Vainajan katsominen?

pidä paikkaansa, eihän vainajaa ole tarkoitus jäädyttää. Asteita ei ole kovin montaa, mutta pakkasesta ei todellakaan ole kyse.

Alkuperäiseen kysymykseen. Kannattaa mennä katsomaan, jättämään viimeiset jäähyväiset. Jos saa jonkun kohtauksen, sekin on sitten saatu, eipähän ole enää edessä. Läheisen kuolema aiheuttaa aina tunnekuohuja, varmaan niitä on hyvä alkaa käydä läpi "ihan sovinnolla".

kylmyys ei kirjoitti:

pidä paikkaansa, eihän vainajaa ole tarkoitus jäädyttää. Asteita ei ole kovin montaa, mutta pakkasesta ei todellakaan ole kyse.

Alkuperäiseen kysymykseen. Kannattaa mennä katsomaan, jättämään viimeiset jäähyväiset. Jos saa jonkun kohtauksen, sekin on sitten saatu, eipähän ole enää edessä. Läheisen kuolema aiheuttaa aina tunnekuohuja, varmaan niitä on hyvä alkaa käydä läpi "ihan sovinnolla".

Lue lisää

Todella kylmässä kuitenkin. En ole ihan asteita mitannut. Kylmyyden tiedän siitä, että olen kuolleen poskea kerran silittänyt ja kädestä pitänyt hennosti kiinni. Huurretta ripsissä ja hiuksissa. Mutta tässä ei siis ole mitään pelottavaa. Kuolleet eivät tee mitään pahaa. Mahdollisesti vain elävät.

piritta_80 kirjoitti:

Todella kylmässä kuitenkin. En ole ihan asteita mitannut. Kylmyyden tiedän siitä, että olen kuolleen poskea kerran silittänyt ja kädestä pitänyt hennosti kiinni. Huurretta ripsissä ja hiuksissa. Mutta tässä ei siis ole mitään pelottavaa. Kuolleet eivät tee mitään pahaa. Mahdollisesti vain elävät.

Lue lisää

Oikeuslääketieteellisellä puimme lapselleni omat vaateet ja se kaikki tuntui aivan luonnoliselta. Hän oli kylmä mutta muuten oli vielä punaakin poskilla ja niin kauniit kasvot, ei enää tuskaa/ahdistusta. Silittelin hänen poskeaan, halasin häntä ja se tuntuu jälkeenpäin tosi hyvältä että näin tein. Hautajaissa arkku oli avattuna ja ystävät saivat jättä jäähyväiset. Ennen arkun sulkemista laitoin itse hänen kasvojensa päälle valkoisen liinan. Otimme myös paljon kuvia hänestä kuolleena ja katselen niitäkin usein.

piritta_80 kirjoitti:

Todella kylmässä kuitenkin. En ole ihan asteita mitannut. Kylmyyden tiedän siitä, että olen kuolleen poskea kerran silittänyt ja kädestä pitänyt hennosti kiinni. Huurretta ripsissä ja hiuksissa. Mutta tässä ei siis ole mitään pelottavaa. Kuolleet eivät tee mitään pahaa. Mahdollisesti vain elävät.

Lue lisää

Hei. Vainajakylmiössä vainajat ovat 5 asteen lämpötilassa. Tällä hidastetaan mätänemisprosessia.
Pahasti ruhjoutunuut yms... mätääntyneet pakastetaan jolla hajuhaitat estetään.
Meidän terveyskeskuksen kylmiössä/kappelissa ei ole pakastinpaikkoja ja joskus kun ihminen tulee odottamaan menoa avaukseen tai tulossa avauksesta niin haju on melkoinen. Pahalta haisee itsensä ampuneet, mätääntyneet yms...

En tiedä miltä tuntuu käydä katsomassa kappelissa tai obduktio-osastolla olevaa vainajaa. Äidilläni oli ollut kuumetta ennen kuolemaa, ja kun menin sairaalaan häntä katsomaan, hän oli ollut kuolleena noin puoli tuntia, jolloin hänellä oli normaalilämpö. Se oli mielestäni onnellinen sattuma, että olin juuri siihen aikaan menossa äitiä katsomaan.

Lähtiessäni sairaalalle en tietenkään tiennyt, että hän on juuri sillä hetkellä kuollut tai kuolee sillä aikaa kun olen linja-autossa matkalla. Olen sitä jälkeenpäinkin ajatellut, että oli tosi hyvä että satuin juuri siihen aikaan lähtemään äitiä katsomaan. Vainajathan poistetaan potilashuoneista melko nopeasti, joten jos olisin lähtenyt tuntia myöhemmin, niin en olisi nähnyt häntä enää sellaisena kuin hän oli juuri kuolinhetkellään.

Matkalla sairaalaan linja-auto ohitti sen hautausmaan, jonne isäni on haudattu. Pari pysäkkiä siitä eteenpäin oli äitini vanhan kotitalon pysäkki, ja silloin tuli puhelinsoitto, että äiti on kuollut. Sitten kohta olin häntä sairaalassa katsomassa. Surullisessa tilanteessa jäi hyvä muisto siitä, että satuin olemaan juuri sillä hetkellä matkalla äidin luo.

Olin nähnyt hänet edellisenä iltana vielä elossa, mutta silloin hän ei ollut enää tajuissaan. Edellisellä viikolla näin hänet kaksi kertaa hereillä, mutta hänen puhekyky oli silloin jo huono. Sitä edellisellä viikolla olin ollut hänen luonaan kotona monta päivää, ja silloin vielä juttelu ja liikkuminenkin sujui niin, että siitä viimeisestä viikosta kotona jäi myöskin hyvä muisto. Sekin oli onnellinen sattumus, että satuin juuri sillä viikolla olemaan hänen luonaan niin monta päivää. Yleensä kävin hänen luonaan joka viikko, mutta en ollut aina ihan niin montaa päivää kerralla siellä.

Otan osaa suruusi

Poikani kuoli reilu 6 kk sitten. Hänelle tehtiin oikeuslääketieteellinen avaus kuolinsyyn selvittämiseksi. Saimme pokamme muutamassa päivässä kotipaikkakunnallemme ja kävin katsomassa häntä. Hieman kasvojen väri oli muuttunut, mutta ihan itsensä näköinen hän oli. Rauhallisen näköisenä siinä arkussa omissa vaatteissaan. Halusin ehdottomasti käydä katsomassa kappelissa ja ottaa viimeiset jäähyväiset, koskettaa häntä. Panimme arkkuun kukat ja hänelle tärkeän esineen. En olisi voinut uskoa poikani lähtöä lopulliseksi, jos en olisi itse sitä voinut todeta. Olen nähnyt myös isäni kuolleena , isän vain sairaalassa, en mennyt kappeliin katsomaan, äitini ja veljeni arkuissaan. He kaikki ovat menehtyneet syöpään. Äiti näytti hieman vieraalta, mutta se johtui varmaan enemmän siitä, että hän menetti hiuksensa syöpähoidoissa siinä lopussa. Jos vain voit, niin mene katsomaan, minä uskon, että pääset paremmin surutyön alkuun. Itse muistelen omaisiani sellaisina, kuin he olivat eläessään.

Poliisin on lain mukaan kai vähän pakko tutkia kotona kuolleet vainajat. Omaisten hoidettavana olleiden pitkäaikaissairaiden kotikuolemiin liittyy aina eutanasian mahdollisuus, mikä on valitettavasti Suomessa laitonta, joten ei siinä poliisille jää paljon vaihtoehtoa. Poliisia enemmän ihmettelenkin teidän tapauksessanne tuota lääkäriä, joka antoi tavallaan ymmärtää ettei avausta tehtäisi. Ilmeisesti hän tahtoi näin viestittää teille, että päätös on poliisin, ei hänen.

raúl kirjoitti:

Poliisin on lain mukaan kai vähän pakko tutkia kotona kuolleet vainajat. Omaisten hoidettavana olleiden pitkäaikaissairaiden kotikuolemiin liittyy aina eutanasian mahdollisuus, mikä on valitettavasti Suomessa laitonta, joten ei siinä poliisille jää paljon vaihtoehtoa. Poliisia enemmän ihmettelenkin teidän tapauksessanne tuota lääkäriä, joka antoi tavallaan ymmärtää ettei avausta tehtäisi. Ilmeisesti hän tahtoi näin viestittää teille, että päätös on poliisin, ei hänen.

Lue lisää

Satun tietämään aikuisen joka kuoli yllättäen sohvallensa istuen ja asui yksin ja oli ollut edeltävinä viikkoina sairaalassa tutkimukissaja todettu sydänperäinen sairaus. Hänet jätettiin avaamatta! Vaikka olisihan lapset voineet vaikka insuliinilla tappaa vanhempansa perinnön himossa jos mietitään noita lööppijuttuja...
Monia monia keskusteluja kävimme poliisin, lakimiesten,lääkärien kanssa ja niin se annettiin ymmärtää, että että kotona voi kuolla ilman että oikeusavausta on aina tehtävä. Eli kun potilas on lääkärin hoidon alaisuudessa ja sairastaa tautia jonka tiedetään johtavan kuolemaan...

Meillä kävi pas*a säkä sikäli, että ehdimme soittaa ambulanssin kun päätimme siirtyä kotoa sairaalaan kun lapsemme alkoi pahasti sinistellä ja oli selvästi kivulias eikä kotikonstit enää riittäneet. Ambulanssi myöhästyi 5 minuuttia... jos olisimme sillä ehtineet sairaalaan ja poika kuollut sinne ovelle ei avausta olisi tehty. Kun emme ehtineet, avaus tehtiin. Koti tappaa, sairaalassahan ei armokuolemia tapahdu... Jos suinkin olisin voinut ennustaa, tiennyt että lapsi tulee kuolemaan kohta, en olisi ambua kutsunutkaan. Mutta kun ei sellaista voi ennustaa kun hän oli monesta tiukasta paikasta ponnistanut elävien kirjoihin. Sairaus oli kuitenkin ihanloppusuoralla. Pakko oli ajatella hänen kivunlievitystään ja saada kovemman luokan aineita ja muuta oireenlievitystä, kun ei voinut tietää miten kauan hän joutuu olemaan tuskansa kanssa. Jos hän olisi kuollut ennenkuin olisin puhelimen luuriin tarttunut, olisinkin soittanut suoraan lääkärille, en ambulle. Silloin asia oli hoitunut varmasti parhain päin ja avausta ei olisi tarvittu. Hautausauto olisi ollut ensimmäinen ajoneuvo pihassamme. Sen ymmärrän, että ambulla on velvollisuus ilmoittaa poliisille aina kotikuolemisssa. Mutta rikospoliisi voi harrastaa harkintaa ja konsultoida hoitavaa lääkäriä ja vanhempia ottaakseen selvää miten odotettavissa kuolema oli. Nyt sitä ei tehty. Sain selitykseksi vain että oli kiire päivä silloin ja sillä ja sillä kadulla oli ampumavälikohtaus eikä ehditty paneutua tapukseenne... Ja muuten ei olisi avausta tehty, mutta kun kyseessä oli lapsi!!! Eli lähes terve tai toimintakykyinen aikuinen kotikuolemassa voidaan jättää avaamatta, mutta ääreissairas lapsi joka on haluttu rakkaudella ja hellyydellä kotihoitaa loppuun saakka, on pakko avata vain syystä että on lapsi!

