Olen 30v. mies, joka on kertakaikkisen tarpeekseen saanut omasta suvustaan. Olen seurustellut 5 vuotta tulevan vaimoni kanssa, mutta ilmeisesti menemme maistraatissa naimisiin siten, ettemme kutsu koko sukua juhlimaan (ystäviä vain).
Itse olen muuttanut pikkukaupungista Helsinkiin opiskelemaan 20-vuotiaana. Ikinä en ole mitään tukea vanhemmiltani saanut sen jälkeen. Kaksi pikkuveljeäni jäivät pikkukylään ja ovat sosiaalipummeja molemmat. Heillä on kuitenkin lapsia ja vaimot ja siksi he ovat hierarkiassa minun yläpuolella.
Mitään rahaa en ole koskaan tarvinnutkaan, olen selvinnyt hyvin. Nyt olen akateemisesti koulutettu ja hyvässä työssä. Niinkuin on tyttöystävänäkin. Koskaan en ole sanallakaan kuullut mitään positiivista sanottavaa meistä. Vain valituksia siitä, että "koskas naimisiin", "koskas muutatta takaisin", "miten ihminen voi siellä asfalttiviidakossa asua", "koskas lapsia".
Vaimokkeen suku on ihan toista maata, pieni suku, jonka kanssa tulen loistavasti toimeen. No he ovatkin koulutettuja ihmisiä, joilla päässä pyörii muukin kuin lisääntyminen.
Tarkoitus on kyllä lapsiakin tehdä, projekti on itseasiassa alkanut. Tuleva vaimo on 27v, joten tuskin hirvee hätä on. Minun tekisi mieli laittaa omaan sukuun kaikki välit poikki. Olen monta kertaa yrittänyt sieltä jotain hyväksyntää saada, mutta meininki on lähinnä se, että minuun suhtaudutaan halveksuvasti tai ainakin jollain tasolla negatiivisesti.
Ei jaksa enää sukulaisia
98
25078
Vastaukset
- oppeliini
Taidat olla aiemminkin kirjoittanut tänne tuosta samasta asiasta. Se onkin ymmärrettävää että huomatessa oman perheen noin negatiiviseksi, se harmittaa! MUTTA anna sukusi olla aivan omissa oloissaan. Tuo iänkaiken vanha sanonta "ystävät valitaan, perhettä ei" pitää paikkansa.
Miksi sinä menisitkään sinne kuulemaan tuota negatiivisuutta joka aivan tarpeettomasti vie voimia. Sinulla on kohta ikioma perhe (kihlattu) joka on sinun velvollisuutesi, olethan hänet aivan itse huolellisesti ja harkiten valinnut.
Aivan pakollisiin sukujuhliin kuten hautajaisiin sinun on mentävä, mutta tuonkin ajan sinä voit jättää vain pakollisen lyhyeksi ja vaihtaa vain yleisiä asioita sukulaisten kanssa. Heidän koskaan udellessaan mitään henkilökohtaista, ohitat sen aivan kuin et olisi sitä kuullutkaan.
Hyvin paljon jokainen voi itse vaikuttaa haluaako olla yhteiskunnan hyödyttäjä vai hyötyjä. Sinä olet valinnut olla tuo ensimmäinen ja se on hyvä!- voi itku!!
"Aivan pakollisiin sukujuhliin kuten hautajaisiin sinun on mentävä, mutta tuonkin ajan sinä voit jättää vain pakollisen lyhyeksi ja vaihtaa vain yleisiä asioita sukulaisten kanssa."
Kuka tuollaista määrää? "Oppeliiniko"?.
Sinun ei tarvitse ole sukusi kanssa missään tekemisissä. Itse en mennyt veljeni hautajaisiin koska ahdistus kasvoi sen verran suureksi että meneminen yksinkertaisesti mahdotonta. "Oppeliinit" voisivat vähän miettiä kaksi kertaa ennenkuin neuvovat ventovieraille "sinun on mentävä". - PakoonPäässyt
voi itku!! kirjoitti:
"Aivan pakollisiin sukujuhliin kuten hautajaisiin sinun on mentävä, mutta tuonkin ajan sinä voit jättää vain pakollisen lyhyeksi ja vaihtaa vain yleisiä asioita sukulaisten kanssa."
Kuka tuollaista määrää? "Oppeliiniko"?.
Sinun ei tarvitse ole sukusi kanssa missään tekemisissä. Itse en mennyt veljeni hautajaisiin koska ahdistus kasvoi sen verran suureksi että meneminen yksinkertaisesti mahdotonta. "Oppeliinit" voisivat vähän miettiä kaksi kertaa ennenkuin neuvovat ventovieraille "sinun on mentävä".No kyllä mä noi ihan pakolliset käyn ja otan jopa tulevan vaimoni mukaan. Omalla tavallaan osan näistä asioista osaa jo ottaa huumorilla. Noita pakollisia kyllä tulee todella harvoin... No rippijuhlia rupee joskus 10 vuoden päästä pukkamaan (YO-juhlia tuskin).
- Anonyymi
Ei hautajaisiinkaan ole pakko mennä. Kuka niin väittää. Ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään.
- Anonyymi
voi itku!! kirjoitti:
"Aivan pakollisiin sukujuhliin kuten hautajaisiin sinun on mentävä, mutta tuonkin ajan sinä voit jättää vain pakollisen lyhyeksi ja vaihtaa vain yleisiä asioita sukulaisten kanssa."
Kuka tuollaista määrää? "Oppeliiniko"?.
Sinun ei tarvitse ole sukusi kanssa missään tekemisissä. Itse en mennyt veljeni hautajaisiin koska ahdistus kasvoi sen verran suureksi että meneminen yksinkertaisesti mahdotonta. "Oppeliinit" voisivat vähän miettiä kaksi kertaa ennenkuin neuvovat ventovieraille "sinun on mentävä".En oo ite menny edes hautajaisiin.
- tuli vaan mieleen
Nuo esittämäsi mallikysymykset naimisiin menosta ja lasten teosta nyt vaan ikäänkuin kuuluvat asiaan lähisukulaisten keskustellessa keskenään, tuskin tarkoittavat yhtään mitään.
Tässä herää sellainenkin epäilys halustasi välien katkaisuun, että itse olet alkanut hävetä perhettäsi etkä haluaisi esitellä heitä uusille akateemisille ystävillesi ja tyttöystäväsi hienolle suvulle.- mmll
Moi,
Edellisen kanssa sain aivan samanlaisen vaikutelman kirjoitukestasi. Vanhempasi ja sukulaisesi välittävät sinusta ja ovat ylpeitä saavutuksistasi. Heillä ei vain ole keinoja ilmaista sitä. Mielestäni nuo kysymykset ovat vain osa välittämistä. Ole ylpeä perheestäsi, joka poikkeaa valtavirrasta ja ei ole tylsä ja akateeminen.
t. Akateeminen maalainen - PakoonPäässyt
mmll kirjoitti:
Moi,
Edellisen kanssa sain aivan samanlaisen vaikutelman kirjoitukestasi. Vanhempasi ja sukulaisesi välittävät sinusta ja ovat ylpeitä saavutuksistasi. Heillä ei vain ole keinoja ilmaista sitä. Mielestäni nuo kysymykset ovat vain osa välittämistä. Ole ylpeä perheestäsi, joka poikkeaa valtavirrasta ja ei ole tylsä ja akateeminen.
t. Akateeminen maalainenEi ole kyse mistään häpeämisestä. Vaimokkeeni selviää kyllä sukuni kanssa ja hänelle minun ei tarvitse hävetä mitään.
Ystäviini sukuni ei vaikuta mitenkään, itseasiassa siellä on samanlaisia tarinoita aika paljon.
Voi olla, että itseasiassa pieni irtiotto vaan helpottaa koko systeemiä. Yksi ongelmahan on se, että sukuni asuu kaukana Helsingistä, joten se on ihan teknisesti ja henkisesti hankalaa lähteä useasti entisille kotikonnuille.
Omat sukulaisenihan eivät Helsinkiin ole koskaan tulleet. Eivät koskaan. Tietysti veljeni ovat aika varattomia etenkin kun heillä on lapsiakin. Mutta jo ihan taloudellisesti 3-4 käyntiä vuodessa (jota jo pidetään törkeän vähäisenä) maksaa aikas paljon aikaa ja vaivaa. Ja paikanpäällä sitten menee vielä hermot :) - emmiina44
PakoonPäässyt kirjoitti:
Ei ole kyse mistään häpeämisestä. Vaimokkeeni selviää kyllä sukuni kanssa ja hänelle minun ei tarvitse hävetä mitään.
Ystäviini sukuni ei vaikuta mitenkään, itseasiassa siellä on samanlaisia tarinoita aika paljon.
Voi olla, että itseasiassa pieni irtiotto vaan helpottaa koko systeemiä. Yksi ongelmahan on se, että sukuni asuu kaukana Helsingistä, joten se on ihan teknisesti ja henkisesti hankalaa lähteä useasti entisille kotikonnuille.
Omat sukulaisenihan eivät Helsinkiin ole koskaan tulleet. Eivät koskaan. Tietysti veljeni ovat aika varattomia etenkin kun heillä on lapsiakin. Mutta jo ihan taloudellisesti 3-4 käyntiä vuodessa (jota jo pidetään törkeän vähäisenä) maksaa aikas paljon aikaa ja vaivaa. Ja paikanpäällä sitten menee vielä hermot :)Kuulostaa tutulta, koskaan ei kuule kiitosta, moite on helpompi lausua ääneen tai sitten neutraalit kysymyksetkin kuulostavat korvissasi moitteelta ja vaatimukselta. Hyvin todennäköisesti vanhempasi ovat hyvinkin ylpeitä sinusta ja kertovat sen kyllä kaikille muille paitsi sinulle, joka sitä eniten kaipaisit. Yrittäisit kunnioittaa vanhempiasi sellaisena kuin he ovat ja luottaa heidän rakkauteensa vaikkei sitä sinua miellyttävällä tavalla esiin tuodakaan. Älä ainakaan näin mitättömän asian vuoksi katkaise heihin välejä, sitä katuisit vielä katkerasti, sillä vanhemmat ovat katoavaa varantoa, jota et takaisin saa kun viikatemies on kerran omansa valinnut.
