otsikko kertoo oleellisen.
kosija on minulle hyvin rakas ihminen, mutta ei salarakas tms. jne.
kysymys kuuluu miten vakavasti kyseiseen kosintaan tulisi suhtautua? en ole vastannut, saatikka nauranut pihalle, vaan mietin...
jos en nyt olisi naimisissa ja kosija ei itse olisi ollut naimisissa silloin kuin vuosia sitten tutustuttiin, voitais oikeesti vaikka olla naimisissa, mutta kun life is life...
silti tunnepuoli pohtii oheista dilemmaa...
olen naimisissa ja minua kosittiin...
57
4856
Vastaukset
- havucka-ahon ajattelija
Jos päädyt myöntävään vastaukseen mietteissäsi, niin asiaan löytyy yksi pieni Suomen lakiin liittyvä este, jonka varmaan ymmärrät, kun mietit hiukan lisää ...
- vai mikä lie?
Vaimosi tunnet ja tiedät millainen hän on pahoinakin hetkinä, kosijaasi et tunne, olet ihastunut hänestä muovaamasi haavekuvaan.
- SittenkiN
Joo, tuota, entäpä jos moni muukin asia olisi mennyt toisella lailla. TOki olisikin, jos joku asia muuttuu.
JOs kositaan naimisissa olevaa naista, se on oletettavasti huumorijuttu eli tarkoitettu vitsiksi, et kai tosissasi pohdi ko. asiaa?? Alahan elämään!! - justus5
Naimisiissa ja oma perhe, ja vielä miettii toisen miehen kosinta.Ei näköjään oma kaveri ole niin kovin korkeassa arvossa.
- opinions needeed
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu.... - tuollainen
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu....porukka on menettänyt lisääntymiskykynsä.
- naisen mielipide
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu....Vaikuttaa siltä, että hänen kanssaan löydät sen todellisen intohimon ja yhteyden. Älä piittaa ennakkoluuloista. Tämä on elämämme täällä maan päällä, joten kannattaa satsata täysillä siihen, mikä tuntuu hyvältä. Jos miehesi on matkustellut runsaasti, hänellä on myös ollut mahdollisuus tavata muita ja jopa pettää jne.
- kannatetaan
naisen mielipide kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että hänen kanssaan löydät sen todellisen intohimon ja yhteyden. Älä piittaa ennakkoluuloista. Tämä on elämämme täällä maan päällä, joten kannattaa satsata täysillä siihen, mikä tuntuu hyvältä. Jos miehesi on matkustellut runsaasti, hänellä on myös ollut mahdollisuus tavata muita ja jopa pettää jne.
tätä edellistä naisen mielipidettä vaikka olenkin mies, sydäntään kannattaa kuunnella jos mahdollista.
Aika mielenkiintoinen ajatus, kosia jo naimisissa olevaa, enpä ole juuri tuollaisesta ennen kuullut. - pohdinnan paikka
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu....Kosijasi on ilmeisesti vakavissaan viestisi perusteella ja tietää että myöntävä vastaus tarkoittaa kohdallasi eroa nykyisestä liitostasi. Tällaista ongelmaa tai mahdollisuutta ei kovin moni taida avioliittonsa aikana kohdata ja eron jälkeenkin monen on vaikea löytää sitä sopivaa kumppania.
Itse lähtisin miettimään asiaa pilkkomalla sen osiin:
1) Jos et olisi naimisissa ja tuntisit molemmat ihmiset yhtä hyvin kuin heidät nyt tunnet ja molemmat kosisivat: kumman ottaisit?
2) ajattele asiaa tulevaisuuteen eli kumman vierestä haluat herätä aamuisin joka aamu loppuelämäsi ajan?
3) mitä seurauksia ero aiheutaisi sinulle ja laheisillesi (onko lapsia ja hyväksyykö kosija lapset vai jäävätkö exälle), miten omaisuus eli asunto jne...
4) miten nykyinen puoliso suhtautuisi eroon eli jos ryhtyy hankalaksi onko suhde kosimaan niin vakava että se kestää mahdollisesti hankalan ex-puolison aiheuttamat vaikeudet? Eli onko riskiä siitä että lopulta jäätiin yksin.
Katselisin asioita em. järjestyksessä eli 1 ja 2 ovat ne tärkeimmät ja 3 saattaa tilanteestasi riippuen vaikuttaa valintoihin. Jos nykyinen kumppani on hankala ihminen saattaisi ero olla myös harkittava vaikka ei kosijaakaan olisi mutta viestisi perusteella tästä ei taida olla kyse mutta mikäli ajatuksissasi olisit ilman nykyistä kumppania ja yksin onnellisempi niin olisi eroasia selvä ilman kosijaakin.
Ja vielä tärkein kysymys: Miten haluaisit vastata kosintaan? Veikkaan että haluaisit vastata myönteisesti sillä muuten et täällä kyselisi. Mutta uskallatko myöntää sen itsellesi ja oletko valmis kantamaan tällaisen vastauksen aiheuttamat seuraukset? Sinun on itse tehtävä päätös ja kannettava siitä seuraukset.
Vielä tuli mieleen että mikä nykyisessä liitossa on pielessä, mikä paranisi/huononisi uuden kumppanin kanssa? Onko ongelmat korjattavissa? Onko jostakin parisuhdeterapiasta mahdollisesti suhdettanne korjaamaan? Vai onko se kosijan luonne vain sinun kanssasi paremmin yhteensopiva?
Tässä on nyt loistava aika kunnon itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Ota itsellesi se aika jonka tarvitset, tässä tilanteessa kosijan on oltava kykenevä odottamaan vastaustasi painostamatta, muunlainen käytös tai painostus saattaa olla huono enne.
Itse olen sellainen romantikko että ajattelen oikean rakkauden voittavan jos vain olet rohkea ja teet päätöksen rehellisesti ja sydäntäsi kuunnellen.
Kaikkea hyvää sinulle! - opinions needeed
pohdinnan paikka kirjoitti:
Kosijasi on ilmeisesti vakavissaan viestisi perusteella ja tietää että myöntävä vastaus tarkoittaa kohdallasi eroa nykyisestä liitostasi. Tällaista ongelmaa tai mahdollisuutta ei kovin moni taida avioliittonsa aikana kohdata ja eron jälkeenkin monen on vaikea löytää sitä sopivaa kumppania.
Itse lähtisin miettimään asiaa pilkkomalla sen osiin:
1) Jos et olisi naimisissa ja tuntisit molemmat ihmiset yhtä hyvin kuin heidät nyt tunnet ja molemmat kosisivat: kumman ottaisit?
2) ajattele asiaa tulevaisuuteen eli kumman vierestä haluat herätä aamuisin joka aamu loppuelämäsi ajan?
3) mitä seurauksia ero aiheutaisi sinulle ja laheisillesi (onko lapsia ja hyväksyykö kosija lapset vai jäävätkö exälle), miten omaisuus eli asunto jne...
4) miten nykyinen puoliso suhtautuisi eroon eli jos ryhtyy hankalaksi onko suhde kosimaan niin vakava että se kestää mahdollisesti hankalan ex-puolison aiheuttamat vaikeudet? Eli onko riskiä siitä että lopulta jäätiin yksin.
Katselisin asioita em. järjestyksessä eli 1 ja 2 ovat ne tärkeimmät ja 3 saattaa tilanteestasi riippuen vaikuttaa valintoihin. Jos nykyinen kumppani on hankala ihminen saattaisi ero olla myös harkittava vaikka ei kosijaakaan olisi mutta viestisi perusteella tästä ei taida olla kyse mutta mikäli ajatuksissasi olisit ilman nykyistä kumppania ja yksin onnellisempi niin olisi eroasia selvä ilman kosijaakin.
Ja vielä tärkein kysymys: Miten haluaisit vastata kosintaan? Veikkaan että haluaisit vastata myönteisesti sillä muuten et täällä kyselisi. Mutta uskallatko myöntää sen itsellesi ja oletko valmis kantamaan tällaisen vastauksen aiheuttamat seuraukset? Sinun on itse tehtävä päätös ja kannettava siitä seuraukset.
Vielä tuli mieleen että mikä nykyisessä liitossa on pielessä, mikä paranisi/huononisi uuden kumppanin kanssa? Onko ongelmat korjattavissa? Onko jostakin parisuhdeterapiasta mahdollisesti suhdettanne korjaamaan? Vai onko se kosijan luonne vain sinun kanssasi paremmin yhteensopiva?
Tässä on nyt loistava aika kunnon itsetutkiskelulle ja pohdinnalle. Ota itsellesi se aika jonka tarvitset, tässä tilanteessa kosijan on oltava kykenevä odottamaan vastaustasi painostamatta, muunlainen käytös tai painostus saattaa olla huono enne.
Itse olen sellainen romantikko että ajattelen oikean rakkauden voittavan jos vain olet rohkea ja teet päätöksen rehellisesti ja sydäntäsi kuunnellen.
Kaikkea hyvää sinulle!"POHDINNAN PAIKKA", hei!
Hieno , diplomaattinen ja viisas vastaus: olet niin oikeassa ja ajattelet tunteella! nyt kun vaan jaksan toteuttaa systemaattisesti neuvosi, saatan hyvinkin nousta dilemmani suosta. voimia se vaatii ja rohkeuttakin, mutta varmasti se kannattaa.
Neuvoni Sinulle: pysy tuollaisena!!!!
Samoin kiitos nimimerkeille "naisen mielipide" ja "kannatetaan" aidoista vastauksista!!! - Surullista
opinions needeed kirjoitti:
"POHDINNAN PAIKKA", hei!
Hieno , diplomaattinen ja viisas vastaus: olet niin oikeassa ja ajattelet tunteella! nyt kun vaan jaksan toteuttaa systemaattisesti neuvosi, saatan hyvinkin nousta dilemmani suosta. voimia se vaatii ja rohkeuttakin, mutta varmasti se kannattaa.
Neuvoni Sinulle: pysy tuollaisena!!!!
Samoin kiitos nimimerkeille "naisen mielipide" ja "kannatetaan" aidoista vastauksista!!!tarkoitus kertoa omalle miehelle "dilemmasta"? Vai aiotko salata sitä häneltä, ja sitten jonain päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitat hänelle että haluat erota?
Tämä on sitä kuuluisa rehellisyyttä ja oman kaverin kunnioitusta mitä täällä palstalla saa lukea. - ole rehellinen
Surullista kirjoitti:
tarkoitus kertoa omalle miehelle "dilemmasta"? Vai aiotko salata sitä häneltä, ja sitten jonain päivänä kuin salama kirkkaalta taivaalta ilmoitat hänelle että haluat erota?
Tämä on sitä kuuluisa rehellisyyttä ja oman kaverin kunnioitusta mitä täällä palstalla saa lukea.Jos päätös on selvä, on se syytä kertoa heti.
Jos on kahden vaiheilla, pitää ehkä ensin miettiä asiaa itsekseen, jottei aiheuta tuskaa kumppanille - on paljon mukavampaa saada kuulla, että "minua kosittiin, mutta valitsen edelleen sinut" kuin "sinulla on kilpailija ja mietin vaihdanko sinut siihen, mutta mietin vielä".
Jos omassa suhteessa on vielä mahdollisesti korjattavaa saattaa keskustelun avaus olla "minua kosittiin ja olen asiasta epävarma koska välitän molemmista". Näin kumppanikin tajuaa, että nyt on tosi kyseessä ja nyt jos koskaan on edes jonkinlainen mahdollisuus korjata parisuhdetta. Se, onko tämä mahdollista riippuu varmaan kumppaninkin ominaisuuksista. Jos on sellainen luonne, että saa pahat raivarit tai käy kiinni tai asioista ei voi/osaa keskustella, voi olla parempi olla puhumatta tähän malliin. - opinions needeed
ole rehellinen kirjoitti:
Jos päätös on selvä, on se syytä kertoa heti.