Niin tai näin. Avaus on tehty eikä tule tekemättömäksi. Ja ymmärrän syyt miksi se tehtiin, onhan näitä lapsen tappoja riittänyt lööpeissä.
Mutta... kun poliisi tiesi meidän toiveesta ettei lapsen kehoon kajota ja lääkärin kuolintodistuksesta oli rumaa se, ettei se viitsinyt meille kertoa avauksesta etukäteen vaan antoi meidän todeta se viimeisellä käynnillämme kun halusimme jättää hartaat jäähyväiset. jotenkin jäi tunne, että se oli tehty salaa tai vaarkain.
Ja se seikka, että poliisi yritti pelotella meitä jostain korkeasta lääkeaineesta oli kaikkea muutakuin ammattimaista. Sillä se väite oli täysi valhe. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Yritti vain säikäyttää meidät hänen niskastaan kun alkoi kai omatunto kolkuttaa omasta virheestään. Anteeksi kun olisi pyytänyt, olisin antanut ja jättänyt rauhaan. Ymmärrän kyllä lain vaatimukset, mutta keltä tahansa virkailijalta noin vaikeassa paikassa saa vaatia inhimillisyyttä ja tahdikkuutta.

ole pakko kirjoitti:

Satun tietämään aikuisen joka kuoli yllättäen sohvallensa istuen ja asui yksin ja oli ollut edeltävinä viikkoina sairaalassa tutkimukissaja todettu sydänperäinen sairaus. Hänet jätettiin avaamatta! Vaikka olisihan lapset voineet vaikka insuliinilla tappaa vanhempansa perinnön himossa jos mietitään noita lööppijuttuja...
Monia monia keskusteluja kävimme poliisin, lakimiesten,lääkärien kanssa ja niin se annettiin ymmärtää, että että kotona voi kuolla ilman että oikeusavausta on aina tehtävä. Eli kun potilas on lääkärin hoidon alaisuudessa ja sairastaa tautia jonka tiedetään johtavan kuolemaan...

Meillä kävi pas*a säkä sikäli, että ehdimme soittaa ambulanssin kun päätimme siirtyä kotoa sairaalaan kun lapsemme alkoi pahasti sinistellä ja oli selvästi kivulias eikä kotikonstit enää riittäneet. Ambulanssi myöhästyi 5 minuuttia... jos olisimme sillä ehtineet sairaalaan ja poika kuollut sinne ovelle ei avausta olisi tehty. Kun emme ehtineet, avaus tehtiin. Koti tappaa, sairaalassahan ei armokuolemia tapahdu... Jos suinkin olisin voinut ennustaa, tiennyt että lapsi tulee kuolemaan kohta, en olisi ambua kutsunutkaan. Mutta kun ei sellaista voi ennustaa kun hän oli monesta tiukasta paikasta ponnistanut elävien kirjoihin. Sairaus oli kuitenkin ihanloppusuoralla. Pakko oli ajatella hänen kivunlievitystään ja saada kovemman luokan aineita ja muuta oireenlievitystä, kun ei voinut tietää miten kauan hän joutuu olemaan tuskansa kanssa. Jos hän olisi kuollut ennenkuin olisin puhelimen luuriin tarttunut, olisinkin soittanut suoraan lääkärille, en ambulle. Silloin asia oli hoitunut varmasti parhain päin ja avausta ei olisi tarvittu. Hautausauto olisi ollut ensimmäinen ajoneuvo pihassamme. Sen ymmärrän, että ambulla on velvollisuus ilmoittaa poliisille aina kotikuolemisssa. Mutta rikospoliisi voi harrastaa harkintaa ja konsultoida hoitavaa lääkäriä ja vanhempia ottaakseen selvää miten odotettavissa kuolema oli. Nyt sitä ei tehty. Sain selitykseksi vain että oli kiire päivä silloin ja sillä ja sillä kadulla oli ampumavälikohtaus eikä ehditty paneutua tapukseenne... Ja muuten ei olisi avausta tehty, mutta kun kyseessä oli lapsi!!! Eli lähes terve tai toimintakykyinen aikuinen kotikuolemassa voidaan jättää avaamatta, mutta ääreissairas lapsi joka on haluttu rakkaudella ja hellyydellä kotihoitaa loppuun saakka, on pakko avata vain syystä että on lapsi!

Niin tai näin. Avaus on tehty eikä tule tekemättömäksi. Ja ymmärrän syyt miksi se tehtiin, onhan näitä lapsen tappoja riittänyt lööpeissä.
Mutta... kun poliisi tiesi meidän toiveesta ettei lapsen kehoon kajota ja lääkärin kuolintodistuksesta oli rumaa se, ettei se viitsinyt meille kertoa avauksesta etukäteen vaan antoi meidän todeta se viimeisellä käynnillämme kun halusimme jättää hartaat jäähyväiset. jotenkin jäi tunne, että se oli tehty salaa tai vaarkain.
Ja se seikka, että poliisi yritti pelotella meitä jostain korkeasta lääkeaineesta oli kaikkea muutakuin ammattimaista. Sillä se väite oli täysi valhe. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Yritti vain säikäyttää meidät hänen niskastaan kun alkoi kai omatunto kolkuttaa omasta virheestään. Anteeksi kun olisi pyytänyt, olisin antanut ja jättänyt rauhaan. Ymmärrän kyllä lain vaatimukset, mutta keltä tahansa virkailijalta noin vaikeassa paikassa saa vaatia inhimillisyyttä ja tahdikkuutta.

Lue lisää

Joo, laki ei tosiaankaan ihan tarkkaan määrittele kaikkia tapauksia, joissa avaus on pakko suorittaa tai jättää suorittamatta. "Syytä epäillä" -kynnys pätee tässäkin, ja poliisin tehtävä nyt vaan on epäillä vähän kaikkea ja kaikkia.

Myöskin sosiaalisella asemalla lienee jotain merkitystä tässä asiassa niin kuin kaikessa muussakin terveydenhoidossa ja elämässä ylipäänsäkin: varaton syrjäytynyt vanhus voidaan jättää avaamatta "mitä väliä" -perusteella herkemmin kuin "kunnon kansalainen", vaikka lain mukaan näin ei tietysti saisi olla. Varmaankin todella pieni vähemmistö kotikuolemista jätetään avaamatta.

Laki ei myöskään velvoita poliisia ilmoittamaan avauksesta omaisille, mutta hyvä tapa ja maalaisjärki tietysti sitä edellyttäisi. Viranomaiset luultavasti siirtävät näissä asioissa vastuuta mielellään toisilleen, ja poliisissa ehkä ajatellaan, että heille kuuluu vain oikeuslääketieteellinen tutkinta ja sairaalalle kuuluu kontaktit omaisiin. Käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen.

raúl kirjoitti:

Joo, laki ei tosiaankaan ihan tarkkaan määrittele kaikkia tapauksia, joissa avaus on pakko suorittaa tai jättää suorittamatta. "Syytä epäillä" -kynnys pätee tässäkin, ja poliisin tehtävä nyt vaan on epäillä vähän kaikkea ja kaikkia.

Myöskin sosiaalisella asemalla lienee jotain merkitystä tässä asiassa niin kuin kaikessa muussakin terveydenhoidossa ja elämässä ylipäänsäkin: varaton syrjäytynyt vanhus voidaan jättää avaamatta "mitä väliä" -perusteella herkemmin kuin "kunnon kansalainen", vaikka lain mukaan näin ei tietysti saisi olla. Varmaankin todella pieni vähemmistö kotikuolemista jätetään avaamatta.

Laki ei myöskään velvoita poliisia ilmoittamaan avauksesta omaisille, mutta hyvä tapa ja maalaisjärki tietysti sitä edellyttäisi. Viranomaiset luultavasti siirtävät näissä asioissa vastuuta mielellään toisilleen, ja poliisissa ehkä ajatellaan, että heille kuuluu vain oikeuslääketieteellinen tutkinta ja sairaalalle kuuluu kontaktit omaisiin. Käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen.

Lue lisää

Niinpä, "käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen" (= eli siis ilmoittaa omaisille oikisavauksesta).

Samoin sillä sairaalalla on minusta myös enemmän ammattitaitoa harkita avausta ja siis menehtyneen sairautta, sen vaihetta ja kuoleman todennäköisyyttä ja perheen hoitohistoriaa ja ylipäätään määritellä terminaalihoitoisuus. Siihen ammattitaitoon voisi rikospoliisi tukeutua kun epäilee joka vanhempaa murhaajaksi... !!!!!!! Eihän nuo instassit tee parasta mahdollista työtä elleivät tee yhteistyötä. Rikospoliisi toimii aivan liian irrallisesti ja ylimielisesti ellei konsultoi hoitotahoa ja selvitä taustoja. Sairaalalla tosiaan on paras ammattitaito näihin kaikkiin.

Mitenpä sairaala olisi osannut meille soitella ilmoittaakseen oikisavauksesta kun sitä tietoa ei heillekään mennyt mistään. Lapsi kuoli kotona, pariin sairaalaan otettiin kuolinyönä yhteyttä, hoitavaan lääkäriin ekana arkipäivänä ja saatiin viralliset paperit hautaamiseen. Sanoi vaan, että soittakaa hänelle jos poliisi alkaa vaatia avausta. Emme voineet soittaa kun meille ei kerrottu. Eikä se tieto hänellekään siis mennyt automaattisesti. Poliisi toimi yksikseen.

