Jos Nainen ei tee aloitetta

Taitaa olla ne ajat menny, kun nainen kun nainen saa tulvimalla viestejä. Nettideittailevat miehet on muuttunu tosi ronkeleiksi ja epäluulosiksi (johtuuko sitten iästä, 7-8 vuotta sitten meininki oli ihan eri).

Mulla on nyt ollu profiili jo puolisen vuotta ja yhteydenottoja on tullu ehkä korkeintaan kymmenen.

Kirjasta Henry Laasanen Naisten seksuaalinen valta:

Aloitevastuun siirtäminen miehille on eräs naisten keino yrittää selvittää, kuinka kiinnostunut mies on ja kuinka paljon mies on valmis investoimaan naiseen. Mitä enemmän mies jaksaa panostaa jatkuvia aloitteita naiseen, sitä todennäköisemmin mies on valmis investoimaan naiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Jos nainen tekee aloitteen itse, todelliseen investointihalukkuuteen perustuva keskeinen informaatio jää puuttumaan. Helppoa seksiä etsivä mies ei ole yhtä valmis kestämään jatkuvaan aloitteellisuuteen sisältyviä kustannuksia, ja hän siirtyy todennäköisesti helpomman saaliin kimppuun.

S_guru kirjoitti:

Kirjasta Henry Laasanen Naisten seksuaalinen valta:

Aloitevastuun siirtäminen miehille on eräs naisten keino yrittää selvittää, kuinka kiinnostunut mies on ja kuinka paljon mies on valmis investoimaan naiseen. Mitä enemmän mies jaksaa panostaa jatkuvia aloitteita naiseen, sitä todennäköisemmin mies on valmis investoimaan naiseen pitkäaikaisessa suhteessa. Jos nainen tekee aloitteen itse, todelliseen investointihalukkuuteen perustuva keskeinen informaatio jää puuttumaan. Helppoa seksiä etsivä mies ei ole yhtä valmis kestämään jatkuvaan aloitteellisuuteen sisältyviä kustannuksia, ja hän siirtyy todennäköisesti helpomman saaliin kimppuun.

Lue lisää

tuo vain toimii toisinkin päin.

Näkisin että ongelmana on se että on mahdoton sanoa kuka nykyään hakee pelkkää seksiä, lyhyttä suhdetta tai vakavaa suhdetta myös naisten puolelta. Osa ei taida itsekään tietää.

Veikkaisin että teorian tulisi olla vähän monimutkaisempi lopulta nykyisellään.

yks tytöistä kirjoitti:

Taitaa olla ne ajat menny, kun nainen kun nainen saa tulvimalla viestejä. Nettideittailevat miehet on muuttunu tosi ronkeleiksi ja epäluulosiksi (johtuuko sitten iästä, 7-8 vuotta sitten meininki oli ihan eri).

Mulla on nyt ollu profiili jo puolisen vuotta ja yhteydenottoja on tullu ehkä korkeintaan kymmenen.

Lue lisää

Aika hyvä suhde kuiteskin miehiin verrattuna!
Meno oli tosiaan aivan toista muutama vuos sitten.

Vastaan yksi/kaksi kirjoitti:

Aika hyvä suhde kuiteskin miehiin verrattuna!
Meno oli tosiaan aivan toista muutama vuos sitten.

Itselläni (mies) on ollut ilmoitus cityssä ym. (suomi24 ei tainut ollakaan) joskus kymmenkunta vuotta sitten, jolloin deitti-ilmoittajien määrä oli ehkä sadoissa, mutta vastauksia sain helposti sen 5-10 kuukaudessa ja hyvin harvoin pidin ilmoitusta aktiivisena kuukautta pidempään, koska tuolloin haluttiin tutustua ensin kirjoittelemalla, eikä suoraan treffejä sopimalla (mikä on ilmeisesti enempi nykytapa). Olikohan sinkkuaikani tuolloin 2-3 vuotta, mutta tapasin parikymmentä mukavan oloista naista, joista kolmen kanssa natsasi, mutta joista yhden kanssa sitten muodostui vakavampi suhde.

Jos tilanne on nykyään tuo ja ilmoituksia on tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia, niin ilmoitusten pitäisi olla ilmeisesti hyvinkin täsmähakuisia, eli itsestä pitäisi kertoa erittäin paljon jo ilmoituksessa, sekä niistä odotuksista, mitä toista kohtaa on. Kuvan merkitys on tainnut nousta vain nykyään suureksi, eli kuvatonta pidetään ilmeisesti jonkinlaisena riskinä (peluriksiko pelätään) ja kuvaansahan ei kannata nettiin laittaa, koska et tiedä minne kaikkialle se sieltä joutuu.

Siinähän ne tuli omatkin samanlaiset tuntemukset toisen kirjoittamana.Itse viestittelin erään naisen kanssa ennenkun hän lähti viettään juhannusta,nyt palannut linjoille mutta mitään ei kuulu enään,niin että kiitti vaan!

Jos teen. Minä todellakin otan sen kontaktin ja teen selväksi että minua kiinnostaa ja tahdon kommunikoida juuri tämän naisen kanssa. Kunnioitan sitä sääntöä että "Mies tekee aloitteen".

Joo. Mutta kun olen sen aloitteen tehnyt niin tarvin todellakin sitä vastakaikua että pystyn jotenkin jatkamaan. On tullut todetuksi että ihan turha tehdä niitä aloitteitakaan, homma tyssää siihen että nainen ei jatka.

Olen kuullut sanan "vastavuoroisuuden puute" helvetin usein tän asian tiimoilta. Juuri siitä on kyse, mä syytän generisesti koko naissukupuolta siitä että kun mies tekee aloitteen niin nainen ei suostu vastavuoroisuuteen sittenkään.

Jos kyse taas on siitä että tutustuminen on vaikeaa riippumatta sukupuolesta niin kannattaisko sitten alkaa pohtiin ihan oikeesti jonkinlaista sääntöjen uudelleenmäärittelyä? Vaikka niin että aina aloitteen tekee se joka on kiinnostunut tai jotain vastaavaa eikä typerästi sysästä koko paskaa toisen sukupuolen niskoille? Siinä tapaukseessa tosin te naiset voitte alkaa myöntämään että te ette ole sosiaalisesti miehiä lahjakkaampia ettekä tunteellisesti "edistyneempiä" tai muutakaan minkä kautta vastuu lankeaisi oikeastaan teille.

Tässä todellakaan aita ei ole matalin. Nyt yritystä.

En tarkoittanut sitä että mies ei kaipaisi huomiota tai aloitteentekoa naiselta vaan ymmärrän sen. No, nyt ollaan siinä tilanteessa että kumpikaan ei tee aloitetta vaan odottaa sitä toiselta. Harmi. On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi.
Ja on silti mahdollista että nainen olisi jopa oikein sopiva sinulle =) Kuinkahan monen juttu päättyy tähän ennen kuin on alkanutkaan?

Ehkä tämä miehen torjutuksi tulemisen pelko ja naisen hyväksi käytetyksi tulemisen pelko ovat nyt tässä estämässä sinun ja minun aloitteellisuutta???

Alkup. kirjoitti:

En tarkoittanut sitä että mies ei kaipaisi huomiota tai aloitteentekoa naiselta vaan ymmärrän sen. No, nyt ollaan siinä tilanteessa että kumpikaan ei tee aloitetta vaan odottaa sitä toiselta. Harmi. On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi.
Ja on silti mahdollista että nainen olisi jopa oikein sopiva sinulle =) Kuinkahan monen juttu päättyy tähän ennen kuin on alkanutkaan?

Ehkä tämä miehen torjutuksi tulemisen pelko ja naisen hyväksi käytetyksi tulemisen pelko ovat nyt tässä estämässä sinun ja minun aloitteellisuutta???

Lue lisää

Nää on monimutkaisia juttuja:) Tänne pitäisiä saada joku 'kaveri' jolle vois sanoa että mä oon kiinnostunu tosta,käy kysymässä onko se kiinnostunu musta:)

Alkup. kirjoitti:

En tarkoittanut sitä että mies ei kaipaisi huomiota tai aloitteentekoa naiselta vaan ymmärrän sen. No, nyt ollaan siinä tilanteessa että kumpikaan ei tee aloitetta vaan odottaa sitä toiselta. Harmi. On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi.
Ja on silti mahdollista että nainen olisi jopa oikein sopiva sinulle =) Kuinkahan monen juttu päättyy tähän ennen kuin on alkanutkaan?

Ehkä tämä miehen torjutuksi tulemisen pelko ja naisen hyväksi käytetyksi tulemisen pelko ovat nyt tässä estämässä sinun ja minun aloitteellisuutta???

Lue lisää

Se mistä en tiedä ei minua ainakaan harmita joten jos nainen on kiinnostunut enkä tiedä sitä niin se ei minua vaivaakaan. Olen jo sen verran paatunut etten kuvittele asioita vain siksi että tunnen jonkun kivan naisen tai juttelen ohimennen. Mulle se on rutiinia - olemista. Sinänsä sitä kohtaa välillä periaatteessa ihan hervottoman ihaniakin ihmisiä mutta ne nyt vaan ei jää elämään mitenkään ajatuksena että tästä vois tulla jotain kun minkäänlaista yhteyttä ei synny. Porukka vaan valuu ohi ja olen tottunut siihen. Siksi se naisen aloite olis mulle helvetin tärkeä juttu koska se herättää mussa jollain tapaa sen että mä alan ajatella että voisko tässä olla sitten oikeasti jotain?

Jos joku kiinnostaa mua oikeasti niin mä kyllä kerron sen hyvinkin suoraan. Mulla nyt on vaan sellainen vinouma että toisen on oltava joko kinnostunut musta ja osoitettava se tai sitten muuten vaan jotain mikä herättää mut, yleensä se on sitten luonteenpiirteet joita seuraan sivustakatsojana tarpeeksi kauan mitkä mua alkaa viehättää jossakussa.

Muuten kaikki on vaan harmaata puuroo jossa on välillä kauniitakin naamoja ja nättejä perseitä muttei mitään oikeeta tarttumapintaa johon mä lämähtäisin kiinni... Sitä henkilökohtaista huomiota nimittäin.

Minä en ole ikinä ollut järin tietoinen omasta viehätysvoimastani. En ennen kolmeakymmentä ikävuottani. Minulle ei olisi tullut pieneen mieleeni että olisin pystynyt lähestymään ihastuksiani muuten kuin kaukaa hymyilemällä. Ikävä niin koska nyt kun katselen vanhoja valokuvia itsestäni minun olisi pitänyt olla rohkeampi? Jälkikäteen moni nuoruuden ihastukseni on kertonut tunteneensa samoin minua kohtaan.
En kuitenkaan ole ihan varma oliko se hyvä vai paha juttu? Nyt nelikymppisenä tässä menestyvien itsevarmuutta uhkuvien, kokeneiden ja rohkeiden naisten maailmassa taidan kuitenkin olla aika helmi? Ainakin oma mieheni jonka luokse ehkä olinkin matkalla 35 vuotta on näin sanonut.