Jos on kahden vaiheilla, pitää ehkä ensin miettiä asiaa itsekseen, jottei aiheuta tuskaa kumppanille - on paljon mukavampaa saada kuulla, että "minua kosittiin, mutta valitsen edelleen sinut" kuin "sinulla on kilpailija ja mietin vaihdanko sinut siihen, mutta mietin vielä".
Jos omassa suhteessa on vielä mahdollisesti korjattavaa saattaa keskustelun avaus olla "minua kosittiin ja olen asiasta epävarma koska välitän molemmista". Näin kumppanikin tajuaa, että nyt on tosi kyseessä ja nyt jos koskaan on edes jonkinlainen mahdollisuus korjata parisuhdetta. Se, onko tämä mahdollista riippuu varmaan kumppaninkin ominaisuuksista. Jos on sellainen luonne, että saa pahat raivarit tai käy kiinni tai asioista ei voi/osaa keskustella, voi olla parempi olla puhumatta tähän malliin.Nimimerkeille "surullista" ja "ole rehellinen" ja muillekin tiedoksi :)
En ole kertonut miehelleni kosinnasta. Vaikeaa sanoa kuinka reagoisi, mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat...
Kosijan kanssa ei siis kuitenkaan ole seksisuhdetta (!!!) joten sellaista tunnustettavaa ei ole.
Toki olisi reilua kertoa kosinnasta, mutta jos vastaan kosintaan kielteisesti, voin "unohtaa" kertoa.
Uskaltaisin kertoa kosijalleni helpommin ettei tarjous kiinnosta kun miehelleni kosinnasta. Se kertoo jotain luottamuksesta...
Toisaalta, koska suhteemme on jonkinasteisessa lukossa, kenties kosinnasta kertominen avaisi sen...?
Ajatusten vuoristorata vaan jatkuu. - taikauskoinen
opinions needeed kirjoitti:
Nimimerkeille "surullista" ja "ole rehellinen" ja muillekin tiedoksi :)
En ole kertonut miehelleni kosinnasta. Vaikeaa sanoa kuinka reagoisi, mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat...
Kosijan kanssa ei siis kuitenkaan ole seksisuhdetta (!!!) joten sellaista tunnustettavaa ei ole.
Toki olisi reilua kertoa kosinnasta, mutta jos vastaan kosintaan kielteisesti, voin "unohtaa" kertoa.
Uskaltaisin kertoa kosijalleni helpommin ettei tarjous kiinnosta kun miehelleni kosinnasta. Se kertoo jotain luottamuksesta...
Toisaalta, koska suhteemme on jonkinasteisessa lukossa, kenties kosinnasta kertominen avaisi sen...?
Ajatusten vuoristorata vaan jatkuu.ehkä taikauskoinen, mutta väitän että kahden ihmisen onni, ei voi perustua yhden ihmisen surulle.
onhan tästä myös jotain tilastoja, että suurin osa niistä liitoista, jotka solmitaan niin, että toinen jättää vanhan liiton solmiakseen uuden... kariutuu.
mahdollisuus onnistua on siis huonompi, kuin silloin kun kaksi vapaata lähtee koti leikkiin. silloinkin eron mahdollisuus on puolet. - surullinen1
opinions needeed kirjoitti:
Nimimerkeille "surullista" ja "ole rehellinen" ja muillekin tiedoksi :)
En ole kertonut miehelleni kosinnasta. Vaikeaa sanoa kuinka reagoisi, mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat...
Kosijan kanssa ei siis kuitenkaan ole seksisuhdetta (!!!) joten sellaista tunnustettavaa ei ole.
Toki olisi reilua kertoa kosinnasta, mutta jos vastaan kosintaan kielteisesti, voin "unohtaa" kertoa.
Uskaltaisin kertoa kosijalleni helpommin ettei tarjous kiinnosta kun miehelleni kosinnasta. Se kertoo jotain luottamuksesta...
Toisaalta, koska suhteemme on jonkinasteisessa lukossa, kenties kosinnasta kertominen avaisi sen...?
Ajatusten vuoristorata vaan jatkuu.Kirjoitit että rakkautesi oma aviomiestäsi kohtaan on vakaa, silti harkitset vakavasti sen toisen miehen kosinnan. "mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat". Mielestäni jos todella rakastaisi miestäsi olisit antanut kielteinen vastaus heti sille toiselle. Kyllä varmasti miehesi on huomannut että on joiain tedän vällillä, muuten ei olisi mustasukkainen. Mitä hyötyä on piinata miestäsi asialla, mikä iloa siitä saa antaa hänet elää epätietiosuudessa. En tunne sua mutta jos olet valmis heittämään kaikki yhteiset ilot ja surut ja tulevaisuuden haaveet roskikseen niin ei muuta kuin annat myönteinen vastaus sille toiselle.Mutta jos nykyisessä liitossa on ollut suht koht turvallista olla, silloin on oltava senverran selkärankaa että kertoo omalle miehelle että haluaa jatkaa sen toisen kanssa.
- edellisen kirjoittajan kanssa
surullinen1 kirjoitti:
Kirjoitit että rakkautesi oma aviomiestäsi kohtaan on vakaa, silti harkitset vakavasti sen toisen miehen kosinnan. "mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat". Mielestäni jos todella rakastaisi miestäsi olisit antanut kielteinen vastaus heti sille toiselle. Kyllä varmasti miehesi on huomannut että on joiain tedän vällillä, muuten ei olisi mustasukkainen. Mitä hyötyä on piinata miestäsi asialla, mikä iloa siitä saa antaa hänet elää epätietiosuudessa. En tunne sua mutta jos olet valmis heittämään kaikki yhteiset ilot ja surut ja tulevaisuuden haaveet roskikseen niin ei muuta kuin annat myönteinen vastaus sille toiselle.Mutta jos nykyisessä liitossa on ollut suht koht turvallista olla, silloin on oltava senverran selkärankaa että kertoo omalle miehelle että haluaa jatkaa sen toisen kanssa.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä.
Kyllä sen verran pitää kunnioittaa sitä omaa elämänkumppania ettei kuseta.
Eiks ihmisiä tosiaan enää edes hävetä, että mitä se oma kumppani ajattelee?
Ollaan valmiita nöyryyttämään sitä kumppania vaikka millaisen häntäheikin kanssa.
Tai ainakin harkitaan, niinkuin tässäkin tapauksessa ilmeisesti. - lukko ja seppä
opinions needeed kirjoitti:
Nimimerkeille "surullista" ja "ole rehellinen" ja muillekin tiedoksi :)
En ole kertonut miehelleni kosinnasta. Vaikeaa sanoa kuinka reagoisi, mutta on joskus osoittanut mustasukkaisuutta juuri kosijan suhteen. Huomaa kai sympatiat...
Kosijan kanssa ei siis kuitenkaan ole seksisuhdetta (!!!) joten sellaista tunnustettavaa ei ole.
Toki olisi reilua kertoa kosinnasta, mutta jos vastaan kosintaan kielteisesti, voin "unohtaa" kertoa.
Uskaltaisin kertoa kosijalleni helpommin ettei tarjous kiinnosta kun miehelleni kosinnasta. Se kertoo jotain luottamuksesta...
Toisaalta, koska suhteemme on jonkinasteisessa lukossa, kenties kosinnasta kertominen avaisi sen...?
Ajatusten vuoristorata vaan jatkuu.Riippumatta siitä mitä kosijan suhteen aiot tehdä...
jos suhteenne on "lukossa" kuten mainitset, on syytä yrittää lukko avata. Mutta kun lukon aukaisee ja raottaa arkun kantta, ei välttämättä tiedä, mitä sieltä löytyy. Voi löytyä aarre, mutta voi löytyä paljon roinaakin, toisaalta sieltä roinan altakin voi jotakin arvokasta paljastua tai sitten ei. Mutta jos suhteenne on lukossa, ei se ole hyvä olotila. Ja jos solmuja ei ratkota, ei tilanne tule paranemaankaan.
Nyt on aika selvittää selvittämättömät asiat. Jos ei sitä tee, et voi tehdä mitään päätöksiä kunnolla.
Asioiden siirtäminen huomiseen voi olla helpompaa kuin niiden käsittely tänään. Ja huomenna siirrät niitä taas eteenpäin. Sitten joskus huomaa, että tässäkö se kaikki olikin. Vaihtoehtoisesti sitten joskus voit katsoa taaksepäin ja todeta, että ongelmia oli, mutta niistä päästiin silloin yli tai ne ratkaistiin tavalla tai toisella ja sitten mentiin taas eteenpäin.
Vielä sitten se, että onko se "seksisuhde" nyt kaiken mittapuu? Onhan seksikin kivaa, mutta kyllä se, että kokee toisen henkisesti olevan samalla aaltopituudella tai läheisenä, on mielestäni paljon tärkeämpää ja ihanampaa kuin seksi, joka tosin on myös vallan ihanaa, kun sitä saa sen oikean ihmisen kanssa harrastaa. Mutta henkisestä yhdessäolosta on toki vaikeampaa jäädä kiinni kuin fyysisestä, se henki kun pelaa puhelimitsekin... - opinions needeed
lukko ja seppä kirjoitti:
Riippumatta siitä mitä kosijan suhteen aiot tehdä...
jos suhteenne on "lukossa" kuten mainitset, on syytä yrittää lukko avata. Mutta kun lukon aukaisee ja raottaa arkun kantta, ei välttämättä tiedä, mitä sieltä löytyy. Voi löytyä aarre, mutta voi löytyä paljon roinaakin, toisaalta sieltä roinan altakin voi jotakin arvokasta paljastua tai sitten ei. Mutta jos suhteenne on lukossa, ei se ole hyvä olotila. Ja jos solmuja ei ratkota, ei tilanne tule paranemaankaan.
Nyt on aika selvittää selvittämättömät asiat. Jos ei sitä tee, et voi tehdä mitään päätöksiä kunnolla.
Asioiden siirtäminen huomiseen voi olla helpompaa kuin niiden käsittely tänään. Ja huomenna siirrät niitä taas eteenpäin. Sitten joskus huomaa, että tässäkö se kaikki olikin. Vaihtoehtoisesti sitten joskus voit katsoa taaksepäin ja todeta, että ongelmia oli, mutta niistä päästiin silloin yli tai ne ratkaistiin tavalla tai toisella ja sitten mentiin taas eteenpäin.
Vielä sitten se, että onko se "seksisuhde" nyt kaiken mittapuu? Onhan seksikin kivaa, mutta kyllä se, että kokee toisen henkisesti olevan samalla aaltopituudella tai läheisenä, on mielestäni paljon tärkeämpää ja ihanampaa kuin seksi, joka tosin on myös vallan ihanaa, kun sitä saa sen oikean ihmisen kanssa harrastaa. Mutta henkisestä yhdessäolosta on toki vaikeampaa jäädä kiinni kuin fyysisestä, se henki kun pelaa puhelimitsekin...Olet oikeassa: on todellakin aika puhua asiat halki oman miehen kanssa. En ole pystynyt siihen.
Kontakti on hukassa ja mieheni ei tyylilleen uskollisena tule avaamaan lukkoa vaikka vinoileekin joskus "tuttavastani, jonka kanssa viihdyn todella hyvin". Mieheni puhumattomuus on varmaa ja perustuu jollain oudolla tavalla uskonnolliseen vakaumukseen...
