Laitokseen vai perhehoitoon

bio-perheet ei käytä mukana olevia todistajia noissa sijareiden tapaamisissa?

Samoin todistajat aina toteamaan kotiolot joka päivä kotiloman aikana, mieluiten pariin kertaan päivässä. Ei menisi läpi mitkään sijareiden valheet, joita yritetään rueta vääntämään. Tietysti vaikeampaa silloin, jos ei ole tuttavapiiriä lähiympäristössä...

Jos ei ole tuttuja, niin sitten runsaasti valokuvia joka päivältä, että onko niistä lapsista pidetty huolta vai eikö olla. Sellainen kamera tietysti, että kuvissa näkyy päivämäärät ja kellonajat, milloin kuvat on otettu.

Samoin kuvia siitä, mille lapsen olo, ilmeet, eleet, leikit jne. näyttää sijaispaikassa. Ja esim. kännykällä tai mp-3 soittimella voi äänittää, mitä pienikin lapsi kertoo oloistaan.

tässä asiassa, mutta en kuitenkaan.
Siksi en ole jäävi, että vaikka olenkin sijari ja tietty puolustan sij.perhettä parempana vaihtoehtona, niin juuri siksi, että olen itse ollut töissä lastenkodissa, rupesin sijariksi, että voisin pelastaa lapsia joutumasta laitokseen.
Itse olin siis lastenkodissa töissä 70-luvulla. Kuvittelin, että 90-luvulla olisi jo paljon paremmin asiat, mutta kun ei.
Jos meidän sijoitetuilta kysyttäisi, eivät epäilisi hetkeäkään vastausta. Niin paljon ovat mulle kärsimyksistään lastenkodissa kertoneet, eivätkä suurin surminensakaan sinne haluaisi.
Muistan, kuinka lapset olivat huolissaan niistä toisista lapsista, jotka joutuivat vielä jäämään lastikseen ja sanoivat, että mun pitäisi ottaa ne loputkin.
Tuntuu pahalta, että äidit hyvin itsekkäistä lähtökohdista asiaa pohtivat. Miten siis itsellä olisi helpompaa, vaikka lapsensa joutuisi elämään helvetillistä elämää, kunhan äiti on tyytyväinen.
Miettikää vähän mihin lapsenne alistatte ja mitkä ovat motiivinne.
Ehkä voi olla joku hyväkin lastis, mutta meillä sijoitetut oli kolmesta eri lastenkodista, mutta kokemukset yhtä huonot jokaisella.
Yksikin lapsi kertoi vasta, että hänelle tulee aina tosi ahdistava olo, kun hän haistaa jossain, kuten ruokalassa, sen samanlaisen hajun, kuin lastenkodissa, niin hänen on pakko lähteä kiireesti sellasesta paikasta pois.
Et mitä se teille kertoo lasten hyvästä olosta ja hoidosta laitoksessa?

et miksi kirjoitti:

bio-perheet ei käytä mukana olevia todistajia noissa sijareiden tapaamisissa?

Samoin todistajat aina toteamaan kotiolot joka päivä kotiloman aikana, mieluiten pariin kertaan päivässä. Ei menisi läpi mitkään sijareiden valheet, joita yritetään rueta vääntämään. Tietysti vaikeampaa silloin, jos ei ole tuttavapiiriä lähiympäristössä...

Jos ei ole tuttuja, niin sitten runsaasti valokuvia joka päivältä, että onko niistä lapsista pidetty huolta vai eikö olla. Sellainen kamera tietysti, että kuvissa näkyy päivämäärät ja kellonajat, milloin kuvat on otettu.

Samoin kuvia siitä, mille lapsen olo, ilmeet, eleet, leikit jne. näyttää sijaispaikassa. Ja esim. kännykällä tai mp-3 soittimella voi äänittää, mitä pienikin lapsi kertoo oloistaan.

Lue lisää

mutta ei sijsri ja kuin myös sossu ei kuunnellut...käskivät minun pitämään sukuni kaukana....

amalia kirjoitti:

tässä asiassa, mutta en kuitenkaan.
Siksi en ole jäävi, että vaikka olenkin sijari ja tietty puolustan sij.perhettä parempana vaihtoehtona, niin juuri siksi, että olen itse ollut töissä lastenkodissa, rupesin sijariksi, että voisin pelastaa lapsia joutumasta laitokseen.
Itse olin siis lastenkodissa töissä 70-luvulla. Kuvittelin, että 90-luvulla olisi jo paljon paremmin asiat, mutta kun ei.
Jos meidän sijoitetuilta kysyttäisi, eivät epäilisi hetkeäkään vastausta. Niin paljon ovat mulle kärsimyksistään lastenkodissa kertoneet, eivätkä suurin surminensakaan sinne haluaisi.
Muistan, kuinka lapset olivat huolissaan niistä toisista lapsista, jotka joutuivat vielä jäämään lastikseen ja sanoivat, että mun pitäisi ottaa ne loputkin.
Tuntuu pahalta, että äidit hyvin itsekkäistä lähtökohdista asiaa pohtivat. Miten siis itsellä olisi helpompaa, vaikka lapsensa joutuisi elämään helvetillistä elämää, kunhan äiti on tyytyväinen.
Miettikää vähän mihin lapsenne alistatte ja mitkä ovat motiivinne.
Ehkä voi olla joku hyväkin lastis, mutta meillä sijoitetut oli kolmesta eri lastenkodista, mutta kokemukset yhtä huonot jokaisella.
Yksikin lapsi kertoi vasta, että hänelle tulee aina tosi ahdistava olo, kun hän haistaa jossain, kuten ruokalassa, sen samanlaisen hajun, kuin lastenkodissa, niin hänen on pakko lähteä kiireesti sellasesta paikasta pois.
Et mitä se teille kertoo lasten hyvästä olosta ja hoidosta laitoksessa?

Lue lisää

kirjoitusta, jota arvostelit! Siinähän sanottiin, että kumpikaan tuskin on hyvä vaihtoehto, mutta jos olisi pakko lapsi antaa pois, niin laitos.

Onko se itsekästä pohtia, että kummassa paikassa äidin olisi ehkä helpompi seurata lapsensa oloja? Sitä minä ymmärrän tarkoitettavan, että laitos ei vaali siten yksityisyyttään kuin perhe. Ja tuolla ajatuksella haetaan TURVAA lapselle, kun mainitaan, että laitoksessa olisi enemmän silmiä näkemässä, mitä lapselle tapahtuu.

Minä antaisin lapseni mieluummin Amalialle kuin laitokseen, mutta muista se, että kaikki sijarit eivät ole amalioita.

amalia kirjoitti:

tässä asiassa, mutta en kuitenkaan.
Siksi en ole jäävi, että vaikka olenkin sijari ja tietty puolustan sij.perhettä parempana vaihtoehtona, niin juuri siksi, että olen itse ollut töissä lastenkodissa, rupesin sijariksi, että voisin pelastaa lapsia joutumasta laitokseen.
Itse olin siis lastenkodissa töissä 70-luvulla. Kuvittelin, että 90-luvulla olisi jo paljon paremmin asiat, mutta kun ei.
Jos meidän sijoitetuilta kysyttäisi, eivät epäilisi hetkeäkään vastausta. Niin paljon ovat mulle kärsimyksistään lastenkodissa kertoneet, eivätkä suurin surminensakaan sinne haluaisi.
Muistan, kuinka lapset olivat huolissaan niistä toisista lapsista, jotka joutuivat vielä jäämään lastikseen ja sanoivat, että mun pitäisi ottaa ne loputkin.
Tuntuu pahalta, että äidit hyvin itsekkäistä lähtökohdista asiaa pohtivat. Miten siis itsellä olisi helpompaa, vaikka lapsensa joutuisi elämään helvetillistä elämää, kunhan äiti on tyytyväinen.
Miettikää vähän mihin lapsenne alistatte ja mitkä ovat motiivinne.
Ehkä voi olla joku hyväkin lastis, mutta meillä sijoitetut oli kolmesta eri lastenkodista, mutta kokemukset yhtä huonot jokaisella.
Yksikin lapsi kertoi vasta, että hänelle tulee aina tosi ahdistava olo, kun hän haistaa jossain, kuten ruokalassa, sen samanlaisen hajun, kuin lastenkodissa, niin hänen on pakko lähteä kiireesti sellasesta paikasta pois.
Et mitä se teille kertoo lasten hyvästä olosta ja hoidosta laitoksessa?

Lue lisää

Lapsen parastahan tässä ajatellaan. Mistä tulit johtopäätökseen, että ajattelen omaa parastani?

Kun minun kanss keskusteltiin tulevasta hoitopaikasta, tyrmäsin perhehoidon heti. Oli lapsi ollut yksityisellä kolme kuukautta perhepäivähoidossa. Isä oli alkoholisti. Näin hänet ruokakaupassa: ostokset olivat yksi purkki jotain jauhelihapullia ja tupakka-aski. Niistä perheistä, kun ei tiedä koskaan. Saattaa olla hyviäkin, mutta en pelaa lottoakaan.