Huomaan että pidät poliisien puolta. Kuulut ilmeisesti itse siihen ammattikuntaan, vai?
Jospa tuntisit tapauksemme, tai poikamme sairauden ja sen kaaren yksityiskohtaisesti tuskin sanoisit, että meidän kohdalla "syytä epäillä"-kynnys tavoitettiin. "Poliisin tehtävä on vaan epäillä vähän kaikkea ja kaikkia"... okei. Mutta enemmän tuli meileen, että tässä kaupungissa ei tapahdu riittävästi hurjia asioita ja poliisi potee työn puutetta kun pitää kuolemansairaan lapsen perheen traagisessa lopussa leikkiä salapoliisia. Toivottavasti heillä oli edes jännää ja kahvipöydässä kivat puheet ja tunsivat olevansa kovinkin päteviä ja aikaansaavia. Ainakin ovat tekevänänsä tehokasta työtä. Tai siis kiitos ja kunnia kotona käyneille poliiseille, käyttäytyivät todella tahdikkaasti, ei moitteen sijaa muuta kuin ilmoittivat kuolinpäiväski väärän päivän ja vaikeuttivat kuolinasioiden hoitoa... Mutta tämä ylempi porras joka istuu pöydän vieressä papereiden äärellä, ei vaivautunut tekemään paria puhelinsoittoa, vaan tyngästä raportista määräsi avauksen perehtymättä asiaan, vaikka tiesi tappavasta taudista. Se rikoskomisario varmaan on muuten työnsä suhteen pätevä, mutta sairauden hoidosta ja terminalisesta taudista ei taatusti tajunnut hölkäsen pölläystä. Olisi alentunut hiukan konsultoimaan toisen alan asiantuntijaa...

rikospoliisiin pettynyt kirjoitti:

Niinpä, "käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen" (= eli siis ilmoittaa omaisille oikisavauksesta).

Samoin sillä sairaalalla on minusta myös enemmän ammattitaitoa harkita avausta ja siis menehtyneen sairautta, sen vaihetta ja kuoleman todennäköisyyttä ja perheen hoitohistoriaa ja ylipäätään määritellä terminaalihoitoisuus. Siihen ammattitaitoon voisi rikospoliisi tukeutua kun epäilee joka vanhempaa murhaajaksi... !!!!!!! Eihän nuo instassit tee parasta mahdollista työtä elleivät tee yhteistyötä. Rikospoliisi toimii aivan liian irrallisesti ja ylimielisesti ellei konsultoi hoitotahoa ja selvitä taustoja. Sairaalalla tosiaan on paras ammattitaito näihin kaikkiin.

Mitenpä sairaala olisi osannut meille soitella ilmoittaakseen oikisavauksesta kun sitä tietoa ei heillekään mennyt mistään. Lapsi kuoli kotona, pariin sairaalaan otettiin kuolinyönä yhteyttä, hoitavaan lääkäriin ekana arkipäivänä ja saatiin viralliset paperit hautaamiseen. Sanoi vaan, että soittakaa hänelle jos poliisi alkaa vaatia avausta. Emme voineet soittaa kun meille ei kerrottu. Eikä se tieto hänellekään siis mennyt automaattisesti. Poliisi toimi yksikseen.

Huomaan että pidät poliisien puolta. Kuulut ilmeisesti itse siihen ammattikuntaan, vai?
Jospa tuntisit tapauksemme, tai poikamme sairauden ja sen kaaren yksityiskohtaisesti tuskin sanoisit, että meidän kohdalla "syytä epäillä"-kynnys tavoitettiin. "Poliisin tehtävä on vaan epäillä vähän kaikkea ja kaikkia"... okei. Mutta enemmän tuli meileen, että tässä kaupungissa ei tapahdu riittävästi hurjia asioita ja poliisi potee työn puutetta kun pitää kuolemansairaan lapsen perheen traagisessa lopussa leikkiä salapoliisia. Toivottavasti heillä oli edes jännää ja kahvipöydässä kivat puheet ja tunsivat olevansa kovinkin päteviä ja aikaansaavia. Ainakin ovat tekevänänsä tehokasta työtä. Tai siis kiitos ja kunnia kotona käyneille poliiseille, käyttäytyivät todella tahdikkaasti, ei moitteen sijaa muuta kuin ilmoittivat kuolinpäiväski väärän päivän ja vaikeuttivat kuolinasioiden hoitoa... Mutta tämä ylempi porras joka istuu pöydän vieressä papereiden äärellä, ei vaivautunut tekemään paria puhelinsoittoa, vaan tyngästä raportista määräsi avauksen perehtymättä asiaan, vaikka tiesi tappavasta taudista. Se rikoskomisario varmaan on muuten työnsä suhteen pätevä, mutta sairauden hoidosta ja terminalisesta taudista ei taatusti tajunnut hölkäsen pölläystä. Olisi alentunut hiukan konsultoimaan toisen alan asiantuntijaa...

Lue lisää

Oma isä kuoli nelisen vuotta sitten. Sitä ennen hän oli saanut 12 vuoden aikana 3 kertaa infarktin. Ei varmaankaan ollut epäselvää, mikä kuolinsyy olisi. Isän oma toivekin oli, ettei avausta tehtäisi. Mutta kun isä sattui olemaan yksin kotona, kun lähtö tuli, avaus kuitenkin määrättiin. Ei se sinällään haitannut, mutta turhahan se oli. Toisaalta se antoi varmuuden siitä, mikä kuolinsyy oli.

Nykyäänhän avaustilanne on niin huono, että vastauksia odotellaan todella pitkään. Ei ole tarpeeksi tekijöitä. Jatkossahan tällaiset turhat avaukset on tarkoitus karsia ja keskittyä vain tärkeimpiin.

Alkuperäiseen aiheeseen voisin sanoa, että kannattaa käydä katsomassa. Itselleni ainakin tuli todella helpottunut olo, kun sain vielä viimeisen kerran hyvästellä isäni. En halunnut viimeiseksi muistoksi sitä, kun löysin isäni ja yritin elvyttää häntä ambulanssin tuloon asti.

raúl kirjoitti:

Joo, laki ei tosiaankaan ihan tarkkaan määrittele kaikkia tapauksia, joissa avaus on pakko suorittaa tai jättää suorittamatta. "Syytä epäillä" -kynnys pätee tässäkin, ja poliisin tehtävä nyt vaan on epäillä vähän kaikkea ja kaikkia.

Myöskin sosiaalisella asemalla lienee jotain merkitystä tässä asiassa niin kuin kaikessa muussakin terveydenhoidossa ja elämässä ylipäänsäkin: varaton syrjäytynyt vanhus voidaan jättää avaamatta "mitä väliä" -perusteella herkemmin kuin "kunnon kansalainen", vaikka lain mukaan näin ei tietysti saisi olla. Varmaankin todella pieni vähemmistö kotikuolemista jätetään avaamatta.

Laki ei myöskään velvoita poliisia ilmoittamaan avauksesta omaisille, mutta hyvä tapa ja maalaisjärki tietysti sitä edellyttäisi. Viranomaiset luultavasti siirtävät näissä asioissa vastuuta mielellään toisilleen, ja poliisissa ehkä ajatellaan, että heille kuuluu vain oikeuslääketieteellinen tutkinta ja sairaalalle kuuluu kontaktit omaisiin. Käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen.

Lue lisää

Kun oma äitini kuoli, niin kontaktit sairaalan puolelta minuun eivät sujuneet kaikilta osin ihan ongelmitta. Edellisenä päivänä, kun sairaalasta ilmoitettiin äidin tilan huonontuneen, oli puhelinyhteys todella heikko, enkä saanut selvää mitä hoitaja sanoi, ja lopulta puhelu katkesi kokonaan. En ryhtynyt soittelemaan takaisin päin ja selvittelemään asiaa, vaan läksin saman tien itse sairaalalle. Se tosin ei ole sairaaloiden vika, että yhteydet pätkivät ja katkeilevat näinä mobiilihuuman aikoinakin. En usko, että vika oli sairaalan omassa tekniikassa, sillä kaikki muut puhelut tätä ennen olivat kyllä kuuluneet hyvin.

Päästyäni perille sairaalaan oli hoitajalla aluksi vähän vaikeuksia löytää oikeaa huonetta, eikä tietoja äidin tilasta juuri ilmoitettu. Eipä tosin ollut paljon enää kerrottavaakaan, niin loppusuoralla kaikki jo oli.

Seuraavana päivänä sitten kun äitini kuoli, niin sairaalan toiminta oli hieman kiireisen tuntuista ja rutiininomaista, mutta enpä siitä pahoittanut mieltäni, sillä ymmärrän kyllä sairaaloiden kiireen ja sen että kuolinpäivän asiat on hoitajillekin aina vaikeita hoitaa, vaikka olisi kuinka koulutettu ja ammattitaitoinen alallaan. Enkä siinä tilanteessa varmaan pitempiä empatian osoituksia olisi jaksanut ottaa vastaankaan.

Jonkin verran ihmettelin jälkeenpäin, että hoitaja oletti automaattisesti minun olevan liikkeellä omalla autolla, ja antoi äidin tavarat minulle heti mukaan (tosin avaimet ja kukkaro eivät olleet siinä kassissa, joten jouduin hakemaan ne erikseen). En ryhtynyt siinä tilanteessa protestoimaan, vaan roudasin äidin kamat sitten apostolinkyydillä kotiin.

Ihan täydellistä ei siis sairaalan toiminta ollut, mutta eihän elämäkään ole, joten enpä voi hoitojärjestelmää paljosta moittia. Se puhelu, jossa ilmoitettiin äitini kuolleen, oli kyllä tosi hyvin hoidettu, ei liian osaaottava eikä tunteikas, mutta ei myöskään ihan pelkkää virka-asiaakaan. En osaa kuvitellakaan, miten sellaisen puhelun voisi paremmin hoitaa, joten kyllä siellä sairaaloissa moni asia osataan äärimmäisen hyvinkin.

rikospoliisiin pettynyt kirjoitti:

Niinpä, "käytännössä sairaaloilla varmaan olisikin enemmän ammattitaitoa tämän puolen hoitamiseen" (= eli siis ilmoittaa omaisille oikisavauksesta).

Samoin sillä sairaalalla on minusta myös enemmän ammattitaitoa harkita avausta ja siis menehtyneen sairautta, sen vaihetta ja kuoleman todennäköisyyttä ja perheen hoitohistoriaa ja ylipäätään määritellä terminaalihoitoisuus. Siihen ammattitaitoon voisi rikospoliisi tukeutua kun epäilee joka vanhempaa murhaajaksi... !!!!!!! Eihän nuo instassit tee parasta mahdollista työtä elleivät tee yhteistyötä. Rikospoliisi toimii aivan liian irrallisesti ja ylimielisesti ellei konsultoi hoitotahoa ja selvitä taustoja. Sairaalalla tosiaan on paras ammattitaito näihin kaikkiin.

Mitenpä sairaala olisi osannut meille soitella ilmoittaakseen oikisavauksesta kun sitä tietoa ei heillekään mennyt mistään. Lapsi kuoli kotona, pariin sairaalaan otettiin kuolinyönä yhteyttä, hoitavaan lääkäriin ekana arkipäivänä ja saatiin viralliset paperit hautaamiseen. Sanoi vaan, että soittakaa hänelle jos poliisi alkaa vaatia avausta. Emme voineet soittaa kun meille ei kerrottu. Eikä se tieto hänellekään siis mennyt automaattisesti. Poliisi toimi yksikseen.