- ...............
emmiina44 kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, koskaan ei kuule kiitosta, moite on helpompi lausua ääneen tai sitten neutraalit kysymyksetkin kuulostavat korvissasi moitteelta ja vaatimukselta. Hyvin todennäköisesti vanhempasi ovat hyvinkin ylpeitä sinusta ja kertovat sen kyllä kaikille muille paitsi sinulle, joka sitä eniten kaipaisit. Yrittäisit kunnioittaa vanhempiasi sellaisena kuin he ovat ja luottaa heidän rakkauteensa vaikkei sitä sinua miellyttävällä tavalla esiin tuodakaan. Älä ainakaan näin mitättömän asian vuoksi katkaise heihin välejä, sitä katuisit vielä katkerasti, sillä vanhemmat ovat katoavaa varantoa, jota et takaisin saa kun viikatemies on kerran omansa valinnut.
Tuskinpa vanhemmat ovat ylpeitä lapsestaan, jos eivät koskaan ilmaise sitä millään tavoin. Itse olen sen kokenut ja jälkikäteen havainnot ovat vielä vahvistuneet. Joskus vanhemmat ja sukulaiset eivät kestä sitä, että joku menestyy heitä paremmin. Monesti koulutetuilla ihmisillä on laajempi elämänpiiri ja ymmärrys asioista kuin kouluttamattomilla. Siinäkin tulee ristiriitoja.
- Pysy erossa
Ihan tulee mielen, että aloittaja ei halua erota perheestään ja suvustaan.
Jos haluaisi, ei tänne kirjoittaisi, vaan tekisi ratkaisunsa vähissä äänin.
Moni pysyttelee kaukana lähiomaisistaan, eikä siihen tarvita mitään järkyttävää syytä.
Ei vain synkkaa.
Sama toisinpäin. Kaukana oleva suku ei pidä yhteyttä. Tuleeko edes joulukorttia? Ainoastaan hautajaisiin tulee kutsu muutaman vuoden välein, kun vanhempi polvi väistyy.
Nykyisin ei häitäkään vietetä, maistraattiin vain tai avoliittoon.
Matkat kotimaisemiin on pitkät, elämä kiireistä, lomat halutaan viettää aktiivisesti, ei löhöten esivanhempien pihanurmikolla, tai pahempi - saunapuita halkomalla, heinäpellolla, kattoremontissa, marjametsässä, kasvimaalla.
Ei suku enää ole tärkeä. Ei samat geenit edellytä jatkuvaa yhteiseloa.
Elä elämäsi! - Akateeminen minäkin
PakoonPäässyt kirjoitti:
Ei ole kyse mistään häpeämisestä. Vaimokkeeni selviää kyllä sukuni kanssa ja hänelle minun ei tarvitse hävetä mitään.
Ystäviini sukuni ei vaikuta mitenkään, itseasiassa siellä on samanlaisia tarinoita aika paljon.
Voi olla, että itseasiassa pieni irtiotto vaan helpottaa koko systeemiä. Yksi ongelmahan on se, että sukuni asuu kaukana Helsingistä, joten se on ihan teknisesti ja henkisesti hankalaa lähteä useasti entisille kotikonnuille.
Omat sukulaisenihan eivät Helsinkiin ole koskaan tulleet. Eivät koskaan. Tietysti veljeni ovat aika varattomia etenkin kun heillä on lapsiakin. Mutta jo ihan taloudellisesti 3-4 käyntiä vuodessa (jota jo pidetään törkeän vähäisenä) maksaa aikas paljon aikaa ja vaivaa. Ja paikanpäällä sitten menee vielä hermot :)Minä olen myös perheeni ainoa akateeminen, vanhempani kouluttamattomia ja veljeni alkoholisti. Tosiasia on, että maailmani on heille outo, koska eivät ole sellaisessa koskaan eläneet. Siinä on varmasti myös jotain tiedostamatonta pelottavaa. Voin kuvitella miltä vanhemmista (tiedostamatonta tämäkin) tuntuu, kun oma lapsi elää heille vieraassa maailmassa. Se ei vähennä heidän rakkauttaan tai välittämistään, mutta luo luonnollisesti kuvaamiasi jännitteitä.
Olemme itse myös kasvaneet vanhempiemme kulttuurissa ja kestää aikansa löytää oma identiteetti. No, voit olla tästä eri mieltä, mutta kirjoituksesi kuvastaa sitä, että et ole vielä sinut oman taustasi kanssa. Perhe aiheuttaa sinussa ahdistusta, koska muistuttaa myös sinussa olevista piirteistä. Olen itse kokenut tämän ja kasvun kautta löytänyt itseni ja todellisen olemukseni. Kun tämän saavutat voit katsella ja olla perheesi kanssa ilman ristiriitaa, ymmärrät heitä ja heidän lähtökohtiaan.
Itse olen iloinen, että olen opiskelun ja uralla etenemisen kautta saanut elämääni avaruutta ja uusia arvoja. Tähän kuuluu myös se, että ymmärrän perhettäni ja uskon, että omalla elämälläni tuon myös heidän elämäänsä ja ajatteluunsa avaruutta. Tämä ei heissä minun silmissäni näy, mutta uskon, ettei se voi olla heihin vaikuttamatta. Tiedän vanhempieni olevan minusta ylpeitä ja iloisia saavutuksistani, vaikka eivät sitä ole minulle
koskaan sanoneet. - moby
............... kirjoitti:
Tuskinpa vanhemmat ovat ylpeitä lapsestaan, jos eivät koskaan ilmaise sitä millään tavoin. Itse olen sen kokenut ja jälkikäteen havainnot ovat vielä vahvistuneet. Joskus vanhemmat ja sukulaiset eivät kestä sitä, että joku menestyy heitä paremmin. Monesti koulutetuilla ihmisillä on laajempi elämänpiiri ja ymmärrys asioista kuin kouluttamattomilla. Siinäkin tulee ristiriitoja.
"Monesti koulutetuilla ihmisillä on laajempi elämänpiiri ja ymmärrys asioista kuin kouluttamattomilla." Melkoista yleistystä,omien havaintojeni mukaan asia on useimmiten juuri päinvastoin.Itse en liiemmälti ole koulunpenkkiä kuluttanut mutta tiedän ja tunnen olevani henkisesti sekä fyysiseti korkeammalla tasolla kuin kouluja käynyt veljeni.
- paljon lisättävää
Akateeminen minäkin kirjoitti:
Minä olen myös perheeni ainoa akateeminen, vanhempani kouluttamattomia ja veljeni alkoholisti. Tosiasia on, että maailmani on heille outo, koska eivät ole sellaisessa koskaan eläneet. Siinä on varmasti myös jotain tiedostamatonta pelottavaa. Voin kuvitella miltä vanhemmista (tiedostamatonta tämäkin) tuntuu, kun oma lapsi elää heille vieraassa maailmassa. Se ei vähennä heidän rakkauttaan tai välittämistään, mutta luo luonnollisesti kuvaamiasi jännitteitä.
Olemme itse myös kasvaneet vanhempiemme kulttuurissa ja kestää aikansa löytää oma identiteetti. No, voit olla tästä eri mieltä, mutta kirjoituksesi kuvastaa sitä, että et ole vielä sinut oman taustasi kanssa. Perhe aiheuttaa sinussa ahdistusta, koska muistuttaa myös sinussa olevista piirteistä. Olen itse kokenut tämän ja kasvun kautta löytänyt itseni ja todellisen olemukseni. Kun tämän saavutat voit katsella ja olla perheesi kanssa ilman ristiriitaa, ymmärrät heitä ja heidän lähtökohtiaan.
Itse olen iloinen, että olen opiskelun ja uralla etenemisen kautta saanut elämääni avaruutta ja uusia arvoja. Tähän kuuluu myös se, että ymmärrän perhettäni ja uskon, että omalla elämälläni tuon myös heidän elämäänsä ja ajatteluunsa avaruutta. Tämä ei heissä minun silmissäni näy, mutta uskon, ettei se voi olla heihin vaikuttamatta. Tiedän vanhempieni olevan minusta ylpeitä ja iloisia saavutuksistani, vaikka eivät sitä ole minulle
koskaan sanoneet.Minulla on samanlainen tausta. Olen työläisperheen ainoa akateemisesti kouluttautunut (itse maksanut opintoni). Pidän silti yhteyttä vanhempiini, vaikka heidän käytöksensä perusteella olen kuin jotakin toista sukua. Veljiini minulla on hyvät ja rakastavat välit.
Samanlaisessa henkisessä maastossa eläville suosittelen iltalukemiseksi kirjaa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Järvinen, Kolbe). - ymmärtämyksen lisäksi
PakoonPäässyt kirjoitti:
Ei ole kyse mistään häpeämisestä. Vaimokkeeni selviää kyllä sukuni kanssa ja hänelle minun ei tarvitse hävetä mitään.
Ystäviini sukuni ei vaikuta mitenkään, itseasiassa siellä on samanlaisia tarinoita aika paljon.
Voi olla, että itseasiassa pieni irtiotto vaan helpottaa koko systeemiä. Yksi ongelmahan on se, että sukuni asuu kaukana Helsingistä, joten se on ihan teknisesti ja henkisesti hankalaa lähteä useasti entisille kotikonnuille.
Omat sukulaisenihan eivät Helsinkiin ole koskaan tulleet. Eivät koskaan. Tietysti veljeni ovat aika varattomia etenkin kun heillä on lapsiakin. Mutta jo ihan taloudellisesti 3-4 käyntiä vuodessa (jota jo pidetään törkeän vähäisenä) maksaa aikas paljon aikaa ja vaivaa. Ja paikanpäällä sitten menee vielä hermot :)Tilanteesi on tuttu, vaikkei tietystikään samanlainen. Omat vanhempani pitivät minua aina laskiämpärinään, sekä oman huonon itsetunnon takia, että myös siksi, koska koulutukseni ja elämäntapani oli niin erilainen.
Pidin tarkoituksella pari vuotta etäisyyttä, mutta onneksi en koskaan katkaissut välejä vanhempiini. Tämä "jääkausi" selvensi välejämme. Sain lisää ymmärtämystä vanhempiini nähden ja vanhempani alkoivat kunnioittaa minua ihmisenä, koska huomasivat, etten enää anna kävellä ylitseni miten sattuu. Olin vain aina hakenut epätoivoisesti heiltä hyväksyntää, mutta vasta kun tajusin että minun on turha sitä odottaa, aloin sitä saamaan.
Suuret odotukset toisten ihmisten suhteen vain luovat paineita ja pettymyksiä, pitäisi kyetä ottamaan ihmiset sellaisenaan kun he ovat. Toisia kun ei voi muuttaa, mutta omaa asennetta voi. - joopa joo...
PakoonPäässyt kirjoitti:
Ei ole kyse mistään häpeämisestä. Vaimokkeeni selviää kyllä sukuni kanssa ja hänelle minun ei tarvitse hävetä mitään.
Ystäviini sukuni ei vaikuta mitenkään, itseasiassa siellä on samanlaisia tarinoita aika paljon.