Sijaisperheessä lapsi on toisenluokan perheenjäsen. Kyllä vanhemmanrakkaus omaa lastaan kohtaan on luonnollisesti ja tiedostamattomasti vahvempi kuin vierasta lasta.

Ja näiden juttujen perusteella mitä täällä olen lukenut, en antaisi lastani yhdellekkään sijaisvanhemmalle. Ei kukaan puhu sijoituslapsesta mitään, paitsi se yksi appelsiinihuuru. Ei kukaan puhu vanhemmista mitään: käyvätkö he siellä kotonanne tapaamassa lapsiaan vai hakevatko he lapsensa omaan kotiinsa?

Onko teillä yhteisiä neuvotteluja lasten, vanhempien ja sossun kanssa? Miten kulutatte aikaanne? Mitä lapset harrastavat? En ole oppinut täältä sijareilta muutakuin vanhempien pahuuden ja osalta vielä lapsen perimän pahuuden.

Ja sitten olen oppinut, että sijarit hankkivat hyvin. Yksikään sijari ei ole kovin koulutettu, ja käytöstavat ovat sitä luokkaa, ettei oma lapseni pystyisi olemaan sijariperheessä, vaan yksinkertaisesti kävelisi ulos.

Ei lastenkotikaan hyvä paikka ole, siellä ei sitä omaa itsenäistä elämää juurikaan saa viettää. Lapseni mielestä paras paikka on koti ja tärkein ihminen hänen mielestään on hänen äitinsä, jolta hän mielestään saa kaikkein eniten turvaa ja tukea.

Kummatkaan paikoista eivät ajattele alkuperäistä perhettä. On laittomia huostaanottoja, on tilapäisissä ongelmissa olleita vanhempia, on opiksi ottaneita vanhempia ja lapsella on tosiaan vain yhdet vanhemmat, vaikka laki ja sossu mitä tahansa muuta määräisi. Lapsi ei kiinny hoitajaansa ikinä yhtä syvästi kuin vanhempaansa. Kummassakin paikassa kuitenkin katsotaan vanhempaa nokka pystyssä: minä olen parempi kuin sinä, koska saan hoitaa lastasi ja sinä et.

Molemmissa paikoissa lapset lyödään lyttyyn, on toteltava kaikkea, mitä hoitajat sanovat. Näin hoitajilla on helpompaa. Vanhempien on alistuttava näiden hoitajien halveksunnan ja määräilyn kohteiksi.

Lapsen paikka on oma koti. Sieltä saa rakkautta ja huolenpitoa. Jos lapsi tarvitsee apua, se on tuotava hänelle kotiin, eikä riistettävä häneltä kotia.

Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

Lapsen parastahan tässä ajatellaan. Mistä tulit johtopäätökseen, että ajattelen omaa parastani?

Kun minun kanss keskusteltiin tulevasta hoitopaikasta, tyrmäsin perhehoidon heti. Oli lapsi ollut yksityisellä kolme kuukautta perhepäivähoidossa. Isä oli alkoholisti. Näin hänet ruokakaupassa: ostokset olivat yksi purkki jotain jauhelihapullia ja tupakka-aski. Niistä perheistä, kun ei tiedä koskaan. Saattaa olla hyviäkin, mutta en pelaa lottoakaan.

Sijaisperheessä lapsi on toisenluokan perheenjäsen. Kyllä vanhemmanrakkaus omaa lastaan kohtaan on luonnollisesti ja tiedostamattomasti vahvempi kuin vierasta lasta.

Ja näiden juttujen perusteella mitä täällä olen lukenut, en antaisi lastani yhdellekkään sijaisvanhemmalle. Ei kukaan puhu sijoituslapsesta mitään, paitsi se yksi appelsiinihuuru. Ei kukaan puhu vanhemmista mitään: käyvätkö he siellä kotonanne tapaamassa lapsiaan vai hakevatko he lapsensa omaan kotiinsa?

Onko teillä yhteisiä neuvotteluja lasten, vanhempien ja sossun kanssa? Miten kulutatte aikaanne? Mitä lapset harrastavat? En ole oppinut täältä sijareilta muutakuin vanhempien pahuuden ja osalta vielä lapsen perimän pahuuden.

Ja sitten olen oppinut, että sijarit hankkivat hyvin. Yksikään sijari ei ole kovin koulutettu, ja käytöstavat ovat sitä luokkaa, ettei oma lapseni pystyisi olemaan sijariperheessä, vaan yksinkertaisesti kävelisi ulos.

Ei lastenkotikaan hyvä paikka ole, siellä ei sitä omaa itsenäistä elämää juurikaan saa viettää. Lapseni mielestä paras paikka on koti ja tärkein ihminen hänen mielestään on hänen äitinsä, jolta hän mielestään saa kaikkein eniten turvaa ja tukea.

Kummatkaan paikoista eivät ajattele alkuperäistä perhettä. On laittomia huostaanottoja, on tilapäisissä ongelmissa olleita vanhempia, on opiksi ottaneita vanhempia ja lapsella on tosiaan vain yhdet vanhemmat, vaikka laki ja sossu mitä tahansa muuta määräisi. Lapsi ei kiinny hoitajaansa ikinä yhtä syvästi kuin vanhempaansa. Kummassakin paikassa kuitenkin katsotaan vanhempaa nokka pystyssä: minä olen parempi kuin sinä, koska saan hoitaa lastasi ja sinä et.

Molemmissa paikoissa lapset lyödään lyttyyn, on toteltava kaikkea, mitä hoitajat sanovat. Näin hoitajilla on helpompaa. Vanhempien on alistuttava näiden hoitajien halveksunnan ja määräilyn kohteiksi.

Lapsen paikka on oma koti. Sieltä saa rakkautta ja huolenpitoa. Jos lapsi tarvitsee apua, se on tuotava hänelle kotiin, eikä riistettävä häneltä kotia.

Lue lisää

on nimenomaan ollut todela suurta kummastusta aiheuttavaa se että
miksi nuori tai jopa lapsikin eristetään terveydenhuollisista syistä ns. hoidettavaksi näihin lastensuojelulaitoksiin ja huostaanotettuna.
Ristiriita lapsen tai nuoren terveydenhoidossa on siis se että tätä terveydenhuoltoa annetaan lastensuojelun asiakkaalle eikä siis terveydenhuollon!

Mutta näistä päiväsairaanhoito yms. asioista on ollut tutkimusta (?)
ja Suomessa ilmeisestikin hoidetaan eniten Euroopassa lapsia ja nuoria laitoksissa juuri erilaisten mielenterveyden mutta myös muidenkin (neuro?) sairauksien osalta.
Tästäkin on ilmeisesti jo olemassa (kansallinen)tavoite
että näitä laitoshoitopaikkoja (kokeilujen kautta) muutettaisiin päiväsairaanhoidoksi.

*******************


http://www.laaninhallitus.fi/lh/lansi/bulletin.nsf/PublicbyIdentifierCode/20080402071
03.04.2008
Lasten ja nuorten psykososiaaliset avopalvelut järjestetty hajanaisesti


http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=181042&search=rantala
....
Valtaosa oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista voitaisiin hänen mukaansa kuntouttaa perusterveydenhuollossa.
Kuntien säästöpaineet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kunnilla ei ole voimavaroja hoitaa ongelmaa itse.
Kynnys lähettää lapset kalliiseen erikoissairaanhoitoon on madaltunut.......



http://groups.stakes.fi/MTR/FI/projektit/camhee.htm
CAMHEE - Lasten ja nuorten mielenterveys Euroopassa -vaikuttavien käytäntöjen kehittäminen


http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=49064&hakusanat=Ik%E4rajat
Avohoito ensisijaiseksi

http://www.ktl.fi/portal/suomi/ktl_tutkii/tutkimus/mielenterveys-_ja_paihdeongelmat/nuorten_mielenterveys/


http://www.mll.fi/ajankohtaista/kunnallisvaaliteesit/

***********

Kyllähän näitä projekteja ja tutkimuksia tässä maassa riittää!
Ja siltikään vaikka näissä tutkimustuloksissa suurimmassa osassa tullaan johtopäätökseen että peruspalvelut on kunnissa ja kaupungeissa oltava kunnossa ja lain mukaisesti järjestettynä
(johon päätyy myös aivan normaalilla maalaisjärjelläkin varustettu kansalainen)
niin mitään ei kuntakentällä tehdä eikä kunnissa mitään asiallista palveluiden rakenteen suhteen tapahdu.

Lamavuodet vain jatkuvat näissä pilipalikunnissa ja kaikenlainen kuntalaisten asiaton, laiton palvelu
terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetustoimessa ja myös harrastesaralla
vaan jatkuu ja jatkuu
(kohta kaksikymmentävuotta sitten olleiden lamavuosien tasolla)
eli käytänössä
kun ei tehdä mitään eikä makseta mistään
niin kunnissa luullaan että säästetään.
Kunnes kunnan postilaatikkoon tipahtaa kaikenmaailman erikoissairaanhoidon yms erikoispalveluiden laskuja
milloin minkäkin väestönosan kohdalta.
Ja kuitenkin taas mennään vuosi eteenpäin eikä edelleenkään tehdä mitään
että saataisiin nämä peruspalvelut asiallisiksi tai edes lainmukaisiksi!