Huomaan että pidät poliisien puolta. Kuulut ilmeisesti itse siihen ammattikuntaan, vai?
Jospa tuntisit tapauksemme, tai poikamme sairauden ja sen kaaren yksityiskohtaisesti tuskin sanoisit, että meidän kohdalla "syytä epäillä"-kynnys tavoitettiin. "Poliisin tehtävä on vaan epäillä vähän kaikkea ja kaikkia"... okei. Mutta enemmän tuli meileen, että tässä kaupungissa ei tapahdu riittävästi hurjia asioita ja poliisi potee työn puutetta kun pitää kuolemansairaan lapsen perheen traagisessa lopussa leikkiä salapoliisia. Toivottavasti heillä oli edes jännää ja kahvipöydässä kivat puheet ja tunsivat olevansa kovinkin päteviä ja aikaansaavia. Ainakin ovat tekevänänsä tehokasta työtä. Tai siis kiitos ja kunnia kotona käyneille poliiseille, käyttäytyivät todella tahdikkaasti, ei moitteen sijaa muuta kuin ilmoittivat kuolinpäiväski väärän päivän ja vaikeuttivat kuolinasioiden hoitoa... Mutta tämä ylempi porras joka istuu pöydän vieressä papereiden äärellä, ei vaivautunut tekemään paria puhelinsoittoa, vaan tyngästä raportista määräsi avauksen perehtymättä asiaan, vaikka tiesi tappavasta taudista. Se rikoskomisario varmaan on muuten työnsä suhteen pätevä, mutta sairauden hoidosta ja terminalisesta taudista ei taatusti tajunnut hölkäsen pölläystä. Olisi alentunut hiukan konsultoimaan toisen alan asiantuntijaa...

Lue lisää

Kannattaa myös muistaa, että kaikki omaiset eivät vastusta ruumiinavauksia henkeen ja vereen. Monet voivat olla tyytyväisiä siitä, että avauksella on edes pieni mahdollisuus saada lisätietoa sairauteen liittyvistä asioista. Joskus avauksia tehdään jopa pelkästään yleisen lääketieteellisen tutkimuksen takia, vaikka kuolinsyyssä sinänsä ei olisikaan mitään epäselvää. Monet pitävät tätä tutkimustavoitettakin arvokkaana. Kanta on sikäli perusteltu, että kaikilla ruumiillahan on edessään avaus ennemmin tai myöhemmin. Kyllä luonto viimeistään suorittaa sen lopullisen avauksen niin, ettei mitään jää jäljelle. Tässä mielessä ihmisen tekemät avaukset eivät juuri vaikuta asiaan.

Poliisin on mahdotonta arvioida, ketkä omaiset pitävät avausta tuomittavana ja kenelle se sopii, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi tällöin jää joko aloittaa puhelinrumba kategorisesti jokaikisessä tapauksessa, tai sitten jättää omaiskontaktit sairaaloiden tehtäväksi.

Laki on tosiaankin laadittu siten, että poliisi arvioi avaustarpeen itsenäisesti ilman sairaaloiden määräysvaltaa asiassa. Siihenkin on varmaan perusteensa. Tai jos ei ole, niin sitten syytökset Arkadianmäkeä kohti, kiitos.

Se kylläkin on outoa, jos ei sairaalassa tiedetty avauksesta. Oliko avauksen suorituspaikaksi määrätty jokin muu sairaala tai laitos, jonne vainaja oli viety "oman" sairaalan tietämättä? Vai oliko oikeuslääkäri käynyt tekemässä avauksen paikan päällä omassa sairaalassa ilman että kukaan siellä havaitsi sitä? Vaikuttaa enneminkin siltä, että on tapahtunut virhe sairaalan omassa tiedonkulussa kuin poliisipiirin päällikön tai lääninhallituksen toiminnassa (kumpi näistä nyt sitten onkaan ollut määräyksen antaja).

kiitos. kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että kaikki omaiset eivät vastusta ruumiinavauksia henkeen ja vereen. Monet voivat olla tyytyväisiä siitä, että avauksella on edes pieni mahdollisuus saada lisätietoa sairauteen liittyvistä asioista. Joskus avauksia tehdään jopa pelkästään yleisen lääketieteellisen tutkimuksen takia, vaikka kuolinsyyssä sinänsä ei olisikaan mitään epäselvää. Monet pitävät tätä tutkimustavoitettakin arvokkaana. Kanta on sikäli perusteltu, että kaikilla ruumiillahan on edessään avaus ennemmin tai myöhemmin. Kyllä luonto viimeistään suorittaa sen lopullisen avauksen niin, ettei mitään jää jäljelle. Tässä mielessä ihmisen tekemät avaukset eivät juuri vaikuta asiaan.

Poliisin on mahdotonta arvioida, ketkä omaiset pitävät avausta tuomittavana ja kenelle se sopii, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi tällöin jää joko aloittaa puhelinrumba kategorisesti jokaikisessä tapauksessa, tai sitten jättää omaiskontaktit sairaaloiden tehtäväksi.

Laki on tosiaankin laadittu siten, että poliisi arvioi avaustarpeen itsenäisesti ilman sairaaloiden määräysvaltaa asiassa. Siihenkin on varmaan perusteensa. Tai jos ei ole, niin sitten syytökset Arkadianmäkeä kohti, kiitos.

Se kylläkin on outoa, jos ei sairaalassa tiedetty avauksesta. Oliko avauksen suorituspaikaksi määrätty jokin muu sairaala tai laitos, jonne vainaja oli viety "oman" sairaalan tietämättä? Vai oliko oikeuslääkäri käynyt tekemässä avauksen paikan päällä omassa sairaalassa ilman että kukaan siellä havaitsi sitä? Vaikuttaa enneminkin siltä, että on tapahtunut virhe sairaalan omassa tiedonkulussa kuin poliisipiirin päällikön tai lääninhallituksen toiminnassa (kumpi näistä nyt sitten onkaan ollut määräyksen antaja).

Lue lisää

Ellei se ollut tämän otsikon alla, niin toisen otsikon alla kirjoitin minäkin kannattavani ruumiinavausta erilaisissa tilanteissa. Se on ihmisen viimeinen oikeusturva jos kuolema on äkillinen tai yllättävä. Se voi jopa tuoda jonkinlaisen mielenrauhan omaisille kun saadaan vastaus miksi läheinen kuoli. Epätietoisuus ja avoimet kysymykset voivat muuten jäädä hiertämään. Erilaisessa tilanteessa olisin itse suorastaan vaatinut pojalleni ruumiinavausta. Nyt hän vaan oli sairauden uuvuttama ja kaikki oli kovin selvää ja avaus oli täysin turha. Minä en vastusta siis avauksia joka tilanteessa vaan peräänkuulutan harkintakykyä ja yhteistyötä.

Kyllä oikeuslääkäri teki avauksen omassa sairaalassamme. Pojan hoitovastuu oli kaupungin toisessa sairaalassa toisella neurologilla ,mutta kaikki akuuttihoito ja osastohoito tapahtui tässä sairaalassa jossa avauskin tehtiin. Hoitosuhteet oli vaivan mukaan eri osastolla (inf, kirra, neuro, teho)ja lääkärikontakteja monia, ei siis vakilääkäriä. Meidän annettiin ymmärtää, että poliisilta oli tieto mennyt sairaalan patologian laitokselle, jolla ei ollut mitään kontakteja myöskään pojan hoito-osastoihin tai lääkäreihin. Oikeuslääkäri ja poliisi olivat kyllä käyneet monenmonituisia keskusteluja keskenään. Patologin kanssa käymäni keskustelut olivat rakentavia ja hän oli juuri tuota mieltä jonka ecce kirjoitti. Avauksia tehdään liikaa, ja tehdään paljon turhiakin avauksia ja meidän oli yksi niistä... Hän antoi kiitettävästi aikaansa ja pui ongelmia kanssani ymmärtäväisesti ja selvästi omasi ainakin asiakaspalvelun taidon ja diplomaatin elkeet. Kaikesta paistoi kuitenkin lojaalius poliisivirkaveljiä kohtaan...

Kyllä se sormi osoittaa vaan sinne rikospoliisiin, sillä siellä rikosylikomisario jo meille sanoi, että rikoskomisario oli toiminut harkitsemattomasti ja asiaan kuulumattomasti. Tämä kyseinen komisario sitten ties monennessako puhelussa sepitteli ja vahingossa livautti huuliltaan, että kyllä minä teihin olisin ollut yhteydessä mutta luulin, että teidän kanssa oli joku poliiseista jo puhunut... että siellä se infokatkos sitten on... ja itse asiassa tuo oli valhe häneltä. Jos olisi ollut totta, se olisi tullut ilmi ihan toisenlaisessa sävyssä jo heti alkuunsa ja hän olisi ollut pahoillaan.

Että kyllä heidän tapanaan siis on soittaa ainakin tällaisissa tapauksissa kai sitten surukotiin kertoakseen tällaisesta toimituksesta. Ymmärrän, että jos myrkytän mieheni, ei kukaan minulle vaivaudu soittamaan, että aiomme avata miehesi, mutta tämä on tapaus jossa lapsi kuoli vaikeaan sairauteen ja tilanne oli hieman erilainen kotona kuin rikostapauksissa.

Ja he tiesivät meidän toiveestamme ettei avata ja siitä että olimme toimittaneet jo kappeliin kuolintodistuksen (ja hautausluvan) kuin myös lääkärin kirjallisen lausunnon siitä ettei avausta pidä tehdä. Se on niin tärkeä pointti tässä että edes se ei saanut heitä soittamaan meille kotiin ja että olisimme voineet valmistautua henkisesti siihen, että tulemme pettymään. Mieluummin olisimme raivonneet kotosalla ensin raivoamme ja menneet sitten rauha rinnassa viimeisen kerran poikaa katsomaan. Nyt he onnistuivat pilaamaan viimeiset jäähyväisemme kun saimme raivokohtauksen kappelissa. Liekö sitten rikoskomisario oli niin pupu tai raukka ettei uskaltanut soittaa tai sitten oli niin tunteeton ja kylmä pas*iainen. Postia häneltä olen hakenut kädestä käteen, sitäkin piti monilla puhelinsoitoilla kerjätä kun hän jostain syystä vitkutteli asioiden kanssa... Katsemme kohtasivat ja voin sanoa, että siinä miehessä näin enemmän sitä raukkaa pupujussia...

pettynyt rikospoliisiin kirjoitti:

Ellei se ollut tämän otsikon alla, niin toisen otsikon alla kirjoitin minäkin kannattavani ruumiinavausta erilaisissa tilanteissa. Se on ihmisen viimeinen oikeusturva jos kuolema on äkillinen tai yllättävä. Se voi jopa tuoda jonkinlaisen mielenrauhan omaisille kun saadaan vastaus miksi läheinen kuoli. Epätietoisuus ja avoimet kysymykset voivat muuten jäädä hiertämään. Erilaisessa tilanteessa olisin itse suorastaan vaatinut pojalleni ruumiinavausta. Nyt hän vaan oli sairauden uuvuttama ja kaikki oli kovin selvää ja avaus oli täysin turha. Minä en vastusta siis avauksia joka tilanteessa vaan peräänkuulutan harkintakykyä ja yhteistyötä.