Hänen ex kumppaninsa ovat vieneet ja hän ilmeisesti vikissyt. He olivat juuri niitä tyttöjä joita kadehtien katselin, jotka veivät rohkeudellaan suosituimmat pojat. Tänään en heitä kadehdi. Aika kuluneita ja väsyneitä ylipulleita katkeria naisia
näyttävät olevan.

P.s Mun mies on totaalisen urpo sosiaalisesti (ja muutenkin) mutta hän kertoi että se johtui siitä että oli aina väärä nainen edessä ketä koitti jututtaa. Hän meni lukkoon ja niin oli tarkoitettu. Sitten kun minä olin siinä niin kaikki vaan tapahtui ja sanat oli valmiina =)
Me juteltiin seitsemän tuntia putkeen ja siinä tuli koko elämä kerrottua toiselle. Kaikki oli itsestään selvää eikä tarvinnut pelätä ja miettiä kuka soittaa. Sitä vaan tiesi että tästä lähdetään elämään eteenpäin yhdessä.Saa näyttää että tykkää toisesta, saa soittaa kun tuntuu siltä, vaikka puolen tunnin välein =)

sulle! kirjoitti:

Siinähän ne tuli omatkin samanlaiset tuntemukset toisen kirjoittamana.Itse viestittelin erään naisen kanssa ennenkun hän lähti viettään juhannusta,nyt palannut linjoille mutta mitään ei kuulu enään,niin että kiitti vaan!

Lue lisää

tympii tää naisten passiivisuus. Ite lähettelen viestejä ja oon niin kiva ja ihana ja söpö yms. jne. ja nää ottaa yhteyttä korkeintaan vaan sillon ku tarvivat juoppokuskia mm. taustalla röhöttäville sonnikavereilleen.

Mua vituttaa, ku naiset teeskentelee livenä kaipaavansa huomiota ja viestittelevät kiinnostuksen merkkejä yms. vaan mitä ilmeisimmin ainoastaan että saavat pidettyä mut jossain hyväksikäyttöhihnassaan kiinni.

Oikeesti, saa olla aika hullu että jaksaa tätä naisten kans pelleilyä. Mä en enää jaksa, jatkakaa te muut.

Alkup. kirjoitti:

En tarkoittanut sitä että mies ei kaipaisi huomiota tai aloitteentekoa naiselta vaan ymmärrän sen. No, nyt ollaan siinä tilanteessa että kumpikaan ei tee aloitetta vaan odottaa sitä toiselta. Harmi. On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi.
Ja on silti mahdollista että nainen olisi jopa oikein sopiva sinulle =) Kuinkahan monen juttu päättyy tähän ennen kuin on alkanutkaan?

Ehkä tämä miehen torjutuksi tulemisen pelko ja naisen hyväksi käytetyksi tulemisen pelko ovat nyt tässä estämässä sinun ja minun aloitteellisuutta???

Lue lisää

"On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi. "

... että mies ei tee aloitetta, koska on tarpeeksi monta kertaa sen tehnyt sellaisille naisille joiden LUULI olevan kiinnostuneita, mutteivät olleetkaan. Enää mikään merkki naiselta ei ole suinkaan varma merkki kiinnostuksesta, eikä miestä kiinnosta ottaa taas uutta kolausta jo heikkoon itsetuntoon.

mahdollista... kirjoitti:

"On silti mahdollista että nainen on sinusta kiinnostunut vaikka ei tee aloitetta juuri edellä kirjoitettujen asioiden vuoksi. "

... että mies ei tee aloitetta, koska on tarpeeksi monta kertaa sen tehnyt sellaisille naisille joiden LUULI olevan kiinnostuneita, mutteivät olleetkaan. Enää mikään merkki naiselta ei ole suinkaan varma merkki kiinnostuksesta, eikä miestä kiinnosta ottaa taas uutta kolausta jo heikkoon itsetuntoon.

Lue lisää

Tarvi olla heikko. Kuulemma kastemadotkin oppii kääntyyn vasemmalle jos oikeelta saa sähköiskun, miksei siis ihmismieskin välttään tilanteita kun joku juttu toistuu selvästi kaavamaisena?

Mä tiedän olevani ihan hyvä tyyppi oikeasti, sosiaalinen heikkouteni aiheuttaa sen että sitä on helvetin vaikea ilmaista kuitenkaan tutustumistilanteissa. Järkeni vaan sanoo että jos rima on kahdessa metrissä niin mä en pääse siitä yli vaikka yrittäisin sata kertaa koska tiedän että mä pääsen yli vain metrikymmenestä. Mun taitoni ei ole tutustumisessa vaan muualla.

Tässä suhteessa siis olen pitkälti naisten armoilla kuka ottaa yhteyttä. Itsetuntoni tosin sanoo että mitä tahansa mätäsumppua en huoli joten multakin saa kyllä rukkaset. Tosin kauniisti koska mä itse tiedän tasan tarkkaan kuinka helvetin vaikee paikka se on ja toisaalta tarjokkaiden harvinaisuus antaa arvoa jo sille yritykselle.

Perimmäinen pointti kuitenkin on se että onnistua ei tarvi kuin kerran ja tyyli on vapaa kunhan onnistuu.

Kukkomies kirjoitti:

Tarvi olla heikko. Kuulemma kastemadotkin oppii kääntyyn vasemmalle jos oikeelta saa sähköiskun, miksei siis ihmismieskin välttään tilanteita kun joku juttu toistuu selvästi kaavamaisena?

Mä tiedän olevani ihan hyvä tyyppi oikeasti, sosiaalinen heikkouteni aiheuttaa sen että sitä on helvetin vaikea ilmaista kuitenkaan tutustumistilanteissa. Järkeni vaan sanoo että jos rima on kahdessa metrissä niin mä en pääse siitä yli vaikka yrittäisin sata kertaa koska tiedän että mä pääsen yli vain metrikymmenestä. Mun taitoni ei ole tutustumisessa vaan muualla.

Tässä suhteessa siis olen pitkälti naisten armoilla kuka ottaa yhteyttä. Itsetuntoni tosin sanoo että mitä tahansa mätäsumppua en huoli joten multakin saa kyllä rukkaset. Tosin kauniisti koska mä itse tiedän tasan tarkkaan kuinka helvetin vaikee paikka se on ja toisaalta tarjokkaiden harvinaisuus antaa arvoa jo sille yritykselle.

Perimmäinen pointti kuitenkin on se että onnistua ei tarvi kuin kerran ja tyyli on vapaa kunhan onnistuu.

Lue lisää

Nyt tulee vähän selityksen makua sun kirjoitteluusi.
Oisko kuitenkin torjutuksi tulemisen pelkoa ilmassa? mUtta se on ihan inhimillistä niinkuin sekin että naisia pelottaa "tuollaisen" lähestyminen vielä enemmän. Jos oikeasti joku kykenee herättämään sinun kiinnostuksesi niin totaalisesti olisiko mahdollista kuitenkin että sinä lähestyisit? Joskus voi käydä niin että joku nainen liikkuu samanlaisella asenteella kuin sinä itsekkin. Tulee tunne että ei huvita lähestyä aina itse niitä kavereita. Liian kaavamaista alttaa aina samalla repliikillä tai yrittää keksiä uutta. Ei tunnu hyvältä. Eikä tunnu sekään kun saa ne kohteliaat pakit.

Nihjustiina kirjoitti:

Nyt tulee vähän selityksen makua sun kirjoitteluusi.
Oisko kuitenkin torjutuksi tulemisen pelkoa ilmassa? mUtta se on ihan inhimillistä niinkuin sekin että naisia pelottaa "tuollaisen" lähestyminen vielä enemmän. Jos oikeasti joku kykenee herättämään sinun kiinnostuksesi niin totaalisesti olisiko mahdollista kuitenkin että sinä lähestyisit? Joskus voi käydä niin että joku nainen liikkuu samanlaisella asenteella kuin sinä itsekkin. Tulee tunne että ei huvita lähestyä aina itse niitä kavereita. Liian kaavamaista alttaa aina samalla repliikillä tai yrittää keksiä uutta. Ei tunnu hyvältä. Eikä tunnu sekään kun saa ne kohteliaat pakit.

Lue lisää

"Oisko kuitenkin torjutuksi tulemisen pelkoa ilmassa? "

Joops. Nimenomaan sellaisen torjumisen joka tapahtuu myöhemmässä vaiheessa kun on jo alkanut tuntemaan toista kohtaan tunteita ja alkaa oleen itse valmista kauraa ja intoilee. Sitten toinen vaan vetää jarrut päälle ja edessä on poooohjaton kuilu.

Se että saa aloituksissa rukkasia on se ja sama. ne on kuitenkin tuntemattomia tyyppejä useimmiten, tai jotain löyhiä sidoksia. Sehän on se ja sama jos niiltä saa nokkaansa, ei siinä vahvat tunteet kärsi kun niitä ei ole.


...

Ja onhan se mahdollista että itse lähestyn jos kiinnostun syystä tai toisesta. Viimeksi kuin niin kävin niin homma eteni oikein hienosti ja aivan liian pitkälle mun johdollani ja siitähän tässä nyt kärsitäänkin tavallaan... siis siitä mistä tuolla aikasemmin jo mainitsinkin.

En mä haluu että kukaan kärsii mun takia pahaa oloa. Mä vaan haluun että joku onnistuu mun kans :-P

Kukkomies kirjoitti:

"Oisko kuitenkin torjutuksi tulemisen pelkoa ilmassa? "

Joops. Nimenomaan sellaisen torjumisen joka tapahtuu myöhemmässä vaiheessa kun on jo alkanut tuntemaan toista kohtaan tunteita ja alkaa oleen itse valmista kauraa ja intoilee. Sitten toinen vaan vetää jarrut päälle ja edessä on poooohjaton kuilu.

Se että saa aloituksissa rukkasia on se ja sama. ne on kuitenkin tuntemattomia tyyppejä useimmiten, tai jotain löyhiä sidoksia. Sehän on se ja sama jos niiltä saa nokkaansa, ei siinä vahvat tunteet kärsi kun niitä ei ole.


...