Samalla vuosittain erikoissairaanhoitoon, lastensuojeluun jne menevällä rahalla saataisiin hoidettua asiallisesti ja lainmukaisesti koko kunnan alueella olevat peruspalvelut kuntoon.
Kun nyt vain odotetaan aina kuka kuntalaisista "tipahtaa verkon läpi"
näihin erikoismaksujen ja -kustannusten puolelle.


*******************


Outoa urheilua
Tiivistelmä:
Keskisuomalainen pohtii huostaanottoihin Jyväskylässä vuoden aikana käytettävää rahamäärää.

Huostaanottoihin menee 8,7-17,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Keskussairaalan nopean vasteen yksikön hinta oli 20,9 miljoonaa euroa, Jyväskylän jäähalliremontin hinta 4,3 miljoonaa euroa ja Laukaan jää- ja curlinghallin 3 miljoonaa euroa.

Lastensuojeluun vuosittain menevällä rahamäärällä saataisiin joka vuosi uusi jäähalli tai malkein kokonainen Nova-yksikkö.
Näitä suuria investointeja valmistellaan vuosikaudet ja niistä väännetään kättä.

Huostaanotoista sama summa maksetaan joka vuosi vähin äänin.
Yhden sosiaalityöntekijän palkkaaminen tulee halvemmaksi kuin yhden lapsen huostaanotto.
Jos rahaa halutaan säästää, kannattaisi mieluummin palkata lisää sosiaalityöntekijöitä, Keskisuomalainen toteaa.

Media: Keskisuomalainen (printed version)
Päivämäärä: 15.4.2008
Kirjoittaja: -
Päälähde: -


*************


Keskisuomalaisen toteamukseen sosiaalityöntekijöiden lisäpalkkaamisesta voisi kyllä olla toista mieltä.
Tähän maahan ei kannata eikä saisi palkata enää yhtäkään lastensuojeluviranomaista kuntiin lisää (ei enää epäpäteviä rahantuhlaajia!).
Kannattaa mieluummin palkata päteviä opettajia kouluille
tai järjestää neuvola ja muukin lapsia ja nuoria koskeva perusterveydenhuolto myös kouluilla kuntoon
tai harrastemahdollisuudet asianmukaisiksi
tai päivähoito ryhmät sellaisiksi ettei oikeudessa tarvitse vedota siihen että päiväkotein ryhmäkoot ovat niin suuret että lapsia saa siellä pahoinpidellä ja niin edelleen .....

tarkkaan sitä kirjoitti:

kirjoitusta, jota arvostelit! Siinähän sanottiin, että kumpikaan tuskin on hyvä vaihtoehto, mutta jos olisi pakko lapsi antaa pois, niin laitos.

Onko se itsekästä pohtia, että kummassa paikassa äidin olisi ehkä helpompi seurata lapsensa oloja? Sitä minä ymmärrän tarkoitettavan, että laitos ei vaali siten yksityisyyttään kuin perhe. Ja tuolla ajatuksella haetaan TURVAA lapselle, kun mainitaan, että laitoksessa olisi enemmän silmiä näkemässä, mitä lapselle tapahtuu.

Minä antaisin lapseni mieluummin Amalialle kuin laitokseen, mutta muista se, että kaikki sijarit eivät ole amalioita.

Lue lisää

oikein.
Halusin vain sanoa, että kannattaa todella miettiä, miltä siitä lapsi raukasta mahtaa tuntua.
Ehkä lapsi ei ajattele äidin tavoin, et on helpompi järjestää tapaamiset ym, koska hän on se joka kaikki ne muut ajat siellä laitoksessa yksin kärsii.
Sekin, että siellä muka olisi niitä silmiä enemmin.
Silmiä kyllä, mutta ei valitettavasti näkeviä.
Niin paljon lapset ovat mullekin kertoneet, mitä kaikkea siellä tapahtui, mistä hoitjilla ei ollut harmainta aavistustakaan.
Meille on siis kaikki lapset tulleet lastenkodeista ja voin vain todeta, ettei hoitajat ole tunteneet mitenkään näitä lapsia. Puhuivat aivan eri lapsista, kuin miksi ne osottautuivat.
Sanoisin, että välittäminen ja kiinnostus lapsia kohtaan on aivan onnetonta.
Perheessä oppii väkisinkin tuntemaan lapsen ja hänen tarpeensa paremmin. Hän saa myös kasvaa omaksi persoonakseen, eikä tarvi muokkautua ison ryhmän mukaan.
Tietty riskinsä on siinäkin, et minkälaisen sijarin saa, mutta sanoisin, et ihan yhtä iso riski on hoitajien ja laitoksen suhteen. Vieläpä huomattavasti vaikeampi puuttua yhtään mihinkään epäkohtaan, tai seurauksena on tapaamisrajoitus saman tien ja siinä on koko henkilökunta toisiaan tukemassa yhdessä rintamassa.
Oikeesti en tiedä ketään laitoslasta, joka ei haluaisi sieltä pois, jos vain suinkin mahdollista, et siltä pohjalta.

Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

Lapsen parastahan tässä ajatellaan. Mistä tulit johtopäätökseen, että ajattelen omaa parastani?

Kun minun kanss keskusteltiin tulevasta hoitopaikasta, tyrmäsin perhehoidon heti. Oli lapsi ollut yksityisellä kolme kuukautta perhepäivähoidossa. Isä oli alkoholisti. Näin hänet ruokakaupassa: ostokset olivat yksi purkki jotain jauhelihapullia ja tupakka-aski. Niistä perheistä, kun ei tiedä koskaan. Saattaa olla hyviäkin, mutta en pelaa lottoakaan.

Sijaisperheessä lapsi on toisenluokan perheenjäsen. Kyllä vanhemmanrakkaus omaa lastaan kohtaan on luonnollisesti ja tiedostamattomasti vahvempi kuin vierasta lasta.

Ja näiden juttujen perusteella mitä täällä olen lukenut, en antaisi lastani yhdellekkään sijaisvanhemmalle. Ei kukaan puhu sijoituslapsesta mitään, paitsi se yksi appelsiinihuuru. Ei kukaan puhu vanhemmista mitään: käyvätkö he siellä kotonanne tapaamassa lapsiaan vai hakevatko he lapsensa omaan kotiinsa?

Onko teillä yhteisiä neuvotteluja lasten, vanhempien ja sossun kanssa? Miten kulutatte aikaanne? Mitä lapset harrastavat? En ole oppinut täältä sijareilta muutakuin vanhempien pahuuden ja osalta vielä lapsen perimän pahuuden.

Ja sitten olen oppinut, että sijarit hankkivat hyvin. Yksikään sijari ei ole kovin koulutettu, ja käytöstavat ovat sitä luokkaa, ettei oma lapseni pystyisi olemaan sijariperheessä, vaan yksinkertaisesti kävelisi ulos.

Ei lastenkotikaan hyvä paikka ole, siellä ei sitä omaa itsenäistä elämää juurikaan saa viettää. Lapseni mielestä paras paikka on koti ja tärkein ihminen hänen mielestään on hänen äitinsä, jolta hän mielestään saa kaikkein eniten turvaa ja tukea.

Kummatkaan paikoista eivät ajattele alkuperäistä perhettä. On laittomia huostaanottoja, on tilapäisissä ongelmissa olleita vanhempia, on opiksi ottaneita vanhempia ja lapsella on tosiaan vain yhdet vanhemmat, vaikka laki ja sossu mitä tahansa muuta määräisi. Lapsi ei kiinny hoitajaansa ikinä yhtä syvästi kuin vanhempaansa. Kummassakin paikassa kuitenkin katsotaan vanhempaa nokka pystyssä: minä olen parempi kuin sinä, koska saan hoitaa lastasi ja sinä et.

Molemmissa paikoissa lapset lyödään lyttyyn, on toteltava kaikkea, mitä hoitajat sanovat. Näin hoitajilla on helpompaa. Vanhempien on alistuttava näiden hoitajien halveksunnan ja määräilyn kohteiksi.

Lapsen paikka on oma koti. Sieltä saa rakkautta ja huolenpitoa. Jos lapsi tarvitsee apua, se on tuotava hänelle kotiin, eikä riistettävä häneltä kotia.

