Välilevyn repeämä

Mitä hittoa?! Yli puoli vuotta! Mihin tietosi pohjautuu? Miten minun tulisi "olla" seuraavat puoli vuotta?

kipeä kirjoitti:

Mitä hittoa?! Yli puoli vuotta! Mihin tietosi pohjautuu? Miten minun tulisi "olla" seuraavat puoli vuotta?

Ja jos puolessa vuodessa paranee niin se on silloin hyvin joillakin joudutaan leikkaamaan. Kysyppäs asiasta joltain fysiatrilta jos et muuten usko.
Selän kanssa saat heittää hukkaan sanan kiire. Itselläni oli jalka kipenä koko viime talven, asian uskottiin johtuvan selästä mutta paskat, piriformis lihas vain oli niin tiukkana että painoi iskiashermoa -> ei muuta kuin venytttelemään ja jo helpotti. Ei helpottanut muuten heti, puolisen vuotta siinä meni ennenkuin asia korjaantui. Samalla opin venyttelyn tärkeyden ja vättämättömyyden ihan noin hyvinvoinnin kannalta.


Jusa

Jusa kirjoitti:

Ja jos puolessa vuodessa paranee niin se on silloin hyvin joillakin joudutaan leikkaamaan. Kysyppäs asiasta joltain fysiatrilta jos et muuten usko.
Selän kanssa saat heittää hukkaan sanan kiire. Itselläni oli jalka kipenä koko viime talven, asian uskottiin johtuvan selästä mutta paskat, piriformis lihas vain oli niin tiukkana että painoi iskiashermoa -> ei muuta kuin venytttelemään ja jo helpotti. Ei helpottanut muuten heti, puolisen vuotta siinä meni ennenkuin asia korjaantui. Samalla opin venyttelyn tärkeyden ja vättämättömyyden ihan noin hyvinvoinnin kannalta.


Jusa

Lue lisää

se puolivuotta on toiveajattelua varaudu sairastamaan ainakin vuosi itse olen parannellut pari vuotta ja nyt vasta tunnen olevani lähes terve.

kipeä kirjoitti:

Mitä hittoa?! Yli puoli vuotta! Mihin tietosi pohjautuu? Miten minun tulisi "olla" seuraavat puoli vuotta?

Itselläni kesti 8 kuukautta.
Olet ihan normaalisti ja liikut kivun mukaan. Eli ei sitä selkää pidä repiä, mutta ei varoakkaan. Sille selälle olisi hyvä tehdä puppausliikkeitä. Eli menet vaikka pöydälle makaamaan, niin että lantio roikkuu reuan yli. Tästä nostat jalat suoraksi ja taas takaisin. Vahvistaa alaselkää ja tulee tuollainen pumppausliike sinne selkärankaan.

vl.pullistuma on eri asia kuin välilevynrepeämä. käsittääkseni repeämä on pahempi.en kyllä tiedä paraneeko itestään,mulla todettiin toissapäivänä alimman nikamavälin välilevynrepeämä ja seuraavassa nikamavälissä kulumaa. kivut vielä kestää lääkkeitten ja sisun avulla,mutta toi puutuminen ja jalan voimattomuus alkaa ottamaan aivoon.hermot kireellä.tänää lekuri on keskutellu kirurgin kanssa leikataanko,ei välttämättä leikata kun ei ole massiivinen repeämä,mutta oireet on kyllä massiiviset....

moi. ei se repeymä parane niin äkkiä. mulla kaikki alkoi 15 lokakuu 07. työtapaturma. sirsin raskaan sähkökeskuksen ja kaikki siitä alkoi.. oli lepo ja särkylääkkeet( ei tietenkään saanut muuta kun lihas rentoutava ja burana, minkä söin kun karkkia), ja sitä huolimatta järkyttävä särky (yhden lapsen äiti ja pari polvi leikkausta takana, tiedän kun kipu on kova) 1,5kk meni unilääket joka päivä ja vain sen verta unta kun lääkkeissä vaikutus aika, siis 4 tuntia. sitten lääkäri suositteli kiropraktiikko. ekalla kerralla hän ilmoitti että mulla on lantio väärässä asennossa. elikä jalka näytti 2,5 cm lyhyemältä... se oikais sen ja huomautti että odotin lian kauan, kun yläselkä myös vääntyi väärästä asennosta. kävin kiropraktikolla noin 11 kerta, kun yks ystävä suositteli hieroja, kuka laittaa selän kuntoon hieromalla. se oli parempi vaihtoehto ja puolet halvempi, kun molemillä parantajalla kävin kerran viikossa. mulle suositeltin liikunta. kävin lenkillä ja sen jälkeen joka lenkkin jälkeen oli tiedossa uneton yö. kävin jopa laskettelemässä pahin vain oli nousee hissillä mäkeen, muuten tuntui että jopa parempi olo. nyt sitten pääsin erikois lääkärille. hän suositteli aktiivistä liikunta kävely ja kuntosali. pari viikkoa on tehnyt siitä ja kipu nyt kun vain paheni. hän ilmoitti mulle että parantaminen kestää vielä 3-9kk, nyt olin jo 7 kk sairaslomalla. ei kyllä ollut missään vaiheessa että jalat olisi lähtenyt alta, ainakin vielä. sitten lääkärin mielipide muuttui minun poistuessa vastanotolta. nyt sitten kävi ilmi että lääkäri ilmoitti kelalle että olen ihan kunnossa ja voin palata töihin. soitin vastanotolle selvittä asia. ja hän ilmoitti mulle että kun lantio ei ole väärässä asennossa, mikä pitäisi olla kun on välilevyn repeymä, niin kaikki on voittoon puolella. paitsi että seiso en pystyn vieläkään 10 min pidempää ja istua vain jos on ristiselän kohdalla on tyyny, mun työ on pelkästän siitä ja tuolit halvemmasta päästä. ja hän kokonaan unohti että vastanotolle tullessa, sanoin että olin just suoraan hierojalta, kuka oikaisi kaikki. ja unohti myös että mulla on jatkuvat kivut. ilmotti vain että tapahtui värinkäsitys ja luultavasti hänen lausunnon jälkeen kela ei enää antaa sairaspäiväraha. nyt olen itsenäisesti tutkinnut kaikenlaisen tiedon, mistä se voisi alun perin johtua ja tullut vaihtoehtoja että jos joskus loukkaa selkä/häntäluu ( mulla se oli murtunut v 05) ja myös epiduraali puudutuksesta, siitä on kyllä aikaa, mutta kuulemma arvet jää ja niillä on ominaisuus repeä ja myös on mahdollisuus selkäydin puudutuksesta. minulle viimeisen kakden vuoden aikana tehtin kaksi polvi leikkausta ja molemmat selkäydin puudutuksella. viimeisestä leikkausta on tasan 1,5v. että kannatta välttää paikallis puudutukset ihan vaa oman selän kannalta..

