Enää 60 prosenttia

Ehkä oli... Mutta jos kummallekaan ei ole niin tärkeää, loogista olisi jättää kastamatta. Ei kai oletettuun "ympäristön painostukseen" taipuminen ole kuitenkaan kovin fiksua.

Jos toiselle on tärkeää ja toiselle ei, voisiko sopia, että lapsi saisi itse päättää asiasta jo 14-15 vuoden iässä niin, että hänen ei tarvitsisi olla "pakkoliitettynä" 18 vuoden ikään asti?

15 vuoden päähän kirjoitti:

Ehkä oli... Mutta jos kummallekaan ei ole niin tärkeää, loogista olisi jättää kastamatta. Ei kai oletettuun "ympäristön painostukseen" taipuminen ole kuitenkaan kovin fiksua.

Jos toiselle on tärkeää ja toiselle ei, voisiko sopia, että lapsi saisi itse päättää asiasta jo 14-15 vuoden iässä niin, että hänen ei tarvitsisi olla "pakkoliitettynä" 18 vuoden ikään asti?

Lue lisää

Hö. Aivan yhtä 'loogistahan' on siinä tapauksessa kastaa. Eikö?? 50%/50%. Ja ei se lapsi tajua olevansa joku 'pakkoliitetty' :) Tuskin tajuaa ensinkään koko asiaa. Ja en millään usko että 14-15-vuotias perustaa vielä asiasta siinä määrin että haluaa ehdottomasti liittyä kirkkoon.. Tuskin edes osaa ajatella koko asiaa. Harvemmalla 15-vuotiaalla lapsella on vahvoja, perusteltuja omia mielipiteitä/tietoa.

Yhteinen tahto avioitua ja kastaa lapset. Tekevät sitten aikuisena kuten haluavat:)

kaste ilman muuta kirjoitti:

Yhteinen tahto avioitua ja kastaa lapset. Tekevät sitten aikuisena kuten haluavat:)

Ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihmiset syntyvät vapaina... Vapaus erota vasta aikuisena kirkosta ei ole katsomuksellista vapautta!?

ihmisoikeudet kirjoitti:

Ihmisoikeuksien julistuksen mukaan ihmiset syntyvät vapaina... Vapaus erota vasta aikuisena kirkosta ei ole katsomuksellista vapautta!?

liittää lapsia oman uskontokuntansa jäseniksi. Vanhemmilla on oikeus siirtää lapsilleen oma kulttuuriperintönsä, josta uskonto on yksi osa. Tämä kuuluu yleisin ihmisoikeuksiin. Lapsilla vajaavaltaisina henkilöinä ei ole oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä muutenkaan ilman vanhempiensa lupaa.

Lapsi voi 15-vuotiaana vaihtaa uskontokuntaa, jos vanhemmat sen sallivat, eikä 12 vuotta täyttäneiden tarvitse seurata vanhempiaan, jos nämä vaihtavat uskontoaan.

jos he eivät saa kirjoitti:

liittää lapsia oman uskontokuntansa jäseniksi. Vanhemmilla on oikeus siirtää lapsilleen oma kulttuuriperintönsä, josta uskonto on yksi osa. Tämä kuuluu yleisin ihmisoikeuksiin. Lapsilla vajaavaltaisina henkilöinä ei ole oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä muutenkaan ilman vanhempiensa lupaa.

Lapsi voi 15-vuotiaana vaihtaa uskontokuntaa, jos vanhemmat sen sallivat, eikä 12 vuotta täyttäneiden tarvitse seurata vanhempiaan, jos nämä vaihtavat uskontoaan.

Lue lisää

Noinhan se menee vanhempien oikeuksien kannalta, mutta uskonnonvapauslain mukaan ei ole enää pakko kuulua kirkkoon, ja vaikka kuuluisikin, vanhempien ei todellakaan ole pakko liittää lapsiaan kirkkoon. Silloin he voivat valita vapaammin, jos vanhemmat haluavat antaa lapsensa valita vapaasti. Siitähön tässä oli kysymys...

Jos taas vanhemmat haluavat syöttää uskontoa ja piilovaikuttaa lapsensa kehittyvän uskovaisiksi, silloin he pakkoliittävät hänet ja vievät kaikkiin mhdollisiin tilaisuuksiin.

Valtiovalta voisi silti jättää tiedon uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta pois väestörekisteritiedoista.

harkinnassa kirjoitti:

Noinhan se menee vanhempien oikeuksien kannalta, mutta uskonnonvapauslain mukaan ei ole enää pakko kuulua kirkkoon, ja vaikka kuuluisikin, vanhempien ei todellakaan ole pakko liittää lapsiaan kirkkoon. Silloin he voivat valita vapaammin, jos vanhemmat haluavat antaa lapsensa valita vapaasti. Siitähön tässä oli kysymys...