Lue lisää

lisää, mihin ajatukseni perustuu.
Se on aina kuitenkin selvää, et laitos on laitos ja niissä laitostuu.
Mistä olet saanut päähäsi, et sij.perheissä sijoitettu on toisen luokan kansalainen.
Sanon sulle suoraan, että olen panostanut näihin toisten lapsiin huomattavasti enemmän, kuin koskaan omiin, Jo siitäkin syystä, että hoitopalkkio mahdollisti mun kotiin jäämisen ja omien ollessa pieniä jouduin käymään töissä kodin ulkopuolella.
Tyttäreni on siitä usein maininnutkin, kuinka paljon enemmän olen antanut sijoitetuille, kuin esim. hänelle, aikanaan.
Lasten vanhemmat ovat aina olleet meille tervetulleita ja kyllä vieraita on aikanaan riitänytkin.
On käyneet kummit ja mummit, sedät tädit, enot serkut, kaikki mahdolliset.
Myös lapset ovat olleet vanhempien kunnon ja mahdollisuuksien mukaan kotilomilla. Joka asiassa on yritetty katsoa lasten parasta ja heidän tarpeitaan.
Tosi harvoin on ollut noita yhteisiä palavereja, mutta ehdotettu on ja ovat peruuntuneet, koska vanhemmat eivät ole tulleet paikalle.
Mahdollisuus on annettu ja hyvissä ajoin ilmoitettu.
Lapsille on tarjottu useita eri mahdollisuuksia harrastaa, mitä milloinkin ovat halunneet.
Yksikään ei kuitenkaan ole jaksanut juuri alua pitemmälle.
Sossu myös tukee rahallisesti harrastuksia, joten ei ole rahastakaan kiinni. Meillä siis vain lapsista itsestään.
En jaksa tuohon enää tässä ottaa kantaa, nimittäin suuriin palkkioihin. Tavissijarin palkka ei kuitenkaan päätä huimaa.
En ole itsekään koulutettu, mutta käytöstavat olen saanut lapsille siinä määrin siirrettyä, että kiitosta on tullut joka suunnalta, miten meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, verrattunsa moniin norm. perheiden lapsiin.
Luulen, ettei lapsesi ainakaan meiltä, eikä tuntemiltani sijareilta tarvitsisi käytöstapojen puutteen vuoksi karkuun lähteä.
Vertasit lottoamiseen onnistumisprosenttia hyvän sij.perheen saamiseksi.
Lotosta et saa rahoja takas, vaikka et voitakaan, mutta sij.perheen voit vaihtaa, jos et ole tyytyväinen.

amalia kirjoitti:

oikein.
Halusin vain sanoa, että kannattaa todella miettiä, miltä siitä lapsi raukasta mahtaa tuntua.
Ehkä lapsi ei ajattele äidin tavoin, et on helpompi järjestää tapaamiset ym, koska hän on se joka kaikki ne muut ajat siellä laitoksessa yksin kärsii.
Sekin, että siellä muka olisi niitä silmiä enemmin.
Silmiä kyllä, mutta ei valitettavasti näkeviä.
Niin paljon lapset ovat mullekin kertoneet, mitä kaikkea siellä tapahtui, mistä hoitjilla ei ollut harmainta aavistustakaan.
Meille on siis kaikki lapset tulleet lastenkodeista ja voin vain todeta, ettei hoitajat ole tunteneet mitenkään näitä lapsia. Puhuivat aivan eri lapsista, kuin miksi ne osottautuivat.
Sanoisin, että välittäminen ja kiinnostus lapsia kohtaan on aivan onnetonta.
Perheessä oppii väkisinkin tuntemaan lapsen ja hänen tarpeensa paremmin. Hän saa myös kasvaa omaksi persoonakseen, eikä tarvi muokkautua ison ryhmän mukaan.
Tietty riskinsä on siinäkin, et minkälaisen sijarin saa, mutta sanoisin, et ihan yhtä iso riski on hoitajien ja laitoksen suhteen. Vieläpä huomattavasti vaikeampi puuttua yhtään mihinkään epäkohtaan, tai seurauksena on tapaamisrajoitus saman tien ja siinä on koko henkilökunta toisiaan tukemassa yhdessä rintamassa.
Oikeesti en tiedä ketään laitoslasta, joka ei haluaisi sieltä pois, jos vain suinkin mahdollista, et siltä pohjalta.

Lue lisää

lapsikin tulee varmasti sijaispaikassa kärsimään, JOS

-sijari estää tapaamisia
-hän suhtautuu ynseästi tai alentuvasti vanhempiin
-lyhyesti sanottuna, jos sijari on hankala vanhemmille, on hän erittäin suurella todennäköisyydellä sitä myös lapselle

EIKÖ TÄLLÄ MIETITÄ JUURI NIITÄ LAPSEN OLOJA PERHEESSA?

Ei sinun tahallasi tarvitse vääntää nyt taas toisten kirjoituksia ymmärtämättömien tekemiksi.

Minusta tuntuu, että Amalian mielestä on vain tärkeintä saada lapsi vaikka HUONOONKIN sijaisperheeseen, kunhan vain nyt kaikki lapset sijoitetaan perheisiin.

Ei kai se nyt noin voi olla!

amalia kirjoitti:

lisää, mihin ajatukseni perustuu.
Se on aina kuitenkin selvää, et laitos on laitos ja niissä laitostuu.
Mistä olet saanut päähäsi, et sij.perheissä sijoitettu on toisen luokan kansalainen.
Sanon sulle suoraan, että olen panostanut näihin toisten lapsiin huomattavasti enemmän, kuin koskaan omiin, Jo siitäkin syystä, että hoitopalkkio mahdollisti mun kotiin jäämisen ja omien ollessa pieniä jouduin käymään töissä kodin ulkopuolella.
Tyttäreni on siitä usein maininnutkin, kuinka paljon enemmän olen antanut sijoitetuille, kuin esim. hänelle, aikanaan.
Lasten vanhemmat ovat aina olleet meille tervetulleita ja kyllä vieraita on aikanaan riitänytkin.
On käyneet kummit ja mummit, sedät tädit, enot serkut, kaikki mahdolliset.
Myös lapset ovat olleet vanhempien kunnon ja mahdollisuuksien mukaan kotilomilla. Joka asiassa on yritetty katsoa lasten parasta ja heidän tarpeitaan.
Tosi harvoin on ollut noita yhteisiä palavereja, mutta ehdotettu on ja ovat peruuntuneet, koska vanhemmat eivät ole tulleet paikalle.
Mahdollisuus on annettu ja hyvissä ajoin ilmoitettu.
Lapsille on tarjottu useita eri mahdollisuuksia harrastaa, mitä milloinkin ovat halunneet.
Yksikään ei kuitenkaan ole jaksanut juuri alua pitemmälle.
Sossu myös tukee rahallisesti harrastuksia, joten ei ole rahastakaan kiinni. Meillä siis vain lapsista itsestään.
En jaksa tuohon enää tässä ottaa kantaa, nimittäin suuriin palkkioihin. Tavissijarin palkka ei kuitenkaan päätä huimaa.
En ole itsekään koulutettu, mutta käytöstavat olen saanut lapsille siinä määrin siirrettyä, että kiitosta on tullut joka suunnalta, miten meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, verrattunsa moniin norm. perheiden lapsiin.
Luulen, ettei lapsesi ainakaan meiltä, eikä tuntemiltani sijareilta tarvitsisi käytöstapojen puutteen vuoksi karkuun lähteä.
Vertasit lottoamiseen onnistumisprosenttia hyvän sij.perheen saamiseksi.
Lotosta et saa rahoja takas, vaikka et voitakaan, mutta sij.perheen voit vaihtaa, jos et ole tyytyväinen.

Lue lisää

Amalia!
Kuka vaan jolla on todellinen tarve lapsen tai nuorensa sijaishuoltopaikkaan
voisi Amalian kirjoitusten ja ajatusten perusteella antaa lapsensa ja nuorensa hänen kaltaiselle sijaiselle.
Ja Amaliahan on pitänyt myös sijaislastensa puolia viranomaisia vastaan tässä tämän maan niin osaavassa lasten suojelussakin.

amalia kirjoitti:

lisää, mihin ajatukseni perustuu.
Se on aina kuitenkin selvää, et laitos on laitos ja niissä laitostuu.
Mistä olet saanut päähäsi, et sij.perheissä sijoitettu on toisen luokan kansalainen.
Sanon sulle suoraan, että olen panostanut näihin toisten lapsiin huomattavasti enemmän, kuin koskaan omiin, Jo siitäkin syystä, että hoitopalkkio mahdollisti mun kotiin jäämisen ja omien ollessa pieniä jouduin käymään töissä kodin ulkopuolella.
Tyttäreni on siitä usein maininnutkin, kuinka paljon enemmän olen antanut sijoitetuille, kuin esim. hänelle, aikanaan.
Lasten vanhemmat ovat aina olleet meille tervetulleita ja kyllä vieraita on aikanaan riitänytkin.
On käyneet kummit ja mummit, sedät tädit, enot serkut, kaikki mahdolliset.
Myös lapset ovat olleet vanhempien kunnon ja mahdollisuuksien mukaan kotilomilla. Joka asiassa on yritetty katsoa lasten parasta ja heidän tarpeitaan.
Tosi harvoin on ollut noita yhteisiä palavereja, mutta ehdotettu on ja ovat peruuntuneet, koska vanhemmat eivät ole tulleet paikalle.
Mahdollisuus on annettu ja hyvissä ajoin ilmoitettu.
Lapsille on tarjottu useita eri mahdollisuuksia harrastaa, mitä milloinkin ovat halunneet.
Yksikään ei kuitenkaan ole jaksanut juuri alua pitemmälle.
Sossu myös tukee rahallisesti harrastuksia, joten ei ole rahastakaan kiinni. Meillä siis vain lapsista itsestään.
En jaksa tuohon enää tässä ottaa kantaa, nimittäin suuriin palkkioihin. Tavissijarin palkka ei kuitenkaan päätä huimaa.
En ole itsekään koulutettu, mutta käytöstavat olen saanut lapsille siinä määrin siirrettyä, että kiitosta on tullut joka suunnalta, miten meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, verrattunsa moniin norm. perheiden lapsiin.
Luulen, ettei lapsesi ainakaan meiltä, eikä tuntemiltani sijareilta tarvitsisi käytöstapojen puutteen vuoksi karkuun lähteä.
Vertasit lottoamiseen onnistumisprosenttia hyvän sij.perheen saamiseksi.
Lotosta et saa rahoja takas, vaikka et voitakaan, mutta sij.perheen voit vaihtaa, jos et ole tyytyväinen.