elena kirjoitti:

moi. ei se repeymä parane niin äkkiä. mulla kaikki alkoi 15 lokakuu 07. työtapaturma. sirsin raskaan sähkökeskuksen ja kaikki siitä alkoi.. oli lepo ja särkylääkkeet( ei tietenkään saanut muuta kun lihas rentoutava ja burana, minkä söin kun karkkia), ja sitä huolimatta järkyttävä särky (yhden lapsen äiti ja pari polvi leikkausta takana, tiedän kun kipu on kova) 1,5kk meni unilääket joka päivä ja vain sen verta unta kun lääkkeissä vaikutus aika, siis 4 tuntia. sitten lääkäri suositteli kiropraktiikko. ekalla kerralla hän ilmoitti että mulla on lantio väärässä asennossa. elikä jalka näytti 2,5 cm lyhyemältä... se oikais sen ja huomautti että odotin lian kauan, kun yläselkä myös vääntyi väärästä asennosta. kävin kiropraktikolla noin 11 kerta, kun yks ystävä suositteli hieroja, kuka laittaa selän kuntoon hieromalla. se oli parempi vaihtoehto ja puolet halvempi, kun molemillä parantajalla kävin kerran viikossa. mulle suositeltin liikunta. kävin lenkillä ja sen jälkeen joka lenkkin jälkeen oli tiedossa uneton yö. kävin jopa laskettelemässä pahin vain oli nousee hissillä mäkeen, muuten tuntui että jopa parempi olo. nyt sitten pääsin erikois lääkärille. hän suositteli aktiivistä liikunta kävely ja kuntosali. pari viikkoa on tehnyt siitä ja kipu nyt kun vain paheni. hän ilmoitti mulle että parantaminen kestää vielä 3-9kk, nyt olin jo 7 kk sairaslomalla. ei kyllä ollut missään vaiheessa että jalat olisi lähtenyt alta, ainakin vielä. sitten lääkärin mielipide muuttui minun poistuessa vastanotolta. nyt sitten kävi ilmi että lääkäri ilmoitti kelalle että olen ihan kunnossa ja voin palata töihin. soitin vastanotolle selvittä asia. ja hän ilmoitti mulle että kun lantio ei ole väärässä asennossa, mikä pitäisi olla kun on välilevyn repeymä, niin kaikki on voittoon puolella. paitsi että seiso en pystyn vieläkään 10 min pidempää ja istua vain jos on ristiselän kohdalla on tyyny, mun työ on pelkästän siitä ja tuolit halvemmasta päästä. ja hän kokonaan unohti että vastanotolle tullessa, sanoin että olin just suoraan hierojalta, kuka oikaisi kaikki. ja unohti myös että mulla on jatkuvat kivut. ilmotti vain että tapahtui värinkäsitys ja luultavasti hänen lausunnon jälkeen kela ei enää antaa sairaspäiväraha. nyt olen itsenäisesti tutkinnut kaikenlaisen tiedon, mistä se voisi alun perin johtua ja tullut vaihtoehtoja että jos joskus loukkaa selkä/häntäluu ( mulla se oli murtunut v 05) ja myös epiduraali puudutuksesta, siitä on kyllä aikaa, mutta kuulemma arvet jää ja niillä on ominaisuus repeä ja myös on mahdollisuus selkäydin puudutuksesta. minulle viimeisen kakden vuoden aikana tehtin kaksi polvi leikkausta ja molemmat selkäydin puudutuksella. viimeisestä leikkausta on tasan 1,5v. että kannatta välttää paikallis puudutukset ihan vaa oman selän kannalta..