Jos taas vanhemmat haluavat syöttää uskontoa ja piilovaikuttaa lapsensa kehittyvän uskovaisiksi, silloin he pakkoliittävät hänet ja vievät kaikkiin mhdollisiin tilaisuuksiin.

Valtiovalta voisi silti jättää tiedon uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta pois väestörekisteritiedoista.

Lue lisää

kasvattamaan lapsensa omaan uskontoonsa. Jos siis henkilö kuuluu johonkin tällaiseen uskontokuntaan, joka näin velvoittaa, ei ole mielekästä mennä selittämään hänelle, että uskonnonvapauslaki muka vaatiikin ihan muuta.

Eivät lait voi olla keskenään ristiriitaisia. Ne, jotka väittävät uskonnonvapauslain edellyttävän lapsen jättämistä uskontokuntien ulkopuolelle, ovat käsittäneet uskonnonvapauslain väärin.

Uskonnonvapauslaki ei koske lapsia tällaisissa asioissa, koska he eivät voi tehdä itsenäisiä päätöksiä ennen kuin ovat saavuttaneet riittävän kypsyyden. Sitä ennen lapsen uskontokuntaan kuulumisesta päättävät hänen omat vanhempansa, ei esimerkiksi naapurin ateistihihhuli tai Koskenpään helluntaiseurakunta.

jäseniään kirjoitti:

kasvattamaan lapsensa omaan uskontoonsa. Jos siis henkilö kuuluu johonkin tällaiseen uskontokuntaan, joka näin velvoittaa, ei ole mielekästä mennä selittämään hänelle, että uskonnonvapauslaki muka vaatiikin ihan muuta.

Eivät lait voi olla keskenään ristiriitaisia. Ne, jotka väittävät uskonnonvapauslain edellyttävän lapsen jättämistä uskontokuntien ulkopuolelle, ovat käsittäneet uskonnonvapauslain väärin.

Uskonnonvapauslaki ei koske lapsia tällaisissa asioissa, koska he eivät voi tehdä itsenäisiä päätöksiä ennen kuin ovat saavuttaneet riittävän kypsyyden. Sitä ennen lapsen uskontokuntaan kuulumisesta päättävät hänen omat vanhempansa, ei esimerkiksi naapurin ateistihihhuli tai Koskenpään helluntaiseurakunta.

Lue lisää

Toki vanhemmilla on nykylain mukaan oikeus liittää lapsensa uskonnolliseen yhdyskuntaan. Toisalta on olemassa lapsen oikeudet, siis melkoinen joukko lapsen oikeuksia.

Eri oikeusperiaateita sovitetaan yhteen, ja tosiaan, lakien ei pitäisi olla keskenään ristiriitaisia. Tämän asian osalta ritiriitaa ei ole, vanhemmat päättävät.

Mutta vanhemmat, jotka haluavat kunnioittaa lapsen itsenäisyyttä uskonnon suhteen enemmän, voivat onneksi itse päättää, liittävätkö he lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan jo silloin, kun lapsi ei vielä itse ymmärrä yhtään mitään asiasta.

Aiemmin se ei ollut siviililain mukaan mahdollista, mutta nyt on! Toki silloin tulee rikottua kirkkolakia. Kirkkolaki ja siviililaki ovat ristiriidassa nyt, ennen eivät olleet. Pitäisikö siviililaissa palata pakkoon??

on erilaisia kirjoitti:

Toki vanhemmilla on nykylain mukaan oikeus liittää lapsensa uskonnolliseen yhdyskuntaan. Toisalta on olemassa lapsen oikeudet, siis melkoinen joukko lapsen oikeuksia.

Eri oikeusperiaateita sovitetaan yhteen, ja tosiaan, lakien ei pitäisi olla keskenään ristiriitaisia. Tämän asian osalta ritiriitaa ei ole, vanhemmat päättävät.

Mutta vanhemmat, jotka haluavat kunnioittaa lapsen itsenäisyyttä uskonnon suhteen enemmän, voivat onneksi itse päättää, liittävätkö he lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan jo silloin, kun lapsi ei vielä itse ymmärrä yhtään mitään asiasta.

Aiemmin se ei ollut siviililain mukaan mahdollista, mutta nyt on! Toki silloin tulee rikottua kirkkolakia. Kirkkolaki ja siviililaki ovat ristiriidassa nyt, ennen eivät olleet. Pitäisikö siviililaissa palata pakkoon??

Lue lisää

" kunnioittavat lapsen itsemääräämisoikeutta uskonnon suhteen" niin kuin sinä asian ilmaiset, jättävät tosiasiassa lapsensa heitteille uskonnollisessa mielessä. Tavallisesti he ovat itse ihmisiä, joilla ei ole mitään uskonnollisia arvoja, ja jotka eivät harjoita uskontoa aktiivisesti. On hurskastelua puhua vapauden kunnioittamisesta, kun samalla jättää lapsensa heitteille.

jotka muka kirjoitti:

" kunnioittavat lapsen itsemääräämisoikeutta uskonnon suhteen" niin kuin sinä asian ilmaiset, jättävät tosiasiassa lapsensa heitteille uskonnollisessa mielessä. Tavallisesti he ovat itse ihmisiä, joilla ei ole mitään uskonnollisia arvoja, ja jotka eivät harjoita uskontoa aktiivisesti. On hurskastelua puhua vapauden kunnioittamisesta, kun samalla jättää lapsensa heitteille.

