Tasapuolisuus

mieleeni. Elatusmaksuja kun laskettiin, niin oli siellä virkailijalla ihan omia lomakkeita ja laskukaavoja, joiden mukaan eri-ikäiset tosiaan kuluttivat eri summia. Meidän 4, 9 ja 11-vuotiaat kuluttavat kaikki eri summan verran kuukaudessa, vaikka käytännössä ehkä materiaaliin kuluu aika lailla saman verran, mutta ruokaan sitten taas tietty vanhemmille enemmän, kuin kuopukselle.

yh sekaantuu :) kirjoitti:

mieleeni. Elatusmaksuja kun laskettiin, niin oli siellä virkailijalla ihan omia lomakkeita ja laskukaavoja, joiden mukaan eri-ikäiset tosiaan kuluttivat eri summia. Meidän 4, 9 ja 11-vuotiaat kuluttavat kaikki eri summan verran kuukaudessa, vaikka käytännössä ehkä materiaaliin kuluu aika lailla saman verran, mutta ruokaan sitten taas tietty vanhemmille enemmän, kuin kuopukselle.

Lue lisää

ruoka on tosi pieni osa kulutuksen erosta.

Kyllähän 12v syö enemmän, ku 3v, mut kyl isompi ero tulee vaikka siitä, että 12v pelaa lätkää ja futista ja 3v käy muskarissa ja liikuntaleikkiksessä. Ensimmäisen varusteet, lisenssit, pelireissut, leirit jne maksaa monta kertaa sen mitä nuorimman osallistumismaksut. 12v saa viikkorahaa, menee leffaan jne, 3v menee minne toiset vie. Mutta kyllähän aikanaan se nyt 3v on 12v ja harrastaa ehkä jotain ja niitä kuluja maksellaan.

Vaatteissa vanhin ja nuorin ehkä saa suht saman verran uutta, mut kyl noissa meidän vuoden välien syntyneissä "pareissa" nuorempi perii ison osan vanhemman vaatteista, ku sattuvat vielä olemaan samaa sukupuolta. Eikä se ainakaan toistaiseksi ole ollut suuri ongelma. Toki aina joskus "parin" nuoremmankin pitää saada jotain uutta, kivaa ja mieleistä.

se edellinen toinenäiti kirjoitti:

ruoka on tosi pieni osa kulutuksen erosta.

Kyllähän 12v syö enemmän, ku 3v, mut kyl isompi ero tulee vaikka siitä, että 12v pelaa lätkää ja futista ja 3v käy muskarissa ja liikuntaleikkiksessä. Ensimmäisen varusteet, lisenssit, pelireissut, leirit jne maksaa monta kertaa sen mitä nuorimman osallistumismaksut. 12v saa viikkorahaa, menee leffaan jne, 3v menee minne toiset vie. Mutta kyllähän aikanaan se nyt 3v on 12v ja harrastaa ehkä jotain ja niitä kuluja maksellaan.

Vaatteissa vanhin ja nuorin ehkä saa suht saman verran uutta, mut kyl noissa meidän vuoden välien syntyneissä "pareissa" nuorempi perii ison osan vanhemman vaatteista, ku sattuvat vielä olemaan samaa sukupuolta. Eikä se ainakaan toistaiseksi ole ollut suuri ongelma. Toki aina joskus "parin" nuoremmankin pitää saada jotain uutta, kivaa ja mieleistä.

Lue lisää

No joo, kyllä meillä huomioidaan lasten ikä ja harrastukset, nuoremmat saa vanhemmilta lapsilta vaatteita, mutta kaikki hankinnat pyritään kuitenkin kirjaamaan ylös, ihan senkin takia että pienituloisella pysyisi talous hallinnassa.

Meillä on kotitöistä lista siis ihan noista tavallisista jokapäiväisistä. Vähemmän kinaa ja jos on meno niin lapset vaihtaa vuoroja jne. Eikä tarvits emiettiä kuka teki milloinkin tai että se ei tee koskaan joka tulee suoraan pöytään kotiin ..

mapee kirjoitti:

Meillä on kotitöistä lista siis ihan noista tavallisista jokapäiväisistä. Vähemmän kinaa ja jos on meno niin lapset vaihtaa vuoroja jne. Eikä tarvits emiettiä kuka teki milloinkin tai että se ei tee koskaan joka tulee suoraan pöytään kotiin ..