Puhehomma kaatuu siis minulle... mutta kommunikoinnin sijaan taidan hakea pakoa ja lohdutusta kosijasta. Kosijan kanssa olen puolestaan jutellut tuntikausia ummet lammet, ja sen huomaa puhelinlaskustakin!!
Annan huomioni ja energiani kosijalle, jonka ajatusmaailman jaan ja joka tuntuu antavan minulle ehdotonta rakkautta ja huomiota, jota ilman olen omassa avioliitossani...? Kysymys kuuluu: vastavuoroisuutta vai kosijan tarttumista hetkeen, jolloin olen heikoimmillani "langetakseni loveen"....? - yksi annos ehdotonta rakkau...
opinions needeed kirjoitti:
Olet oikeassa: on todellakin aika puhua asiat halki oman miehen kanssa. En ole pystynyt siihen.
Kontakti on hukassa ja mieheni ei tyylilleen uskollisena tule avaamaan lukkoa vaikka vinoileekin joskus "tuttavastani, jonka kanssa viihdyn todella hyvin". Mieheni puhumattomuus on varmaa ja perustuu jollain oudolla tavalla uskonnolliseen vakaumukseen...
Puhehomma kaatuu siis minulle... mutta kommunikoinnin sijaan taidan hakea pakoa ja lohdutusta kosijasta. Kosijan kanssa olen puolestaan jutellut tuntikausia ummet lammet, ja sen huomaa puhelinlaskustakin!!
Annan huomioni ja energiani kosijalle, jonka ajatusmaailman jaan ja joka tuntuu antavan minulle ehdotonta rakkautta ja huomiota, jota ilman olen omassa avioliitossani...? Kysymys kuuluu: vastavuoroisuutta vai kosijan tarttumista hetkeen, jolloin olen heikoimmillani "langetakseni loveen"....?Olen itse joutunut eroamaan ja vaikka ero tuli muista syistä, koin suurta tuskaa liitossani siitä, että en saanut kokea itseäni hyväksytyksi. Aina oli joitain ehtoja tai vikaa tai jos jotain oli toisen hyväksi tehnyt, piti siitä aina löytää jotakin vikaa tai virhettä. Koskaan ei mikään kelvannut. Kun halusi halata ei sekään ollut hyvä.
Kun seuraava rakkaus tulee kohdalle haluan itselleni sellaisen ihmisen joka osaa hyväksyä minut, vaikka en täydellinen olekaan. Ja joka haluaa kuunnella minua. Ja jonka kuuntelemisesta nautin. Ilman ehtoja.
Eikös tuo viimeinen kappaleesi kerrokin jo paljon. Olet ilman ehdotonta rakkautta ja huomiota avioliitossasi. Juuri sitä kerrot saavasi kosijalta. Mitä olet menettämässä? Tuskin tässä asiassa mitään menetettävää on. Ehkä se menetettävä/jaettava on sitten enemmän se liiton aikana kertynyt maallinen mammona... ja sehän tekee onnelliseksi, eikö vain? - pettäviä..?
ole rehellinen kirjoitti:
Jos päätös on selvä, on se syytä kertoa heti.
Jos on kahden vaiheilla, pitää ehkä ensin miettiä asiaa itsekseen, jottei aiheuta tuskaa kumppanille - on paljon mukavampaa saada kuulla, että "minua kosittiin, mutta valitsen edelleen sinut" kuin "sinulla on kilpailija ja mietin vaihdanko sinut siihen, mutta mietin vielä".
Jos omassa suhteessa on vielä mahdollisesti korjattavaa saattaa keskustelun avaus olla "minua kosittiin ja olen asiasta epävarma koska välitän molemmista". Näin kumppanikin tajuaa, että nyt on tosi kyseessä ja nyt jos koskaan on edes jonkinlainen mahdollisuus korjata parisuhdetta. Se, onko tämä mahdollista riippuu varmaan kumppaninkin ominaisuuksista. Jos on sellainen luonne, että saa pahat raivarit tai käy kiinni tai asioista ei voi/osaa keskustella, voi olla parempi olla puhumatta tähän malliin.--niin ja kannattanee ottaa huomioon myös se mahdollisuus, että että arjen eläminen/ jakaminen tuon kosijan kanssa ei ehkä sitten mahdollisesti olisikaan niin hohdokasta, kun mielikuvissa saattaa tuntua.. vieläkö siitä huolimatta haluaa vaihtaa..?
- surullinen1
opinions needeed kirjoitti:
Olet oikeassa: on todellakin aika puhua asiat halki oman miehen kanssa. En ole pystynyt siihen.
Kontakti on hukassa ja mieheni ei tyylilleen uskollisena tule avaamaan lukkoa vaikka vinoileekin joskus "tuttavastani, jonka kanssa viihdyn todella hyvin". Mieheni puhumattomuus on varmaa ja perustuu jollain oudolla tavalla uskonnolliseen vakaumukseen...
Puhehomma kaatuu siis minulle... mutta kommunikoinnin sijaan taidan hakea pakoa ja lohdutusta kosijasta. Kosijan kanssa olen puolestaan jutellut tuntikausia ummet lammet, ja sen huomaa puhelinlaskustakin!!
Annan huomioni ja energiani kosijalle, jonka ajatusmaailman jaan ja joka tuntuu antavan minulle ehdotonta rakkautta ja huomiota, jota ilman olen omassa avioliitossani...? Kysymys kuuluu: vastavuoroisuutta vai kosijan tarttumista hetkeen, jolloin olen heikoimmillani "langetakseni loveen"....?kosijalla lapsia omassa liitossa? Onko rakkautesi kosijaa kohtaan niin luja ettet välitä vaikka lyöt hänen perheensä tulsvaisuus pirstaleeksi oman liiton lisäksi?
- uskollisuutta läheisiäsi ko...
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu....Miksi tapailet sinusta kiinnostuneita toisen selän takana? Et kyllä osoita oikein uskollisuutta avioliittoasi ja kumppaniasi kohtaan! Minä ainakin näkisin, että ensinnäkin on törkeää varattuja kosiskella kun niitä vapaitakin on plus en pitäisi sinua kovin uskollisena kumppanina tälle kosijallekaan, koska ainahan häneenkin voi kyllästyä. On eri asia pitää toisen seurasta pari tuntia kerrallaan kuin monta vuotta! Kyllä sekin tilanne kuule nopeaa vaihtuu, et tunne häntä sinänsä ollenkaan, joten hän voi olla myös kamala tapaus.
- hattuun hei!
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille ketjuun osallistuneille!
No, on se vaan edelleen dilemma. Muussa tapauksessa en olisi kirjoittanut palstalle.
Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta. Henkinen suhde mieheeni ei koskaan ole ollut niin toimiva kun kyseisen kosijan kanssa. Mieheni on eri tavalla "vakavoituja", voisi sanoa jopa "uskis". Rakkauteni mieheeni on vakaa, mutta jollain tapaa "vakava". Kaipaan hengellisyyden => henkisyyden iloa
Koen usein/aina voivani henkisesti paremmin kosijani kuin aviomieheni seurassa.
Mieheni on matkustellut viime aikoina paljon bisneksen tiimoilta, joten olemme voineet tapailla kosijani kanssa aika vapaasti. Tunnen kosijani vuosien takaa. Mies kunnioittaa minua niin paljon ettei vitsaile vakavien asioiden kanssa!
En siis rakenna pilvilinnaa, vaan kokemukseni perustuu tunteeseen ja tietoon.
Luultavasti kosijani haluaa kertoa tunteidensa vakavuudesta, mutta ei edes odota vastausta - toistaiseksi.
Ja minun dilemmani senkun jatkuu....Minä en kyllä puolisona katselisi tuollaista peliä... Tosin ilmeisesti oletkin salaillut nämä tapaamiset tai todelliset tunteenne puolisoltasi?
Jos oikeasti harkitset eroa niin ehkä ei kannata heti rynnätä naimisiin toisen kanssa. Jäitä hattuun! - ol playa
naisen mielipide kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että hänen kanssaan löydät sen todellisen intohimon ja yhteyden. Älä piittaa ennakkoluuloista. Tämä on elämämme täällä maan päällä, joten kannattaa satsata täysillä siihen, mikä tuntuu hyvältä. Jos miehesi on matkustellut runsaasti, hänellä on myös ollut mahdollisuus tavata muita ja jopa pettää jne.
Tuo on niin lapsellinen mielipide kuin olla ja voi. Tuolla asenteella ei synny kuin itsekäs ja sotaa täynnä oleva maailma.
Olet oikeassa vain siinä, että meillä on täällä vain vähän aikaa olla. Käytämmekö sen itsekkäästi niin, ettemme lopuksi jätä mitään hyvää jälkeemme, vai käytämmekö sen lojaalisti ja jalosti rakastaen ja KASVAEN tuollaisesta lapsellisesta ajattelutavasta eroon.
- Vahvat kahvit
Ja "rauhoitut"ja katsot ikkunasta ulos,miltä ruoho siellä näyttää?.Se on siinä.
- Nainen40v,
Näin tapahtui juuri minullekin. Olen aviossa ja tutustuin toiseen mieheen, joka haluaisi perustaa kanssani perheen yms.
Niin monta asiaa olisi paremmin tuon uuden miehen kanssa, mutta on vaikeaa irtaantua nykyisestä elämästä, johon on jo tottunut ja sopeutunut. (Mutta, jossa ei ole kuitenkaan intohimoa, vaan vain jonkinlaista kiintymystä)- opinions needeed
Lohdullista kuulla tavallaan. Ratkaisusikin saattaa olla "oikea"...
En osaa sanoa kuinka kauan jaksan tallaista, (jollain tapaa positiivistakin) painetta...
Siksi aloitin juuri terapian. Muuten en saa kuvioon tolkkua. Psykologi auttaa avaamaan avioliiton solmuja, mutta menen sinne toistaiseksi yksin, jotta voin kertoa alustarinan kallonkutistajalle ensin.
Kai sekin on jo yksi askel oikeaan suuntaan, vaikka en miehelleni edelleen pysy puhumaankaan...? - Nainen40v,
opinions needeed kirjoitti:
Lohdullista kuulla tavallaan. Ratkaisusikin saattaa olla "oikea"...
En osaa sanoa kuinka kauan jaksan tallaista, (jollain tapaa positiivistakin) painetta...
Siksi aloitin juuri terapian. Muuten en saa kuvioon tolkkua. Psykologi auttaa avaamaan avioliiton solmuja, mutta menen sinne toistaiseksi yksin, jotta voin kertoa alustarinan kallonkutistajalle ensin.
Kai sekin on jo yksi askel oikeaan suuntaan, vaikka en miehelleni edelleen pysy puhumaankaan...?Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon.....
Aloittajalle vielä kysymys: Harrastatko seksiä aviomiehesi kanssa?
Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa...... - Turhat erot pois
Nainen40v, kirjoitti:
Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon.....
Aloittajalle vielä kysymys: Harrastatko seksiä aviomiehesi kanssa?
Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa......Olisin niin iloinen jos yksikin avioliitto pelastuisi, ja olisi yksikin rikkinäinen perhe vähemmän. Voisitko sinä Nainen40 pelastaa liittosi?
Edes rakastaja johda automaattisesti eroon. Voisitko jutella miehesi kanssa rakastajastasi, ja siitä miksi hän tuntuu intohimoisemmalta. Voisitko jutella miksi miehesi ei halua seksiä? Siihen on aina joku syy! Näitä voivat olla hormonivaje, impotenssi, homo/biseksuaalisuus, masennus tms. Tai joku muu syy. Eroaisitko tietämättä syytä?