Lue lisää

Se, että ei tuputa lapselleen yhtä uskontoa dogmeineen, ei tarkoita, että jättäisi lapsensa heitteille. Mitä arvoihin tulee, on olemassa yleisihimilisiä, humanistisia arvoja, jotka ovat itse asiassa parempia, kuin uskontojen yleensä dagmaattiset ja auktoriteettiuskoiset käskyt, joihin usein liittyy ahdistavia ja usein itse asiassa epäeettisiäkin käyttäytymisrajoituksia. Myös rajan veto "oikeassa uskossa" oleviin ja muihin, pakanoihin/vääräuskoisiin on dualistisen jyrkkää. Eettinen kasvatus ja kasvu ei perustu pakkoon.

olla parempia kirjoitti:

Se, että ei tuputa lapselleen yhtä uskontoa dogmeineen, ei tarkoita, että jättäisi lapsensa heitteille. Mitä arvoihin tulee, on olemassa yleisihimilisiä, humanistisia arvoja, jotka ovat itse asiassa parempia, kuin uskontojen yleensä dagmaattiset ja auktoriteettiuskoiset käskyt, joihin usein liittyy ahdistavia ja usein itse asiassa epäeettisiäkin käyttäytymisrajoituksia. Myös rajan veto "oikeassa uskossa" oleviin ja muihin, pakanoihin/vääräuskoisiin on dualistisen jyrkkää. Eettinen kasvatus ja kasvu ei perustu pakkoon.

Lue lisää

arvoista tärkeimpiä näyttävät olevan:
raha
seksuaalinen vapaus
valta
menestys
kilpailu
toisten sortaminen

En näe tuollaisissa arvoissa mitään sellaista, mitä haluaisin siirtää lapsilleni.

Haluan opettaa lapseni rakastamaan Jumalaa ja kunnioittamaan kaikkia ihmisiä Jumalan kuvina, sekä suojelemaan eläimiä ja kaikkea luontoa. Haluan opettaa heitä elämään rauhassa vaatimatonta ja puhdasta elämää, auttamaan muita ihmisiä ja rakastamaan Kirkkoaan ja isänmaataan.

En ole luterilaisen valtakirkon jäsen, vaan kuulun erääseen (Suomessa) pieneen kirkkokuntaan. Ehkä valtakirkkomme on jo niin maallistunut, ettei siellä ole enää selvyyttä arvoista.

En ymmärrä, mitä puhut auktoriteettiuskoisista käskyistä. Ehkäpä se jotenkin liittyy luterilaisuuteen tai joihinkin sen herätysliikkeisiin. Et ole itse esittänyt mitään vaihtoehtoja kristillisille arvoille. Ainoa arvosi näyttää olevan vapaus auktoriteeteista. Oletko jäänyt murrosikäisen tasolle?

maailmallisten ihmisten kirjoitti:

arvoista tärkeimpiä näyttävät olevan:
raha
seksuaalinen vapaus
valta
menestys
kilpailu
toisten sortaminen

En näe tuollaisissa arvoissa mitään sellaista, mitä haluaisin siirtää lapsilleni.

Haluan opettaa lapseni rakastamaan Jumalaa ja kunnioittamaan kaikkia ihmisiä Jumalan kuvina, sekä suojelemaan eläimiä ja kaikkea luontoa. Haluan opettaa heitä elämään rauhassa vaatimatonta ja puhdasta elämää, auttamaan muita ihmisiä ja rakastamaan Kirkkoaan ja isänmaataan.

En ole luterilaisen valtakirkon jäsen, vaan kuulun erääseen (Suomessa) pieneen kirkkokuntaan. Ehkä valtakirkkomme on jo niin maallistunut, ettei siellä ole enää selvyyttä arvoista.

En ymmärrä, mitä puhut auktoriteettiuskoisista käskyistä. Ehkäpä se jotenkin liittyy luterilaisuuteen tai joihinkin sen herätysliikkeisiin. Et ole itse esittänyt mitään vaihtoehtoja kristillisille arvoille. Ainoa arvosi näyttää olevan vapaus auktoriteeteista. Oletko jäänyt murrosikäisen tasolle?

Lue lisää

Mitä lapsillemme pitäisi opettaa?

Lapsistamme kasvaa Helsingin Sanomiin jouluaattona kirjoittaneen Soili Tiimosen mukaan arvoinvalideja, jos he eivät omaksu perinteistä suomalaista kristillistä arvomaailmaa (HS 24.12.).