Lue lisää

Kieltämättä mäkin vähän provosoiduin aloittajan ostosten kirjaamisjutusta, kuten näköjään säkin ;) Alkuperäinenhän tuossa jo kommetoikin, että lasten ikä vaikuttaa ja arvatenkin nuo muutkin henk.koht. ominaisuudet (kuten silmälasien tai rintaliivien tarve).

Mutta se itse asia tasa-arvoisuudesta jäi mullakin aikaisemmin pois... Kyllä meilläkin yritetään jokaisella teettää tasaisesti hommia. Ei vanhin poika hommista pääse luistamaan, vaikka toki koulu vie hänellä enemmän aikaa, ku joillain nuoremmista (kun ei nyt satu olemaan yhtä nopea oppimaan) ja harrastuksista johtuen harkkoja/pelejä on n. 6krt/viikko.

Mitään kiertävää työlistaa meillä ei ole, vaan jokaisella on suurinpiirtein omat hommansa. Ja vahtivat kyllä toisiaan, ettei kukaan pääse luistamaan. Liekö se sitten hyvä vai huono asia ;)

Mutta ei meillä myöskään ole miesten/naisten töitä, ei lapsilla, eikä aikuisilla. Uskoisin, että aikuisten oma malli ja työnjako on selkein opettaja lapsillekin. Yhdessä vaiheessa, ku olin kotona, tein toki enemmän kotitöitä, ku mieheni, mutta olihan mulla yli 8h/päivä enemmän aikaakin niihin hommiin. Nyt kun ollaan molemmat töissä, se tekee joka ehtii, jaksaa tai toteaa, että on pakko.

toinenäiti kirjoitti:

Kieltämättä mäkin vähän provosoiduin aloittajan ostosten kirjaamisjutusta, kuten näköjään säkin ;) Alkuperäinenhän tuossa jo kommetoikin, että lasten ikä vaikuttaa ja arvatenkin nuo muutkin henk.koht. ominaisuudet (kuten silmälasien tai rintaliivien tarve).

Mutta se itse asia tasa-arvoisuudesta jäi mullakin aikaisemmin pois... Kyllä meilläkin yritetään jokaisella teettää tasaisesti hommia. Ei vanhin poika hommista pääse luistamaan, vaikka toki koulu vie hänellä enemmän aikaa, ku joillain nuoremmista (kun ei nyt satu olemaan yhtä nopea oppimaan) ja harrastuksista johtuen harkkoja/pelejä on n. 6krt/viikko.

Mitään kiertävää työlistaa meillä ei ole, vaan jokaisella on suurinpiirtein omat hommansa. Ja vahtivat kyllä toisiaan, ettei kukaan pääse luistamaan. Liekö se sitten hyvä vai huono asia ;)

Mutta ei meillä myöskään ole miesten/naisten töitä, ei lapsilla, eikä aikuisilla. Uskoisin, että aikuisten oma malli ja työnjako on selkein opettaja lapsillekin. Yhdessä vaiheessa, ku olin kotona, tein toki enemmän kotitöitä, ku mieheni, mutta olihan mulla yli 8h/päivä enemmän aikaakin niihin hommiin. Nyt kun ollaan molemmat töissä, se tekee joka ehtii, jaksaa tai toteaa, että on pakko.

Lue lisää

on konsti siinä missä muutkin niin hyvässä kuin pahassakin.

Tasapuolisuus on hieno asia, mutta sen kääntöpuoli on tasapäistäminen ja se on taas huono juttu. Tuo kirjanpito ajaa mielestäni jossain määrin päistämiseen..

Naisten ja miesten työt on hauska juttu sekin. Meillä mies tekee ruoka akun on pakko. Jotenkin se tuntuu sujuvan naisena minulta helpommin, vaikka en siitä juurikaan nauti yleensä. Poika sen sijaan meillä kyllä kokkailee ihan omatoimisesti ilman malliakin tai ehkä siskojensa kommentoinneista oppineena?