Ja onhan se mahdollista että itse lähestyn jos kiinnostun syystä tai toisesta. Viimeksi kuin niin kävin niin homma eteni oikein hienosti ja aivan liian pitkälle mun johdollani ja siitähän tässä nyt kärsitäänkin tavallaan... siis siitä mistä tuolla aikasemmin jo mainitsinkin.

En mä haluu että kukaan kärsii mun takia pahaa oloa. Mä vaan haluun että joku onnistuu mun kans :-P

Lue lisää

Se riski on aina ja se asia on hyväksyttävä. Toisen voi menettää joka päivä tavala tai toisella. On oltava valmis luopumaan.
Avoimet ihmiset asettavat itsensä alttiiksi joka päivä pelkästään siksi että ovat avoimia ja kertovat itsestään. He ovat rohkeudessaan uskomattomia sillä maailma on täynnä ihmisiä jotka käyttävät toisen avoimuutta hyväksi. Minä ihailen heitä ja jos hyväuskoisuus säilyy vuodesta toiseen monien pettymyksien jälkeenkin uskon että tälläinen ihminen on kuitenkin se kaikista vilpittömin ja onnellisin. Suurimmat taakat ihmisillä johtuvat niistä omista salaisuuksista ja epävarmuuksista ja ennenkaikkea pelosta. Aina uudessa suhteessa otetaan iso riski jo siinä että luotetaan toiseen. Mutta se riski on otettava ja elettävä päivä kerrallaan. Ei kukaan voi etukäteen varmistua siitä että joku on siinä nyt minulle se oikea. Se selviää sitten vasta kun tämä ihminen katselee sinua vielä rollaattorissakin.

yksi ex nainen kirjoitti:

Se riski on aina ja se asia on hyväksyttävä. Toisen voi menettää joka päivä tavala tai toisella. On oltava valmis luopumaan.
Avoimet ihmiset asettavat itsensä alttiiksi joka päivä pelkästään siksi että ovat avoimia ja kertovat itsestään. He ovat rohkeudessaan uskomattomia sillä maailma on täynnä ihmisiä jotka käyttävät toisen avoimuutta hyväksi. Minä ihailen heitä ja jos hyväuskoisuus säilyy vuodesta toiseen monien pettymyksien jälkeenkin uskon että tälläinen ihminen on kuitenkin se kaikista vilpittömin ja onnellisin. Suurimmat taakat ihmisillä johtuvat niistä omista salaisuuksista ja epävarmuuksista ja ennenkaikkea pelosta. Aina uudessa suhteessa otetaan iso riski jo siinä että luotetaan toiseen. Mutta se riski on otettava ja elettävä päivä kerrallaan. Ei kukaan voi etukäteen varmistua siitä että joku on siinä nyt minulle se oikea. Se selviää sitten vasta kun tämä ihminen katselee sinua vielä rollaattorissakin.

Lue lisää

vaikka sen täältä sivusta laukaisenkin oli varmaankin se että miehet ovat valmiita tähän avoimuuteen mutta naiset eivät jopa silloin kun mies tekee aloitteen. Tuo avoimuus ja muu rohkeus yms. on aivan turhaa jos ei ole sitä vastavuoroisuutta ja kommunikaatiotaitoa viestittää omaa kiinnostustaan ja halua ja tarpeitaan.
Siitähän sitä säpinää syntyykin vasta.

Osa naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä jotka eivät saa otetta tunteisiinsa tietyissä ympäristöissä (joka tietenkin on miehen vika kun ei sytytä heti) ja kontaktin ottaminen sekä sen säpinän syntyminen on ihan miehen käsissä. Iso kynnys pitää sitten miehen ylittää jotta nainen vähänkään antaisi merkkiä (vaikka kiinnostaisikin).
Se on vähän kuin auton mäkilähtö käynnistämisen jälkeen kun nainen vieressä pitää käsijarrusta kynsin hampain kiinni. Tosi hauskaa puuhaa...

Eli että kyllä moni mies uskaltaa mutta uskaltaa vähemmän kun naiset epäröivät ja näyttävät epävarmoilta vaikka olisivatkin kiinnostuneita.

Siinä tulee vähän sellainen halvan pullan maku suuhun myös miehillä ja ei voi kysyä kuin "what gives?"

Oikeasti olen itsekin sillä asenteella liikkeellä että jos oikeata vinkkiä ei tule niin en jaksa lähteä kuikuilemaan. Pelkäänkö pakkeja? Ei vaan siinä tulee olo että miksi helvetissä toinen ei ole valmis tekemään edes pienintäkään asiaa asian eduksi vaikka tahtoisi ja mitä se sitten kertoo suhteen jatkosta?

Kukkomies voi kertoa jos missasin jutun ytimen.

Harm kirjoitti:

vaikka sen täältä sivusta laukaisenkin oli varmaankin se että miehet ovat valmiita tähän avoimuuteen mutta naiset eivät jopa silloin kun mies tekee aloitteen. Tuo avoimuus ja muu rohkeus yms. on aivan turhaa jos ei ole sitä vastavuoroisuutta ja kommunikaatiotaitoa viestittää omaa kiinnostustaan ja halua ja tarpeitaan.
Siitähän sitä säpinää syntyykin vasta.

Osa naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä jotka eivät saa otetta tunteisiinsa tietyissä ympäristöissä (joka tietenkin on miehen vika kun ei sytytä heti) ja kontaktin ottaminen sekä sen säpinän syntyminen on ihan miehen käsissä. Iso kynnys pitää sitten miehen ylittää jotta nainen vähänkään antaisi merkkiä (vaikka kiinnostaisikin).
Se on vähän kuin auton mäkilähtö käynnistämisen jälkeen kun nainen vieressä pitää käsijarrusta kynsin hampain kiinni. Tosi hauskaa puuhaa...

Eli että kyllä moni mies uskaltaa mutta uskaltaa vähemmän kun naiset epäröivät ja näyttävät epävarmoilta vaikka olisivatkin kiinnostuneita.

Siinä tulee vähän sellainen halvan pullan maku suuhun myös miehillä ja ei voi kysyä kuin "what gives?"

Oikeasti olen itsekin sillä asenteella liikkeellä että jos oikeata vinkkiä ei tule niin en jaksa lähteä kuikuilemaan. Pelkäänkö pakkeja? Ei vaan siinä tulee olo että miksi helvetissä toinen ei ole valmis tekemään edes pienintäkään asiaa asian eduksi vaikka tahtoisi ja mitä se sitten kertoo suhteen jatkosta?

Kukkomies voi kertoa jos missasin jutun ytimen.

Lue lisää

Että napakympin läväytit. Juuri näin.

Harm kirjoitti:

vaikka sen täältä sivusta laukaisenkin oli varmaankin se että miehet ovat valmiita tähän avoimuuteen mutta naiset eivät jopa silloin kun mies tekee aloitteen. Tuo avoimuus ja muu rohkeus yms. on aivan turhaa jos ei ole sitä vastavuoroisuutta ja kommunikaatiotaitoa viestittää omaa kiinnostustaan ja halua ja tarpeitaan.
Siitähän sitä säpinää syntyykin vasta.

Osa naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä jotka eivät saa otetta tunteisiinsa tietyissä ympäristöissä (joka tietenkin on miehen vika kun ei sytytä heti) ja kontaktin ottaminen sekä sen säpinän syntyminen on ihan miehen käsissä. Iso kynnys pitää sitten miehen ylittää jotta nainen vähänkään antaisi merkkiä (vaikka kiinnostaisikin).
Se on vähän kuin auton mäkilähtö käynnistämisen jälkeen kun nainen vieressä pitää käsijarrusta kynsin hampain kiinni. Tosi hauskaa puuhaa...

Eli että kyllä moni mies uskaltaa mutta uskaltaa vähemmän kun naiset epäröivät ja näyttävät epävarmoilta vaikka olisivatkin kiinnostuneita.

Siinä tulee vähän sellainen halvan pullan maku suuhun myös miehillä ja ei voi kysyä kuin "what gives?"

Oikeasti olen itsekin sillä asenteella liikkeellä että jos oikeata vinkkiä ei tule niin en jaksa lähteä kuikuilemaan. Pelkäänkö pakkeja? Ei vaan siinä tulee olo että miksi helvetissä toinen ei ole valmis tekemään edes pienintäkään asiaa asian eduksi vaikka tahtoisi ja mitä se sitten kertoo suhteen jatkosta?

Kukkomies voi kertoa jos missasin jutun ytimen.

Lue lisää

Miehet sitä miehet sitä ja naiset tätä.
Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa? En hymyile jos et sinäkään. En anna jos et sinäkään. Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi? Nykymaailmassa kaikki on niin ehdollista.
Mistä ihmeestä sinä oikeasti tiedät muuten että naiset ovat tunneköyhiä? Naiset kuitenkin yleensä kait hoitavat lapsiaan ja siinä osassa ei voi olla tunneköyhä? Eihän täällä kukaan kai ihan valmis pakkaus ole?
Tätäkin puolta voi sitten kehittää vaikka yhdessä kumppaninsa kanssa.
En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?
Omiin tunteisiinsa tutustuminen on kyllä haastavaa ja pelottavaa ja niitä tilanteita yrittää varmasti vältellä tai ainakin hallita? Inhimillistä? Mistä tiedät että naiset pitävät sinun vikanasi sitä etteivät he syty? Joku on sanonut sinulle niin? Mitäs jos nämä ovat vain pelkkiä luuloja ja olettamuksia? Mitä jos nainen kuitenkin potee ihan itse syyllisyyttä omasta kyvyttömyydestään?

jopa on kirjoitti:

Miehet sitä miehet sitä ja naiset tätä.
Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa? En hymyile jos et sinäkään. En anna jos et sinäkään. Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi? Nykymaailmassa kaikki on niin ehdollista.
Mistä ihmeestä sinä oikeasti tiedät muuten että naiset ovat tunneköyhiä? Naiset kuitenkin yleensä kait hoitavat lapsiaan ja siinä osassa ei voi olla tunneköyhä? Eihän täällä kukaan kai ihan valmis pakkaus ole?
Tätäkin puolta voi sitten kehittää vaikka yhdessä kumppaninsa kanssa.
En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?
Omiin tunteisiinsa tutustuminen on kyllä haastavaa ja pelottavaa ja niitä tilanteita yrittää varmasti vältellä tai ainakin hallita? Inhimillistä? Mistä tiedät että naiset pitävät sinun vikanasi sitä etteivät he syty? Joku on sanonut sinulle niin? Mitäs jos nämä ovat vain pelkkiä luuloja ja olettamuksia? Mitä jos nainen kuitenkin potee ihan itse syyllisyyttä omasta kyvyttömyydestään?

