Sulhaseni nukkui pois syövän nujertama ja nyt pitäisi aloittaa uutta elämää uuden miehen kanssa, mutta en osaa päästää sulhasestani irti. Tuntuu jotenkin että sulhaseni ei tahtoisi minun aloittavan uutta suhdetta, vaikka asia ei niin ole. Hän toivoi eläessään että elämässäni olisi kaikki hyvin ja toivoi parastani. Sulhaseni kuolema oli minulle täysi shokki, vaikka siihen luopumiseen yritti sopeutua. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, yhteinen asunto ja perhe, meni säpäleiksi sulhaseni sairastuttua. Tahtoisin päästää hänestä irti, mutten osaa tai en edes halua. Olen asian kanssa totaalisessa umpikujassa. Yritän jatkaa elämääni, on se vaan niin tajuttoman vaikeaa. Vaikka rakastankin uutta miestäni ja hän on se voima joka auttaa jaksamaan eteenpäin, niin rakastan ex-sulhastani yhtä paljon. Voiko se edes olla mahdollista rakastaa kahta miestä yhtäaikaa? Ja miten osaisi päästää eilisestä irti? Parantaako aika haavani? Suruaikani on edelleen kesken, vaikka sulhaseni poismenosta on jo tovi. Kyllä se oli senverran henkisesti rankka prosessi ja on edelleen.
Miten te muut jotka olette kokeneet saman, pystyneet aloittamaan uutta elämää uuden miehen kanssa?
Menneisyys ei päästä irti.
7
1182
Vastaukset
- itse leski
En ole itse leski, mutta "seurustelen" leskimiehen kanssa.
Kyllähän se rakkaus edesmenneeseen varmasti on ja pysyy aina, näin minä olen ajatellut. Suru helpottaa, mutta ei kuitenkaan koskaan täysin häviä, vaan jatkuu erillaisena, ikävänä.
Varmasti myös edesmennyt sulhasesi haluaisi sinun jatkavan elämää, eikä jumittua paikalleen. Muistoissa hän on aina olemassa, eikä muistoja voi sinulta kukaan viedä pois.
Minun miesystävän vaimo kuoli 1,5v sitten ja noin vuoden verran olemme tapailleet. Hitaasti edetään asioissa. Olen oppinut huomaamaan, milloin hän suree ja ikävöi vaimoaan enempi, nämä ajat kyllä on koko ajan vähentyneet. Avoimesi puhuu surustaan ja tunteistaan. Tunnen että olen ollut osana käsittelemässä hänen surutyötään ja koen että se on ainoastaan vaan hyvä asia, lähentää meitä. Välillä on aika rankkaa ollut itselläkin "elää täydellisen edesmenneen vaimon varjossa".
Kauanko sulhasesi kuolemasta on?- leskimorsian
sanasi lohduttavat jotenkin, uusi poikaystäväni tuntee samanlailla, mutta ymmärtää kyllä. Tai en oikeastaa vielä uskaltaisi sanoa että uusi poikaystävä, hitaasti edetään. Olemme kyllä tunteneet vuosia. Sulhaseni nukkui keväällä pois, jotenka en haluaisi asioissa ihan vielä mennä eteenpäin.
- itse leski
leskimorsian kirjoitti:
sanasi lohduttavat jotenkin, uusi poikaystäväni tuntee samanlailla, mutta ymmärtää kyllä. Tai en oikeastaa vielä uskaltaisi sanoa että uusi poikaystävä, hitaasti edetään. Olemme kyllä tunteneet vuosia. Sulhaseni nukkui keväällä pois, jotenka en haluaisi asioissa ihan vielä mennä eteenpäin.
Hei taas!
Vielä aika tuore asia tuo sinun leskeys, ei kannata kiirehtiä asioissa. Mielialan vaihteluita varmasti vielä on, suuntaan ja toiseen, vai kuinka? Ainakin näin minun miesystävälläni on vieläkin. Toivottavasti uusi miesystäväsi ymmärtää, vaikka varmasti aina ei tahdo ymmärrys riittää, mutta silloin täytyy yrittää ajatella asiaa omalle kohdalle, vaikka kukaanhan sitä tuskaa ei voi täysin ymmärtää, jos ei ole kokenut.
Miesystävälleni edesmennyt vaimo oli erittäin rakas ja puhuu hänestä paljon kauniita asioita. Välillä tunnenkin jääväni aina "toiseksi" joka asiassa. On sanonut, että hänellä on aina oma paikka sydämmessään vaimolleen, mutta sydämmessä varmasti riittää tilaa vielä muillekkin.
Minulla päättyi 15v suhde mieheen ja lasteni isään suunnilleen samoihin aikoihin, mitä miesystäväni vaimo kuoli, joten itse olen käynyt läpi eroprosessia tässä saman aikaisesti.
Kumpikaan meistä, en minä eikä miesystäväni, ei etsinyt mitään uutta suhdetta, vaan vähän niinkuin kohtalon ohjaamana törmättiin=).