Ajan autolla paljon. Kun taannoin tsekkasin niin keskimäärin vuodessa tulee sellaiset 32 000km tähän mennessä. Ikinä en ole rengasta vaihtanut, nesteitä tai öljyjä tarkistanut jne. Ne on miehen työtä ja autojen kanssa pelaaminen on hänen juttunsa. Toki yleensä tiedän ihan oikeasti, missä vika on kun sellainen autoon tulee, se taas on yhdessäolon satoa. Tuo ei ole jako miesten ja naisten töihin vaan mieltymykseen tai osaamiseen. Joku asia luontuu toiselta helpommin ja paremmin kuin toiselta ja sillä se jää sen vastuulle. Vieras voisi tulkita sukupuolijaoksi aika pitkälle, mutta kyse on enemmän mieltymyksistä ja ajautumisesta moiseen malliin.

Lasten kohdalla on ehkä samaa. Kun joku ei tykännyt viedä koira aulos ja joku taa stahtoi tienestiä niin lopulta sovittiin että se joka tahtoi sai siitä korvausta. Kysyntä ja tarjonta kohtasi. Tokihan olisi kasvattavaa että kaikki huolehtivat oman sansa elukasta kun se kerran on hankittu, mutta kun hankinta-aikana tilanen oli aikalailla toinen monella tapaa niin ei voi velvoitta akuin perhesovun hengessä.

Pitäisi kitkeä rikkaruohoja ja tahtoisi housut. Kysyntä ja tarjonta kohtaa taas. Mieluummin istuttelen uusia kasveja ja suunnittelen kukkapenkin muokkaamista kuin revin leinikkiä ja voikukkaa..

Tokihan kaikkia pyritään kohtelemana tasapuolisesti. Toisen kuutosta juhlitaan kakulla ja toisen kasi on rutiini kun kokeita näytetään. Se on sitä yksilöllisyyttä. Toisaalta on mielestäni tärkeää palkita yrittäminen ja ahkeruus. Perustaso on kaikille olemassa talon puolesta monessa asiassa, mutta jos tahtoo lisää niin senkin saa perustellusti.

Aloittajan maailmasssa jotenkin en edelleenkään näe ihan sitä punaista lankaa, vaikka varmaan se siellä on. Meillä tasapuolista ei ole keinot vaan päämäärä tai ainakin niin me asian näemme..

mapee kirjoitti:

on konsti siinä missä muutkin niin hyvässä kuin pahassakin.

Tasapuolisuus on hieno asia, mutta sen kääntöpuoli on tasapäistäminen ja se on taas huono juttu. Tuo kirjanpito ajaa mielestäni jossain määrin päistämiseen..

Naisten ja miesten työt on hauska juttu sekin. Meillä mies tekee ruoka akun on pakko. Jotenkin se tuntuu sujuvan naisena minulta helpommin, vaikka en siitä juurikaan nauti yleensä. Poika sen sijaan meillä kyllä kokkailee ihan omatoimisesti ilman malliakin tai ehkä siskojensa kommentoinneista oppineena?

Ajan autolla paljon. Kun taannoin tsekkasin niin keskimäärin vuodessa tulee sellaiset 32 000km tähän mennessä. Ikinä en ole rengasta vaihtanut, nesteitä tai öljyjä tarkistanut jne. Ne on miehen työtä ja autojen kanssa pelaaminen on hänen juttunsa. Toki yleensä tiedän ihan oikeasti, missä vika on kun sellainen autoon tulee, se taas on yhdessäolon satoa. Tuo ei ole jako miesten ja naisten töihin vaan mieltymykseen tai osaamiseen. Joku asia luontuu toiselta helpommin ja paremmin kuin toiselta ja sillä se jää sen vastuulle. Vieras voisi tulkita sukupuolijaoksi aika pitkälle, mutta kyse on enemmän mieltymyksistä ja ajautumisesta moiseen malliin.

Lasten kohdalla on ehkä samaa. Kun joku ei tykännyt viedä koira aulos ja joku taa stahtoi tienestiä niin lopulta sovittiin että se joka tahtoi sai siitä korvausta. Kysyntä ja tarjonta kohtasi. Tokihan olisi kasvattavaa että kaikki huolehtivat oman sansa elukasta kun se kerran on hankittu, mutta kun hankinta-aikana tilanen oli aikalailla toinen monella tapaa niin ei voi velvoitta akuin perhesovun hengessä.

Pitäisi kitkeä rikkaruohoja ja tahtoisi housut. Kysyntä ja tarjonta kohtaa taas. Mieluummin istuttelen uusia kasveja ja suunnittelen kukkapenkin muokkaamista kuin revin leinikkiä ja voikukkaa..