Voi olla, että itseasiassa pieni irtiotto vaan helpottaa koko systeemiä. Yksi ongelmahan on se, että sukuni asuu kaukana Helsingistä, joten se on ihan teknisesti ja henkisesti hankalaa lähteä useasti entisille kotikonnuille.
Omat sukulaisenihan eivät Helsinkiin ole koskaan tulleet. Eivät koskaan. Tietysti veljeni ovat aika varattomia etenkin kun heillä on lapsiakin. Mutta jo ihan taloudellisesti 3-4 käyntiä vuodessa (jota jo pidetään törkeän vähäisenä) maksaa aikas paljon aikaa ja vaivaa. Ja paikanpäällä sitten menee vielä hermot :)Että sinusta on tullut ylimielinen heitä kohtaan ja eivät siksi voi sinua sietää. Asuthan nyt oikeen Helsingissä :D ja olet koulutettu ym..Sosiaalipummi veljeihin on varmaan helpompi tutustua..Tuskin ne tuola nokka pystyssä kulkee ja vielä maalla asuvat. Niin ja heillä on niitä lapsia..Isovanhemmat YLEENSÄ tykkäävät lapsenlapsistaan. Sinuako pitäisi vielä paijata iso mies? :D Jotenkin tuntuu,että koko hässäkkä on alannut ihan sinusta itsestäsi..Et vain joko tai halua huomata sitä. SINUNHAN pitäisi olla teidän suvun jalokivi,mutta kun niin ei ole mussutat ja meinaat panna välitkin oikeen poikki. Lapsellista tinttailua sanon minä. Mieti mitä itse voisit tehdä..Ei aina kaikki ole niin mustavalkoista..
- bambulini
paljon lisättävää kirjoitti:
Minulla on samanlainen tausta. Olen työläisperheen ainoa akateemisesti kouluttautunut (itse maksanut opintoni). Pidän silti yhteyttä vanhempiini, vaikka heidän käytöksensä perusteella olen kuin jotakin toista sukua. Veljiini minulla on hyvät ja rakastavat välit.
Samanlaisessa henkisessä maastossa eläville suosittelen iltalukemiseksi kirjaa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Järvinen, Kolbe).Isosiskoni on opiskellut itsensä todella varakkaaseen ammattiin ja sekös oli sukuni silmissä todellista ylpeyttä! Meillä oli vielä eri isät joten sen takia minua kohtaan käyttäydyttiin lapsesta saakka,kuin olisin todella vähä-älyinen eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia mihinkään. Pelkästään sen takia kuka oli isäni. Siskooni suhtauduttiin pelon sekaisella kunnioituksella..Kun hän tuli kotona käymässä hänellä oli oikein omat pyyhkeet ja vielä kaukana vessassa roikkumassa minun ja äitini pyyhkeistä..Aivan kuin olisimme spitaalisia..! Siskolleni äiti ei ikinä sanonut pahasti ettei hän vaan suutu,mutta minulle lauottiin mitä loukkaavampia sanoja/lauseita..Ainut joka tuntui välittävän minusta oli biologinen isäni..Mutta sekin loppui siihen kun hän meni uusiin naimisiin. Tulos elämästäni halveksuvassa ympäristössä: Olen masentunut ja katkeroitunut juoppo! Että kiitos vaan SUKUNI! Pieneen herkkään lapseen jota arvosteltiin ja haukuttiin se kaikki otti todella kipeetä..Ottaa yhä. Joten ottaa hieman päähän että sinä täälä vikiset ettei sinua huomioida ja että sosiaalipummi veljesi ovat parempia..Katso peiliin! Sielä voi olla se vastaus. Miten ITSE käyttäydyt?? Kun jo haukut täälä veljiäsi sosiaalipummeiksi ja tuot itseäsi esille kuinka olet niin hyvin koulutettu nii kertoo aika paljon!!
- puhetta
Akateeminen minäkin kirjoitti:
Minä olen myös perheeni ainoa akateeminen, vanhempani kouluttamattomia ja veljeni alkoholisti. Tosiasia on, että maailmani on heille outo, koska eivät ole sellaisessa koskaan eläneet. Siinä on varmasti myös jotain tiedostamatonta pelottavaa. Voin kuvitella miltä vanhemmista (tiedostamatonta tämäkin) tuntuu, kun oma lapsi elää heille vieraassa maailmassa. Se ei vähennä heidän rakkauttaan tai välittämistään, mutta luo luonnollisesti kuvaamiasi jännitteitä.
Olemme itse myös kasvaneet vanhempiemme kulttuurissa ja kestää aikansa löytää oma identiteetti. No, voit olla tästä eri mieltä, mutta kirjoituksesi kuvastaa sitä, että et ole vielä sinut oman taustasi kanssa. Perhe aiheuttaa sinussa ahdistusta, koska muistuttaa myös sinussa olevista piirteistä. Olen itse kokenut tämän ja kasvun kautta löytänyt itseni ja todellisen olemukseni. Kun tämän saavutat voit katsella ja olla perheesi kanssa ilman ristiriitaa, ymmärrät heitä ja heidän lähtökohtiaan.
Itse olen iloinen, että olen opiskelun ja uralla etenemisen kautta saanut elämääni avaruutta ja uusia arvoja. Tähän kuuluu myös se, että ymmärrän perhettäni ja uskon, että omalla elämälläni tuon myös heidän elämäänsä ja ajatteluunsa avaruutta. Tämä ei heissä minun silmissäni näy, mutta uskon, ettei se voi olla heihin vaikuttamatta. Tiedän vanhempieni olevan minusta ylpeitä ja iloisia saavutuksistani, vaikka eivät sitä ole minulle
koskaan sanoneet.Juuri tästä oman identiteetin hausta ja oman taustan hyväksymisestä on kysymys. Toivoisin, että aloittaja myöntäisi itselleen (ei siitä muille tarvitse mainita), että oma suku jotenkin hävettää uusissa piireissä. Siitä nimittäin alkaa rehellinen, aito "vertaileva tutkimus" akateemisen ja ei-akateemisen elämänmuodon välillä.
Sen seurauksena alkaa ymmärtää erilaisen sosiaalisen pääoman omaavien ihmisten keskinäisiä pelejä ja taisteluja näkymättömistä hierarkioista. Aloittajasta tulee kulttuurien tulkki! Lisäksi hän huomaa, että työläis- ja maalaistaustassa voi olla hyvääkin ja että välittämistä on monenlaista.
Itse olen moneen kertaan akateemisesti koulutettu ja lapsuuden sisarukseni ovat kaikki akateemisia. Isäni oli punainen duunari. Teen vaikeaa työtä laitapuolen kulkijoiden kanssa ja olen syvästi kiitollinen siitä, että lapsuuden kotini on antanut eväät kohdata ihminen ihmisenä. Synnymme kaikki alastomina tähän maailmaan. - Dubio
Arvelen, että olet tohvelisankari ja toimit tulevan vaimosi painostuksen pohjalta ?
- samaa mieltä....
moby kirjoitti:
"Monesti koulutetuilla ihmisillä on laajempi elämänpiiri ja ymmärrys asioista kuin kouluttamattomilla." Melkoista yleistystä,omien havaintojeni mukaan asia on useimmiten juuri päinvastoin.Itse en liiemmälti ole koulunpenkkiä kuluttanut mutta tiedän ja tunnen olevani henkisesti sekä fyysiseti korkeammalla tasolla kuin kouluja käynyt veljeni.
Sydämen sivistys tulee ihan muualta kuin koulun penkiltä. Ja jos sitä ymmärrystä asioihin olisi, niin hyväksyisi omat vanhempansa sellaisina kuin ovat. Voihan asioista keskustella ja kysyä, mikä mättää jos tuntuu että vanhemmat eivät hyväksy. En usko, että kukaan vanhempi toivoisi lapselleen pahaa ja olisi kateellinen tämän menestyksestä.
- enkä kateellinen
Akateeminen minäkin kirjoitti:
Minä olen myös perheeni ainoa akateeminen, vanhempani kouluttamattomia ja veljeni alkoholisti. Tosiasia on, että maailmani on heille outo, koska eivät ole sellaisessa koskaan eläneet. Siinä on varmasti myös jotain tiedostamatonta pelottavaa. Voin kuvitella miltä vanhemmista (tiedostamatonta tämäkin) tuntuu, kun oma lapsi elää heille vieraassa maailmassa. Se ei vähennä heidän rakkauttaan tai välittämistään, mutta luo luonnollisesti kuvaamiasi jännitteitä.
Olemme itse myös kasvaneet vanhempiemme kulttuurissa ja kestää aikansa löytää oma identiteetti. No, voit olla tästä eri mieltä, mutta kirjoituksesi kuvastaa sitä, että et ole vielä sinut oman taustasi kanssa. Perhe aiheuttaa sinussa ahdistusta, koska muistuttaa myös sinussa olevista piirteistä. Olen itse kokenut tämän ja kasvun kautta löytänyt itseni ja todellisen olemukseni. Kun tämän saavutat voit katsella ja olla perheesi kanssa ilman ristiriitaa, ymmärrät heitä ja heidän lähtökohtiaan.
Itse olen iloinen, että olen opiskelun ja uralla etenemisen kautta saanut elämääni avaruutta ja uusia arvoja. Tähän kuuluu myös se, että ymmärrän perhettäni ja uskon, että omalla elämälläni tuon myös heidän elämäänsä ja ajatteluunsa avaruutta. Tämä ei heissä minun silmissäni näy, mutta uskon, ettei se voi olla heihin vaikuttamatta. Tiedän vanhempieni olevan minusta ylpeitä ja iloisia saavutuksistani, vaikka eivät sitä ole minulle
koskaan sanoneet.Mutta ei akateemisuus ja uralla eteneminen välttämättä ole onnellisen elämän takeena.
Ihminen on ihminen vikoineen ja puutteineen olipa sitten enemmän tai vähemmän koulutettu.
"Maailmani on heille outo" kirjoitat.
Samassa maailmassa elät kuin hekin, avaruutta elämänkatsomukseen voi olla vähemmän lukeneillakin, jopa enemmän kuin itseriittoisella ja koppavalla "akateemisella".
Kaikilla on omat pienet hiekkalaatikkonsa ja ympyränsä.