Oli syy mikä tahansa, aina, ihan aina on ratkaisuja. On mahdollista palauttaa se kaikki ihana mitä avioliittoosi ja perheeseesi liittyy. - opinions needeed
Nainen40v, kirjoitti:
Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon.....
Aloittajalle vielä kysymys: Harrastatko seksiä aviomiehesi kanssa?
Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa......Voisin lainata sanojasi: "Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa......"
About näin menee meilläkin. Siis seksin suhteen tällä hetkellä, oma apu paras apu... molemmille! Olen pyytänyt eksplisiittisesti erilaisia juttuja, mutta mies ei innostu, vaikka itse teen alotteen. Mies on jopa ostanut viagraa, mutta ei vaan syty. Syinä kuulemma stressi, väsymys tai lapsi, siis aina muu kuin hänen oma haluttomuutensa.
En tiedä mikä minussa on pielessä, läski en ainakaan ole. Kentien aviomieheni vakavuus ja krisillisyys heijastuu kaikkeen tekemiseen. Kaipaan iloa ja nautintoa! Niitä saan kosijaltani, vaikka ei edes sekstailla.
Kaikkeen kirjoittamaani viitaten jatkan "Nainen40" siteeraten: "Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon....." - kilpakosija nro 2
opinions needeed kirjoitti:
Voisin lainata sanojasi: "Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa......"
About näin menee meilläkin. Siis seksin suhteen tällä hetkellä, oma apu paras apu... molemmille! Olen pyytänyt eksplisiittisesti erilaisia juttuja, mutta mies ei innostu, vaikka itse teen alotteen. Mies on jopa ostanut viagraa, mutta ei vaan syty. Syinä kuulemma stressi, väsymys tai lapsi, siis aina muu kuin hänen oma haluttomuutensa.
En tiedä mikä minussa on pielessä, läski en ainakaan ole. Kentien aviomieheni vakavuus ja krisillisyys heijastuu kaikkeen tekemiseen. Kaipaan iloa ja nautintoa! Niitä saan kosijaltani, vaikka ei edes sekstailla.
Kaikkeen kirjoittamaani viitaten jatkan "Nainen40" siteeraten: "Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon....."Kun näin tämän keskusteluketjun ensimmäistä kertaa, meinasi sydän hypätä kurkkuun, koska olen itse samantapaisessa tilanteessa. Parilla viestillä olen ketjuun jo vastannutkin, mutta nyt vasta uskallan konkreettisemmin omaa tilannettani tähän peilata...
Olen eronnut, parin lapsen yksinhuoltaja ja olen tavannut ainutlaatuisen (mielestäni) naisen, josta pidän erittäin paljon. Kummallakin näyttää olevan tunteita toisiamme kohtaan, mutta nainen on taholtaan naimisissa.
Tiedän, että en montaa kertaa elämässäni enää tule sellaista naista tapaamaan (ainakaan tähän mennessä ei ole montaa tullut vastaan), jonka kanssa tunnen olevani henkisesti niin samalla aaltopituudella kuin tämän kanssa. Kunnioitan hänen perhettään ja avioliittoaan enkä halua olla avionrikkoja. Mutta koska olen rehellinen, olen hänelle tunnustanut, miten paljon hänestä pidän. En aikonut tätä kertoa, mutta hän kerkesi kertomaan minulle, että välittää minusta paljon. Enkä voi myöskään olla tälle ihmiselle ystävä, jos en ole hänelle ehdottoman rehellinen.
Hänelläkin on tahollaan samankaltaista ongelmaa jossain määrin liitossaan. Luulen, että hän on kauttani osittain havahtunut näihin ongelmiin ja olemme yhdessä niistä puhuneet (ilmeisesti oman miehen kanssa on vaikea kaikesta puhua). Olen myös antanut hänelle neuvon, että yrittää puhua miehensä kanssa asioista ja jos mahdollista saada suhde toimimaan. Jos ei asioita saa kuntoon niin sitten tietää, että olen olemassa ja että hän kelpaisi minulle mainiosti jos asiat niin olisivat. Mutta en halua tyrkyttää itseäni. Uskon (ja "pelkään"), että hän jää miehensä kanssa yhteen. Mutta olenpahan saanut itselleni hyvän ystävän, vaikka enemmänkin mielelläni olisin ja toivoisin että olisin hänet aiemmin tavannut. Mutta jos ero tulee, toivon että se ei ole "minun syytäni" vaan siksi, että suhde ei toimi ja jos sitten ero tulee niin siinä tapauksessa sitten voi ajatella asioita eteenpäin. Toki ajatuksissani sitä tulee haaveiltua jo kaikenlaista...
Antaisin sinullekin ohjeen, itse erittäin vaikean eroprosessin kokeneena, että koska olet ensin jo mieheesi sitoutunut ja perheen perustanut, on hän ensisijalla eli ensin katsot/mietit, onko suhteenne vielä korjattavissa siten, että voit hänen kanssaa onnellisena elää loppuelämäsi ja ovatko molemmat tähän tavoitteeseen sitoutuneet.
Jos tunnet, että oma onnesi on mennyt eikä asia ole korjattavissa, ottaisin eron ja menisin kosijasi kanssa yhteen. Pyydä kosijalta esim. muutama kuukausi harkinta-aikaa, jolloin keskityt enemmän omaan avioliittoon (ellei tätä ole jo kokeiltu) ja vaikka rajoittelet yhteydenpitoa kosijaankin vähäksi aikaa. Jos kosija malttaa odottaa painostamatta, tiedät myös sen, että hän on tosissaan. Jos oma liitto ei ole korjattavissa ja kosijakin on enemmän mielessä kuin oma mies tällä ajalla, harkitsisin eroa mutta tästäkin keskustelisin miehen kanssa tai ainakin yrittäisin. Tämä voi avata miehen "sulkeutuneita sielun silmiä" jos ei muut yritykset auta.
Tahollansa mieskin voi olla masentunut/työllään ylikuormitettu tai jollakin tavalla onneton parisuhteessanne. Solmut eivät vaan aukea, jos ei rupea niitä ratkomaan. Ehkä hänkin on eroa miettinyt tai sitten ajatuksesi tulevat hänelle täysin yllätyksenä.
Älä sorru siihen, että liikaa vertailet miehiä toisiinsa (vaikka eihän sitäkään voi kokonaan välttää) vaan pohdi ensin, kannattaako nykyisen miehen kanssa vielä/enää panostaa suhteeseen. Jos päädyt siihen, että ero on otettava voit aloittaa kosijan kanssa puhtaalta pöydältä. Kosijastakin on varmasti raastavaa jos joutuu olemaan kahden vaiheilla. Mutta se hänen on kestettävä, sillä onhan hän tiennyt millaista naista on kosimaan lähtenyt ja mikä hänen tilanteensa on.
Kävi miten kävi, olisi kiva tietää millainen ratkaisusi tulee olemaan. Toivon, että löydät onnen, oli se sitten omasta avioliitosta tai uudesta liitosta kosijan kanssa. Mutta ratkaise tilanne jollakin lailla. Ehkä miehellesikin koittavat onnellisemmat ajat jos saatte ongelmanne ratkaistua tai otatte eron, tuskin hänkään nykytilanteessa onnellinen on...
TSEMPPIÄ! Sekin, että ei tee mitään ratkaisua tietoisesti, on ratkaisu (mutta huono sellainen)! Ja muista, että kaikki ratkaisut elämässä tehdään senhetkisen tiedon perusteella, aina ei lopputulosta voi etukäteen tietää. Joskus voi mennä pieleenkin, mutta asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla. - Nainen40v,
opinions needeed kirjoitti:
Voisin lainata sanojasi: "Meillä on seksielämä kuivunut kokonaan aviomieheni kanssa, hänen takiaan, ei minun. Ja tämä toinen mies vaikuttaa kaikin puolin vireältä, halukkaalta ja ihanalta. Myöskään luonteessa tai ulkoisissa puitteissa ei ole mitään vikaa......"
About näin menee meilläkin. Siis seksin suhteen tällä hetkellä, oma apu paras apu... molemmille! Olen pyytänyt eksplisiittisesti erilaisia juttuja, mutta mies ei innostu, vaikka itse teen alotteen. Mies on jopa ostanut viagraa, mutta ei vaan syty. Syinä kuulemma stressi, väsymys tai lapsi, siis aina muu kuin hänen oma haluttomuutensa.
En tiedä mikä minussa on pielessä, läski en ainakaan ole. Kentien aviomieheni vakavuus ja krisillisyys heijastuu kaikkeen tekemiseen. Kaipaan iloa ja nautintoa! Niitä saan kosijaltani, vaikka ei edes sekstailla.
Kaikkeen kirjoittamaani viitaten jatkan "Nainen40" siteeraten: "Mietin edelleen itselleni sopivaa ratkaisua: otanko avioeron ja menen yhteen tuon toisen miehen kanssa vai jäänkö avioon....."mitään vikaa!
Miehesi on jostakin syystä haluton - olisiko aseksuaali?
Oma mieheni on todennäköisesti aseksuaali, ei ole kiinnostunut miehistäkään, joten homo hän ei ole.
Viagra ei auta silloin, jos mies ei halua seksiä - syystä tai toisesta.
(Olen pyöreä, muodokas nainen, ja kuulemma tosi haluttava. Jonkun mielestä varmaan läskikin. Harrastan toki liikuntaa, että mikään sohvaperuna en ole. Hassua että saan koko ajan huomiota muilta miehiltä, mutta omaa miestä ei kiinnosta tippaakaan) - Palstan lukija
kilpakosija nro 2 kirjoitti:
Kun näin tämän keskusteluketjun ensimmäistä kertaa, meinasi sydän hypätä kurkkuun, koska olen itse samantapaisessa tilanteessa. Parilla viestillä olen ketjuun jo vastannutkin, mutta nyt vasta uskallan konkreettisemmin omaa tilannettani tähän peilata...
Olen eronnut, parin lapsen yksinhuoltaja ja olen tavannut ainutlaatuisen (mielestäni) naisen, josta pidän erittäin paljon. Kummallakin näyttää olevan tunteita toisiamme kohtaan, mutta nainen on taholtaan naimisissa.
Tiedän, että en montaa kertaa elämässäni enää tule sellaista naista tapaamaan (ainakaan tähän mennessä ei ole montaa tullut vastaan), jonka kanssa tunnen olevani henkisesti niin samalla aaltopituudella kuin tämän kanssa. Kunnioitan hänen perhettään ja avioliittoaan enkä halua olla avionrikkoja. Mutta koska olen rehellinen, olen hänelle tunnustanut, miten paljon hänestä pidän. En aikonut tätä kertoa, mutta hän kerkesi kertomaan minulle, että välittää minusta paljon. Enkä voi myöskään olla tälle ihmiselle ystävä, jos en ole hänelle ehdottoman rehellinen.
Hänelläkin on tahollaan samankaltaista ongelmaa jossain määrin liitossaan. Luulen, että hän on kauttani osittain havahtunut näihin ongelmiin ja olemme yhdessä niistä puhuneet (ilmeisesti oman miehen kanssa on vaikea kaikesta puhua). Olen myös antanut hänelle neuvon, että yrittää puhua miehensä kanssa asioista ja jos mahdollista saada suhde toimimaan. Jos ei asioita saa kuntoon niin sitten tietää, että olen olemassa ja että hän kelpaisi minulle mainiosti jos asiat niin olisivat. Mutta en halua tyrkyttää itseäni. Uskon (ja "pelkään"), että hän jää miehensä kanssa yhteen. Mutta olenpahan saanut itselleni hyvän ystävän, vaikka enemmänkin mielelläni olisin ja toivoisin että olisin hänet aiemmin tavannut. Mutta jos ero tulee, toivon että se ei ole "minun syytäni" vaan siksi, että suhde ei toimi ja jos sitten ero tulee niin siinä tapauksessa sitten voi ajatella asioita eteenpäin. Toki ajatuksissani sitä tulee haaveiltua jo kaikenlaista...
