Nyt kun kaikki studiolevyt vielä julkaisematonta Cosmos Rocksia lukuunottamatta on käsitelty, niin kokeillaanpa toimisiko vielä tällainenkin. Soololevyjä on Queenin levyihin verrattuna sen verta vähän, että varmaan riittää sama kategoria per artisti. Halutessaan jokainen voi mainita myös oman suosikkinsa soololevyistä.
Itse tosin en omista/ole kuullut kaikkia soololevyjä, joten voi olla että näitäkin parempia/paskempia on mutta joita en vain tiedä.
1. Barcelona: Tämä jotenkin vain on niin mahtipontinen. Mies se vain jaksaa laulaa niin upealla äänenvärillä!
2. Mr. Bad Guy: Alkuperäinen versio on Made In Heavenin ohjella ehkä nimikkolevynsä parasta antia. Myöhemmin tehdystä albumiversiosta pidän ehkä enemmän, ainoastaan se "This is only way for me, it's my destiny" olisi pitänyt jättää samanlaiseksi mitä alkuperäisellä.
3. In My Defence: The Freddie Mercury Albumin versio, alkuperäistä (jos tämä ei ole se) en ole kuullut.
Huonoin: Sanotaan vaikkapa My Love Is Dangerous. Tönkkö jo heti alusta pitäen, vaikka joskus kuulemani viimeistelty remix tuokin kyllä paljon pontta lisää.
Freddien soolobiisit - 3 parasta ja paskin
6
372
Vastaukset
- vuodesta -92
Queenin levyt kun ovat jo niin loppuunkaluttuja tässä vaiheessa, etteivät jaksa enää kiinostaa.
Freddie Mercuryltä nostaisin suosikkikappaleikseni Love Me Like There's No Tomorrow:n, How Can I Go On:in, ja In My Defence:n.
LMLTNT on melankolinen balladi parhaimmillaan, jonka ainoa heikkous on että Save Me on liian samanlainen. (Sen takiahan tämä onkin lienee soololevylle päätynyt.)
HCIGO on varmaankin Barcelonan "tavallisin" kappale, ja nostaisi minkä tahansa Queenin levyn tasoa. Tässä on myös John Deacon mukana soittamassa, joten tämähän on yhtä autenttinen kuin QPR:n viritykset. ;)
In My Defence (kumpi tahansa versio, erona taitaa olla hieman erilainen miksaus introssa) on kappale jota olen suorastaan rakastanut siitä asti kun kuulin sen ensimmäisen kerran muistokonsertin väliaikavideona. Freddien ääni pääsee tässä oikeuksiinsa.
Huonoin... Sanoisin että alkuperäinen Giorgio Moroderin taustoittama Love Kills. Tämä kuulostaa vain huonolta demolta, ja olisi ehdottomasti kaivannut muita Queenin jäseniä taustalle.- Soul Brother
"In My Defence (kumpi tahansa versio, erona taitaa olla hieman erilainen miksaus introssa)"
In My Defencestä on tehty remixit ainakin vuosina 1992 ja 2000. Lisäksi on (DoRon editoima?) videoversio. Alkuperäistä Time-musikaalin versiota ei ilmeisesti löydy miltään Freddie-kokoelmalta, ainoastaan musikaalin soundtracklevyltä. Alkuperäisen tunnistaa välittömästi syntikkasoundeista.
"Huonoin... Sanoisin että alkuperäinen Giorgio Moroderin taustoittama Love Kills. Tämä kuulostaa vain huonolta demolta, ja olisi ehdottomasti kaivannut muita Queenin jäseniä taustalle."
Queen teki biisistä oman versionsa, joka nauhoitettiin The Worksia varten. Joidenkin lähteiden mukaan Roger olisi mukana myös julkaistulla sooloversiolla. Tosin rumpukone hoitaa rytmipuolen biisissä, joten ei tässä mistään Rogerin tähtihetkestä ole kyse missään nimessä. Mutta Rogerin rumpusovitus siis kuitenkin mahdollisesti biisillä on.
Itse olen aina jostain syystä pitänyt tästä biisistä. Tuo mieleen Radio Ga Gan monin tavoin (ei kenties ihan pelkkää sattumaa tämä yhteys). Tosin Solo Collectionilta löytyvä Rock Mix on mielestäni paras versio biisistä.