Ainahan se oma piiri on jokaisen mielestä kaikkein paras. - Nimetön
moby kirjoitti:
"Monesti koulutetuilla ihmisillä on laajempi elämänpiiri ja ymmärrys asioista kuin kouluttamattomilla." Melkoista yleistystä,omien havaintojeni mukaan asia on useimmiten juuri päinvastoin.Itse en liiemmälti ole koulunpenkkiä kuluttanut mutta tiedän ja tunnen olevani henkisesti sekä fyysiseti korkeammalla tasolla kuin kouluja käynyt veljeni.
paljon on - tosi hienoja ihmisiä, vaikka eivät ole saaneet kouluja käydä. Ja sitten on niitä "kirjaviisaita" - ne on niin viisaita omasta mielestään - sivusta katsoen tosi "raakileita"
"Kokemus on kova koulu - Se joka ei ole oppinut virheistään- ei ole oppinut mitään" - Nimetön
puhetta kirjoitti:
Juuri tästä oman identiteetin hausta ja oman taustan hyväksymisestä on kysymys. Toivoisin, että aloittaja myöntäisi itselleen (ei siitä muille tarvitse mainita), että oma suku jotenkin hävettää uusissa piireissä. Siitä nimittäin alkaa rehellinen, aito "vertaileva tutkimus" akateemisen ja ei-akateemisen elämänmuodon välillä.
Sen seurauksena alkaa ymmärtää erilaisen sosiaalisen pääoman omaavien ihmisten keskinäisiä pelejä ja taisteluja näkymättömistä hierarkioista. Aloittajasta tulee kulttuurien tulkki! Lisäksi hän huomaa, että työläis- ja maalaistaustassa voi olla hyvääkin ja että välittämistä on monenlaista.
Itse olen moneen kertaan akateemisesti koulutettu ja lapsuuden sisarukseni ovat kaikki akateemisia. Isäni oli punainen duunari. Teen vaikeaa työtä laitapuolen kulkijoiden kanssa ja olen syvästi kiitollinen siitä, että lapsuuden kotini on antanut eväät kohdata ihminen ihmisenä. Synnymme kaikki alastomina tähän maailmaan.elämäsi alat - eikä ruumispaidassa ole taskuja - mitään et täältä mukaasi ota - Se mikä on "pääsi sisällä" menee sinun mukanasi hautaan - olipa se välittämistä, ymmärrystä, katkeruutta tai kaunaa - millaiset muistot sinusta jää ??? Vai sitä itseltänne kysykää???
- karina534
Olen samaa mieltä. Vedähän vähän jarruja ajatuksillesi, äläkä heti mene toteuttamaan suunnitelmiasi. Sinä olet sukusi jäsen, etkä muuta sitä seikkaa vaikka kuinka akateeminen oletkin. Ja sitä paitsi ihmisen kanssa olet yhdessä, et hänen sukulaisiensa. Ei ole mitenkään eduksi, että katkaiset välisi sukulaisiin... joskus kyllä vielä kaduttaa. Teepä vaikka näin... ÄLÄ VÄLITÄ puheista vaan elä elämääsi...
- Anonyymi
Ei se muille kuulu meneekö naimisiin vai mitä tekee.
- tiukkistäti
Oletko ajatellut kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä vanhempiesi erilaisuuden versus oma elämäsi? Kirjoituksesi on enemmänkin kasvukipua kuin olisi kyse ongelmasta, jonka kanssa joudut lopun ikääsi elämään.
Olkootkin vanhempasi kuinka yksinkertaisia, agraariyhteiskunnan sinnikkäimpiä konservatiiveja, veljesi kylän pahimpia sosiaalipummeja he ovat myös osa sinua, osa lapsuuttasi, osa omien lastesi saamaa geeniperimää. Mieti, miten mukavaa lapsillesi saattavat olla käynnit vanhempiesi luona? Seuraa hetki miten he kohtelevat sosiaalipummiveljiesi lapsia? Ehkä heidän perhekeskeisyytensä voi tarjota turvallisia hetkiä myös sinun lapsillesi?
Vaikka oletkin kokenut herätyksen tyttöystäväsi suvun kautta ja löytänyt samanhenkisyyttä hänen kauttaan, niin ota se niin että kykenet kohtaamaan monenlaisia yhteisöjä ja yhtä lailla kuin se rikastuttaa elämääsi osaat kuitenkin katsella sitä myös oman sukusi silmin. Voin luvata ettei akateemisuus vielä tee ihmisistä hyvätapaisia ja mukavia, vaan joukkoon mahtuu aivan samanlaista ennakkoluuloisuutta ja konservatiivisuutta kuin sinunkin suvustasi.
Päätöksesi katkaista välit omaan sukuun on lapsellinen, mutta pidä kunnon etäisyyttä, jätä menemättä muutamaan vuoteen ja kun olet suhdettasi heihin rehellisesti ja oikeudenmukaisesti pohtinut tee sitten päätöksesi. Muista, että olet joka tapauksessa päätöksestäsi selityksen velkaa lapsillesi! - Ei sukulainen
Ennen kuin katkot välejä ja polttelet siltoja takanasi niin muista, että sukulaiset tuskin tarvitsevat sinua, mutta jossain elämäsi vaiheessa voit tarvita omia sukulaisiasi. Veri on vettä sakeampaa kuitenkin.
- mies_33v
Enpä ole omassa elämässäni tarvinnut sukulaisteni apuja yhtään mihinkään (muiden kuin perheeni), en ainakaan tähän mennessä. Tuskin tulen tarvitsemaankaan sellaisilta, joista ei ole edes kuulunut yhtään mitään vuosin varrella.
Vanhempiin pidän yhteydet kunnossa, mutta sisaruksiinkin tahtovat yhteydet katketa vähitellen. ...Näinhän se menee, elämä vie mennessään myös heitä, miksei sinuakin?
En suosittele katkeruuden ylläpitämistä, siinä on helppo rypeä, mutta siitä on hankala päästää irti.
Katkeruuden vuoksi ei kannata välejä rikkoa; ehkä se napanuora antaa kuitenkin jo tällä iällä pikkuhiljaa periksi? - Lontoon_trendit
Ei kannata ottaa noin äärimmäisyyksiin menevää asennetta, ja katkaista suhdetta koko sukuusi. Jos sinusta tuntuu, että velvollisuus matkustaa tapaamisiin on vain itsesi puolella, niin ota vähän rennommin. Itse asun tuhansien kilometrien päässä perheestäni, ja hoidan yhteydenpidon puhelimitse, sähköpostilla ja kirjeitse niihin perheeni jäseniin, joiden kanssa tulen juttuun. Ja vierailuilla käyn silloin kun se itselleni/kukkarolleni sopii.
Ilmeisesti nuo tulevat hääsi ahdistavat velvollisuuden tunnettasi. Mikset kerro puhelimessa äidillesi, että menet maistraatissa naimisiin, eikä sukujuhlia aiota pitää. Tai kerro heti jälkikäteen, että menit salaa naimisiin. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Itsenäisyys on sitä, että tekee omat päätöksensä ja elää omaa elämäänsä juuri niinkuin haluaa. Muut saavat elää samaan malliin, ja jokainen on vastuussa omista elämänvalinnoistaan. - tämäkin juttu
aina sanotaan näin ja todellisuudessa näin ei ole.
En ole itse pyytänyt enkä halunnut sukulaisilta apua eivätkä he minulta. ystäävt ja yhteiskunta auttavat jos on ollut pakko (yhteiskuntaakaan en ole tarvinnu vielä).
Mitä sukuni voisi tehdä minulle, jota en itse tai ystävien kanssa voisi hoitaa? turhaa emotionaalista kiristystä tuollainen "pakko olla kiltisti koska tarttet joskus apua". Pyh!
- Haluat olla vain..
wannabe-akateeminen. Kokolailla lapsellinen juttu koko sepustus. Haluat saada vain huomiota täällä ja keksit tuollaista paskaa. Ei noita asioita täällä setvitä vaan omassa mielessä ja tehdään ratkaisut. Tuollaisessa tapauksessa jos se olisi totta ei ole mitään ongelmaa. Ei vain pitäsi paljon yhteyttä. Typerä vetäisi kaikki välit poikki. Huh huh..millä ihmiset hakevatkaan itselleen huomiota näillä palstoilla...voi voi.
- voisi olla
Itselläni vastaavia kokemuksia paitsi että olen vielä sinkku. Minulla ei siis ole mitään merkitystä, vain sisaruksillani on merkitystä sillä heillä on lapsia. En aiokaan lapsia hankkia joten tästä tulee siis pysyvä tilanne. En käy vanhempieni luona kuin piipahdan pari kertaa vuoteen (asun myös eri kaupungissa). Sisarukseni eivät käyttäydy samalla tavalla onneksi kuin vanhempani ja heihin olen tiiviimmin yhteydessä. Mutta vanhemmilleni olen täyttä ilmaa, muuta sukua tapaan vain kun on pakko (tyyliin häissä ja hautajaisissa). Minulla ja vanhemmillani muutenkaan ei ole mitään yhteistä, on käsittämätöntä että meillä on samat geenit!!
Minuun siis ei suhtauduta negatiivisesti suorastaan, olen vain täyttä ilmaa ja se on aivan sama olenko paikalla vai en. - Nainen,35-v
Minä en ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa jos muuta yhteistä ei ole kuin geenit.
Minä en ole tekemisissä omien sukulaisteni kanssa,mitään dramaattista välien katkaisua en ole tehnyt vaan yhteydenpito on vain hiipunut...ensin oli vain vuosittaiset joulukortit ja sitten lopetin niidenkin lähettelyn ja mitään peräänkyselyitä en ole kuullut.
Läheisiä ja rakkaita ihmisiä ympärilläni on paljonkin,he eivät ole geneettisiä sukulaisiani,mutta "sielunveljiä ja -siskoja,-tätejä,-setiä"jne...
Minulle tämä on erittäin sopiva malli toimia ja elää.- supertantta
"Minä en ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa jos muuta yhteistä ei ole kuin geenit."
täysin samaa mieltä. ei missään nimessä kannata tuhlata elämäänsä ihmisiin joista ei välitä. vihaan ihmisten hyväksikäyttöä, ja minua oksettaa aina kun joku sanoo "kamala äijä se on, mutta kun saan rahaa, niin kyllä se kamaluus häipyy. ja onhan se sukuakin..." yh. miten sukulaisuus vaikuttaa vihaan? kuka sen määrää että ihmistä pitää aina rakastaa vaikka tyyppi sut murskaisikin? (ai niin, se satuolento...) kyllä ilman kusipäistä hyötymistä pärjää, oikeastaan paljon paremmin.
- välttämätöntä
Joulukorttilinjalla voi jatkaa.
Suku ehkä tulee mieleen sitten kun saat omia lapsia. Ei kannata väkisin olla liian paljon tekemisissä, tulee vain paha mieli. Sisarusten välillä on usein kateutta. Kuulin juuri vanhemmalta sisareltani,että hän on aina vihannut minua. olemme jo yli 60v.