Antaisin sinullekin ohjeen, itse erittäin vaikean eroprosessin kokeneena, että koska olet ensin jo mieheesi sitoutunut ja perheen perustanut, on hän ensisijalla eli ensin katsot/mietit, onko suhteenne vielä korjattavissa siten, että voit hänen kanssaa onnellisena elää loppuelämäsi ja ovatko molemmat tähän tavoitteeseen sitoutuneet.
Jos tunnet, että oma onnesi on mennyt eikä asia ole korjattavissa, ottaisin eron ja menisin kosijasi kanssa yhteen. Pyydä kosijalta esim. muutama kuukausi harkinta-aikaa, jolloin keskityt enemmän omaan avioliittoon (ellei tätä ole jo kokeiltu) ja vaikka rajoittelet yhteydenpitoa kosijaankin vähäksi aikaa. Jos kosija malttaa odottaa painostamatta, tiedät myös sen, että hän on tosissaan. Jos oma liitto ei ole korjattavissa ja kosijakin on enemmän mielessä kuin oma mies tällä ajalla, harkitsisin eroa mutta tästäkin keskustelisin miehen kanssa tai ainakin yrittäisin. Tämä voi avata miehen "sulkeutuneita sielun silmiä" jos ei muut yritykset auta.
Tahollansa mieskin voi olla masentunut/työllään ylikuormitettu tai jollakin tavalla onneton parisuhteessanne. Solmut eivät vaan aukea, jos ei rupea niitä ratkomaan. Ehkä hänkin on eroa miettinyt tai sitten ajatuksesi tulevat hänelle täysin yllätyksenä.
Älä sorru siihen, että liikaa vertailet miehiä toisiinsa (vaikka eihän sitäkään voi kokonaan välttää) vaan pohdi ensin, kannattaako nykyisen miehen kanssa vielä/enää panostaa suhteeseen. Jos päädyt siihen, että ero on otettava voit aloittaa kosijan kanssa puhtaalta pöydältä. Kosijastakin on varmasti raastavaa jos joutuu olemaan kahden vaiheilla. Mutta se hänen on kestettävä, sillä onhan hän tiennyt millaista naista on kosimaan lähtenyt ja mikä hänen tilanteensa on.
Kävi miten kävi, olisi kiva tietää millainen ratkaisusi tulee olemaan. Toivon, että löydät onnen, oli se sitten omasta avioliitosta tai uudesta liitosta kosijan kanssa. Mutta ratkaise tilanne jollakin lailla. Ehkä miehellesikin koittavat onnellisemmat ajat jos saatte ongelmanne ratkaistua tai otatte eron, tuskin hänkään nykytilanteessa onnellinen on...
TSEMPPIÄ! Sekin, että ei tee mitään ratkaisua tietoisesti, on ratkaisu (mutta huono sellainen)! Ja muista, että kaikki ratkaisut elämässä tehdään senhetkisen tiedon perusteella, aina ei lopputulosta voi etukäteen tietää. Joskus voi mennä pieleenkin, mutta asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla.Tuskin tämä on oikea paikka laittaa kommenttini mutta laitan sen nyt tähän. Olen seurannut tämän keskustelun alusta alkaen ja olen huomannut että hän vastaa vain niille jonka rohkaisevat häntä jättämään miehensä ja että hänen miehensä on mitätön. Samaten keskustelun edetessä hänen voisin sanoa halveksunta omaa miestä ja lapsen isää kohtaan syvenee mitä enemmän mitä enemmän tukea ja rohkaisua se saa täällä jättämään miehensä. On sellainen tunne että hän on jo päättänyt jättää miehensä, hän vain hakee tukea ja rohkaisua täältä. Ja niille jonka rohkaisee häntä rikkomaan liittonsa ja perheensä, hankkikaa ensin toisen osapuolen (hänen miehen) mielipidettä asiasta ennen annatte hänelle lisää rohkaisuja.
- ilpakosija 2
Palstan lukija kirjoitti:
Tuskin tämä on oikea paikka laittaa kommenttini mutta laitan sen nyt tähän. Olen seurannut tämän keskustelun alusta alkaen ja olen huomannut että hän vastaa vain niille jonka rohkaisevat häntä jättämään miehensä ja että hänen miehensä on mitätön. Samaten keskustelun edetessä hänen voisin sanoa halveksunta omaa miestä ja lapsen isää kohtaan syvenee mitä enemmän mitä enemmän tukea ja rohkaisua se saa täällä jättämään miehensä. On sellainen tunne että hän on jo päättänyt jättää miehensä, hän vain hakee tukea ja rohkaisua täältä. Ja niille jonka rohkaisee häntä rikkomaan liittonsa ja perheensä, hankkikaa ensin toisen osapuolen (hänen miehen) mielipidettä asiasta ennen annatte hänelle lisää rohkaisuja.
Kyllähän täällä rakentaviakin ehdotuksia on, joihin alkuperäinen on vastaillut. Tosiasiahan nyt vain kuitenkin on se, että jos toisen miehen kosintaa jää edes vähänkin vakavammin ajattelemaan, täytyy omassa suhteessa tai sitoutumisessa olla jotakin vialla. Ja se, että pohtii sitten asiaa tämän huomattuaan on toki normaalia.
Joskus on hyvä selvittää päätä kuuntelemalla muiden ihmisten ratkaisuja ja ajatuksia. Kaikilla kun ei ole ketään sellaista läheistä ystävää, joka olisi kuitenkin samalla niin etäinen, että tämän kanssa voisi näistä aremmistakin asioista keskustella. Ja toisten kokemuksista ja mielipiteistä voi olla hyötyä tai sitten ei.
Ratkaisut jokaisen on elämässä kuitenkin tehtävä ihan itse. Toisaalta kommenttisi on ihan hyvä, sekin voi saada alkuperäisen kysyjän miettimään tilannettaa toiselta kantilta.
Itsekin kyllä sain käsityksen, että hänen tekisi mieli vastata kosintaan myöntävästi. Hyvin mahdollista, että näin se onni löytyisi, mutta sitä ennen on kannettava vastuu edellisen suhteen lopettamisesta ja hoitaa se tyylikkäästi ja rehellisesti, etsimättä turhaan syyllisiä. Pahin ratkaisu olisi se, että rohkeus pettää tässä vaiheessa ja jäädään sitten kahden suhteen välimaille jolloin kaikki kolme osapuolta kärsivät - mies, joka ei saa "täysillä" huomiota ja jota petetään ainakin henkisellä tasolla sekä kilpakosija, joka ei saa olla täysillä suhteessa ja nainen, joka ei osaa päättää ja heiluu kummankin välillä.
Tässä tilanteessa se on kuitenkin naisen tehtävä tehdä se ratkaisu ja sitten elää sen kanssa. - opinions needeed
ilpakosija 2 kirjoitti:
Kyllähän täällä rakentaviakin ehdotuksia on, joihin alkuperäinen on vastaillut. Tosiasiahan nyt vain kuitenkin on se, että jos toisen miehen kosintaa jää edes vähänkin vakavammin ajattelemaan, täytyy omassa suhteessa tai sitoutumisessa olla jotakin vialla. Ja se, että pohtii sitten asiaa tämän huomattuaan on toki normaalia.
Joskus on hyvä selvittää päätä kuuntelemalla muiden ihmisten ratkaisuja ja ajatuksia. Kaikilla kun ei ole ketään sellaista läheistä ystävää, joka olisi kuitenkin samalla niin etäinen, että tämän kanssa voisi näistä aremmistakin asioista keskustella. Ja toisten kokemuksista ja mielipiteistä voi olla hyötyä tai sitten ei.
Ratkaisut jokaisen on elämässä kuitenkin tehtävä ihan itse. Toisaalta kommenttisi on ihan hyvä, sekin voi saada alkuperäisen kysyjän miettimään tilannettaa toiselta kantilta.
Itsekin kyllä sain käsityksen, että hänen tekisi mieli vastata kosintaan myöntävästi. Hyvin mahdollista, että näin se onni löytyisi, mutta sitä ennen on kannettava vastuu edellisen suhteen lopettamisesta ja hoitaa se tyylikkäästi ja rehellisesti, etsimättä turhaan syyllisiä. Pahin ratkaisu olisi se, että rohkeus pettää tässä vaiheessa ja jäädään sitten kahden suhteen välimaille jolloin kaikki kolme osapuolta kärsivät - mies, joka ei saa "täysillä" huomiota ja jota petetään ainakin henkisellä tasolla sekä kilpakosija, joka ei saa olla täysillä suhteessa ja nainen, joka ei osaa päättää ja heiluu kummankin välillä.
Tässä tilanteessa se on kuitenkin naisen tehtävä tehdä se ratkaisu ja sitten elää sen kanssa.ja myös kritiikki puhuttelee.
Tiedän esim. nyt ketjun perusteella henkisesti pettäväni miestäni - en ollut määritellyt eroa henkisen ja fyysisen pettämisen välillä... johtuen varmaan siitä että en ennen ole "pettänyt" parisuhteessa!
Kuitenkin juuri sillä hetkellä kun olen kilpakosijan (mikä osuva sana!) kanssa en ajattele sitä lainkaan. Itsesyytökset tulevat jälkijunassa ja varsinkin nyt kosinnan myötä ne oikeen jyräävät alleen...
Ja, olet oikeassa "ilpakosija2", se on minun päätökseni - ja vaikea sellainen. Kuten hyvin sanot, tilanne on juuri nyt kaikkein epätoivottavin: kaikki ovat 50%: sti mukana jutussa.
Elämän pokerista ei ehkä voi odottaakaan jackpottia... (siis sataa prosenttia). Vai voiko? Mutta millaisella riskillä? (Tietysti mietin myös lapsen kohtaloa. Joku provosoi jättämään isälleen, mutta niin en tekisi.) - opinions needeed
kilpakosija nro 2 kirjoitti:
Kun näin tämän keskusteluketjun ensimmäistä kertaa, meinasi sydän hypätä kurkkuun, koska olen itse samantapaisessa tilanteessa. Parilla viestillä olen ketjuun jo vastannutkin, mutta nyt vasta uskallan konkreettisemmin omaa tilannettani tähän peilata...
Olen eronnut, parin lapsen yksinhuoltaja ja olen tavannut ainutlaatuisen (mielestäni) naisen, josta pidän erittäin paljon. Kummallakin näyttää olevan tunteita toisiamme kohtaan, mutta nainen on taholtaan naimisissa.
Tiedän, että en montaa kertaa elämässäni enää tule sellaista naista tapaamaan (ainakaan tähän mennessä ei ole montaa tullut vastaan), jonka kanssa tunnen olevani henkisesti niin samalla aaltopituudella kuin tämän kanssa. Kunnioitan hänen perhettään ja avioliittoaan enkä halua olla avionrikkoja. Mutta koska olen rehellinen, olen hänelle tunnustanut, miten paljon hänestä pidän. En aikonut tätä kertoa, mutta hän kerkesi kertomaan minulle, että välittää minusta paljon. Enkä voi myöskään olla tälle ihmiselle ystävä, jos en ole hänelle ehdottoman rehellinen.