Lue lisää

kuten ei bio-vanhempienkaan, ei hyvässä, eikä pahassa sijaisperheiden suhteen.

Jos Amalialla olevat lapset eivät jaksaneet harrastaa, niin on myös tapauksia, että sijaispaikassa pilkataan lapsen harrastuksia, jolloin kaikki jää. Minulle sossu mainosti paikkaa etukäteen, miten on rahakasta paikka, kaikki harrastuksetkin maksetaan ja jopa kuvataidekoulun jatkaminen oli paikalle liikaa.

Monenko kohdalla nettiriippuvuus on alkanut sijaispaikassa ja jonkun toisen kohdalla se on ollut varsinaisena huostaanoton syynä!

Ei ole turhaa vaatia ollenkaan, että sossun vaatimuksiakin vähän yhtenäistettäisiin, että ne olisivat samanlaiset joka toimiston ja kaupungin kohdalla. Nyt tilanne on kuin villissä lännessä, teki vanhemmat niin tai näin, jos sossun hampaisiin on joutunut, aina ammutaan selkään joka tapauksessa.

osoitus siitä, että kirjoitti:

lapsikin tulee varmasti sijaispaikassa kärsimään, JOS

-sijari estää tapaamisia
-hän suhtautuu ynseästi tai alentuvasti vanhempiin
-lyhyesti sanottuna, jos sijari on hankala vanhemmille, on hän erittäin suurella todennäköisyydellä sitä myös lapselle

EIKÖ TÄLLÄ MIETITÄ JUURI NIITÄ LAPSEN OLOJA PERHEESSA?

Ei sinun tahallasi tarvitse vääntää nyt taas toisten kirjoituksia ymmärtämättömien tekemiksi.

Minusta tuntuu, että Amalian mielestä on vain tärkeintä saada lapsi vaikka HUONOONKIN sijaisperheeseen, kunhan vain nyt kaikki lapset sijoitetaan perheisiin.

Ei kai se nyt noin voi olla!

Lue lisää

osittain osuit naulan kantaan. Ihan karrikoidusti jos sanotaan, miten ajattelen, niin mulla on niin huonoja kokemuksia laitoksista, että melkein voisin sanoa, että huonoinkin sijaisperhe on parempi kuin lastenkoti.
Se on pointtini, ihan todellisesti uskon näin.
Niin alas arvostan kaikki lastenkodit, sen perusteella mitä olen itsekin nähnyt, mutta vielä varmemmin sen perusteella mitä lapset ovat mulle kertoneet.

amalia kirjoitti:

lisää, mihin ajatukseni perustuu.
Se on aina kuitenkin selvää, et laitos on laitos ja niissä laitostuu.
Mistä olet saanut päähäsi, et sij.perheissä sijoitettu on toisen luokan kansalainen.
Sanon sulle suoraan, että olen panostanut näihin toisten lapsiin huomattavasti enemmän, kuin koskaan omiin, Jo siitäkin syystä, että hoitopalkkio mahdollisti mun kotiin jäämisen ja omien ollessa pieniä jouduin käymään töissä kodin ulkopuolella.
Tyttäreni on siitä usein maininnutkin, kuinka paljon enemmän olen antanut sijoitetuille, kuin esim. hänelle, aikanaan.
Lasten vanhemmat ovat aina olleet meille tervetulleita ja kyllä vieraita on aikanaan riitänytkin.
On käyneet kummit ja mummit, sedät tädit, enot serkut, kaikki mahdolliset.
Myös lapset ovat olleet vanhempien kunnon ja mahdollisuuksien mukaan kotilomilla. Joka asiassa on yritetty katsoa lasten parasta ja heidän tarpeitaan.
Tosi harvoin on ollut noita yhteisiä palavereja, mutta ehdotettu on ja ovat peruuntuneet, koska vanhemmat eivät ole tulleet paikalle.
Mahdollisuus on annettu ja hyvissä ajoin ilmoitettu.
Lapsille on tarjottu useita eri mahdollisuuksia harrastaa, mitä milloinkin ovat halunneet.
Yksikään ei kuitenkaan ole jaksanut juuri alua pitemmälle.
Sossu myös tukee rahallisesti harrastuksia, joten ei ole rahastakaan kiinni. Meillä siis vain lapsista itsestään.
En jaksa tuohon enää tässä ottaa kantaa, nimittäin suuriin palkkioihin. Tavissijarin palkka ei kuitenkaan päätä huimaa.
En ole itsekään koulutettu, mutta käytöstavat olen saanut lapsille siinä määrin siirrettyä, että kiitosta on tullut joka suunnalta, miten meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, verrattunsa moniin norm. perheiden lapsiin.
Luulen, ettei lapsesi ainakaan meiltä, eikä tuntemiltani sijareilta tarvitsisi käytöstapojen puutteen vuoksi karkuun lähteä.
Vertasit lottoamiseen onnistumisprosenttia hyvän sij.perheen saamiseksi.
Lotosta et saa rahoja takas, vaikka et voitakaan, mutta sij.perheen voit vaihtaa, jos et ole tyytyväinen.

Lue lisää

Toisen luokan kansalaisuus tulee siitä, että minä ainakin rakastan omaa lastani niin paljon, että vaikka muista lapsista pidänkin, ja sijari tapauksessa kaikkeni heidän eteensä tekisin, eivät he ikinä tulisi saamaan samaa paikaa sydämmessäni kuin oma lapseni. -- se on tunne

Onhan minulla kavereita, joilla on koulut jäänyt vähiin, mutta ovat fiksuja muuten: he ovat hyvistä kodeista.

Lapseni sijoitettiin lastenkotiin muistaakseni sen takia, että hänen oli tarkoitus olla kaikki viikonloput ja lomat kotonaan. Sen lisäksi hänen oli tarkoitus olla harrastuksissa 1-2 iltaa viikossa kanssani. Reippaat kolme vuotta näin menikin, mutta tein yhden törttäyksen,joka ei mielestäni edes ollut törtty, mutta josta me maksamme nyt on jo tullut kaksi vuotta täyteen.

Olen kyllä ollut hulluksi tulossa nämä kaksi vuotta, ensin en reagoinnut millään tavoin, jatkoin töitä muutaman kuukauden ja sitten romahdin... nyt olen palaamassa romahduksesta ja tappelen lapsen viikonlopuiksi kotiin ja samantien kokonaan kotiin.

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

Laitostuminen on lastenkotien huono puoli. Lapsi passivoituu ja elää "Ohjeen" mukaisesti. Oma minä katoaa, kun on oltava hoitajille mieliksi, että saa elää helpommin. Ei lapsi pysty oppimaan 7 eri hoitajan oikkuja ja sitä, mitä kukakin sietää. Ei pysty äitikään.

Kaikki tämä vielä menettelisi, jos lapsi pääsisi kotiinsa viikonlopuiksi, mutta nyt on sekin lytätty. Lapsi kertoo puhelimessa, että tämä on laitos, täällä on tylsää ja hokee sitä samaa päivästä toiseen.

Eikä hoitajat jaksa välittää samalla tavalla lapsesta kuin äitä. Minulla on mustaa valkoisella esimerkiksi hammashuollosta ja koulusta. Kun olen ollut itse hoitamassa nämä asiat ovat sujuneet lapselta erittäin hyvin, laitoksesa ei todellakaan.