Kyllä oikeuslääkäri teki avauksen omassa sairaalassamme. Pojan hoitovastuu oli kaupungin toisessa sairaalassa toisella neurologilla ,mutta kaikki akuuttihoito ja osastohoito tapahtui tässä sairaalassa jossa avauskin tehtiin. Hoitosuhteet oli vaivan mukaan eri osastolla (inf, kirra, neuro, teho)ja lääkärikontakteja monia, ei siis vakilääkäriä. Meidän annettiin ymmärtää, että poliisilta oli tieto mennyt sairaalan patologian laitokselle, jolla ei ollut mitään kontakteja myöskään pojan hoito-osastoihin tai lääkäreihin. Oikeuslääkäri ja poliisi olivat kyllä käyneet monenmonituisia keskusteluja keskenään. Patologin kanssa käymäni keskustelut olivat rakentavia ja hän oli juuri tuota mieltä jonka ecce kirjoitti. Avauksia tehdään liikaa, ja tehdään paljon turhiakin avauksia ja meidän oli yksi niistä... Hän antoi kiitettävästi aikaansa ja pui ongelmia kanssani ymmärtäväisesti ja selvästi omasi ainakin asiakaspalvelun taidon ja diplomaatin elkeet. Kaikesta paistoi kuitenkin lojaalius poliisivirkaveljiä kohtaan...

Kyllä se sormi osoittaa vaan sinne rikospoliisiin, sillä siellä rikosylikomisario jo meille sanoi, että rikoskomisario oli toiminut harkitsemattomasti ja asiaan kuulumattomasti. Tämä kyseinen komisario sitten ties monennessako puhelussa sepitteli ja vahingossa livautti huuliltaan, että kyllä minä teihin olisin ollut yhteydessä mutta luulin, että teidän kanssa oli joku poliiseista jo puhunut... että siellä se infokatkos sitten on... ja itse asiassa tuo oli valhe häneltä. Jos olisi ollut totta, se olisi tullut ilmi ihan toisenlaisessa sävyssä jo heti alkuunsa ja hän olisi ollut pahoillaan.

Että kyllä heidän tapanaan siis on soittaa ainakin tällaisissa tapauksissa kai sitten surukotiin kertoakseen tällaisesta toimituksesta. Ymmärrän, että jos myrkytän mieheni, ei kukaan minulle vaivaudu soittamaan, että aiomme avata miehesi, mutta tämä on tapaus jossa lapsi kuoli vaikeaan sairauteen ja tilanne oli hieman erilainen kotona kuin rikostapauksissa.

Ja he tiesivät meidän toiveestamme ettei avata ja siitä että olimme toimittaneet jo kappeliin kuolintodistuksen (ja hautausluvan) kuin myös lääkärin kirjallisen lausunnon siitä ettei avausta pidä tehdä. Se on niin tärkeä pointti tässä että edes se ei saanut heitä soittamaan meille kotiin ja että olisimme voineet valmistautua henkisesti siihen, että tulemme pettymään. Mieluummin olisimme raivonneet kotosalla ensin raivoamme ja menneet sitten rauha rinnassa viimeisen kerran poikaa katsomaan. Nyt he onnistuivat pilaamaan viimeiset jäähyväisemme kun saimme raivokohtauksen kappelissa. Liekö sitten rikoskomisario oli niin pupu tai raukka ettei uskaltanut soittaa tai sitten oli niin tunteeton ja kylmä pas*iainen. Postia häneltä olen hakenut kädestä käteen, sitäkin piti monilla puhelinsoitoilla kerjätä kun hän jostain syystä vitkutteli asioiden kanssa... Katsemme kohtasivat ja voin sanoa, että siinä miehessä näin enemmän sitä raukkaa pupujussia...

Lue lisää

"Meidän annettiin ymmärtää, että poliisilta oli tieto mennyt sairaalan patologian laitokselle"

No varmaan oli mennytkin viimeistään siinä vaiheessa kun patologi kävi samassa sairaalassa avauksen tekemässä. Ei patologit sinne varmaankaan pääse availemaan salaa kenenkään huomaamatta. Se, jos tieto ei obduktiolta mennyt eteenpäin sairaalan muille osastoille tai suoraan teille, ei enää ole varsinaisesti poliisin virhe.

tieto. kirjoitti:

"Meidän annettiin ymmärtää, että poliisilta oli tieto mennyt sairaalan patologian laitokselle"

No varmaan oli mennytkin viimeistään siinä vaiheessa kun patologi kävi samassa sairaalassa avauksen tekemässä. Ei patologit sinne varmaankaan pääse availemaan salaa kenenkään huomaamatta. Se, jos tieto ei obduktiolta mennyt eteenpäin sairaalan muille osastoille tai suoraan teille, ei enää ole varsinaisesti poliisin virhe.

Lue lisää

Itsestäänselvyyhän tuo onkin. Eipä ne avata olisi ymmärtäneet ellei poliisi olisi käskyttänyt...
No problem.

Ja tuo jälkimmäinen ei meille mikään ongelma ole ollut ettei nimenomaan patologialta olisi otettu yhteyttä hoito-osastoon tai meihin. Eikä poliisi tosiaan ole vastuussa sairaalan hoitoväen toiminnasta. Mutta omastaan kyllä. Toimeenpanevan rikoskomisarion hyvään ammattimaiseen toimintaan olisi kuulunut yhteydenpito omaisten tai hoitoyksikön kanssa ennen päätöstä tai täytäntöönpanoa. Tai ainakin delegoida se alaisilleen. Palveluammatti sekin ja työnkuvaan kuuluu tiiviisti ihmisten kanssa toimiminen.

tieto. kirjoitti:

"Meidän annettiin ymmärtää, että poliisilta oli tieto mennyt sairaalan patologian laitokselle"

No varmaan oli mennytkin viimeistään siinä vaiheessa kun patologi kävi samassa sairaalassa avauksen tekemässä. Ei patologit sinne varmaankaan pääse availemaan salaa kenenkään huomaamatta. Se, jos tieto ei obduktiolta mennyt eteenpäin sairaalan muille osastoille tai suoraan teille, ei enää ole varsinaisesti poliisin virhe.

Lue lisää

Poliisi ei käsittääkseni yleensä tutkinnassa ota yhteyttä ihmisiin muulloin kuin jos poliisi itse tarvitsee jotain lisätietoa. Kyseessä on paitsi työmäärän rajoittaminen, myöskin päällekkäisyyksien karsiminen poliisin ja sairaalan välillä: on parempi että sairaala hoitaa kontaktit omaisiin, jotta ei synny epäselvyyttä siitä, kenen pitää ilmoittaa, tai että molemmat eivät ilmoita samoja asioita kahteen kertaan.

karsintaa kirjoitti:

Poliisi ei käsittääkseni yleensä tutkinnassa ota yhteyttä ihmisiin muulloin kuin jos poliisi itse tarvitsee jotain lisätietoa. Kyseessä on paitsi työmäärän rajoittaminen, myöskin päällekkäisyyksien karsiminen poliisin ja sairaalan välillä: on parempi että sairaala hoitaa kontaktit omaisiin, jotta ei synny epäselvyyttä siitä, kenen pitää ilmoittaa, tai että molemmat eivät ilmoita samoja asioita kahteen kertaan.

Lue lisää

Mistähän tämä käsityksesi on peräisin?

Nyt poliisi olisi tarvinnut lisätietoa siitä miten sairas lapsemme oli. Kotona käyneet poliisit tiesivät lapsen sairastaneen jo monta vuotta ja etenevästä kuolemaan johtavasta sairaudesta. Kuulivat elvytyskieltopäätöksestä ja näkivät paperin,joka oli tehty jo pari vuotta aiemmin ja muutenkin hoitokansiota tyrkytettiin mukaan, ettei jää epäselväksi mikään ja annettin hoitovastuulääkärin yhteistiedot.
Kaiken kaikkiaan kun on kyse etenevästä taudista ei se poliisi voi tietää olemmeko olleet ihan justiinsa vastaanotolla, tai puhelinyhteydessä lääkäriin. lääkäri kotikäynnillä ja eletty lopun aikoja konkreettisesti ja pidetty sekä me omaiset että lääkäri kuolemaa luonnollisena seuraavan vaiheena. Tämän vuoksi poliisi olisi kaiken järjen mukaan tarvinnut tietoa missä hoidon vaiheessa ollaan menty ja pitänyt pirauttaa hoitavalle taholle.

Miten ihmeessä se sairaala olisi osannut ottaa meihin yhteyttä ja kertoa että avaus tehdään kun siitä ei tiennyt asianomainen lääkärimme, hänhän kirjoitti jo meille kuolintodistuksenkin !!!

ollut tarpeen kirjoitti:

Mistähän tämä käsityksesi on peräisin?

Nyt poliisi olisi tarvinnut lisätietoa siitä miten sairas lapsemme oli. Kotona käyneet poliisit tiesivät lapsen sairastaneen jo monta vuotta ja etenevästä kuolemaan johtavasta sairaudesta. Kuulivat elvytyskieltopäätöksestä ja näkivät paperin,joka oli tehty jo pari vuotta aiemmin ja muutenkin hoitokansiota tyrkytettiin mukaan, ettei jää epäselväksi mikään ja annettin hoitovastuulääkärin yhteistiedot.
Kaiken kaikkiaan kun on kyse etenevästä taudista ei se poliisi voi tietää olemmeko olleet ihan justiinsa vastaanotolla, tai puhelinyhteydessä lääkäriin. lääkäri kotikäynnillä ja eletty lopun aikoja konkreettisesti ja pidetty sekä me omaiset että lääkäri kuolemaa luonnollisena seuraavan vaiheena. Tämän vuoksi poliisi olisi kaiken järjen mukaan tarvinnut tietoa missä hoidon vaiheessa ollaan menty ja pitänyt pirauttaa hoitavalle taholle.

Miten ihmeessä se sairaala olisi osannut ottaa meihin yhteyttä ja kertoa että avaus tehdään kun siitä ei tiennyt asianomainen lääkärimme, hänhän kirjoitti jo meille kuolintodistuksenkin !!!