Hänelläkin on tahollaan samankaltaista ongelmaa jossain määrin liitossaan. Luulen, että hän on kauttani osittain havahtunut näihin ongelmiin ja olemme yhdessä niistä puhuneet (ilmeisesti oman miehen kanssa on vaikea kaikesta puhua). Olen myös antanut hänelle neuvon, että yrittää puhua miehensä kanssa asioista ja jos mahdollista saada suhde toimimaan. Jos ei asioita saa kuntoon niin sitten tietää, että olen olemassa ja että hän kelpaisi minulle mainiosti jos asiat niin olisivat. Mutta en halua tyrkyttää itseäni. Uskon (ja "pelkään"), että hän jää miehensä kanssa yhteen. Mutta olenpahan saanut itselleni hyvän ystävän, vaikka enemmänkin mielelläni olisin ja toivoisin että olisin hänet aiemmin tavannut. Mutta jos ero tulee, toivon että se ei ole "minun syytäni" vaan siksi, että suhde ei toimi ja jos sitten ero tulee niin siinä tapauksessa sitten voi ajatella asioita eteenpäin. Toki ajatuksissani sitä tulee haaveiltua jo kaikenlaista...
Antaisin sinullekin ohjeen, itse erittäin vaikean eroprosessin kokeneena, että koska olet ensin jo mieheesi sitoutunut ja perheen perustanut, on hän ensisijalla eli ensin katsot/mietit, onko suhteenne vielä korjattavissa siten, että voit hänen kanssaa onnellisena elää loppuelämäsi ja ovatko molemmat tähän tavoitteeseen sitoutuneet.
Jos tunnet, että oma onnesi on mennyt eikä asia ole korjattavissa, ottaisin eron ja menisin kosijasi kanssa yhteen. Pyydä kosijalta esim. muutama kuukausi harkinta-aikaa, jolloin keskityt enemmän omaan avioliittoon (ellei tätä ole jo kokeiltu) ja vaikka rajoittelet yhteydenpitoa kosijaankin vähäksi aikaa. Jos kosija malttaa odottaa painostamatta, tiedät myös sen, että hän on tosissaan. Jos oma liitto ei ole korjattavissa ja kosijakin on enemmän mielessä kuin oma mies tällä ajalla, harkitsisin eroa mutta tästäkin keskustelisin miehen kanssa tai ainakin yrittäisin. Tämä voi avata miehen "sulkeutuneita sielun silmiä" jos ei muut yritykset auta.
Tahollansa mieskin voi olla masentunut/työllään ylikuormitettu tai jollakin tavalla onneton parisuhteessanne. Solmut eivät vaan aukea, jos ei rupea niitä ratkomaan. Ehkä hänkin on eroa miettinyt tai sitten ajatuksesi tulevat hänelle täysin yllätyksenä.
Älä sorru siihen, että liikaa vertailet miehiä toisiinsa (vaikka eihän sitäkään voi kokonaan välttää) vaan pohdi ensin, kannattaako nykyisen miehen kanssa vielä/enää panostaa suhteeseen. Jos päädyt siihen, että ero on otettava voit aloittaa kosijan kanssa puhtaalta pöydältä. Kosijastakin on varmasti raastavaa jos joutuu olemaan kahden vaiheilla. Mutta se hänen on kestettävä, sillä onhan hän tiennyt millaista naista on kosimaan lähtenyt ja mikä hänen tilanteensa on.
Kävi miten kävi, olisi kiva tietää millainen ratkaisusi tulee olemaan. Toivon, että löydät onnen, oli se sitten omasta avioliitosta tai uudesta liitosta kosijan kanssa. Mutta ratkaise tilanne jollakin lailla. Ehkä miehellesikin koittavat onnellisemmat ajat jos saatte ongelmanne ratkaistua tai otatte eron, tuskin hänkään nykytilanteessa onnellinen on...
TSEMPPIÄ! Sekin, että ei tee mitään ratkaisua tietoisesti, on ratkaisu (mutta huono sellainen)! Ja muista, että kaikki ratkaisut elämässä tehdään senhetkisen tiedon perusteella, aina ei lopputulosta voi etukäteen tietää. Joskus voi mennä pieleenkin, mutta asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla.Kiitos viestistä. Meinasiko sydämesi hypätä kurkkuun koska itselläsikin oli samanlaisia ajatuksia...? Kilpakosijani ei siis ehkä sittenkään ole katoava luonnonvara, kuten luulin... :)
Suoraan kuin kosijani suusta ovat seuraavat lauseesi: "Enkä voi myöskään olla tälle ihmiselle ystävä, jos en ole hänelle ehdottoman rehellinen." - Kosijani kertoi avoimesti rakkaudestaan minuun tästä yksinkertaisesta syystä.
"Olen myös antanut hänelle neuvon, että yrittää puhua miehensä kanssa asioista ja jos mahdollista saada suhde toimimaan. Jos ei asioita saa kuntoon niin sitten tietää, että olen olemassa ja että hän kelpaisi minulle mainiosti jos asiat niin olisivat." - Sanojensa mukaan edellämainitusta syystä kilpakosijani kosi minua, ei suinkaan painostaakseen minua eroon. (Eikä ole painostanut, vaikka ollaankin paljon yhteyksissä erityisesti puhelimitse).
Nyt tiedän etten (mahdollisesti) ole yksin, vaikka aviolittoni kariutuisikin, mutta tiedän myös kuinka vaikeaa on tehdä näin "isoja" päätöksiä.
Ja tämä jatkuva paineen tunne, vaikka kukaan ei suoranaisesti painostakaan. Elämä vaan vaatii rohkeaa päätöksentekoa - - - mutta taidan olla jänishousu! Ainakin toistaiseksi. - kilpakosija nro 2
opinions needeed kirjoitti:
Kiitos viestistä. Meinasiko sydämesi hypätä kurkkuun koska itselläsikin oli samanlaisia ajatuksia...? Kilpakosijani ei siis ehkä sittenkään ole katoava luonnonvara, kuten luulin... :)
Suoraan kuin kosijani suusta ovat seuraavat lauseesi: "Enkä voi myöskään olla tälle ihmiselle ystävä, jos en ole hänelle ehdottoman rehellinen." - Kosijani kertoi avoimesti rakkaudestaan minuun tästä yksinkertaisesta syystä.
"Olen myös antanut hänelle neuvon, että yrittää puhua miehensä kanssa asioista ja jos mahdollista saada suhde toimimaan. Jos ei asioita saa kuntoon niin sitten tietää, että olen olemassa ja että hän kelpaisi minulle mainiosti jos asiat niin olisivat." - Sanojensa mukaan edellämainitusta syystä kilpakosijani kosi minua, ei suinkaan painostaakseen minua eroon. (Eikä ole painostanut, vaikka ollaankin paljon yhteyksissä erityisesti puhelimitse).
Nyt tiedän etten (mahdollisesti) ole yksin, vaikka aviolittoni kariutuisikin, mutta tiedän myös kuinka vaikeaa on tehdä näin "isoja" päätöksiä.
Ja tämä jatkuva paineen tunne, vaikka kukaan ei suoranaisesti painostakaan. Elämä vaan vaatii rohkeaa päätöksentekoa - - - mutta taidan olla jänishousu! Ainakin toistaiseksi.Sydän pomppasi kurkkuun, koska ensimmäisten viestien perusteella olisit hyvinkin voinut olla se minun kosintani kohde. Myöhempien viestien perusteella lienet sitten kuitenkin eri henkilö ellet ole muutellut faktoja jotta et olisi viesteistä tunnistettavissa...
Olen osallistunut keskusteluun ihan siksi, että saan myös omia ajatuksia purkaa ja myös miettiä asiaa toisen (kosittavan) kannalta. Tarkoitukseni ei ole johdatella ketään mihinkään suuntaan, vaikka tietenkin toivoisin saavani sen rakkauden sitten joskus kokonaan minulle. Mutta en halua olla myöskään eron syy. Jos avioliitto ei ole onnellinen eikä sitä voi korjata (kuten minulle kävi), on ero ratkaisu siihen ja toissijaisena sitten minä olen pelissä mahdollisena uutena kumppanina.
En halua olla hetken ihastuksen kohde, jonka vuoksi hätiköidysti otetaan ero ja sitten vähän ajan päästä kumppani huomaakin, etten olekaan niin ihana kuin miksi hän on minut kuvitellut ja sitten saisin olla syyllinen kaikkeen mikä menee pieleen jatkossa... Mutta kosittavani suhteen olen kuitenkin täysin tosissani. Tiedän että hänen kanssaan yhteen mennessä moni asia olisi varmasti mutkikaskin alussa mutta näihin vaikeuksiin olen varautunut ja tiedän, että niistä voi päästä yli tahdon voimalla.
Itse olen elämässäni muutaman kerran joutunut menemään "vastavirtaan" (tosin ei rakkauden saralla) mutta olen sen tehnyt koska olen ollut sitä mieltä että minun on elettävä omantuntoni mukaan ja siten kuin itse koen oikeaksi eikä aina siten, kuin muut odottavat. Niin ehkä tälläkin kertaa ja tässä asiassa.
Kyllä minullakin on tunteet aika sekaisin ja välillä miettii onko järki minut lopullisesti jättänyt. Mutta kun näen tämän ihmisen tai vain puhunkin hänen kanssaan, on minulla sellainen vahva tunne, että tämä on se jota olen koko ikäni etsinyt. Tiedän, että tällaista naista ei eteeni montaa kertaa yhden elämän aikana eteen astele. Ja olen asiasta varmempi kuin ensimmäiseen avioliittooni astuessani. (En halua tässä vähätellä ensimmäistä vaimoani, tarkoitan vain, että elämä on jonkin verran opettanut ja olen asiastani nyt varmempi kuin silloin - en silti kadu mitään mitä olen aiemmin tehnyt). Jos olisin yhtään asiasta epävarma, en olisi hänelle kertonutkaan, että ottaisin hänet mieluusti vaimoksi.
Varmasti sellaiset ihmiset, jotka tällaista eivät ole kokeneet, eivät myöskään tule ymmärtämään. Minä vain en voi olla onnellinen, jos en ole itselleni ja minulle rakkaille ihmisille rehellinen. Joskus rakkaus voi satuttaa. Ja tiedän, että tämän ihanan naisen vuoksi tulen vielä itkemään. Kun vain tietäisin, ovatko ne ilon vai surun kyyneliä... :-) Kävi miten kävi, jos hän on onnellinen, on minunkin hyvä olla. Olisi vain ihanaa jos sitä onnea saisin itse olla hänen kanssaan jakamassa.
En tiedä auttavatko mietteeni sinua yhtään eteenpäin. Itse en voi kuin antaa neuvon että kuuntele sydäntäsi, se loppujen lopuksi tietää, mikä on sinulle parasta. Valinnat ovat vaikeita silloin kun yrittää pakottaa itsensä johonkin ratkaisuihin olematta itselleen rehellinen. Tai silloin kun sydän ja tunteet ovat ristiriitaiset. Itseään kuuntelemalla oikea ratkaisu sitten toivottavasti löytyy.
Olen tässä yrittänyt miettiä, miten itse olisin toiminut, jos avioliittoni aikana olisi minua tullut sama nainen kosimaan. Eli jos tilanne olisi toisinpäin, minä varattu ja toinen vapaa. Eipä olisi helppoa. Jos tunteet olisivat samat kuin nyt niin joutuisin varmaankin eron ottamaan. Mutta en tiedä olisiko silloin rohkeus riittänyt. Tosin avioliiton loppupuolella olin niin stressaantunut ja väsynyt suhteen umpisolmuihin ja mahdottomuuksiin että tuskin olisin kyennyt edes kiinnostumaan kenestäkään naisesta.