--Lapsen paikka on oma koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava lapsen kotiin, eikä lasta pois kotoa--

tarkkailusta, kokemukseni perusteella.
Sanoisin, että tavallisia sij.perheitä tarkkaillaan kaikkein eniten sossujen taholta.
Mulla on käsitys, että lastenkoteja ei tarkkaile juuri kukaan ja sama on ammatillisten perhekotien kanssa.
Sossut kokevat, että niissä työskentelevät ovat heidän kolleegoitaan, eikä heillä ole pokaa mennä toista silmään nokkimaan, kun ovat samalla koulutuksella esim. Kuitenkin ammattinsa ja asemansa puolesta tarkkailu kuuluisi sossulle.
Eniten lapset ovat heitteillä isoissa perhekodeissa ja lastenkodeissa, missä molemmissa on monta ulkopuolista työntekijää, eikä kenelläkään ole yksin vastuuta mistään, eikä kenestäkään.
Ei teidän tarvi minua uskoa, mutta kysykää niiltä lapsiltanne, miltä tuntuu ja uskokaa ja kuunnelkaa heitä, kun kertovat.
ei ole mitään syytä ottaa lasta pois lastenkodista, jos lapsi siellä viihtyy, eikä kärsi, mutta se kuitenkin taitaa olla tosi harvinaista.

amalia kirjoitti:

tarkkailusta, kokemukseni perusteella.
Sanoisin, että tavallisia sij.perheitä tarkkaillaan kaikkein eniten sossujen taholta.
Mulla on käsitys, että lastenkoteja ei tarkkaile juuri kukaan ja sama on ammatillisten perhekotien kanssa.
Sossut kokevat, että niissä työskentelevät ovat heidän kolleegoitaan, eikä heillä ole pokaa mennä toista silmään nokkimaan, kun ovat samalla koulutuksella esim. Kuitenkin ammattinsa ja asemansa puolesta tarkkailu kuuluisi sossulle.
Eniten lapset ovat heitteillä isoissa perhekodeissa ja lastenkodeissa, missä molemmissa on monta ulkopuolista työntekijää, eikä kenelläkään ole yksin vastuuta mistään, eikä kenestäkään.
Ei teidän tarvi minua uskoa, mutta kysykää niiltä lapsiltanne, miltä tuntuu ja uskokaa ja kuunnelkaa heitä, kun kertovat.
ei ole mitään syytä ottaa lasta pois lastenkodista, jos lapsi siellä viihtyy, eikä kärsi, mutta se kuitenkin taitaa olla tosi harvinaista.

Lue lisää

Lastenkotia tarkkailevat vanhemmat. Minä ainkin, minä, joka aina rähisen. On ollut syytäkin, kaikki laiminlyönnit, mitä lasta kohtaan tapahtuu ja niitä tapahtuu. Sitten olen suivaantunut, mm. kun lapsen terveystiedot ovat kaikkien nähtävillä. Ja sitten siitä, kun jossain naapurissa asuva nainen on kertonut minun asioita ympäri kylää. Ne väittää, että kyllä sillä on oikeus, mutta minun mielestä taas ei. Jotenkin tuntuu, että olen tästä kinannut täällä ennenkin? Olenkohan?

Sitten minä olenkin se ainut hankalatapaus. Ja paperihin kirjoitetaan, että työskentely minun kanssa on hankalaa. Ja sen kun kirjoittavat, kyllä minä jaksan pitää lapseni puolia ja vielä niiden muidenkin. Olen väittänyt vastaan ja sanonut, että minulla on oikeus sanoa epäkohdista (tosin on tullut sanottua muutenkin, mutta se on molemminpuolista)

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

amalia kirjoitti:

tarkkailusta, kokemukseni perusteella.
Sanoisin, että tavallisia sij.perheitä tarkkaillaan kaikkein eniten sossujen taholta.
Mulla on käsitys, että lastenkoteja ei tarkkaile juuri kukaan ja sama on ammatillisten perhekotien kanssa.
Sossut kokevat, että niissä työskentelevät ovat heidän kolleegoitaan, eikä heillä ole pokaa mennä toista silmään nokkimaan, kun ovat samalla koulutuksella esim. Kuitenkin ammattinsa ja asemansa puolesta tarkkailu kuuluisi sossulle.
Eniten lapset ovat heitteillä isoissa perhekodeissa ja lastenkodeissa, missä molemmissa on monta ulkopuolista työntekijää, eikä kenelläkään ole yksin vastuuta mistään, eikä kenestäkään.
Ei teidän tarvi minua uskoa, mutta kysykää niiltä lapsiltanne, miltä tuntuu ja uskokaa ja kuunnelkaa heitä, kun kertovat.
ei ole mitään syytä ottaa lasta pois lastenkodista, jos lapsi siellä viihtyy, eikä kärsi, mutta se kuitenkin taitaa olla tosi harvinaista.

Lue lisää

Eivät sossut saa mielestäni ruveta tarkkailemaan sijaisperheitä eikä laitoksia, joihin he itse ovat suuressa viisaudessaan päättäneet sijoittaa kontolleen tulleet lapset. Tarkkailu pitää hoitaa täysin ulkopuolisen ja täysin riippumattoman organisaation taholta. Jos sellaista ei ole, se pitää äkkiä perustaa.
Kuinka ne sossut edes kehtaavat väittää tarkkailevansa ja valvovansa sijoituspaikkoja. Hävytöntä.

Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

Lastenkotia tarkkailevat vanhemmat. Minä ainkin, minä, joka aina rähisen. On ollut syytäkin, kaikki laiminlyönnit, mitä lasta kohtaan tapahtuu ja niitä tapahtuu. Sitten olen suivaantunut, mm. kun lapsen terveystiedot ovat kaikkien nähtävillä. Ja sitten siitä, kun jossain naapurissa asuva nainen on kertonut minun asioita ympäri kylää. Ne väittää, että kyllä sillä on oikeus, mutta minun mielestä taas ei. Jotenkin tuntuu, että olen tästä kinannut täällä ennenkin? Olenkohan?

Sitten minä olenkin se ainut hankalatapaus. Ja paperihin kirjoitetaan, että työskentely minun kanssa on hankalaa. Ja sen kun kirjoittavat, kyllä minä jaksan pitää lapseni puolia ja vielä niiden muidenkin. Olen väittänyt vastaan ja sanonut, että minulla on oikeus sanoa epäkohdista (tosin on tullut sanottua muutenkin, mutta se on molemminpuolista)

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

Lue lisää

entä kun äiti ei enää jaksa lapsen kanssa. Minulle kävi niin.
Lapseni on nyt läheisessä pienperhekodissa, koen tämän meille tukimuotona, en rangaistuksena. En vaan pystynyt enää elämään lapseni elämää hänen puolestaan. Käymään koulua enemmän kuin hän kävi, huolehtimaan joka ikinen minuutti että mikä on mieliala. Pelkäämään että lapsestani tulee syrjäytynyt (oikeastaan hän jo olikin).
Nyt puoli vuotta huostaa takana, lapseni on kasvanut nuoreksi, suunnittelee peruskoulun jälkeistä opiskelua, puhuu ja huumorintajukin on taas löytynyt. Lisäksi ja kaikista tärkein on se että saamme nauttia toistemme seurasta ilman kamalia paineita.
En ole kokenut tarvetta taistella mistään asioista perhekodin kanssa, meillähän on samat tavoitteet. Ehkä asiaan vaikuttaa se että huostaanotto tapahtui yhteisestä sopimuksesta, en siis kokenut sitä pakkokeinona vaikkakin viimeisenä mahdollisuutena kylläkin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Eivät sossut saa mielestäni ruveta tarkkailemaan sijaisperheitä eikä laitoksia, joihin he itse ovat suuressa viisaudessaan päättäneet sijoittaa kontolleen tulleet lapset. Tarkkailu pitää hoitaa täysin ulkopuolisen ja täysin riippumattoman organisaation taholta. Jos sellaista ei ole, se pitää äkkiä perustaa.
Kuinka ne sossut edes kehtaavat väittää tarkkailevansa ja valvovansa sijoituspaikkoja. Hävytöntä.

Lue lisää

sossujen velvollisuus on valvoa lapsen etua ja heidän pitää kantaa vastuuta tekemästään päätöksestä, eli sij.perheen valinnasta ja tarkkailemalla voivat saada vahvistuksen perheen sopivuudesta.
Kyllä ne tarkkailee ihan lasten edun valvojina.
Meillä ainakin sossujen vierailut tapahtui aika tiheään jokaisen sijoituksen alussa.
Vähän ennen lopullista sijoitusta ja jonkin aikaa lapsen muutettua meille.
Ymmärsin, että kävivät varmistelemassa, että kaikki sujuu ongelmitta ja yhteistyö vanhempien ja sukulaisten kansaa toimii ja ihan suoraan kyselivät lasten mielipiteitä ja kuulumisia.
Kun olivat saaneet tarpeeksi infoa ja totesivat, että hommat luistaa, niin käyntivälit harveni.
En mitään syytä kovin usein toistuviin tarkkailukäynteihin näekään, kun ei mitään erityistä tarvetta ole.
Olen aina ottanut yhteyttä, kun jotain erityistä on ilmaantunut.
Kun lapset olivat pienempiä, etteivät osanneet itse vielä ottaa yhteyttä sossuun, niin silloin oli vanhempien tapaamisia ja sukulaisvierailuja useammin, joten jos meissä olisi ollut jotain huomautettavaa, olisi tieto mennyt sitä kautta sossulle. Kun lapset oppivat itse soittamaan ja saivat omat kännytkin, niin eipä sossun tarvi jatkuvasti ravata. Puh.numero on lapsilla tiedossa.
Kyllä on ihan hyvä, et sossu välittää ja huolehtii sijoittamistaan lapsista.
Sossun toimia ja pätevyyttä taas valvoo joku muu.