Lue lisää

tässä nyt sitten edelleen ollaan sairaslomalla. nyt jo 10kk kuulunut tapaturmasta. vakuutus yhtiö ei ole hyväksynyt asian työtapaturmaksi, joten odottelen omasta vak yht vastausta. leikkausta kaikki suosittele. mutta on siinä riski. jos ortopedi osuu mihin ei pitäisi se on sitten eläkkeele 30v. kuulin monta erittäin huono tapausta ja alkoi pelotta. yhdellä ystävällä on sama ongelma. mutta se kuuluu paremmaan lääkäri piirin. siellä hänet kehottin hakeutu neuralogille. ortopedilla on lian isot työkalut.. kela jo ilmoittanut että sairaspäivä raha loppuu kohta.. että elämän loppu lähesty. oman asunnon laina ne ei tietenkään maksa. että lähtö laskenta alkaa...

elena kirjoitti:

tässä nyt sitten edelleen ollaan sairaslomalla. nyt jo 10kk kuulunut tapaturmasta. vakuutus yhtiö ei ole hyväksynyt asian työtapaturmaksi, joten odottelen omasta vak yht vastausta. leikkausta kaikki suosittele. mutta on siinä riski. jos ortopedi osuu mihin ei pitäisi se on sitten eläkkeele 30v. kuulin monta erittäin huono tapausta ja alkoi pelotta. yhdellä ystävällä on sama ongelma. mutta se kuuluu paremmaan lääkäri piirin. siellä hänet kehottin hakeutu neuralogille. ortopedilla on lian isot työkalut.. kela jo ilmoittanut että sairaspäivä raha loppuu kohta.. että elämän loppu lähesty. oman asunnon laina ne ei tietenkään maksa. että lähtö laskenta alkaa...

Lue lisää

Tänään tuli vuosi täyteen kun mulla sattui omastamielestäni työtapaturma(kaikki lakipykälien kriteerit täyttyy)jossa välilevy repesi...Vakuutus yhtijö(if)on toistamieltä.
Mangneetti kuvassa tojettiin että mulla on välilevynrappeuma mikä on sairaus ja sillä välilevyn repeymällä ei ole vakuutusyhtijön mukaan kivunkanssa mitään tekemistä !!!! Tuskimpa sitä ois paljoo rautarakenteijjenkanssa tuuskattu jos selkä ois ollu rappeumantakija kipejä,siitä ei ollu ees mitään hajuukaan,ja seuraavanapäivänä ois pitänny lähtee pohjosee hiihtolomalle,män se hiihtoloma sairaalassa maaten morffiinihumalassa. Kun se 300 päivää tulee kelalta täyteen niin pitää hakea sairaseläkettä.Mulla se on jo vedossa...En ois uskonnu et 35.na olisin eläkekunnossa..Neuvvoa kannattaa raha-asioissa näiltätiimoilta kysyä sosiaalihoitajalta,ne osaa neuvvoa.
seisosin vaikka aijjantolppana jos vain pystyisi,töihin on ikävä...

Rappeutuman ja vammojen seurauksena kehittyy välilevyn sisäisiä repeämiä ja pullistumia. Pullistuma voi kehittyä äärimmillään välilevyn ulkoiseksi repeämäksi. Tällöin puhutaan välilevyn repeämästä, joka aiheuttaa iskiasoireyhtymän eli alaraajaan säteilevän voimakkaan kivun selkäkivun lisäksi.

Ota selvää kirjoitti:

Rappeutuman ja vammojen seurauksena kehittyy välilevyn sisäisiä repeämiä ja pullistumia. Pullistuma voi kehittyä äärimmillään välilevyn ulkoiseksi repeämäksi. Tällöin puhutaan välilevyn repeämästä, joka aiheuttaa iskiasoireyhtymän eli alaraajaan säteilevän voimakkaan kivun selkäkivun lisäksi.

Lue lisää

Joo pitikin juuri näitä tietämättömiä valaista. Itsellä repeämä ja helvetilliset jatkuvat kivut jaloissa jo kymmentä vuotta lähelle.

Jalat ja selkä helvetillisissä hammassäryn kaltaisissa tiloissa.

Ota selvää kirjoitti:

Rappeutuman ja vammojen seurauksena kehittyy välilevyn sisäisiä repeämiä ja pullistumia. Pullistuma voi kehittyä äärimmillään välilevyn ulkoiseksi repeämäksi. Tällöin puhutaan välilevyn repeämästä, joka aiheuttaa iskiasoireyhtymän eli alaraajaan säteilevän voimakkaan kivun selkäkivun lisäksi.

Lue lisää

minulla alkoi selkäkivut 2005 ja pullistuma todettiin 2006 ja oli oikeen mukavaa kuulla tänään lääkäriltä että pullistuma onkin revennyt ja maanantaina olisikin sitten fysiatrille aika jatkoa suunnittelemaan

joku81 kirjoitti:

minulla alkoi selkäkivut 2005 ja pullistuma todettiin 2006 ja oli oikeen mukavaa kuulla tänään lääkäriltä että pullistuma onkin revennyt ja maanantaina olisikin sitten fysiatrille aika jatkoa suunnittelemaan

Lue lisää

Minulla todettiin välilevyn repeämä kahden kuukauden sairastelun jälkeen. Toipuminen edelleen käymistilassa. Minulla alkuvaiheessa tähän liittyi noidannuolet.