Hän siis uskoo uskovaisten perinteiseen tapaan, että on olemassa vain yksi ainoa oikea arvomaailma ja kaikilla muilla tavoin maailmaa arvottavat ovat väärässä.

Tällainen ajattelu on toki tyypillistä kaikille läntisille pelastususkonnoille, sillä uskontojen evoluutiossa ovat voineet pitkässä juoksussa menestyä vain ne uskonnot, jotka ovat kieltäneet täydellisesti kaikkien muiden uskontojen tai ajattelutapojen arvon.

Soili Tiimonen ei kerro miten lapset ja nuoret sitten pakotetaan omaksumaan tämä ainoa hänelle kelpaava tapa arvottaa maailmaa. Hän ei kerro kuinka pitkälle pitäisi vaikkapa välttää kertomasta sitä, että maailmassa on erittäin hyvin menestyviä ja äärimmäisen moraalisesti ja lähimmäistään kunnioittaen toimivia yhteiskuntia, joissa ei kristinuskosta tiedetä mitään.

Vaikkapa japanilainen yhteiskunta on täysin ilman kristinuskoakin kehittynyt toimivaksi kansalaisyhteiskunnaksi, jossa vaikkapa omien esivanhempien kunnioittaminen on jopa aivan toisella tasolla kuin Suomessa.

Soili Tiimonen antaa ymmärtää, että Jokelan surmat ovat jotenkin seurausta siitä, että koulusurmaaja ei ollut omaksunut kristillistä arvomaailmaa. Kuitenkin tuo kyseinen vahvasti häiriintynyt nuori oli käsittääkseni käynyt läpi normaalin koulun uskonnonopetuksen. Olisivatko hänen tekonsa todella jääneet tekemättä, jos koulun uskonnontuntien määrä olisi lisätty vaikkapa kaksinkertaiseksi?

Ongelmana saattoi paremminkin olla se, että älykäs nuori näki nopeasti uskonopetuksessa levitettävien vanhojen tarujen ja tarinoiden läpi ja lähti aivan omin nokkineen luomaan itselleen omaan järkeensä käyvämpää omaa näkemystä maailmasta.

Ilman laajemman kokonaiskuvan omaavan aikuisen ohjausta, neuvoja ja apua tapahtuva filosofiaan tutustuminen on kuitenkin voinut jättää häiriintyneen nuoren käteen kummallisen kokoelman sattumanvaraisesti poimittuja ja lopulta hyvin vahvasti väärin ymmärrettyjä ajatuksia.

Voisi hyvällä syyllä kysyä olisiko sittenkin ollut parempi, jos Jokelan surmaaja olisi saanut Raamatun vanhojen kertomusten opiskelun sijaan aikuisen roolimallin antaman kunnollisen ja perusteellisen johdatuksen filosofian, ajattelun ja maailman uskontojen historiaan?

Väitän kuitenkin, että Jokelan surmien syynä ei ollut se, että surmaaja oli tutustunut muuhunkin kuin kristilliseen ajatteluun. Hän kuitenkin haki niistä vain perusteluita teolleen, jonka hän oli jo ajautumassa aivan muista, henkilökohtaiseen psykologiaansa liittyvistä syistä.

Aivan samalla tavalla hän olisi voinut etsiä perusteluita uskontojen historiasta, jossa toki on valtavasti aivan käytännön esimerkkejä uskonnon hyväksi ja puolesta tehdystä raa’astakin silmittömästä fyysisestä väkivallasta.

Kristinuskon kannattajat väittävät, että yhteiskunnallisen moraalin lähde olisi meidän yhteiskunnassa vain tuossa uskonnossa. Jokaisessa kulttuurissa pätevät kuitenkin samat perussäännöt; yhteisön jäsenten tulee elää niin, ettei heidän toimintansa vaikuta haitallisesti yhteisön muiden jäsenten elämään.

Tätä yhteispeliä varten on kaikissa yhteiskunnissa luotu säännöt, jotka ovat kaikkialla hämmästyttävän samanlaiset, koska ihmiset ovat lopulta kaikkialla samanlaisia.

Kristinuskon kannattajat kuitenkin sitkeästi väittävät juuri tuon uskon keksineen nuo universaalit yhteisön pelisäännöt ja he jopa pelottelevat, että yhteiskunnasta katoaisivat säännöt kokonaan, jos nuo säännöt eivät perustu nimenomaan kristinuskon määräyksiin.

Yksikään suomen lakikokoelman laki tai asetus ei kuitenkaan perustu Raamattuun tai kristinuskon oppeihin. Nuo uskonnon yläpuolella olevat lait ovat syntyneet säätelemään yhteisömme elämää, jotta se voisi sujua mahdollisimman harmonisesti.