Lue lisää

Suurin osa omaisista jättää avauspäätökset suosiolla viranomaisten harkintaan, joten poliisin yhteydenotot omaisiin eivät yleensä ole välttämättömiä. Siksi niitä ei pääsääntöisesti tehdä. Poliisin täytyy myöskin tehdä päätöksensä itsenäisesti ilman ulkopuolista painostusta, ja puhelimessa kinastelu omaisten kanssa saattaisi vain lisätä poliisin epäilyjä. Lääkeainepitoisuuksien selvittämiseksi ei välttämättä tarvita kaikkea tietoa kaikista muista sairauteen liittyvistä tekijöistä ja vaiheista. Sairaalalla oli tieto avauksesta viimeistään siinä vaiheessa kun se tehtiin, eli ainakin ennen kappeliin menoanne asiasta olisi voitu ilmoittaa. Siinä vaiheessa tiedonkulun katkokset eivät enää olleet poliisin syntilistalla.

tarvita kirjoitti:

Suurin osa omaisista jättää avauspäätökset suosiolla viranomaisten harkintaan, joten poliisin yhteydenotot omaisiin eivät yleensä ole välttämättömiä. Siksi niitä ei pääsääntöisesti tehdä. Poliisin täytyy myöskin tehdä päätöksensä itsenäisesti ilman ulkopuolista painostusta, ja puhelimessa kinastelu omaisten kanssa saattaisi vain lisätä poliisin epäilyjä. Lääkeainepitoisuuksien selvittämiseksi ei välttämättä tarvita kaikkea tietoa kaikista muista sairauteen liittyvistä tekijöistä ja vaiheista. Sairaalalla oli tieto avauksesta viimeistään siinä vaiheessa kun se tehtiin, eli ainakin ennen kappeliin menoanne asiasta olisi voitu ilmoittaa. Siinä vaiheessa tiedonkulun katkokset eivät enää olleet poliisin syntilistalla.

Lue lisää

Siis poliisin määräämät oikeuslääketieteelliset avaukset eivät ole omaisten tahdosta kiinni eli ei ole omaisilla tarvetta /varaa jättää avauspäätöstä viranomaisen harkintaan.

Lääketieteellinen avaus on omaisten harkittavissa, mutta siihen ei poliisi kuulu mitenkään.

Täsmennystä taas... Poliisi ei olisi joutunut painostuksen kohteeksi avauspäätöksessään jos olisi konsultoinut hoitava lääkäriä. Poliisi olisi vain saanut päätöksensä tekemiseen tarvittavaa tilannekohtaista lääketieteellistä tietoa alan ammattilaiselta. Lääkäri olisi voinut kertoa että saattohoito oli pitkällä, kuolema olisi voinut tulla jo 3 vuotta aiemmin, lapselle oli kehittynyt vaikea hengitysvajaus ja oli hengitysapnea eli hengitys katkeili vähän väliä. Sydämen toiminta oli kaoottista, liikuttelu ja letkuruokinta nosti sykkeen 200:aan ja unessa taas syke tipahteli alle 40:n ja saturaatiot olivat huonot. Oli vain ajan kysymys milloin tulee viimeiset hetket... Hyvän kotihoidon ansiosta hän eli niinkin pitkään.

Omaisten kanssa ei olisi tarvinnut edes kinastella puhelimessa jos avauksesta olisi vain ilmoitettu. Toimeenpaneva rikoskomisario olisi voinut delegoida alaisensa soittamaan jolloin viestintuojaa ei olisi ammuttu vaan hän olisi voinut kertoa osattomuutensa ja viitata toisaalle.


Ei tarvi puhua suuresta osasta ja valtaosasta, sillä me emme olleet nyt se valtaosa, vaan se pienempi osa. Poliisi oli nähnyt kirjallisena vanhempien toiveen ja lääkärin kirjoittaman lausunnon hyvine perusteluineen ettei avausta tarvita. Yöllä käyneet poliisit tiesivät ettemme tahtoneet avausta sairauden luonteen ja loppuvaiheen takia. Heillä oli siis tieto siitä että odotamme että ovat tietoisia saattohoidosta. (ja rikosYLIkomisario vahvisti ettei kotona kuolleita lapsia tarvi avata jos on kuolemaan johtava tauti)
Kaikkien noiden tietojen kanssa he antoivat meidän olla uskossa ettei lasta avata, eivätkä edes vaivautuneet tästä tiedosta huolimatta 'varottelemaan' vanhempia jo suoritetusta avauksesta.

Sairaala on iso laitos, työskentelen siellä itse ja tiedän toimintakuviot. Sairaalalla tosiaan oli tieto avauksesta, siis siellä patologialla jossa eläviä ei enää hoideta. Lapsen lääkärit työskentelivät tiiviisti ihan toisaalla eri sairaalakompleksissa sairaita eläviä lapsia hoitaen ja palaverista toiseen kiiruhtaen. He eivät mitenkään voi päivittäin kysellä patologialta, että olisiko meidän saattohoitoisia lapsipotilaita sinne tuotu, että tietäisivät ilmoittaa omaisille avauksesta? Sitä paitsi saattohoitoinen lapsi ei ole enää erikoissairaanhoidon hoidossa, eli sikäli sen sairaalan sisällä ei ollut varsinaista hoitovastuuta. Saattohoito järjestetään terveyskeskuksen kautta ja siellä ei olisi tiedetty lapsen kuolemasta mitään ellemme itse olisi ensimmäisenä arkioäivänä itse soittaneet ja kertoneet. Käytännössä tuo ei siis mitenkään olisi toiminut, että sairaalan väki olisi meille ilmoittanut avauksesta kun kukaan ei siitä ollut perillä muutakuin patologian oma erillinen yksikkö ja he taas eivät tienneet tuon taivaallista meidän toiveista tai keskusteluista poliisin kanssa tai lapsen sairauden laadusta ja vaiheista.

Poliisilla oli tieto avauksesta ja meidän tahdosta olla avaamatta. Ja jo ennen päätöksentekoaan heidän olisi pitänyt visusti ottaa tarjoamamme sairaushistoria huomioon ja ellei se ollut riittävän uskottava olisi päättäneen rikoskomisarion pitänyt maalaisjärjen, johdonmukaisuuden, inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi ottaa pieni puhelu hoitavalle lääkärille selvittääkseen faktat ja totuusperät ja ottaa huomioon lääkärin kanta ja lausuma odotetusta kuolemasta.

faktoja poliisikin tarvii p... kirjoitti:

Siis poliisin määräämät oikeuslääketieteelliset avaukset eivät ole omaisten tahdosta kiinni eli ei ole omaisilla tarvetta /varaa jättää avauspäätöstä viranomaisen harkintaan.

Lääketieteellinen avaus on omaisten harkittavissa, mutta siihen ei poliisi kuulu mitenkään.

Täsmennystä taas... Poliisi ei olisi joutunut painostuksen kohteeksi avauspäätöksessään jos olisi konsultoinut hoitava lääkäriä. Poliisi olisi vain saanut päätöksensä tekemiseen tarvittavaa tilannekohtaista lääketieteellistä tietoa alan ammattilaiselta. Lääkäri olisi voinut kertoa että saattohoito oli pitkällä, kuolema olisi voinut tulla jo 3 vuotta aiemmin, lapselle oli kehittynyt vaikea hengitysvajaus ja oli hengitysapnea eli hengitys katkeili vähän väliä. Sydämen toiminta oli kaoottista, liikuttelu ja letkuruokinta nosti sykkeen 200:aan ja unessa taas syke tipahteli alle 40:n ja saturaatiot olivat huonot. Oli vain ajan kysymys milloin tulee viimeiset hetket... Hyvän kotihoidon ansiosta hän eli niinkin pitkään.

Omaisten kanssa ei olisi tarvinnut edes kinastella puhelimessa jos avauksesta olisi vain ilmoitettu. Toimeenpaneva rikoskomisario olisi voinut delegoida alaisensa soittamaan jolloin viestintuojaa ei olisi ammuttu vaan hän olisi voinut kertoa osattomuutensa ja viitata toisaalle.


Ei tarvi puhua suuresta osasta ja valtaosasta, sillä me emme olleet nyt se valtaosa, vaan se pienempi osa. Poliisi oli nähnyt kirjallisena vanhempien toiveen ja lääkärin kirjoittaman lausunnon hyvine perusteluineen ettei avausta tarvita. Yöllä käyneet poliisit tiesivät ettemme tahtoneet avausta sairauden luonteen ja loppuvaiheen takia. Heillä oli siis tieto siitä että odotamme että ovat tietoisia saattohoidosta. (ja rikosYLIkomisario vahvisti ettei kotona kuolleita lapsia tarvi avata jos on kuolemaan johtava tauti)
Kaikkien noiden tietojen kanssa he antoivat meidän olla uskossa ettei lasta avata, eivätkä edes vaivautuneet tästä tiedosta huolimatta 'varottelemaan' vanhempia jo suoritetusta avauksesta.

Sairaala on iso laitos, työskentelen siellä itse ja tiedän toimintakuviot. Sairaalalla tosiaan oli tieto avauksesta, siis siellä patologialla jossa eläviä ei enää hoideta. Lapsen lääkärit työskentelivät tiiviisti ihan toisaalla eri sairaalakompleksissa sairaita eläviä lapsia hoitaen ja palaverista toiseen kiiruhtaen. He eivät mitenkään voi päivittäin kysellä patologialta, että olisiko meidän saattohoitoisia lapsipotilaita sinne tuotu, että tietäisivät ilmoittaa omaisille avauksesta? Sitä paitsi saattohoitoinen lapsi ei ole enää erikoissairaanhoidon hoidossa, eli sikäli sen sairaalan sisällä ei ollut varsinaista hoitovastuuta. Saattohoito järjestetään terveyskeskuksen kautta ja siellä ei olisi tiedetty lapsen kuolemasta mitään ellemme itse olisi ensimmäisenä arkioäivänä itse soittaneet ja kertoneet. Käytännössä tuo ei siis mitenkään olisi toiminut, että sairaalan väki olisi meille ilmoittanut avauksesta kun kukaan ei siitä ollut perillä muutakuin patologian oma erillinen yksikkö ja he taas eivät tienneet tuon taivaallista meidän toiveista tai keskusteluista poliisin kanssa tai lapsen sairauden laadusta ja vaiheista.

Poliisilla oli tieto avauksesta ja meidän tahdosta olla avaamatta. Ja jo ennen päätöksentekoaan heidän olisi pitänyt visusti ottaa tarjoamamme sairaushistoria huomioon ja ellei se ollut riittävän uskottava olisi päättäneen rikoskomisarion pitänyt maalaisjärjen, johdonmukaisuuden, inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi ottaa pieni puhelu hoitavalle lääkärille selvittääkseen faktat ja totuusperät ja ottaa huomioon lääkärin kanta ja lausuma odotetusta kuolemasta.