sinileimu kirjoitti:

entä kun äiti ei enää jaksa lapsen kanssa. Minulle kävi niin.
Lapseni on nyt läheisessä pienperhekodissa, koen tämän meille tukimuotona, en rangaistuksena. En vaan pystynyt enää elämään lapseni elämää hänen puolestaan. Käymään koulua enemmän kuin hän kävi, huolehtimaan joka ikinen minuutti että mikä on mieliala. Pelkäämään että lapsestani tulee syrjäytynyt (oikeastaan hän jo olikin).
Nyt puoli vuotta huostaa takana, lapseni on kasvanut nuoreksi, suunnittelee peruskoulun jälkeistä opiskelua, puhuu ja huumorintajukin on taas löytynyt. Lisäksi ja kaikista tärkein on se että saamme nauttia toistemme seurasta ilman kamalia paineita.
En ole kokenut tarvetta taistella mistään asioista perhekodin kanssa, meillähän on samat tavoitteet. Ehkä asiaan vaikuttaa se että huostaanotto tapahtui yhteisestä sopimuksesta, en siis kokenut sitä pakkokeinona vaikkakin viimeisenä mahdollisuutena kylläkin.

Lue lisää

KOET RATKAISUN HYVÄNÄ, SILLOIN SE ON OK.
En tietenkään halveksi ratkaisuasi, jos koet sen hyväksi lapsesi kanssa ja omat voimasi eivät riitä. Mutta eikö lastensuojelu voinut auttaa sinua muutoin? Avohuollon toimin siten, että olisit saanut tarvitsemasi levon? Miksi sinä jouduit luopumaan oikeuksistasi päättää lapsesi elämästä? Kyllä voimattomuuteen pitäisi sosiaalihuollon pystyä vastaamaan muutoin kun huostaanotolla.

------
EN KOE HYVÄNÄ RATKAISUA
Minulla vaan on niin, että koen huostaanoton erittäin negatiivisena, epäoikeudenmukaisena ja lapsen edun kannalta päin prinkkalaa menneenä päätöksenä.

Lapseni kärsii omasta mielestään, koska:
- ei voi tuoda kavereita kotiin (lastenkotiin hän ei niitä tuo)
- lastenkodissa on tylsää, eikä mitään tekemistä
- lastenkodissa on niin laitosmaista
- on ikävä äitiä
- on ikävä kotia
- on ikävä kissoja
- ei voi sanoa mielipiteitään, koska niistä rangaistaan
- haluaisi kotiin edes viikonlopuiksi

Lapseni kärsii ja jää paitsi monesta asiassa, kun ei pääse kotiinsa.
- ei saa elää normaalia kotielämää
- kotiin voi tuoda kavereita
- kotona on aina äiti kuuntelemassa, jos on huolia tai tarvitsee seuraa
- kodissa pidetään huolta monipuolisesta ja terveellisestä, mutta myös kulinaristisesta ravinnosta
- kodissa pidetään huolta lapsen terveydestä: ei hampaiden paikkausta, eikä tehotoitoa, koska lapsi on tuotu liian myöhään hoitoon. Äiti huolehtii nytkin kaikista terveysasioista, joita on riittänyt.
- kohtelu, kasvatus ja arvot ovat johdonmukaisia ja lapsesta välittäviä
- kotona pohditaan tulevaisuutta korkeammin tähtäyksin kuin laitoksessa
- äiti on korkeasti koulutettu, hoitava taho ei. Tämä heijastuu lapsen valintoihin. Nyt kun tapaamisia on viime vuoden aikana ollut vähän yliopistotavoitteet ovat muuttuneet ammattikoulutavoitteeksi.
- ei pysty kasvamaan aikuiseksi, koska on koko ajan rangaistuspelko päällä. Jos tekee jotain väärin on seurauksena rauhoittumishuonetta, käyttövarojen poisotto, julkista haukkumista
- ei ymmärrä, miksei pääse kotiin, paitsi siinä mielessä, ettei äiti voi tilanteelle mitään
- koulunkäynti sujuu paremmin kun äiti vähän patistaa ja neuvoo, se on hankalaa, jos lapsi ei ole kotona
- äiti kärsii lastensuojelusta ja tämä heijastuu lapseen
- äitiä mollataan lastensuojelussa ja tämä heijastuu lapseen
- lapsen ajankulu laitoksessa on pelaaminen ja tietokoneet
- lapsen tekemisiä ja harrastuksia on mollattu laitoksessa niin pahasti, että hän ei harrasta enää mitään
- lapseni sanomisia on mollattu niin pahasti, että hän on oppinut pitämään suunsa kiinni, eikä uskalla vastustaa aikuisia

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

amalia kirjoitti:

sossujen velvollisuus on valvoa lapsen etua ja heidän pitää kantaa vastuuta tekemästään päätöksestä, eli sij.perheen valinnasta ja tarkkailemalla voivat saada vahvistuksen perheen sopivuudesta.
Kyllä ne tarkkailee ihan lasten edun valvojina.
Meillä ainakin sossujen vierailut tapahtui aika tiheään jokaisen sijoituksen alussa.
Vähän ennen lopullista sijoitusta ja jonkin aikaa lapsen muutettua meille.
Ymmärsin, että kävivät varmistelemassa, että kaikki sujuu ongelmitta ja yhteistyö vanhempien ja sukulaisten kansaa toimii ja ihan suoraan kyselivät lasten mielipiteitä ja kuulumisia.
Kun olivat saaneet tarpeeksi infoa ja totesivat, että hommat luistaa, niin käyntivälit harveni.
En mitään syytä kovin usein toistuviin tarkkailukäynteihin näekään, kun ei mitään erityistä tarvetta ole.
Olen aina ottanut yhteyttä, kun jotain erityistä on ilmaantunut.
Kun lapset olivat pienempiä, etteivät osanneet itse vielä ottaa yhteyttä sossuun, niin silloin oli vanhempien tapaamisia ja sukulaisvierailuja useammin, joten jos meissä olisi ollut jotain huomautettavaa, olisi tieto mennyt sitä kautta sossulle. Kun lapset oppivat itse soittamaan ja saivat omat kännytkin, niin eipä sossun tarvi jatkuvasti ravata. Puh.numero on lapsilla tiedossa.
Kyllä on ihan hyvä, et sossu välittää ja huolehtii sijoittamistaan lapsista.
Sossun toimia ja pätevyyttä taas valvoo joku muu.

Lue lisää

Kuka niitä sossuja valvoo? Ne on niin niputtautuneita yhteen siellä toimistossaan, että päällikkö mieluummin %#/¤%/¤- jääköön kirjoittamatta, kun sanoo mitään alaistaan vastaan.

Laitoin sinne muistutuksen hänen esimiehen esimiehelleen. Hän sattuikin nyt olemaan lomalla ja muistutu meni vain hänen esimiehellee, joka varmaan vastaa minulle taas jotain ihan yhtähaileeta.

Ei sossu halua tavata lastani ottaakseen selvää hänen mielipiteistään ja arjesta. Sen saa kyllä mielestäni tehdä sitten joku muu. Alan varmaan itse kyselemään ja kirjoittamaan ne asiat, mitä sossun pitäisi tehdä, niin tein sen asiakassuunnitelmankin kanssa. Tosin sitä ei ole käsitelty. Onneksi tämä uusi sossu ei kirjoita potaskaa niinkuin edellinen: kun ei tee mitään, ei tule virheitäkään.

Ehkä sinä Amalia voisit olla hyvä sijoituspaikka, mutta et. Minun lapselleni on vain yksi sijoitus paikka, johon olen tyytyväinen ja tähän asti ainakin lapsikin on ollut.

Mutta sivumennen:
Sain äsken viimeinkin puolivuotisen urakan valmiiksi. Väliin urakka on jäänyt, kun on ollut hallinto-oikeutta sun muuta. Tosissani olen kirjoittanut sitä nyt lähemmäksi puolitoista kuukautta yöt, päivät ja viikonloput. Enää en tiedä päivistäkään, muutakuin katsomalla tietokoneesta, monesko päivä ja kalenterista, mikä viikonpäivä. Siitä tuli 91-sivuinen pumaska, ne yli sata sivua, 25 hyväksi katsomaani lähdetietoa päätin jättää lähettämättä mukaan. Nyt on kasassa kantelu TEO:lle. Tulee olemaan mielenkiintoinen vuosi tai pari, mitä niiden ratkaisut kestää. Se on muuten sitten positiivisessa tapauksessa aikamonelle muullekin mielenkiintoinen, mutta yleensähän näissä jutuissa aina vain häviää. Olisipa tämänkin puoli voinut viettää lapsen kanssa.