Kun saat omia lapsia, yritä kasvattaa ne niin, etteivät ala kadehtia toisiaan. - joopajoo...
Suku on pahin...samoja tuntemuksia joskus, vaikka en olekaan "akateeminen". Lasten takia yritän kuitenkin asialliset välit säilyttää. Voihan olla, että he aikanaan tuntevat hyvinkin kuuluvansa porukkaan toisin kuin äitinsä? Itse tekevät aikanaan omat päätöksensä "reviiristään", mutta yritän pitää ovet auki sinne, mihin itse en kaipaa.
- olla itse
oma ongelmasi. Katsotko että kun olet "akateeminen" että olisit jollain tapaa heidän yläpuolellaan ja että heidän pitäisi kehua ja ylistää saavutuksiasi ja kaikki lauseet joihin ei liity kehua on vittuilua? Halveksitko itse kaikkia niitä ihmisiä jotka eivät muuta kaupunkiin vaan jäävät "pikkukyliin" eivätkä kouluta itseensä akateemiseksi? Otahan itseäsi niskasta ja laskeudu jalustaltasi jonne olet itse itsesi nostanut.
Lopuksi näin pikkukylässä asuvana voisin todeta että onhan se Helsinki ihan hyvä paikka, mutta onneksi se on noinkin syrjässä?- Luojan Paukku
mieltä olen. Tuollaiset itsestään liikoja luulevat paskiaiset ovat juuri niitä jotka muutaman vuoden kuluttua vinkuvat mökkitontteja ilmaiseksi sukulaisiltaan kun ovat Herra Helsingin Herroja. Idiootti olet etkä yhtään parempi kun muutkaan ihmiset.
- juntti
Luojan Paukku kirjoitti:
mieltä olen. Tuollaiset itsestään liikoja luulevat paskiaiset ovat juuri niitä jotka muutaman vuoden kuluttua vinkuvat mökkitontteja ilmaiseksi sukulaisiltaan kun ovat Herra Helsingin Herroja. Idiootti olet etkä yhtään parempi kun muutkaan ihmiset.
olen samaa mieltä , jos noin häpeää sukuaan
olis parempi että ottais suunnan vaikka satamaan ja hyppäis mereen. ei saisi noin nousta
virtsa päähän,vaikka on päässyt tai joutunut susirajan sisään?
- Pohjan-Akka
Minusta tuntuu naurettavalta tuo ajatus, että joku vuosi yliopistossa muuttaisi ihmisen täysin eri sfääreihin entisen elämänsä ja taustansa kanssa. Ymmärtäisi tuon asenteen, jos olisi vaikkapa Nobel-kirjailija, ydinfyysikko tai astronautti: "kukaan ei ymmärrä minua".
vai onko kyseessä jokin vähä-älyisten joukko, mihin on syntynyt yksi mutantti?
Voihan sitä mennä naimisiin ilman sukuakin katkaisematta radikaalisti välejään. Voihan sitä sanoa vain, ettei pitänyt mitään häitä: "piipahdimme maistraatissa". Voi olla, että tuleva oma perheesi ei ymmärrä sitä, miksi olet katkaissut välisi sukulaisiin. Miksi katkaista, kun voi olla olematta tekemisissä jo välimatkankin vuoksi.
Jospa jälkikasvustanne tuleekin tohtoreita, ja heitä kiinnostaa "alkeelliset agraari-veljesi". Sinä oletkin sitten liian tylsä tapaus.- pohjan ukko
Itellä samanmoisia ajatuksia. Nuorena oli oltua sukua paossa, mutta nyt vanhemmiten on aatokset muuttuneet.Omat lapseni viihtyvät erittäin hyvin näitten "maalais tollojen seurassa"ihailevat suorastaan, siellä peräkylillä kumminkin asuu alkukantainen ihmisyys joka voi vetää vertoja suurelle kirjasivistykselle, omalla tavallaan. Molempi parempi. Omat kokemukseni on etttä tyytyväinen olen etten polttanut kaikkia siltoja aikoinaan. Vanhemmiten on sitten ihan sama mitä suku tuumaa ja meinaa, me tehdään kumminkin elämällämme mitä meitä haluttaa. Suvun hyväksyntä tulee sitten aikaan.Eikä sekään haittaa.
- puulabois
Iski silmään seuraavat lauseet: "sosiaalipummeja kummatkin", "akateemisesti koulutuettu", "vaimo akateemisesti koulutuettu", jne.
Olisiko mahdolista että itse kohtelet sukuasi alentavasti, olethan akateeminen ja hyvin toimeentuleva toisin kuin oma sukusi (jos oikein ymmärsin). Ainain korostat koko ajan itseäsi ja menestystäsi. - jonkka
ei muuta kuin katkaset välit ja haistat paskat koko junttilansuvulle, tossa on tyylii !
- pusiaalisommi
"Kaksi pikkuveljeäni jäivät pikkukylään ja ovat sosiaalipummeja molemmat. Heillä on kuitenkin lapsia ja vaimot ja siksi he ovat hierarkiassa minun yläpuolella." En tunne veljiäsi mutta veikkaan että he ovat normaalia työtä tekeviä duunareita joita juuri sinun kaltaisesi "älyköt" katselevat pitkin nenänvartta,kun eihän niillä raukoilla ole edes maasturibemaria tai kelohonkahuvilaa.
- murinaa maalta
taivas,Helsinki on maalman napa,Halsinki on...
- JukkisHki_
Mieti kahdesti ennen kuin laitat välit poikki.
Etäiset ja asialliset välit ovat paremmat kuin ei välejä lainkaan.
Voisi jatkossa olla helpompaa, että on etäisen asialliset välit kuin ei välejä ollenkaan. Sanotaan niin, että jos mahdollista, niin älä stressaa lapsista ja avioliitosta ja maalle muutosta kyselemisistä.
Voisitko vastailla jotain ympäripyöreätä tai että kun on kymmenen vuotta kaupungissa asunut, niin ei sitä kodistaan halua enää mihinkään lähteä, kun kaikki ystävät ovat vieressä.
Ja jos haluaa keskustella, niin voi kai sitä vihjata, että kun täällä ei niitä työpaikkoja taida oikein olla... ja lapsista, että monet saavat nykyisin lapsia vasta n. 40v, että tässä on vielä rutosti aikaa...
Jos ei tunnu harvat käynnit maalla riittävän, niin ehdota oikein aktiivisesti, että tehän ette ole koskaan olleet Helsingissä, että mitä jos ihan tässä parin viikon sisällä tulisitte tutustumaan meidän pääkaupunkiin, että nähtäiskin sitten useammin...
Pienellä kylällä ja ehkä vanhemmissa kiinni olevilla, on hyvin perinteinen malli, miten maailma pyörii - siksi lapset, avioliitto, maalla asuminen jne. Ehkä vielä hyppysellinen kateutta, kun pärjäät.
Vaikea siinä on läheisissä väleissä olla, jos arvomaailma on täysin erilainen eikä toinen jousta näkemyksistään tai arvoistaan, ja juttu menee usein "typeristä" asioista kinaamiseen. Mutta onhan se sinullekin näköala toisenlaiseen elämään, kun pidät välit jonkinlaisena. :)- pitää
aina selitellä ja teeskennellä sukulaisille joiden kanssa ei halua olla tekemisissä?
- niin kuin
itsestä tuntuu hyvältä. Itse olen ajat sitten laittanut välit poikki sukulaisiini, enkä kadu. Enkä tiedä kadunko myöhemmin, kun en osaa ennustaa, enkä tiedä tulevasta etukäteen. Nyt tuntuu hyvältä tämä valinta, enkä saa mitään katkeruus kohtauksia tai itsesääli itkukohtauksia sen takia etten ole suvun kanssa tekemisissä. Elän omaa elämääni miehen ja lapsen kanssa ystävien kera.
- Melamiinisoiro
Meillä minun sukuni on erittäin hyvin koulutettua väkeä ja he ovat totaalisia suvaitsemattomia juntteja, ei heru tukea piirun vertaa parisuhteellemme eikä millekään muullekaan.
Tyttöystävän suku taas on melko alhaisesti koulutettua ja keskiluokkaista vähäpalkkaisemmissa töissä ym. mutta he ovat ihania ihmisiä, jotka jaksavat aina kannustaa ja olla empaattisia - puuttuu
sinulta vielä.eihän sinun tarvii olla sukulsisten kanssaan missään tekemisissä,mutta älä kuitenkaan tee sellaista päätöstä että katkaiset välisi heihin.olethan selvinnyt tähänkin saakka ilman vanhempiesi tukea.meillä äideilläkin on syynsä,joita me pidämme omana tietonamme.en tiedä sun äidin elämää,mutta omalla tavallaan on myös hyvä etteivät sekaannu sinun elämään.
olet perustamassa omaa perhettä korjaa heille ne virheet,joista olet jäänyt paitsi .
lapsille on aina rikkaus tietää juurensa ,kuin myös meille aikuisille.
muuta ne asiat jotka voit ja hyväksy ne mitä et voi muuttaa. Teet miltä itsestäsi tuntuu.Toisten ihmisten arvostus,on jokaisesta itsestään kiinni.Hankalia sukulaisia on kaikenlaisia..."duunarit" ja akateemikot yhtälailla.Onneksi omassa suvussa arvostetaan molempia.
- Kameli Belmont
Onko murrosikä jäänyt väliin?
Haluaisit olla rakastettu, mutta tuntuu, että kaikki muut (veljesi) saavat vanhempiesi huomion ja sinä jäät nuolemaan näppejäsi - vaikka oletkin omasta mielestäsi kaikin puolin erinomainen ja elämässäsi onnistunut, olethan sentään akateeminen ja arvosi ovat paremmat kuin muilla tuppukyläläisillä? Ylemmyyden tuntosi muita ihmisiä kohtaan loikkaa silmille kirjoituksestasi.
Kuulostat siltä kuin häpeäsit vanhempiasi, etkä uskaltaisi esitellä heitä vaimosi suvulle. Toisaalta haluaisit vanhemmiltasi huomiota, kiitosta ja vierailuja ja omien saavutustesi ymmärrystä sekä ihailua.
Vain humanisti voi kokea kuvailemaasi pöljää angstia.
No, minulla on sinulle ilosanoma: Samaa paskasakkia kaikki me ollaan. - mischinka
Mä oon 22-vuotias häitäni suunnitteleva tyttönen, ja oon pohtinut pääni puhki mitä tehdä isäni puolen suvun kanssa.
Ongelmani on periaatteessa typerä: En vain pidä isästä tai isäni suvusta. En ole koskaan tullut toimeen isäni kanssa, enkä pidä hänen vanhemmistaan, vaikka he haluaisivat kyllä liiaksikin nähdä ja olla yhteyksissä.