Lue lisää

Tämänkin paljastaisi mutta juuri sen puutteesta tässä onkin kyse. Mukaantulemisesta, asioiden ilmaisemisesta, halukkuudesta käydä niitä juttuja läpi.

"Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi?"

Mä nyt rikon tän illuusion. Tuo on rakkauden ihanne.

Rakkauden realiteetti ihmiselämässä on tarvekauppa. Todellinen rakkaus on luottoa, se on venymistä, lainaa, korkojen unohtamista ja velkojen anteeksiantamista - mutta kyse on silti kaupasta jossa valuuttana ovat hellyys, huomio, seksi ja muut vastaavat asiat joita ihminen tarvii kokeakseen itsensä toivotuksi ja rakastetuksi.

Jos toinen vain ottaa ja ottaa eikä anna takaisin tarpeeksi loppuu lopulta toiselta tarjottava. Hänet on imetty kuiviin ja hän on nääntynyt. Se on emotionaalista vampirismia, ei tasapainoinen suhde. Se mitä annetaan ja mitä saadaan voi olla eri asiat sen mukaan mitä kumpikin tarvii. Mutta tarvekaupan pitää olla molemmille tyydyttävä pitkälläkin tähtäimellä.

Rakkauden ihanne toteutuu vain ja ainoastaan äidin ja lapsen välillä lapsuuden ajan siihen saakka kunnes lapselta aletaan odottamaan itsenäisyyttä eri asioissa.

Ja mitä tulee rakkauteen niin juuri tutustumisessa ainakin itse haen sitä tunnetta. En saavuta rakkautta ellen saa vastavuoroisuutta, koska jos sitä vastavuoroisuutta ei ole se tuntuu hyväksikäytöltä tai vähintäänkin "väärältä" jolloin rakkaudelle ei ole pohjaa.

En odota toiselta edes sitä tunnetta mikä itselläni on. Mutta tarvin suuntaviivat tai rajat joita voin käsitellä. Riittää että suhteelle saa piirrustukset joiden avulla toinenkin ehkä voi löytää saman ihastuksen ja tunteen joka minulle on jo kehkeytynyt. Mutta jos toinen on vaiti eikä jaa itseään - eli tahdo ja etsi sitä yhteyttä - niin silloin en voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja sanoa että tämä ei voi jatkua näin, minä hajoan tässä.

jopa on kirjoitti:

Miehet sitä miehet sitä ja naiset tätä.
Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa? En hymyile jos et sinäkään. En anna jos et sinäkään. Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi? Nykymaailmassa kaikki on niin ehdollista.
Mistä ihmeestä sinä oikeasti tiedät muuten että naiset ovat tunneköyhiä? Naiset kuitenkin yleensä kait hoitavat lapsiaan ja siinä osassa ei voi olla tunneköyhä? Eihän täällä kukaan kai ihan valmis pakkaus ole?
Tätäkin puolta voi sitten kehittää vaikka yhdessä kumppaninsa kanssa.
En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?
Omiin tunteisiinsa tutustuminen on kyllä haastavaa ja pelottavaa ja niitä tilanteita yrittää varmasti vältellä tai ainakin hallita? Inhimillistä? Mistä tiedät että naiset pitävät sinun vikanasi sitä etteivät he syty? Joku on sanonut sinulle niin? Mitäs jos nämä ovat vain pelkkiä luuloja ja olettamuksia? Mitä jos nainen kuitenkin potee ihan itse syyllisyyttä omasta kyvyttömyydestään?

Lue lisää

niin ehkä minun pointtini sitten selviää.

"OSA naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä"

Mitä osaa sanasta O-S-A et ymmärrä?

En tainnut puhua että "kaikki" naiset tai edes maininnut pelkästään että "naiset" vaan että tarkoitin tietty joukko naisia joita olen nähnyt, tavannut, tuntenut tai heistä kuullut.

Voin kertoa että toden totta näkeehän se missä ongelma piilee jos sinun kommenttisi on:
"Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa?"

No kyllä se yleensä niin menee vaan ihmissuhteissa että ei ne omat tuntemukset ole yhtään mitään jos niitä ei toiselle osapuolelle osaa näyttää. Vai kulmakarvoistako se pitää näiltä naisilta lukea?

Tunneköyhyyttä on kuule monenlaista ja sitä voi välittää lapsistaan vaikka kuinka mutta ei sitten saa tietyistä tuntemuksista kiinni millään.

Eli jos mies tekee nuo asiat mitä häneltä odotat niin eikö nyt naiseltakin voisi jotain vähän saman suuntaista pyytää?

"Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi?"

Eli odotat että mies antaisi ja välittäisi mutta naisen ei tarvitse tehdä samaa...tosi hieno lähtökohta loistavan parisuhteen polulle.

"En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?"

Joo, valitettava tosiasia kuitenkin on että osa (

Kukkomies kirjoitti:

Jos teen. Minä todellakin otan sen kontaktin ja teen selväksi että minua kiinnostaa ja tahdon kommunikoida juuri tämän naisen kanssa. Kunnioitan sitä sääntöä että "Mies tekee aloitteen".

Joo. Mutta kun olen sen aloitteen tehnyt niin tarvin todellakin sitä vastakaikua että pystyn jotenkin jatkamaan. On tullut todetuksi että ihan turha tehdä niitä aloitteitakaan, homma tyssää siihen että nainen ei jatka.

Olen kuullut sanan "vastavuoroisuuden puute" helvetin usein tän asian tiimoilta. Juuri siitä on kyse, mä syytän generisesti koko naissukupuolta siitä että kun mies tekee aloitteen niin nainen ei suostu vastavuoroisuuteen sittenkään.

Jos kyse taas on siitä että tutustuminen on vaikeaa riippumatta sukupuolesta niin kannattaisko sitten alkaa pohtiin ihan oikeesti jonkinlaista sääntöjen uudelleenmäärittelyä? Vaikka niin että aina aloitteen tekee se joka on kiinnostunut tai jotain vastaavaa eikä typerästi sysästä koko paskaa toisen sukupuolen niskoille? Siinä tapaukseessa tosin te naiset voitte alkaa myöntämään että te ette ole sosiaalisesti miehiä lahjakkaampia ettekä tunteellisesti "edistyneempiä" tai muutakaan minkä kautta vastuu lankeaisi oikeastaan teille.

Tässä todellakaan aita ei ole matalin. Nyt yritystä.

Lue lisää

...arvaapa kuinka moni mies vain teeskentelee noita mainitsemiasi juttuja saadakseen naisen petiin? Mun omalla kohdalla on niin, että ainakin ensimmäiset viisi yhteydenottoa on miehen vastuulla ja sitten ehkä uskallan lähettää yhden viestin takaisin. Miehillä on vain se vittumainen tapa, että viestiin vastataan joskus ylihuomenna jos silloinkaan, jolloin ajattelen, ettei miestä kiinnosta tarpeeksi ja lakkaan itse vastaamasta miehen viesteihin.

Nainen on aina altavastaajana näissä jutuissa, koska nainen rakastuu, mies taas voi vain ottaa toisen naisen tilalle, eikä edes muista sitä ensimmäistä enää. Mä en ainakaan ihan vähällä anna miehelle tilaisuutta särkeä sydäntäni tai lisätä yhtä lovea vyöhönsä.

Itse olette tämän tilanteen luoneet, joten turha itkeä!

....... kirjoitti:

...arvaapa kuinka moni mies vain teeskentelee noita mainitsemiasi juttuja saadakseen naisen petiin? Mun omalla kohdalla on niin, että ainakin ensimmäiset viisi yhteydenottoa on miehen vastuulla ja sitten ehkä uskallan lähettää yhden viestin takaisin. Miehillä on vain se vittumainen tapa, että viestiin vastataan joskus ylihuomenna jos silloinkaan, jolloin ajattelen, ettei miestä kiinnosta tarpeeksi ja lakkaan itse vastaamasta miehen viesteihin.

Nainen on aina altavastaajana näissä jutuissa, koska nainen rakastuu, mies taas voi vain ottaa toisen naisen tilalle, eikä edes muista sitä ensimmäistä enää. Mä en ainakaan ihan vähällä anna miehelle tilaisuutta särkeä sydäntäni tai lisätä yhtä lovea vyöhönsä.

Itse olette tämän tilanteen luoneet, joten turha itkeä!

Lue lisää

Viisi ensimmäistä?

No sehän onkin juuri sitä oma-aloitteellisuutta ja huomion ja kiinnostuksen osoitusta mitä me kaikki kaipaamme. Annetaan aplodit.

Tuota...kerro nyt ihan tosissasi että jos mies on tosissaan niin mistä se mies päättelee että kiinnostaako naista vai ei jos hän ei vastaa hänelle?

Ei nimittäin järki leikkaa itsellä.

Ja tietysti olet oikeassa...eihän miehet rakastu. Saattaa tietysti johtua muuten siitä kun kukaan ei lähetä heille viestejä takaisin ja osoita kiinnostusta?

Naurettavaa väittää tuon jälkeen että miehissä on se vika tai että joku joka odottaa oikeille tunteilleen vastakaikua olisi luonut tuon tilanteen.

Ja kukaan tässä itkemässä ole, vain kertomassa faktoja. Mutta pelurithan näissä eniten voittaa koska he varmasti lähettävät viestiä niin paljon kuin sielu sietää. Heillä kun ei ole mitään menetettävää jos heidän tunteita loukataan kun niitä ei oikeasti ole ja he varmasti ottavat loven vyöhönsä, mies joka voisi tuntea jotain toteaa ettei tällä kerralla onni ollut myöten ja nainen ei ollut sitten kiinnostunut...

Näin se menee.

Harm kirjoitti:

niin ehkä minun pointtini sitten selviää.

"OSA naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä"

Mitä osaa sanasta O-S-A et ymmärrä?

En tainnut puhua että "kaikki" naiset tai edes maininnut pelkästään että "naiset" vaan että tarkoitin tietty joukko naisia joita olen nähnyt, tavannut, tuntenut tai heistä kuullut.

Voin kertoa että toden totta näkeehän se missä ongelma piilee jos sinun kommenttisi on:
"Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa?"

No kyllä se yleensä niin menee vaan ihmissuhteissa että ei ne omat tuntemukset ole yhtään mitään jos niitä ei toiselle osapuolelle osaa näyttää. Vai kulmakarvoistako se pitää näiltä naisilta lukea?

Tunneköyhyyttä on kuule monenlaista ja sitä voi välittää lapsistaan vaikka kuinka mutta ei sitten saa tietyistä tuntemuksista kiinni millään.

Eli jos mies tekee nuo asiat mitä häneltä odotat niin eikö nyt naiseltakin voisi jotain vähän saman suuntaista pyytää?

"Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi?"

Eli odotat että mies antaisi ja välittäisi mutta naisen ei tarvitse tehdä samaa...tosi hieno lähtökohta loistavan parisuhteen polulle.

"En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?"

Joo, valitettava tosiasia kuitenkin on että osa (

Lue lisää

Selvä sitten. En minä tunne tämän päivän naisia niinkuin te. Teillähän se kokemus on. Minä olen sitäpaitsi syntynyt 60 luvulla ja taidan olla vähän vanhanaikainen?
Voihan se olla että nykynaiset on niin tottunut saamaan kaiken että sitä odotetaan mieheltäkin.
Valmista pakkausta.
En minä saanut leipääkään siivuina. Eikä ollut kännykkää. Äiti kasvatti niin että itseänsä ei saa tyrkyttää ja pojat teki aloitteet yleensä.
Nykyisen mieheni tapasin kolme vuotta sitten ja en tiedä kumpi aloitti? Taisi mennä niin että yhtäaikaa? Meillä on selkeät roolijaot kaikessa mutta joustetaan tarpeen tullen. En mieti annanko vai saanko enemmän. Kun kysyn mieheltä rakastatko minua? Hän sanoo että älä sitä mieti vaan sitä rakastatko sinä minua.

Harm kirjoitti:

niin ehkä minun pointtini sitten selviää.

"OSA naisista ei myönnä itselleen että ovat todellisuudessa tunneköyhiä"

Mitä osaa sanasta O-S-A et ymmärrä?

En tainnut puhua että "kaikki" naiset tai edes maininnut pelkästään että "naiset" vaan että tarkoitin tietty joukko naisia joita olen nähnyt, tavannut, tuntenut tai heistä kuullut.

Voin kertoa että toden totta näkeehän se missä ongelma piilee jos sinun kommenttisi on:
"Aina pitäisi saada palkkaa tekemisistään ja vastapalvelus palveluksesta. Onko kaikki vain vaihtokauppaa?"

No kyllä se yleensä niin menee vaan ihmissuhteissa että ei ne omat tuntemukset ole yhtään mitään jos niitä ei toiselle osapuolelle osaa näyttää. Vai kulmakarvoistako se pitää näiltä naisilta lukea?

Tunneköyhyyttä on kuule monenlaista ja sitä voi välittää lapsistaan vaikka kuinka mutta ei sitten saa tietyistä tuntemuksista kiinni millään.

Eli jos mies tekee nuo asiat mitä häneltä odotat niin eikö nyt naiseltakin voisi jotain vähän saman suuntaista pyytää?

"Eikös se rakkaus ja oikea välittäminen ole vain antamista ja mitään itselleen se ei vaadi?"

Eli odotat että mies antaisi ja välittäisi mutta naisen ei tarvitse tehdä samaa...tosi hieno lähtökohta loistavan parisuhteen polulle.

"En usko että kukaan tarkoituksella kuitenkaan sitä haluaisi olla?"

Joo, valitettava tosiasia kuitenkin on että osa (

Lue lisää

Vaikka tyylisi on itseasiassa aika töykeä niin paljon sulla on asiaa.

Pitääköhän tässä vetää pöydälle yksi olennainen kysymys:

Haluaako nykynainen enää oikeasti suhdetta tai seurustella yleensäkään - suhdetta oikean ihmisen kanssa, tuntevan, heikkouksia ja vahvuuksia omaavan ihmisen kanssa - tarkoitan?

Vai onko nykyään ihmisille myyty lopullisesti "kaikkitoimii täyspalvelu avaimetkäteen" tyylinen elämänmuoto jossa oma vastuu asioista minimoidaan, jolloin suhtaudutaan suhteisiin niin että niissä ollaankin asiakasroolissa eikä kumppanina? - Millä sitä maksetaan. "No, minä haluan olla kanssasi jos saan sinusta sen mitä tarvin. Eikö se muka riitä? Pitääkö minun muka soittaakin sinulle MONTA kertaa?".

Haluavatko naiset seurustella ja olla kumppaneita? Tietävätkö he mitä se tarkoittaa? Ovatko he ajatelleet sitä? Näkevätkö he omat tarpeensa myös kumppaneissaan, empaattisuutta tai miksi sitä kutsuisi... toisen kenkiin astumista? Vastaavatko he tarpeisiin? ... Ainakin toistaiseksi minulla ja sinulla näyttäisi kovastipaljon siltä että naiset eivät anna sitä mitä me minimissään vaadimme?

Toinen olennainen kysymys: Jos asia kerran on näin niin miten tästä eteenpäin - miehenä? Jos kerran parisuhteen muodostamisen kaavaa täyttäviä naisia ei sitten ole olemassakaan niin mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

Vaihtoehto on minisuhteet. Jaksan leikkiä ns. täydellistä miestä pari kuukautta milloin tahansa seksi- ja hellyyspalkalla. Minisuhteita. Toistetaan eri kumppanien kanssa säännöllisin väliajoin ettei elämä käy vastakkaisen sukupuolen suhteen kylmäksi. Ottaa asenteekseen että mitään muuta ei ole tarjolla ja olla luulematta mistään liikoja ettei tarvi pettyä ja karata automaattisesti jos jotain syvempää tunnetta on tiedossa - tai jos on niin se on suljettu liian monen portin taakse että niistä tälläinen peruspelle jaksaisi itseään tiirikoida läpi tai odottaa sitä ihmettä että joku nainen avautuu - mitä näemmä ei tapahdu vahingossakaan. Onko pelimieskulttuuri kaltaisillemme sitten se oikeasti ainoa vaihtoehto?

Minne tästä? Quo vadis?

selkis kirjoitti:

Selvä sitten. En minä tunne tämän päivän naisia niinkuin te. Teillähän se kokemus on. Minä olen sitäpaitsi syntynyt 60 luvulla ja taidan olla vähän vanhanaikainen?
Voihan se olla että nykynaiset on niin tottunut saamaan kaiken että sitä odotetaan mieheltäkin.
Valmista pakkausta.
En minä saanut leipääkään siivuina. Eikä ollut kännykkää. Äiti kasvatti niin että itseänsä ei saa tyrkyttää ja pojat teki aloitteet yleensä.
Nykyisen mieheni tapasin kolme vuotta sitten ja en tiedä kumpi aloitti? Taisi mennä niin että yhtäaikaa? Meillä on selkeät roolijaot kaikessa mutta joustetaan tarpeen tullen. En mieti annanko vai saanko enemmän. Kun kysyn mieheltä rakastatko minua? Hän sanoo että älä sitä mieti vaan sitä rakastatko sinä minua.

Lue lisää

olen vieraillut tuolla yhdellä osiolla ja sitten kun siirryn kirjoittamaan tänne "ihmisten ilmoille" takaisin niin meinaa mennä vähän yli.

Tässähän oltiin keskustelemassa juuri siitä että molemmat voisivat edes hieman yrittää alussa jos ovat kiinnostuneita niin sitä toinenkin jaksaisi.

Nykyaikana osa naisista odottaa miehiltä supermies-ominaisuuksia ja sen lisäksi vielä pitäisi tehdä kaikki asiat suhteen alkupuoliskolla valmiiksi romanttisesti että olisi helppo sitten vain köpötellä sisään valmiiseen suhteeseen kuin laittaisi valmiiksi lämmitetyt aamutohvelit jalkaan.

Mutta eihän sellainen kestä. Kohta alkaa riitely siitä sun tästä kun ei olla valmis tekemään itse mitään ja sitten tietysti syytetään kumppania.

Toki on hienoa tehdä kaikenlaista itse suhteen hyväksi mutta kyllä siinä rajaa tulee vastaan jos toinen varsinkin heti alussa vain kääntää kylkeä.
Eihän tällaisesta suhteesta voi tulla mitään paitsi jos molemmat siis yrittäisivät alusta saakka mikä se yhteenvetona juuri kai ajatus onkin parisuhteessa. Yhteinen yrittäminen nimittäin.

Osa miehistä (minä mukaanluettuna) vain toteaa että se on merkki siitä että nainen ei ole valmis tekemään mitään suhteen eteen eikä sellaisen kanssa kannata edes yrittää koska suhde ei lopulta tulosta tuota kun toinen ei viitsi yrittää tippaakaan.

Toki mies voi viedä naista tangossa tanssilattialla mutta on siinä suuri ero viedä naista joka vaikka kompuroisikin askelissa yrittää kuin raahata mallinukkea edes takaisin. Kyllä siinä aika typerä olo tulee.

Kukkomies kirjoitti:

Vaikka tyylisi on itseasiassa aika töykeä niin paljon sulla on asiaa.

Pitääköhän tässä vetää pöydälle yksi olennainen kysymys:

Haluaako nykynainen enää oikeasti suhdetta tai seurustella yleensäkään - suhdetta oikean ihmisen kanssa, tuntevan, heikkouksia ja vahvuuksia omaavan ihmisen kanssa - tarkoitan?

Vai onko nykyään ihmisille myyty lopullisesti "kaikkitoimii täyspalvelu avaimetkäteen" tyylinen elämänmuoto jossa oma vastuu asioista minimoidaan, jolloin suhtaudutaan suhteisiin niin että niissä ollaankin asiakasroolissa eikä kumppanina? - Millä sitä maksetaan. "No, minä haluan olla kanssasi jos saan sinusta sen mitä tarvin. Eikö se muka riitä? Pitääkö minun muka soittaakin sinulle MONTA kertaa?".

Haluavatko naiset seurustella ja olla kumppaneita? Tietävätkö he mitä se tarkoittaa? Ovatko he ajatelleet sitä? Näkevätkö he omat tarpeensa myös kumppaneissaan, empaattisuutta tai miksi sitä kutsuisi... toisen kenkiin astumista? Vastaavatko he tarpeisiin? ... Ainakin toistaiseksi minulla ja sinulla näyttäisi kovastipaljon siltä että naiset eivät anna sitä mitä me minimissään vaadimme?

Toinen olennainen kysymys: Jos asia kerran on näin niin miten tästä eteenpäin - miehenä? Jos kerran parisuhteen muodostamisen kaavaa täyttäviä naisia ei sitten ole olemassakaan niin mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

Vaihtoehto on minisuhteet. Jaksan leikkiä ns. täydellistä miestä pari kuukautta milloin tahansa seksi- ja hellyyspalkalla. Minisuhteita. Toistetaan eri kumppanien kanssa säännöllisin väliajoin ettei elämä käy vastakkaisen sukupuolen suhteen kylmäksi. Ottaa asenteekseen että mitään muuta ei ole tarjolla ja olla luulematta mistään liikoja ettei tarvi pettyä ja karata automaattisesti jos jotain syvempää tunnetta on tiedossa - tai jos on niin se on suljettu liian monen portin taakse että niistä tälläinen peruspelle jaksaisi itseään tiirikoida läpi tai odottaa sitä ihmettä että joku nainen avautuu - mitä näemmä ei tapahdu vahingossakaan. Onko pelimieskulttuuri kaltaisillemme sitten se oikeasti ainoa vaihtoehto?