ei kyllä parane parissa päivässä.joulusta asti oon kuunnellu noita oireita ja kokoajan vaan pahenevat.välillä vas. jalka menee ihan voimattomaks että saapi laahaamalla kävellä.kivut vielä jotenkin kestää lääkkeillä,mut toi jalka alkaa vaivaamaan jo normaalia elämää.vielä kun olen kotona hoitovapaalla erittäin vilkkaan pari vuotiaan kanssa niin ei paljon kerkee lepäilemään ja selkää parantelemaan.

puutumiseen puutunut kirjoitti:

ei kyllä parane parissa päivässä.joulusta asti oon kuunnellu noita oireita ja kokoajan vaan pahenevat.välillä vas. jalka menee ihan voimattomaks että saapi laahaamalla kävellä.kivut vielä jotenkin kestää lääkkeillä,mut toi jalka alkaa vaivaamaan jo normaalia elämää.vielä kun olen kotona hoitovapaalla erittäin vilkkaan pari vuotiaan kanssa niin ei paljon kerkee lepäilemään ja selkää parantelemaan.

Lue lisää

Nyt on tullut vuosi täyteen esimmäisistä alaselän kivuista. Olin 15v urheillut aktiivisesti ja viime kesän juoksuharrastus punttisalin kanssa toi iskiasvaivat. syksyllä tk-lekuri viimein antoi diagnoosin: lievä välilevyn pullistuma. Hoito: kävely, vesijuoksu, venyttely yms. Kävin hakemassa apua paikalliselta suositulta osteopaatilta joka myös oli diagnosoinut jo aiemmin tuon pullistuman. Kolmannella hoitokerralla sanoin hänelle että nyt tuntuu että puutuminen lisääntyy(kesken hoidon) tästä piittaamatta hän jatkoi ja lopuksi käski hoitopöydälle kyljelle. Hän painoi polvea ja hartioita vastakkaisiin suuntiin käyttämällä omaa painoaan, eli runttasi koko painollaan 2 kertaa molemmat puolet(selkäranka kiertyi ääriasentoon 4 kertaa). Tällä liikkeellä yritetään avata nikama lukittumia selästä. Kaksi tuntia "hoidon" jälkeen tunsin että nyt on jotain pahasti pielessä, särky ristiselässä ja jalkojen puutuminen oli sanoinkuvaamatonta. Jouduin lähtemään opiskelupaikasta kotiin tuskin edes pystyin autoa ajamaan. Kotona äkkiä max määrä särkyllääkkeitä ja makaamaan. Hetken kulttua en pystynyt liikkumaan senttiäkään huutamatta, pelkäsin oikeasti kuolevani kipuun tai halvaantuvani. Asun yksin joten en tyhmänä soittanut itselleni ambulanssia vaan yritin sitkeästi kestää kaiken. Vessaan pääseminen kesti n. 10min sillä selkä ei kestänyt enää yläkropan painoa. Näin sitten meni tuskissa 2 päivää kotona maaten. Lopulta tajusin ottaa lääkekaapista prednisolon kortisonitabletteja joita oli joskus määrätty johonkin toiseen vaivaan. Niiden avulla pystyin jälleen alkaa liikkumaan ja pääsin lääkäriin joka viimein uskoi että nyt on tosi kyseessä (en voinut istua, seisoa kuin hetken, kävellä tosi varovaisesti), hän määräsi magneetin jossa näkyi valtava n. 2 sentin "pullistuma" ja kuva oli otettu 5 päivää osteopaatin runttauksesta(2009 marraskuu). Nyt tuosta on kulunut jo 8kk ja en ole voinut siis 8kk istua ollenkaan, enkä kantaa mitään paria kiloa painavempaa. Ortopedi ei suotunut leikkaamaan(maaliskuu 2010), vaan lähetti kotiin paranemaan vaikka olin jo saanut oireita jopa virtsaamiseen(ja pelotteli riskeillä). Eli rahat on loppu, työtä en voi vastaanottaa, en pysty istumaan, en saa enää lainaa jotta voisin mennä yksityiselle puolelle jossa se varmasti leikattaisiin. Osteopaatti on myöntänyt että "voihan olla että sillä oli jotain vaikutusta, mutta tuollainen voi tulla vaikka aivastamalla, joten en usko että vakuutus korvaa mitään". Enkä usko että korvaakaan senttiäkään.. mutta voin sanoa että vihaa ja katkeruutta riittää pitkäksi aikaa tuota apinaa kohtaan. Joten toivottavasti tuo amatööri ei enää hajota kenenkään muun selkää. Itse jatkan tukilihasten treeniä päivittäin ja toivon että jotain valoa saisi tähän, apua en ole saanut vielä mistään. mutta päivä kerrallaan.. tsemppiä kaikille jotka tuskastelevat tämän vaivan parissa :)

Osteopaatin tuhoama kirjoitti:

Nyt on tullut vuosi täyteen esimmäisistä alaselän kivuista. Olin 15v urheillut aktiivisesti ja viime kesän juoksuharrastus punttisalin kanssa toi iskiasvaivat. syksyllä tk-lekuri viimein antoi diagnoosin: lievä välilevyn pullistuma. Hoito: kävely, vesijuoksu, venyttely yms. Kävin hakemassa apua paikalliselta suositulta osteopaatilta joka myös oli diagnosoinut jo aiemmin tuon pullistuman. Kolmannella hoitokerralla sanoin hänelle että nyt tuntuu että puutuminen lisääntyy(kesken hoidon) tästä piittaamatta hän jatkoi ja lopuksi käski hoitopöydälle kyljelle. Hän painoi polvea ja hartioita vastakkaisiin suuntiin käyttämällä omaa painoaan, eli runttasi koko painollaan 2 kertaa molemmat puolet(selkäranka kiertyi ääriasentoon 4 kertaa). Tällä liikkeellä yritetään avata nikama lukittumia selästä. Kaksi tuntia "hoidon" jälkeen tunsin että nyt on jotain pahasti pielessä, särky ristiselässä ja jalkojen puutuminen oli sanoinkuvaamatonta. Jouduin lähtemään opiskelupaikasta kotiin tuskin edes pystyin autoa ajamaan. Kotona äkkiä max määrä särkyllääkkeitä ja makaamaan. Hetken kulttua en pystynyt liikkumaan senttiäkään huutamatta, pelkäsin oikeasti kuolevani kipuun tai halvaantuvani. Asun yksin joten en tyhmänä soittanut itselleni ambulanssia vaan yritin sitkeästi kestää kaiken. Vessaan pääseminen kesti n. 10min sillä selkä ei kestänyt enää yläkropan painoa. Näin sitten meni tuskissa 2 päivää kotona maaten. Lopulta tajusin ottaa lääkekaapista prednisolon kortisonitabletteja joita oli joskus määrätty johonkin toiseen vaivaan. Niiden avulla pystyin jälleen alkaa liikkumaan ja pääsin lääkäriin joka viimein uskoi että nyt on tosi kyseessä (en voinut istua, seisoa kuin hetken, kävellä tosi varovaisesti), hän määräsi magneetin jossa näkyi valtava n. 2 sentin "pullistuma" ja kuva oli otettu 5 päivää osteopaatin runttauksesta(2009 marraskuu). Nyt tuosta on kulunut jo 8kk ja en ole voinut siis 8kk istua ollenkaan, enkä kantaa mitään paria kiloa painavempaa. Ortopedi ei suotunut leikkaamaan(maaliskuu 2010), vaan lähetti kotiin paranemaan vaikka olin jo saanut oireita jopa virtsaamiseen(ja pelotteli riskeillä). Eli rahat on loppu, työtä en voi vastaanottaa, en pysty istumaan, en saa enää lainaa jotta voisin mennä yksityiselle puolelle jossa se varmasti leikattaisiin. Osteopaatti on myöntänyt että "voihan olla että sillä oli jotain vaikutusta, mutta tuollainen voi tulla vaikka aivastamalla, joten en usko että vakuutus korvaa mitään". Enkä usko että korvaakaan senttiäkään.. mutta voin sanoa että vihaa ja katkeruutta riittää pitkäksi aikaa tuota apinaa kohtaan. Joten toivottavasti tuo amatööri ei enää hajota kenenkään muun selkää. Itse jatkan tukilihasten treeniä päivittäin ja toivon että jotain valoa saisi tähän, apua en ole saanut vielä mistään. mutta päivä kerrallaan.. tsemppiä kaikille jotka tuskastelevat tämän vaivan parissa :)

Lue lisää

sinua hoitaneella osteopaatilla pitää olla ns. hoitovahinkovakuutus. Tämän tulisi kattaa hoidosta aiheutunut haitta sinulle.

kuitenkin kirjoitti:

sinua hoitaneella osteopaatilla pitää olla ns. hoitovahinkovakuutus. Tämän tulisi kattaa hoidosta aiheutunut haitta sinulle.

Selkä on sellainen paikka joka ei todellakaan parane muutamassa päivässä.
Itse olen 30 v ja sairastanut selkää jo 14 vuotiaasta saakka.
Pari vuotta sitten tehtiin magneettikuvaus jossa selvisi mitä selässä on vikana.
Kuvattu kolme alinta väliä. Kaikki välit ovat sairaat.
Kolmessa välilevyssä on pullistumia joista kaksi on revennyt. Alimmassa nikamassa on luupiikki joka painaa suoraan iskiashermoon.
Lääkäri haluaisi tehdä 4 eri leikkausta, mutta en ole antanut lupaa. Leikkaus on kuulemma niin iso että ei voi kerralla tehdä.
Selän kanssa ei tule toimeen jos sitä ei liikuta.
Aina kun on välilevyjen kanssa ongelmia niin liikkuminen on ainut keino saada niitä vähänkään toipumaan. Lepo ei auta mitään.
Sauvat käteen ja kävelylle. Selän liike tulee niin paljon erilaiseksi sauvojen kanssa. Ilman sauvoja selän kiertoliike jää aika paljon pienemmäksi joten sauvat auttavat tässä asiassa.
Jos välilevyä aina yrittää "korjata" levolla niin se arpeutuu ja ei toimi enää niin kuin pitäisi.
Jos on todella kipeä niin liikkuuu sen verran kuin pääsee mutta paikalleen ei saa jäädä.
Venyttely on tarpeellista. Lihakset tulee pitää hyvässä kunnossa. Ei juoksua, koska selkää tulee tällöin valtava rasitus.
Pärjäilkää.

aina kipeä kirjoitti:

Selkä on sellainen paikka joka ei todellakaan parane muutamassa päivässä.
Itse olen 30 v ja sairastanut selkää jo 14 vuotiaasta saakka.
Pari vuotta sitten tehtiin magneettikuvaus jossa selvisi mitä selässä on vikana.
Kuvattu kolme alinta väliä. Kaikki välit ovat sairaat.
Kolmessa välilevyssä on pullistumia joista kaksi on revennyt. Alimmassa nikamassa on luupiikki joka painaa suoraan iskiashermoon.
Lääkäri haluaisi tehdä 4 eri leikkausta, mutta en ole antanut lupaa. Leikkaus on kuulemma niin iso että ei voi kerralla tehdä.
Selän kanssa ei tule toimeen jos sitä ei liikuta.
Aina kun on välilevyjen kanssa ongelmia niin liikkuminen on ainut keino saada niitä vähänkään toipumaan. Lepo ei auta mitään.
Sauvat käteen ja kävelylle. Selän liike tulee niin paljon erilaiseksi sauvojen kanssa. Ilman sauvoja selän kiertoliike jää aika paljon pienemmäksi joten sauvat auttavat tässä asiassa.
Jos välilevyä aina yrittää "korjata" levolla niin se arpeutuu ja ei toimi enää niin kuin pitäisi.
Jos on todella kipeä niin liikkuuu sen verran kuin pääsee mutta paikalleen ei saa jäädä.
Venyttely on tarpeellista. Lihakset tulee pitää hyvässä kunnossa. Ei juoksua, koska selkää tulee tällöin valtava rasitus.
Pärjäilkää.

Lue lisää

Itse olen nyt 24-vuotias ja loukkasin selän 9 kk sitten. Olen aina liikkunut paljon ja pitänyt itseäni kunnossa, Kuntosalia, juoksua, futista jne. Ikinä ei ole ollut mitään vikaa selän kanssa. Liikunta on ollut elämäntapa. Viime keväänä sain välilevyn repeämän alimpaan nikamaväliin normaalissa joukkueurheilun pelitilanteessa. En voi edes käsittää kuinka helposti selkä voi loppupeleissä mennä rikki. Itse pelitilanteessa en tuntenut mitään ylimääräistä, vasta seuraavana päivänä alkoivat iskiasvaivat.

Ensimmäiset pari kuukautta oireet eivät olleet kovin pahat, enkä edes tiennyt mikä minua vaivasi. Fysiossa kävin 5krt ja siellä vain jumpattiin. Vappuna uskaltauduin laskettelemaan, josta alkoivat kivut tosissaan. Kesällä naprapaatille, ortopedille sekä magneettikuvaukseen. Ortopedi käski jumppailla ja yrittää parannella, ottaa yhteyttä jos pahenee tosissaan.

Nyt tilanne se, että 7kuukauteen en ole pystynyt istumaan ilman kunnon lääkkeitä. Kipu ei selässä ole yleensä paha, vaan säteilee oikeaan pakaraan ja pohkeeseen - pääasiassa. Kuntosalit ja juoksut jäi. Kotona olen yrittänyt venytellä ja jumppailla sekä rukoilla, että lähtis paranemaan. Ei tunnu paranevan.

Vamma on myös vaikuttanut psyykkisesti. Olen aina ollut todella iloinen ja sosiaalinen. Minulla on kaikki mitä voi toivoa; maailman ihanin lapsi, opiskelut kohta lopussa, hyvät työnäkymät, kavereita jne. kaikki ok. Nykyisin olen muuttunut todella katkeraksi ja epäsosiaaliseksi. Kavereiden näkeminen on vähentynyt. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Tulevaisuus näyttää tässä vaiheessa synkältä. Miten tässä kunnossa voi töitä tehdä? Itsetuhoisiakin ajatuksia on tullut ja soimaan itseäni mitä olisin voinut tehdä, ettei näin olisi käynyt. Totta itsellä oli asiat liian hyvin. Niin ne elämän asiat voi olla pienestä kiinni.

Pakko yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa, että selkä lähtee paranemaan.

pienestä kiinni kirjoitti:

Itse olen nyt 24-vuotias ja loukkasin selän 9 kk sitten. Olen aina liikkunut paljon ja pitänyt itseäni kunnossa, Kuntosalia, juoksua, futista jne. Ikinä ei ole ollut mitään vikaa selän kanssa. Liikunta on ollut elämäntapa. Viime keväänä sain välilevyn repeämän alimpaan nikamaväliin normaalissa joukkueurheilun pelitilanteessa. En voi edes käsittää kuinka helposti selkä voi loppupeleissä mennä rikki. Itse pelitilanteessa en tuntenut mitään ylimääräistä, vasta seuraavana päivänä alkoivat iskiasvaivat.

Ensimmäiset pari kuukautta oireet eivät olleet kovin pahat, enkä edes tiennyt mikä minua vaivasi. Fysiossa kävin 5krt ja siellä vain jumpattiin. Vappuna uskaltauduin laskettelemaan, josta alkoivat kivut tosissaan. Kesällä naprapaatille, ortopedille sekä magneettikuvaukseen. Ortopedi käski jumppailla ja yrittää parannella, ottaa yhteyttä jos pahenee tosissaan.

Nyt tilanne se, että 7kuukauteen en ole pystynyt istumaan ilman kunnon lääkkeitä. Kipu ei selässä ole yleensä paha, vaan säteilee oikeaan pakaraan ja pohkeeseen - pääasiassa. Kuntosalit ja juoksut jäi. Kotona olen yrittänyt venytellä ja jumppailla sekä rukoilla, että lähtis paranemaan. Ei tunnu paranevan.