--------------
Mutta sitten itse asiaan... Vaikeita valintoja edessä, joten otan mukaan tässä Freddien tuotannosta vain ne versiot, joita Freddie itse oli tekemässä, kun näitä uusia remixejä on ihan tuhottomasti, eikä Freddiellä itsellään ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
1. Goin' Back: Ei ole Larry Lurexin voittanutta! Nuoren Freddien enkelimäinen ääni ja loistava sovitus (joskin vähemmän mahtipontinen kuin alkuperäisessä) tekevät tästä biisistä suosikkini. Huomattavasti parempi kuin samaisen sinkun A-puoli.
2. Barcelona: Vaikka albumi kokonaisuudessaan on jonkinmoinen pettymys, muutama biisi sieltä nousee esiin. Mahtava nimikappale on levyn parata antia, How Can I Go On miellyttää myös.
3. Mr Bad Guy: Jälleen nimibiisi on levyn paras mielestäni. Hienot orkesterisovitukset ja arrogantti sanoitus. Jos Freddie olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa muidenkin biisien hiomiseen, niin Mr Bad Guy saattaisi olla ihan kuunneltava levy. Nyt puolet biiseistä kuulostaa keskeneräisiltä demoilta.
Kunniamaininta myös demoasteelle jääneille biiseille: Love Makin' Love ja Holding On. Vaikea ymmärtää, miksi ensinmainittu pudotettiin Mr Bad Guylta. Unohtaa ei pidä myöskään When This Old Tired Body Wants To Sing -jammailua, jota kuunnellessa naama ei varmasti pysy peruslukemilla. :D - vuodesta -92
Soul Brother kirjoitti:
"In My Defence (kumpi tahansa versio, erona taitaa olla hieman erilainen miksaus introssa)"
In My Defencestä on tehty remixit ainakin vuosina 1992 ja 2000. Lisäksi on (DoRon editoima?) videoversio. Alkuperäistä Time-musikaalin versiota ei ilmeisesti löydy miltään Freddie-kokoelmalta, ainoastaan musikaalin soundtracklevyltä. Alkuperäisen tunnistaa välittömästi syntikkasoundeista.
"Huonoin... Sanoisin että alkuperäinen Giorgio Moroderin taustoittama Love Kills. Tämä kuulostaa vain huonolta demolta, ja olisi ehdottomasti kaivannut muita Queenin jäseniä taustalle."
Queen teki biisistä oman versionsa, joka nauhoitettiin The Worksia varten. Joidenkin lähteiden mukaan Roger olisi mukana myös julkaistulla sooloversiolla. Tosin rumpukone hoitaa rytmipuolen biisissä, joten ei tässä mistään Rogerin tähtihetkestä ole kyse missään nimessä. Mutta Rogerin rumpusovitus siis kuitenkin mahdollisesti biisillä on.
Itse olen aina jostain syystä pitänyt tästä biisistä. Tuo mieleen Radio Ga Gan monin tavoin (ei kenties ihan pelkkää sattumaa tämä yhteys). Tosin Solo Collectionilta löytyvä Rock Mix on mielestäni paras versio biisistä.
--------------
Mutta sitten itse asiaan... Vaikeita valintoja edessä, joten otan mukaan tässä Freddien tuotannosta vain ne versiot, joita Freddie itse oli tekemässä, kun näitä uusia remixejä on ihan tuhottomasti, eikä Freddiellä itsellään ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
1. Goin' Back: Ei ole Larry Lurexin voittanutta! Nuoren Freddien enkelimäinen ääni ja loistava sovitus (joskin vähemmän mahtipontinen kuin alkuperäisessä) tekevät tästä biisistä suosikkini. Huomattavasti parempi kuin samaisen sinkun A-puoli.
2. Barcelona: Vaikka albumi kokonaisuudessaan on jonkinmoinen pettymys, muutama biisi sieltä nousee esiin. Mahtava nimikappale on levyn parata antia, How Can I Go On miellyttää myös.