On suuri joukko yhteisön hyvinvoinnin vuoksi arvossa pidettyjä hyviä ja tärkeitä asioita, joihin kaikki ihmiset pyrkivät uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Kohteliaisuus, ystävällisyys, toisen huomioonottaminen, anteeksianto ja rakkaus eivät liity mitenkään uskontoihin. Ne ovat täysin universaaleja ihmisen ominaisuuksia. Tosin uskonnot pyrkivät niitä omimaan ja antamaan vaikutelman, että ihmisten luontainen hyvyys kumpuaisi jotenkin uskonnosta.

Lähimmäisen huomioonottaminen, rakastaminen, suvaitseminen ja parempaan maailmaan pyrkiminen eivät edellytä uskontojen olemassaoloa.Filosofiaan hiukankaan perehtyvä löytää sieltä loistavat syyt pyrkiä juuri näihin asioihin. Päinvastoin uskonto on hyvin usein hyvin vakava este erilaisten, omaa vakaumusta jakamattomien ihmisten hyväksymiselle ja rakastamiselle.

eettiset arvot kirjoitti:

Mitä lapsillemme pitäisi opettaa?

Lapsistamme kasvaa Helsingin Sanomiin jouluaattona kirjoittaneen Soili Tiimosen mukaan arvoinvalideja, jos he eivät omaksu perinteistä suomalaista kristillistä arvomaailmaa (HS 24.12.).

Hän siis uskoo uskovaisten perinteiseen tapaan, että on olemassa vain yksi ainoa oikea arvomaailma ja kaikilla muilla tavoin maailmaa arvottavat ovat väärässä.

Tällainen ajattelu on toki tyypillistä kaikille läntisille pelastususkonnoille, sillä uskontojen evoluutiossa ovat voineet pitkässä juoksussa menestyä vain ne uskonnot, jotka ovat kieltäneet täydellisesti kaikkien muiden uskontojen tai ajattelutapojen arvon.

Soili Tiimonen ei kerro miten lapset ja nuoret sitten pakotetaan omaksumaan tämä ainoa hänelle kelpaava tapa arvottaa maailmaa. Hän ei kerro kuinka pitkälle pitäisi vaikkapa välttää kertomasta sitä, että maailmassa on erittäin hyvin menestyviä ja äärimmäisen moraalisesti ja lähimmäistään kunnioittaen toimivia yhteiskuntia, joissa ei kristinuskosta tiedetä mitään.

Vaikkapa japanilainen yhteiskunta on täysin ilman kristinuskoakin kehittynyt toimivaksi kansalaisyhteiskunnaksi, jossa vaikkapa omien esivanhempien kunnioittaminen on jopa aivan toisella tasolla kuin Suomessa.

Soili Tiimonen antaa ymmärtää, että Jokelan surmat ovat jotenkin seurausta siitä, että koulusurmaaja ei ollut omaksunut kristillistä arvomaailmaa. Kuitenkin tuo kyseinen vahvasti häiriintynyt nuori oli käsittääkseni käynyt läpi normaalin koulun uskonnonopetuksen. Olisivatko hänen tekonsa todella jääneet tekemättä, jos koulun uskonnontuntien määrä olisi lisätty vaikkapa kaksinkertaiseksi?

Ongelmana saattoi paremminkin olla se, että älykäs nuori näki nopeasti uskonopetuksessa levitettävien vanhojen tarujen ja tarinoiden läpi ja lähti aivan omin nokkineen luomaan itselleen omaan järkeensä käyvämpää omaa näkemystä maailmasta.

Ilman laajemman kokonaiskuvan omaavan aikuisen ohjausta, neuvoja ja apua tapahtuva filosofiaan tutustuminen on kuitenkin voinut jättää häiriintyneen nuoren käteen kummallisen kokoelman sattumanvaraisesti poimittuja ja lopulta hyvin vahvasti väärin ymmärrettyjä ajatuksia.

Voisi hyvällä syyllä kysyä olisiko sittenkin ollut parempi, jos Jokelan surmaaja olisi saanut Raamatun vanhojen kertomusten opiskelun sijaan aikuisen roolimallin antaman kunnollisen ja perusteellisen johdatuksen filosofian, ajattelun ja maailman uskontojen historiaan?

Väitän kuitenkin, että Jokelan surmien syynä ei ollut se, että surmaaja oli tutustunut muuhunkin kuin kristilliseen ajatteluun. Hän kuitenkin haki niistä vain perusteluita teolleen, jonka hän oli jo ajautumassa aivan muista, henkilökohtaiseen psykologiaansa liittyvistä syistä.

Aivan samalla tavalla hän olisi voinut etsiä perusteluita uskontojen historiasta, jossa toki on valtavasti aivan käytännön esimerkkejä uskonnon hyväksi ja puolesta tehdystä raa’astakin silmittömästä fyysisestä väkivallasta.

Kristinuskon kannattajat väittävät, että yhteiskunnallisen moraalin lähde olisi meidän yhteiskunnassa vain tuossa uskonnossa. Jokaisessa kulttuurissa pätevät kuitenkin samat perussäännöt; yhteisön jäsenten tulee elää niin, ettei heidän toimintansa vaikuta haitallisesti yhteisön muiden jäsenten elämään.