Lue lisää

En usko, että poliisilla on eri menettelytapaohjeita eri ihmisille. He päättävät asioita itsenäisesti kaikissa tapauksissa ja ilmoittavat sen minkä laki velvoittaa heidät ilmoittamaan. Ilmeisesti se on kansalaisille tähän asti kelvannut, koska ei ole noussut kansanliikettä poliisia vastaan. Myös poliisi on iso laitos, jossa työskennellään eri puolilla ja kiiruhdetaan palaverista toiseen. Ihmisissä on eroja sen suhteen, ketkä haluavat poliisilta yhteydenottoja ja ketkä pitävät niitä rasitteina surun keskellä, joten ymmärrettävästi sellaiset kontaktit eivät ole etusijalla poliisin asialistalla.

Se, että myös lääkärit ovat kiireisiä työssään, ei toki estä patologian laitosta ottamasta yhteyttä heihin tai suoraan omaisiin. Se, että tällaista ilmoitusautomaattia ei ole rakennettu sisään sairaalan organisaatioon, kielii kysynnän vähäisyydestä: hyvin harvat omaiset - jos ketkään - ovat ilmaisseet tarvitsevansa tuollaista palvelua. Leikkausarpia on vähän yhdellä jos toisella, ja jos omaisten reaktiot niihin olisivat dramaattisia, niin asiasta varoittamiseksi olisi varmaan jo perustettu jokin kriisiapujärjestelmä.

kaikki eivät halua kirjoitti:

En usko, että poliisilla on eri menettelytapaohjeita eri ihmisille. He päättävät asioita itsenäisesti kaikissa tapauksissa ja ilmoittavat sen minkä laki velvoittaa heidät ilmoittamaan. Ilmeisesti se on kansalaisille tähän asti kelvannut, koska ei ole noussut kansanliikettä poliisia vastaan. Myös poliisi on iso laitos, jossa työskennellään eri puolilla ja kiiruhdetaan palaverista toiseen. Ihmisissä on eroja sen suhteen, ketkä haluavat poliisilta yhteydenottoja ja ketkä pitävät niitä rasitteina surun keskellä, joten ymmärrettävästi sellaiset kontaktit eivät ole etusijalla poliisin asialistalla.

Se, että myös lääkärit ovat kiireisiä työssään, ei toki estä patologian laitosta ottamasta yhteyttä heihin tai suoraan omaisiin. Se, että tällaista ilmoitusautomaattia ei ole rakennettu sisään sairaalan organisaatioon, kielii kysynnän vähäisyydestä: hyvin harvat omaiset - jos ketkään - ovat ilmaisseet tarvitsevansa tuollaista palvelua. Leikkausarpia on vähän yhdellä jos toisella, ja jos omaisten reaktiot niihin olisivat dramaattisia, niin asiasta varoittamiseksi olisi varmaan jo perustettu jokin kriisiapujärjestelmä.

Lue lisää

Selitä sinä edelleen vaan noita ympäripyöreyksiä.
Siihen sanon vain, että rikospoliisin johto ei taida olla kanssasi samaa mieltä, kyllä hän puhui tarveharkinnasta ja erilaisista menettelytavoista. Ala kuin ala, vaikka työ on kiireistä, ihmisten kanssa työskennellessä mikään ei mene saman kaavan mukaan.

Olkoonkin kysyntä vähäinen, ei mitään ilmoitusautomaattia tosiaan tarvita. Mutta koska nyt oli kuitenkin sel-ke-äs-ti poliisilla tiedossa että kyseessä on saattohoidettava lapsi, luonnollinen kuolema, ja vanhempien ja lääkärin kanta ettei avaus ole millään tavalla järkevä, voisi kuvitella että sellainen,ilmeisesti sitten jopa hyvin harvinainen, poikkeus poliisin uran aikana olisi saanut papereita pyörittelevän rikoskomisarion havahtumaan ja pirauttamaan lyhykäisesti lääkärille edes. Tai omaisille.

Arvet eivät tässä keskustelussa ole mitenkään se oleellinen pointti. Ainakaan minulle. En tiedä sitten onko se sinun ajatustesi punaisena lankana.
Kriisiapu tuskin niihin on tarpeen, meilläpä ei kriisiapua ollut edes lapsen kuoleman johdostakaan...

Huomaa että olet poliisien tosiystävä. Se suorastaan hymyilyttää... Minullakin on poliisissa tuttuja, hyvää porukkaa siellä, mutta niitä vähemmän hyviäkin on olemassa. Minä olen kritisoinut puheissani vain yhtä rikoskomisariota jolla muuten yllä taitaa olla ihan nuhteeton ura takanaan. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta jos minä teen virheen työssäni tai toimin epäkorrektisti, saan kyllä kuulla siitä. Ajattelen että jokainen saakoon kritiikkinsä ja parantakoon taitojaan.

ympäripyöreyksiä kirjoitti:

Selitä sinä edelleen vaan noita ympäripyöreyksiä.
Siihen sanon vain, että rikospoliisin johto ei taida olla kanssasi samaa mieltä, kyllä hän puhui tarveharkinnasta ja erilaisista menettelytavoista. Ala kuin ala, vaikka työ on kiireistä, ihmisten kanssa työskennellessä mikään ei mene saman kaavan mukaan.

Olkoonkin kysyntä vähäinen, ei mitään ilmoitusautomaattia tosiaan tarvita. Mutta koska nyt oli kuitenkin sel-ke-äs-ti poliisilla tiedossa että kyseessä on saattohoidettava lapsi, luonnollinen kuolema, ja vanhempien ja lääkärin kanta ettei avaus ole millään tavalla järkevä, voisi kuvitella että sellainen,ilmeisesti sitten jopa hyvin harvinainen, poikkeus poliisin uran aikana olisi saanut papereita pyörittelevän rikoskomisarion havahtumaan ja pirauttamaan lyhykäisesti lääkärille edes. Tai omaisille.

Arvet eivät tässä keskustelussa ole mitenkään se oleellinen pointti. Ainakaan minulle. En tiedä sitten onko se sinun ajatustesi punaisena lankana.
Kriisiapu tuskin niihin on tarpeen, meilläpä ei kriisiapua ollut edes lapsen kuoleman johdostakaan...

Huomaa että olet poliisien tosiystävä. Se suorastaan hymyilyttää... Minullakin on poliisissa tuttuja, hyvää porukkaa siellä, mutta niitä vähemmän hyviäkin on olemassa. Minä olen kritisoinut puheissani vain yhtä rikoskomisariota jolla muuten yllä taitaa olla ihan nuhteeton ura takanaan. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta jos minä teen virheen työssäni tai toimin epäkorrektisti, saan kyllä kuulla siitä. Ajattelen että jokainen saakoon kritiikkinsä ja parantakoon taitojaan.

Lue lisää

Tietysti mitä harvinaisempi poikkeus on kyseessä, sitä epätodennäköisempää on että normaalimenettelyt sen kohdalla muuttuvat. Jos tehdään tuhat päätöstä saman kaavan mukaan, eikä niistä nouse mitään kohua ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin luultavasti samoin menetellään myös tapauksessa numero 1001. Jos poikkeukset olisivat toistuvia, niin silloin niiden varalle olisi varmaan olemassa omat menettelytapansa.

En pidä itseäni minään erityisenä poliisin ystävänä. Tiedän, että poliisi tekee työssään paljon suurempiakin virheitä kuin matalan kynnyksen ruumiinavauspäätöksiä. Toivoisin, että yhteiskunnassa kiinnitettäisiin enemmän huomiota poliisin todellisiin virheisiin. Jos haluat parantaa poliisin taitoja kritiikin kautta, niin aika erikoisen foorumin olet valinnut kritiikillesi. Tätä kautta tieto tuskin kulkeutuu asianosaiselle, eivätkä palstan lukijatkaan varmaan pahemmin vakuutu kritiikistä, jonka tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta ei mitenkään voi varmistaa.

väärä foorumi? kirjoitti:

Tietysti mitä harvinaisempi poikkeus on kyseessä, sitä epätodennäköisempää on että normaalimenettelyt sen kohdalla muuttuvat. Jos tehdään tuhat päätöstä saman kaavan mukaan, eikä niistä nouse mitään kohua ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin luultavasti samoin menetellään myös tapauksessa numero 1001. Jos poikkeukset olisivat toistuvia, niin silloin niiden varalle olisi varmaan olemassa omat menettelytapansa.

En pidä itseäni minään erityisenä poliisin ystävänä. Tiedän, että poliisi tekee työssään paljon suurempiakin virheitä kuin matalan kynnyksen ruumiinavauspäätöksiä. Toivoisin, että yhteiskunnassa kiinnitettäisiin enemmän huomiota poliisin todellisiin virheisiin. Jos haluat parantaa poliisin taitoja kritiikin kautta, niin aika erikoisen foorumin olet valinnut kritiikillesi. Tätä kautta tieto tuskin kulkeutuu asianosaiselle, eivätkä palstan lukijatkaan varmaan pahemmin vakuutu kritiikistä, jonka tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta ei mitenkään voi varmistaa.

Lue lisää

Jospa olet lukenut tekstini muistat kai että olemme asiamme asioineet eri tahojen kanssa, ja palaute ja kritiikki on mennyt jo poliisille. Täällä pulisen muuten vaan omaksi ilokseni ja sinun harmiksesi. Tämä foorumi ei ihan toimi vaikutuskanavana.

Minun työssäni ja elämässäni tuo harvinaisuus vaikuttaa niin päin, että mitä harvinaisempi poikkeus on kyseessä, sitä herkemmin pysähtyy miettimään ja muuttamaan toimintatapaansa siinä kohtaa kun normitapa ei vaan toimi tai johda hyvään lopputulokseen. Siitä poikkeuksesta ei tehdä uutta toimintatapaa, vaan se on yksilöllinen joustava ehkä ihan kertaluonteinen toimintatapa. Mutta taitaa olla raskas koneisto poliisissa kun leimasin paukkuu joka paperilla samaan kohtaan ja samalla vauhdilla. Ei siis aivoja ja sovellustaitoja työssä mukana. Voivoi jos noin on.

väärä foorumi? kirjoitti:

Tietysti mitä harvinaisempi poikkeus on kyseessä, sitä epätodennäköisempää on että normaalimenettelyt sen kohdalla muuttuvat. Jos tehdään tuhat päätöstä saman kaavan mukaan, eikä niistä nouse mitään kohua ja kaikki ovat tyytyväisiä, niin luultavasti samoin menetellään myös tapauksessa numero 1001. Jos poikkeukset olisivat toistuvia, niin silloin niiden varalle olisi varmaan olemassa omat menettelytapansa.