3. Mr Bad Guy: Jälleen nimibiisi on levyn paras mielestäni. Hienot orkesterisovitukset ja arrogantti sanoitus. Jos Freddie olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa muidenkin biisien hiomiseen, niin Mr Bad Guy saattaisi olla ihan kuunneltava levy. Nyt puolet biiseistä kuulostaa keskeneräisiltä demoilta.
Kunniamaininta myös demoasteelle jääneille biiseille: Love Makin' Love ja Holding On. Vaikea ymmärtää, miksi ensinmainittu pudotettiin Mr Bad Guylta. Unohtaa ei pidä myöskään When This Old Tired Body Wants To Sing -jammailua, jota kuunnellessa naama ei varmasti pysy peruslukemilla. :D"In My Defencestä on tehty remixit ainakin vuosina 1992 ja 2000. Lisäksi on (DoRon editoima?) videoversio. Alkuperäistä Time-musikaalin versiota ei ilmeisesti löydy miltään Freddie-kokoelmalta, ainoastaan musikaalin soundtracklevyltä. Alkuperäisen tunnistaa välittömästi syntikkasoundeista."
Minä en ole kappaleesta muita versioita kuullut kuin tuon erittäin lievän remiksin vuoden 92 albumilta, ja vuonna 2000 Solo Collectionin yhteydessä julkaistun version josta boksissa lukee että se on Time-Levyltä... Ja minä tunnista nämä versiot alun parin sekunnin syntikkaintrosta jota vuoden 1992 versiossa ei ole. :P - Soul Brother
vuodesta -92 kirjoitti:
"In My Defencestä on tehty remixit ainakin vuosina 1992 ja 2000. Lisäksi on (DoRon editoima?) videoversio. Alkuperäistä Time-musikaalin versiota ei ilmeisesti löydy miltään Freddie-kokoelmalta, ainoastaan musikaalin soundtracklevyltä. Alkuperäisen tunnistaa välittömästi syntikkasoundeista."
Minä en ole kappaleesta muita versioita kuullut kuin tuon erittäin lievän remiksin vuoden 92 albumilta, ja vuonna 2000 Solo Collectionin yhteydessä julkaistun version josta boksissa lukee että se on Time-Levyltä... Ja minä tunnista nämä versiot alun parin sekunnin syntikkaintrosta jota vuoden 1992 versiossa ei ole. :PTotta joo. Selvennykseksi, että jättimäisellä 10-levyn Solo Collectionilla on tietysti alkuperäinen versio (jossa siis tämä helposti tunnistettava syntikka). Sen sijaan samaan aikaan ilmestyneellä pienemmällä boxilla (3 levyn Solo) on se vuoden 2000 remix biisistä.
- Soul Brother
Soul Brother kirjoitti:
Totta joo. Selvennykseksi, että jättimäisellä 10-levyn Solo Collectionilla on tietysti alkuperäinen versio (jossa siis tämä helposti tunnistettava syntikka). Sen sijaan samaan aikaan ilmestyneellä pienemmällä boxilla (3 levyn Solo) on se vuoden 2000 remix biisistä.
P.S. Joo, ja mielenkiintoista tämä pilkunviilaus ei varmaankaan ole kenenkään kuiden kuin aivan vannoutuneimpien fanien mielestä... jos heidänkään ;)
- Bad Co.
Soul Brother kirjoitti:
"In My Defence (kumpi tahansa versio, erona taitaa olla hieman erilainen miksaus introssa)"
In My Defencestä on tehty remixit ainakin vuosina 1992 ja 2000. Lisäksi on (DoRon editoima?) videoversio. Alkuperäistä Time-musikaalin versiota ei ilmeisesti löydy miltään Freddie-kokoelmalta, ainoastaan musikaalin soundtracklevyltä. Alkuperäisen tunnistaa välittömästi syntikkasoundeista.
"Huonoin... Sanoisin että alkuperäinen Giorgio Moroderin taustoittama Love Kills. Tämä kuulostaa vain huonolta demolta, ja olisi ehdottomasti kaivannut muita Queenin jäseniä taustalle."
Queen teki biisistä oman versionsa, joka nauhoitettiin The Worksia varten. Joidenkin lähteiden mukaan Roger olisi mukana myös julkaistulla sooloversiolla. Tosin rumpukone hoitaa rytmipuolen biisissä, joten ei tässä mistään Rogerin tähtihetkestä ole kyse missään nimessä. Mutta Rogerin rumpusovitus siis kuitenkin mahdollisesti biisillä on.