Tätä yhteispeliä varten on kaikissa yhteiskunnissa luotu säännöt, jotka ovat kaikkialla hämmästyttävän samanlaiset, koska ihmiset ovat lopulta kaikkialla samanlaisia.

Kristinuskon kannattajat kuitenkin sitkeästi väittävät juuri tuon uskon keksineen nuo universaalit yhteisön pelisäännöt ja he jopa pelottelevat, että yhteiskunnasta katoaisivat säännöt kokonaan, jos nuo säännöt eivät perustu nimenomaan kristinuskon määräyksiin.

Yksikään suomen lakikokoelman laki tai asetus ei kuitenkaan perustu Raamattuun tai kristinuskon oppeihin. Nuo uskonnon yläpuolella olevat lait ovat syntyneet säätelemään yhteisömme elämää, jotta se voisi sujua mahdollisimman harmonisesti.

On suuri joukko yhteisön hyvinvoinnin vuoksi arvossa pidettyjä hyviä ja tärkeitä asioita, joihin kaikki ihmiset pyrkivät uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Kohteliaisuus, ystävällisyys, toisen huomioonottaminen, anteeksianto ja rakkaus eivät liity mitenkään uskontoihin. Ne ovat täysin universaaleja ihmisen ominaisuuksia. Tosin uskonnot pyrkivät niitä omimaan ja antamaan vaikutelman, että ihmisten luontainen hyvyys kumpuaisi jotenkin uskonnosta.

Lähimmäisen huomioonottaminen, rakastaminen, suvaitseminen ja parempaan maailmaan pyrkiminen eivät edellytä uskontojen olemassaoloa.Filosofiaan hiukankaan perehtyvä löytää sieltä loistavat syyt pyrkiä juuri näihin asioihin. Päinvastoin uskonto on hyvin usein hyvin vakava este erilaisten, omaa vakaumusta jakamattomien ihmisten hyväksymiselle ja rakastamiselle.

Lue lisää

Valitettavasti en tunne kohteliaita, ystävällisiä ja eettisesti toimivia ateisteja, vaan pelkästään raakoja rahan palvojia ja materialisteja tai poliittisia vouhottajia. Ystävällisiä tällaiset ihmiset ovat vain ystävilleen tai niille ihmisille, joista he katsovat voivansa hyötyä.

Et esittänyt mitään erityisiä ateistisia arvoja, joten niitä ei ilmeisesti ole olemassakaan. HS:n artikkelia, johon viittasit, en ole lukenut, koska en lue ateistisia lehtiä.

elämänkatsomukseemme kirjoitti:

Valitettavasti en tunne kohteliaita, ystävällisiä ja eettisesti toimivia ateisteja, vaan pelkästään raakoja rahan palvojia ja materialisteja tai poliittisia vouhottajia. Ystävällisiä tällaiset ihmiset ovat vain ystävilleen tai niille ihmisille, joista he katsovat voivansa hyötyä.

Et esittänyt mitään erityisiä ateistisia arvoja, joten niitä ei ilmeisesti ole olemassakaan. HS:n artikkelia, johon viittasit, en ole lukenut, koska en lue ateistisia lehtiä.

Lue lisää

Sanooko humanistinen etiikka mitään? Toivottavasti koska humanistisiin eettisiin arvoihin perustuvat koko planeettamme laajuiset YK-sopimukset. Näillä arvoilla ei ole tekemistä minkään uskonnon kanssa koska YK:n jäsenvaltioissa tunnustetaan satoja eri uskontoja.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kulttuuriohjelma/humanist.html

Alla lyhyt lainaus yo. sivulta (laajemmin lue itse linkki):

"Vapaa-ajattelijat kunnioittavat ja arvostavat Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan yhteisön keskuudessa syntyneitä ihmisoikeusasiakirjoja. Erityisen tärkeitä ovat Suomen lailla hyväksymät YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus lisäpöytäkirjoineen. Ne ovat osa maamme oikeusjärjestystä ja niiden asema olisi tunnustettava kaikessa lainkäytössä ja hallinnossa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä niiden asemaa olisi vahvistettava perustuslaintasoisella määräyksellä.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) Keskinäisen riippuvuuden julistuksessa (1988) esittämään muistutukseen ihmisoikeuksista, koska siinä ihmisoikeudet on konkretisoitu:

1) Kaikki ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi (oikeudellinen yhdenvertaisuus).

2) Heillä on oikeutensa ja vapautensa sukupuoleen, rotuun, kieleen, uskontoon, poliittisiin näkemyksiin, vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntytaustaansa katsomatta.

3) Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja itsepuolustukseen.