Minun tunteet tätä miestä kohtaa on erittäin voimakkaita, jopa pelottavankin voimakkaita. Pelottavia siksi, koska en todellakaan aina ole varma hänen tunteistaan minuun. Sanoo kyllä että aina vaan tulee lämpimämpiä ja voimakkaampia tunteita minua kohtaan, mutta hitaasti.
Voimia sinulle surussasi!
On mukava vaihtaa ajatuksia. Aina silloin tällöin lueskelen tätä palstaa, jos sattuisi tulemaan samassa tilanteessa olevia muitakin vastaan.
- leski myös
En ole aiemmin vielä jaksanut lukea tätä keskustelupalstaa, saati sitten itse kirjoitella. Niin, me kaikki toimimme niin eri lailla surumme keskellä.... Mieheni kuoli myös syöpään lokakuussa 2007 sairastettuuan 5kk. Täytyy sanoa, että en voisi kuvitellakkaan vielä tapailevani ketään muita miehiä..enkä varmasti vielä pitkään aikaan. Tietysti meillä on se ero toisiimme, että minulle jäi kaksi lastamme (8v. ja 5kk), kun mieheni kuoli, ja varmasti pitkälti heitä "suojelen" ja ajattelen aina heidän hyvinvointiaan etupäässä. Mutta tunnen myös samalla suojelevani itseäni kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä ja takapakeilta. (eikä tässä nyt kotosalla ketään pääse tapailemaankaan...:)
Viime kesänä edesmennyt mieheni oli sairasvuoteellaan hyvin huolissaan siitä, miten me tulemme pärjäämään, ja hän kehoitti minua kyllä etsimään itselleni "kiltin miehen", joka hoitelisi talomme hommia apunani. Mutta en voisi kuvitellakkaan, että tähän "meidän reviirillemme" ketään laskisin! (suorastaan "naarasleijona" herää minussa esille, jos edes asiaa ajettelen!) Olen tuumaillut, että meidän on nyt vaan määrä elellä kolmistaan tässä, ainakin niin kauan, kunnes tunnen olevani valmis johonkin uuteen...Tunnen, että tällä hetkellä olisi valtavan epäreilua jotakin toista ihmistä kohtaan, jos vaan ajattelisin entistä miestäni ja varmasti vertailisinkin mielessäni. Minua on ainakin tämä suuri suru ja ikävä kohdattava ja siedettävä yksinäni, vaikka se niin raastavalta usein tuntuukin. Se vie paljon aikaa, kokeneemmat puhuvat 2-3 vuodesta, eikä se silloinkaan täysin häviä, eikä ole tietysti tarkoituskaan. Suru kuulemma muuttaa muitoaan, mutta koskaan se ei sydämestä katoa, vaan kulkee loppuelämämme mukanamme. Joskus tuntuu, ettei tätä varmasti kukaan muu samalla lailla tajua, kuin saman kokenut. (siinä mielessä vertaistukiryhmät olisivat mitä parhaimpia keskustelupaikkoja)Koitetaan jaksaa! - Varma juttu
...joka ei haluaisi puolisonsa jatkavan elämäänsä uuden kumppanin kanssa jos itse joutuu tästä maailmasta lähtemään. Elämän on jatkuttava, sitten joskus taas kohdataan...
Kysymys kuuluu ainoastaan: Onko liian aikaista, ettei uudesta kumppanista tule välinettä jolla mennään pahimmasta yli?- leski myös
Olin lasteni kanssa toukokuussa lasten- ja perheiden suruleirillä Espoossa, ja siellä aikuisten keskusteluryhmässämme tuli puheeksi tietenkin myös tulevaisuus... Kokeneet papit ja diakonissat kertoivat, että toisinaan kyllä tulee vastaan tilanteita, jossa edesmennyt puoliso on eläessään "kieltänyt" ottamasta uutta miestä/vaimoa, ja se on hyvin raskasta "jälkeenjääneelle". Että kyllähän niitä kaikenlaisia tilanteita on.... Suurin osa kuitenkin varmasti toivoo puolison jatkavan elämäänsä. Eri asia, missä kohtaa kukin sen tekee.
Yhdyn mielipiteeseen "kumppanin välineistämisestä", jos liika hoppu vain oman olotilan hetkelliseksi helpottamiseksi. Pahaa oloa täytyy myös oppia sietämään, ei tämä elämä mitään "ruusuilla tanssimista" muutenkaan ole.
- miesleski
sun on pakko päästä eroon, sun miesvainaasta. tässä makaa yx leskimies , on ajatellut samalla tavalla, kuin sinä. en pysty todellakaan ajatella muuita naisia, naisystäviä riittäää, mutta en pysty, en todellakaan kykene enää rakastamaan. kaikkea hyvää sinulle toivoo miesleski 52v
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse964754Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1133912Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2073800Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1012205Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575771964Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.801336- 1321248
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1621226- 531095
En ymmärrä ateisteja!
Raamattu on aitoa historiaa, jotka ovat kirjoittaneet aikalaiset! Mitä änkyröitte turhaa???4771022