ja laittanut itseni valmiiksi suuntasin paikalliseen jossa näin Tiinan. Muutaman oluen jälkeen hän ehdotti,että mentäisiin mun työpaikalle ottaa parit. Ihmettelin ensin hetken, koska Tiina ei ole ennen ollut halukas lähtemään sinne. -Eiköhän se ois munki jo korkee aika nähdä ja kokea se paikka,Tiina oli todennut pienessä ilosessa nousussa.
-Mideee! kuului ilonen kiljahdus bilispöydän äärestä. Satu oli pelailemassa bilistä Oton kanssa. Myös Vesa liittyi myöhemmin seuraamme. Ilta sujui poolia pelaillen ja hauskaa pitäen. -Satu, mitä sä pälyilet sitä kelloo koko ajan? kysyin, kun huomasin sen katsovan kelloa noin kymmenennen kerran parin tunnin sisällä.
-Tuota Petriä oottelen...piti jo olla tääl.´
-Ja sit mennään,pian Petri huus baarin ovelta. Yhtäkkiä kaikilla oli hirveä hössötys päällä,kun tekivät lähtöä.-Mihis te ootte menos? kysyin kummissani. -Siis me ollaan lähös, Tiina otti mua olkapäistä kiinni ja lähti taluttamaan ovea kohti.-mihin? koitin kysellä, mutta kukaan ei antanut vastausta. Jos "tohon noin" tai "nurkan taakse" ei lasketa. -Se on ylläri, Satu huikkas jossain vaiheessa.
Me lähettiin kävelee Kamppiin päin. -Ollaan muuten jo myöhäs,Otto totes samalla ottaen huikkaa. Mä päätin olla enää kysymättä mitään, koska olin huomannu ettei noista tyypeistä irtois kuitenkaan mitään.
Pian oltiin tavastian edessä ja mentiin sisään. Bändi soitti jo ja sitten vasta havahduin tuttuun ääneen ja melodiaan."My heart feels like burning,standing in front of all you do, no, I wont be returning.." Mä jäin paikoilleni seisomaan narikan eteen.-Hei, tää on muuten tosi paskamainen temppu teiltä! Käännyin ympäri ja törmäsin noin 2 metriseen muuriin, joka otti mua olkapäistä kiinni ja käänsi mut ympäri:
-Se on nyt mentävä, sain tehä töitä,et päästiin tänne,Petri selitti ja työnsi mua salin puolelle. Mä ryntäsin heti tiskille ja tilasin juomaa.
Ihmismäärä työnsi mua kokoajan lähemmäs lavaa. Pian olin muutaman metrinpäässä lavanreunasta. Koivuset alko soittamaan "Give me a reason" biisin alkusointuja. Mä yritin päästä peruuttamalla taaksepäin, mutta turhaan. Ihmismassa piti mut paikoillaan.
Yritin olla katsomatta Ariin, mutta aina mun katse osui siihen. Eihän se piilossa siinä lavalla ole. Ari tuli huudattamaan yleisöä oikeelle puolelle salia. sen katse harhaili ympäri tavastiaa, kunnes huomas mut yleisössä ja meijän katseet kohtasi. Ari jatkoi laulamista, ja kuulin kun sen ääni värähti. Mun oli pakko päästä pois siitä väen tungoksesta. Suunnistin aulan baariin, missä ei ollut onnekseni paljoa ihmisiä.
Kuulin "Hear my call"in alkavan ja astelin lähemmäs ovia, mistä näki lavalle. Luca ja Erkki huomas mut seisovan oven suussa ja nyökkäsivät moikatakseen. Nyökkäsin takasin ja katsoin Aria. Sen pitkät hiukset roikkuivat naamalla, molemmat kädet mikissä tiukasti kiinni. Mulla tuli mukavia muistoja mieleen mitä joskus aikoja sitten olimme temmeltäneet ja sohlannet. Huomasin laulavani mukana ja poskellani valuvan kyyneleen. Mulla oli ikävä. pyyhin kyyneleen nopeasti pois ja palasin tiskille.
Pian loputkin poppoosta saapu tiskille, kun keikka oli ohi. Mä lähin käymään ulkona ottaa happee ja polttaa röökin. Sisältä alkoi valua porukkaa ulos ja kävelin vastavirtaa takasin sisään.
Olin muutaman metrin päässä mun kavereista, kunnes huomasin Arin juttelevan Petrin kanssa. Ensin ajattelin kääntyä pois, mutta sitten muistin Sadun sanat "ole järkevä". Suoristin selkäni ja lähdin kävelemään muiden luo.
Kurotin tuoppini tiskiltä, mutta osuin vahingossa Aria käteen. Ari kääntyi ja näki mut. -Sori,et tönäsin, sanoin hiukan vaivaantuneena.-Joo.Ei mitää. Arikin vastasi lyhyt sanaisesti. Käänyin Tiinan ja Satuun päin:
-Mun pitää mennä.
Tiina oli taas varannut mökin sunnuntaista torstaihin, joten päätin lähteä mukaan taas tuulettelemaan hermoja. Sunnuntai iltana Tiina meni aikaisin nukkumaan, koska oli taas kärsinyt koko päivän migreenistä. Mä lampsin tutulle ja turvalliselle kalliolle katsomaan auringon laskua ja nousevaa kuuta. Kyyneleet valuivat pitkin poskia ajatellessani Aria ja meidän hölmöilyjä.
Katsoin isoa,punaista kuuta joka oli juuri noussut.-Aika vaikuttavan näköinen toi kuu ja varsinkin toi kuunsilta,kuului ääni takaani.
Tunsin äänen,joten en edes kääntynyt tulijaan päin.-On joo, sanoin hennosti hymyillen. Siltikään pyyhkimättä kyyneliäni. Ari istui viereeni,kylki kylkeen, ja otti mut sen kainaloon. Me istuttiin pitkä tovi sanomatta sanaakaan ja katsottiin lumoutuneina kuuta ja siltaa minkä se värjäsi lainehtelevaan veteen. Painoin pääni Arin kainaloon ja Ari tiukensi otettaan mun olasta.
Pian Ari rikkoi hiljaisuuden:-Et näyttäny hirveesti nautivan keikasta.Naurahdin hieman.-Voi olla, mut en tainnu olla ainoo.. Ainakaan loppu metreillä.
Kuunsillan poikki ui joutsen pariskunta. -Tiesitkö,että joutsenet on yksiavioisia? Sit kun ne löytää toisensa, ne on elämänsä loppuun asti yhdessä. Kysyin ja selostin.
-No, sittenhän ne on niin kuin me,Ari sano hiljaa ja anto mulle suukon otsalle.
tosi hyvä tarina!!!!!! :P
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän391631Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341- 91289
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421277Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146