4) Perustava oikeus henkilökohtaiseen vapauteen. Tämä sisältää (a) vapauden tahdonvastaisesta palvelusta tai orjuudesta, (b) vapauden vainosta, (c) ajatuksen ja omantunnon vapauden, (d) puhe- ja ilmaisuvapauden ja (e) moraalisen vapauden arvojensa ilmaisemiseen ja elämäntapansa noudattamiseen, niin pitkälle kuin se ei häiritse toisia tai estä heitä harjoittamasta oikeuksiaan.

5) Oikeus yksityisyyteen, joka merkitsee sitä, että toisten oikeuksia tulee kunnioittaa seuraavat seikat huomioon ottaen: (a) luottamuksellisuus, (b) oman ruumiinsa hallinta, (c) sukupuolinen mieltymys ja suuntautuminen, (d) elämäntapa, (e) lisääntymisen vapaus, (f) syntyvyyden säännöstely, (g) omaan harkintaan perustuva terveydenhoito ja (h) oikeus kuolla arvokkaasti.

6) Oikeus älylliseen ja sivistykselliseen vapauteen, johon sisältyy: (a) vapaus saada tietoja ja harjoittaa tutkimusta, (b) oikeus asianmukaiseen kasvatukseen, (c) oikeus sivistykselliseen itsensä kehittämiseen ja (d) oikeus julkaista ja ilmaista näkemyksensä.

7) Oikeus asianmukaiseen terveydenhoitoon.

8) Vapaus puutteesta, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan pitäisi taata (a) oikeus työhön, (b) perustarpeiden tyydyttäminen silloin, kun yksilö ei kykene huolehtimaan itsestään, (c) vanhustenhoito, (d) vammaisten hoito, (e) oikeus kohtuulliseen vapaa-aikaan ja rentoutumiseen.

9) Taloudellinen vapaus, johon sisältyy (a) omistusoikeus, (b) oikeus järjestäytyä ja (c) suoja väärinkäytöksiltä.

10) Moraalinen tasa-arvo, joka tarkoittaa tasavertaisia mahdollisuuksia ja tasavertaista osallistumista.

11) Yhtäläinen lain suoja, joka on olennainen vapaassa yhteiskunnassa: (a) oikeus rehelliseen oikeudenkäyntiin, (b) oikeus suojaan mielivaltaiselta vangitsemiselta tai epätavalliselta rangaistukselta, (c) oikeus inhimilliseen kohteluun.

12) Oikeus osallistua demokraattisesti hallintoon, joka sisältää täydet kansalaisoikeudet: (a) äänioikeuden, (b) laillisen oikeuden oppositioon, (c) kokoontumis- ja yhdistymisvapauden ja (d) oikeuden uskonnolliseen uskoon tai uskomatta olemiseen.

13) Oikeus avioliittoon ja perheeseen: (a) oikeuden avioitua tai asua avoliitossa, (b) eroamisoikeuden, (c) oikeuden perhesuunnitteluun, (d) oikeuden synnyttää ja kasvattaa lapsia ja (e) oikeuden asianmukaiseen lastenhoitoon.

14) Lasten oikeus suojaan väärinkäytöltä ja ruumiilliselta pahoinpitelyltä tai kulttuuriselta riistolta.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että ihmisoikeudet kuten muutkin oikeudet ovat sosiaalisesti luotoja rakennelmia, ihmisten luomuksia, eivätkä ne ole olemassa jotenkin "luonnostaan". Länsimainen sekulaari sivistys on tehnyt mahdolliseksi luoda nykyisenkaltaisen laajan ihmisoikeuksien kirjon."

Minun mielestäni olisi "helpompi" kastaa lapsi ev.lut. kirkkoon. Siten lapsi oppisi kristinuskoa ja pääsisi rippileirille. Sen jälkeen lapsi tietäisi mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaa, ja saisi todellakin itse päättää mitä haluaa. Miten lapsi ilman kristillistä kasvatusta tietäisi, mihin haluaa kuulua/olla kuulumatta?
---

Kristillisen totaalikasvatuksen myötä lapsi ei välttämättä saa tietää, mitä uskonnosta vapaa elämä tarkoittaa. Kirkon jäsenenä lapsi ei saa osallistua koulussa elämäkatsomustiedon opetukseen vaan on pakko mennä "omaan uskontoon", johon kuitenkin myös kirkkoon kuulumattomatkin saavat osallitua. Rippikouluunkin otetaan ei-kirkon-jäseniä.

Helpompaa ja tasapuolienpaa on jättä pikkulapsi liittämättä kirkkoon. Hän voi itse liittyä (ja erotakin) myös ennen 18. vuottaan vanhempien suostumuksella. Kyllä Suomessa kirkkoon kuulumattomien on helppo saada tietää, nähkä ja kuulla ja lukea ja katsoa, mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaisi.