Olen nyt tätä viestiä varmaan miljoona kertaa muokannut ja miettinyt enkä oikein tiedä, osaanko tuoda esille sen mitä ajattelen. Olisi kiinnostavaa saada joskus tietää, millaisen ratkaisun itse teet...
(selvennykseksi: "kilpakosija..." ja "ilpakosija 2" on siis minun kirjoittamiani juttuja ja pari muutakin viestiä tässä ketjussa) - Nainen40v,
kilpakosija nro 2 kirjoitti:
Sydän pomppasi kurkkuun, koska ensimmäisten viestien perusteella olisit hyvinkin voinut olla se minun kosintani kohde. Myöhempien viestien perusteella lienet sitten kuitenkin eri henkilö ellet ole muutellut faktoja jotta et olisi viesteistä tunnistettavissa...
Olen osallistunut keskusteluun ihan siksi, että saan myös omia ajatuksia purkaa ja myös miettiä asiaa toisen (kosittavan) kannalta. Tarkoitukseni ei ole johdatella ketään mihinkään suuntaan, vaikka tietenkin toivoisin saavani sen rakkauden sitten joskus kokonaan minulle. Mutta en halua olla myöskään eron syy. Jos avioliitto ei ole onnellinen eikä sitä voi korjata (kuten minulle kävi), on ero ratkaisu siihen ja toissijaisena sitten minä olen pelissä mahdollisena uutena kumppanina.
En halua olla hetken ihastuksen kohde, jonka vuoksi hätiköidysti otetaan ero ja sitten vähän ajan päästä kumppani huomaakin, etten olekaan niin ihana kuin miksi hän on minut kuvitellut ja sitten saisin olla syyllinen kaikkeen mikä menee pieleen jatkossa... Mutta kosittavani suhteen olen kuitenkin täysin tosissani. Tiedän että hänen kanssaan yhteen mennessä moni asia olisi varmasti mutkikaskin alussa mutta näihin vaikeuksiin olen varautunut ja tiedän, että niistä voi päästä yli tahdon voimalla.
Itse olen elämässäni muutaman kerran joutunut menemään "vastavirtaan" (tosin ei rakkauden saralla) mutta olen sen tehnyt koska olen ollut sitä mieltä että minun on elettävä omantuntoni mukaan ja siten kuin itse koen oikeaksi eikä aina siten, kuin muut odottavat. Niin ehkä tälläkin kertaa ja tässä asiassa.
Kyllä minullakin on tunteet aika sekaisin ja välillä miettii onko järki minut lopullisesti jättänyt. Mutta kun näen tämän ihmisen tai vain puhunkin hänen kanssaan, on minulla sellainen vahva tunne, että tämä on se jota olen koko ikäni etsinyt. Tiedän, että tällaista naista ei eteeni montaa kertaa yhden elämän aikana eteen astele. Ja olen asiasta varmempi kuin ensimmäiseen avioliittooni astuessani. (En halua tässä vähätellä ensimmäistä vaimoani, tarkoitan vain, että elämä on jonkin verran opettanut ja olen asiastani nyt varmempi kuin silloin - en silti kadu mitään mitä olen aiemmin tehnyt). Jos olisin yhtään asiasta epävarma, en olisi hänelle kertonutkaan, että ottaisin hänet mieluusti vaimoksi.
Varmasti sellaiset ihmiset, jotka tällaista eivät ole kokeneet, eivät myöskään tule ymmärtämään. Minä vain en voi olla onnellinen, jos en ole itselleni ja minulle rakkaille ihmisille rehellinen. Joskus rakkaus voi satuttaa. Ja tiedän, että tämän ihanan naisen vuoksi tulen vielä itkemään. Kun vain tietäisin, ovatko ne ilon vai surun kyyneliä... :-) Kävi miten kävi, jos hän on onnellinen, on minunkin hyvä olla. Olisi vain ihanaa jos sitä onnea saisin itse olla hänen kanssaan jakamassa.
En tiedä auttavatko mietteeni sinua yhtään eteenpäin. Itse en voi kuin antaa neuvon että kuuntele sydäntäsi, se loppujen lopuksi tietää, mikä on sinulle parasta. Valinnat ovat vaikeita silloin kun yrittää pakottaa itsensä johonkin ratkaisuihin olematta itselleen rehellinen. Tai silloin kun sydän ja tunteet ovat ristiriitaiset. Itseään kuuntelemalla oikea ratkaisu sitten toivottavasti löytyy.
Olen tässä yrittänyt miettiä, miten itse olisin toiminut, jos avioliittoni aikana olisi minua tullut sama nainen kosimaan. Eli jos tilanne olisi toisinpäin, minä varattu ja toinen vapaa. Eipä olisi helppoa. Jos tunteet olisivat samat kuin nyt niin joutuisin varmaankin eron ottamaan. Mutta en tiedä olisiko silloin rohkeus riittänyt. Tosin avioliiton loppupuolella olin niin stressaantunut ja väsynyt suhteen umpisolmuihin ja mahdottomuuksiin että tuskin olisin kyennyt edes kiinnostumaan kenestäkään naisesta.
Olen nyt tätä viestiä varmaan miljoona kertaa muokannut ja miettinyt enkä oikein tiedä, osaanko tuoda esille sen mitä ajattelen. Olisi kiinnostavaa saada joskus tietää, millaisen ratkaisun itse teet...
(selvennykseksi: "kilpakosija..." ja "ilpakosija 2" on siis minun kirjoittamiani juttuja ja pari muutakin viestiä tässä ketjussa)se antoi minullekin paljon miettimisen aihetta.
Eroamiseen liittyy niin paljon mutkikkaita ja epämiellyttäviä asioita. Enkä halua loukata aviomiestäni. Mutta - sydämeni taitaa kuulua jo kosijalleni....
Nyt taitaa olla ongelmana se, miten saan eroasiat hoidettua niin, ettei paljastu se, että tällainen kilpakosija on jo olemassa. Se satuttaisi mietsäni kaksinverroin, vaikka aivan syytön tähän eroon ei hänkään ole. - kilpakosija nro 2
Nainen40v, kirjoitti:
se antoi minullekin paljon miettimisen aihetta.
Eroamiseen liittyy niin paljon mutkikkaita ja epämiellyttäviä asioita. Enkä halua loukata aviomiestäni. Mutta - sydämeni taitaa kuulua jo kosijalleni....
Nyt taitaa olla ongelmana se, miten saan eroasiat hoidettua niin, ettei paljastu se, että tällainen kilpakosija on jo olemassa. Se satuttaisi mietsäni kaksinverroin, vaikka aivan syytön tähän eroon ei hänkään ole.Jos kerran on ero tulossa, niin tuskin auttaa miehen tuskaa yhtään kilpakosijan olemassaolon pimittäminen. Jos on yhteisiä lapsia, kulkee tieto kuitenkin nopeasti ja samoin tuttavien kautta. Jos kosija ei ole eron varsinainen syy, on hän kuitenkin sen ajankohtaan vaikuttava tekijä ja reilua olisi siitä kertoa, ainakin jos mies kysyy asiaa.
Itse olisin tarpeen tullen vaikka valmis itse puhumaan asiasta kosittavan miehen kanssa (tietenkin edellyttäen ettei ole kirves tai haulikko vastassa...) vaikka tiedän, ettei aihe todellakaan mikään mukava ole.
Salailu tulee olemaan vaikeaa ellet ajatellut pitää taukoa kosijan kanssa yhdessäoloon useammaksi kuukaudeksi ellet ole paikkakuntaa vaihtamassa... Miksi siis tehdä itselleen asiat vaikeammiksi kuin ne ovat? Eri asia tietenkin on jos tulevan ex-miehen suunnalta on odotettavissa väkivaltaisia reaktioita.
- MarkSmith
Viittaan tuossa otsikossa alttarilla (jos menit kirkossa naimisiin) tekemääsi lupaukseen tahtoa rakastaa.
Jo kysymyksesi ja pohdintasi kertoo siitä, että et arvosta avioliittoa ja miestäsi kovin korkealle. Jos avioliittoon ei sitoudu täysillä ja sulje kaikki mahdolliset takaportit, siitä ei voi tulla molempia puolia tyydyttävää. Itse en haluaisi elää jatkuvassa ehkä, jos sittenkin ... tilanteessa. Haluan suunnata elämänvoimani ja energiani muuhun!
Jos suuntaat sen huomion mieheesi ja hänen rakastamiseen kuin mitä nyt suuntaat toiseen mieheen, huomaat että tämä investointi kantaa pian hedelmää avioliittonne rakentamiseksi.- eronnut vaikka ei halunnut
Itse olin avioliitossa, johon olin sitoutunut ja rakastin puolisoa. Mutta ei riitä, jos toinen ei anna samalla mitalla takaisin. Jos suhde ei toimi eikä tyydytä vaikka yrittää, on mietittävä tyytyykö tähän vajavaiseen suhteeseen vai irtautuuko siitä. Jos irtautuu, joutuu joko olemaan yksin tai saattaa löytämään uuden kumppanin. Tämä voi olla huonompi, yhtä hyvä tai parempi itselle kuin alkuperäinen kumppani.
Eroaminen on varmasti aina raskas päätös. Itselleni se oli elämäni vaikein asia. Jouduin pakkotilanteessa itse laittamaan eron vireille vaikken halunnut lasten vuoksi. Eroprosessi oli kamala. Sen jälkeen oli myös kamalaa entisen puolison ollessa hankala.
Nyt kun on hieman aikaa kulunut, on entinen puolisonikin rauhoittunut ja tasoittunut ja vaikka edelleen solmukohtia on, pärjäämme toistemme kanssa nyt paremmin kuin yhdessäollessamme. Lapsetkin voivat hyvin ja ovat molempien luona mielellään.
Jälkikäteen eron hakeminen oli ainoa järkevä ja paras mahdollinen ratkaisu tilanteesemme. Arvostan edelleen entistä puolisoani ja siedin hänen metkunsa. Toivon että välit edelleenkin paranevat jatkossa. Yhteen emme kuitenkaan tule koskaan palaamaan.
Lapsille on parempi, että vanhemmilla on hyvä olla kuin että ollaan yhdessä mutta erikseen eli välit eivät pelaa. Eihän lapsillekaan tee hyvää oppia mallia, jossa sitä vaan ollaan yhdessä kulissien vuoksi. Parempi että kasvavat rakkauden ilmapiirissä. Vaikka eipä tuotakaan voi kaikille maailman lapsille ikävä kyllä tarjota, vaikka mieli tekisi.
Eli pointtini on se, että on turha viitata lupaukseen tahtoa rakastaa. Kaikkihan sitä tahtovat ja on surullista, että eroja tulee. Mutta jos se tahto rakoilee yhden puolelta, ei toinen voi niitä rakoja määräänsä enempää paikata. Se, että ryhtyy toisen kosintaa miettimään on merkki siitä, että suhteessa on jotakin vialla, muutenhan kysymystä ei edes tarvitse lähteä miettimään. Tärkeää onkin sitten miettiä ensin mikä omassa liitossa on pielessä ja miten sen voi korjata ja jos ei voi, pitää sitten miettiä, jatkaako rikkinäisessä liitossa vai ei. Muut pohdinnat tulevat sitten tämän jälkeen.
- mrs. x
Siis eikö ole.
Jos lapsia on silloin asia on monin verroin mutkikkaampi. Silloin pitäisi kyllä tienhaarassa olevan nimimerkin listan kohtia 3 ja 4 pohtia ensisijaisesti. Muutoin ehkä noita kahta ensimmäistä.