He ovat korkeasti koulutettuja ja muka niin ylitse muiden, koko perhanan suku.
Aina kun näemme, kyselevät että lähdenkös jo opiskelemaan, vaikka viihdyn työssäni hyvin. Ongelmahan on siinä, että olen vain kaupan alalla, lähinnä kassalla ja minunhan pitäisi olla vähintäänkin maisteri että he olisivat iloisia puolestani.
Koulutus tai sen puute ei mielestäni tee musta sen huonompaa ihmistä. Tuo kouluun patistaminen ei kylläkään ole ainoa syy miksi en isovanhemmistani pidä.
Mua ärsyttää, että pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa vain sen takia että he ovat sukua, kun muuten en todellakaan olisi missään tekemisissä. He haluaa nähdä mua mutta mä en heitä.
Yritän aina sanoa että on kiirettä töissä ja teen pitkää päivää enkä oo ketään muutakaan juuri ehtinyt nähdä..
Mutta aina ne hengittää niskaan. Asumme samassa kaupungissa niin näkeminen olisi hyvin helppoa.. Periaatteessa ei ole mitään oikeaa syytä katkaista välejä, joten miten voisin välttyä inhottavilta kylässä käynneiltä ilman hyvää syytä?
Nämä isovanhemmat ovat hyvin arvostelevia myös äitiäni kohtaan,jota rakastan valtavasti, enkä todellakaan halua heitä samaan tilaisuuteen,kuten esimerkiksi häihini. Häät ovat kuitenkin ilon juhla enkä kaipaa sinne ketään muita kuin heidät kenet oikeasti haluan, mutta siitä vasta viha syntyisi kun jättäisin isän puolen suvun kutsumatta. Vaikea tilanne johon en keksi ratkaisua.
Jos hyviä ideoita niin kertokaa.- ainotar
Sun häät on Sun ja Miehesi juhla ja te teette niistä just omannäköisenne!
-vaikka sitten ilman isänpuoleisia sukulaisiasi jos siltä tuntuu.
Eikös se hääjuhla järjestetä sen takia että sinä ja miehesi päätätte viettää loppuelämänne yhdessä? Siis itseänne varten eikä niitä ei-niin-mieluisia-sukulaaisia varten!
Älä tee tästä asiasta itsellesi ongelmaa koska se ei sitä ole.
:) - mischinka
ainotar kirjoitti:
Sun häät on Sun ja Miehesi juhla ja te teette niistä just omannäköisenne!
-vaikka sitten ilman isänpuoleisia sukulaisiasi jos siltä tuntuu.
Eikös se hääjuhla järjestetä sen takia että sinä ja miehesi päätätte viettää loppuelämänne yhdessä? Siis itseänne varten eikä niitä ei-niin-mieluisia-sukulaaisia varten!
Älä tee tästä asiasta itsellesi ongelmaa koska se ei sitä ole.
:)olet kyllä aivan oikeassa, kiitos sulle :)
- Puolikas appelsiini
Olen 3o-vuotias nainen ja olen ollut "sijaiskärsijänä" koko elämäni ajan siitä, että isällä menee huonosti oman sukunsa kanssa.
Isällä on kaksi sisarusta, joiden nimiä en edes tiedä/ muista.
Eli en ole ollut missään tekemisissä isän suvun kanssa. Toisaalta se ei ole häirinnyt, koska siihen on tottunut, ettei isän suvun kanssa olla tekemisissä, mutta toisaalta on aina tuntunut sisälläni pieni tyhjyys, epäilys ja pelko. Ja en ole uskaltanut lähteä kyseenalaistamaankaan tilanteen vakavuutta, koska minunhan pitää tyttärenä olla aina isäni puolella.
Mutta Olen kyllä keskustellut isän kanssa anteeksiannon mahdollisuudesta, mutta se ei tule kuulemma kysymykseen, (Anteeksipyynnön on tultava suvun puolelta isälle).
Välillä olen pelännyt, että isä tekee jotain harkitsematonta; käy jonkun sukulaisensa kimppuun tai tappaa itsensä.
Että suosittelisin, ettei ihan pikkuasiasta kukaan lähtisi välejä sukuunsa katkomaan, koska seuraukset voivat olla kauaskantoisia ja pahempia kuin niiden alunperin oli tarkoitus ollakaan.
Rauhaa ja hyvää tahtoa kaikille!- kuule...
Etkö sinä voisi itse ottaa yhteyttä isäsi puolen sukulaisiin.Ymmärrän,että se tuntuu varmasti vaikealta,kun ette ole olleet tekemisissä.
Minä toivoisin kovasti,että eräät sukulaiseni ottaisivat yhteyttä.Itse olen yrittänyt heidän suuntaansa.Mutta annan heidän olla,jos eivät halua olla tekemisissä.
- se onnistuu
juu
- Saunatonttu-67
Olen itse sukuni ainoa serkuksista, joka ei ole kokenut avioliittoa, mutta seurustelusuhteita kylläkin. Lisäksi olen ainoa, jolla ei ole omia jälkeläisiä. Olen kuullut tuota samaa virttä itsekin, mihin tämän keskustelun aloittajakin puuttui.
Karvaasti sain kokea serkkuni kohtelun, kun hän ei lähettänyt minulle henkilökohtaista kutsua tyttärensä yo-juhliin. Muille sellainen lähetettiin ja syy lienee se, kun minulla ei ole vaimoa ja omia lapsia. Minut kyllä kutsuttiin, mutta nimeni oli liitetty äitini kutsuun, joka asuu taas ihan muualla. Jätin juhliin menemättä, koska muut saivat henkilökohtaisen kutsun kotiinsa, mutta minä en. Näin se suku kohtelee yksin eläviä ja taitaa olla ihan yleinen käytäntö.
No minä en katkaise välejä sukuuni, mutta kanssakäyminen joidenkin kanssa vähenee väkisinkin. Onneksi joukossa on niitäkin sukulaisia, jotka ymmärtävät lähettää kutsun minulle ihan henkilökohtaisesti.
Toinen selitys oli, että haluttiin säästää postituskuluissa. No kannattaa säästää euro postituksesta, niin menettää kymmenien eurojen arvoisen lahjan. Hyvää talousmatematiikkaa -:) - käytöksesi?
Halveksutko itse sukuasi, kun he eivät ole korkeasti koulutettuja? Ainakin tekstistäsi paistaa moinen asenne läpi.
Nykyään tuntuu tuo koulutus, hyvä työpaikka ja raha olevan tärkeämpää kuin edes perhe. Tiettyyn pisteeseen asti on ihan hyvä, että sitä kunnianhimoa on. Mutta oletko kaikessa menestyksen tohinassa unohtanut perheesi? Kyllä hekin sen huomaavat eivätkä ehkä siksi sinua arvosta.
Itse asiaan. Kyllä minäkin tuossa tilanteessa varmaan pistäisin välit poikki. Mitä sitä suotta mielistelemään ihmisiä, jotka eivät sinua arvosta. - "oma perhe on paras"
Ymmärrän jollakin tapaa haluasi katkaista yhteydet sukuusi, mutta asiassa voit toimia toisellakin tapaa. Itse valitsin tien, jolla olen yhteydessä niihin ihmisiin, joista todella pidän. Omiin vanhempiini ja sisaruksiini yhteydet ovat neutraalit ja olen yhteydessä silloin kun jaksan ja haluan. En koe tarpeelliseksi katkaista suhteitani, mutta en myöskään toimi heidän ehdoillaan enkä heidän toiveiden mukaisesti. Minulla on oma ihana perhe ja se riittää minulle. Elän myös omien arvostuksieni ja tapojeni mukaisesti, enkä kuuntele mitä muilla on asioista sanottavana, koska en loukkaa heitä enkä puutu heidän elämäänsä. Suku kyllä on huomannut sen ettei mielipiteitään meidän perheestä kannata kovin äänekkäästi tuoda julki, koska yhteydenottoni vähenevät sen myötä. Yritän toki toimia "hyvien tapojen" mukaisesti, mutta meidän perheen yli ei suku kävele omilla pinttyneillä ja vanhoillisilla mielipiteillään. Jokainen voi pitää mielipiteensä, mutta koska en sukuani arvostele ääneen niin saman toivon toimivan toisinkin päin. Omien vanhempiensa toimintaa kannattaa miettiä vasten sitä elämäntilannetta ja -olosuhteita jotka silloin vallitsivat, kun itse oli lapsi. Näin voi yrittää korjata itse vanhempana niitä virheitä, joita omassa kasvuympäristössään koki. Ja sittenkään en koe olevani kovin hyvä äiti, vaikka lapsuuteni puutteita olen yrittänyt kaikin voimin korjata. Kas kun kaikkien resurssit ovat rajalliset... Mutta aina voi pyrkiä parempaan.
Ja se että ystävät löytyvät muista piireistä kuin suvusta, ei mielestäni ole huono asia. Pääasia että on ystäviä ja hengenheimolaisia!!
Naimisiin voi mennä kahden todistajan läsnäollessa, jos ei häitä halua. Eihän sitä juhlaa tehdä vain suvulle vaan pitäähän siitä itse nauttia. Ja jos juhla ei ole mieleen, niin nieleskelköön suku pahan mielensä.
Jokainen eläköön omaa elämäänsä, tätä yhtä ja ainoaa, kuin itsestä oikealta ja hyvältä tuntuu. Sukua ei pidä loukata eikä aliarvioida, mutta ei sen toivomusten mukaan tarvitse myöskään toimia. Lastenlapset voivat pitää välinsä mummolaan ja kokea isovanhempien rakkautta, vaikka itse et niin kovin syvällisiä tunteita tuntisikaan. Elämän koulun myötä ajatukset selkiytyvät ja omat arvot löytyvät!- tattoor
Kirjoituksesi avasi minulle monta solmua, joita olen miettinyt todella paljon.
Kiitos sinulle, puhut (kirjoitat) todella asiaa!!
- yhteyksiin
Miksi pitäisit mitään yhteyttä sukuusi/perheesesi jos ei kiinnosta?
Tee mitä haluat.
Kenen "pakko" se on, että joutuisit välillä menemään pakkojuhliin? Kenen elämää elät? Kenen sääntöjä noudatat?
Missään ei sanota, että perheen/sukulaisten kanssa on oltava missään tekemisissä. Se on täysin oma valintasi. - Kokemuksesta kirjoitan
Hei
Anna ajan kulua, älä katkaise välejä sukuusi suullisesti.
Jos haluat nyt olla heistä erillään niin elä hiljaiseloa heidän suhteen.