Tokihan kaikkia pyritään kohtelemana tasapuolisesti. Toisen kuutosta juhlitaan kakulla ja toisen kasi on rutiini kun kokeita näytetään. Se on sitä yksilöllisyyttä. Toisaalta on mielestäni tärkeää palkita yrittäminen ja ahkeruus. Perustaso on kaikille olemassa talon puolesta monessa asiassa, mutta jos tahtoo lisää niin senkin saa perustellusti.

Aloittajan maailmasssa jotenkin en edelleenkään näe ihan sitä punaista lankaa, vaikka varmaan se siellä on. Meillä tasapuolista ei ole keinot vaan päämäärä tai ainakin niin me asian näemme..

Lue lisää

No, meillä taas mies laittaa ruokaa varmaan ainakin viitenä päivänä seitsemästä. Lapset osallistuvat mielellään ja mä teen, kun on ihan ihan ihan pakko. Osaan kyl vaihtaa renkaat, mut se tulee teetettyä muualla, niin mun ku miehenkin autoon :) Ja nesteistä ja öljyistä huolehtii kumpikin oman autonsa kohdalla. Mut kyl sit taas pesen pyykkiä ja siivoan paljon useammin, ku ajan nurmikon jne... Kyllä meilläkin taitaa miesten/naisten työt aika perinteisesti mennä, muttei niin, että toinen ei voisi jotain sukupuolen vuoksi tehdä. Ja se koskee kyllä lapsiakin.

Toi koti/pihatöistä maksaminen on sellainen ikuisuuskysymys... saako äitikin uudet housut, jos kitkee rikkaruohot itse?

toinenäiti kirjoitti:

No, meillä taas mies laittaa ruokaa varmaan ainakin viitenä päivänä seitsemästä. Lapset osallistuvat mielellään ja mä teen, kun on ihan ihan ihan pakko. Osaan kyl vaihtaa renkaat, mut se tulee teetettyä muualla, niin mun ku miehenkin autoon :) Ja nesteistä ja öljyistä huolehtii kumpikin oman autonsa kohdalla. Mut kyl sit taas pesen pyykkiä ja siivoan paljon useammin, ku ajan nurmikon jne... Kyllä meilläkin taitaa miesten/naisten työt aika perinteisesti mennä, muttei niin, että toinen ei voisi jotain sukupuolen vuoksi tehdä. Ja se koskee kyllä lapsiakin.

Toi koti/pihatöistä maksaminen on sellainen ikuisuuskysymys... saako äitikin uudet housut, jos kitkee rikkaruohot itse?

Lue lisää

Toisaalta nehän tuppaa olemaan äidin kukkapenkkejä joissa ne rikat kasvaa..

No, ei meillä tokikaan makseta kuin joistakin hommista ja jos taas toisaalta on homma, jot akukaan ei tahdo tehdä niin siitä tietenkin. Lopulta raha liikkuu aika nihkeesti..

Yhdessä tekeminen sen sijana on kivaa ja sitä tulee harrastettua. Vaikka mukuloita joutuu puoliksi pakottamaan pihahommiin sun muihin niin sitten niiden teko on kuitenkin kivaa. Yleensä aherrus palkitaan tasapuolisesti syömällä hyvää ja nopea eli jostain tuotua tai haettua valmista ruokaa. Moinen palkkio lämmittää niin aikuista kuin lasta..

Etkös ikinä lahjo itseäsi? Mulla ainakin toimii tosi hyvin! KUn teen jonkin inhottavan työn niin saan siitä palkan itseltäni. Se voi olla uusi kirja ja suklaalevy tai shoppailureissu tai vain rauhallinen ilta jne.. Olen siis täysin lahjottavissa?

mapee kirjoitti:

Toisaalta nehän tuppaa olemaan äidin kukkapenkkejä joissa ne rikat kasvaa..

No, ei meillä tokikaan makseta kuin joistakin hommista ja jos taas toisaalta on homma, jot akukaan ei tahdo tehdä niin siitä tietenkin. Lopulta raha liikkuu aika nihkeesti..

Yhdessä tekeminen sen sijana on kivaa ja sitä tulee harrastettua. Vaikka mukuloita joutuu puoliksi pakottamaan pihahommiin sun muihin niin sitten niiden teko on kuitenkin kivaa. Yleensä aherrus palkitaan tasapuolisesti syömällä hyvää ja nopea eli jostain tuotua tai haettua valmista ruokaa. Moinen palkkio lämmittää niin aikuista kuin lasta..