Etkö voisi ottaa puheeksi, että sinua kosittiin. Tosin jos kosija on miehesikin ystävä, ei vain sinun, on asia mutkikkaampi. Jos kyse on vain miehesi tuttavasta, ei kosijallakaan olisi menetettävää miehesi suhteen. Tuttavia kun menee ja tulee...
Miten seksi sujuu nykyisen miehesi kanssa? Oletko varmaa, että suhde kaikin puolin olisi mahtavampi uuden kanssa? No, voihan se vaikka ollakin. Mutta jos lapsia ja odotettavissa tulehtuneet välit, pistäisin jarrut päälle.
Myös sellainen asia: tunteidensa mukaan ei tarvitse toimia. Tuntea voi vaikka mitä. Tunteitaan ei voi jäädyttää, ja antaa vain tuntua / anna itsellesi lupa tuntea. Toimintaasi voit kyllä kontrolloida. Eikö tuollainen puhelinsuhdekin jo rikastuta elämääsi? Siis etkö voisi ajatella kosijaasi vain ystävänä? Eihän kenelläkään ole kavereita liikaa (vai?). Entä jos menettäisit miehesi ystävyyden? Voithan vielä verrata, kumpi on komeampi, varakkaampi, arvomaailmat lähempänä omaasi, parempi huumorintaju, yhtenevät harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kanssasi, molempien sukulaiset ja ystävät ? Mitä sydämesi sanoo? Neuvooko ottamaan aikalisän? Jos aloitat seksisuhteen ihailijasi kanssa, mielestäni olet siinä vaiheessa menettenyt pelin miehesi suhteen... Joten kelaile rauhassa, vaikka useampi kuukausi. Mihinkään ei ole kiire valmiissa maailmassa. Ja oletko nyt aivan varma, että kosijasi ei ole Don Juan. Tällaiset miehethän ovat nimenomaan kiinnostuneet varatuista, ja hylkäävät saaliinsa, kun se on saatu satimeen ja käytetty...- opinions needeed
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi???????????? - ..................
opinions needeed kirjoitti:
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi????????????ja mene sitten jakamaan römpsääsi kuinka vaan.
siinä te ämmät teette virheen kun kyllästytte perhe-elämään niin viette lapset siihen epävarmuuteen kun äijät vaihtuu muutaman kerran vuodessa - pa jaskat
opinions needeed kirjoitti:
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi????????????valivali ruikunruikun ja louuhaaminen vieraan miehen kanssa ei näytä liittosi eteen tekemiseltä
- Ihmettelijä1
opinions needeed kirjoitti:
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi????????????etkö nyt jo voisit kertoa miehellesi että haluat päästä eroon hänestä? Mitä kauemmin nämä keskustelut jatkuu täällä palstalla, yhä enemmän ja enemmän vikoja kerrot hänestä. Eli hänessä ei voi olla mitään hyvää enää verrattuna siihen toiseen mieheen, eronnut kosija. Jätä lapset miehellesi ja mene sen toisen kainaloon. Vai pitäisikö vielä rangaista miestäsi ja riistä häneltä lapset sen lisäksi?
- mrs. x
opinions needeed kirjoitti:
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi????????????Mies, joka on eronnut puoli vuotta sitten, on aika lailla kriisissä vielä. Meneehän erosta toipumiseen parista viiteen vuoteen. Siis oletko aivan varma, että hän ei kaipaa vaan laastaria itselleen.
Varmaan sinulla on vaikeuksia miehesi kanssa, mutta jos nyt sitten vaihtaisit häneen, saisit kaksi lasta (jossain muodossa) kaupan päälle monimutkaiset uusioperhekuviot. Miksi mies ylipäätään on eronnut?
Jos on pienet lapset vielä, voiko sellaiseen luottaa ? Tällä hetkellä olet ihastunut hänestä luomaasi mielikuvaan, mutta ethän loppujen lopuksi tunne häntä muuten kuin tuttavana. Ethän voi aivan varmasti tietää, mitä siitä seuraisi, jos hänen kelkkaansa lähtisit. Jos alat hänen kanssaan suhteeseen, voit heittää varmaankin hyvästit avioliitollesi ja sitten olet keskeillä mahdollisesti sotkuisia uusperhekuvioita. Mitä oma lapsesikin sanoisi? Äiti hylkäsi isän tuon miehen takia(ko?).
Se, mitä teet on tietysti henkistä uskottomuutta, mutta en pidä sitä nyt niin vaarallisena, jos se henkisenä pysyy, eikä laajene fyysiselle rintamalle. Voitahan jatkaa ystävänä tämän miehen kanssa ja kehottaa häntä katsomaan vapaita naisia. Sittenhän näet, mitä tapahtuu. Ota aikalisä tämän miehen kanssa, katso ihan rauhassa useita kuukausia, vuosi tai vaikka kaksikin ennen kuin teet mitään konkreettista. Etkö saisi miestäsi perheneuvontaan? Kyllä se, että mietit toista, on jo vakava merkki parisuhteessa olevasta häiriöstä. Taitaa olla kuten tällä hetkellä viimeinen kirjoittaja toteaa "kun vakavasti miettii toista (lue: ryhtyy konkreettisiin toimenpiteisiin) on peli menetetty. Muista, että kyseessä on kuitenkin lapsesi isä. Tuolla toisella miehellä on omat sitoumuksensa toiseen suuntaan. Kannattaisiko siis kuitenkin pysyä erossa? Ota aikalisä ja jatka ystävänä- älä lähde pettämään (fyysisesti). - rehellinen
opinions needeed kirjoitti:
Ohessa perhetilanne. Kosija tosin asuu yksin, koska on eronnut lopullisesti puoli vuotta sitten. Suhde lapsiin ja ex-vaimoon OK, as much as I understand.
Vaikeuttaa tilannetta olennaisesti...
Siksi dilemma ei ole ainoastaan kosinta, vaan kaikki, kaikki, kaikki. Kaikkien mieliksi kun ei voi olla, vaikka kuinka haluaisi.
Kaipaan vastavuoroisuutta mieheni kanssa ja vuosien turhat keskustelut osoittavat, ettei mieheni ole valmis moiseen... Mieheni on jotenkin ollut aina itsekeskeinen: ei ole huomioinut minua, saatikka arvostanut. Kristillisyyden perusarvot kunniaan: nainen on miehelle alisteinen tms. jne. Mutta taivas olkoon todistajani: olen tehnyt kaikkeni aviolittoni eteen!!!!
Ja nyt kun minusta on tullut "vahvempi", kenties kosijan ansiosta, voi kamalaa!! Auta armias jos kerron kosinnasta, silloin on taivaspaikka menetetty, konkreettisesti avioliitossa ja symbolisesti uskonnollisessa valossa.
En kosta, vaan otan itselleni saman tilan kun miehenikin!!! Etsin itselleni sellaisen aseman, jossa viihdyn, saan huomiota ja arvostusta. Kukapa ei sellaista haluaisi????????????Ehkä jos olisit tehnyt kaikkesi avioliiton eteen, et olisi edes tapaillut kyseistä kosijaa? Ilmeisesti olette jo pitkään tapailleet? Eikä kyse ole vain ystävyydestä vaikka mitään fyysistä ei olisi tapahtunut. Itse kärsit siitä, että mies ei arvosta sinua. Jos itse arvostat miestäsi niin kerrot totuuden. Että mitä päässäsi liikkuu.
Kun olette kunnolla keskustelleet ja olet kertonut, että avioliittonne on kriisissä ja harkitset avioeroa ja toisen miehen kanssa avioitumista, sitten ehkä olet tehnyt kaikkesi. Anna miehellesi mahdollisuus pelastaa liittonne. äläkä vain lähetä postikorttia, että hyvästi...
- niin rauhottuu
toivottavasti, muuten älä haaveilekaan toisista häistä.
- paljon kosijasta
millainen niljake kun kosii naimisissa olevaa naista!Älä kuuntele tuollaista törppöä.
Jos miehesi pettää, on juoppo, hullu tai väkivaltainen niin eroa,mutta älä arkistumisen vuoksi haikaile muiden perään!
Tämä maahan muuttuu täysin paskaksi kun näitä tanjakarpeloita näyttää olevan joka torpassa! - hankipanki
...tällaista asiaa kyselet "yleisöltä". Varmaan omatuntosikin sanoo,että joutavia haikailuja,ehkä vähän naisellisen turhamaisuuden kutinaa ja kaksin naiminen ei käy laatuun suomessa. Kosijakin on aika törppö.
- """"
Olet pettänyt miestäsi henkisellä tasolla jo, ei varmana ole kauan ennen kun se tapahtuu fyysisesti myös. Näköjään olette tiivisti yhdessä heti kun miehesi on reissulla tai jotakin, kummallista että onnistuu kun kosijalla on oma perhe myös. Jännä asia yleisesti ottaen, rohkeutta pettämiseen kyllä löytyy mutta kun pitäisi kertoa omalle kaverille silloin rohkeus on kuin poispyyhitty. Mielummin annetan hänet elää valheessa ja uskossa että kaikki on kunnossa. Olen luennut koko viestiketjun ja mielestäni se on melko selvä jo että aiot vastata myönteisesti,tee se jo mutta kerro miehellesi ennen kun menet peiton alle kosijan kanssa. Kuten kirjoitit "life is life", se on totta, nykyään kaverin vaihto on kohta enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta on hyvä kaikille jos sitä hoidetaan tyylillä eikä pettämisen kautta. Eli jos löytyy jonkinlaista rehellisyyttä niin kerro miehellesi jo, jos hän on hyvä mies ja ollut sulle hyvä ja kunnollinen niin kunniota hänet edes senverran että kerrot, hän varmasti ansaitsee sitä.
- häntä kohdeltavan yhtä huon...
Olen täysin samaa mieltä. Ja kuinka hyvin onnistuu suhde, joka alkaa kummallakin omien kumppanien pettämisestä..oli es henkistä tai fyysistäkin..en ole nähny näiden suhteiden onnistuvan vielä kenelläkään.
- jul213
Olen naimisissa, joten vastaan kieltävästi. Pidän lupaukseni miehelleni. Kiitos kohteliaisuudesta.
- ongelma?
Jos olet jo tahollasi naimisissa, niin miten tämä on ongelma? Aika moni muukin olisi voinut mennä naimisiin jonku toisen kanssa, jos olisikin vaikka myöhästyny bussista/mennykin baarissa toiselle tiskille/murjonut jalkansa ym..Eli en kyllä jaksais vaivautua edes ajattelemaan tuollaista, jos todella rakastaisin ihmistä, jonka kanssa olisin naimisiin mennyt..enkä kyllä menisi naimisiin, jos en toista rakastaisi. Ja on selvää, että jos toinen haluaisi sinun kanssasi naimisiin, niin pitäisi ottaa etäisyyttä. Ei ole oikein häntä itseään eikä aviokumppaniasi kohtaan.
- tänään ..
papin kanssa (olen menossa naimisiin..) Se sanoi aika sopivasti, että heti kun alat tosissas muita miettimään.. niin peli on menetetty..
- eri-kaa
ihminen saattaa ajatella ja ihastua muihin kuin puolisoon vaikka kuinka monesti, ilman että peli on menetetty, edes että rakkaus ja intohimo valjuuntuneita.
Samaan ihmiseen voi rakastua tuhat kertaa, uudestaan.
Turha ajatella että heti kun ajattelen toista on liitto siinä. Se on aika laiska ohje. Enneminkin se on vihje. Painava ja vaikea vihje siitä, että omassa liitossa ei ole kaikki niinkuin pitäisi JA ETTÄ NYT VOISIMME SELVITTÄÄ MIKÄ VAATII UUDISTUSTA.
Se ei ole menetetty, se vaatii rohkeutta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908