Minne tästä? Quo vadis?

Lue lisää

"Vaikka tyylisi on itseasiassa aika töykeä niin paljon sulla on asiaa."

Pahoittelen, tahtoo tuo aggressiivisuus tarttua tuolta yhdeltä toiselta palstalta.

Asiaan...En nyt sanoisi että kaikki naiset ovat tällaisia. Olen kohdannut naisia jotka eivät ole tällaisia mutta syystä tai toisesta homma ei ole toiminut. Myös epäonnistumisen olen kokenut mutta se ei kyllä kummankaan yritykseen kaatunut, vaan siihen että olimme lopulta erilaisia ihmisiä. Mutta me yritimme.

"Vaihtoehto on minisuhteet. Jaksan leikkiä ns. täydellistä miestä pari kuukautta milloin tahansa seksi- ja hellyyspalkalla. Minisuhteita. Toistetaan eri kumppanien kanssa säännöllisin väliajoin ettei elämä käy vastakkaisen sukupuolen suhteen kylmäksi. Ottaa asenteekseen että mitään muuta ei ole tarjolla ja olla luulematta mistään liikoja ettei tarvi pettyä ja karata automaattisesti jos jotain syvempää tunnetta on tiedossa"

Tämähän on se syy minkä takia ne rentut/pelimiehet saavat naisia. He esittävät niitä tunteita ja laittavat kaiken likoon ja nainen kuvittelee että "tässä sitä mennään". Mies ei ota emotionaalisia riskejä eikä tee investointeja paitsi piirittää naista. Nainen ottaa tämän vastaan ja että helppohan tähän on heittäytyä kun toinen noin kovasti tuntee eikä itse tarvitse tehdä mitään. Ja sitten alkaa itku...

Parisuhde-palstalla taidettiin postittaa tämä tutkimus http://www.valt.helsinki.fi/staff/hvaarane/Kevytsuhde.p df
ja suosittelen sen lukemaan. Avaa viimeistään silmät.

Osa ihmisistä sekä miehet että naiset etsivät nykyisin kevyt tai minisuhteita joissa tärkeintä on alkuhuuma ja sen helppous.

Itse käytän termiä "burgeri"-suhde. Valitettavasti en moisesta tällä hetkellä irti paljon saa mutta voi olla että itsekin sellaista harkitsen jos mitään muuta ei ilmaannu lähipiiriin.

Kuitenkin ehkä ensiksi keskityn muihin asioihin ja katsotaan miten käy.

....... kirjoitti:

...arvaapa kuinka moni mies vain teeskentelee noita mainitsemiasi juttuja saadakseen naisen petiin? Mun omalla kohdalla on niin, että ainakin ensimmäiset viisi yhteydenottoa on miehen vastuulla ja sitten ehkä uskallan lähettää yhden viestin takaisin. Miehillä on vain se vittumainen tapa, että viestiin vastataan joskus ylihuomenna jos silloinkaan, jolloin ajattelen, ettei miestä kiinnosta tarpeeksi ja lakkaan itse vastaamasta miehen viesteihin.

Nainen on aina altavastaajana näissä jutuissa, koska nainen rakastuu, mies taas voi vain ottaa toisen naisen tilalle, eikä edes muista sitä ensimmäistä enää. Mä en ainakaan ihan vähällä anna miehelle tilaisuutta särkeä sydäntäni tai lisätä yhtä lovea vyöhönsä.

Itse olette tämän tilanteen luoneet, joten turha itkeä!

Lue lisää

5 kertaa = PALJON!
Oletko koskaan ajatellut että joku hyvä mies joka susta on oikeasti kiinnostunut jättää leikin ton takia kesken.
Tai sitten sun täytyy olla aivan uskomattoman loistava ensivaikutelman luoja, jos odotat että mies 5 kertaa ottaa epähuomiota ja pakkeja vastaan, jotta saa sinut osallistumaan.

Useimmat jätkät ajattelee, ettei se ole tarpeeksi kiinnostunut minusta ja jatkavat matkaa...
Ihmissuhteet kun vaan ovat kaksisuuntainen tie.

Sorry.

epävarmaa naista kirjoitti:

Minä en ole ikinä ollut järin tietoinen omasta viehätysvoimastani. En ennen kolmeakymmentä ikävuottani. Minulle ei olisi tullut pieneen mieleeni että olisin pystynyt lähestymään ihastuksiani muuten kuin kaukaa hymyilemällä. Ikävä niin koska nyt kun katselen vanhoja valokuvia itsestäni minun olisi pitänyt olla rohkeampi? Jälkikäteen moni nuoruuden ihastukseni on kertonut tunteneensa samoin minua kohtaan.
En kuitenkaan ole ihan varma oliko se hyvä vai paha juttu? Nyt nelikymppisenä tässä menestyvien itsevarmuutta uhkuvien, kokeneiden ja rohkeiden naisten maailmassa taidan kuitenkin olla aika helmi? Ainakin oma mieheni jonka luokse ehkä olinkin matkalla 35 vuotta on näin sanonut.

Hänen ex kumppaninsa ovat vieneet ja hän ilmeisesti vikissyt. He olivat juuri niitä tyttöjä joita kadehtien katselin, jotka veivät rohkeudellaan suosituimmat pojat. Tänään en heitä kadehdi. Aika kuluneita ja väsyneitä ylipulleita katkeria naisia
näyttävät olevan.

P.s Mun mies on totaalisen urpo sosiaalisesti (ja muutenkin) mutta hän kertoi että se johtui siitä että oli aina väärä nainen edessä ketä koitti jututtaa. Hän meni lukkoon ja niin oli tarkoitettu. Sitten kun minä olin siinä niin kaikki vaan tapahtui ja sanat oli valmiina =)
Me juteltiin seitsemän tuntia putkeen ja siinä tuli koko elämä kerrottua toiselle. Kaikki oli itsestään selvää eikä tarvinnut pelätä ja miettiä kuka soittaa. Sitä vaan tiesi että tästä lähdetään elämään eteenpäin yhdessä.Saa näyttää että tykkää toisesta, saa soittaa kun tuntuu siltä, vaikka puolen tunnin välein =)

Lue lisää

beautiful :)

....... kirjoitti:

...arvaapa kuinka moni mies vain teeskentelee noita mainitsemiasi juttuja saadakseen naisen petiin? Mun omalla kohdalla on niin, että ainakin ensimmäiset viisi yhteydenottoa on miehen vastuulla ja sitten ehkä uskallan lähettää yhden viestin takaisin. Miehillä on vain se vittumainen tapa, että viestiin vastataan joskus ylihuomenna jos silloinkaan, jolloin ajattelen, ettei miestä kiinnosta tarpeeksi ja lakkaan itse vastaamasta miehen viesteihin.

Nainen on aina altavastaajana näissä jutuissa, koska nainen rakastuu, mies taas voi vain ottaa toisen naisen tilalle, eikä edes muista sitä ensimmäistä enää. Mä en ainakaan ihan vähällä anna miehelle tilaisuutta särkeä sydäntäni tai lisätä yhtä lovea vyöhönsä.

Itse olette tämän tilanteen luoneet, joten turha itkeä!

Lue lisää

Jos naisten ajatusmaailma on tuota tasoa, niin ei
ole ihme jos mies ei yksinkertaisesti saa edes mahdollisuutta rakastua! 5 kertaa!!! :D

....... kirjoitti:

...arvaapa kuinka moni mies vain teeskentelee noita mainitsemiasi juttuja saadakseen naisen petiin? Mun omalla kohdalla on niin, että ainakin ensimmäiset viisi yhteydenottoa on miehen vastuulla ja sitten ehkä uskallan lähettää yhden viestin takaisin. Miehillä on vain se vittumainen tapa, että viestiin vastataan joskus ylihuomenna jos silloinkaan, jolloin ajattelen, ettei miestä kiinnosta tarpeeksi ja lakkaan itse vastaamasta miehen viesteihin.

Nainen on aina altavastaajana näissä jutuissa, koska nainen rakastuu, mies taas voi vain ottaa toisen naisen tilalle, eikä edes muista sitä ensimmäistä enää. Mä en ainakaan ihan vähällä anna miehelle tilaisuutta särkeä sydäntäni tai lisätä yhtä lovea vyöhönsä.

Itse olette tämän tilanteen luoneet, joten turha itkeä!

Lue lisää

Huoh... miksi ihmeessä pitää olla näitä ihmeellisiä pelisääntöjä joiden arvailu jää miehen vastuulle?

Itse yritin ottaa yhteyttä erääseen naiseen muutamia kertoja. Kolmannella yrityksellä alkoi tuntua jo vainoamiselta tuo, kun ei mitään vastausta kuulunut yli viikkoon. En siis lähettänyt (ilmeisesti niitä ratkaisevaa) kahta seuraavaa viestiä, joten siihen jäi sekin.

On niin rasittavaa, kun pitäisi itsellä olla jokin kristallipallo, josta arpoo jokaisen naisen taikanumeron, jolla aukeaa tie treffeille. Jotkut kun näet kokevat liiallisen viestien lähettelyn viestinä epätoivosta.

Kerrohan mistä sitten tietää että mies on kiinnostunut oikeesti?
Siitä tiedosta tulisi moni nainen iloiseksi.

On kuitnkin silti parempi että mies vähän näkeekin vaivaa sen pillun eteen niin ei jää harmittamaan sitten ainakaan se että tuli itse tarjottua sitä!
parempi niin.

kiitos etukäteen kirjoitti:

Kerrohan mistä sitten tietää että mies on kiinnostunut oikeesti?
Siitä tiedosta tulisi moni nainen iloiseksi.

On kuitnkin silti parempi että mies vähän näkeekin vaivaa sen pillun eteen niin ei jää harmittamaan sitten ainakaan se että tuli itse tarjottua sitä!
parempi niin.

Lue lisää

"Kerrohan mistä sitten tietää että mies on kiinnostunut oikeesti?"

seuraavana päivänä onko vieruspaikka sängyssä tyhjä. Noeivaiskaan. Mistäs sen voi tietää, kukaanhan ei liene ajatustenlukija?

Voihan se olla, että sinnikkäästi sinussa roikkuva mies on aidosti kiinnostunut. Mutta voi se olla vain puutteessakin.