Etkös ikinä lahjo itseäsi? Mulla ainakin toimii tosi hyvin! KUn teen jonkin inhottavan työn niin saan siitä palkan itseltäni. Se voi olla uusi kirja ja suklaalevy tai shoppailureissu tai vain rauhallinen ilta jne.. Olen siis täysin lahjottavissa?

Lue lisää

Kuten sanoin, kotitöistä maksaminen on ikuisuuskysymys... Periaatteessa se on musta väärin, mutta toki sitä meilläkin tapahtuu ja lahjon tietysti itseänikin, mutta se nyt on sellaista itsensä huijaamista ;)

Sellaiseen meillä ei ole menty, eikä mennä, että roskapussin ulosviennistä tai tiskikoneen täyttämisestä tienaa X euroa, mutta kyllä lapset usein saadakseen jotain uutta saavat/joutuvat vähän töitä tekemään.

Ja pakkopihatalkoisiin/suursiivouspäivään joutuu lapsetkin (monesti naapurinkin lapset) osallistumaan ja siitä tulee sit palkinnoksi kaikille jotain hyvää/kivaa. Usein just pizzaa, grillibileet pihalla, elokuvailta tms. yhteistä mukavaa. Ilmeisesti vähän samaan tyyliin, ku teilläkin.

Ja mitä lahjottavuuteen tulee, niin kyllähän lapset tajuaa itsekin, että kannattaa tehdä jotain pientä ylimääräistä kotona, ennenkuin pyytää satasen kenkiä tai jotain muuta sellaista, mihin vastaus helposti on ei. Ja tuntuvat tajuavan senkin, että jos vain mahdollista, kannattaa tehdä jotain/tarjoutua avuksi jossain, mistä äiti tosiaan ei tykkää ;)

toinen äiti kirjoitti:

Kuten sanoin, kotitöistä maksaminen on ikuisuuskysymys... Periaatteessa se on musta väärin, mutta toki sitä meilläkin tapahtuu ja lahjon tietysti itseänikin, mutta se nyt on sellaista itsensä huijaamista ;)

Sellaiseen meillä ei ole menty, eikä mennä, että roskapussin ulosviennistä tai tiskikoneen täyttämisestä tienaa X euroa, mutta kyllä lapset usein saadakseen jotain uutta saavat/joutuvat vähän töitä tekemään.

Ja pakkopihatalkoisiin/suursiivouspäivään joutuu lapsetkin (monesti naapurinkin lapset) osallistumaan ja siitä tulee sit palkinnoksi kaikille jotain hyvää/kivaa. Usein just pizzaa, grillibileet pihalla, elokuvailta tms. yhteistä mukavaa. Ilmeisesti vähän samaan tyyliin, ku teilläkin.

Ja mitä lahjottavuuteen tulee, niin kyllähän lapset tajuaa itsekin, että kannattaa tehdä jotain pientä ylimääräistä kotona, ennenkuin pyytää satasen kenkiä tai jotain muuta sellaista, mihin vastaus helposti on ei. Ja tuntuvat tajuavan senkin, että jos vain mahdollista, kannattaa tehdä jotain/tarjoutua avuksi jossain, mistä äiti tosiaan ei tykkää ;)

Lue lisää

Eli onpa teillä fiksut systeemit löydetty!

Tietokoneesta pakko lisätä sen verran, että varsinkin kesäloma-aikaan tietokoneella saa olla korkeintaan saman ajan kuin on ollut ulkonakin. Tokikaan ei siellä koneella olla tuntikaupalla vaikka päivä pihalla olisi vierähtänyt. Noin vapaaehtoisen pakon kautta viimeinenkin tupajumi hilaa itsensä pihalle..

Toi roskis on hauska juttu! Meillä yksi lapsi ihan ekalla luokalla mietti kamalasti, miten saisi lisää rahaa yhteen juttuun säästettyä. Tavoite vaati puolen vuoden säästön ja sitten vielä me tultiin hinnassa reilusti vastaan joten karkkipäivätkin oli jo possussa.. No, roskien vienti! Siitä sovittiin kuukausipalkka ja lapsi vei roskat tunnollisesti tavoite silmissään. Sitten se unohtui. Eli se vie vieläkin niitä roskia ja saa sen korotetun kk-rahan verrattuna sisaruksiinsa saman ikäisenä. Ja vieköön edelleen!