Minulla on paljon kokemuksia huonoista väleistä sukulaisiini ja voin vain kertoa sinulle tässä sen että sellainen kuluttaa ihmistä todella sisältä.
Elikkä, anna ajan kulua ja kun kaikille tulee vuosia lisää niin ajatuskanta muuttuu huomattavasti toisianne kohtaan.
On paljon terveellisempää elää itsensä vuoksikin erossa suvusta ja hiljaiseloa kun että katkaista välejä sukuunsa lopullisesti.
Neuvon sinua kokemuksen perusteella. - joyder
Niinkuin on jo todettu edempänä, että sukuaan ei voi valita, mutta ystävät kyllä. Itselläni on todella laaja suku varsinkin äitini puolelta. He puhuvat pahaa keskenään ja vellaavat kaikkien asiat, mutta en ole siihen alistunut.
Isäni suku on hieman pienempi ja hallittavissa paremmin ja heidän kanssaan olen jokseenkin yhteisymmärryksessä.
En kannata täydellistä välien katkaisemista. Tee kuten minä lähetä kaikille joulukortti kerran vuodessa tai joku muu kortti jonain muuna juhlapäivänä, sekä osoitteenmuutoskortti. Olen antanut elämän näkyä ja nimet ovat vaihtuneet joulukortissani, kun puolisot ovat vaihtuneet milloin mistäkin syystä. Huomaan, että sukuni on tyytynyt siihen.
Äitiini olen pitänyt kylmää kautta pari vuotta, kun me emme vain sovi saman katon alle, koska mielipide-eromme on niin suuri. Hyväksyn hänen elämänsä ja jos hän ei hyväksy minun niin se ei ole minun asiani. Isääni ja sisaruksiini minulla on hyvinkin lämpimät välit ja keskustelen heidän kanssaa melkein päivittäin.
Ystävistä olen tehnyt toisen mieluisan perheen itselleni. Minulla on 2 kummilasta ja heidän kanssaan minun tulee vietettyä aikaa viikoittain. Koska olen kasteessa lupautunut auttamaan kasvatustehtävissä niin sen myös teen. Aina kun ystäväpiiriimme tulee pariutumisen tai syntymän kautta uusia ihmisiä niin pidämme tervetuloa perheeseen juhlat, johon kaikki osallistuvat omalla panoksellaan.
Olemme toisillemme kuin laaja uusi suku, jonka kanssa puuhastelemme ja teemme asioita mitä kaikki eivät voi tehdä oman perheensä kanssa. - saman kokenut
Älä välitä, et oo ainoo. Minäkin tein sisaruksilleni pesäeron, mutta äiti sairastui ja tarvi apua, vaikka isä hoisi häntä. Silloin oli pakko tavata sisaruksiani. Sitten sairastui isä pahasti, leikattiinkin ja sai laajan sydärin. No äiti kuoli nyt hiljattain.
Yritän olla näkemättä niitä, en kutsu kotiini, enkä soittele niille. Isälle soittelen, jos haluun nähdää isäni, on pakko silloin pyytää kyyti siskoiltani. oon niin kyllästynyt niihin, no harvemmin nyt näen, onneksi.
Eli ei siitä suvusta niin vaan pääse eroon, kun asumme samalla paikkakunnalla, muutto kauas suvusta ainoa keino. - musta lammas
Tulee sanalla sanoen mieleen: Kateus! Jos kerta muut eivät ole kouluttautuneita eikä muutenkaan menestyneitä, ei muu voi olla tärkeetä kuin se missä ite ovat onnistuneet. Eli ne lapset ja avioliitto. Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, että ei ehkä kannata suullisesti tehdä eroa, vaan pitä hiljaiseloa. Tietysti olisi jossain vaiheessa hyvä sanoa, miltä tuntuu!
Sukusi voivat itse olla sokeita tekemisilleen ja sanomisilleen... - Nimetön
Katsoiko kukaan eilen 6.7 Kirsti Paakkasen-Marimekon
entistä omistajaa kuinka hän kertoi omasta synnyinkodistaan lämmöllä.Tuon mökin ainoasta huoneesta jossa hän syntyi,kaikesta kuuli ja näki miten hän kunnioitti omia vanhempiaan,vaikka olivatkin köyhiä ja vieläkin halusi kerto kaikille asiasta.
Heillä ei ollut edes varaa oppikouluun,vaan hänen opettajansa antoi käyhälle lahjakkaalle tytölle rahat ,että hän sinne pääsi.
Minusta hän oli noussut tämän asin yläpuolelle,koska hän korosti sitä,että on aivan sama mistä yhteiskuntaluokasta on lähtöisin,kuitenkin siellä on hänen juurensa,mistä hän oli ylpeä.Eikä myöskään pelännyt sitä kerota,koska hän oli tämänkin asian osannut kääntää omaksi vahvuudekseen. - Helsinki since i was born
Miten se on mahdollista, että helsingissä suurimmat urbaanin citykulttuurin kannattajat ovat lähtöisin pienistä kaupungeista ja kylistä. Juuret ovat siellä missä on lapsuutensa viettänyt. Mutta sitten jotkut, nämä...aivottomat, tollot ilman identiteettiä, saapuvat kerran vuodessa-kahdessa kotikonnuilleen katsomaan veljiään ja sisariaan sekä ikäväkyllä, myös vanhempiaan nenänvarttapitkin puhuen kirjakieltä ja korostaen omaa erinomaisuuttaan. Kuka kumma on sinulle antanut oikeuden ylentää itsesi maisterin papereilla? Nämä sinun naimisissaolevat veljesi? Sosiaalipummejako? Alkoholisteja? Käyvät kenties sosiaalitoimiston luukulla hakemassa toimeentuloa perheelleen koska maaseudulla työpaikat on harvassa? Kotiseuturakkaita? Luottavat tulevaisuuteen, että kenties jonainpäivänä jostain kotiseudulta löytyisi työpaikka? Jos sinulla arvoisa maisteri, ja ylioppilas (kukahan muuten koulutuksesi maksoi ainakin ylioppilaslakkiisi saakka) ilmeisesti "mukavan", ja hyvinkoulutetun tyttöystäväsikanssa olette päättäneet katkaista nyhteydenpitosi maalla asuvaan sukuusi, onnea matkaan vaan. Ehkä siperian aikuisoppilaitoksessa olisi sitten sinunkin aikuis-iällä vielä pari kurssipaikkaa vapaana
- Nimetön
olen 51v nainen pks:lta olen kokenut saman tosin kauan sitten ja vielä täällä etelässä
lähdin kotoa 15v:aana ja sen jälkeen olen kouluttanut itseni ja kasvattanut lapseni ilman suvun hyväksyntää ja tukea
isäni tosin oli aikoinaan tukenani henkisesti mutta hautasin hänet yksin ilman sisaruksiani jo 16v sitten
on hyvä jos voit olla ottamatta yhteyttä sukuusi
elät omaa elämääsi jne
itse en ottanut yhteyttä yli 17 vuoteen johan äitini otti yhteyden ja nyt ovat välit sanoisin asialliset
sisarukseni eivät ota yhteyttä veljeäni lukuunottamatta
sain kuulla millainen häpeä perheelleni olen kun muut ovat valkolakin haltijoita mutta minä en
kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle vaimollesi
toiv saman kokenut - Hämmästelevä
Miksi yleensäkään kaipaat minkäänlaista hyväksyntää vanhemmiltasi? Olet jo aikuinen mies ja sinulla on oma elämä. Olet edelleen henkisesti riippuvainen vanhemmistasi. Opi elämään henkisesti itsenäistä elämää. Sinulla on oma elämä ja suunnitelmat, joten et tarvitse enää hyväksyntää mistään taholta. Keskity olennaiseen, eli oman elämäsi rakentamiseen.
- Asfalttisoturi I
Tekstistäsi paistaa suuri epävarmuus ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Keskityt enemmänkin sen pohdintaan, mitä kotiväki sinusta ajattelee, kuin oman elämäsi kehittämiseen. Sinun on aika katkaista henkinen napanuora lapsuudenkotiisi, mutta välejä en suosittele katkaisemaan. Tärkeintä elämässäsi on nyt saavuttaa mielenrauha ja olla välittämättä vanhempiesi suhtautumisesta sinuun. Elät omaa taloutta etkä ole koskaan ollut vailla mitään, joten sitä suuremmalla syyllä voit viitata kintaalla maaseudulta tulleille kommenteille.
- Nimetön
Asfalttisoturi I kirjoitti:
Tekstistäsi paistaa suuri epävarmuus ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Keskityt enemmänkin sen pohdintaan, mitä kotiväki sinusta ajattelee, kuin oman elämäsi kehittämiseen. Sinun on aika katkaista henkinen napanuora lapsuudenkotiisi, mutta välejä en suosittele katkaisemaan. Tärkeintä elämässäsi on nyt saavuttaa mielenrauha ja olla välittämättä vanhempiesi suhtautumisesta sinuun. Elät omaa taloutta etkä ole koskaan ollut vailla mitään, joten sitä suuremmalla syyllä voit viitata kintaalla maaseudulta tulleille kommenteille.
nämä kaksi edellistä viestijää ovat antaneet. Voitko sinä katsoa itseäsi peilistä silmiin -omien tekojesi, tai valintojesi vuoksi.Lapsen ja vanhemman väliset suhteet ovat hyvät tai huonot ja sen päättää vain kuolema. Sen kun muistaa ja kenties olet itsekin vielä vanhempi - sitten sen tiedät tai opit. En minä kasvattanut lapsia - lapset kasvattivat minua paljon enemmän!
- lollipop.candy
Oletko nyt aivan varma että olet itse asiassasi ihan tilanteen tasalla ja tunnet sukulaisesi siinä määrin että olet varma diagnoosisi paikkaansapitävyydestä?
Esimerkiksi sinua mielestäsi kritisoivan ihmisen elämänkokemus ja ikä kertovat jo aika paljon siitä mitä hän mahdollisesti tarkoittaa sinulle puhuessaan.
Olet siis hyvin toimeen tuleva ja perhettäkin perustat,sinusta varmaan ollaan ylpeitä ja elämässäsi halutaan olla osallisena nyt ja tulevaisuudessa.
Kysymyksessä voi olla aivan perus ihmisen ikävä ja yleinen välittäminen.
Tiedän itse mistä puhun sillä olen saanut osakseni oman annokseni liiallisesta huomiosta ja kyselyistä matkani varrella.Rasittavaa se on ollut,mutta tuossa valossa en ole vielä asiaa osannut ajatella :)
Rakkautta ja hyvää elämää.Teit nyt sitten mitä päätöksiä hyvänsä,olet varmasti itse aina oikeassa.- matkaa ja rakkautta
mutta älä luulekaan että juuri sinä olet aina oikeassa. Oppiminen alkaa vasta sitten kun myönnät ettet sinä sittenkään tiedä kaikkea!