Itse olen aina jostain syystä pitänyt tästä biisistä. Tuo mieleen Radio Ga Gan monin tavoin (ei kenties ihan pelkkää sattumaa tämä yhteys). Tosin Solo Collectionilta löytyvä Rock Mix on mielestäni paras versio biisistä.
--------------
Mutta sitten itse asiaan... Vaikeita valintoja edessä, joten otan mukaan tässä Freddien tuotannosta vain ne versiot, joita Freddie itse oli tekemässä, kun näitä uusia remixejä on ihan tuhottomasti, eikä Freddiellä itsellään ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
1. Goin' Back: Ei ole Larry Lurexin voittanutta! Nuoren Freddien enkelimäinen ääni ja loistava sovitus (joskin vähemmän mahtipontinen kuin alkuperäisessä) tekevät tästä biisistä suosikkini. Huomattavasti parempi kuin samaisen sinkun A-puoli.
2. Barcelona: Vaikka albumi kokonaisuudessaan on jonkinmoinen pettymys, muutama biisi sieltä nousee esiin. Mahtava nimikappale on levyn parata antia, How Can I Go On miellyttää myös.
3. Mr Bad Guy: Jälleen nimibiisi on levyn paras mielestäni. Hienot orkesterisovitukset ja arrogantti sanoitus. Jos Freddie olisi nähnyt yhtä paljon vaivaa muidenkin biisien hiomiseen, niin Mr Bad Guy saattaisi olla ihan kuunneltava levy. Nyt puolet biiseistä kuulostaa keskeneräisiltä demoilta.
Kunniamaininta myös demoasteelle jääneille biiseille: Love Makin' Love ja Holding On. Vaikea ymmärtää, miksi ensinmainittu pudotettiin Mr Bad Guylta. Unohtaa ei pidä myöskään When This Old Tired Body Wants To Sing -jammailua, jota kuunnellessa naama ei varmasti pysy peruslukemilla. :D"Kunniamaininta myös demoasteelle jääneille biiseille: Love Makin' Love ja Holding On. Vaikea ymmärtää, miksi ensinmainittu pudotettiin Mr Bad Guylta. Unohtaa ei pidä myöskään When This Old Tired Body Wants To Sing -jammailua, jota kuunnellessa naama ei varmasti pysy peruslukemilla. :D "
Mmm....Love Makin` Love ei mielestäni ole yhtään kummoisempi biisi levyn muihin heikohkompiin kappaleisiin verrattuna, joten siinä mielessä pudottaminen ei yllätä ainakaan allekirjoittanutta.
--------
Freddien soolotuonnannosta puhuttaessa käy hyvin selväksi, mitä Freddie oli ilman hyviä taustamuusikkoja. Jumalainen ääni onneksi pelastaa sen, mikä pelastettavissa on. Tässäkin tapauksessa toki on pakko turvautua kliseiseen "ajan hengen mukaan mentiin" -termiin: harvat meistä silloin 80-luvulla tiesi, miltä sen ajan musiikki kuullostaisi nykypäivänä....
Bad Co.-n valinnat ovat kuitenkin tässä (karsin soolotuotannosta cover-versiot ihan tarkoituksella, jotta saisin freddiepitoisen listan) :
1. Love Kills - olisi suorastaan huutanut Q-in jäseniä taustalle alkuperäisessä versiossa. Remix -versioiden viidakossa Rock Mix on puhaltanut siihen kuitenkin sen verran mukavasti eloa, että saa biisin kuulostamaan yllättävänkin hyvältä.
2. How Can I Go On - gospel -vaikutteinen tekele on oma suosikkikappaleeni Barcelona -albumilta. Aivan järisyttävän vakuuttava tekele!
3. The Golden Boy - ...jatkumoa edellisen kappaleen tunneskaalaan. Gospelin ystävänä en voi olla tästä pitämättä :D
Heikoin lenkki: Hmm....Mr Bad Guylta löytyy muutamakin heikommanpuoleinen tsipale, ehkäpä Your Kind of Lover niistä kehnoin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5833868Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382791
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662749Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192134- 322081
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291855
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171800Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471749