En pidä itseäni minään erityisenä poliisin ystävänä. Tiedän, että poliisi tekee työssään paljon suurempiakin virheitä kuin matalan kynnyksen ruumiinavauspäätöksiä. Toivoisin, että yhteiskunnassa kiinnitettäisiin enemmän huomiota poliisin todellisiin virheisiin. Jos haluat parantaa poliisin taitoja kritiikin kautta, niin aika erikoisen foorumin olet valinnut kritiikillesi. Tätä kautta tieto tuskin kulkeutuu asianosaiselle, eivätkä palstan lukijatkaan varmaan pahemmin vakuutu kritiikistä, jonka tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta ei mitenkään voi varmistaa.

Lue lisää

Piti vielä sanoa ettei haittaa vaikkei vakuuta. Tämä on elämäni ja nämä sen tapahtumia ja ne vaikuttavat vain minuun ja perheeseen, eikä muiden vakuuttaminen muuta mitään. Tärkeintä on meidän oma kokemus ja tieto. Ja tosielämässä olemme vakuuttaneet poliisin, lakimiehet ja lääkärit... On täysin selvää ettei netissä viitsi kaikkea todesta ottaa. Tämähän on täynnä kaikenlaista tarinoita joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Sinä saat uskoa että sellainen on tämäkin, pelkästään sinun viihdyttämiseksi kirjoitettu. Uskomattomasti olet jaksanut vaivata päätäsi tämän sadun kritisoinnillasi.

sanoa kirjoitti:

Piti vielä sanoa ettei haittaa vaikkei vakuuta. Tämä on elämäni ja nämä sen tapahtumia ja ne vaikuttavat vain minuun ja perheeseen, eikä muiden vakuuttaminen muuta mitään. Tärkeintä on meidän oma kokemus ja tieto. Ja tosielämässä olemme vakuuttaneet poliisin, lakimiehet ja lääkärit... On täysin selvää ettei netissä viitsi kaikkea todesta ottaa. Tämähän on täynnä kaikenlaista tarinoita joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Sinä saat uskoa että sellainen on tämäkin, pelkästään sinun viihdyttämiseksi kirjoitettu. Uskomattomasti olet jaksanut vaivata päätäsi tämän sadun kritisoinnillasi.

Lue lisää

Palautteesi ja kritiikkisi ei perille mentyäänkään ole näköjään aiheuttanut ihan maanvyörymää valtakunnassamme. En ole nimittäin missään mediassa, uutisissa, enkä edes blogeissa kuullut koskaan aiemmin, että poliisi tekisi suunnattomia vääryyksiä ruumiinavauksissa ja patologit toteuttavat zombeina poliisin huonoimmatkin päätökset kyseenalaistamatta mitään. Jos poliisi niin suuri saatana on kuin annat tekstilläsi ymmärtää, niin patologien pitäisi epäillä jatkuvasti toimiensa järkevyyttä ja kysyä koko ajan muiden kuin poliisin kantaa työtehtäviinsä. Todellisuudessa oikeuslääkärit ovat poliisin linjoilla ruumiinavausten "oikeaa" määrää koskevassa keskustelussa. Ihan vähää et sinäkään ole jaksanut päätäsi vaivata poliisin kritisoinnillasi, ottaen huomioon että olette kuulemma jo saaneet poliisin ja lakimiehet vakuuttuneiksi asiastanne - ja silti mitään ei tapahdu: politiikka tutkinnan ja avausten suhteen ei ole tiedotettu olevan muuttumassa eikä poliiseja olla sankoin joukoin kyöräämässä käräjille näiden pahojen virheidensä takia.

eikä tapahtumarikasta kirjoitti:

Palautteesi ja kritiikkisi ei perille mentyäänkään ole näköjään aiheuttanut ihan maanvyörymää valtakunnassamme. En ole nimittäin missään mediassa, uutisissa, enkä edes blogeissa kuullut koskaan aiemmin, että poliisi tekisi suunnattomia vääryyksiä ruumiinavauksissa ja patologit toteuttavat zombeina poliisin huonoimmatkin päätökset kyseenalaistamatta mitään. Jos poliisi niin suuri saatana on kuin annat tekstilläsi ymmärtää, niin patologien pitäisi epäillä jatkuvasti toimiensa järkevyyttä ja kysyä koko ajan muiden kuin poliisin kantaa työtehtäviinsä. Todellisuudessa oikeuslääkärit ovat poliisin linjoilla ruumiinavausten "oikeaa" määrää koskevassa keskustelussa. Ihan vähää et sinäkään ole jaksanut päätäsi vaivata poliisin kritisoinnillasi, ottaen huomioon että olette kuulemma jo saaneet poliisin ja lakimiehet vakuuttuneiksi asiastanne - ja silti mitään ei tapahdu: politiikka tutkinnan ja avausten suhteen ei ole tiedotettu olevan muuttumassa eikä poliiseja olla sankoin joukoin kyöräämässä käräjille näiden pahojen virheidensä takia.

Lue lisää

Aiemmin kirjoitettiin tuolla että tapauksemme on harvinaislaatuisempi eli tämän yhden tapauksen perusteella ei maailmaa muuteta, eikä poliittinen tanner tömise, eikä media laula. Eikä ole tarvekaan, vanhat lakipykälät ja metodit toimii kun osataan toimia harkiten erityyppisten tapausten ja sairauksien kohdalla ja tehdä sitä yhteistyötä lääkärin kanssa.

Kun kirjoitin, että eri ammattiryhmien henkilöt joiden kanssa ollaan puitu asiaa, ovat vakuuttuneet asiasta tarkoittaa sitä, että ovat uskoneet meihin ja asiaamme. Henkilökohtaisella tasolla olemme asiaamme vain hoitaneet, kuten kerroin emme jaksaneet silloin aikanaan laittaa asiaa aktiivisesti eteenpäin upottavan ja halvaannuttavan surumme vuoksi. Siksipä ei voi valtakuntatasollakaan mitään tapahtua tai media laulaa. Ja uutiskynnykseen olisi vielä matkaa...

Miksi puhut monikossa poliisien suurista vääryyksistä? Minä en ainakaan puhu monikossa, vain tästä omasta yhdestä tapauksesta. Miksipä sankoin joukoin siis käräjille poliisit joutuisivat?
Ja suureksi saatanaksi en ole poliisia haukkunut. Vain eräs komisario teki kömmähdyksen.

Jos ihmettelet miten minä jaksan kritisoida yhden poliisin tekemisiä näin paljon, niin kerronpa että jaksan ammentaa energiaani sille luonnollisesti paljon ihan henkilökohtaisista syistä. Minulla on omakohtainen negatiivinen kokemus motivoimassa. Sinä taas jaksat nähdä vaivaa ja puuttua toisen tarinaan, vaikka asia ei sinua itseäsi mitenkään heilauta. Siksi ihmettelen.

eikä tapahtumarikasta kirjoitti:

Palautteesi ja kritiikkisi ei perille mentyäänkään ole näköjään aiheuttanut ihan maanvyörymää valtakunnassamme. En ole nimittäin missään mediassa, uutisissa, enkä edes blogeissa kuullut koskaan aiemmin, että poliisi tekisi suunnattomia vääryyksiä ruumiinavauksissa ja patologit toteuttavat zombeina poliisin huonoimmatkin päätökset kyseenalaistamatta mitään. Jos poliisi niin suuri saatana on kuin annat tekstilläsi ymmärtää, niin patologien pitäisi epäillä jatkuvasti toimiensa järkevyyttä ja kysyä koko ajan muiden kuin poliisin kantaa työtehtäviinsä. Todellisuudessa oikeuslääkärit ovat poliisin linjoilla ruumiinavausten "oikeaa" määrää koskevassa keskustelussa. Ihan vähää et sinäkään ole jaksanut päätäsi vaivata poliisin kritisoinnillasi, ottaen huomioon että olette kuulemma jo saaneet poliisin ja lakimiehet vakuuttuneiksi asiastanne - ja silti mitään ei tapahdu: politiikka tutkinnan ja avausten suhteen ei ole tiedotettu olevan muuttumassa eikä poliiseja olla sankoin joukoin kyöräämässä käräjille näiden pahojen virheidensä takia.

Lue lisää

Minua kiinnostaa jossain määrin yleisemminkin ihmisten ns. "uhrikokemusten" todelliset taustat. Uhriksi kun on niin helppo heittäytyä ja sen perusteella kritisoida selän takana henkilöitä, jotka eivät ole paikalla puolustautumassa. Vain täysin kritiikitön ihminen lähtee siitä olettamasta, että jotain tahoa syyttävän henkilön tarina on koko totuus eikä syytösten kohteella ole mitään hyväksyttäviä perusteita toiminnalleen.

Se, että viranomaiset nyökyttelevät ja myötäilevät valittavan asiakkaan näkökantoja, sisältyy jo heidän toimintaohjeisiinsa, eikä se sinällään todista heidän vakuuttuneisuudestaan vielä yhtikäs mitään. Mitäpä hyötyä heidän olisi ruveta tappelemaan raivoavan ihmisen kanssa? Paljon puheen lisäksi kun ei kuitenkaan löydy todellisia villoja, joilla viranomaisten voitaisiin puolueettomasti todeta tehneen jotain väärää.



Kun kirjoitin, että eri ammattiryhmien henkilöt joiden kanssa ollaan puitu asiaa, ovat vakuuttuneet asiasta tarkoittaa sitä, että ovat uskoneet meihin ja asiaamme. Henkilökohtaisella tasolla olemme asiaamme vain hoitaneet, kuten kerroin emme jaksaneet silloin aikanaan laittaa asiaa aktiivisesti eteenpäin upottavan ja halvaannuttavan surumme vuoksi. Siksipä ei voi valtakuntatasollakaan mitään tapahtua tai media laulaa. Ja uutiskynnykseen olisi vielä matkaa...

Miksi puhut monikossa poliisien suurista vääryyksistä? Minä en ainakaan puhu monikossa, vain tästä omasta yhdestä tapauksesta. Miksipä sankoin joukoin siis käräjille poliisit joutuisivat?
Ja suureksi saatanaksi en ole poliisia haukkunut. Vain eräs komisario teki kömmähdyksen.

Jos ihmettelet miten minä jaksan kritisoida yhden poliisin tekemisiä näin paljon, niin kerronpa että jaksan ammentaa energiaani sille luonnollisesti paljon ihan henkilökohtaisista syistä. Minulla on omakohtainen negatiivinen kokemus motivoimassa. Sinä taas jaksat nähdä vaivaa ja puuttua toisen tarinaan, vaikka asia ei sinua itseäsi mitenkään heilauta. Siksi ihmettelen.

just niin ihan samaa mieltä olen minäkin... siellä kun katsotaan ja viimeiset sanat sanotaan..ei siitä kun kukaan muu voi valittaa...anteeksi...mullon debis..vaihe...rakastan kuolutta..enemmän kun elävää...anteeksi kaikille...