- aikuisena naisena
onko teille tulossa lapsi? ne on ihania (silloin kun ei itke)
- symppis36
suku on pahin -näin ainakin väitetään...itselläkin suvussa toisin ajattelijoita jotka ei edes onnittele vaikka odotan jo 9.ttä lastani.mutta mielestäni se on vain kateutta.naimisiin oon ite ennättäny 2 kertaa ja sekin on suvulle kauhistus.mutta enpä olekkaan heidän kanssaan naimisissa enkä perustanu perhettä.hel....jos ne olis saanu vaikuttaa.siksi neuvonkin sua että röyhistä vaan rintaasi tulevan vaimosi rinnalla ja ottakaa ja kutsukaa häihinne ihmisiä jotka arvostaa teitä ja valintojanne.onneksi aina on edes ystävät...onnea jo etukäteen teille sinne.ja erittäin antoisaa ja lämmintä kesää.
- Isän maan polustaja
Mikäli suvussasi on sotaveteraaneja, olisi yhteydenkatkaisu sukuun sekä häpeällinen että epäisänmaallinen ratkaisu, mikä osoittaisi silkkaa pelkuruutta ja maanpetturuutta.
- on kyllä
hyvä,että sotaveteraaneja arvostetaan.
- aika
onhan se tämäkin kannanotto.
- Jadejadejade
Ymmärrän täysin kantasi. Kyllä omista vanhemmistaan ja suvustaan voi todellakin tehdä eron. Ei ole mikään velvollisuus sietää ihmisiä, joista ei kertakaikkiaan saa mitään muuta kuin mielipahaa. Erotaan avio- ja avoliitostakin, kun toimeen ei kertakaikkiaan tulla, miksi ei suvusta. Se syö ihmistä todella raskaasti sisältä toistuvasti tulla negatiivisesti arvostelluksi tai halveksituksi ilman minkäänlaista inhimillistä hyväksyntää. Siitä vaan, onnea ja tyytyväisyyyttä elämään !!
- KOPIO
Olen sinua vanhempi, mutta kuljin samaa rataa. Halusin elää omaa elämää, vailla sukulaisvelvoitteita. Se oli hyvää aikaa! Häihin en kutsunut ketään sukulaista, ainoastaan vanhemmat. Siitä syntyi sukulaisten piirissä hirveä ralli. Vaimoa haukuttiin ja minua. Sukulaiset poistuivat huoneesta kun menin sinne ja samoin tekivät vaimolle. Häntä se rassasi.
Syntyi esikoinen. Sukulaiset odottivat kastejuhliin. En kutsunut ketään. Syntyi toinen lapsi. Nyt odottivat että pääsevät kummiksi. Ei kutsuttu eikä etenkään kummeiksi. Sukulaiset (lue: sisaret) aloittivat mustamaalaamisen. Syntyi kolmas lapsi. Kastejuhlat pienessä piirissä. Sisaret muuttuivat noidiksi, eivät veljet niinkään.
Tuli ero. Siskot liittyivät ex:n kumppanin kanssa. Minusta levitettiin sellaisia tietoja joita en ole tehnyt. Kaikki minun puheet ja pienimuotoiset asiat, joista saa negatiivista kaikua tuotiin suureen ääneen julkisuuteen. Minä pysyin vaiti. Siskojen tekemä mustamaalaaminen jatkuu edelleen, vaikka erosta on liki 8 vuotta.
Uusi avioliitto. Siskot ottivat tulevaan vaimoon yhteyttä ja mollasivat minut. Yllätys! Hän ei alistunut vaan kertoi tekevänsä päätökset itse. Häntäkin vastaan siskot hyökkäsivät, mutta hänpä onkin niin kova luu että laittoi kampoihin. Siitä vaimolle rutkasti pisteitä.
Jos päätit olla pitämättä yhteyttä, niin tee niin. Itse en ole haukkunut heitä, mutta en tapaillutkaan. En ole jutellut siskon kanssa moneen vuoteen, ja se rassaa häntä. Tänä vuonna hänkin erosi. Sukulaisia ei vaan ole mielenkiintoa tavata. Huomasin että siskoni muuttuivat demoneiksi.
Lopuksi. Tämä show on kannattanut käydä, pirujen eteen ei tule polvistua. - Oman elämän löytänyt
Omat tuntemukset ovat niin henkilökohtaisia, että muiden on vaikea ymmärtää miltä asiat toisesta voivat tuntua ja miten hän kokee tietyt asita. Näissäkin vastauksissa sen huomaa. Toisesta tuntuu pahalta joku asia ja toisesta toinen eikä kumpikaan ymmärrä miksi toisesta sellainen tuntuu pahalta. Toinen kokee väheksynnän voimakkaammin kuin toinen eikä sitä voi kukaan tuomita tai käskeä tuntemaan toisin. Toiset ihmiset eivät osaa ajatella miten heidän sanansa voivat vaikuttaa toiseen ihmiseen, mutta jos heille itselleen sanoo samoin, niin he loukkaantuvat siitä. Eivätkä sittenkään ymmärrä, että he itse sanovat juuri samoja asioita ja ihmettelevät, jos toinen loukkaantuu. Ikuisia ongelmia ihmisten välillä - vähättely, hyväksyntä, arvostus, kateus...
- pikkudamme
elä niinkuin tähänkin asti vittu jos ei ymmärrä niin unohda koko suku sillä sinun onni menee sukusi ymmäryksen yli minä olen sen jo tehnyt enkä kadu päivääkään
- vettä sakeampaa,
... sen saa itse kukin huomata elämän varrella, saattaapi olla että joskus se sosiaalipummin perhe on sinulle tärkeääkin tärkeämpi jossain tilanteessa. Nimim. Kokemusta on, 57 v
- akateeminen X 2
Kyse on molemminpuolisesta kunnioituksesta. Meillä on suvussa sekä pitkälle koulutettuja ihmisiä, akateemisia ja kannuksensa muuten hankkineita. Osa suvusta on maalla asuvia, vähemmän koulutettuja, ikänsä samalla paikkakunnalla asuneita. Mutta meillä on tervettä kunnioitusta puolin ja toisin. Sydämen sivistys ei riipu koulutuksesta eikä asuinpaikasta, ei arvosta eikä asemasta.
Surullista on jos joutuu sukulaisten kiusaamaksi, eristetään tai itse eristäytyy. Mutta viimekädessä jokainen vastaa itse omasta käytöksestään ja valinnoistaan.
Kyllä veri kuitenkin on vettä sakeampaa. Onnea teille ja valinnoillenne! - saa...
vähän sen kuvan niinkuin pitäisit itseäsi muita parempina kun olet akateeminen ja veljeskin on sosiaalipummi..Todennäköisesti tarvitsisit kunnon pudotuksen maanpinnalle pilvilinnoista,eli et ole yhtään mitään sen enempää kuin kukaan muukaan sukulaisesi..
Toiset oppii nämä asiat helpommin ja toiset elää hampaat irvessä hautaan asti oppimatta koskaan mitään. - täysin irti
voi tietysti katkaista välit, mutta suku on ja pysyy. Joskus hyvä asia, joskus paha.
Ne, jotka jostain syystä eivät tiedä sukuaan, valittavat juurettomuutta.
Minäkin tutkin sukuani ja sitten lykkäsin ne perimmäiseen komeroon. Joskus lapsenlapsiani saattaa kiinnostaa.- Sitä tarvitaan
Joskus voi tulla tilanne, että ne sosiaalipummitkin alkaa tuntua läheisiltä taas. Anna ajan kulua. Suomessa on menossa kahtiajako hyvin ja huonosti toimeen tuleviin. Suuri joukko ei ikinä työllisty, köyhyys on tullut jäädäkseen. On hyvä, että meidän työllistyneiden verovaroista heitä voidaan tukea. Meidän kaikkien on tämän kanssa opittava elämään. Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja hyväksy jokaisen elämä, kuten omasikin. Miten lapsillesi opetat, kuinka vanhenevaa naista ja miestä kohtaan suhtaudutaan, jos halveksit omaisiasikin? Kukaan meistä ei voi itse geenejään valita, sen kanssa on tultava toimeen, mitä veren perintönä on saanut. Kolikon eri puolia vain olette, veljesi ja sinä. Hyvää jatkoa!
- mä tein saman
kuvion noin 8 vuotta sitten. Ei ole ollut ikävä eikä varmaan heillä minua...kannatan jos ei mene niin niinkuin pitäis niin mitä suotta taistelee.
Mä lopetin ja PISTE.- Anonyymi
Minäkin tänään. Viimeinen vierailu omille vanhemmille ja sitten en enää matkusta tuohon kaupunkiin. Helpottaa. Aikani tyrkytin seuraani suvulle,eivät ymmärrä erilaisuutta. Minulla on mielenterveysongelmia,siksi en kelpaa. Onneksi olen jo lähempänä viittäkymmentä niin ei ole toivottavasti enää pitkään taivallettava tätä tuskallista elämää maanpäällä. Tämä on ollut vain kärsimystä,pettymyksiä ei muuta.
- Anonyymi
Minunkin suku puhuu paskaa selän takana. Ihan minimissä on yhteydenpito.
- Anonyymi
Huvittavia näiden narsistien ulinat.
"Koskaan en ole sanallakaan kuullut mitään positiivista sanottavaa meistä."
Paljonko aloittaja itse puhuu positiivista sukulaisista? Pitkä litania vain kauheeta itseylistystä ja omaa erinomaisuutta ja niiden sossupumisukulaisten halveksuntaa. Ja sitten ihmetellään mikä on ku ei niiltä tule yhtään mitään positiivista palautetta. On se hirveeta kun ei täydellisiä narsisteja ylistetä tarpeeksi joka ilmansuunnasta 24/7. - Anonyymi
Se on paras,ettei näe livenä niitä
- Anonyymi
sukulaistenikin kanssa useimmiten , lähes aina pitää vähän "luovia" , kaikki kun loppujen kanssa on samaa sukujuurta , ja se pakko hyväksyä , viimeistään aikanaan kukin vähintäänkin perunkirjoituksissa , sitä biologista sukujuurta kun ei voi mikään poistaa.
- Anonyymi
Mulla äiti kuoli ja isä dementiassa. Muut ei oo niin tärkeitä olleet eli mulla ei enää oo sukua:(
- Anonyymi
Leuhkalta vaikutat
- Anonyymi
Minä en ole äidin kuoleman jälkeen jaksanut sisaruksiani.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1137420- 505578
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa623122Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72573Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101608Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2011433Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931119Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3251077Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?2441037Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä30926