Sen sijaan pikkulapsesta ja päväkodista ja koulusta uskonnolla kyllästettynä ei välttämättä tiedä, että ilman uskontoa voi elää mitä mainioimmin ja normaalimmin - sekä ettisesti, moraalisesti ja halutessaan myös syvähenkisesti ajatellen ja tuntien.

vastausyritys kirjoitti:

Minun mielestäni olisi "helpompi" kastaa lapsi ev.lut. kirkkoon. Siten lapsi oppisi kristinuskoa ja pääsisi rippileirille. Sen jälkeen lapsi tietäisi mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaa, ja saisi todellakin itse päättää mitä haluaa. Miten lapsi ilman kristillistä kasvatusta tietäisi, mihin haluaa kuulua/olla kuulumatta?
---

Kristillisen totaalikasvatuksen myötä lapsi ei välttämättä saa tietää, mitä uskonnosta vapaa elämä tarkoittaa. Kirkon jäsenenä lapsi ei saa osallistua koulussa elämäkatsomustiedon opetukseen vaan on pakko mennä "omaan uskontoon", johon kuitenkin myös kirkkoon kuulumattomatkin saavat osallitua. Rippikouluunkin otetaan ei-kirkon-jäseniä.

Helpompaa ja tasapuolienpaa on jättä pikkulapsi liittämättä kirkkoon. Hän voi itse liittyä (ja erotakin) myös ennen 18. vuottaan vanhempien suostumuksella. Kyllä Suomessa kirkkoon kuulumattomien on helppo saada tietää, nähkä ja kuulla ja lukea ja katsoa, mitä kirkkoon kuuluminen tarkoittaisi.

Sen sijaan pikkulapsesta ja päväkodista ja koulusta uskonnolla kyllästettynä ei välttämättä tiedä, että ilman uskontoa voi elää mitä mainioimmin ja normaalimmin - sekä ettisesti, moraalisesti ja halutessaan myös syvähenkisesti ajatellen ja tuntien.

Lue lisää

vanhemmat kuuluvat kirkkoon. Silloin kirkkolaki edellyttää, että lapsi kastetaan. Jos taas lapsen molemmat vanhemmat ovat kirkkoon kuulumattomia, he eivät saa lapselleen kastetta, vaikka sen haluaisivatkin.

Ps Lapsi näkee joka päivä sitä "uskonnosta vapaata elämää" maallistuneessa maassamme. Uskonnolliseen elämään tutustuminen on meillä Suomessa sitä vastoin huomattavasti vaikeampaa.

jos molemmat kirjoitti:

vanhemmat kuuluvat kirkkoon. Silloin kirkkolaki edellyttää, että lapsi kastetaan. Jos taas lapsen molemmat vanhemmat ovat kirkkoon kuulumattomia, he eivät saa lapselleen kastetta, vaikka sen haluaisivatkin.

Ps Lapsi näkee joka päivä sitä "uskonnosta vapaata elämää" maallistuneessa maassamme. Uskonnolliseen elämään tutustuminen on meillä Suomessa sitä vastoin huomattavasti vaikeampaa.

Lue lisää

Tuota "kirkkolain" pakkopykälää ei ole pakko noudattaa! Hyvä kun sanoit, että tuommoistakin pakkoa vanhemmille esitetään. Voi hyvät hyssykät!
Pakko pois!

Paras vastalause on toki erota itsekin. Mutta kyllä se niin on, että vaikka vanhemmat kuuluisivatkin molemmat kirkkoon, he voivat aivan hyvin jättää lapsensa liittämättä kirkkoon. Ei siihen mikään viranomainen puutu - eikä ole mitään rangaistusta, jalkapuuta tai muuta vastaavaa..

pakko noudattaa kirjoitti:

Tuota "kirkkolain" pakkopykälää ei ole pakko noudattaa! Hyvä kun sanoit, että tuommoistakin pakkoa vanhemmille esitetään. Voi hyvät hyssykät!
Pakko pois!

Paras vastalause on toki erota itsekin. Mutta kyllä se niin on, että vaikka vanhemmat kuuluisivatkin molemmat kirkkoon, he voivat aivan hyvin jättää lapsensa liittämättä kirkkoon. Ei siihen mikään viranomainen puutu - eikä ole mitään rangaistusta, jalkapuuta tai muuta vastaavaa..

Lue lisää

noudattaa sen sääntöjä. Jos ei halua, eroaa yleensä tuosta kirkosta.

En ole kuullut yhdestäkään sellaisesta perheestä, jossa molemmat puolisot olisivat kirkkoon kuuluvia eikä heidän lapsiaan olisi kastettu. Lasten kastattaminen on tärkeä osa kirkkoon kuulumista lapsikastetta käyttävissä kirkoissa.

Minusta on reilumpaa erota uskontokunnasta, jos ei halua noudattaa sen sääntöjä. On sellaisiakin kirkkokuntia, joiden jäseninä ovat vain aikuiset, ja joissa ei perheen lapsia kasteta pieninä. Tällaisia ovat esim Suomen helluntaikirkko ja Suomen Baptistiyhdyskunta sekä monen kirjavat villit protestanttiset seurakunnat.