Silti moni aidosti kiinnostunutkin mies tollasessa naisten passiivimeiningissä luovuttaa aika helposti, jos mies sattuu olemaan edes vähän toisen tunteita ajatteleva eikä jää roikkumaan väkisin tyrkyttäen itseään naiselle. Siinä tulee sellanen ahdistelijafiilis, eikä se ole mukavaa itsestä, etenkin jos ajattelee miltä se tuntuu toisesta. Mutta onneksi iso osa miehistä on kykenemättömiä asettumaan toisen ihmisen asemaan, eikö?

Joko mulla on ollu tosi paska tsägä ja olen tosiaan tulkinnut naisten elehtimiset väärin, mutta en minä heiltä ole minkäänlaisia oma-aloitteisia yhteydenottoja saanut enää viimevuosina. En sitten ole viitsinyt "ahdistella" jos esim. lähetettyjen viestien saldo alkaa olemaan 5 minun hyväkseni. Ja siellä toisessa päässä tietenkin nainen ajatellut, että "jaa nyt jo luovutti, no ei se varmaan halunnu muutku pilluu". Jepjep. Olkoon sitten näin.

näkee kirjoitti:

"Kerrohan mistä sitten tietää että mies on kiinnostunut oikeesti?"

seuraavana päivänä onko vieruspaikka sängyssä tyhjä. Noeivaiskaan. Mistäs sen voi tietää, kukaanhan ei liene ajatustenlukija?

Voihan se olla, että sinnikkäästi sinussa roikkuva mies on aidosti kiinnostunut. Mutta voi se olla vain puutteessakin.

Silti moni aidosti kiinnostunutkin mies tollasessa naisten passiivimeiningissä luovuttaa aika helposti, jos mies sattuu olemaan edes vähän toisen tunteita ajatteleva eikä jää roikkumaan väkisin tyrkyttäen itseään naiselle. Siinä tulee sellanen ahdistelijafiilis, eikä se ole mukavaa itsestä, etenkin jos ajattelee miltä se tuntuu toisesta. Mutta onneksi iso osa miehistä on kykenemättömiä asettumaan toisen ihmisen asemaan, eikö?

Joko mulla on ollu tosi paska tsägä ja olen tosiaan tulkinnut naisten elehtimiset väärin, mutta en minä heiltä ole minkäänlaisia oma-aloitteisia yhteydenottoja saanut enää viimevuosina. En sitten ole viitsinyt "ahdistella" jos esim. lähetettyjen viestien saldo alkaa olemaan 5 minun hyväkseni. Ja siellä toisessa päässä tietenkin nainen ajatellut, että "jaa nyt jo luovutti, no ei se varmaan halunnu muutku pilluu". Jepjep. Olkoon sitten näin.

Lue lisää

"Silti moni aidosti kiinnostunutkin mies tollasessa naisten passiivimeiningissä luovuttaa aika helposti, jos mies sattuu olemaan edes vähän toisen tunteita ajatteleva eikä jää roikkumaan väkisin tyrkyttäen itseään naiselle. Siinä tulee sellanen ahdistelijafiilis, eikä se ole mukavaa itsestä, etenkin jos ajattelee miltä se tuntuu toisesta. "

Tossa on se pointti miksi lopettaa, helvetin hyvin laitettu. Kun tietää millaiseksi stalkereiksi jotkut aivovammat äityy niin sitä itse alkaa välttään mahdollisuutta moiseen.

Toinen olis se että mitä pidemmälle jatkaa "omin päin" sen enemmän tavallaan tunteellisesti pistää peliin ja sitä suuremmin ottaa sitten osumaa kun homma kaatuu. Joku kohtuus tulee vastaan ja alkaa ajatteleen jo itseään ja omia tunteitaan ja tulevaisuuttaan.

Itsesuojeluvaistoa, tuntevan ihmisen turvallisuudenkaipuuta, pettymyksen määrän rajoittamista...

Kukkomies kirjoitti:

"Silti moni aidosti kiinnostunutkin mies tollasessa naisten passiivimeiningissä luovuttaa aika helposti, jos mies sattuu olemaan edes vähän toisen tunteita ajatteleva eikä jää roikkumaan väkisin tyrkyttäen itseään naiselle. Siinä tulee sellanen ahdistelijafiilis, eikä se ole mukavaa itsestä, etenkin jos ajattelee miltä se tuntuu toisesta. "

Tossa on se pointti miksi lopettaa, helvetin hyvin laitettu. Kun tietää millaiseksi stalkereiksi jotkut aivovammat äityy niin sitä itse alkaa välttään mahdollisuutta moiseen.

Toinen olis se että mitä pidemmälle jatkaa "omin päin" sen enemmän tavallaan tunteellisesti pistää peliin ja sitä suuremmin ottaa sitten osumaa kun homma kaatuu. Joku kohtuus tulee vastaan ja alkaa ajatteleen jo itseään ja omia tunteitaan ja tulevaisuuttaan.

Itsesuojeluvaistoa, tuntevan ihmisen turvallisuudenkaipuuta, pettymyksen määrän rajoittamista...

Lue lisää

Olet ainakin tosi hyvä erittelemään ja kuvailemaan tunteitasi. En tunne henkilökohtaisesti ketään miestä joka pystyisi moiseen. Tai sitten miehet ruotivat tunteitaan naisten ulottumattomissa niin että sitä ei pääse kuulemaan. Tyttöjen keskenhän aina tunteita ruoditaan ja se on hirmu tärkeää terapiaa mutta on tosi ihanaa huomata että joku mieskin pystyy siihen.

Pörriäinen kirjoitti:

Olet ainakin tosi hyvä erittelemään ja kuvailemaan tunteitasi. En tunne henkilökohtaisesti ketään miestä joka pystyisi moiseen. Tai sitten miehet ruotivat tunteitaan naisten ulottumattomissa niin että sitä ei pääse kuulemaan. Tyttöjen keskenhän aina tunteita ruoditaan ja se on hirmu tärkeää terapiaa mutta on tosi ihanaa huomata että joku mieskin pystyy siihen.

Lue lisää

hyvin ja mielelläni luen tekstiäsi, josta ilmenee että olet taatusti sata kertaa sosiaalisesti ja tunneälyllisesti lahjakkaampi kuin minä, joka olen nainen. Että jos jossain naiset on väitetty sosiaalisesti jotenkin etevämmiksi niin ei pidä yleistää. Mutta minulla onkin kuulemma miehen pää. Minkäs teet. En osaa puhua tyttöä, en edes miehille.

Tästä johtuen miehet ilmeisesti luokittelevat minut "niihin naisiin joita vaan pannaan" (en ole muuten sitten mikään ihan nuori, vaan sinua vanhempi). Että kyllä tää yksinelo ja selibaatti saa jatkua minun puolestani vielä aika kauan. Ei jaksa enää yhtäkään oharia eikä eroa.

Ymmärrän sinua kirjoitti:

hyvin ja mielelläni luen tekstiäsi, josta ilmenee että olet taatusti sata kertaa sosiaalisesti ja tunneälyllisesti lahjakkaampi kuin minä, joka olen nainen. Että jos jossain naiset on väitetty sosiaalisesti jotenkin etevämmiksi niin ei pidä yleistää. Mutta minulla onkin kuulemma miehen pää. Minkäs teet. En osaa puhua tyttöä, en edes miehille.

Tästä johtuen miehet ilmeisesti luokittelevat minut "niihin naisiin joita vaan pannaan" (en ole muuten sitten mikään ihan nuori, vaan sinua vanhempi). Että kyllä tää yksinelo ja selibaatti saa jatkua minun puolestani vielä aika kauan. Ei jaksa enää yhtäkään oharia eikä eroa.

Lue lisää

Se missä naiset ovat sosiaalisesti huomattavasti miehiä parempia, on juuri se pinnallinen taso, missä liikutaan tutustumisvaiheessa. Pienten ilmeiden ja eleiden lukeminen ja kevyt jutustelu -niissä naisten vahvuudet tulevat esille. Miehet eivät tuota osa-aluetta hallitse (paitsi asiaan vihkiytyneet pelimiehet) ja juuri sen takia olisi toivottavaa että nainen olisi jutussa mukana miehen aloitteen teon jälkeen - jos mies siis kiinnostaa.

Suhteen päästyä edes vähän alkuun alkavat miehen sosiaaliset vahvuudet tulla esille (paitsi pelimiehen). Mies tarvitsee aikaa tunteidensa ilmaisuun ja erittelyyn. Ei se onnistu ensimmäisellä ja toisellakaan tapaamisella. Ajan lisäksi tarvitaan joku signaali naisen kiinnostuksesta. Kuten moni muukin mies, myös minä olen aluksi täysin lukossa, jos olen TODELLA kiinnostunut jostakin naisesta. Se on fyysinen lukko eikä sille voi mitään. Mutta se lukko avautuu ajan kanssa.

Minusta nämä asiat ovat tosi selkeitä ja itsestään selviä. Sen takia ihmettelen nykymenoa, jossa voittajia ovat vain pelurit. Luulisi naistenkin tämän tajuavan. Siitäpä johdankin kysymyksen: Näinkö naiset loppujen lopuksi haluavatkin asioiden olevan? Onko oikea parisuhde liian vaativa tai pelottava, vai mikä siinä on?

että jälkikäteen kuitenkin ei harmita niin paljoa jos ilmenee miehen halunneen vain sitä.
Nimittäin fiilis on parempi kun mies on tullut pyytämään eikä itse ole tarjonnut sitä pillua.
Ja vielä tarkennan että tähdensin sitäkin että Nainen siis mielellään odotteleekin ekan tapaamisen jälkeen sitä miehen yhteydenottoa jotta varmistuisi edes pikkiriikkisen se asia ettei ollut vain yhden illan juttu. Voihan siinä käydä niinkin että mies haluaa vielä toisenkin kerran vain sitä pillua...ja kolmannen...mutta minkä sille sitten voi? Eipähän tullut itse tarjottua.

lisään vielä kirjoitti:

että jälkikäteen kuitenkin ei harmita niin paljoa jos ilmenee miehen halunneen vain sitä.
Nimittäin fiilis on parempi kun mies on tullut pyytämään eikä itse ole tarjonnut sitä pillua.
Ja vielä tarkennan että tähdensin sitäkin että Nainen siis mielellään odotteleekin ekan tapaamisen jälkeen sitä miehen yhteydenottoa jotta varmistuisi edes pikkiriikkisen se asia ettei ollut vain yhden illan juttu. Voihan siinä käydä niinkin että mies haluaa vielä toisenkin kerran vain sitä pillua...ja kolmannen...mutta minkä sille sitten voi? Eipähän tullut itse tarjottua.