Meillä noi kuukausirahat ja viikkorahat on menneet samalla kaavalla kaikille. Toki euro hieman heilautti asiaa ja teki korotuksia pyöristyksissä, mutta..

Itse näen senkin, että kotityöt tai työt kotona niin ne joista ei makseta kuin ne joista ehkä maksetaan ovat myös kasvattavia ja vastuullisuus lisääntyy. On työ joka on hoidettava jotta siitä saa palkan. Pöydän kattaminen jotta saa valmiin ruuan nenän alle on kai pikkujuttu, mutta samalla on osallistumista aterian kulkuun. Moni asia on lopulta pieni, mutta sillä on silti väliä ja merkitys. Lasten passaaminen ei oikein kai palvele ketään? Onneksi meillä on noi neljä sillä parin tenavan talouksissa meininki on aika erilaista useimmiten eli asutaan "hotellissa".

Mites teillä lasten huoneet?
Meillä se on alue jolla en päätäni juuri vaivaa. Joskus kehoitan siivoamaan ja sitten odotellana ihmeen tapahtumista. Yksi siivoaa kun tahtoo kaverin yökylään (ja huone siis siivotaan ensin ja sen jälkeen saa vasta kysyä eli ei tiku ja porkkana vaan sotatanteretta muistuttavaan huoneeseen ei voi ketään edes pyytää!). Toinen taas kun poikaystävä on tulossa käymään jne. Pienimmän kanssa siivotaan yhdessä tietenkin, mutta enemmän ohjaten kuin että siivoaisin ja hän olisi seurana. Yhdessä perheessä saa palkkaa kun siivoaa oman huoneen! Aika reilua?

Sitten on töitä, joita ei saa tehdä. Pyykin pesen mieluiten itse ja täytän tiskarin. Vaatteiss aon niin paljon erilaisia ja kuivausrumpuun ei sa alaittaa kuin puolet että isoimmat nyt osa ahommaan, mutta ovat aika "joustavia" asian suhteen ja sitten mokia sattuu kun ei jakseta tarkastaa ohjeesta. Vaikka kyllä ne omia vaatteitaan pesee ihan kiitetävästi ja ovat oppimassa, että narulle jos ei ole varma. Tiskarin taa slastaan täydemmäksi eli tiskiallas tyhjäksi ja se ei jotenkin muilta onnistu. Ärsyttää vietävästi kun altaaseen jää astioita roikkumaan! Tosin ikuisuuden on pyritty siihen, että koneeseen suoraan, mutta aika usein siellä on puhtaita odottamassa..

Niin perusjutut kuuluu talon puolesta, mutta on paljon asioita joita ei pyytämällä saa tai ainakin sitten neuvotellaan tiukasti. Kiitettävästi lapsilla on mielikuvitusta asioiden suhteen tullut. Ja kääntönä sitten esim uimahalli hyvänä harrastuksena on aina tarjolal eli lippuvihot on hyllyssä odottamassa halukasta yms.

mapee kirjoitti:

Eli onpa teillä fiksut systeemit löydetty!

Tietokoneesta pakko lisätä sen verran, että varsinkin kesäloma-aikaan tietokoneella saa olla korkeintaan saman ajan kuin on ollut ulkonakin. Tokikaan ei siellä koneella olla tuntikaupalla vaikka päivä pihalla olisi vierähtänyt. Noin vapaaehtoisen pakon kautta viimeinenkin tupajumi hilaa itsensä pihalle..

Toi roskis on hauska juttu! Meillä yksi lapsi ihan ekalla luokalla mietti kamalasti, miten saisi lisää rahaa yhteen juttuun säästettyä. Tavoite vaati puolen vuoden säästön ja sitten vielä me tultiin hinnassa reilusti vastaan joten karkkipäivätkin oli jo possussa.. No, roskien vienti! Siitä sovittiin kuukausipalkka ja lapsi vei roskat tunnollisesti tavoite silmissään. Sitten se unohtui. Eli se vie vieläkin niitä roskia ja saa sen korotetun kk-rahan verrattuna sisaruksiinsa saman ikäisenä. Ja vieköön edelleen!