Vamma on myös vaikuttanut psyykkisesti. Olen aina ollut todella iloinen ja sosiaalinen. Minulla on kaikki mitä voi toivoa; maailman ihanin lapsi, opiskelut kohta lopussa, hyvät työnäkymät, kavereita jne. kaikki ok. Nykyisin olen muuttunut todella katkeraksi ja epäsosiaaliseksi. Kavereiden näkeminen on vähentynyt. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Tulevaisuus näyttää tässä vaiheessa synkältä. Miten tässä kunnossa voi töitä tehdä? Itsetuhoisiakin ajatuksia on tullut ja soimaan itseäni mitä olisin voinut tehdä, ettei näin olisi käynyt. Totta itsellä oli asiat liian hyvin. Niin ne elämän asiat voi olla pienestä kiinni.

Pakko yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa, että selkä lähtee paranemaan.

Lue lisää

Voi toivottavasti selkäsi on jo parantunut ja mieliala kohentunut! Löysin tämän viestiketjun, kun itsellä alkoi tuo sama helvetti pari viikkoa sitten noidannuolena, kun otin valokuvaa! No iskiashelvetin tietää vain ne, jotka ovat sen kokeneet. Mutta tuo kivun ja toipilaisuuden aiheuttama apaattisuus sekä alakuloisuus on niin tuttua, mitä kuvasit. Itsekin olen iloinen ja elämämyönteinen, mutta jo parin viikon kuluessa, tämä kipu on vienyt miltei järjen ja masentaa tosissaan. Onneksi mun vaiva taitaa olla paranemaan päin, vaikkakin hitaasti. Koipi on edellen tunnoton ja särky yöllä aikas kova. Yritän kävellä minkä kerkeän. Se on ainoa liikuntamuoto tällä htkellä, mikä auttaa. Istuminen aiheuttaa lisäkipua ja jalka tönkköytyy heti.

pienestä kiinni kirjoitti:

Itse olen nyt 24-vuotias ja loukkasin selän 9 kk sitten. Olen aina liikkunut paljon ja pitänyt itseäni kunnossa, Kuntosalia, juoksua, futista jne. Ikinä ei ole ollut mitään vikaa selän kanssa. Liikunta on ollut elämäntapa. Viime keväänä sain välilevyn repeämän alimpaan nikamaväliin normaalissa joukkueurheilun pelitilanteessa. En voi edes käsittää kuinka helposti selkä voi loppupeleissä mennä rikki. Itse pelitilanteessa en tuntenut mitään ylimääräistä, vasta seuraavana päivänä alkoivat iskiasvaivat.

Ensimmäiset pari kuukautta oireet eivät olleet kovin pahat, enkä edes tiennyt mikä minua vaivasi. Fysiossa kävin 5krt ja siellä vain jumpattiin. Vappuna uskaltauduin laskettelemaan, josta alkoivat kivut tosissaan. Kesällä naprapaatille, ortopedille sekä magneettikuvaukseen. Ortopedi käski jumppailla ja yrittää parannella, ottaa yhteyttä jos pahenee tosissaan.

Nyt tilanne se, että 7kuukauteen en ole pystynyt istumaan ilman kunnon lääkkeitä. Kipu ei selässä ole yleensä paha, vaan säteilee oikeaan pakaraan ja pohkeeseen - pääasiassa. Kuntosalit ja juoksut jäi. Kotona olen yrittänyt venytellä ja jumppailla sekä rukoilla, että lähtis paranemaan. Ei tunnu paranevan.

Vamma on myös vaikuttanut psyykkisesti. Olen aina ollut todella iloinen ja sosiaalinen. Minulla on kaikki mitä voi toivoa; maailman ihanin lapsi, opiskelut kohta lopussa, hyvät työnäkymät, kavereita jne. kaikki ok. Nykyisin olen muuttunut todella katkeraksi ja epäsosiaaliseksi. Kavereiden näkeminen on vähentynyt. Mikään ei tunnu kiinnostavan. Tulevaisuus näyttää tässä vaiheessa synkältä. Miten tässä kunnossa voi töitä tehdä? Itsetuhoisiakin ajatuksia on tullut ja soimaan itseäni mitä olisin voinut tehdä, ettei näin olisi käynyt. Totta itsellä oli asiat liian hyvin. Niin ne elämän asiat voi olla pienestä kiinni.

Pakko yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa, että selkä lähtee paranemaan.

Lue lisää

Minulla todettiin väililevyssä repeämä, otettiin mangneettikuva. Runnoin selkäni jo huhtikuussa ja edelleen melkein lähes yhtä kovat kivut. Ilman kipulääkkeitä on mahdoton elää. Fysiatri veikkaili paranemiseen menee ainakin toiset puoli vuotta. Kipu tuntuu voimakkaana alaselässä ja säteilee jalkaan ihan varpaisiin asti.
En olisi ikinä uskonut, että selkä menee helposti tälläiseen kuntoon. Aina ollut vahva selkä. No nyt ei ole enää. Mutta kyllä kuulemma paranee ajan kanssa kun malttaa hoitaa selkää oikealla kuntoilulla.
Fyssari antaa vielä tarkemmat ohjeet jumpan ja kuntoilun suhteen.