Mihinkähän nyt seuraavaksi ryhtyisi, lapsi kun on saatava kotiin! Ei sijareille, vaikka olisi kuinka hyvä! Ei laitoksiin! Vaan kotiin!

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

Kuka niitä sossuja valvoo? Ne on niin niputtautuneita yhteen siellä toimistossaan, että päällikkö mieluummin %#/¤%/¤- jääköön kirjoittamatta, kun sanoo mitään alaistaan vastaan.

Laitoin sinne muistutuksen hänen esimiehen esimiehelleen. Hän sattuikin nyt olemaan lomalla ja muistutu meni vain hänen esimiehellee, joka varmaan vastaa minulle taas jotain ihan yhtähaileeta.

Ei sossu halua tavata lastani ottaakseen selvää hänen mielipiteistään ja arjesta. Sen saa kyllä mielestäni tehdä sitten joku muu. Alan varmaan itse kyselemään ja kirjoittamaan ne asiat, mitä sossun pitäisi tehdä, niin tein sen asiakassuunnitelmankin kanssa. Tosin sitä ei ole käsitelty. Onneksi tämä uusi sossu ei kirjoita potaskaa niinkuin edellinen: kun ei tee mitään, ei tule virheitäkään.

Ehkä sinä Amalia voisit olla hyvä sijoituspaikka, mutta et. Minun lapselleni on vain yksi sijoitus paikka, johon olen tyytyväinen ja tähän asti ainakin lapsikin on ollut.

Mutta sivumennen:
Sain äsken viimeinkin puolivuotisen urakan valmiiksi. Väliin urakka on jäänyt, kun on ollut hallinto-oikeutta sun muuta. Tosissani olen kirjoittanut sitä nyt lähemmäksi puolitoista kuukautta yöt, päivät ja viikonloput. Enää en tiedä päivistäkään, muutakuin katsomalla tietokoneesta, monesko päivä ja kalenterista, mikä viikonpäivä. Siitä tuli 91-sivuinen pumaska, ne yli sata sivua, 25 hyväksi katsomaani lähdetietoa päätin jättää lähettämättä mukaan. Nyt on kasassa kantelu TEO:lle. Tulee olemaan mielenkiintoinen vuosi tai pari, mitä niiden ratkaisut kestää. Se on muuten sitten positiivisessa tapauksessa aikamonelle muullekin mielenkiintoinen, mutta yleensähän näissä jutuissa aina vain häviää. Olisipa tämänkin puoli voinut viettää lapsen kanssa.

Mihinkähän nyt seuraavaksi ryhtyisi, lapsi kun on saatava kotiin! Ei sijareille, vaikka olisi kuinka hyvä! Ei laitoksiin! Vaan kotiin!

- Lapsen paikka on koti. Jos apua tarvitaan, se on tuotava kotiin, eikä lasta pois kodista -

Lue lisää

kuinka erillaisia voi kokemukset olla! Minun lapselleni sossutäti antoi suoran numeronsa ja pyysi soittamaan aina kun haluaa jutella, purnata tai mitä vaan. Lapseni on siis huostaanotettu pienperhekotiin. Onpa lapseni hänelle soitellutkin, iltaisinkin. Alussa lapsi soitti toimistosta mutta kolmen viikon päästä hän sai oman kännykän haltuunsa ja voi siis soitella kenelle haluaa milloin vaan. Tämä luo luottamuksen ilmapiiriä kaikille.

amalia kirjoitti:

sossujen velvollisuus on valvoa lapsen etua ja heidän pitää kantaa vastuuta tekemästään päätöksestä, eli sij.perheen valinnasta ja tarkkailemalla voivat saada vahvistuksen perheen sopivuudesta.
Kyllä ne tarkkailee ihan lasten edun valvojina.
Meillä ainakin sossujen vierailut tapahtui aika tiheään jokaisen sijoituksen alussa.
Vähän ennen lopullista sijoitusta ja jonkin aikaa lapsen muutettua meille.
Ymmärsin, että kävivät varmistelemassa, että kaikki sujuu ongelmitta ja yhteistyö vanhempien ja sukulaisten kansaa toimii ja ihan suoraan kyselivät lasten mielipiteitä ja kuulumisia.
Kun olivat saaneet tarpeeksi infoa ja totesivat, että hommat luistaa, niin käyntivälit harveni.
En mitään syytä kovin usein toistuviin tarkkailukäynteihin näekään, kun ei mitään erityistä tarvetta ole.
Olen aina ottanut yhteyttä, kun jotain erityistä on ilmaantunut.
Kun lapset olivat pienempiä, etteivät osanneet itse vielä ottaa yhteyttä sossuun, niin silloin oli vanhempien tapaamisia ja sukulaisvierailuja useammin, joten jos meissä olisi ollut jotain huomautettavaa, olisi tieto mennyt sitä kautta sossulle. Kun lapset oppivat itse soittamaan ja saivat omat kännytkin, niin eipä sossun tarvi jatkuvasti ravata. Puh.numero on lapsilla tiedossa.
Kyllä on ihan hyvä, et sossu välittää ja huolehtii sijoittamistaan lapsista.
Sossun toimia ja pätevyyttä taas valvoo joku muu.

Lue lisää

Minusta sossun tehtävä on seurata vain lasta ja lapsen kokemusta, lapsen hyvinvointia ja lapsen asioita mihin ikinä tämä lapsi sitten onkin sijoitettu.
Sijoituspaikkojen valvonta pitää erottaa tästä kokonaan ja uskoa täysin riippumattomalle organisaatiolle. Sossu on haalinut itselleen liikaa velvollisuuksia ja valtaa sekä tehtäviä, joita se ei pysty niiden ristiriitaisuuden ja intressierojen vuoksi mitenkään hoitamaan.
Ja mitäs sossu on tehnyt, kun tarkkailunsa yhteydessä on tavannut ala-arvoisen sijoituspaikan. Olis hauska edes yksi esimerkki kuulla mitä sossu on tosiasiassa tehnyt. Ei kai kukaan nyt sentään tule väittämään, että yksikään sadoista tai tuhansista sijoituspaikoista ei olisi ala-arvoinen. Mitä siis tarkkailijasossu on tehnyt? Onko tietoa. Pelkkä tarkkailu ei riitä, jos se ei johda mihinkään epäkohtia havaittaessa. Sossun voimat eivät riitä huonojen paikkojen sulkemiseen saati sitten lainrikkojien saattamisen tuomiolle ja korvausvelvolliseksi uhreilleen. Vai onko näin tapahtunut. Koska sossu on voimaton, on ymmärrettävää, että epäkohtia sijoituspaikoissa peitellään.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Minusta sossun tehtävä on seurata vain lasta ja lapsen kokemusta, lapsen hyvinvointia ja lapsen asioita mihin ikinä tämä lapsi sitten onkin sijoitettu.
Sijoituspaikkojen valvonta pitää erottaa tästä kokonaan ja uskoa täysin riippumattomalle organisaatiolle. Sossu on haalinut itselleen liikaa velvollisuuksia ja valtaa sekä tehtäviä, joita se ei pysty niiden ristiriitaisuuden ja intressierojen vuoksi mitenkään hoitamaan.
Ja mitäs sossu on tehnyt, kun tarkkailunsa yhteydessä on tavannut ala-arvoisen sijoituspaikan. Olis hauska edes yksi esimerkki kuulla mitä sossu on tosiasiassa tehnyt. Ei kai kukaan nyt sentään tule väittämään, että yksikään sadoista tai tuhansista sijoituspaikoista ei olisi ala-arvoinen. Mitä siis tarkkailijasossu on tehnyt? Onko tietoa. Pelkkä tarkkailu ei riitä, jos se ei johda mihinkään epäkohtia havaittaessa. Sossun voimat eivät riitä huonojen paikkojen sulkemiseen saati sitten lainrikkojien saattamisen tuomiolle ja korvausvelvolliseksi uhreilleen. Vai onko näin tapahtunut. Koska sossu on voimaton, on ymmärrettävää, että epäkohtia sijoituspaikoissa peitellään.

Lue lisää

http://www.ess.fi/?article=112105

Eipä ainakaan tässäkään lahtelaisen lastenkodin käsittelyssä (ESS:ssä useampikin uutinen tästä lastenkodin oikeuskäsittelystä)
näy missään että asiaa olisivat jotenkin oikeuskäsittelyyn olleet tuomassa lastensuojeluviranomaiset,
jotka ovat tähän kyseiseen lastenkotiin oman kuntansa lapsia sijoittaneet.


Taitaa olla ihan pelkkää huuhaata koko valvonta ja seuranta lastensuojelussa.
"... Jos mitään ei kuulu lapsen sijoituspaikasta, oletamme että lapsella on kaikki OK"...
että sellaista sossujen valvontaa tässä maassa.
Siinä on 1-vuotiaankin taikka edes 10-vuotiaankaan tietämys ja ymmärrys kovilla
että osaisi soitella tai lähetellä kirjeitä omasta olostaan ja elostaan asoistaan vastaavalle lastensuojeluviranomaiselle.