Meillä noi kuukausirahat ja viikkorahat on menneet samalla kaavalla kaikille. Toki euro hieman heilautti asiaa ja teki korotuksia pyöristyksissä, mutta..

Itse näen senkin, että kotityöt tai työt kotona niin ne joista ei makseta kuin ne joista ehkä maksetaan ovat myös kasvattavia ja vastuullisuus lisääntyy. On työ joka on hoidettava jotta siitä saa palkan. Pöydän kattaminen jotta saa valmiin ruuan nenän alle on kai pikkujuttu, mutta samalla on osallistumista aterian kulkuun. Moni asia on lopulta pieni, mutta sillä on silti väliä ja merkitys. Lasten passaaminen ei oikein kai palvele ketään? Onneksi meillä on noi neljä sillä parin tenavan talouksissa meininki on aika erilaista useimmiten eli asutaan "hotellissa".

Mites teillä lasten huoneet?
Meillä se on alue jolla en päätäni juuri vaivaa. Joskus kehoitan siivoamaan ja sitten odotellana ihmeen tapahtumista. Yksi siivoaa kun tahtoo kaverin yökylään (ja huone siis siivotaan ensin ja sen jälkeen saa vasta kysyä eli ei tiku ja porkkana vaan sotatanteretta muistuttavaan huoneeseen ei voi ketään edes pyytää!). Toinen taas kun poikaystävä on tulossa käymään jne. Pienimmän kanssa siivotaan yhdessä tietenkin, mutta enemmän ohjaten kuin että siivoaisin ja hän olisi seurana. Yhdessä perheessä saa palkkaa kun siivoaa oman huoneen! Aika reilua?

Sitten on töitä, joita ei saa tehdä. Pyykin pesen mieluiten itse ja täytän tiskarin. Vaatteiss aon niin paljon erilaisia ja kuivausrumpuun ei sa alaittaa kuin puolet että isoimmat nyt osa ahommaan, mutta ovat aika "joustavia" asian suhteen ja sitten mokia sattuu kun ei jakseta tarkastaa ohjeesta. Vaikka kyllä ne omia vaatteitaan pesee ihan kiitetävästi ja ovat oppimassa, että narulle jos ei ole varma. Tiskarin taa slastaan täydemmäksi eli tiskiallas tyhjäksi ja se ei jotenkin muilta onnistu. Ärsyttää vietävästi kun altaaseen jää astioita roikkumaan! Tosin ikuisuuden on pyritty siihen, että koneeseen suoraan, mutta aika usein siellä on puhtaita odottamassa..

Niin perusjutut kuuluu talon puolesta, mutta on paljon asioita joita ei pyytämällä saa tai ainakin sitten neuvotellaan tiukasti. Kiitettävästi lapsilla on mielikuvitusta asioiden suhteen tullut. Ja kääntönä sitten esim uimahalli hyvänä harrastuksena on aina tarjolal eli lippuvihot on hyllyssä odottamassa halukasta yms.

Lue lisää

monta, ei "kotona kuin hotellissa" asuminen toimi. Ei ainakaan, jos sattuu äidiksi näin laiska ja mukavuudenhaluinen tapaus, ku meillä.

On meilläkin hommia, joita lapset ei tee. Pyykkiin saa koskea ainoastaan kun on saanut sellaiset ohjeet (= kun kone pysähtyy, laitat kaiken kuivuriin, jossa on ohjelma valittu valmiiksi tai sitten kun kone pysähtyy laitat kaiken narulle).

Lasten huoneet ei mua juuri stressaa. Asutaan kolmessa kerroksessa ja lasten huoneet on poissa silmistä, poissa mielestä. P12 pitää huoneensa siistinä, T10 ei koskaan ja T9 enimmäkseen. P6 ja P5 jakavat huoneen ja siellä on aina kaaos. T3 saa säännöllisesti apua äidiltä/isltä siivoukseen. No, niin saa kyllä pienemmät pojatkin. Ennen yökylää on siivottava kunnolla, samoin ennen sellaisia juhlia tms. kun meille tulee paljon väkeä. Kaikki siivoavat kerran viikossa, mutta kyllä standardi vaihtelee. Kaikista ei aina tiedä, onko sen viikon siivouspäivö jo mennyt (yhteistä päivää ei ole päätetty), mutta siitä en jaksa tehdä ongelmaa.