Lue lisää

Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että mies saattaisi hakea vakavampaa suhdetta ja pelkäisi että nainen haki vain yhden yön juttua tai vaikkapa vain huomiota?

Tai että miehelle voisi olla tärkeää tietää, että nainen on tosissaan, eikä suostu miehen seuraan vain koska parempaa ei ole tarjolla (tai koska nainen ei vain kehtaa sanoa suoraan päin naamaa että ei kiinnosta)?

Mieskin saattaa ihan mielellään odotella ensimmäisen tapaamisen jälkeen sitä naisen yhteydenottoa.

Ongelmallista tässä on nyt se, että naiset tuntuvat vastaavan niin usein samalla tavalla erilaisiin tilanteisiin. Jos nyt ajatellaan loogisesti (tiedän... on virhe ajatella tätä loogisesti, mutta siksipä taidankin olla sinkku), monien naisten reaktiot tiettyihin tunteisiin ovat seuraavanlaisia:

"Ei kiinnosta" --> nainen ei vastaa viesteihin, eikä tee aloitteita

"Olen kiinnostunut, mutta haluan tietää onko mies tosissaan" --> nainen ei vastaa viesteihin, eikä tee aloitteita

Eli jos puramme tämän toisinpäin, niin kun mies saa vastaukseksi pelkkää hiljaisuutta, voi naisen todelliset tunteet olla miestä kohtaa joko positiiviset tai negatiiviset. Tämä yhdistettynä siihen, että miehen tulisi olla yhteydessä vain yhteen naiseen kerrallaan välttääkseen pelimieheksi leimautumista, tekee koko hommasta varsin turhauttavaa ja hidasta.

lisään vielä kirjoitti:

että jälkikäteen kuitenkin ei harmita niin paljoa jos ilmenee miehen halunneen vain sitä.
Nimittäin fiilis on parempi kun mies on tullut pyytämään eikä itse ole tarjonnut sitä pillua.
Ja vielä tarkennan että tähdensin sitäkin että Nainen siis mielellään odotteleekin ekan tapaamisen jälkeen sitä miehen yhteydenottoa jotta varmistuisi edes pikkiriikkisen se asia ettei ollut vain yhden illan juttu. Voihan siinä käydä niinkin että mies haluaa vielä toisenkin kerran vain sitä pillua...ja kolmannen...mutta minkä sille sitten voi? Eipähän tullut itse tarjottua.

Lue lisää

"Voihan siinä käydä niinkin että mies haluaa vielä toisenkin kerran vain sitä pillua...ja kolmannen...mutta minkä sille sitten voi? Eipähän tullut itse tarjottua."



Äläs nyt höpötä. Tuli tarjottua sitä pildeä ja vielä useaan otteeseen. Ei edes yhtään hävetä?

Ihan kuin olisit joku ammattilainen, helvetti sentään. Kuis monta kertaa sua on pumpattu?

olet juuri löytänyt ne natuset mitä tuosta "kasasta" etsitkin, harmi vain että muut jäivät tajuamatta miksi ne esiin kaivoit.

Onko tullut mieleen että ehkä tämä on ihan oikeasti yleinen ongelma ihan niin kuin joka paikassa eikä pelkästään Hämeenkyrössä tai Vittalan-ahossa?

Tässä puhutaan siitä että jos on kiinnostunut niin voi sen myös osoittaa, ei se kenenkään sielua tuhoa ja kaikki ovat tyytyväisempiä.

Muuttamisella asiat tuskin nyt kuitenkaan siitä sen enempää muuttuvat koska kilpailu on aina kovaa kaikkialla.

Pelimies-ohjeita, analyysiin perustuvaa ja strategiavetoista kumppaninhakua ja tilastoanalyysia ei ketjuun jossa puhutaan tunteiden esille tuomisesta juuri nyt tarvita.

Mutta kiitos yrityksestä.
Muistamme kommentiasi lämmöllä.

Harm kirjoitti:

olet juuri löytänyt ne natuset mitä tuosta "kasasta" etsitkin, harmi vain että muut jäivät tajuamatta miksi ne esiin kaivoit.

Onko tullut mieleen että ehkä tämä on ihan oikeasti yleinen ongelma ihan niin kuin joka paikassa eikä pelkästään Hämeenkyrössä tai Vittalan-ahossa?

Tässä puhutaan siitä että jos on kiinnostunut niin voi sen myös osoittaa, ei se kenenkään sielua tuhoa ja kaikki ovat tyytyväisempiä.

Muuttamisella asiat tuskin nyt kuitenkaan siitä sen enempää muuttuvat koska kilpailu on aina kovaa kaikkialla.

Pelimies-ohjeita, analyysiin perustuvaa ja strategiavetoista kumppaninhakua ja tilastoanalyysia ei ketjuun jossa puhutaan tunteiden esille tuomisesta juuri nyt tarvita.

Mutta kiitos yrityksestä.
Muistamme kommentiasi lämmöllä.

Lue lisää

Puhumalla ja selittämällä ei voi muuttaa toista ihmistä haluamakseen. Puhumalla voi kyllä kertoa missä mennään. Jos toistuvista huomautuksista huolimatta partneri ei anna tarpeeksi rakkautta, huomiota, rahaa, ym mitä tahansa haluaisitkin hänen antavan enemmän, on etsittävä uusi/toinen partneri. Ei tässä mistään ydinfysiikasta ole kyse.

Toinen täällä esitetty asia oli lähestymisen vaikeus, tämä ongelman esitti siis mm aloittaja. Jos paikkakunta on kokoa Helsinki, ei ole ihme että tulee pakit vähän väliä. Sen kokoisessa kylässä on helppo todeta että "kyllähän noita riittää" ja niinhän niitä riittääkin. Valinnan varaa on. Mitä pienempään paikkakuntaan mennään, sitä enemmän täytyy rimaa laskea.

Älä selitä että ihmiset ovat samanlaisia isossa kaupungissa kuin maaseudullakin. Siinä valehtelet jo itsellesi, tai sitten et ole koskaan maalla käynyt/sieltä poistunut.

Toivottavasti tämä monimutkainen paskanjauhantani auttoi ymmärtämään jo yksinkertaisesti esittämäni asian.

Kerron salaisuuden kirjoitti:

Puhumalla ja selittämällä ei voi muuttaa toista ihmistä haluamakseen. Puhumalla voi kyllä kertoa missä mennään. Jos toistuvista huomautuksista huolimatta partneri ei anna tarpeeksi rakkautta, huomiota, rahaa, ym mitä tahansa haluaisitkin hänen antavan enemmän, on etsittävä uusi/toinen partneri. Ei tässä mistään ydinfysiikasta ole kyse.

Toinen täällä esitetty asia oli lähestymisen vaikeus, tämä ongelman esitti siis mm aloittaja. Jos paikkakunta on kokoa Helsinki, ei ole ihme että tulee pakit vähän väliä. Sen kokoisessa kylässä on helppo todeta että "kyllähän noita riittää" ja niinhän niitä riittääkin. Valinnan varaa on. Mitä pienempään paikkakuntaan mennään, sitä enemmän täytyy rimaa laskea.

Älä selitä että ihmiset ovat samanlaisia isossa kaupungissa kuin maaseudullakin. Siinä valehtelet jo itsellesi, tai sitten et ole koskaan maalla käynyt/sieltä poistunut.

Toivottavasti tämä monimutkainen paskanjauhantani auttoi ymmärtämään jo yksinkertaisesti esittämäni asian.

Lue lisää

on eri asia kuin ihmisen muuttaminen haluamakseen.

Nythän puhutaan pienen myönnytyksen tekemisestä siitä että osoittaa mielenkiintonsa toista kohtaan.

Ja jos ihminen ei ole valmis sitä tekemään niin voin kyllä kertoa että sellaisen ihmisen löytäminen joka ei ole valmis muuttamaan mitään itsestään mutta osoittaa kiinnostusta ehkä alussa tarkoittaa kuitenkin epäonnistunutta ihmissuhdetta myöhemmin koska ihmisten täytyy sopeutua toisiinsa.

Ehkä haluat loppuikäsi etsiä kumppania tai olet mäihällä löytänyt sellaisen mutta joku hyvä kumppani voi mennä sivu suun jos ihminen ei osaa kommunikoida alussa. Ei tämä todellakaan ydinfysiikkaa ole.

Toki jos sittenkään ei luonnistu niin etsii uuden partnerin mutta jos ei ole valmis mihinkään myönnytyksiin niin on turha kuvitella että joku täydellinen tapaus löytyisi jostain puskakylästä joka osoittaisi heti kiinnostuksensa ja kaikki sujuisi hienosti eteenpäin.

Se on vähän kuin että jos et tee aloitetta niin et voi voittaa. Jos et osaa osoittaa kiinnostusta et voi voittaa.

Ei silloin paikka kunnalla ole väliä jos jokainen omaksuu sen lähestymistavan ettei uskalla näyttää kiinnostustaan.

Ja mielestäsi siis ihmisen pitäisi muuttaa itse itsensä toisen takia muuttamalla esimerkiksi jättäen työnsä toiselle paikkakunnalle jotta olisi paremmat todennäköisyydet onnistua?

Totta puhuen en oikein ymmärrä, täytyy myöntää.

Toista ihmistä ei voi pyytää ehkä miettimään muuttaa hiukkasen käytöstään joka osoittaisi kiinnostuksen joka parantaisi heidän omaakin asemaa mutta voit kuitenkin itse ehdottamaan että pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle joka muka helpottaisi heidän asemaa?

On tässä oltava joku järki, mietitäänpä...sori, ei sittenkään.

Asiahan on usein noin kun sanoit. Ei tule sellaista luontevaa, sopivaa tilaisuutta tehdä aloitetta ja nainenhan ei sitä tee kuin ärimmäisen harvoin. Eli jos baarista haluaa seuraa niin siellä pitää käydä ihan jatkuvasti ja odottaa niitä hyviä "paikkoja" jolloin lähestyä naista. Ja jos naisia on enemmän kuin kaksi yhdessä (eli seurue) niin kannattaa unohtaa vaikka joku niistä olisikin miellyttävvän oloinen ja loisi kiinnostuneita katseitakin. Ulkopuolisen on nimittäin hyvin hankala mennä ravintolassa ryhmään jossa kaikki muut jo tuntevat toisensa (ilman esiliinaa), ryhmäkemia ei sitä salli.

Yksinäinen nainen baarissa on saanut epätoivosen maineen. Monesti ihmetellään, miksi minulla on niin helppo löytää mukavia miehiä. Syy on siinä, ettei minulla ole tyttöystäviä, joten voin olla yksinkin baarissa.