1 vuosi ja 2kk olleet nyt kivut. Välillä vähemmän, välillä enemmän.
Taustana todella kovat määrät urheilua ja liian vähän lepoa. Viimeinen tempaus ennen kipuja oli 3vrk aikana fillarilla 1044km matka. 6kk kohdalla sain magneetit joissa ilmeni 2 alimmassa välilevyssä repeämä ja se että ne on mennyt kasaan. Minulle ennustettu 1,5-2,5v paranemiseen. Aluksi sinnikkäästi tein kaikkea treeniä mutta kivut aivan valtavat. Etenkin kun rentoudun ja siitä koetan nopeasti ihan vaan nousta.
Liikkeessä pitää siis olla ja venytellä jalkoja. Jalat väsyy helpommin kokoajan.
Juoksin 1/2h maratonin alle 2v sitten 1h 47min ja painoin 94kg.
Nyt en ole juossut yli vuoteen. Pitkiä kävelyjä olen alkanut tekemään ja juoksumatolla ylämäkeen. Nyt koitan auttaako se etten fillaroi juuri kuin pakolliset arjen siirtymät. Vaihdan kuntosalilla käynnin täysin uintiin että kroppa saisi liikuntaa tasapainoisesti(koska alakroppaa ei pysty treenaamaan painoilla) uinti lisäksi vahvistaa hyvin keskivartaloa ilman että kohdistuu kuormitusta. Otan myös massaa pois samalla urheillessa että paino kevenee ja tällöin selkään kohdistuu vähemmän taakkaa. Teen töitä palomies-ensihoitajana niin välillä väkisin tulee töiden takia huonoja päiviä kipujen suhteen. Välissä on kuitenkin niin kivuttomia päiviä että luottamus paranemiseen on vielä tallella. Pitää vaan tarkoin miettiä miten ne pysyy vähäisenä ja millä liikunnalla.

Välilevynrepeämä kirjoitti:

1 vuosi ja 2kk olleet nyt kivut. Välillä vähemmän, välillä enemmän.
Taustana todella kovat määrät urheilua ja liian vähän lepoa. Viimeinen tempaus ennen kipuja oli 3vrk aikana fillarilla 1044km matka. 6kk kohdalla sain magneetit joissa ilmeni 2 alimmassa välilevyssä repeämä ja se että ne on mennyt kasaan. Minulle ennustettu 1,5-2,5v paranemiseen. Aluksi sinnikkäästi tein kaikkea treeniä mutta kivut aivan valtavat. Etenkin kun rentoudun ja siitä koetan nopeasti ihan vaan nousta.
Liikkeessä pitää siis olla ja venytellä jalkoja. Jalat väsyy helpommin kokoajan.
Juoksin 1/2h maratonin alle 2v sitten 1h 47min ja painoin 94kg.
Nyt en ole juossut yli vuoteen. Pitkiä kävelyjä olen alkanut tekemään ja juoksumatolla ylämäkeen. Nyt koitan auttaako se etten fillaroi juuri kuin pakolliset arjen siirtymät. Vaihdan kuntosalilla käynnin täysin uintiin että kroppa saisi liikuntaa tasapainoisesti(koska alakroppaa ei pysty treenaamaan painoilla) uinti lisäksi vahvistaa hyvin keskivartaloa ilman että kohdistuu kuormitusta. Otan myös massaa pois samalla urheillessa että paino kevenee ja tällöin selkään kohdistuu vähemmän taakkaa. Teen töitä palomies-ensihoitajana niin välillä väkisin tulee töiden takia huonoja päiviä kipujen suhteen. Välissä on kuitenkin niin kivuttomia päiviä että luottamus paranemiseen on vielä tallella. Pitää vaan tarkoin miettiä miten ne pysyy vähäisenä ja millä liikunnalla.

Lue lisää

Minulla ei siis ole pullistuma vaan repeämä joten välilveyn neste valuu ulos ja tulehduttaa sitä aluetta. Lisäksi kalvo joka revennyt, repsottaa nikaman ulkopuolella osuen hermoihin.
Pullistuma ja repeämä on siis kaksi eri asiaa.
Repeämä ei säteile tai puuduta muita jäseniä. Kankkujen ja lonkankoukistajien sekä takareisien ja alaselän pitkän selkälihaksen kireys tuo terveillä ihmisillä lähes samoja kipuja mutta poistuvat helposti kun hierottaa ja venyttää ne.

20vuotta ei vielä ole parantunut mutta pahemmaksi on mennyt

Anonyymi kirjoitti:

20vuotta ei vielä ole parantunut mutta pahemmaksi on mennyt

Juu mulla kanssa syksyllä 2008 tullut kahteen alaselän välilevyyn repeämät. Välillä on pidempiäkin parempia jaksoja, mutta eivät nuo koskaan ole parantuneet. Selkä ei kestä pitkää seisomista (esim. keikoilla käynti tuskallista), juoksemista, trampoliinilla hyppimistä, repun kantamista yms. Paljon on saanut elämää miettiä selän ehdoilla. Nyt todella huono vaihe menossa ja juuri sain kovat kipulääkkeet. En haluaisi niitä syödä, mutta ei ole vaihtoehtoja kun ei muuten pysty muuta kuin makaamaan.